Suomalaisten ravintolakäyttäytymisessä on parantamisen varaa vielä!
Olemme kollegoidemme kanssa aina ihmetelleet, että miksi asiaakkaana mennään aina likaiseen pöytään istumaan, kun vieressä on puhdas, katettu pöytä. Se tuntuu hieman kummalliselta ja epäloogiselta. Kiireen keskellä se on aika kiusallista.
Myös se, että kun pyydetään lasku, niin miksi ei voida antaa,jos kortilla maksetaan, kortti tarjoilijalle matkaan, jotta jalat säästyisivät. Siinä ilmeisesti piilee pelko, että tarjoilija vinguttaa korttia omiin tarpeisiin. Jos siihen on halu, niin se kortti voidaan hyväksikäyttää milloin tahansa. Yleensä ravintolahenkilökuntaa pidetään varkaina ja juoppoina, joka ei pidä paikkaansa. Ne ajat ovat olleet joskus kieltoaikoina ja ravintolakulttuurin alkuaikoina, kun viinaa myytiin tiskin alta jne.
Miksi ei osata arvostaa hyvää ja laadukasta palvelua. Monessa paikkaa palvelu on ammattimaista ja ystävällistä. Palveluraha ei ole pakollista, mutta tekee työpäivästämme mukavan. Se on osoitus ja kiitos asiakkaalta, että on saanut hyvää palvelua. Pelkkä kättenpuristus ei riitä! Onko suomalainen niin pihi vai kateellinen? Vai vaan niin kiittämätön? Ulkomaalaiset kyllä osaavat kiittää hyvästä, laadukkaasta ja ystävällisestä palvelusta jättämällä jonkin lantin lähtiessään, mutta kun asiakkaana on sekä ulkomaalaisia ja suomalaisia samassa seurueessa, niin tämä suomalainen kieltää ulkolaista jättämään tippiä. Se on kyllä hävytöntä! Meidän palkkamme eivät ole päätähuimaavia.Suomalainen kyllä osaa vaatia palvelua ja erikoistoiveita tulisi täyttää jos minkinlaista, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan extraa.
Esim. ulkomaille mennessänne tarjoilija nauraa sinut pihalle jos kuvittelet, että laskut tulevat eriteltynä tai pyydät sitä. Me täällä Suomessa erittelemme sen teille, joka on extraa, ei siis mikään itsestäänselvyys. Se vie aikaa muilta asiakkailta joita pitäisi olla jo palvelemassa. Kaikki asiakkaat ovat samanarvoisia: ei ole ketään parempaa tai tärkeämpää. Ison seurueen laskun erittely vie aikaa johon asiakkaan pitää tyytyä jos haluaa eritellyt laskut.
Teemme kovasti töitä, että asiakkaamme lähtevät pöydästä tyytyväisinä ja palaavat uudelleen. olemme ylpeitä ammatistamme ja ammattitaidostamme. Meillä on myös muita erinäisiä taitoja ammattitaitojemme lisäksi. Olemme näyttelijöitä ja ihmistuntijoita. Tiedämme paljon ruoasta ja viineistä. Haluamme pitää nykyisen tason ammattitaidon sitä tietty hiomalla jatkuvasti.
"vanha konkari"
Olemme kollegoidemme kanssa aina ihmetelleet, että miksi asiaakkaana mennään aina likaiseen pöytään istumaan, kun vieressä on puhdas, katettu pöytä. Se tuntuu hieman kummalliselta ja epäloogiselta. Kiireen keskellä se on aika kiusallista.
Myös se, että kun pyydetään lasku, niin miksi ei voida antaa,jos kortilla maksetaan, kortti tarjoilijalle matkaan, jotta jalat säästyisivät. Siinä ilmeisesti piilee pelko, että tarjoilija vinguttaa korttia omiin tarpeisiin. Jos siihen on halu, niin se kortti voidaan hyväksikäyttää milloin tahansa. Yleensä ravintolahenkilökuntaa pidetään varkaina ja juoppoina, joka ei pidä paikkaansa. Ne ajat ovat olleet joskus kieltoaikoina ja ravintolakulttuurin alkuaikoina, kun viinaa myytiin tiskin alta jne.
Miksi ei osata arvostaa hyvää ja laadukasta palvelua. Monessa paikkaa palvelu on ammattimaista ja ystävällistä. Palveluraha ei ole pakollista, mutta tekee työpäivästämme mukavan. Se on osoitus ja kiitos asiakkaalta, että on saanut hyvää palvelua. Pelkkä kättenpuristus ei riitä! Onko suomalainen niin pihi vai kateellinen? Vai vaan niin kiittämätön? Ulkomaalaiset kyllä osaavat kiittää hyvästä, laadukkaasta ja ystävällisestä palvelusta jättämällä jonkin lantin lähtiessään, mutta kun asiakkaana on sekä ulkomaalaisia ja suomalaisia samassa seurueessa, niin tämä suomalainen kieltää ulkolaista jättämään tippiä. Se on kyllä hävytöntä! Meidän palkkamme eivät ole päätähuimaavia.Suomalainen kyllä osaa vaatia palvelua ja erikoistoiveita tulisi täyttää jos minkinlaista, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan extraa.
