Totuudesta ja pahuudesta

* * * kirjoitti:

Monet ihmiset uskovat, että pahuus on pelkästään tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä, ja siitä johtuvia epäeettisiä ja vääränlaisia moraalisia valintoja. Tosiasia on kuitenkin se, että oikea ja varma tieto muunmuassa henkisistä asioista ei edes kiinnosta kaikkia ihmisiä. Pahuus liittyy siten ennemminkin ymmärryksen ja viisauden puutteeseen.

Mikäli kaikki ihmiset ymmärtäisivät, että heidän teoillaan ja valinnoillaan on hyvin kauaskantosia seurauksia heidän tulevaisuudelleen, niin terveen itsekkyydenkin tähden he toimisivat eettisemmin ja moraalisemmin.

Syyn- ja seurauksen laki voi luonnollisesti toteutua ja toimia vain, jos ihmisellä on näkymättömiä korkeamman jumalallisen olemassaolon tason seuralaisia, jotka valvovat kyseisen lain toteutumista. Tämä on mielestäni yksi tärkeimpiä ja olennaisimpia asioita, jonka kaikki henkisesti valveutuneet ihmiset tiedostavat ja ymmärtävät. Aitoon uskonnollisuuteen liittyy siis hyvin vahvasti sellainen käsitys, että Jumala näkee kaiken ja vaikuttaa konkreettisesti ihmisen elämässä. Usein uskonnollisetkin ihmiset kuitenkin torjuvat tämänkaltaisen käsityksen. On hyvin vaikea ymmärtää, että millä muulla tavalla Jumalallinen tarkkailu voisi toimia ja toteutua alemmassa todellisuudessa, kuin näkymättömien henkiolentojen kautta.

Aitoon uskonnollisuuteen ja henkisyyteen kuuluu ennenkaikkea älyllinen rehellisyys, mutta miksi rehellinen ja suora totuus ei kuitenkaan aina kaikille ole tärkeintä? Jumalasta puhutaan paljon, mutta kun puhe tulee konkreettisesti toimivasta jumalallisuudesta, niin monet uskovat eivät halua kuullakaan asiasta.

Uskonnollinen usko voi perustua virheellisiin uskonnollisiin käsityksiin ja tietämättömyyteen, mutta todellisuutta vastaamattomallakin tavalla uskova henkilö voi olla aito ja vilpitön uskossaan. Olennaista on rehellisyys ja usko hyvyyteen (esim jumalalliseen tarkkailuun, elämän korkeampaan tarkoitukseen, sieluun ja kuolemanjälkeiseen elämään). Tärkeää on myös aitoon uskonnollisuuteen liittyvä toiveikkuus - usko hyvään. Ateistit haluavat jostain syystä uskoa mieluummin toivottomuuteen, koska eivät usein halua uskoa mm sielun olemassaolon mahdollisuuteenkaan.

Kieltämällä mm sielun olemassaolon ateistit ehkä tiedostamattaan pakenevat sitä asiaa, että omista valinnoista ja teoistaan saattaa joutua tilille myöhemmin. Ateismi on pitkälti epärehellisyyteen ja itsepetokseenkin perustuvaa, eikä valheellinen uskonnollisuus eroa sellaisesta millään tavalla.

Ateismin suhteen mielestäni olennainen kysymys on, että miksi ateistit haluavat uskoa, että Sielua ei ole olemassa? Kysehän on nimenomaan halusta uskoa, koska mikään tutkittu ja oikeaksi todistettu tieto ei tue sellaista näkemystä. Ihminen voi joko tietää - tai olla tietämättä - totuuden jostakin asiasta....ja mikäli hän ei tiedä, niin ainakin hän voi tunnustaa tosiasian; että ei tiedä.

Aidon henkisyyden eräs tunnusmerkki on se, että ihminen oppii ja omaksuu uutta. Ne, jotka eivät halua millään tavalla laajentaa ajattelun ja maailmankatsomuksellisensa rajoja, vaikka tarvetta sellaiseen ilmenisi, elävät menneisyydessä ja pysähtyneisyydessä.

Kukaan ihminen tässä maailmassa ei ole täydellinen ja kaikki kärsivät enemmän tai vähemmän oikean tiedon puutteesta ja niin ollen tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä. Siitä syystä oman tietämättömyyden tiedostaminen ja ymmärtäminen (monien asioiden suhteen) on olennaisen tärkeää henkisen kasvun kannalta.

Uskonnolliset oppiriidat, ateistisen ja uskovien erimielisyydet yms muuttuvat tarpeettomiksi sen jälkeen kun kaikki saavat puolueetonta ja oikeaa tietoa olemassaolevasta todellisuudesta. Ateistit haluavat uskoa muunmuassa, että henkiolentoja tai muitakaan ns "yliluonnollisia" olentoja ei ole olemassa. Monet ateistit uskovat, että ei ole mahdollistakaan, että sellalsia olentoja olisi olemassa, mutta totuus on se mikä on...ja riittävän arvovaltaiselta taholta julkistettuna totuus paljastaa virheelliset käsitykset ja -uskomukset - ja poistaa tarpeettomat ristiriidat.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä