Tähän avaukseen voitais pistää hyvää koodia:
Lainaus Gunnar Aspelinin kirjasta Ajatuksen tiet:
"Tao on aina hiljaa. Se ei tee koskaan väkivaltaa millekään;sen toiminta virtaa ulos sen olemuksesta eikä vaadi mitään tahdonponnistuksia. Samoin on viisaan laita. Hän on vapaa kaikesta häärinnästä ja vaikuttaa ikään kuin ei vaikuttaisi.
Hänen mieleensä ei johdu milloinkaan tavoitella ulkonaisia etuja ja osallistua taistellen niistä kilpailemiseen. Hän näyttää olevan täysin passiivinen. Hän ei yritä omaksua yleisesti ylistettyjä hyveitä ja taitoja eikä hän
anna mitään reseptejä lähimmäistensä moraalista parannusta varten. Ei hän liioin halua keksiä parasta keinoa sosiaalisten
olojen järjestämiseksi. Mutta hän vaikuttaa spontaanisesti, monesti aivan huomaamatta, aikomatta suorittaa ansiokkaita
tekoja. Hän ei tahdo hallita, ja maailman ihmisten silmissä hän näyttää avuttomalta ja heikolta. Mutta hän on kosketuksissa ikuiseen, sisäisesti sopusointuinen sekä vapaa itsekkyydestä, ja siksi hänellä on voimaa hyvän luomiseen
paljon enemmän kuin kaikilla maailman uurastavilla ihmisten parantajilla ja yhteiskunnan kohentajilla."
(Gunnar Aspelin, Ajatuksen tiet, WSOY 1995, s.8)
Lainaus Gunnar Aspelinin kirjasta Ajatuksen tiet:
"Tao on aina hiljaa. Se ei tee koskaan väkivaltaa millekään;sen toiminta virtaa ulos sen olemuksesta eikä vaadi mitään tahdonponnistuksia. Samoin on viisaan laita. Hän on vapaa kaikesta häärinnästä ja vaikuttaa ikään kuin ei vaikuttaisi.
Hänen mieleensä ei johdu milloinkaan tavoitella ulkonaisia etuja ja osallistua taistellen niistä kilpailemiseen. Hän näyttää olevan täysin passiivinen. Hän ei yritä omaksua yleisesti ylistettyjä hyveitä ja taitoja eikä hän
anna mitään reseptejä lähimmäistensä moraalista parannusta varten. Ei hän liioin halua keksiä parasta keinoa sosiaalisten
olojen järjestämiseksi. Mutta hän vaikuttaa spontaanisesti, monesti aivan huomaamatta, aikomatta suorittaa ansiokkaita
tekoja. Hän ei tahdo hallita, ja maailman ihmisten silmissä hän näyttää avuttomalta ja heikolta. Mutta hän on kosketuksissa ikuiseen, sisäisesti sopusointuinen sekä vapaa itsekkyydestä, ja siksi hänellä on voimaa hyvän luomiseen
paljon enemmän kuin kaikilla maailman uurastavilla ihmisten parantajilla ja yhteiskunnan kohentajilla."
(Gunnar Aspelin, Ajatuksen tiet, WSOY 1995, s.8)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Toisinto tarinasta, jonka on kertonut myös
nimellä Huai-nan-tse tunnettu Liu An.
Hylätyssä linnakkeessa mäen rinteessä asui vanha
mies poikansa kanssa. He eivät omistaneet muuta
arvokasta kuin hevosen.
Eräänä päivänä hevonen karkasi. Naapurit tulivat
tapausta valittelemaan. "Sepä oli paha!" he
sanoivat. "Mistä te sen tiedätte?" vanha mies kysyi.
Seuraavana päivänä hevonen palasi ja toi mukanaan
monta villihevosta. Vanha mies ja hänen poikansa
sulkivat ne kaikki hakaan. Naapurit riensivät
paikalle. "Se on oikein hyvä!" he sanoivat.
