Avioliiton ei tulisi olla vankila. Uskonto, joka ei hyvällä katso hyvällä ihmisten tutustumista seurusteluvaiheessa ja avoliitossa, ajaa ihmisiä myös onnettomiin avioliittoihin.
Nimim. kokemusta on
Nimim. kokemusta on
Uskonnon suhtautuminen avoliittoon ja seurusteluun
hanu_risti
202661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
http://karimies.uskojarukous.net/Artikkelit/Avoliitto.h tm
Raamatun mukaan avioliiton synnyttävät luopuminen vanhemmista, puolisoon liittyminen ja sukupuoliyhteys. Jos nämä ehdot täyttyvät, asiassa ei ole sinänsä mitään väärää, vaan avopari elää itse asiassa teologisesti tarkasteltuna avioliitossa, vaikka Suomen lainsäädännössä heidän suhdettaan kutsutaankin avoliitoksi. Tämä on täysin selvää luomisoikeudellisen avioliittokäsityksen valossa.
Myöskään häät eivät ole Raamatussa avioliiton edellytys.
On siis olemassa suhteita, jotka ovat Jumalan edessä avioliittoja, vaikka ne yhteiskunnallisen lainsäädännön silmissä olisivatkin vain avoliittoja. Avioliitto perustuu Tunnustuskirjojen ja Lutherin mukaan luonnonoikeuteen eli luomisjärjestykseen. Samaa kantaa edustaa myös Raamattu. Sen lisäksi, että avo- ja avioliittojen välille ei edes ole voitu tehdä eroa monina aikakausina kirkon historiassa, myös osa nykyisistä kirkoista on tullut siihen johtopäätökseen, että avoliittoja voidaan pitää avioliittoina.
Koska ei siis voida perustellusti katsoa, että avoliitossa eläminen olisi itsessään syntiä tai väärin, ei myöskään voida oikeutetusti kieltää kristittyjä elämästä avoliitossa. Tosin avioliiton virallinen rekisteröiminen voi olla hyödyllistä. Häät tai vihkiminen eivät kuitenkaan ole avioliiton kannalta välttämättömiä, vaan ne ovat ehdollinen yhteiskunnallinen tapa, jota voidaan noudattaa tai jättää noudattamatta. Sellaista, mikä ei ole välttämätöntä, ei voida ehdottomana vaatiakaan.
Erityisen ongelman on nyky-Suomessa synnyttänyt suhtautuminen avoliittoihin. Etenkin herätyskristillisissä piireissä on perinteisesti ajateltu, että avoliitto on aina ja välttämättä syntiä. Avoliitto on haluttu nähdä avioliiton vastakohtana. Sellaisen parin asumista yhdessä, jota ei ole laillisesti vihitty avioliittoon, on pidetty automaattisesti syntinä ja kristitylle sopimattomana.
Perinteinen herätyskristillinen avioliittoteoria on muodostunut 1800-luvun käytännön pohjalle. Se voidaan tiivistää käsitykseen, jonka mukaan avioliitto on sama asia kuin lainvoimainen vihkiminen. Jos on vihitty, on avioliitossa, muuten ei. Aviollinen elämä ilman lainvoimaista vihkimistä on määritelty haureudeksi.
