Saako syntinsä uskoa ehtoollisella anteeksi? Lyhyen teologisen jos tähän saisi, kiitos! ;)
Ehtoollisen lyhyt selvitys...
tuumaaja
10392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehtoollinen
EhtoollisellaJeesus aterioi yhdessä opetuslastensa kanssa kuolemaansa edeltävänä iltana. Jeesus siunasi leivän ja viinin, ja kehotti opetuslapsia viettämään yhteistä ateriaa hänen muistokseen.
Ehtoollinen on pyhä ateria. Leipä ja viini ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Kun vietämme ehtoollista, muistamme Jeesuksen kuolemaa ristillä. Hän kuoli ja kärsi rangaistuksen kaikkien ihmisten sijasta.
Jokainen ehtoollisen vastaanottaja saa syntinsä anteeksi. Kun Kristukseen luottaen otamme vastaan leivän ja viinin, se on hengellinen ateria, joka yhdistää meidät Kristukseen ja lisää meissä rakkautta lähimmäisiimme.
Pelkkä syöminen ja juominen eivät saa sitä aikaan. Jumala synnyttää luottamuksen siihen, että Kristuksen ruumis on elämän leipä ja Kristuksen veri on kuolemattomuuden lähde.
Ehtoollinen vahvistaa kasteessa alkanutta hengellistä elämää ja lupausta iankaikkisesta elämästä. Se on yhteyden, ilon ja kiitoksen ateria.
Tarkoitan siis että löytyykö Raamatusta tuollainen ohje, että ehtoollinen on syntien anteeksi saamiseksi?
Minulle tuo on hiukan epätietoista , että miksi sitä tehdään, koska syntien anteeksi saaminen ei pitänyt olla mikään temppu1 temppu 2.
Olisi kiva jos joku kertoisi lähemmin tästä kirkon tavasta , että onko sille Raamatullista pohjaakin, muuta kun tuo edellisen illan viini ja leipä.
Sehän ei kehota jatkamaan tuota tapaa kaiketi nykypäivänä.
Yritän etsiä itsekin vielä tänään tuota asiaa, mutta olisi kiva kuulla jonkun uskovaisen todellinen mielipide asiasta.
En ole kiinnostunut siitä, että mikä on kirkon tapa. Vain siitä, että miten todellinen tuo ehtoollisviinin merkitys on Raamatullisesti.
Kiitos jo etukäteen!
Ei löydy, mutta löytyy paljon muuta mikä puhuu sitä vastaan. Tässä maailmassaon vain 1 joka voi "antaa synnit anteeksi" ja se olet sinä. Sillä jokainen sana ja teko joka nostaa lähimmäisen ylös, on ainut Jumalan palvelu mitä on. Kaikki muu on harhaanjohtamista.
On vain ON ja EI (Raamattu, Jeesus, Jumala). Jumalan sana, on faktatieto, absoluuttinen totuus, joka kaikille ihmisille on sama kaikkialla maailmassa. Tekopyhä ehtoollinen ei sitä ole.
Samalla tavalla, ei Luherilaisuus ole absoluuttinen totuus ja Jumalan sana, sillä Lutherin maata ei ole (Lutheri(maa)lainen). On vain 1 maa jonka Jumala on meille suomalaisille antanut ja on absoluuttinen totuus; Jumalan sana; Suomi. Kaikki MUUlaiset identiteetissä valehtelee.
Lapsi, on viimeinen sukupussa, jossa hänen ainut Pyhä Äiti ja Pyhä Isä ovat seuraavat. Lapsen biolooginen Äiti ja Isä, ovat ainoat maalliset Pyhä Äiti ja Pyhä Isä mitä lapsella on. Äidin ja Isän suvut, ja kaikista samanlaisista, muodostuu Kansa: Suomalaiset ja Maa jonka Jumala on antanut on Suomi.
Sama koskee sielullista, sillä Maa ja Kansa, on sama toisella puolella. Mitä ei ole tällä puolella, sitä ei ole toisella puolella.
Jos olet Lutherilainen, sinua ei ole toisella puolella. Synnin anteeksi anto on, että kieltää kaiken mikä on Luojan, Jumalan, Sielujen Valtakunannan vastaista, ja kaiken, mikä loukkaa sinua ja opettaa sinua loukkaamaan muita ihmisiä.
Jos opettaa lapselle, että hän on syntinen, opettaa lapsen rikollisksi. Sillä "syntinen" on kaikkien lakien rikkoja. Se on vasten nykyistä Suomen Lakia, ja se on vasten 10 Käskyä, ja se on vasten Luojan, Jumalan ja meidän välillä tehtyä Liittoa vasten.
