Lauantaipäivän kuva papeista joilla on tarjottimet käsissä.
Kuinka voi olla noin masentavan synkät ilmeet ihmisillä joiden pitäisi tietää että Jeesus on voittanut kuoleman ja elävänä sekä TODELLISESTI läsnäolevana on juuri hetkenpäästä kohtaamassa omiaan? Eikö tämän tilanteen pitäisi olla jotain aivan IHANAA!
Nämä ihmiset ovat sen näköisiä kuin haudalla seisoisivat. Niinkuin peli olisi pelattu ja hävitty. Viimeinen juna mennyt. Niinkuin ei enää olisi toivoa. Onko heidän Jeesuksensa ylösnoussut vai ei?
Kuinka voi olla noin masentavan synkät ilmeet ihmisillä joiden pitäisi tietää että Jeesus on voittanut kuoleman ja elävänä sekä TODELLISESTI läsnäolevana on juuri hetkenpäästä kohtaamassa omiaan? Eikö tämän tilanteen pitäisi olla jotain aivan IHANAA!
Nämä ihmiset ovat sen näköisiä kuin haudalla seisoisivat. Niinkuin peli olisi pelattu ja hävitty. Viimeinen juna mennyt. Niinkuin ei enää olisi toivoa. Onko heidän Jeesuksensa ylösnoussut vai ei?
Vastaukset 10
Vanhimmat
jos ne kuvat masentavat niin ei sit kantsi kattoo niitä OK? Ja sillä hyvä. Ei tästä nyt kannata enää jankuttaa koska uusille aiheille tarvii tilaa.
Kuva on ehtoollisen jakajista; tarkoitatko, että hartaassa ehtoollisenviettotilanteessa pappien pitäisi nauraa hirnua ??? Johan se olisi sopimatonta.
Ajattelen todellakin, enkä vain vähän vaan aika paljon. Enhän minä muuten tänne kirjoittelisi.
En tarkoita että pappien pitäisi välttämättä "nauraa hirnua". Tarkoitan sitä että jos papeilla olisi AUTUAALLINEN HYMY KASVOILLAAN niin se saisi minut paremmin vakuuttuneeksi että heillä on myös sydämessään se ilo ja rauha joka syntinsä anteeksisaaneella aina on. Ilmeethän paljastavat sen mitä henkilö todellisuudessa tuntee. Puhua voi mitä tahansa.
No mitä väliä sillä sitten on onko lestadiolaispapeilla synnit anteeksi annettuina vai ei? Ensinnäkin sanon että heillä synnit on anteeksi annettu, Jeesuksen nimessä ja veressä niinkuin te sanotte. Koko maailman synnit on anteeksi annettu! Mutta jos nuo papit eivät (mahdollisesti) ole ottaneet tätä itse vastaan niin kuinka paljon heillä on seurakunnalle annettavaa? Täytyyhän heidän tietää mistä puhuvat.
Millaisen kuvan he antavat uskossa olemisesta? Että se on synkkää ja masentavaa. Mutta eikös Raamattukin puhu ilosta?
No tuo on varmaan makukysymys... Minusta siellä on aina niin juhlallista käydä ehtoollisella että yleensä itse itken onnenkyyneleitä. Varmaan näytän synkältä.-- Useimmiten isoissa seuroissa, muissakin kuin suviseuroissa (Jämsä, Reisjärvi, isot kesäseurat eri kaupungeissa)on niin uskomaton tunne käydä ehtoollisella että tuntuu kuin olisi taivaan esikartanoissa. (joskus ei tunnu siltä ja on tosi kuivan eli suomeksi sanottuna pölkkypäisen tuntoinen olo ja se ei tarkoita että olisin sillä kertaa yhtään huonommin uskomassa)Ikinä minua ei ole tainnut naurattaa ehtoollisella. Mieheni kyllä naureskeleekin, en tiedä miksi ja se minua joskus ärysttää. Olen huomannut, että jotkut myös iloisesti moikkailevat tuttujaan ehtoollisjonossa. Itse haluan nauttia siitä juhlallisesta tunnelmasta oman itseni kera ja olla sitten vaikka synkän näköinen..LUONNEKYSYMYS, ei tunnontilan kanssa yhtikäs mitään tekemistä. Minua inhottaisi jos pappi olisi kuin Pyhä Augustus tmv. Mahdollisimman neutraali ilme on hyvä. Sitten jos pappi hymyilisi niin joku varmasti keksisi siitäkin lähteä juttua vääntämään sakastin puolelle, jos ei nuhtelemaan menisi niin yselemään että onko pappi minuun rakastunut.