Mielenkiintoista on, että missään kohtaa Raamattua ei näytetä edellyttävän häitä, vihkimistä tai jonkinlaista seremoniaa avioliiton syntymisen edellytykseksi. Useista ihmiskunnan kantaisistä ja patriarkoista vain todetaan, että he ottivat itselleen vaimoja tai yhtyivät heihin.39
Keskiajalla ei ollut rekisteriviranomaisia eikä ylipäänsä modernin kaltaista kansallisvaltiota. Monissa maissa avioliitot solmittiin tuolloin ns. tapaoikeuden perusteella. Tapaoikeudella tarkoitetaan ikimuistoisista ajoista periytyneitä kirjoittamattomia oikeussääntöjä, 'maan tapaa'. Tapaoikeuden nojalla riitti, että mies ja nainen olivat sopineet olevansa aviopuolisoita, jotta heidät myös sellaisiksi katsottiin. Tapaoikeus muodosti keskiaikaisen Englannin oikeusjärjestelmän perustan. Siihen perustuva avioliitto, ns. 'common law marriage' on edelleen mahdollinen monissa Yhdysvaltain osavaltiossa.7 Kun avioliitto solmitaan tapaoikeuden mukaan, valtio ei ole siitä millään tavalla tietoinen, eikä ole mitään julkista rekisterinpitäjää, jolta voitaisiin kysyä, onko joku tietty ihminen avioliitossa. Tällä tavoin solmittua avioliittoa ei siis voida tarkastaa henkikirjoittajalta. Kirkollinen vihkiminenkään ei keskiajalla ollut pakollista, kuten se ei tietenkään ole Yhdysvalloissakaan, joten edes kirkonkirjoista ei ole apua henkilön siviilisäädyn selvittämiseksi. Jäljelle jää siis vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täytyy todeta, että suurin osa keskiajan ihmisistä ei ollut avioliitossa, vaikka he itse näin ajattelivat, vaan päinvastoin he elivät koko ikänsä haureudessa, tai sitten täytyy luopua vaatimuksesta, että avioliitto täytyisi voida tarkistaa jostakin rekisteristä.
"Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef. 5:31-32).
Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Mutta joka liittyy Herraan, on samaa henkeä hänen kanssaan. (1. Kor. 6:16-17)
Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. (1. Kor. 12:13)
Toisin sanoen: Joka yhtyy lihallisesti toiseen ihmiseen, on samaa lihaa hänen kanssaan. Joka yhtyy hengellisesti Jumalaan, on samaa Henkeä hänen kanssaan. Siksi Raamattu antaa avioliitolle tämän määritelmän:
Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 1:24).
Avioliitto on sitä, että on yhtä lihaa. Se ei ole termi, se ei edes ole vain relaatio, vaan se on entiteetti, toisin sanoen olemistodellisuus. Avioliitto olemistodellisuutena on kenties meidän silmiltämme kätketty, salaisuus, samassa mielessä kuin esimerkiksi Kristuksen reaalinen läsnäolo ehtoollisaineissa tai Pyhän Hengen läsnäolo uskovassa on salaisuus. Olemukseltaan nämä asiat ovat analogisia. Raamattu kuitenkin opettaa selvästi, että avioliitossa on läsnä tällainen todellisuus, joka syntyy lihallisen yhtymisen kautta, ja joka on tarkoitettu pysyväksi:
Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. (Mark. 10:6-9)
Kun siis kysytään, ketkä ovat avioliitossa, on vastaus: Ne kaksi, jotka ovat tulleet yhdeksi lihaksi. He eivät enää ole kaksi, he ovat yksi. Jumala on yhdistänyt heidät. Jumalan luomistarkoitukseen sisältyy se, että nämä kaksi pysyvät yhdessä. Liittyminen ja yhdeksi lihaksi tuleminen eivät myöskään ole avioliiton edellytyksiä tai seurauksia, vaan ne ovat sen olemus. Kummankin pitää esiintyä yhdessä. Liittyminen velvoittaa yhdeksi lihaksi tulemisen, sillä puolison ruumis ei kuulu hänelle itselleen,42 yhdeksi lihaksi tuleminen taas velvoittaa liittymisen. Jos näin ei todellisuudessa käy, se ei ole Jumalan vika, vaan ihmisten, jotka käyttävät Jumalan luomistyötä väärin. Haureus on yhdeksi lihaksi tulemista ilman liittymistä, huorintekeminen eli aviorikos taas yhdeksi lihaksi tulemista jonkun muun kanssa kuin sen, johon on jo liittynyt.
Julkisen kihlauksen jälkeen kihlautuminen jonkun muun kanssa on Lutherin mukaan aviorikos.22 Julkisesti kihlattu tyttö on aviovaimo ja mies aviomies.23 Luther lausuu, että avioliitto on yhtä paljon avioliitto kihlauksen jälkeen kuin häidenkin jälkeen.24 Salassa tapahtunut kihlaus ei synnytä avioliittoa, mutta silti sen jälkeen tapahtunut sukupuoliyhteys ei ole haureutta, mikäli tarkoituksena on kuitenkin ollut solmia avioliitto.25 Tässä ajattelussaan Luther liittyykin kirkossa jo vanhan kirkon ajoilta vallinneeseen perusperiaatteeseen, jonka mukaan keskinäinen sopimus luo avioliiton, consensus facit nuptias.26 Kihlakumppanit ovat siis jumalallisen oikeuden mukaan solmineet keskenään avioliiton...
