vähän sinä annat kun annat siitä, mitä omistat. Vasta kun annat itsestäsi, olet antelias.
on hyvä antaa kun pyydetään, parempi pyytämättä, ymmärtäen.
on hyvä antaa kun pyydetään, parempi pyytämättä, ymmärtäen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
toi valoa pimeyteen! Kiitos! Unohtuiko Kilvoittelijatar Petroskoihin enon kaa?
Kilvoittelijattaresta mitään, kunhan ei olisi kokenut enoni kohtalon.
Enolta tuli toissapäivänä tekstari Siperiasta. Olivat juuri tulleet vartoidulta ulkoilutuskävelyltä ja olivat menossa lounaalle, kaalisoppaa ja vanikkaa kuulemma.
Vähän lipesi päivät pitkäksi kun pakkasin enosi tavaroita Siperiaa varten, ei häntä voinut ihan kalsareissa sinne lähettää...
Nyt olen jo ollut pari päivää matkalla sinnepäin mutta kun lunta on niin rutosti on hiukan hidasta tämä tulo. Muuten mukavat kelit, ei liikaa pakkasta ja evästä riittää! Lämmikkeet siis tulossa hyvää vauhtia, huomenissa olen perillä, pistähän siis iltapuolella pari tuohusta palamaan, etten törmää tolppaasi! Entäpä onko karhu untenmailla vai tarvitseeko tuoda vielä yksi kinkku hänelle, että pääsen kiipeämään rauhassa?
Kun sinusta ei mitään kuulunut, ajattelin sinun joutuneen samassa härkävaunussa Siperiaan enoni seuraksi. Ajattelinkin, ettei kai nyt sinua sentään kun on perestroikka tapahtunut ja kapitalismi saanut sijansa vennään mualla. Ennenhän lähti Siperiaan kaikki ketä autoihin ja juniin mahtui.
Tätähän sinulle jo varoittelinkin, että jätä se pois lähtösi sieltä lauantaiksi, koska sinä päivänä aura-autot ajavat, satoi tai paistoi. No pari päivää sitten oli toki lauantai, en muistanut vain sitä mainita, että ajavat, jos kalusto on ajokunnossa.
No tulet kun kerkiät, viimeistään pääsiäiselle, eiköhän siihen mennessä lumet jo sulane.
Lämmikeitäsi toki kaipailen kun on niin kylmät yöt olleet ja suuret jälkijuhlat. Ensin joulu ja sitten Jordanin kaste, olen niin onnellinen kaikesta tästä tähtemme valmistetusta, ettet uskokaan. Hattuvaaran metsästysseuraan liityin, antoivat kiikarit, kiväärin ja vähän lämmikettäkin, että eiköhän tässä pärjätä kunnes tulet tuliaisinesi.
Karhustani älä huolta kanna, hän on kuin isäntänsä, joka kerran on hänen luottamuksensa ansainnut, hän on sydänystäväsi ikuisesti.
Tästä otan suoran sihdin länteen, mahtanenko tärähtää tolppaasi vai olenko ihan vikasuunnassa? Lämmikkeitä on ahkiollinen perässä keikkumassa, pitänee käydä tarkistamassa, että eivät ole pudonneet karavaanista. Taidan samalla tehdä rakotulen ja tirauttaa kahvit, ennen kuin laitan pikku laavun ja otan nokoset, jatkan matkaa aamuhämärissä.
Keli kovasti vaihtelee, metsissä on paikotellen kovin vähän lunta, täytynee painaa pyörävärkit alas ja jatkaa teitä myöten. Jäille ei vielä uskalla, vaikka pakastanutkin on näillä tienoilla reilustikin välillä.
Tuupovaarassa odottavat poikkeamaan mutta ehdin kyllä hetken palvoa tolpan juurella - ja miksei vanerillakin, kunhan vain hämärissä osun oikean tolpan juureen. Luulin jo olevani perillä äsken mutta se olikin joku ihan tuntematon, joka asusti melko matalan tolpan päässä, oli kattokin pään päällä ja komea lautasantenni, liekö desantti tai muu vakooja, itään sihtasi? Suristin hiljaisesti ohi, ei kuullut ohi menoani kun soitteli haitaria melko äänekkäästi! Eihän sinulla kai haitaria ole...? Karhuakaan ei kyllä näkynyt.