Esim. ulkomaille mennessänne tarjoilija nauraa sinut pihalle jos kuvittelet, että laskut tulevat eriteltynä tai pyydät sitä. Me täällä Suomessa erittelemme sen teille, joka on extraa, ei siis mikään itsestäänselvyys. Se vie aikaa muilta asiakkailta joita pitäisi olla jo palvelemassa. Kaikki asiakkaat ovat samanarvoisia: ei ole ketään parempaa tai tärkeämpää. Ison seurueen laskun erittely vie aikaa johon asiakkaan pitää tyytyä jos haluaa eritellyt laskut.
Teemme kovasti töitä, että asiakkaamme lähtevät pöydästä tyytyväisinä ja palaavat uudelleen. olemme ylpeitä ammatistamme ja ammattitaidostamme. Meillä on myös muita erinäisiä taitoja ammattitaitojemme lisäksi. Olemme näyttelijöitä ja ihmistuntijoita. Tiedämme paljon ruoasta ja viineistä. Haluamme pitää nykyisen tason ammattitaidon sitä tietty hiomalla jatkuvasti.
"vanha konkari"
Vastaukset 5
Vanhimmat
Arvostan teitä ja hyvää palvelua. Teksistäsi ja rivien välistä näkyy, että olet ammattilainen, jonka "hoidossa" viihtyisin vaikka koko illan.
Vaikka rahaa ei yllinkyllin ole minullakaan, niin aina olen hyvästä palvelusta muutaman euron (kympin) jättänyt.
Jatka vain samaan malliin, kyllä meitä Teitä arvostavia löytyy. Mutta kuten monessa muussakin yhteydessä muutaman mätämuna pilaa helposti kokonaisuuden. Tsemppiä
pitää muistaa, mihin tippikulttuuri on muualla johtanut, niin toivottavasti sitä ei tänne edes yritetä hankkia. Palkan pitää olla sen verran kannustava, että hoitaa työnsä hyvin, eikä tarjoilijan tarvitse näyttellä jotain moppea pöydän vieressä kerjäämässä ja käymässä jatkuvasti kyselemässä onko kaikki hyvin, kuvottavaa, tälläistä löytyy muista palvelurahamaista, varsinkin niistä joissa palkka muodostuu isolta osalta tipeistä jopa vihamielistä käytöstä jos tippi on tarjoilijan mielestä pieni.
Idea tipistä on aivan yhtä typerä ja vastenmielinen, kuin että kaikki palvelualan ihmiset alkaisivat vaatimaan tippiä jokaisesta työhönsä kuuluvasta tehtävästä, pitäisi olla mekoisesti tippirahaa matkassa kun asioitaan käy hoitamassa ja kaupoissa. Kiitos riittää palkan lisäksi, työnantaja sitten huomioi palkassa erityiset taidot ja taidottomat saneerataan pika pikaa muihin töihin.
Kirjoittaja on ilmeisesti henkilö, joka muutenkin suhtautuu kaikkeen nurjamielisesti. Ei tässä kyse olekkaan mistään tippikulttuurin nostattamisesta Suomeen, joka tuskin täällä saisikaan jalansijaa, koska ravintola- alan ammattilainen on sen verran koulutettu nykyään.
On se kamalaa, jos muutama ropo jäisi, vaikka vahingossa pöytään! On olemassa kahta porukkaa: ne jotka todella arvostavat hyvää palvelua, ei siis mitään nöyristelyä pöydän ääressä, ja jättävät muutaman ropon jos sattuu olemaan. Ei niitä ropoja tarkoituksella kanniskella taskuissa. Se ei köyhdytä asiakasta eikä tee tarjoilijaa/baarimestaria rikkaaksi, jos siitä pelkoa on. Olemme matalapalkka alaa ja se ei tule koskaan kohoamaan taivaisiin, koska emme ole tuottava ala! Ja tietty osa tipeistä menee keittiöhenkilökunnalle, kiitokseksi hyvästä ruoasta, jonka juuri olitte nauttineet.
Toinen on se porukka, joka suu väärällään valittaa kaikesta ja vaatii sitä ja tätä, jotka on mahdoton jopa toteuttaa. Siinä menee tarjoilijan aikaa (kun salissa on paljon muitakin asiakkaita) sekä keittiöhenkilökuntakaan ei voi venyä mahdottomuuksiin. Mutta kun nämä kaikki toiveet on toteutettu ja asiakas erittäin
tyytyväinen, ei hän osaa sitä arvostaa. Ei tipin antaminen ole ainoastaan meidän palkkatason kohottamista, vaan se on osoitus kiitokseksi asiakkaan arvostuksesta tekemään työtä kohtaan.
Monesti jos on jotain hieman pielessä, moni asiakas kuvittelee, että "talo tarjoo" kaiken ja antaa 100 euron lahjakortin vielä matkaan, mutta kun ja jos olet paljon matkustellut , niin olet toki huomannut, että siellä ei pädekkään ihan nämä suomalaiset ravintolakulttuuritavat. Esim. Kreikassa ja Ranskassa "tarjoilija on kuningas" jos valitat jostain saat lähteä ja sinut toivotetaan ei- tervetulleeksi uudelleen, mutta Suomessa yritetään saada asiakas palaamaan uudelleen riippumatta siitä miten rasittava joku asiakas voi olla.
Olemmehan kaikki ihmisiä ja inhimillisiä. Tarjoilija ei ole tarkoitettu nöyristelemään edessäsi: hyvä ja loistava palvelu käsittää muitakin asioita kuin sen. Esim. nopea, ystävällinen ja luonnollinen palvelu, kielitaitoinen ja asiantunteva sekä tilanneherkkä palvelu.
Ymmärrän palvelurahamaissa, että se tippi on tietty osa laskun loppusummasta ja sehän meidän on jätettävä nurisematta. Se on heidän tulonsa ja ethän sinä ilmaiseksi saa enää tänäpäivänä mitään, vaikka kuinka haluaisit. Turhaa sitä on pussien vetoketjuja tiukentaa, menee sitä rahaa niin turhaan ja typerään. Kannattaa pistää vaan valuuttaa liikkeelle, jotta kansantalous pyörisi entistä vilkkaammin.
"vanha konkari"
Olen samaa mieltä, että Suomalaisten ravintolakäyttäytymisessä on paljon parantamisen varaa. Valitettavasti niin on pöydän molemmin "puolin".
Periaatteessa kannatan tippijärjestelmää, koska se antaa asiakkaille vallan palkita hyvä palvelu (ja samalla "rankaista" huonoa) ja kannustaa tarjoiluhenkilökuntaa parempaan palveluun. Suomessa asia nyt on vain niin, että täällä katsotaan palvelun kuuluvan hintaan - että tarjoilija saa kyllä osansa kokonaislaskusta. En tunne alaa työntekijän näkökulmasta, joten tämän noudattaminen jäänee palkanmaksajan (paikan omistajan) vastuulle.
Toisaalta palvelu on Suomessa usein aivan ala-arvoista verrattuna maihin, jossa tippauskäytäntö on arkipäiväistä. Aivan liian usein tarjoilijoista ym paistaa läpi lähes halveksunta asiakkaita kohtaan. Väkisin tulee sellainen olo, että anteeksi kun nyt olen teidän asiakkaana, yritän aiheuttaa mahdollisimman vähän häiriötä... aivan naurettavaa.
Itse jätän Suomessa tippiä jos palvelu on oikeasti hyvää - muuten en. Näin on harvoin.
Ulkomailla muuten laskun saa eriteltynä ihan hyvin -- jopa kysyvät usein että erikseen vai yhteen -- eikä kukaan naura ketään pihalle. Voi riippua tietysti maasta.
Ei minäkään jätä tippiä, jos olen saanut huonoa palvelua, mutta sitten jätän jos palvelu on ollut erinomaista.
Ei se tipin antaminen ole mikään itsestäänselvyys. Jokainen sen hoitakoon omalla tavallaan: jättää tai on jättämättä.
Joskus saa asiakkaalta niin hyvää palautetta palvelusta ja ruoasta ja sitten voi olla todella iloinen, kun se sama asiakas tulee uudelleen hyvän ruoan ja ennenkaikkea sinun itsesi takia, kun olit niin mukava ja hyvä tyyppi. Minulla tämän urani aikana on kehittynyt hyviä asiakassuhteita ja jopa ystävyyssuhteita, joista voin olla erittäin iloinen.
Suomessahan ei tarjoilija saa laskun loppusummasta penniäkään. Tarjoilu sisältyy hintaan, jonka asiakas ikäänkuin maksaa veroina, jonka taas yrittäjä maksaa veroina. Kaikki minkä jätät tarjoilijalle/baarimestarille/keittiöön, on extraa, jolla henkilökunta saa ostettua itselleen, vaikka "sukkahousut".
Minusta on hieman huvittavaa se että samassa pöytäseurueessa olevat ihmiset, yleensä naiset, maksavat aina laskut erikseen. Jos joutuu vahingossa kustantamaan toiselle ystävättärelle/työkaverille ym. vahingossa muutaman euron verran, syntyy katastrofi. Ei se maailmaa kaada. Ja rahahan on vain maallista.
Me kun ollaan ystävieni kanssa ulkona syömässä tai vain ottamassa drinkkosta, niin tarjotaan aina puolin ja toisin. Mielestäni suomalaiset miehet osaavat tämän taidon aikas hyvin. Seuratkaapa vaikka englantilaisia tai irlantilaisia, kuinka he tämän homman hoitavat tahdikkaasti. Se on sitä sosiaalista kanssakäymistä. Kaikki ovat kavereita, kaveria ei jätetä pulaan ja ei siinä mitään pennejä aleta laskemaan kuka oli kenellekkin ja monta senttiä velkaa!
Monessa Helsinkiläisessä ravintolassa on kylläkin hyvää palvelua, koska kilpailu asiakkaista on kovaa ja asiakkaiden menettämiseen ei ole varaa! paljon saa vielä huonoa palvelua erinäisissä kaupoissa, nimiä mainitsematta.
"vanha konkari"