Ei ole kuin 1 syntiseksi syntynyt ja perisyntinen ja se on piru itse. Sen kieltäminen mielestä kaikesa mielessä, on valaistus ja syntien anteeksi saaminen. Sillä kaikkien väärien oppien myötä, se tarttuu ihmisen mieleen, ja sen jälkeen ihminen on jakomielinen. Ja mitä jakomielismpi ihminen on, sitä lähempänä helvettiä hän on.
" Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette! "
Jeesus käskee juoda ja syödä: Ottakaa ja syökää - ottakaa ja juokaa. Ehtoollisen asettamisesta kerrotaan Matteuksen evankeliumin luvussa 26, Markuksen luvussa 14 ja Luukkaan luvussa 22 sekä 1. Korinttilaiskirjeen luvussa 11. Matteuksen evankeliumissa on erityisesti painotettu syntien anteeksiantamusta.
Jeesus tarkoitti sanansa myös meille. Jo alkuseurakuntien kristityt viettivät ehtoollista, "Herran ateriaa", niin kuin mekin: ensimmäisen korinttilaiskirjeen ehtoollisen asettamissanojen muotoilu on jo liturgisessa käytössä vakiintunut - meidän käyttämämme ehtoollisen asetussanat on muotoiltu lähinnä siitä ja Matteuksen evankeliumista. Ensin tosin ilmeisesti vietettiin kokonaista yhteistä ateriaa, ja Paavali moitiskeleekin 1. Kor 11, että kun jokainen syö Herran aterialla omia ruokiaan, joskus toiset (rikkaat) ovat juovuksissa ja toiset (köyhät) nälissään. Hän sanoo tätä arvottomaksi Herran aterian viettämiseksi. Tässä lienee yksi syy siihen, että ehtoollisen vietto lähestyi symbolisempaa leivän ja viinin nauttimista.
Uskon, että Jeesus on itse läsnä ehtoollisella, jakaa leivässä ja viinissä syntien anteeksiantamusta sekä vahvistaa tämän sanaansa sidotun merkin kautta uskoamme ja rakkauttamme.
Esim. tässä siitä sanotaan ja tiedän että löytyy muualtakin kohti Raamattua
Matt 26
26 Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini."
27 Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki.
28 Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
-------------
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Matt. 26:1&rnd=1199983285904
"Omaa uskoamme on syytä puhdistaa lähtien sydämestä, sieltä maljan sisuksista.
Apostolit Pietari ja Johannes kehottavat siihen yksissä tuumin"
"Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen
ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä,. Piet. 1:22"
Tuossa lukee aivan oikein mutta kukapa osaa ymmärtää sen juuri noin.
"Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä,
niinkuin hän on puhdas. 1. Joh. 3:3"
Eli ihmisen "pääongelma" on niin likellä itseään ettei sitä edes huomata.
Oma ajatus, tunne ja tahtomaailma, eli usko, on juuri se maailma jonka on ilmaistu olevan pahan vallassa.
Siksi Isämeidänrukouksessa viitataan kahtaalle, eli fyysiseen ja synnittömään Tellukseen lauseella, "anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme", ja siihen Uskon maailmaan sanoilla, "ja päästä meidät pahasta" jossa ihminen kokee elämäänsä epätäydellisyyttä, sielullisena olentona.
En ole uskon vastustaja vaikka kirjoitan ns. järkeilemällä, kuitenkin näen valtavan ristiriidan lähes kaikkien uskovien kirjoittajien taustalla. Yleensä pureudutaan niin humoristisen ja luonnottomankin vakavasti uskonasioihin ja toinen toistaan pilkuntarkemmin Raamatun sanoihin. Harpataan taivaisiin, vaikka ei muisteta että jalat on maassa ja sitä että miksi ne ovat siellä.
Jeesus tuli maailmaan ja pelastamaan sitä. Siksi hurskaitten asenne on kaikkinensa hieman vääristynyttä informaatiokehua, sillä usko halutaan nähdä vain erillisenä saarekkeena elämässä. Siksi kullakin on oma ja toinen toistaan parempi uskonilmalaiva odottamassa sitä hetkeä kun joku vain katkaisisi maahan kiinnittyneen narun, mutta Jeesus ei lähde ennen kuin hän on tehnyt pelastustyönsä päätökseen. Siksi on kysyttävä että miksi ihmiset itse ovat ns. lähtemässä tai suorastaan pakenemassa?
