Onko teologia tiedettä?

Tiedän suunnilleen mitä tarkoittaa fallibilismi joten olen siis hiukan perillä tieteenfilosofiasta. Mielestäni teologisen tiedekunnan nimi voitaisiin muuttaa joksikin osuvammaksi, koska eihän siellä edes opeteta teologiaa vaan tiedettä. Se voisi olla vaikkapa eksegeettinen tiedekunta tai teologiakriittinen tiedekunta.

Tuomiojan näkemyksistä en mene aivan takuuseen minäkään, minkä varmaan kerroin jo avausviestissäni. Kuitenkin kun vaadin, että dogmien opetus on lopetettava niin eikö mielestäsi vaatimukseni ole aivan oikea? Eiväthän dogmit ole tietoa. Tarkoitan dogmien opetuksella sitä, että vaaditaan joidenkin fideististen värssyjen osaamista ulkoa. Teologiaa opiskelevat ihmiset ovat usein ajatusmaailmaltaan fideistijä. Mielestäni fideistejä ei saisi päästää kyseiseen opinahjoon, vaan kaikkien opiskelijoiden olisi viimeistään pääsykokeissa kyettävä omaksumaan evidentialistinen maailmankuva.

metaskeema kirjoitti:

Tiedän suunnilleen mitä tarkoittaa fallibilismi joten olen siis hiukan perillä tieteenfilosofiasta. Mielestäni teologisen tiedekunnan nimi voitaisiin muuttaa joksikin osuvammaksi, koska eihän siellä edes opeteta teologiaa vaan tiedettä. Se voisi olla vaikkapa eksegeettinen tiedekunta tai teologiakriittinen tiedekunta.

Tuomiojan näkemyksistä en mene aivan takuuseen minäkään, minkä varmaan kerroin jo avausviestissäni. Kuitenkin kun vaadin, että dogmien opetus on lopetettava niin eikö mielestäsi vaatimukseni ole aivan oikea? Eiväthän dogmit ole tietoa. Tarkoitan dogmien opetuksella sitä, että vaaditaan joidenkin fideististen värssyjen osaamista ulkoa. Teologiaa opiskelevat ihmiset ovat usein ajatusmaailmaltaan fideistijä. Mielestäni fideistejä ei saisi päästää kyseiseen opinahjoon, vaan kaikkien opiskelijoiden olisi viimeistään pääsykokeissa kyettävä omaksumaan evidentialistinen maailmankuva.

Lue lisää

Mutta akateemisessa teologiassa voidaan tutkia ja usein tutkitaankin kirkon dogmeja (tälle tutkimukselle on oma oppiaine dogmatiikka). Akateeminen tutkimus ei tietenkään ota kantaa siihen pitävätkö nämä dogmit itsessään paikkansa, tällaiset asiat ovat tieteellisen teologian ulkopuolella. Mutta voidaan tutkia esim. dogmien kehitystä historian kuluessa ja sitä, miten eri ihmiset ovat näitä dogmeja määritelleet.

Tämän vuoksi teologisessa tiedekunnassa on luonnollisesti oltava jollain tavalla perillä kirkon dogmeista uskoi niihin tai ei. Ne ovat kuitenkin Akateemisen teologian alalla tutkimuskohteita, teologian tutkimisen lähtökohtia.

Siksi akateemisessa teologiassa on tietysti tunnettava jonkin verran kirkon dogmatiikkaa. Mikään pakko siihen ei ole uskoa, kyllä teologisessa dogmatiikkaa opiskelevat ateistitkin (tunnen jokusen). Ei niitä siis sinänsä hurmioituneessa transsissa tiedekunnankäytävillä toistella, kuten näytät luulevan. Ne on tunnettava tutkimuksellisessa mielessä, jos teologiaa haluaa tutkia.

Tutkimuskohteeseen ei siis tarvitse suhtautuaa fideistisesti, vaikka siihen perehtyykin. Ehän folkloristiikan opinnoissakaan ole "uskottava" Kalevalaisiin mytologioihin, jos niitä tutkii. Mutta ne on silti tunnettava, jos haluaa Kalevalan tutkija olla.

Minusta olisi myös kovin huolestuttavaa, jos yliopisto-opiskelijoiden olisi jollain tavalla osoitettava ajatusmaailmansa "puhdasoppisuus" opiskelemaan päästäkseen. Suomessa on kuitenkin laillinen uskonnonvapaus, ja miten tahansa ajattelevilla ja uskovilla on mielestäni oltava yhtäläiset oikeudet esim. opiskeluun valtion ylioistoissa. Muu olisi syrjintää.

Saksassa aikanaan yliopistoon pääseminen vaati valkoisen rodun ylemmyyden tunnustamista yms. ja kehitys tuohon aikaan Saksassa meni mielestäni aika pahasti metsään. Tuon ajan tieteellinen tukimus ko. yliopistoissa ei ollut millään mittarilla kovin luotettavaa, kun lähtökohtana oli jo jokin etukäteen päätetty katsantokanta.

Siksi mielestäni yliopistoon pyrkiviltä ei voi edellyttää minkään tietyn ajatusmallin kannattamista ja esiintuomista pääsykoevaiheessa. Muuten tiede on jo lähtökohdiltaan sitoutunutta johonkin aatteeseen, ja tätä sekä sinä, että Tuomioja käsittääkseni kovasti vastustatte, vaikka perusteenne ovat mielestäni vääriä.

Ja siis niin ristiriitaista kuin se onkin, tunnutte vastustuksesta huolimatta siis kannattavan johonkin toiseen aatteeseen sitoutumista (=evindentialistinen tieteenfilosofia, positivismi). Minkälaista arvovapaata elämänkatsomusta tämä oikein on???

Martti-tohtori kirjoitti:

Mutta akateemisessa teologiassa voidaan tutkia ja usein tutkitaankin kirkon dogmeja (tälle tutkimukselle on oma oppiaine dogmatiikka). Akateeminen tutkimus ei tietenkään ota kantaa siihen pitävätkö nämä dogmit itsessään paikkansa, tällaiset asiat ovat tieteellisen teologian ulkopuolella. Mutta voidaan tutkia esim. dogmien kehitystä historian kuluessa ja sitä, miten eri ihmiset ovat näitä dogmeja määritelleet.

Tämän vuoksi teologisessa tiedekunnassa on luonnollisesti oltava jollain tavalla perillä kirkon dogmeista uskoi niihin tai ei. Ne ovat kuitenkin Akateemisen teologian alalla tutkimuskohteita, teologian tutkimisen lähtökohtia.

Siksi akateemisessa teologiassa on tietysti tunnettava jonkin verran kirkon dogmatiikkaa. Mikään pakko siihen ei ole uskoa, kyllä teologisessa dogmatiikkaa opiskelevat ateistitkin (tunnen jokusen). Ei niitä siis sinänsä hurmioituneessa transsissa tiedekunnankäytävillä toistella, kuten näytät luulevan. Ne on tunnettava tutkimuksellisessa mielessä, jos teologiaa haluaa tutkia.

Tutkimuskohteeseen ei siis tarvitse suhtautuaa fideistisesti, vaikka siihen perehtyykin. Ehän folkloristiikan opinnoissakaan ole "uskottava" Kalevalaisiin mytologioihin, jos niitä tutkii. Mutta ne on silti tunnettava, jos haluaa Kalevalan tutkija olla.

Minusta olisi myös kovin huolestuttavaa, jos yliopisto-opiskelijoiden olisi jollain tavalla osoitettava ajatusmaailmansa "puhdasoppisuus" opiskelemaan päästäkseen. Suomessa on kuitenkin laillinen uskonnonvapaus, ja miten tahansa ajattelevilla ja uskovilla on mielestäni oltava yhtäläiset oikeudet esim. opiskeluun valtion ylioistoissa. Muu olisi syrjintää.

Saksassa aikanaan yliopistoon pääseminen vaati valkoisen rodun ylemmyyden tunnustamista yms. ja kehitys tuohon aikaan Saksassa meni mielestäni aika pahasti metsään. Tuon ajan tieteellinen tukimus ko. yliopistoissa ei ollut millään mittarilla kovin luotettavaa, kun lähtökohtana oli jo jokin etukäteen päätetty katsantokanta.

Siksi mielestäni yliopistoon pyrkiviltä ei voi edellyttää minkään tietyn ajatusmallin kannattamista ja esiintuomista pääsykoevaiheessa. Muuten tiede on jo lähtökohdiltaan sitoutunutta johonkin aatteeseen, ja tätä sekä sinä, että Tuomioja käsittääkseni kovasti vastustatte, vaikka perusteenne ovat mielestäni vääriä.

Ja siis niin ristiriitaista kuin se onkin, tunnutte vastustuksesta huolimatta siis kannattavan johonkin toiseen aatteeseen sitoutumista (=evindentialistinen tieteenfilosofia, positivismi). Minkälaista arvovapaata elämänkatsomusta tämä oikein on???

Lue lisää

Niin, lisään vielä äskeiseen, että yksittäisen opiskelijan oma elämänkatsomus ei tietenkään saa tietysti vaikuttaa itse tutkimukseen tai sen tuloksiin. Siinä mielessä niin uskovan kuin ateistinkin teologin on tehtävä tutkimuksensa samoin perustein. Tutkimuksen tehtävä ei siis ole ottaa kantaa siihen, ovatko tutkimuskohteen esim. käsitykset dogmeista sinänsä "oiketa ja tosia".

P.S hienoa, että arvon metaskeemakin ottaa vastauksessaan jo asiallisemman, keskustelevan linjan....

Martti-tohtori kirjoitti:

Mutta akateemisessa teologiassa voidaan tutkia ja usein tutkitaankin kirkon dogmeja (tälle tutkimukselle on oma oppiaine dogmatiikka). Akateeminen tutkimus ei tietenkään ota kantaa siihen pitävätkö nämä dogmit itsessään paikkansa, tällaiset asiat ovat tieteellisen teologian ulkopuolella. Mutta voidaan tutkia esim. dogmien kehitystä historian kuluessa ja sitä, miten eri ihmiset ovat näitä dogmeja määritelleet.

Tämän vuoksi teologisessa tiedekunnassa on luonnollisesti oltava jollain tavalla perillä kirkon dogmeista uskoi niihin tai ei. Ne ovat kuitenkin Akateemisen teologian alalla tutkimuskohteita, teologian tutkimisen lähtökohtia.

Siksi akateemisessa teologiassa on tietysti tunnettava jonkin verran kirkon dogmatiikkaa. Mikään pakko siihen ei ole uskoa, kyllä teologisessa dogmatiikkaa opiskelevat ateistitkin (tunnen jokusen). Ei niitä siis sinänsä hurmioituneessa transsissa tiedekunnankäytävillä toistella, kuten näytät luulevan. Ne on tunnettava tutkimuksellisessa mielessä, jos teologiaa haluaa tutkia.

Tutkimuskohteeseen ei siis tarvitse suhtautuaa fideistisesti, vaikka siihen perehtyykin. Ehän folkloristiikan opinnoissakaan ole "uskottava" Kalevalaisiin mytologioihin, jos niitä tutkii. Mutta ne on silti tunnettava, jos haluaa Kalevalan tutkija olla.

Minusta olisi myös kovin huolestuttavaa, jos yliopisto-opiskelijoiden olisi jollain tavalla osoitettava ajatusmaailmansa "puhdasoppisuus" opiskelemaan päästäkseen. Suomessa on kuitenkin laillinen uskonnonvapaus, ja miten tahansa ajattelevilla ja uskovilla on mielestäni oltava yhtäläiset oikeudet esim. opiskeluun valtion ylioistoissa. Muu olisi syrjintää.

