Kun kotona siis punikki kotona on pienestä pitäen lapsille opetettu ettei yrittää saa, koska se on kapitalismia eli pahempaa kuin helvettiin joutuminen, niin ei ole ihme, että näiden lasten korvien väliin on juurtunut köyhyys. Monien kohdalla on kysymys aivopesusta.
Ei ihminen ole köyhä, jos ei sitä itse halua! On vain uskallettava yrittää ja tehdä rajusti töitä. Ei rikkaus välttämättä tarvi olla kuin Liliuksella, mutta se voi olla enemmän kuin vuokrayksiö ja työttömyyskorvaus. Rikkaus voi olla omakotitalo, kesämökki ja auto. Sellainen varallisuus on kaikkien ulottuvilla, jotka eivät ole köyhiä korviensa välissä. Korvien välin köyhyydellä en tarkoita tyhmyyttä, vaan sellaista ajattelua, että köyhäksi synnytään.
Rakkaus on tietenkin rikkautta tärkeämpää. Mutta rakkauden tuloksena syntyy yleensä perhe ja lapsia (mikäli ei ole kysymys saranapuolen sankareista). Silloin astuu se rikkauskin kuvioihin, kun jollainhan se perhe on elätettävä. Pienikin perhe on elätettävä. Lapset etenkin on tänä päivänäkin julmia toisilleen. Kyselevät mitä toistensa vanhemmat tekevät työkseen. Työtön saattaa aiheuttaa jopa koulukiusaamista lapsilleen. Ajattele mainettasi lastesi silmissä ja hakeudu töihin.
Mielestäni kotikasvatuksen pitää lähteä siitä, että lapsille opetetaan ettei raha puissa kasva ja sen eteen on tehtävä työtä. Monissa keskustalais- ja kokoomusperheissä näin onkin. Lapset tekevät kevyitä töitä maatiloilla ja yrityksissä. Vastineeksi he saavat rahaa. Ei tarvitse olla tilaa tai yritystäkään, kun tätä voi jo soveltaa. Pieniä kotiaskarreita voi ihan hyvin teettää rahaa vastaan. Lapset oppivat ettei rahaa tule, jos ei tee töitä. Liiallisuuksiinkaan ei pidä mennä työn teettämisen määrässä ja laadussa. Lapsen ensisijainen ikäkausi on lapsuus ja leikit eikä työnteko. Nuorilla on enemmän tarvetta rahalle, joten heiltä voi vaatia hieman enemmän rahan eteen askarreita. Kohtuus tässäkin on tärkeä asia. Köyhyyttä ei saa kasvattaa lasten ja nuorten korvien väliin, koska se saattaa jäädä sinne pysyvästi.
Ihan tavallisen perheen saavutettavissa on siis omakotitalo, auto ja kesämökki unohtamatta jokapäiväistä leipää. Ensin on karistettava köyhyys korvien välistä ja alettava tehdä asioiden eteen töitä. Jos jättäytyy yhteiskunnan elätiksi, niin äkkiä kaikenlaiset elämän tavoitteet tuntuvat yhä kaukaisemmilta ja vaikeammin saavutettavissa olevilta asioilta, jotka kuvitellaan vain rikkaiden etuoikeudeksi. Kun näin tapahtuu, on päässyt köyhyys astumaan ajatusmaailmaan. Silloin on jo kiire tarttua toimeen.
Ei ihminen ole köyhä, jos ei sitä itse halua! On vain uskallettava yrittää ja tehdä rajusti töitä. Ei rikkaus välttämättä tarvi olla kuin Liliuksella, mutta se voi olla enemmän kuin vuokrayksiö ja työttömyyskorvaus. Rikkaus voi olla omakotitalo, kesämökki ja auto. Sellainen varallisuus on kaikkien ulottuvilla, jotka eivät ole köyhiä korviensa välissä. Korvien välin köyhyydellä en tarkoita tyhmyyttä, vaan sellaista ajattelua, että köyhäksi synnytään.