Sulla on ihan selvät oireet siitä. Aamen.
ei ole ulkoisessa muodossa.. Ja vasta taivaassa on kaikki täydellistä. Siellä Jumala on pyyhkivä pois viimeisetkin kyyneleet heidän kasvoiltaan. Jokainen jos omalle kohdalleen etsisi pelastusta.
-Olkaat aina iloiset.-
- Parempi murhehuoneessa kuin ilohuoneessa.-
- Iloitkaat iloitsevien kanssa, itkekäät itkevien.-
Joo, kyllä ihmisille on annettu monenlaiset tunteet, siitä rikkaudesta voimme kiittää Jumalaa. Kun näemme, jonkun murheessa olevan, mitä teemmekään? (minkäpä me omalle ulkonäöllemme mahdamme, antakaamme jokaisen olla sen näköisiä kuin he ovat ihan vapaasti)
Jeesus sanoi: maailmassa on teillä tuska ja ahdistus, mutta olkaa hyvässä turvassa sillä mina voitin maailman.
ihmisellä jolla on synnit anteeksi,hänen sydämessään asuu todellinen ilo. Sillä usko on iloa, rauhaa ja vanhurskautta pyhässa hengessä. Toki ihmisellä jatkuu silti maallinnen matkanteko kaikkineen mite se nyt jokaiselle meille henkilökohtaisesti merkitsee.
On ajallisia rasitteita, saattaa olla toimeentulon murheita, sairauksia, muita elämäänkuuluviin murheita. Ei ne ajalliset ristit kuteenkaan lopu ennen kuin se pääsinpäivä koittaa jonka taivaan isä on jokaiselle meille määrännyt.
Jumala koettelee jokaisen uskoa. Aivan niin kun kulta joka on tulella puhdistettu. Hän valmistaa näin meitä iankaikkisuutta varten.
Ihmisinä me teemme matkaa kaksiosaisina, toinen osa joka on lihamme ja veremme, se on tästä maasta ja se ei koskaan tule ymmärtämään jumalan valkeutta,se himoitsee syntiä. Mutta se toinen osa joka on taivaasta, kuolematon sielumme,iloitsee todella siitä suuresta jumalan armosta että jumala on jaksanut armahtaa näin suurta syntistä ja siirtänyt pimeyden valtakunnasta jumalan valkeuden valtakuntaan, jotkut ovat saanet säilya lapsuuden puhtaassa uskossa. Näin asuu jumalan lapsen sydämessä oikea ilo. Ja tämän ilon voi vain omistaa evankeliumin kautta.
Kerrankin jotan järkevää. Mutta vielä tuosta että "maailmassa on teillä tuska ja ahdistus". Hmm..Siksi aikaa kun on Jumalan sanaa kuulemassa tai ehtoollisella niin voisi heittää hetkeksi sen maailman ahdistuksen. Jumalan läheisyydessä on aina hyvä olla, eikö totta? Ja jos jollakin ei näytä olevan hyvä olla ja tämä henkilö sattuu olemaan pappi niin sitä alkaa ihmettelemään että missä tämä jengi johtajiensa vetämänä oikeastaan huitelee. Hyvä on jos joku pystyy osoittamaan huoleni aiheettomaksi. Sittenhän kaikki on okay.
...kuvia eräiltä festareilta ja olihan se ikävä näky kun nuori oksensi toisen sammuneen nuoren jalkojen päälle vesisateisessa säässä.
Jumala asuu sydämessä... ei ehtoollis leivässä ja viinissä.
Siis meissä itsessä asuu Pyhä Henki yksi Jumalan persoona. Ehtoollinen on muistoateria, ei Jumala ateria.
Me emme siis saa ehtoollisleivästä ja viinistä Jumalaa itseemme, on se jakaja sitten missä sielun tilassa tahansa. Lestaadiolaisia ei haittaa vaikka leivän ja viinin jakajana olisi kuka tahansa.
Ehtoollinen on siis muistoateria ja siinä se tulee myös pitää.