Saksassa aikanaan yliopistoon pääseminen vaati valkoisen rodun ylemmyyden tunnustamista yms. ja kehitys tuohon aikaan Saksassa meni mielestäni aika pahasti metsään. Tuon ajan tieteellinen tukimus ko. yliopistoissa ei ollut millään mittarilla kovin luotettavaa, kun lähtökohtana oli jo jokin etukäteen päätetty katsantokanta.

Siksi mielestäni yliopistoon pyrkiviltä ei voi edellyttää minkään tietyn ajatusmallin kannattamista ja esiintuomista pääsykoevaiheessa. Muuten tiede on jo lähtökohdiltaan sitoutunutta johonkin aatteeseen, ja tätä sekä sinä, että Tuomioja käsittääkseni kovasti vastustatte, vaikka perusteenne ovat mielestäni vääriä.

Ja siis niin ristiriitaista kuin se onkin, tunnutte vastustuksesta huolimatta siis kannattavan johonkin toiseen aatteeseen sitoutumista (=evindentialistinen tieteenfilosofia, positivismi). Minkälaista arvovapaata elämänkatsomusta tämä oikein on???

Lue lisää

"Siksi mielestäni yliopistoon pyrkiviltä ei voi edellyttää minkään tietyn ajatusmallin kannattamista ja esiintuomista pääsykoevaiheessa."

Kyllä voidaan ja siksi juuri pääsykokeita järjestetään.


"Muuten tiede on jo lähtökohdiltaan sitoutunutta johonkin aatteeseen, ja tätä sekä sinä, että Tuomioja käsittääkseni kovasti vastustatte, vaikka perusteenne ovat mielestäni vääriä."

En suinkaan vastusta, vaan kannatan tieteen sitoutumista aatteeseen. Minun kannattamani tieteellinen aate on totuus.

Martti-tohtori kirjoitti:

Niin, lisään vielä äskeiseen, että yksittäisen opiskelijan oma elämänkatsomus ei tietenkään saa tietysti vaikuttaa itse tutkimukseen tai sen tuloksiin. Siinä mielessä niin uskovan kuin ateistinkin teologin on tehtävä tutkimuksensa samoin perustein. Tutkimuksen tehtävä ei siis ole ottaa kantaa siihen, ovatko tutkimuskohteen esim. käsitykset dogmeista sinänsä "oiketa ja tosia".

P.S hienoa, että arvon metaskeemakin ottaa vastauksessaan jo asiallisemman, keskustelevan linjan....

Lue lisää

metaskeema kirjoitti:

"Siksi mielestäni yliopistoon pyrkiviltä ei voi edellyttää minkään tietyn ajatusmallin kannattamista ja esiintuomista pääsykoevaiheessa."

Kyllä voidaan ja siksi juuri pääsykokeita järjestetään.


"Muuten tiede on jo lähtökohdiltaan sitoutunutta johonkin aatteeseen, ja tätä sekä sinä, että Tuomioja käsittääkseni kovasti vastustatte, vaikka perusteenne ovat mielestäni vääriä."

En suinkaan vastusta, vaan kannatan tieteen sitoutumista aatteeseen. Minun kannattamani tieteellinen aate on totuus.

Lue lisää

"Minun kannattamani tieteellinen aate on totuus."

Kuullostaa kovin runolliselta ja kauniilta. Iskulauseena täysi kymppi, mutta argumenttina vähän epätarkka. Mitä tarkoitat totuudella tässä yhteydessä. Kaikki kun ei ole niin yksinkertaista ja mitattavaa. 1 1=2, lienee totuus mutta muuten totuuden määrittely on kovin vaikeaa, ellei mahdotonta.

Ja äskeisessä viestissä kallistuit kovasti kannattamaan fallibilismia, joka yksinkertaisesti määriteltynä asettaa tieteen ehdoksi sen, että se on kumottavissa uusilla tuloksilla. Ja tästähän seuraa, että lopullista totuutta ei tieteellä koskaan voi saavuttaa. Fallibilismin mukaan teoriat, jotka väittävät olevansa ehdoton, kumoamattomissa oleva totuus, eivät ole tiedettä ollenkaan.

Eli täyden kympin iskulauseesi on kuitenkin tieteenfilosofisessa mielessä melko tyhjä. Taas kerran korostaisin, että kannattaa hankkia edes wikipedia-tason perustiedot tieteenfilosofian periusteista, ennen kuin alkaa viljellä (sinänsä hienon kuuloisia) sivistyssanoja.

Joten viestisi perusteella olet siis sitä mieltä, että yliopistoon pitäisi päästä vain ns.tieteellisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä (huom. erota toisistaan maailmankuva ja maailmankatsomus)

Eikö kuitenkin ole selvää, että yliopistoon tulee ihmisiä, joilla on erilaisia aatteita. On kommunisteja, feministejä, ateistejä, uskovia, yms. Ja näitä asioita ei pääsykokeessa kysellä, saati sitten vaadittaisiin sitoutumaan johonkin niistä.

"Tiede on aate" on sekin mahtipontisen kuuloinen lause, mutta lisäselvennystä kaipaisin. Millä tavoin tiede itsessään on aate? Eikö tieteen tule nimenomaan olla arvovapaata? (Näin muistaakseni jo yläasteikäisille aletaan opetta...) On totta, että eri aikakausien aatteet vääjämättä vaikuttavat myös tieteeseen, mutta eihän tämän tule olla tavoite. Päinvastoin, aiempien sukupolvien tiedemiesten suurista saavutuksista huolimatta muistetaan aina surkutella heidän olleen "oman aikansa lapsia" ja näiden tieteen olevan siksi aatteellisella tasolla leimautunutta.

Pääsykokeitakin yliopistoon järjestetään ehkä kuitenkin ennenkaikkea siksi, että testataan, että uusilla opiskelijoilla olisi riittävä kognitiivinen kapasiteetti ja kyky omaksua ja ymmärtää hakemansa alan perustietoa.

Koko keskustelumme ilmentää mielestäni hyvällä tavalla asiaa, jota en oikein koskaan ole ymmärtänyt. Sitä, että ihmiset jotka vastustavat ylioistoteologiaa otaavat (virheellisesti/vasotin parempaa tietoa) pääargumentikseen sen, että akateeminen teologia on jotenkin sitoutunutta opiskelijoiden omaan uskoon/ideologiaan. Tätä vastustetaan kovaan ääneen ja sanotaa, että tieteen ei tulisi sitoutua tällaiseen ideologiaan vaan tieteen tulisi olla arvo/ideologiavapaata. Mutta samalla hengenvedolla nämä vastustajat vaativat sitoutumista johonkin toiseen ideologiaan (esim. positivismiin tms.)

Eli torta på torta. Halutaan poistaa ideologia X, koska ei tule sitoutua mihinkään ideologioihin. Ja siksi tulee toimia ideologian Y mukaisesti!! Huomaatko ristiriidan?

Tässä kohtaa Tuomiojankin puheenvuoron suurin epöloogisuus mielestäni oli. Eli teologia pois, koska se on sitoutunut "kristilliseen ideologiaan". Tieteen tulee olla arvovapaata. Siksi tulee sitoutua "humanistiseen ideologiaan".

Eli jatketaan tästä....(mutta toivoisin muutakin keskustelua kuin mahtipontisia iskulauseita...)

Martti-tohtori kirjoitti:

"Minun kannattamani tieteellinen aate on totuus."

Kuullostaa kovin runolliselta ja kauniilta. Iskulauseena täysi kymppi, mutta argumenttina vähän epätarkka. Mitä tarkoitat totuudella tässä yhteydessä. Kaikki kun ei ole niin yksinkertaista ja mitattavaa. 1 1=2, lienee totuus mutta muuten totuuden määrittely on kovin vaikeaa, ellei mahdotonta.

Ja äskeisessä viestissä kallistuit kovasti kannattamaan fallibilismia, joka yksinkertaisesti määriteltynä asettaa tieteen ehdoksi sen, että se on kumottavissa uusilla tuloksilla. Ja tästähän seuraa, että lopullista totuutta ei tieteellä koskaan voi saavuttaa. Fallibilismin mukaan teoriat, jotka väittävät olevansa ehdoton, kumoamattomissa oleva totuus, eivät ole tiedettä ollenkaan.

Eli täyden kympin iskulauseesi on kuitenkin tieteenfilosofisessa mielessä melko tyhjä. Taas kerran korostaisin, että kannattaa hankkia edes wikipedia-tason perustiedot tieteenfilosofian periusteista, ennen kuin alkaa viljellä (sinänsä hienon kuuloisia) sivistyssanoja.

Joten viestisi perusteella olet siis sitä mieltä, että yliopistoon pitäisi päästä vain ns.tieteellisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä (huom. erota toisistaan maailmankuva ja maailmankatsomus)

Eikö kuitenkin ole selvää, että yliopistoon tulee ihmisiä, joilla on erilaisia aatteita. On kommunisteja, feministejä, ateistejä, uskovia, yms. Ja näitä asioita ei pääsykokeessa kysellä, saati sitten vaadittaisiin sitoutumaan johonkin niistä.

"Tiede on aate" on sekin mahtipontisen kuuloinen lause, mutta lisäselvennystä kaipaisin. Millä tavoin tiede itsessään on aate? Eikö tieteen tule nimenomaan olla arvovapaata? (Näin muistaakseni jo yläasteikäisille aletaan opetta...) On totta, että eri aikakausien aatteet vääjämättä vaikuttavat myös tieteeseen, mutta eihän tämän tule olla tavoite. Päinvastoin, aiempien sukupolvien tiedemiesten suurista saavutuksista huolimatta muistetaan aina surkutella heidän olleen "oman aikansa lapsia" ja näiden tieteen olevan siksi aatteellisella tasolla leimautunutta.

Pääsykokeitakin yliopistoon järjestetään ehkä kuitenkin ennenkaikkea siksi, että testataan, että uusilla opiskelijoilla olisi riittävä kognitiivinen kapasiteetti ja kyky omaksua ja ymmärtää hakemansa alan perustietoa.

Koko keskustelumme ilmentää mielestäni hyvällä tavalla asiaa, jota en oikein koskaan ole ymmärtänyt. Sitä, että ihmiset jotka vastustavat ylioistoteologiaa otaavat (virheellisesti/vasotin parempaa tietoa) pääargumentikseen sen, että akateeminen teologia on jotenkin sitoutunutta opiskelijoiden omaan uskoon/ideologiaan. Tätä vastustetaan kovaan ääneen ja sanotaa, että tieteen ei tulisi sitoutua tällaiseen ideologiaan vaan tieteen tulisi olla arvo/ideologiavapaata. Mutta samalla hengenvedolla nämä vastustajat vaativat sitoutumista johonkin toiseen ideologiaan (esim. positivismiin tms.)

Eli torta på torta. Halutaan poistaa ideologia X, koska ei tule sitoutua mihinkään ideologioihin. Ja siksi tulee toimia ideologian Y mukaisesti!! Huomaatko ristiriidan?

Tässä kohtaa Tuomiojankin puheenvuoron suurin epöloogisuus mielestäni oli. Eli teologia pois, koska se on sitoutunut "kristilliseen ideologiaan". Tieteen tulee olla arvovapaata. Siksi tulee sitoutua "humanistiseen ideologiaan".

Eli jatketaan tästä....(mutta toivoisin muutakin keskustelua kuin mahtipontisia iskulauseita...)

Lue lisää

"Joten viestisi perusteella olet siis sitä mieltä, että yliopistoon pitäisi päästä vain ns.tieteellisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä (huom. erota toisistaan maailmankuva ja maailmankatsomus)"

Maailmankuvalla ja maailmankatsomuksella voidaan tarkoittaa myös samaa asiaa, joten niitä ei ole aina pakko erottaa toisistaan. En ole sitä mieltä, että yliopistoon pitäisi päästää vain tieteellisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä vaan olen sitä mieltä, ettei taikauskoisia ihmisiä tulisi päästää opiskelemaan teologiaa muuten kuin avoimessa yliopistossa. Pääsykokeet tulisi järjestää siten, että hakijoilla on mahdollisuus omaksua naturalistinen maailmankuva.

"Eikö kuitenkin ole selvää, että yliopistoon tulee ihmisiä, joilla on erilaisia aatteita. On kommunisteja, feministejä, ateistejä, uskovia, yms. Ja näitä asioita ei pääsykokeessa kysellä, saati sitten vaadittaisiin sitoutumaan johonkin niistä."

Eikö ole sekin selvää, että lähes kaikkille aloille vaaditaan pohjatietoa. Minä vaatisin naturalistisen maailmankuvan pohjatietona teologian opinnoille. Ehkä tällainen vaatimus voidaan tulkita uskonnolliseksi syrjinnäksi, mutta toisaalta syrjitäänhän miehiäkin, kun valitaan naisten alusvaatemalleja.

Olen sitä mieltä, että taikauskoiset papit levittävät taikauskoa ja siksi en katso hyvällä sitä, että taikauskon annetaan vapaasti rehottaa ilman, että sille yritettäisiin tehdä mitään.

metaskeema kirjoitti:

"Joten viestisi perusteella olet siis sitä mieltä, että yliopistoon pitäisi päästä vain ns.tieteellisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä (huom. erota toisistaan maailmankuva ja maailmankatsomus)"

Maailmankuvalla ja maailmankatsomuksella voidaan tarkoittaa myös samaa asiaa, joten niitä ei ole aina pakko erottaa toisistaan. En ole sitä mieltä, että yliopistoon pitäisi päästää vain tieteellisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä vaan olen sitä mieltä, ettei taikauskoisia ihmisiä tulisi päästää opiskelemaan teologiaa muuten kuin avoimessa yliopistossa. Pääsykokeet tulisi järjestää siten, että hakijoilla on mahdollisuus omaksua naturalistinen maailmankuva.

"Eikö kuitenkin ole selvää, että yliopistoon tulee ihmisiä, joilla on erilaisia aatteita. On kommunisteja, feministejä, ateistejä, uskovia, yms. Ja näitä asioita ei pääsykokeessa kysellä, saati sitten vaadittaisiin sitoutumaan johonkin niistä."

Eikö ole sekin selvää, että lähes kaikkille aloille vaaditaan pohjatietoa. Minä vaatisin naturalistisen maailmankuvan pohjatietona teologian opinnoille. Ehkä tällainen vaatimus voidaan tulkita uskonnolliseksi syrjinnäksi, mutta toisaalta syrjitäänhän miehiäkin, kun valitaan naisten alusvaatemalleja.

Olen sitä mieltä, että taikauskoiset papit levittävät taikauskoa ja siksi en katso hyvällä sitä, että taikauskon annetaan vapaasti rehottaa ilman, että sille yritettäisiin tehdä mitään.

Lue lisää

"En ole sitä mieltä, että yliopistoon pitäisi päästää vain tieteellisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä vaan olen sitä mieltä, ettei taikauskoisia ihmisiä tulisi päästää opiskelemaan teologiaa muuten kuin avoimessa yliopistossa. Pääsykokeet tulisi järjestää siten, että hakijoilla on mahdollisuus omaksua naturalistinen maailmankuva."

Vielä kerran tahtoisin korostaa, että pääsykokeissa teologiseen tiedekuntaan ei kysytä hakijan omaa uskonnollista vakaumusta. Pääsykokeen tehtäviin vastaaminen (siten, että niistä saa pisteitä) vaatii tieteellisen tekstin kirjoittamista/analysoimista tieteelle hyväksyttävällä tavalla. Siis aivan samaan "tieteelliseen" tyyliin kuin minkä tahansa tiedekunnan pääsykokeissa. Joten jos tarkkaillaan tiedekuntaan sisäänpäässeiden vastauksia, voidaan todeta, että ko. opiskelijat ovat erittäinkin hyvin omaksuneet tieteelle ominaisen metodologian. Se on yliopiston (myös teol tdk:n) pääsyvaatimus.

Joten ensimmäinen vaatimuksesi on todellisuutta siinä suhteessa, että sisäänpäässeillä opiskelijoilla on selkeä "tieteellinen maailmankuva" (jota ehkä tarkoitat termillä "naturalistinen maailmankuva", vaikka tämä termivalintasi ei täysin avaudu minulle tässä yhteydessä. Ehkä ko. termi sopii paremmin metemaattis-luonnontieteelliseen tieteenkenttään kuin humanistiseen/teologiseen)

Mutta maailmankuva ja maailmankatsomus on kuitenkin erotettava toisistaan. Maailmankuva on ihmisen käsitys maailmasta, jossa hän elää (esim. Maailmassa on paljon väkivaltaa...) Mutta maailmankatsomuksella tarkoitetaan ihmisen arvoja ja uskomuksia. (esim. väkivalta on paha asia...) Tässä suhteessa tieteellinen maailmankuva (=teologiaa tulee tutkia tieteellisesti tieteen metodein) ei ole kuitenkaan sama asia kuin esim. kristillinen / ateistinen maailmankatsomus (=teologian tutkimuskohteet ovat/ eivät ole totta).

Tässä suhteessa joka teologilla on varmasti tieteellinen maailmankuva, he opiskelevat ja harjoittavat tiedettä. Toisaalta heidän maailmankatsomuksensa on tieteestä riippumatonta ja tieteen ulkopuolella. Se, että onko hakija ateisti, agnostikko tai uskovainen, ei saa vaikuttaa tieteen harjoittamiseen (teologiassakaan).

"Eikö ole sekin selvää, että lähes kaikkille aloille vaaditaan pohjatietoa. Minä vaatisin naturalistisen maailmankuvan pohjatietona teologian opinnoille. Ehkä tällainen vaatimus voidaan tulkita uskonnolliseksi syrjinnäksi, mutta toisaalta syrjitäänhän miehiäkin, kun valitaan naisten alusvaatemalleja."

Totta kai kaikille aloille vaaditaan pohjatietoa. Ja jos tarkoitat "naturalistisella maailmankuvalla" toisaan ns. tieteellistä maailmankuvaa, niin kuten jo sanoin, se tosiaan on pääsyvaatimus teologiseen tiedekuntaan. Mutta taas kerran, ihmisen maailmankatsomus on tieteen ulkopuolella, eikä se vaikuta tieteeseen, joten se ei myöskään voi määrittää ihmisen opiskeluoikeutta (ilman syrjintää) Niin ja lopun vertauksesi naisten alusvaatteista on mielestäni ontuva, enkä oikein ymmärrä mitä sillä haet takaa.

"Olen sitä mieltä, että taikauskoiset papit levittävät taikauskoa ja siksi en katso hyvällä sitä, että taikauskon annetaan vapaasti rehottaa ilman, että sille yritettäisiin tehdä mitään."

Tässä ollaan pääsemässä mielestäni asian ytimeen. Koet pappien levittävän taikauskoa. Ja tässä kohden väitteesi on oma mielipiteesi, osa maailmankatsomustasi. Mutta tämä asia on kokonaan tieteen ulkopuolella oleva asia. Sillä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa ja sitä kautta yliopistoteologian. Papit ovat kirkon edustajia, eivät yliopiston ja tieteen.

Eli voisiko olla nyt niin, että kritiikkisi kohdistuu ennenkaikkea kirkkoon, mutta kanavoit sen hieman väärään osoitteeseen, eli yliopiston tieteelliseen teologian harjoittamiseen. Kirkkoa voit toki kritisoida vapaasti ihan oman maailmankatsomuksesi perusteella, mutta kritiikkisi ei siis automaattisesti osu tieteelliseen teologiaan.

Koska itsekin sanot, että maailmankatsomukselliset asiat (=opiskelijan kirstillinen, sinun mukaasi "taika" -usko) eivät saisi sekoittua tieteeseen, on hieman epäloogista, että itse kritisoit tieteellista teologiaa argumentoiden maailmankatsomuksellasi (=papit levittävät taikauskoa). Maailmankatsomukselliset asiat, kuten jo sanottua, ovat tieteen harjoittamisen ulkopuolella. Niin ja tässä vastaus myös ed. viestisi viimeiseen kysymykseen: Ei, akateemisen teologian opiskelu ei ole sitoutunutta opiskelijan omaan hlökohtaiseen maailmankatsomukseen.

Martti-tohtori kirjoitti:

"En ole sitä mieltä, että yliopistoon pitäisi päästää vain tieteellisen maailmankatsomuksen omaavia ihmisiä vaan olen sitä mieltä, ettei taikauskoisia ihmisiä tulisi päästää opiskelemaan teologiaa muuten kuin avoimessa yliopistossa. Pääsykokeet tulisi järjestää siten, että hakijoilla on mahdollisuus omaksua naturalistinen maailmankuva."

Vielä kerran tahtoisin korostaa, että pääsykokeissa teologiseen tiedekuntaan ei kysytä hakijan omaa uskonnollista vakaumusta. Pääsykokeen tehtäviin vastaaminen (siten, että niistä saa pisteitä) vaatii tieteellisen tekstin kirjoittamista/analysoimista tieteelle hyväksyttävällä tavalla. Siis aivan samaan "tieteelliseen" tyyliin kuin minkä tahansa tiedekunnan pääsykokeissa. Joten jos tarkkaillaan tiedekuntaan sisäänpäässeiden vastauksia, voidaan todeta, että ko. opiskelijat ovat erittäinkin hyvin omaksuneet tieteelle ominaisen metodologian. Se on yliopiston (myös teol tdk:n) pääsyvaatimus.

Joten ensimmäinen vaatimuksesi on todellisuutta siinä suhteessa, että sisäänpäässeillä opiskelijoilla on selkeä "tieteellinen maailmankuva" (jota ehkä tarkoitat termillä "naturalistinen maailmankuva", vaikka tämä termivalintasi ei täysin avaudu minulle tässä yhteydessä. Ehkä ko. termi sopii paremmin metemaattis-luonnontieteelliseen tieteenkenttään kuin humanistiseen/teologiseen)

Mutta maailmankuva ja maailmankatsomus on kuitenkin erotettava toisistaan. Maailmankuva on ihmisen käsitys maailmasta, jossa hän elää (esim. Maailmassa on paljon väkivaltaa...) Mutta maailmankatsomuksella tarkoitetaan ihmisen arvoja ja uskomuksia. (esim. väkivalta on paha asia...) Tässä suhteessa tieteellinen maailmankuva (=teologiaa tulee tutkia tieteellisesti tieteen metodein) ei ole kuitenkaan sama asia kuin esim. kristillinen / ateistinen maailmankatsomus (=teologian tutkimuskohteet ovat/ eivät ole totta).

Tässä suhteessa joka teologilla on varmasti tieteellinen maailmankuva, he opiskelevat ja harjoittavat tiedettä. Toisaalta heidän maailmankatsomuksensa on tieteestä riippumatonta ja tieteen ulkopuolella. Se, että onko hakija ateisti, agnostikko tai uskovainen, ei saa vaikuttaa tieteen harjoittamiseen (teologiassakaan).

"Eikö ole sekin selvää, että lähes kaikkille aloille vaaditaan pohjatietoa. Minä vaatisin naturalistisen maailmankuvan pohjatietona teologian opinnoille. Ehkä tällainen vaatimus voidaan tulkita uskonnolliseksi syrjinnäksi, mutta toisaalta syrjitäänhän miehiäkin, kun valitaan naisten alusvaatemalleja."

Totta kai kaikille aloille vaaditaan pohjatietoa. Ja jos tarkoitat "naturalistisella maailmankuvalla" toisaan ns. tieteellistä maailmankuvaa, niin kuten jo sanoin, se tosiaan on pääsyvaatimus teologiseen tiedekuntaan. Mutta taas kerran, ihmisen maailmankatsomus on tieteen ulkopuolella, eikä se vaikuta tieteeseen, joten se ei myöskään voi määrittää ihmisen opiskeluoikeutta (ilman syrjintää) Niin ja lopun vertauksesi naisten alusvaatteista on mielestäni ontuva, enkä oikein ymmärrä mitä sillä haet takaa.

"Olen sitä mieltä, että taikauskoiset papit levittävät taikauskoa ja siksi en katso hyvällä sitä, että taikauskon annetaan vapaasti rehottaa ilman, että sille yritettäisiin tehdä mitään."

Tässä ollaan pääsemässä mielestäni asian ytimeen. Koet pappien levittävän taikauskoa. Ja tässä kohden väitteesi on oma mielipiteesi, osa maailmankatsomustasi. Mutta tämä asia on kokonaan tieteen ulkopuolella oleva asia. Sillä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa ja sitä kautta yliopistoteologian. Papit ovat kirkon edustajia, eivät yliopiston ja tieteen.

Eli voisiko olla nyt niin, että kritiikkisi kohdistuu ennenkaikkea kirkkoon, mutta kanavoit sen hieman väärään osoitteeseen, eli yliopiston tieteelliseen teologian harjoittamiseen. Kirkkoa voit toki kritisoida vapaasti ihan oman maailmankatsomuksesi perusteella, mutta kritiikkisi ei siis automaattisesti osu tieteelliseen teologiaan.

Koska itsekin sanot, että maailmankatsomukselliset asiat (=opiskelijan kirstillinen, sinun mukaasi "taika" -usko) eivät saisi sekoittua tieteeseen, on hieman epäloogista, että itse kritisoit tieteellista teologiaa argumentoiden maailmankatsomuksellasi (=papit levittävät taikauskoa). Maailmankatsomukselliset asiat, kuten jo sanottua, ovat tieteen harjoittamisen ulkopuolella. Niin ja tässä vastaus myös ed. viestisi viimeiseen kysymykseen: Ei, akateemisen teologian opiskelu ei ole sitoutunutta opiskelijan omaan hlökohtaiseen maailmankatsomukseen.

Lue lisää

"Joten ensimmäinen vaatimuksesi on todellisuutta siinä suhteessa, että sisäänpäässeillä opiskelijoilla on selkeä "tieteellinen maailmankuva" (jota ehkä tarkoitat termillä "naturalistinen maailmankuva", vaikka tämä termivalintasi ei täysin avaudu minulle tässä yhteydessä. Ehkä ko. termi sopii paremmin metemaattis-luonnontieteelliseen tieteenkenttään kuin humanistiseen/teologiseen) "

Mielestäni teologisessa tiedekunnassa voitaisiin tarkastella uskonnollisia uskomuksia enemmän luonnontieteellistä totuutta vasten sen sijaan, että esim. dogmatiikassa lähtökohdaksi otettaisiin luterilainen tunnustus. Olen lukenut yhden dogmaattisen kirjan nimeltä Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus. Sen perusteella minulle syntyi vaikutelma, että luterilaisuuden dogmi olisi teologisessa jotenkin itseisarvo. Tietenkin voi olla, että se onkin itseisarvo vain kirkon tutkimuslaitoksen dogmaattisissa tutkimuksissa. Mielestäni dogmatiikka on hakoteillä, jos se ohjaa maailmankuvaa luterilaiseen muottiin naturalistisen maailmankuvan sijasta. En silti kiistä, etteikö sekin voisi olla tiedettä, koska luterilaista oppia ei kuitenkaan julisteta suoraan aukottomaksi faktaksi vaan ainoastaan nostetaan jalustalle.

metaskeema kirjoitti:

"Joten ensimmäinen vaatimuksesi on todellisuutta siinä suhteessa, että sisäänpäässeillä opiskelijoilla on selkeä "tieteellinen maailmankuva" (jota ehkä tarkoitat termillä "naturalistinen maailmankuva", vaikka tämä termivalintasi ei täysin avaudu minulle tässä yhteydessä. Ehkä ko. termi sopii paremmin metemaattis-luonnontieteelliseen tieteenkenttään kuin humanistiseen/teologiseen) "

Mielestäni teologisessa tiedekunnassa voitaisiin tarkastella uskonnollisia uskomuksia enemmän luonnontieteellistä totuutta vasten sen sijaan, että esim. dogmatiikassa lähtökohdaksi otettaisiin luterilainen tunnustus. Olen lukenut yhden dogmaattisen kirjan nimeltä Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus. Sen perusteella minulle syntyi vaikutelma, että luterilaisuuden dogmi olisi teologisessa jotenkin itseisarvo. Tietenkin voi olla, että se onkin itseisarvo vain kirkon tutkimuslaitoksen dogmaattisissa tutkimuksissa. Mielestäni dogmatiikka on hakoteillä, jos se ohjaa maailmankuvaa luterilaiseen muottiin naturalistisen maailmankuvan sijasta. En silti kiistä, etteikö sekin voisi olla tiedettä, koska luterilaista oppia ei kuitenkaan julisteta suoraan aukottomaksi faktaksi vaan ainoastaan nostetaan jalustalle.

Lue lisää

"Olen lukenut yhden dogmaattisen kirjan nimeltä Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus. Sen perusteella minulle syntyi vaikutelma, että luterilaisuuden dogmi olisi teologisessa jotenkin itseisarvo. Tietenkin voi olla, että se onkin itseisarvo vain kirkon tutkimuslaitoksen dogmaattisissa tutkimuksissa."

Jos kyseinen kirja oli kirkon tutkimuskeskuksen julkaisema dogmaattinen esitys, ja sen perusteella arvioit yliopistoteologiaa, olet hieman harhapoluilla. Kirkon tutkimuskeskus on Suomen ev.lut kirkon oma sisäinen tutkimuskeskus. Se on siis sidoksissa kirkkoon ja osa sitä. Silloinhan on itsestäänselvää, että kirkon tutkimuskeskuksen (joissain) julkaisuissa ollaan tunnustuksellisella linjalla, eli tutkimusten lähtökohtana saattaa olla kirkon tunnustuksen totenapitäminen. Silloinhan tutkimus lähtee liikkeellekin täysin eri lähtökohdista kuin yliopistoteologia. Silloin kyse on juuri kirkollisesta teologiasta, eli teologiasta joka esittää tosiasiaväitteitä esim. Jumalasta. Eli siitä, jota taas yliopistoteologia voi tutkia ottamatta kantaa väitteiden totuudenmukaisuuteen.

Tosin kirkon tutkimuskeskus julkaisee myös joitain sarjoja, jotka koostuvat akateemisista väitöskirjoista. En itse tiedä mainitsemaasi kirjaa, joten en tiedä minkälaisesta kirjasta siinä on kyse.

Laitan tähän muutaman sitaatin kirjasta "Teologia. Johdatus tutkimukseen" (toim. P.Luomanen, Edita 2001) joka on suppea yleisesitys akateemisen teologian oppiainesta. Mielestäni nämä sitaatit kertovat tiiviisti kirkon ja akateemisen teologian tutkimuksen suhteesta. (Toivottavasti en riko mitään tekijänoikeusjuttuja....)

"Teologia ei ole uskoa, eikä uskonnon harjoitusta vaan tietoa uskonnosta: se on uskontoa, erityisesti kristinuskoa tutkiva tiede.--Suomalaiset teologiset tiedekunnat kuuluvat valtionyliopistoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että opettajat ja oppilaat voivat kuulua mihin tahansa kirkkokuntaan tai uskonnolliseen yhteisöön tai olla sellaiseen kuulumatta. Millään kirkkokunnalla ei ole oikeutta päättää tiedekuntien opetuksesta eikä valvoa sitä. Yliopistoteologia on yhtä itsenäistä kuin muukin akateeminen opetus ja tutkimus. ---Lääketieteellisessä tiedekunnassa ei paneuduta ensi sijassa trooppisiin sairauksiin vaan kotimaiseen tautiperintöön, oikeustieteilijät eivät perehdy Perry Masonin tai Ally McBealin asianajostrategioihin vaan Suomen lakiin" (s.7-8)

Ehkä tämän (sitaatin loppuosan) vuoksi on ymmärrettävää, että Suomen teologisissa tutkitaan enemmän luterilaista teologiaa/tunnustusta kuin vaikkapa katolisissa maissa. Suomi on ollut luterilainen maa 500 vuotta ja siksi luterilaisuus on osa kulttuuriamme ja siksi myös yleinen tutkimuskohde Suomen teologisissa. On kuitenkin liian yksioikoista sanoa, että Suomen teologisissa tiedekunnissa opiskeltaisiin vain luterilaista teologiaa tai että se olisi jokin itseisarvo. Kyllä esim. Dogmatiikan perusteissa paneudutaan ihan yleisellä tasolla kristinuskoon, huomioiden niin katolisen, ortodoksisen. luterilaisen, reformoidun jne. teologian eroja ja yhtäläisyyksiä, eikä mitään niistä "arvoteta" toista paremmaksi. Kuten jo todettua, tällaisiin asioihin ei akateeminen tutkimus ota kantaa. Se voi huomioida erot, tutkia niiden taustoja, syitä yms., mutta ei arvottaa erilaisten oppien "paremmuutta tms.

"Tiedekunnan virkoihin ei ole minkäänlaisia kirkollisia pätevyysvaatimuksia, eikä myöskään määräyksiä kirkkoon kuulumisesta." (s.9)

Joten kaiken kaikkiaan on otettava huomioon, että yliopistoteologia ei ole sidoksissa kirkkoon millään muulla tavalla kuin, että luonnollisesti tutkimuskohteet ovat (usein, ei aina) kristinuskon synnyttämiä.

"Mielestäni dogmatiikka on hakoteillä, jos se ohjaa maailmankuvaa luterilaiseen muottiin naturalistisen maailmankuvan sijasta."

MOT: Ei siis ohjaa. Luterilainen oppi ei ole mikään kaikkea ohjaava itseisarvo Suomen teologisissa tiedekunnissa.

"Mielestäni teologisessa tiedekunnassa voitaisiin tarkastella uskonnollisia uskomuksia enemmän luonnontieteellistä totuutta vasten sen sijaan, että esim. dogmatiikassa lähtökohdaksi otettaisiin luterilainen tunnustus."

Mutta nyt menevät hieman tieteenalat sekaisin. Luonnontieteet ovat kokonaan erilainen tieteenala, kuin humanistista metodologiaa hyödyntävä teologia. Luonnontieteet ovat tieteitä, jotka tutkivat pääasiassa mitattavissa olevia empiirisiä asioita.

Useat humanistiset teiteenalat ja teologia operoivat usein abstraktimmalla tutkimuskentällä. Ei voida mitata esim. Aristoteleen käsitystä hyveistä (joka saattaisi olla vaikkapa filosofian alaan kuuluva tutkimus) Sitä voidaan vain arvioida ja analysoida esim. kirjallisuustieteellisin, filosofisin, historiallisin, sosiologisin tms. metodien avulla. Sitä ei siis yksinkertaisesti voi tutkia ja mitata samalla tavoin kuin monissa luonnotieteen alaan kuuluvissa tutkimuksissa on tavoitteena.

Tämä erottaa monet humanistiset tieteet ja teologian luonnontieteistä. Ne eivät operoi samanlaisen kysymyksenasettelun kentässä.

Vastausta odotellessa...

Martti-tohtori kirjoitti:

"Olen lukenut yhden dogmaattisen kirjan nimeltä Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus. Sen perusteella minulle syntyi vaikutelma, että luterilaisuuden dogmi olisi teologisessa jotenkin itseisarvo. Tietenkin voi olla, että se onkin itseisarvo vain kirkon tutkimuslaitoksen dogmaattisissa tutkimuksissa."

Jos kyseinen kirja oli kirkon tutkimuskeskuksen julkaisema dogmaattinen esitys, ja sen perusteella arvioit yliopistoteologiaa, olet hieman harhapoluilla. Kirkon tutkimuskeskus on Suomen ev.lut kirkon oma sisäinen tutkimuskeskus. Se on siis sidoksissa kirkkoon ja osa sitä. Silloinhan on itsestäänselvää, että kirkon tutkimuskeskuksen (joissain) julkaisuissa ollaan tunnustuksellisella linjalla, eli tutkimusten lähtökohtana saattaa olla kirkon tunnustuksen totenapitäminen. Silloinhan tutkimus lähtee liikkeellekin täysin eri lähtökohdista kuin yliopistoteologia. Silloin kyse on juuri kirkollisesta teologiasta, eli teologiasta joka esittää tosiasiaväitteitä esim. Jumalasta. Eli siitä, jota taas yliopistoteologia voi tutkia ottamatta kantaa väitteiden totuudenmukaisuuteen.

Tosin kirkon tutkimuskeskus julkaisee myös joitain sarjoja, jotka koostuvat akateemisista väitöskirjoista. En itse tiedä mainitsemaasi kirjaa, joten en tiedä minkälaisesta kirjasta siinä on kyse.

Laitan tähän muutaman sitaatin kirjasta "Teologia. Johdatus tutkimukseen" (toim. P.Luomanen, Edita 2001) joka on suppea yleisesitys akateemisen teologian oppiainesta. Mielestäni nämä sitaatit kertovat tiiviisti kirkon ja akateemisen teologian tutkimuksen suhteesta. (Toivottavasti en riko mitään tekijänoikeusjuttuja....)

"Teologia ei ole uskoa, eikä uskonnon harjoitusta vaan tietoa uskonnosta: se on uskontoa, erityisesti kristinuskoa tutkiva tiede.--Suomalaiset teologiset tiedekunnat kuuluvat valtionyliopistoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että opettajat ja oppilaat voivat kuulua mihin tahansa kirkkokuntaan tai uskonnolliseen yhteisöön tai olla sellaiseen kuulumatta. Millään kirkkokunnalla ei ole oikeutta päättää tiedekuntien opetuksesta eikä valvoa sitä. Yliopistoteologia on yhtä itsenäistä kuin muukin akateeminen opetus ja tutkimus. ---Lääketieteellisessä tiedekunnassa ei paneuduta ensi sijassa trooppisiin sairauksiin vaan kotimaiseen tautiperintöön, oikeustieteilijät eivät perehdy Perry Masonin tai Ally McBealin asianajostrategioihin vaan Suomen lakiin" (s.7-8)

Ehkä tämän (sitaatin loppuosan) vuoksi on ymmärrettävää, että Suomen teologisissa tutkitaan enemmän luterilaista teologiaa/tunnustusta kuin vaikkapa katolisissa maissa. Suomi on ollut luterilainen maa 500 vuotta ja siksi luterilaisuus on osa kulttuuriamme ja siksi myös yleinen tutkimuskohde Suomen teologisissa. On kuitenkin liian yksioikoista sanoa, että Suomen teologisissa tiedekunnissa opiskeltaisiin vain luterilaista teologiaa tai että se olisi jokin itseisarvo. Kyllä esim. Dogmatiikan perusteissa paneudutaan ihan yleisellä tasolla kristinuskoon, huomioiden niin katolisen, ortodoksisen. luterilaisen, reformoidun jne. teologian eroja ja yhtäläisyyksiä, eikä mitään niistä "arvoteta" toista paremmaksi. Kuten jo todettua, tällaisiin asioihin ei akateeminen tutkimus ota kantaa. Se voi huomioida erot, tutkia niiden taustoja, syitä yms., mutta ei arvottaa erilaisten oppien "paremmuutta tms.

"Tiedekunnan virkoihin ei ole minkäänlaisia kirkollisia pätevyysvaatimuksia, eikä myöskään määräyksiä kirkkoon kuulumisesta." (s.9)

Joten kaiken kaikkiaan on otettava huomioon, että yliopistoteologia ei ole sidoksissa kirkkoon millään muulla tavalla kuin, että luonnollisesti tutkimuskohteet ovat (usein, ei aina) kristinuskon synnyttämiä.

"Mielestäni dogmatiikka on hakoteillä, jos se ohjaa maailmankuvaa luterilaiseen muottiin naturalistisen maailmankuvan sijasta."

MOT: Ei siis ohjaa. Luterilainen oppi ei ole mikään kaikkea ohjaava itseisarvo Suomen teologisissa tiedekunnissa.

"Mielestäni teologisessa tiedekunnassa voitaisiin tarkastella uskonnollisia uskomuksia enemmän luonnontieteellistä totuutta vasten sen sijaan, että esim. dogmatiikassa lähtökohdaksi otettaisiin luterilainen tunnustus."

Mutta nyt menevät hieman tieteenalat sekaisin. Luonnontieteet ovat kokonaan erilainen tieteenala, kuin humanistista metodologiaa hyödyntävä teologia. Luonnontieteet ovat tieteitä, jotka tutkivat pääasiassa mitattavissa olevia empiirisiä asioita.

Useat humanistiset teiteenalat ja teologia operoivat usein abstraktimmalla tutkimuskentällä. Ei voida mitata esim. Aristoteleen käsitystä hyveistä (joka saattaisi olla vaikkapa filosofian alaan kuuluva tutkimus) Sitä voidaan vain arvioida ja analysoida esim. kirjallisuustieteellisin, filosofisin, historiallisin, sosiologisin tms. metodien avulla. Sitä ei siis yksinkertaisesti voi tutkia ja mitata samalla tavoin kuin monissa luonnotieteen alaan kuuluvissa tutkimuksissa on tavoitteena.

Tämä erottaa monet humanistiset tieteet ja teologian luonnontieteistä. Ne eivät operoi samanlaisen kysymyksenasettelun kentässä.

Vastausta odotellessa...

Lue lisää

"Mutta nyt menevät hieman tieteenalat sekaisin. Luonnontieteet ovat kokonaan erilainen tieteenala, kuin humanistista metodologiaa hyödyntävä teologia. Luonnontieteet ovat tieteitä, jotka tutkivat pääasiassa mitattavissa olevia empiirisiä asioita."

Mielestäni luonnontieteiden metodologia ei ole kokonaan erilainen kuin humanistinen. En kuitenkaan ole perehtynyt kumpaankaan juuri lainkaan, joten en pysty perustelemaan väitettäni.

Tiedät mitä luultavimmin sellaisen tieteenalan, kuin kognitiivinen uskontotiede. Sehän voi käsittääkseni tutkia kaikkia uskonnollisia ilmiöitä biologisesta näkulmasta. Teologia ei siis ole täysin irti luonnontieteellisesta metodista.

metaskeema kirjoitti:

"Mutta nyt menevät hieman tieteenalat sekaisin. Luonnontieteet ovat kokonaan erilainen tieteenala, kuin humanistista metodologiaa hyödyntävä teologia. Luonnontieteet ovat tieteitä, jotka tutkivat pääasiassa mitattavissa olevia empiirisiä asioita."

Mielestäni luonnontieteiden metodologia ei ole kokonaan erilainen kuin humanistinen. En kuitenkaan ole perehtynyt kumpaankaan juuri lainkaan, joten en pysty perustelemaan väitettäni.

Tiedät mitä luultavimmin sellaisen tieteenalan, kuin kognitiivinen uskontotiede. Sehän voi käsittääkseni tutkia kaikkia uskonnollisia ilmiöitä biologisesta näkulmasta. Teologia ei siis ole täysin irti luonnontieteellisesta metodista.

Lue lisää

Tiedän toki jotakin myös kognitiivisesta uskontotieteestä. Mm. sitä tutkitaan ja sen metodologialla tehdään tutkimuksia teologisessa tiedekunnassa.

Vaikka kognitiivinen uskontotiede onkin eräs myös teologisessa tutkimuksessa käytetty metodi (jossa luonnontieteelliset ja humanistiset tutkimusmetodologiat kohtaavat toisensa) on kuitenkin sanottava, että suurelta osin humanistinen tutkimusmetodologia eroaa luonnontieteen metodeista.

Luonnontieteellinen metodologia on usein tilastollisuuteen perustuvaa (Pohjimmiltaan monet luonnontieteen alat ovat tilastotieteitä) kun taas humanistinen (=suurin osa teologisesta tutkimuksesta) tutkimusmetodologia on luonteeltaan laadullista.

"Teologia ei siis ole täysin irti luonnontieteellisesta metodista."

Totta. Kuten sanottua, myös teologisessa tutkitaan kognitiivista uskontotiedettä.

Mutta, mitä siis ajat takaa? Pitäisikö kaikki laadullinen tutkimus ylioistoissa lopettaa ja keskittyä vain luonnotieteen metodologian avulla harjoitettuun tieteeseen? Vai ainoastaan teologisessa tiedekunnassa harjoitettu laadullinen tutkimus? Ja jos niin, niin miksi vain teologinen humanistista metodologiaa käyttävä tutkimus olisi lopetettava, miksei myös kirjallisuustieteet, historiatieteet, filosofia yms yms. teologian kanssa samaa tutkimusmetodologiaa käyttävä tutkimus?

Martti-tohtori kirjoitti:

Tiedän toki jotakin myös kognitiivisesta uskontotieteestä. Mm. sitä tutkitaan ja sen metodologialla tehdään tutkimuksia teologisessa tiedekunnassa.

Vaikka kognitiivinen uskontotiede onkin eräs myös teologisessa tutkimuksessa käytetty metodi (jossa luonnontieteelliset ja humanistiset tutkimusmetodologiat kohtaavat toisensa) on kuitenkin sanottava, että suurelta osin humanistinen tutkimusmetodologia eroaa luonnontieteen metodeista.

Luonnontieteellinen metodologia on usein tilastollisuuteen perustuvaa (Pohjimmiltaan monet luonnontieteen alat ovat tilastotieteitä) kun taas humanistinen (=suurin osa teologisesta tutkimuksesta) tutkimusmetodologia on luonteeltaan laadullista.

"Teologia ei siis ole täysin irti luonnontieteellisesta metodista."

Totta. Kuten sanottua, myös teologisessa tutkitaan kognitiivista uskontotiedettä.

Mutta, mitä siis ajat takaa? Pitäisikö kaikki laadullinen tutkimus ylioistoissa lopettaa ja keskittyä vain luonnotieteen metodologian avulla harjoitettuun tieteeseen? Vai ainoastaan teologisessa tiedekunnassa harjoitettu laadullinen tutkimus? Ja jos niin, niin miksi vain teologinen humanistista metodologiaa käyttävä tutkimus olisi lopetettava, miksei myös kirjallisuustieteet, historiatieteet, filosofia yms yms. teologian kanssa samaa tutkimusmetodologiaa käyttävä tutkimus?

Lue lisää

En oikeastaan tiedä, mitä tällä hetkellä ajan takaa. Ehkä sitä, että lapsia ei enää opetettaisi kouluissa uskonnollisiksi. Raamatun kertomuksia ei tarvitsisi käydä lainkaan läpi ala-asteella. Ukonnon opetus voisi alkaa yläasteella ja painottua enemmän uskontotieteeseen tunnustuksellisuuden sijasta. Kirkkohistoriaa voisi ehkä olla vähemmän.

Katsoin vasta lukion uskonnonkirjaa ja sen sisältö vaikutti aivan asialliselta. Selasin kylläkin vain muutamaa sivua.

metaskeema kirjoitti:

En oikeastaan tiedä, mitä tällä hetkellä ajan takaa. Ehkä sitä, että lapsia ei enää opetettaisi kouluissa uskonnollisiksi. Raamatun kertomuksia ei tarvitsisi käydä lainkaan läpi ala-asteella. Ukonnon opetus voisi alkaa yläasteella ja painottua enemmän uskontotieteeseen tunnustuksellisuuden sijasta. Kirkkohistoriaa voisi ehkä olla vähemmän.

Katsoin vasta lukion uskonnonkirjaa ja sen sisältö vaikutti aivan asialliselta. Selasin kylläkin vain muutamaa sivua.

Lue lisää

"Ukonnon opetus voisi alkaa yläasteella ja painottua enemmän uskontotieteeseen tunnustuksellisuuden sijasta."

Uskonnon opetus kouluissa ei ole tunnustuksellista. Tämä säädettiin vuonna 2003, kun uuden uskonnovapauslain nojalla muutettiin peruskoululakia (ja lukiolakia). Eli vuonna 2003 luovuttiin tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta niin peruskouluissa kuin lukioissakin. (Uutta uskonnonvapauslakia ja sen vaikutuksia peruskoululakiin voit tarkistella FINLEX-nettisivuilta, joista löytyy Suomen laki. sivuston käyttö saattaa aluksi olla hieman hankalaa...)

Nykyään koulun uskonnonopetus on siis "oman uskonnon mukaista" mutta ei tunnustuksellista. Eli ote on perehdyttävä ja sivistävä, mutta ei missään nimessä "tunnustuksellista" tai uskonnonharjoitusta. Esim. uskonnonopettajan ei tarvitse kuulua mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Uskonnonopetukseen ei ole myöskään pakko osallistua, korvaavana aineena on elämänkatsomustieto. Kenenkään ei siis ole pakko osallistua minkäänlaiseen uskonnonopetukseen, jos (lasten kohdalla) vanhemmat eivät sitä tahdo.

Joten, koska uskonnonopetus kouluissa ei millään asteella ole pakollista, ja sekin opetus jota on, ei ole tunnustuksellista, en näe mitään suurta kritisoitavaa Suomen koulujen uskonnonopetuksessa...

Martti-tohtori kirjoitti:

"Ukonnon opetus voisi alkaa yläasteella ja painottua enemmän uskontotieteeseen tunnustuksellisuuden sijasta."

Uskonnon opetus kouluissa ei ole tunnustuksellista. Tämä säädettiin vuonna 2003, kun uuden uskonnovapauslain nojalla muutettiin peruskoululakia (ja lukiolakia). Eli vuonna 2003 luovuttiin tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta niin peruskouluissa kuin lukioissakin. (Uutta uskonnonvapauslakia ja sen vaikutuksia peruskoululakiin voit tarkistella FINLEX-nettisivuilta, joista löytyy Suomen laki. sivuston käyttö saattaa aluksi olla hieman hankalaa...)

Nykyään koulun uskonnonopetus on siis "oman uskonnon mukaista" mutta ei tunnustuksellista. Eli ote on perehdyttävä ja sivistävä, mutta ei missään nimessä "tunnustuksellista" tai uskonnonharjoitusta. Esim. uskonnonopettajan ei tarvitse kuulua mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Uskonnonopetukseen ei ole myöskään pakko osallistua, korvaavana aineena on elämänkatsomustieto. Kenenkään ei siis ole pakko osallistua minkäänlaiseen uskonnonopetukseen, jos (lasten kohdalla) vanhemmat eivät sitä tahdo.

Joten, koska uskonnonopetus kouluissa ei millään asteella ole pakollista, ja sekin opetus jota on, ei ole tunnustuksellista, en näe mitään suurta kritisoitavaa Suomen koulujen uskonnonopetuksessa...

Lue lisää

Tarkennan vielä edellistä viestiäni: En siis näe kritisoitavaa Suomen koulujen uskonnonopetuksen järjestämisestä sinun edustamastasi näkökulmasta (uskonnonvapuauden toteutumisen suhteen). En siis tarkoita sitä, että omasta mielestäni tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa olisi mitään väärää, jos opetukseen osallistuminen olisi vapaaehtoista.

Mutta, mutta...

Martti-tohtori kirjoitti:

"Ukonnon opetus voisi alkaa yläasteella ja painottua enemmän uskontotieteeseen tunnustuksellisuuden sijasta."

Uskonnon opetus kouluissa ei ole tunnustuksellista. Tämä säädettiin vuonna 2003, kun uuden uskonnovapauslain nojalla muutettiin peruskoululakia (ja lukiolakia). Eli vuonna 2003 luovuttiin tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta niin peruskouluissa kuin lukioissakin. (Uutta uskonnonvapauslakia ja sen vaikutuksia peruskoululakiin voit tarkistella FINLEX-nettisivuilta, joista löytyy Suomen laki. sivuston käyttö saattaa aluksi olla hieman hankalaa...)

Nykyään koulun uskonnonopetus on siis "oman uskonnon mukaista" mutta ei tunnustuksellista. Eli ote on perehdyttävä ja sivistävä, mutta ei missään nimessä "tunnustuksellista" tai uskonnonharjoitusta. Esim. uskonnonopettajan ei tarvitse kuulua mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Uskonnonopetukseen ei ole myöskään pakko osallistua, korvaavana aineena on elämänkatsomustieto. Kenenkään ei siis ole pakko osallistua minkäänlaiseen uskonnonopetukseen, jos (lasten kohdalla) vanhemmat eivät sitä tahdo.

Joten, koska uskonnonopetus kouluissa ei millään asteella ole pakollista, ja sekin opetus jota on, ei ole tunnustuksellista, en näe mitään suurta kritisoitavaa Suomen koulujen uskonnonopetuksessa...

Lue lisää

Eräs teologituttavani sanoi vasta, ettei teologisessa tiedekunnassa opeteta mitään loogista. Hän myös vahvisti kertomasi siitä, ettei siellä oteta lainkaan kantaa siihen, pitävätkö tutkittavat asiat paikkansa. Käsittääkseni historiantutkijat ottavat useinkin kantaa tämäntyylisiin asioihin. Esimerkiksi joku tutkija arveli vasta Lutherin kuuluisan lausahduksen "Tässä seison, enkä muuta voi" pelkäksi legendaksi. Miksi teologiassa ei harrasteta vastaavaa vai harrastetaanko?

Martti-tohtori kirjoitti:

Tarkennan vielä edellistä viestiäni: En siis näe kritisoitavaa Suomen koulujen uskonnonopetuksen järjestämisestä sinun edustamastasi näkökulmasta (uskonnonvapuauden toteutumisen suhteen). En siis tarkoita sitä, että omasta mielestäni tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa olisi mitään väärää, jos opetukseen osallistuminen olisi vapaaehtoista.

Mutta, mutta...

Lue lisää

Nykyisestä tavasta opettaa uskontoa ala-asteilla en ole lainkaan perillä.

metaskeema kirjoitti:

Eräs teologituttavani sanoi vasta, ettei teologisessa tiedekunnassa opeteta mitään loogista. Hän myös vahvisti kertomasi siitä, ettei siellä oteta lainkaan kantaa siihen, pitävätkö tutkittavat asiat paikkansa. Käsittääkseni historiantutkijat ottavat useinkin kantaa tämäntyylisiin asioihin. Esimerkiksi joku tutkija arveli vasta Lutherin kuuluisan lausahduksen "Tässä seison, enkä muuta voi" pelkäksi legendaksi. Miksi teologiassa ei harrasteta vastaavaa vai harrastetaanko?

Lue lisää

Tarkoitan, että tieteellinen teologinen tutkimus ei voi ottaa kantaa transendentista koskevissa kysymyksissä. Siis ei voida ottaa kantaa esim. Jumalaa koskevien väitteiden totuusarvosta.

Totta kai tutkimus ottaa kuitenkin kantaa esim. historiallisiin kysymyksiin ts. kysymyksiin jotka, eivät koske trasendenttista todellisuutta. Eli asioiden historiallista paikkaansapitävyyttä tms voidaan tieteessä arvioida, mutta esim historiallisten tapahtumien "yliluonnollista" ulottuvuutta ei voida tieteen keinoin arvioida.

Eli teologian tutkimuskohteiden transendenttinen ulottuvuus (=yliluonnollinen) on tieteen ulkopuolella oleva asia. Akateeminen teologia voi tarkastella teologiaa vain antropologisesta näkökulmasta ts. sitä, miten usko on historiassa ilmennyt inhimillisestä näkökulmasta. Tutkitaan sitä, miten ihmiset ovat uskoa ilmentäneet, ei sitä ovatko nämä uskonilmaukset metafyysisessä mielessä totta.

Niin ja tosiaan, Lutherin lausahduksen historiallista paikkaansapitävyyttä on pidetty historiallisesti epävarmana jo hyvin pitkään. Tämä tieto ei sinänsä ole mitään uutta (tai sellaista, jota jokainen yliopistoteologi ei tietäisi)

Niin, ja mitäköhän tuttavasi tarkoitti sillä, että "ei opeteta mitään loogista"? Missä mielessä? Tiedekunnan opetustarjonta on melko laaja, ja sisältää kuitenkin melko arkisia asioita (esim, kieliä, latinaa, hepreaa yms., filosofiaa, logiikkaa yms.) Ja opetus sinänsä on koko lailla samanlaista kuin missä tahansa tiedekunnassa. Minkäköhän asian tuttavasi oli teologian opinnoissa kokenut niin kovin epäloogiseksi?

Martti-tohtori kirjoitti:

Tarkoitan, että tieteellinen teologinen tutkimus ei voi ottaa kantaa transendentista koskevissa kysymyksissä. Siis ei voida ottaa kantaa esim. Jumalaa koskevien väitteiden totuusarvosta.

Totta kai tutkimus ottaa kuitenkin kantaa esim. historiallisiin kysymyksiin ts. kysymyksiin jotka, eivät koske trasendenttista todellisuutta. Eli asioiden historiallista paikkaansapitävyyttä tms voidaan tieteessä arvioida, mutta esim historiallisten tapahtumien "yliluonnollista" ulottuvuutta ei voida tieteen keinoin arvioida.

Eli teologian tutkimuskohteiden transendenttinen ulottuvuus (=yliluonnollinen) on tieteen ulkopuolella oleva asia. Akateeminen teologia voi tarkastella teologiaa vain antropologisesta näkökulmasta ts. sitä, miten usko on historiassa ilmennyt inhimillisestä näkökulmasta. Tutkitaan sitä, miten ihmiset ovat uskoa ilmentäneet, ei sitä ovatko nämä uskonilmaukset metafyysisessä mielessä totta.

Niin ja tosiaan, Lutherin lausahduksen historiallista paikkaansapitävyyttä on pidetty historiallisesti epävarmana jo hyvin pitkään. Tämä tieto ei sinänsä ole mitään uutta (tai sellaista, jota jokainen yliopistoteologi ei tietäisi)

Niin, ja mitäköhän tuttavasi tarkoitti sillä, että "ei opeteta mitään loogista"? Missä mielessä? Tiedekunnan opetustarjonta on melko laaja, ja sisältää kuitenkin melko arkisia asioita (esim, kieliä, latinaa, hepreaa yms., filosofiaa, logiikkaa yms.) Ja opetus sinänsä on koko lailla samanlaista kuin missä tahansa tiedekunnassa. Minkäköhän asian tuttavasi oli teologian opinnoissa kokenut niin kovin epäloogiseksi?

Lue lisää

Hän kertoi, että uskonnonfilosofiassa voidaan täsmälleen samoilla perusteluilla tulla aivan päinvastaisiin johtopäätöksiin ja piti sitä siksi humpuukkina. Tarkemmin hän ei näitä asioita valaissut.

Sitten vielä yksi kysymys. Käsitelläänkö teologisessa tiedekunnassa tällaisia asioita?
http://godisimaginary.com/

metaskeema kirjoitti:

Hän kertoi, että uskonnonfilosofiassa voidaan täsmälleen samoilla perusteluilla tulla aivan päinvastaisiin johtopäätöksiin ja piti sitä siksi humpuukkina. Tarkemmin hän ei näitä asioita valaissut.

Sitten vielä yksi kysymys. Käsitelläänkö teologisessa tiedekunnassa tällaisia asioita?
http://godisimaginary.com/

Lue lisää

No tämä "Jumala on mielikuvitusken tuote / ihmisen oman mielikuvituksen projektio" on modernissa muodossaan kehittynyt jo n. 1850-luvulta lähtien. Ludwig Feuerbach aatteen esitaistelijana. On toki vieläkin ihan mielenkiintoinen tutkimuskohde, ei siinä mitään. Mutta kuten sanottua, aika tuttua kauraa myös teologian opiskelijoille, totta kai tiedekunnassa tutkitaan /opiskellaan myös marxilaisen materialismin ja uskontokritiikin kehitystä ja eri muotoja.

No ilman tarkempaa tietoa tuttavasi sekavista tunteista uskonnofilosofisten kysymysten äärellä, lienee kovin vaikeaa pohtia tarkemmin teologisen koulutuksen epäloogisuutta. Uskonnonfilosofiassa operoidaan kuitenkin pitkälti samalla metodologialla kuin filosofian puolella yleensäkin. Se on toki totta, että ilman perusteellista paneutumista filosofiaan opiskeluvaiheessa (uskonnonfilosofia kun ei jostain syystä ole kaikkien teologien mieliaine), tuntuu uskonnonfilosofia varmasti epäloogiselta, käsittämättömältä yms...

Martti-tohtori kirjoitti:

No tämä "Jumala on mielikuvitusken tuote / ihmisen oman mielikuvituksen projektio" on modernissa muodossaan kehittynyt jo n. 1850-luvulta lähtien. Ludwig Feuerbach aatteen esitaistelijana. On toki vieläkin ihan mielenkiintoinen tutkimuskohde, ei siinä mitään. Mutta kuten sanottua, aika tuttua kauraa myös teologian opiskelijoille, totta kai tiedekunnassa tutkitaan /opiskellaan myös marxilaisen materialismin ja uskontokritiikin kehitystä ja eri muotoja.

No ilman tarkempaa tietoa tuttavasi sekavista tunteista uskonnofilosofisten kysymysten äärellä, lienee kovin vaikeaa pohtia tarkemmin teologisen koulutuksen epäloogisuutta. Uskonnonfilosofiassa operoidaan kuitenkin pitkälti samalla metodologialla kuin filosofian puolella yleensäkin. Se on toki totta, että ilman perusteellista paneutumista filosofiaan opiskeluvaiheessa (uskonnonfilosofia kun ei jostain syystä ole kaikkien teologien mieliaine), tuntuu uskonnonfilosofia varmasti epäloogiselta, käsittämättömältä yms...

Lue lisää

Itse en keksi yhtään hyvää syytä itselleni lähteä sinne opiskelemaan, mutta en tiedä myöskään Erkki Tuomiojan perusteluista tiukalle kannalleen kyseisen oppialan suhteen. En ole läheskään aina vakuuttunut täysin hänen heitoistaan.

metaskeema kirjoitti:

Hän kertoi, että uskonnonfilosofiassa voidaan täsmälleen samoilla perusteluilla tulla aivan päinvastaisiin johtopäätöksiin ja piti sitä siksi humpuukkina. Tarkemmin hän ei näitä asioita valaissut.

Sitten vielä yksi kysymys. Käsitelläänkö teologisessa tiedekunnassa tällaisia asioita?
http://godisimaginary.com/

Lue lisää

Minäkään en keksi mitään hyvää syytä, miksi sinun kannattaisi lähteä opiskelemaan teologiaa, jos ko. alan opiskelu ei sinua kiinnosta. Se on kuitenkin eri asia, kuin vaatia ko. tieteenalan tutkimuksen lopettamista.

Tosin olen sitä mieltä, että minkä tahansa alan opiskelu ei ole koskaan pahitteeksi kenellekään. Mielestäni se auttaa ihmistä monin tavoin myös arvioimaan itseään ja omia taustavaikuttimiaan kriittisesti. Ja sen kautta ihminen voi oppia ehkä havaitsemaan ne itseensä vaikuttavat taustaoletukset, jotka usein jäävät ihmisiltä itseltäänkin huomaamatta.

Otetaanpa esimerkiksi nyt tämä meidän käymämme keskustelu:

Aloitat keskustelun yhtymällä Tuomiojan kantaan siitä, että teologian opetus tulisi Suomen yliopistoissa lopettaa. Pian selviää, ettet ole ollenkaan perillä siitä, mitä yliopistoteologia oikein edes tarkoittaa. Pian oletkin jo sitä mieltä, että pelkkä nimenmuutos olisikin tyydyttävä ratkaisu teologisen tiedekunnan tilanteeseen: "Se voisi olla vaikkapa eksegeettinen tiedekunta tai teologiakriittinen tiedekunta."

Vaikuttaa siis siltä, että olet ryhtynyt kritisoimaan teologisen tiedekunnan olemassaoloa vain, koska kuullut joltain tälläisen ajatuksen, ja haluat vastustaa kaikkea uskontoon liittyvää. Millään tavoin et kuitenkaan ole perillä teologisen tiedekunnan opetuksen sisällöstä. Kuitenkin omalla galleiasivullasi julistat elämänohjeitäsi ja mottojasi (joskin lainattuja), joihin kuuluu mm. seuraava lause:

"Älä usko mihinkään yksinkertaisesti koska olet kuullut sen."

Olet kuitenkin itse toiminut juuri näin tämän keskustelun aikana. Olet kuullut Tuomiojalta, että teologinen tiedekunta on hyi hyi, ja toistat näitä ajatuksia perehtymättä aiheeseen itse sen paremmin , vaikka mottoihisi galleriasivullasi kuuluu myös:

"Mutta kun havaitset ja analysoit, kun löydät kaiken olevan sopusoinnussa järjen kanssa ja kun huomaat että se on kaikkien eduksi, hyväksy se ja elä sen mukaan."

Sama toistuu vastustaessasi koululaisten uskonnonopetusta. Kuitenkin jo pian keskusteluketjussamme toteat:

"Nykyisestä tavasta opettaa uskontoa ala-asteilla en ole lainkaan perillä."

Taas kerran vastustat jotain, aiheeseen kuitenkaan perehtymättä. (vrt. mottosi "Mutta kun havaitset ja analysoit...") Ja mielipiteitäsi tässäkin asiassa ohjaa oma ateismin sävyttämää maailmankatsomuksesi, joka määrittää suhtautumistasi moniin asioihin, joista et kuitenkaan ole perillä.

Myös tiedekunnan opetuksen tasoa ja mielekkyyttä arvioit sen perusteella mitä ystäväsi on kertonut (vrt. galleriasivun mottosi: "Älä usko mihinkään yksinkertaisesti koska olet kuullut sen")

Teologian tutkimusmetodologiaa arvioit seuraavasti:

"Mielestäni teologisessa tiedekunnassa voitaisiin tarkastella uskonnollisia uskomuksia enemmän luonnontieteellistä totuutta vasten sen sijaan, että esim. dogmatiikassa lähtökohdaksi otettaisiin luterilainen tunnustus."

Ja pian:

"Mielestäni luonnontieteiden metodologia ei ole kokonaan erilainen kuin humanistinen. En kuitenkaan ole perehtynyt kumpaankaan juuri lainkaan, joten en pysty perustelemaan väitettäni."

Eli kantaasi ohjaa jokin muu kuin tieto, tai asiaan perehtyminen omakohtaisesti

Eli kaiken kaikkiaan, kantojasi monessa asiassa ohjaa jokin aivan muu kuin mottosi mukainen "Mutta kun havaitset ja analysoit, kun löydät kaiken olevan sopusoinnussa järjen kanssa ja kun huomaat että se on kaikkien eduksi, hyväksy se ja elä sen mukaan." - periaate.

Voidaan jopa sanoa, että olet kantasi päättänyt jo etukäteen, ennen kuin olet asioihin perehtynyt. Tässä suhteessa jyrkän ateistinen maailmankatsomuksesi määrittelee ajatteluasi asioiden selvittämisen sijaan. Haluat vastustaa uskontoa ja kaikkea siihen liittyvää niin automaattisesti, että uskot pureskelematta kaikki oman ajattelusuuntasi mukaiset väitteet / katsantokannat.

Eli summa summarum: Galleriasivullasi kerrot haluavasi elämässäsi toteuttaa seuraavaa lausetta:
"Usko niitä, jotka etsivät totuutta, epäile niitä, jotka ovat löytäneet sen."

Tunnustuksellisessa ateismissa olet kuitenkin mielestäsi löytänyt juuri sellaisen totuuden, että toimit täysin tämän lauseen vastaisesti. Halusi vastustaa kaikkea uskontoon liittyvää aina ja kaikkialla ajaa sinut siihen, että (luultavasti huomaamattasi), ettet epäile oman kantasi oikeutusta tai siihen liittyviä argumentteja mitenkään. Haluat vastustaa vain vastustamisen vuoksi (tyyliin: "Olen sitä mieltä, että taikauskoiset papit levittävät taikauskoa ja siksi en katso hyvällä sitä, että taikauskon annetaan vapaasti rehottaa ilman, että sille yritettäisiin tehdä mitään"), ajattelematta, että kaikilla erilaisilla elämänkatsomuksilla olisi yhtäläinen oikeus olla olemassa. Mielestäsi omat ajatuksesi ovat niin suuri totuus, että uskonolliselle elämänkatsomukselle tulisi yrittää aktiivisesti "tehdä jotain"

Kukin valitkoon oman polkunsa.

Martti-tohtori kirjoitti:

Minäkään en keksi mitään hyvää syytä, miksi sinun kannattaisi lähteä opiskelemaan teologiaa, jos ko. alan opiskelu ei sinua kiinnosta. Se on kuitenkin eri asia, kuin vaatia ko. tieteenalan tutkimuksen lopettamista.

Tosin olen sitä mieltä, että minkä tahansa alan opiskelu ei ole koskaan pahitteeksi kenellekään. Mielestäni se auttaa ihmistä monin tavoin myös arvioimaan itseään ja omia taustavaikuttimiaan kriittisesti. Ja sen kautta ihminen voi oppia ehkä havaitsemaan ne itseensä vaikuttavat taustaoletukset, jotka usein jäävät ihmisiltä itseltäänkin huomaamatta.

Otetaanpa esimerkiksi nyt tämä meidän käymämme keskustelu:

Aloitat keskustelun yhtymällä Tuomiojan kantaan siitä, että teologian opetus tulisi Suomen yliopistoissa lopettaa. Pian selviää, ettet ole ollenkaan perillä siitä, mitä yliopistoteologia oikein edes tarkoittaa. Pian oletkin jo sitä mieltä, että pelkkä nimenmuutos olisikin tyydyttävä ratkaisu teologisen tiedekunnan tilanteeseen: "Se voisi olla vaikkapa eksegeettinen tiedekunta tai teologiakriittinen tiedekunta."

Vaikuttaa siis siltä, että olet ryhtynyt kritisoimaan teologisen tiedekunnan olemassaoloa vain, koska kuullut joltain tälläisen ajatuksen, ja haluat vastustaa kaikkea uskontoon liittyvää. Millään tavoin et kuitenkaan ole perillä teologisen tiedekunnan opetuksen sisällöstä. Kuitenkin omalla galleiasivullasi julistat elämänohjeitäsi ja mottojasi (joskin lainattuja), joihin kuuluu mm. seuraava lause:

"Älä usko mihinkään yksinkertaisesti koska olet kuullut sen."

Olet kuitenkin itse toiminut juuri näin tämän keskustelun aikana. Olet kuullut Tuomiojalta, että teologinen tiedekunta on hyi hyi, ja toistat näitä ajatuksia perehtymättä aiheeseen itse sen paremmin , vaikka mottoihisi galleriasivullasi kuuluu myös:

"Mutta kun havaitset ja analysoit, kun löydät kaiken olevan sopusoinnussa järjen kanssa ja kun huomaat että se on kaikkien eduksi, hyväksy se ja elä sen mukaan."

Sama toistuu vastustaessasi koululaisten uskonnonopetusta. Kuitenkin jo pian keskusteluketjussamme toteat:

"Nykyisestä tavasta opettaa uskontoa ala-asteilla en ole lainkaan perillä."

Taas kerran vastustat jotain, aiheeseen kuitenkaan perehtymättä. (vrt. mottosi "Mutta kun havaitset ja analysoit...") Ja mielipiteitäsi tässäkin asiassa ohjaa oma ateismin sävyttämää maailmankatsomuksesi, joka määrittää suhtautumistasi moniin asioihin, joista et kuitenkaan ole perillä.

Myös tiedekunnan opetuksen tasoa ja mielekkyyttä arvioit sen perusteella mitä ystäväsi on kertonut (vrt. galleriasivun mottosi: "Älä usko mihinkään yksinkertaisesti koska olet kuullut sen")

Teologian tutkimusmetodologiaa arvioit seuraavasti:

"Mielestäni teologisessa tiedekunnassa voitaisiin tarkastella uskonnollisia uskomuksia enemmän luonnontieteellistä totuutta vasten sen sijaan, että esim. dogmatiikassa lähtökohdaksi otettaisiin luterilainen tunnustus."

Ja pian:

"Mielestäni luonnontieteiden metodologia ei ole kokonaan erilainen kuin humanistinen. En kuitenkaan ole perehtynyt kumpaankaan juuri lainkaan, joten en pysty perustelemaan väitettäni."

Eli kantaasi ohjaa jokin muu kuin tieto, tai asiaan perehtyminen omakohtaisesti

Eli kaiken kaikkiaan, kantojasi monessa asiassa ohjaa jokin aivan muu kuin mottosi mukainen "Mutta kun havaitset ja analysoit, kun löydät kaiken olevan sopusoinnussa järjen kanssa ja kun huomaat että se on kaikkien eduksi, hyväksy se ja elä sen mukaan." - periaate.

Voidaan jopa sanoa, että olet kantasi päättänyt jo etukäteen, ennen kuin olet asioihin perehtynyt. Tässä suhteessa jyrkän ateistinen maailmankatsomuksesi määrittelee ajatteluasi asioiden selvittämisen sijaan. Haluat vastustaa uskontoa ja kaikkea siihen liittyvää niin automaattisesti, että uskot pureskelematta kaikki oman ajattelusuuntasi mukaiset väitteet / katsantokannat.

Eli summa summarum: Galleriasivullasi kerrot haluavasi elämässäsi toteuttaa seuraavaa lausetta:
"Usko niitä, jotka etsivät totuutta, epäile niitä, jotka ovat löytäneet sen."

Tunnustuksellisessa ateismissa olet kuitenkin mielestäsi löytänyt juuri sellaisen totuuden, että toimit täysin tämän lauseen vastaisesti. Halusi vastustaa kaikkea uskontoon liittyvää aina ja kaikkialla ajaa sinut siihen, että (luultavasti huomaamattasi), ettet epäile oman kantasi oikeutusta tai siihen liittyviä argumentteja mitenkään. Haluat vastustaa vain vastustamisen vuoksi (tyyliin: "Olen sitä mieltä, että taikauskoiset papit levittävät taikauskoa ja siksi en katso hyvällä sitä, että taikauskon annetaan vapaasti rehottaa ilman, että sille yritettäisiin tehdä mitään"), ajattelematta, että kaikilla erilaisilla elämänkatsomuksilla olisi yhtäläinen oikeus olla olemassa. Mielestäsi omat ajatuksesi ovat niin suuri totuus, että uskonolliselle elämänkatsomukselle tulisi yrittää aktiivisesti "tehdä jotain"

Kukin valitkoon oman polkunsa.

Lue lisää

En muista missään vaatineeni teologisen tiedekunnan lakkauttamista.

Kaikekenkaikkiaan loppukaneettisi vaikuttaa jokseenkin värittyneeltä.

En todellakaan pidä kaikkia elämänkatsomuksia yhtälailla oikeutettuina. Silloin, kun elämänkatsomus perustuu taikauskoon, en pidä sitä arvokkaana.

Laitan Galleriasivuilleni pari kommenttia loppukaneettisi innoittamana.

Martti-tohtori kirjoitti:

Minäkään en keksi mitään hyvää syytä, miksi sinun kannattaisi lähteä opiskelemaan teologiaa, jos ko. alan opiskelu ei sinua kiinnosta. Se on kuitenkin eri asia, kuin vaatia ko. tieteenalan tutkimuksen lopettamista.

Tosin olen sitä mieltä, että minkä tahansa alan opiskelu ei ole koskaan pahitteeksi kenellekään. Mielestäni se auttaa ihmistä monin tavoin myös arvioimaan itseään ja omia taustavaikuttimiaan kriittisesti. Ja sen kautta ihminen voi oppia ehkä havaitsemaan ne itseensä vaikuttavat taustaoletukset, jotka usein jäävät ihmisiltä itseltäänkin huomaamatta.

Otetaanpa esimerkiksi nyt tämä meidän käymämme keskustelu:

Aloitat keskustelun yhtymällä Tuomiojan kantaan siitä, että teologian opetus tulisi Suomen yliopistoissa lopettaa. Pian selviää, ettet ole ollenkaan perillä siitä, mitä yliopistoteologia oikein edes tarkoittaa. Pian oletkin jo sitä mieltä, että pelkkä nimenmuutos olisikin tyydyttävä ratkaisu teologisen tiedekunnan tilanteeseen: "Se voisi olla vaikkapa eksegeettinen tiedekunta tai teologiakriittinen tiedekunta."

Vaikuttaa siis siltä, että olet ryhtynyt kritisoimaan teologisen tiedekunnan olemassaoloa vain, koska kuullut joltain tälläisen ajatuksen, ja haluat vastustaa kaikkea uskontoon liittyvää. Millään tavoin et kuitenkaan ole perillä teologisen tiedekunnan opetuksen sisällöstä. Kuitenkin omalla galleiasivullasi julistat elämänohjeitäsi ja mottojasi (joskin lainattuja), joihin kuuluu mm. seuraava lause:

"Älä usko mihinkään yksinkertaisesti koska olet kuullut sen."

Olet kuitenkin itse toiminut juuri näin tämän keskustelun aikana. Olet kuullut Tuomiojalta, että teologinen tiedekunta on hyi hyi, ja toistat näitä ajatuksia perehtymättä aiheeseen itse sen paremmin , vaikka mottoihisi galleriasivullasi kuuluu myös:

"Mutta kun havaitset ja analysoit, kun löydät kaiken olevan sopusoinnussa järjen kanssa ja kun huomaat että se on kaikkien eduksi, hyväksy se ja elä sen mukaan."

Sama toistuu vastustaessasi koululaisten uskonnonopetusta. Kuitenkin jo pian keskusteluketjussamme toteat:

"Nykyisestä tavasta opettaa uskontoa ala-asteilla en ole lainkaan perillä."

Taas kerran vastustat jotain, aiheeseen kuitenkaan perehtymättä. (vrt. mottosi "Mutta kun havaitset ja analysoit...") Ja mielipiteitäsi tässäkin asiassa ohjaa oma ateismin sävyttämää maailmankatsomuksesi, joka määrittää suhtautumistasi moniin asioihin, joista et kuitenkaan ole perillä.

Myös tiedekunnan opetuksen tasoa ja mielekkyyttä arvioit sen perusteella mitä ystäväsi on kertonut (vrt. galleriasivun mottosi: "Älä usko mihinkään yksinkertaisesti koska olet kuullut sen")

Teologian tutkimusmetodologiaa arvioit seuraavasti:

"Mielestäni teologisessa tiedekunnassa voitaisiin tarkastella uskonnollisia uskomuksia enemmän luonnontieteellistä totuutta vasten sen sijaan, että esim. dogmatiikassa lähtökohdaksi otettaisiin luterilainen tunnustus."

Ja pian:

"Mielestäni luonnontieteiden metodologia ei ole kokonaan erilainen kuin humanistinen. En kuitenkaan ole perehtynyt kumpaankaan juuri lainkaan, joten en pysty perustelemaan väitettäni."

Eli kantaasi ohjaa jokin muu kuin tieto, tai asiaan perehtyminen omakohtaisesti

Eli kaiken kaikkiaan, kantojasi monessa asiassa ohjaa jokin aivan muu kuin mottosi mukainen "Mutta kun havaitset ja analysoit, kun löydät kaiken olevan sopusoinnussa järjen kanssa ja kun huomaat että se on kaikkien eduksi, hyväksy se ja elä sen mukaan." - periaate.

Voidaan jopa sanoa, että olet kantasi päättänyt jo etukäteen, ennen kuin olet asioihin perehtynyt. Tässä suhteessa jyrkän ateistinen maailmankatsomuksesi määrittelee ajatteluasi asioiden selvittämisen sijaan. Haluat vastustaa uskontoa ja kaikkea siihen liittyvää niin automaattisesti, että uskot pureskelematta kaikki oman ajattelusuuntasi mukaiset väitteet / katsantokannat.

Eli summa summarum: Galleriasivullasi kerrot haluavasi elämässäsi toteuttaa seuraavaa lausetta:
"Usko niitä, jotka etsivät totuutta, epäile niitä, jotka ovat löytäneet sen."

Tunnustuksellisessa ateismissa olet kuitenkin mielestäsi löytänyt juuri sellaisen totuuden, että toimit täysin tämän lauseen vastaisesti. Halusi vastustaa kaikkea uskontoon liittyvää aina ja kaikkialla ajaa sinut siihen, että (luultavasti huomaamattasi), ettet epäile oman kantasi oikeutusta tai siihen liittyviä argumentteja mitenkään. Haluat vastustaa vain vastustamisen vuoksi (tyyliin: "Olen sitä mieltä, että taikauskoiset papit levittävät taikauskoa ja siksi en katso hyvällä sitä, että taikauskon annetaan vapaasti rehottaa ilman, että sille yritettäisiin tehdä mitään"), ajattelematta, että kaikilla erilaisilla elämänkatsomuksilla olisi yhtäläinen oikeus olla olemassa. Mielestäsi omat ajatuksesi ovat niin suuri totuus, että uskonolliselle elämänkatsomukselle tulisi yrittää aktiivisesti "tehdä jotain"

Kukin valitkoon oman polkunsa.

Lue lisää

Koska ei ole mahdollista osoittaa loogisesti Jumalan olemassaoloa vääräksi millään kriteereillä, pidän ateismia erittäin hyvin perusteltuna. Uskon kyllä itse sanan Jumala olemassaoloon ja siihen, että kyseiseen sanaan liittyy melkoinen inhimillisen toiminnan, jattelun ja tunteiden sekamelska. Mihinkään transendenttiseen Jumalaan en usko, koska sellaista on mahdotonta perustella.