Keskustarkkailija sanoo: Ei, ei ja ei se menee näin
"34 Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
35 Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. 36 Viholliset ovat oman talon väkeä.
37 Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle.
38 Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle."
Matt 10:34,38.
VIHOLLISET OVAT OMAN TALON VÄKEÄ.
Vilkaisin tätäkin loosia ja olen öönä.
Jonain päivänä SINÄ, joka tämän melkoisen rotlan kirjoitit "avo-jonkin" puolesta, vastaat opetuksestasi Korkeimman edessä.
EI ole MITÄÄN liittoa, jos on AVO-! Ja synti on synti, jos Raamatussa niin sanotaan... siis
ilman siunausta ja Jumalan ja ihmisten edessä tunnustettua LIITTOA yhtyminen toiseen on SYNTI!
Luukkaan evankeliumi:
17:27 he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki.
Mitä harhaoppeja täällä levitetään? Ei raamatussa ole vihkimistä, eikä kristinuskon mukaan avioliittoa ole olemassakaan. Jeesus ei vihkinyt ketään. Vihkikaavaa ei ole raamatussa.
Oli vain varakkaiden heimopäälliköiden orjavaimot, jotka ostettiin eikä sitä voi kutsua pyhäksi millään. Miehillä saattoi olla monta vaimoa ja joka oli käypää valuuttaa omaisuudenhoitamisessa. Älkää sekoittako Lutherin omia aivoituksia raamattuun.
Luther väänteli kirkon ja uskon näkemyksiä vain siksi, että halusi elää toisin kuin ahtaat dogmit antoivat myöten. Nyt niitä pidetään pyhinä, muka raamatullisina asioina. Näin se menee... uskonto muuttuu eri aikakausina. Ja kaikkea myöhemmin keksittyä pidetään yllättävän pyhänä.
Sanon nyt ihan suoraa että ei seksi sujunut. Olisi pitänyt tutustua siihenkin puoleen ennen avioliittoa.
Vai "seksihommat"! Aloititko "liittosi" väärin odotuksin? Seksiinkö se kaatuu ja, miten ITSE hommasi hoidat!!!!?
Oliko / onko kunnioitus ja toisesta välittäminen ja huomioonottaminen mukana "liitossanne", vai himossako sinä puolisoosi yhdyt???
Mene "peilin eteen" ja tutkistele itseäsi!
Nykypäivänä on käytössä ehkäisy, joka ei ole syntiä. Luottamukselliseen ja uskoliseen parisuhteeseen saa kuulua läheisyys ja turvallinen seksi. Sellaisen kasvatuksen olen itse saanut saanut vanhemmiltani, jotka eivät ole uskovaisia.
Kumpi liene sitten kivuliaampaa: todeta pitkän avoliiton tai avioliiton jälkeen, että homma ei meillä sittenkään sujunut? Henkilökohtaisella tasolla molemmat asiat ovat varmasti yhtä kivuliaita. Monet uskontokunnat eivät taas hyväksy avoliittoa, ja toisaalta avioeroa.
Itse jouduin tekemisiin em. ongelma-asettelun kanssa siinä tilanteessa, että itse miehenä en ollut uskovainen, mutta vaimoni oli hengellisessä toiminnassa mukana. Ei olisi kannattanut kieltää seksuaalista puolta avioliittoon asti. Onneksi meillä ei ole lapsia.
Suuri ristiriita olisi myös monessa tilanteessa tullut myöhemmin lapsenkasvatusasioissa, joihin minulla ja uskovaisella vaimollani tuntui olevan hyvinkin erilaiset näkemykset. Nämäkin asiat olisi pitänyt ottaa puheeksi jo seurusteluvaiheessa, ja olisin toivonut, että kirkollinen ilmapiiri olisi ollut suotuisa antamaan meillä aikaa kunnolla tutustua toisiimme ennen avioliittoa. Vaimoni kirkollinen yhteisö kuitenkin tuntui paheksuvan pitkittänyttä seurustelua ja niitä "moraaliittomuuksia", jotka saattaisivat olla seurausta liian läheisestä suhteesta ennen avioliittoa.