Rakkaus on tietenkin rikkautta tärkeämpää. Mutta rakkauden tuloksena syntyy yleensä perhe ja lapsia (mikäli ei ole kysymys saranapuolen sankareista). Silloin astuu se rikkauskin kuvioihin, kun jollainhan se perhe on elätettävä. Pienikin perhe on elätettävä. Lapset etenkin on tänä päivänäkin julmia toisilleen. Kyselevät mitä toistensa vanhemmat tekevät työkseen. Työtön saattaa aiheuttaa jopa koulukiusaamista lapsilleen. Ajattele mainettasi lastesi silmissä ja hakeudu töihin.
Mielestäni kotikasvatuksen pitää lähteä siitä, että lapsille opetetaan ettei raha puissa kasva ja sen eteen on tehtävä työtä. Monissa keskustalais- ja kokoomusperheissä näin onkin. Lapset tekevät kevyitä töitä maatiloilla ja yrityksissä. Vastineeksi he saavat rahaa. Ei tarvitse olla tilaa tai yritystäkään, kun tätä voi jo soveltaa. Pieniä kotiaskarreita voi ihan hyvin teettää rahaa vastaan. Lapset oppivat ettei rahaa tule, jos ei tee töitä. Liiallisuuksiinkaan ei pidä mennä työn teettämisen määrässä ja laadussa. Lapsen ensisijainen ikäkausi on lapsuus ja leikit eikä työnteko. Nuorilla on enemmän tarvetta rahalle, joten heiltä voi vaatia hieman enemmän rahan eteen askarreita. Kohtuus tässäkin on tärkeä asia. Köyhyyttä ei saa kasvattaa lasten ja nuorten korvien väliin, koska se saattaa jäädä sinne pysyvästi.
Ihan tavallisen perheen saavutettavissa on siis omakotitalo, auto ja kesämökki unohtamatta jokapäiväistä leipää. Ensin on karistettava köyhyys korvien välistä ja alettava tehdä asioiden eteen töitä. Jos jättäytyy yhteiskunnan elätiksi, niin äkkiä kaikenlaiset elämän tavoitteet tuntuvat yhä kaukaisemmilta ja vaikeammin saavutettavissa olevilta asioilta, jotka kuvitellaan vain rikkaiden etuoikeudeksi. Kun näin tapahtuu, on päässyt köyhyys astumaan ajatusmaailmaan. Silloin on jo kiire tarttua toimeen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Että olet täys idiootti.
Tämä vuodatus on hieno esimerkki Keskustapuolueen suurimmasta ongelmasta.
Koko työ- ja tuotantoelämä on muuttunut ja muuttumassa hirmuista vauhtia. Samaan aikaan kun teollisuustuotantomme on kaksinkertaistunut, tehtyjen työtuntien vuotuinen määrä on pudonnut yli puolella miljardilla suhteessa työvoiman määrään.
Keskustalaisessa ajatusmaailmassa eletään kuitenkin vielä jollain 1970-luvulla, ellei sitten suo-kuokka-Jussi ajassa.
Ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa elämäänsä ovat aivan uudenlaisien ongelmien edessä. Ei ihme, että köyhien määrä on kaksinkertaistunut, työelämä tökkii ja työttömyys lisääntyy (kyllä, palkkatyön suhde työvoimaan on nyt reippaasti pienempi kuin edes vuosituhannen alussa) ja yhteiskuntasektori natisee liitoksissaan, kun suurin puolueemme tunkee päänsä Impivaaran peltoihin kannattajiensa välityksellä.
Löytyy juuri keskustan omasta joukosta, hehän eivät ole pärjänneet ilman tukia pelloillaan vuosikymmeniin ja mikään ei riitä, omillaan ei kertakaikkiaan tulla toimeen ja käsi käy kiivaasti duunarin sekä eläkeläisten kukkarolla.
Otetaan esimerkkinä vilja:
Tuottaja tuottaa viljaa, jota hän myy keskusliikkeille. Viljelijä myy viljaa halvemmalla kuin se todellisuudessa maksaa ja hän saa tavallaan loput tukiaisina valtiolta. Kun raaka-aine maksaa ostajalle eli myllylle vähemmän, se voi myydä jauhojakin halvemmalla taas leipomolle, joka puolestaan voi myydä leipää hitusen halvemmalla kaupalle joka voi myydä leipää hitusen halvemmalla kuluttajalle.
Jos maataloustuki poistuu, niin kuluttaja maksaa sen elintarvikkeiden hinnoissa, kun se tällä hetkellä menee verorahoista. Kuluttaja maksaa maataloustuottajalle tämän työstä joko tukena tai suorana hintojen nousuna!
Tämä on se seikka, jonka punikit haluavat unohtaa joko vahingossa tai tahallaan. Hienoa propagandaa on sanoa maatalousyrittäjän käyvän eläkeläisten kukkaroilla ja duunarien myös. Jokatapauksessa kuluttaja maksaa maatalousyrittäjällekin aina, kun kuluttaja ostaa jonkin elintarvikkeen. Jos elintarvike ei kasva Suomessa (esim. banaani), niin kuluttaja maksaa ulkomaiselle tuottajalle. Suomalaisten tukien tarkoitus on pienentää kuluttajan maksaman ruoan hintaa, koska viljelijä saa osan tuloistaan tukiaisina. Jos tukiaisista luovutaan, niin tuottaja saa täyden hinnan myymistään tuotteista esim. myllyiltä ja sitä kautta se siirtyy täydellisenä kuluttajille.
Joko tuet tai kalliimmat kuluttaja hinnat?
Kuluttajan ja veronmaksajan näkökulmasta katsottuna valinta osuu ilman sihen kalliimpaan kuluttajahintaan. Verotuki ei nimittäin siirry kokonaisuudessaan kuluttajahintoihin. Kun ruuasta maksetaan markkinoilla kuluttajahinta, silloin ei makseta ylituotannosta. Torikauppias ei voi siis kertoa että jonkin tuotteen hinta on yhden euron, mutta siihen lisätään vielä toinen euro sen vuoksi, että hänellä on kotona samaa tuotetta toinen mokoma määrä, mikä jää myymättä. Näin kuluttaja maksaa vain siitä, minkä saa itselleen.
Markkinaehtoisuus lisää myös keskinäistä kilpailua ja sillä on yleensä aina hintoja laskeva vaikutus. Lisäksi poistuvat byrokraattiset tukiin liittyvät kustannukset, jotka nekin tulevat verovaroin nyt maksettaviksi.
On täyttä hämäystä puhua siitä, että tukien tarkoitus on laskea kuluttajahintoja. Kyllähän tällaisella kikkailulla voitaisiin siirtyä järjestelmään, missä ruoka jaettaisiin ilmaiseksi kansalaisille, jos kaikki kustannettaisiin verovaroin. Sitten varmaan kertoisit täällä suurena tietona sen, kuinka tuilla voidaan jakaa ilmaista ruokaan.
aloittamasi esimerkin pohjalta.
Sikäli olet oikeassa, että tukien vaikutus esimerkiksi leivän hintaan on todellakin vain "hitunen". Viljan osuus niinkin pitkälle jalostetussa viljatuotteessa kuin leivässä on 5-10% suuruusluokkaa. Esimerkiksi alv:n osuus on paljon suurempi. Jauhoissa viljan osuus on hieman suurempi, ehkä samaa suuruusluokkaa kuin alv.
Mitä jos tehtäisiinkin vaihtokauppa: laskettaisiin elintarvikkeiden arvonlisäveroa ja siitä saatava hinnanalennus siirrettäisiin tuottajahintoihin ja vastaavasti vähennettäisiin tukia.
Tuotteiden kuluttajahinta pysyisi suunnilleen nykyisellä tasolla, tuottaja saisi tulonsa tuottamisesta ja valtion kulut pysyisivät suunnilleen ennallaan
En olisi uskonut, miten naivia tekstiä joku kepulainen kykenee suoltamaan lasten kasvatuksesta.
Ei köyhissä perheissä tosiaankaan yrittäjyyteen kehoiteta lapsia, kun tajutaan, että ilman pääomia yrittäminen on kovin riskipitoista puuhaa. Työntekoon ja kouluttautumiseen köyhien perheiden lapsia sen sijaan kannustetaan voimakkaasti. Tästä minulla on henkilökohtaista kokemusta.
Asia on päinvastoin kuin sanot. Rikkaissa perheissä vallitsee monasti pappa betalar -mentaliteetti. Omat lapsenikin ovat kertoneet lapsena ollessaan ikätovereistaan, joille vanhemmat kustansivat vuodessa pari ulkomaanmatkaa, kaikenlaista kivaa elektroniikka, hevosen, auton jne. Köyhissä perheissä pappa varmasti tekee selväksi lapsilleen, että pappa betalar inte. Omassa nuoruudessani työläisperheiden nuoret olivat kaikkein innokkaimpia omatoimisesti saamaan edes vähän rahatuloja. Ensin kerättiin jätepaperia, josta sai pienen maksun vastaanottajilta ja sitten tyhjiä limupulloja. Kesätöihin mentiin innolla heti, kun se iän puolesta oli mahdollista. Isäni nuoruudessa tällaisiin töihin mentiin jo ennen kouluikää. Hän mm. kuskasi koululaisia hevoskyydillä kouluun ja takaisin kuusivuotiaana pientä korvausta vastaan. Isojen talojen poikia ei tällaisiin puuhiin missä tapauksessa laitettu, koska se olisi ollut sosiaalisesti leimaavaa.
Tuohan on juuri yrittämistä. Nykyään voi perustaa reppufirman ja maksaa verotkin yrittämisestään.
Olin aivan varma, että olisit kirjoittanut tasa-arvon puuttumisesta, mutta petyin.
Voin vahvistaa tarinasi työläisperheiden lasten yrittäjyydestä. Yhden tuttuni serkku muutti kolmen pienen lapsen kanssa USAan 50-luvun lopulla. Perheen isä oli rekennusalalla ja perusti USAssa jonkin aikaa muille töitä tehtyään ja kielen opittuaan oman yrityksen.
Hän menestyi hyvin, antoi parhaimmillaan työtä yli 200 amerikkalaiselle, suuri osa heistä muita kuin valkoisia, oli reilu työnantaja ja maksoi ay-sopimusten mukaiset palkat. Hän hoiti myös oman eläketurvansa kuntoon ja asuu nyt liki 100-vuotiaana palvelutalossa, jossa hänestä pidetään hyvä huoli.
Hänen lapsens ovat sen sijaan monimiljonäärejä jokainen. Yksi heistä rahoitti opiskelunsa nimenomaan jätepaperia keräämällä, on toiminut yrittäjänä ja myöhemmin siskisijoittajana nuoren lupausten yrityksissä ja tekee sitä edelleen. Hänellä on nopeasti lisääntyvien miljooniensa lisäksi muutama asunto palvelijoineen ympäri USAa pari jettiä, joilla lentelee asioitaan hoitamassa ja helikopteri, jota hän lentää itse.
Jätepaperin keräyksestä kaikki menestys siis alkoi. "Pappan betalar" on kuulemma kuitenkin toiminut huonommin, sillä hänen lapsensa oppivat laiskoiksi, kun kaiken sai näkemättä itse mitään vaivaa.
Mistä johtuu, että suomaiaisia kiusaavan rakennetyöttömyyden syyksi on joskus sanottu, että köyhä oppii elämään vähälläkin, kunhan sen eteen ei tarvitse itse nähdä vaivaa?
Loppukommenttina: Meitä on moneen junaan.
toisin että kepulaisetkin yrittäsivät tehdä töitä katteetomien tukien sijaan.
En ole vielä lukenut Mielipidepankin kommenttia avaukseesi, mutta oletan hänen kirjoittavan tasa-arvosta. menen tämän jälkeen katsomaan.
Avaukseesi haluan lisätä, että jokaisella suomalaisella on tasa-arvoiset mahdollisuudet parantaa itse omaa hyvinvointiaan.
Jotkut etsivät mahdollisuuksiaan ja löydettyään myös käyttävät niitä.
Jotkut odottavat, että yhteiskunta antaa heille nuo mahdollisuudet käteen ja jopa käyttääkin niitä heidän puolestaan.
Mahdollisuuksien suhteen jokainen köyhään kotiin syntynyt voi parantaa asemaansa, jos haluaa ilman, että mikään suomalaisessa yhteiskunnassa sitä estäisi.
Köyhyys on ainakin ollut korvien välissä ja pahasti, kun omassa ja nuoremmissakin ikäluokissa on tapauksia, joissa vanhemmat ovat panneet lapsensa töihin kansa- tai peruskoulun jälkeen sanomalla: "ei sinusta herraa tule kouluttamallakaan".