kun toinen vanhemmista liittyy ort. kirkkoon. Toinen vanhemmista on antanut suostumuksensa, mutta miten käytännössä lapsen opettaminen. Onko oman uskon mukainen uskonnonopetus aina mahdollista koulussa? Miten päiväkodin luterilaiset tilaisuudet? Pääsevätkö kaikki halukkaat kristinoppikoluluun, tarkoitan sitä, että järjestetäänkö niitä joka vuosi ja halukkaat pääsevät mukaan aina?
Miten minä, joka itsekin olen vasta-alkaja tällä tiellä. Seurakunnasta varmasti saa tukea ja tietoa?????
Halaun lapsestani myös ortodoksin, mutta pelkään syrjintää tässä maassa... Oletteko kohdanneet sitä? Ei siinä mitään, osaan ja kykenen kyllä selittämään lapselleni miksi me toimimme joissakin asioissa erillä tavalla kuin valtavestö, mutta lapsen voivat olla niin ilkeitä toisilleen.
Miten minä, joka itsekin olen vasta-alkaja tällä tiellä. Seurakunnasta varmasti saa tukea ja tietoa?????
Halaun lapsestani myös ortodoksin, mutta pelkään syrjintää tässä maassa... Oletteko kohdanneet sitä? Ei siinä mitään, osaan ja kykenen kyllä selittämään lapselleni miksi me toimimme joissakin asioissa erillä tavalla kuin valtavestö, mutta lapsen voivat olla niin ilkeitä toisilleen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
- Ortodoksilasten uskonnontunnit järjestään yleensä koulupäivän jälkeen tai ns 0 tunnilla ennen koulun alkua.
- Hyppytunteja kesken päivän. Poissaolo koulun yhteistä tilaisuuksia ( kirkkokäynnit )jne.
- Opettajien syrjintää. ( Omakohtainen kokemus )
- Erilaisuus, kiusatuksi tuleminen
Ortodosilapsen asema on yhteiskunnassamme niin turvaton ja eristävä, että suosittelen luterilaisena pysymistä. Muslimilasten tukena on vahva yhteisö.
Olen ollut pahoillani siitä, että en liittynyt ortodoksiseen kirkkoon jo poikani ollessa nuorempi. Liittyessäni hän oli 14-vuotias eikä häntä kannattanut väkisin sinne viedä. Mielestäni lapsi olisi saanut paljon lämpimämmän käsityksen uskonnosta ortotoksisessa opetuksessa ja tukena on myös meillä vahva yhteisö, ainakin siellä, missä itse käyn kirkossa. Lisäksi kirkossa käyvät lapset ovat muodostaneet varttuessaan ortodokseista koostuvia nuorisoporukoita, joilla on tosi kivaa yhdessä. Suurimmalla osalla on tietysti myös mm. luterilaisia ystäviä. Lähipiiristä en ole kuullut, että kenenkään lapsilla olisi ollut ongelmia muusta kuin tuntien sijoittamisesta muualle kuin omaan kouluun ja tuntien hankalista ajankohdista.
Itse olen vielä nuori ortodoksi enkä ole kokenut lainkaan syrjintää, vaikka olenkin ainut oppilas tunnilla. Se on totta, että tuntien järjestäminen voi olla joskus hankalaa, esimerkiksi minulla on koulun jälkeen tunti opettajan kanssa ja joskus tuntuu, että ei jaksaisi. :) Kuitenkin näen tunnille osallistumisen tärkeänä. Mutta jos jossain niin tässä voisi olla vanemmat tukena. Pakata ruokaa, viedä/hakea tunnille/tunnilta. Tekää nuorelle olo mukavaksi niin ei tule vaivaantunut Fiilis.
Kaveri porukka ottaa usein huumorilla ortodoksisuuden vastaan, ja usein tulee puupää kysymyksiä kuten: miksei ole penkkejä? Ja muuta "sipulikirkko - läppää".
Minua harmittaa ehkä enemmän heidän puolesta..