Kukin kaivautuu vain syvemmälle asenteisiin ja asennoitumiseensa, ja tämä ei tee kellekään hyvää, joten monen toimintaa voisi kuvata sanoilla, helmiä sioille. Luulenkin että kirjoittaja luokitellaan samaan sakkiin, vaikka en tyrmää kenenkään tietä ja uskoa, vaan haastan terveempään ”näkemykseen” ja perusteltuna nähtyyn ajatteluun.
Maailmassa on lukuisia ihmisiä jotka ovat tavoitteellisesti huomioineet ja pesseet sekä kuolettaneet aistimuksiansa, ja se prosessi ei ole kuvitteellinen eikä yksinkertainen tai helppo.
Ehdottoman vastuullisena omista vallattomista ajatuksistansa, ihmisen yksi "henkinen", sosiaalinen ja käytännön tehtävä on ajattelun puhdistaminen mm. turvallisen uskon avulla.
Tunteiden kohdalla on sama tehtävä, eli toisaalta rikastuttaa mutta hallita niitä. Tunnemaailma on uskovillakin useimmiten kahlittu kovin köyhäksi vaikka tunteet ovat yksi äärettömän tärkeä ja merkittävä viestien kuljettaja ja välittäjä. Yleensä tunteet rajataan tai jopa tuomitaan koska ne ovat uskomista tai ajattelua vastaan, tai päinvastoin:) Yleensä ne myllertää kuin kahlittu lähde.
Sanoipa kuka tai mitä tahansa niin todellisuudessa uskon raskaat vankkurit etenevät kolmen hevosen vetäminä ja niiden nimet ovat Ajatus, Tunne ja Tahto.
Ja jos ajajan alla on Tie, ja suuntana tai ainakin tavoitteena Totuus ja Elämä, (suunta voi olla muukin) ja mielessään toivon ja rakkauden siivitys, niin siitä vain ohjastamaan.
Käytännössä matka menee esimerkiksi niin että Tahto vastustaa tai karkaileekin ja sitä on piiskattava. Tunne vikuroi tai näykkii toisia... mutta pahalta se meno todellisuudessa näyttäisi itse kunkin kohdalla, sillä henki on altis mutta liha heikko.
että kun oli ehtoo ja sitten ehtoollinen, niin se varmaankin ehkä oli aikaan sidottu tapahtuma.
Ehtoollista ei näin kai sitten voisi ottaa aamulla/päivällä?
Jumalan luomistyössä mm. mainitaan ehtoo ( ilta/yö) " tuli ehtoo"
Mielenkiintoinen asia.
Niin paljon on kuten Luther sanoo " ihmisoppeja".
Pitää minunkin tutkia tätä asiaa enempi.
se meissä on.
Totta on ajatuksissasi se kiire. Meillä on kiire mutta miksi?
Meillä on tämä elämä aikaa selvittää rauhassa asiamme eikä ole hätää katkoa naruja maasta.
Onko liian paljon vaadittu hätäpäiseltä ihmiseltä että istuu alas ja miettii. Tutkii ja etsii totuutta.
Meillä on kovasti kiire paukutella hetken mielijohteesta läjäyksiä sinne tai tänne.
Jokainen ihminen rakastaa , kunnioittaa ja kadehtii semmoista ihmistä joka istuu alas, miettii , haluaa olla oikeudenmukainen ja totuudellinen, rakastava ja ymmärtävä.
Jumala on paljon ja niin paljon, että me ihmiset olemme varmaan naurettavia hänen silmissään.
Meillä on omat tarpeemme sanoa " näin tämä on" .
Meillä ei todellakaan ole kiire sillä meidän elämän tehtävämme on ainoastaan päästä tasapainoon totuuden kanssa ja hyväksyä se.
Sitten elämä on helpompaa.
Heikkoutemme varmasti juontaa juurensa hyvän- ja pahantiedonpuusta.
"...että kun oli ehtoo ja sitten ehtoollinen, niin se varmaankin ehkä oli aikaan sidottu tapahtuma.
Ehtoollista ei näin kai sitten voisi ottaa aamulla/päivällä? "
Raamatun malli on todellakin se, että ehtoollinen nautittiin illalla.
Näin Jeesuksen viimeisellä aterialla kuin sen jälkeen apostolien viettämänä.
Yleensä juutalaiset kokoontuivat ehtoollisen viettoon lauantai-iltana (1.päivän iltana) ennen työviikon aloitusta.