"Mistä te sen tiedätte?" vanha mies kysyi.
Seuraavana päivänä poika yritti ratsastaa
villihevosella, putosi ja taittoi jalkansa.
Naapurit tulivat heti uutisen kuultuaan.
"Se on kovin paha!" he sanoivat. "Mistä te sen
tiedätte?" vanha mies kysyi.
Seuraavana päivänä armeijasta tultiin ilmoittamaan
että paikkakunnan nuorukaisten on pakko lähteä
kauas taistelemaan pohjoisen raakalaisia vastaan.
Monet heistä eivät koskaan palaisi. Mutta
poika ei voinut lähteä, koska häneltä oli jalka
poikki.
(Benjamin Hoff: Nasu ja Te, s.172-173, WSOY, 1999)
"...Ei ole hämmästyttävää, ettei Buddhalta liiennyt kärsivällisyyttä dogmatismia kohtaan. Jos filosofinen pohdinta kerran on pääosaltaan turhaa, kuinka paljon turhempaa vielä on teologisen opin vatvonta. Tätä mielipidettä selventää hupaisasti eräs tunnetuimmista kertomuksista, joita Buddhasta kerrotaan. Se on tarina,
jonka monet ovat kuulleet muodossa tai toisessa, vaikkei sitä yhdistettäisi buddhismiinkaan.
Kerran joukko askeetteja ja oppineita oli kokoontunut
Savatthiin, kun Buddha oleskeli siellä. He ryhtyivät
keskustelemaan filosofisista ongelmista, ja pian he
olivat keskellä kiivasta väittelyä samanlaisista
kysymyksistä kuin ne, jotka olivat vaivanneet
Malunkyaputtaa - onko maailma ikuinen ja ääretön,
ovatko ruumis ja sielu erotettavissa toisistaan,
voidaanko täydellisyys saavuttaa elämän aikana ja
niin edelleen. Väittely kiihtyi niin kovaksi, että
se muuttui akateemiselta tasolta henkilökohtaisten
solvausten asteelle. Lopulta Buddha kutsuttiin
erotuomariksi, ja hän selvitti tilanteen kertomalla
seuraavan vertauksen.
Oli kerran kuningas, joka huvittaakseen itseään
tuotatti eteensä lauman syntymästään sokeita miehiä.
Sisään tuotiin sitten elefantti ja se vietiin heidän
keskelleen. Heitä neuvottiin tunnustelemaan kädellään
sitä kohtaa, joka eläimestä sattui lähimmäksi.
Silloin jotkut tunnustelivat sen päätä, jotkut korvaa,
jotkut syöksyhammasta, kun taas muut tunnustelivat
sen kärsää, sen jalkaa tai sen häntää, ja yksi
tunnusteli tupsua sen hännän päässä. Kuningas pyysi
sitten sokeita sanomaan vuorotellen mitä norsu heidän
mielestään muistutti. Ne, jotka olivat tunnustelleet
sen suurta, kovaa päätä, sanoivat: - Norsu on kuin
vesipannu. Ne, jotka olivat tunnustelleet korvaa,
sanoivat: - Kuin vasu, jossa seulotaan jyviä.
Syöksyhammas muistutti aurankynttä, kärsä auran kurkea,
jalka pylvästä, häntä survinta ja mies, joka oli
tunnnustellut ainoastaan häntätupsua, sanoi: Norsu on kuin
luuta. Syntyi suuri väittely eri käsityksen omaksuneiden
välillä ja ennen pitkää he ryhtyivät tappelemaan kuninkaan
suunnattomaksi huviksi.
Buddha selitti, että samoin on sellaisten laita, jotka
ovat nähneet yhden todellisuuden ulottuvuuden ja
väittävät sitten dogmaattisesta nähneensä koko
todellisuuden." (Saddhatissa, H., Buddhan elämä,
Karisto, Hämeenlinna 1998, s. 101-103)
Ludwig Wittgenstein kirjoittaa kirjassaan Yleisiä huomautuksia:
"Mikään hätähuuto ei voi olla suurempi kuin yksityisen ihmisen hätähuuto.