Aina voisi lässyttää jostain rakastelusta, mutta himohan sekin on.
Kyllä liitot kaatuvat monesti siihen kun hommat sänkykammarin puolella eivät täytä molempien toivomuksia.
Hm, nyt ymmärrän tilanteen. Ihmettelen vain, että vaimosi yleensäkään seurusteli ja meni sitten kanssasi naimisiin. Uskovan ei nimittäin tulisi mennä ei-uskovan kanssa naimisiin. Vaikeuksia se vaan tuo tullessaan.
Kun nyt kuitenkin ilmeisesti vielä olette naimisissa, on SINUN asiasi päättää, mitä elämälläsi teet. Uskovan ei tulisi erota, se on sinun asiasi, jos et kerran vaimoasi rakasta ja hänen elämänkatsomustaan arvosta.Jos taas rakastat häntä TODELLA, teet kaikkesi avioliittosi pelastamiseksi.
Tavallaan SINÄKIN teit väärin, kun et ollut rehellinen hänelle ja suoraan sanonut, ettet hyväksynyt hänen vakaumustaan. SINÄ RIISTIT hänen neitsyytensä väärin odotuksin.
Nyt vaan kädet ristiin ja pyytämään apua Jumalalta. HÄN yleensä auttaa, jos rehelliesti pyytää samalla tunnustaen tehneensä väärin.
MIKÄÄN ei ole korjaamatonta. "Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa", sanoo sananlasku. Se pätee teidänkin tapauksessanne. Rukoilen puolestanne.
Aivan oikein... MOLEMPIEN..!
Jos rakastelun alkulähde on himossa eikä rakkaudessa, se on väärä lähde.
"himossako sinä puolisoosi yhdyt???"
No ei ainakaan velvollisuudesta. Himo kuuluu jotenkin lähtemättömästi seksiin. Eikö ole valheellista harrastaa seksiä ilman himoa? Miten miehellä muka tulisi erektio ilman himoa?
On valheellista harrastaa sexiä ILMAN RAKKAUTTA!!
Tärkeintä jo orastavassa seurustelusuhteessa on
että siinä on Jumala keskeisenä ja mukana.
Kun parisuhteessa etsitään alusta alkaen Jumalan
tahtoa, niin siten onnistumisen mahdollisuudet
ovat ehdottomasti suurimmat.
Kun parisuhteeseen ryhdytään, niin sille on hyvin
tärkeää, että molemmat sitoutuvat siihen 100%:sti
niin silloin onnistumisen mahdollisuudet ovat
suurimmat.
Tuosta syystä on tärkeää, että ennen yhteiselämän
aloittamista puolisot lupautuvat täysin toisilleen, myötä-ja vastoinkäymisissä, niin
pitkäksi aikaa kuin elämää riittää.
Tuollainen sitoutuminen tapahtuu parhaiten julkisessa avioliittoon vihkimisessä, jossa nuo
liiton lupaukset annetaan täydestä sydämestä,
ilman taka-ajatuksia.
Vihkiytymisen jälkeen voidaan aloittaa aviollinen
yhteiselämä saman katon alla, ja siinä on jo siitä silloin siunaus, koska se tapahtuu luvan
perästä, niin yhteiselämän aloittamisesta ei
tule esim. syyllisyyden tuntoa.
Avoliitto on huono, koska siinä ei ole samaa
sitoutumista kuin avioliitossa, joten tuosta
syystä saatta puolisoita esim. kalvaa pelko, että
puoliso voi jostain syystä hylätä hänet, niin
tuosta syystä voi olla koko ajan varpaisillaan ja
yrittää kohtuuttomasti esim. miellyttämällä
puolisoa yli mitä on tarpeen.
Eikä huorintekemisen kielto ole annettu pelkästään siksi, että oltaisiin Jumalalle
mieliksi vaan siksikin että haureus rikkoo ihmisiä, joten tuosta syystä ainut oikea tapa
toteuttaa seksuaalisuutta kumppanin kanssa on
miehen ja naisen avioliitto.
kirkon porttoliittto = ei jumalan siunausta
Kristilliseen avioliittoon siunaamiseen ei
tarvitse kirkkoa, jos ei halua jostain syystä
käyttää sen palveluita.
Vallan hyvin voi tehdä niin että siviilivihittää
liiton tuomarilla lainmukaan viralliseksi ja sen
jälkeen kuka uskova mies hyvänsä voi siunata
heidät kristilliseen avioliittoon.
Jumala ei kysy avioliittoon siunaavalta pappis-
vihkimyksiä, eikä pastorin valtakirjoja, kunhan
on elävässä uskossa ja osaa hoitaa asian sen
vaatimalla arvokkuudella.
"Kristilliseen avioliittoon siunaamiseen ei
tarvitse kirkkoa, jos ei halua jostain syystä
käyttää sen palveluita. "
Olet oikeassa, porttokirkkoa ei tarvita tähän seremoniaan.
"Vallan hyvin voi tehdä niin että siviilivihittää
liiton tuomarilla lainmukaan viralliseksi ja sen
jälkeen kuka uskova mies hyvänsä voi siunata
heidät kristilliseen avioliittoon."
Kaikki valtiovalta on annettu Saatanan palvojien hallintaan. Joh.14:30, Luuk.4:5-8, 1.Joh.5:19, Psa.2:2, Hoos.8:3-4, Hes.45:9).
Miksi pyydät avioliitollesi Lupaa Perkeleeltä ja hänen palvelijoiltaan?
Hei,
Ihminen voi myös ajan saatossa muuttua...ja kumppanin on hyvä antaa siihen mahdollisuus toiselle. Toivottavasti parempaan...Ymmärtääkseni avioliiton ei tulekaan olla vankila. Jeesus sanoo Raamatussa: Rauhaan olen minä teidät luonut eli rauhaisaan elämään. Jos avioliitossa tuntuu ahdistavalta, on hyvä ruokoilla Jumalalta apua, koska kaikki on Hänen hallussaan. Ei ole hyvä lähteä itse "sooloilemaan"...HÄN on kaikkitietävä Jumala. Siunausta elämääsi. T:kurjenkello :)
Hiukan asian vierestä eli en ota kantaa siihen edellyttikö Jeesus virallista vihkimistä pariskunnalta. Tosin kaivolla tapaamansa naisen elämistä miehen kanssa "joka ei ole sinun miehesi" Jeesus ei siis rinnastanut oikeaan liittoon vaimon ja miehen väillä ja antoi ymmärtää, että ei hyvä niin. No, asiani siis.
Aviopuolisoni ja suurperheemme isä, kuollut. Minä, vielä nelikymppinen läheisyyden kaipuussani aloitin ensi kertaa suhteen ilman avioitumista, Tämä on vastoin periaatteitani, mutta näin kävi. Kun ei ole yhteistä kristillistä "normistoa" ja sydämen asennetta esim. uskollisuuteen, kariutui suhde luottamuspulaan. Nyt maailman lakien mukaan vain uutta yrittämään?? Ei todellakaan. Kyllä satutti tuollainen kokemus. On siis erikoista, että jopa kirkon edustajat puoltavat vapaita suhteita. Vaikka tunteet sanoisivat, että tämä kumppani kyllä on turvallinen jne. kaikki on hiekalle rakennettua. Että näin on.
"Kun ei ole yhteistä kristillistä "normistoa" ja sydämen asennetta esim. uskollisuuteen, kariutui suhde luottamuspulaan."
Ja nämä asiatko olisivat kuin taikaiskusta suhteeseenne tulleet jos olisitte menneet naimisiin?
Minä en ainakaan tajua sitä ajattelua jossa liitosta tulisi jotenkin automaattisesti syvempi, luotettavampi, parempi jne. kun mennään naimisiin. Minusta nuo kaikki asiat lähtevät ihmisestä itsestään ja hänen halustaan olla oikeasti sitoutuneessa suhteessa. Monilla tuo halu johtaa sitten siihen että mennään naimisiin. Mutta ei se naimisiin meno tuota halua herätä, vaan juuri toisin päin.