Tai, mikään hätä ei voi olla suurempi kuin hätä, jossa yksityinen ihminen voi olla.
Ihminen voi siis olla loputtomassa hädässä ja tarvita näin loputonta apua.
Kristinusko on vain sille, joka tarvitsee loputonta apua,
siis vain sille, joka tuntee loputonta hätää.
Koko maapallo ei voi olla suuremmassa hädässä kuin yksi sielu.
Tarkoitan: Kristinusko on pakopaikka tässä suurimmassa hädässä.
Kenen on sallittu avata sydämensä tässä hädässä, sen sijaan, että sulkisi sen, hän vastaanottaa avun sydämeensä. Se, joka avaa sydämensä katuvassa tunnustuksessa Jumalaan,
avaa sen myös muille. Näin hän menettää arvonsa
erinomaisena ihmisenä ja hänestä tulee kuin lapsi.
Nimittäin ihminen vailla virkaa, arvoa ja välimatkaa muista. Muille voi avautua vain erikoislaatuisesta rakkaudesta.
Rakkaudesta, joka tavallaan tunnustaa, että me kaikki olemme pahoja lapsia.
Voisi myös sanoa: Ihmisten välinen viha johtuu siitä, että erottaudumme toisistamme. Koska emme halua, että toinen katsoo sisimpäämme -- koska siellä ei ole kaunista.
Meidän on vain jatkettava ja hävettävä omaa sisintämme --
mutta ei kanssaihmistemme edessä.
Suurempaa hätää kuin yksityisen ihmisen hätä ei voi
kokea. Kun näet ihminen tuntee itsensä kadotetuksi,
tämä on suurin hätä (Noin 1944).
(Wittgenstein, Ludwig, Yleisiä huomautuksia, WSOY, 1979,
s. 89-90)
Jokainen olkoon oma keisarinsa ja/tai keisarinnansa. Kaikki ihmiset ja menneet tapahtumat ovat tärkeitä tulevaisuuden
ihmistodellisuuden historian kannalta.
Elämänfilosofioiden ja uskontojen päätarkoituksia on saada ihminen tulemaan toimeen omien ajatustensa kanssa - viihtymään ajatustensa seurassa.
Menneisyyttä et voi muuttaa. Hyväksy nykyhetkesi iankaikkisesti.
All people and events in the past are significant for
the sake of the history of the future human reality.
Jos ihmisellä on vähääkään vapaata tahtoa, ihminen on kuin erittäin likinäköinen, lähes sokea jumala, joka ei tiedä mitä hän luo.
If a human being has any sort of free will, she/he is like a very nearsighted, almost a blind god who does not know what she/he creates.
A human being should always remember all people have faith/believe and act at every moment meaningfully by their inner reality of their brains.
Vaikka sinä olisit syntisin kaikista ihmisistä, niin sinä totuuden tuntemisesi kautta pääsisit vaarattomana erhetyksien (petoksien) meren yli.
Bhagavad-Gita, "teosofien käännös"
Pidä kaikki ilot ja surut, voitot ja tappiot
samanarvoisina. Vyöttäydy taisteluun, niin et tule tehneeksi syntiä."
Bhagavad-Gita, "teosofien käännös"
Aiskhylos sanoo Oresteiassa:
"Meille viisauden tien
hän näytti, sääti jyrkän lain:
kärsimällä opi!
Ei yöltä sydän rauhaa saa.
Muiston haava vuotaa vain,
miettiä on pakko.
Kova armossaan on käsi jumalan sen,
joka maailman ruoriin tarttui."
ennen mateiran olemista itseään ?
siis aineen olemista missään tunnetussa muodossa ?
kun sulla on varaa kirjoittaa jumalan ylikersantti ?
epäilen, ydinräjähde on hieno keksintö. mieti sitä .