Omilla aivoillaan ajattelevalla ihmisellä on taipumus kyseenalaistaa lähes kaikki mahdollinen ja mahdotonkin; kaikki mikä ei kuulu hänen omaan ajatus-ja kokemus maailmaansa. Tämä on ihan luonnollista, tervettä ja suotavaakin. Näin niin kauan kun se perustuu älyllisen aivotoiminnan tuottamiin argumentteihin.
Kyseenalaistaminen muuttuu kuitenkin kyseenalaiseksi silloin kun kyseenalaistaja ei ymmärrä tai pahimmassa tapauksessa edes halua ymmärtää vasta-argumentteja. Käytännössä: kyseenalaistaja ei siedä tulla itse kyseenalaistetuksi.
Otetaan tähän ihan hypoteettinen esimerkki. Hinku-agnostikolla ja Vinku-agnostikolla (olkoon molemmat agnostikkoja niin lähtökohta on puolueeton) on eriävä näkemys Jeesuksen parran pituudesta ja siitä, oliko siinä kirppuja vai ei. Hinku kyseenalaistaa Vinkun kirppupartateorian ja esittää muutamia teoreettisia argumentteja. Vinku puolustaa omaa näkemystään ja esittää vasta-argumentit kyseenalaistaen Hinkun steriilipartateorian Hinku tyrmää välittömästi Vinkun perustelut ja ignoroi ne totaalisesti.
Vinku kuitenkin haluaa tulla kuulluksi ja esittää uusia ajatuksia ja argumentteja. Hinku ei kuitenkaan kykene katsomaan tai halua katsoa omaa näkemystään muusta kuin omasta näkökentästään. Vinku on vaiennettava muilla keinoilla. Persuuksista kiinni ja lihamyllyyn. Vinku on nyt jauhelihamassaa ja valmis paistettavaksi; vaikka siellä niin kuuluisassa kiirastulessa. Lämpötilaa tietysti nostetaan, jos Vinku vielä vähän vingahtelee...
Pointti olisi lähinnä siinä, että olisi ihan hyvä joskus kyseenalaistaa myös omaa maailmaansa ja uskaltaa tulla itse kyseenalaistetuksi. Muuten lihamyllyt jauhavat maailman tappiin saakka.
Tämmöinen ajatus vain tuli tuossa mieleeni...
Kyseenalaistaminen muuttuu kuitenkin kyseenalaiseksi silloin kun kyseenalaistaja ei ymmärrä tai pahimmassa tapauksessa edes halua ymmärtää vasta-argumentteja. Käytännössä: kyseenalaistaja ei siedä tulla itse kyseenalaistetuksi.
Otetaan tähän ihan hypoteettinen esimerkki. Hinku-agnostikolla ja Vinku-agnostikolla (olkoon molemmat agnostikkoja niin lähtökohta on puolueeton) on eriävä näkemys Jeesuksen parran pituudesta ja siitä, oliko siinä kirppuja vai ei. Hinku kyseenalaistaa Vinkun kirppupartateorian ja esittää muutamia teoreettisia argumentteja. Vinku puolustaa omaa näkemystään ja esittää vasta-argumentit kyseenalaistaen Hinkun steriilipartateorian Hinku tyrmää välittömästi Vinkun perustelut ja ignoroi ne totaalisesti.
Vinku kuitenkin haluaa tulla kuulluksi ja esittää uusia ajatuksia ja argumentteja. Hinku ei kuitenkaan kykene katsomaan tai halua katsoa omaa näkemystään muusta kuin omasta näkökentästään. Vinku on vaiennettava muilla keinoilla. Persuuksista kiinni ja lihamyllyyn. Vinku on nyt jauhelihamassaa ja valmis paistettavaksi; vaikka siellä niin kuuluisassa kiirastulessa. Lämpötilaa tietysti nostetaan, jos Vinku vielä vähän vingahtelee...
Pointti olisi lähinnä siinä, että olisi ihan hyvä joskus kyseenalaistaa myös omaa maailmaansa ja uskaltaa tulla itse kyseenalaistetuksi. Muuten lihamyllyt jauhavat maailman tappiin saakka.
Tämmöinen ajatus vain tuli tuossa mieleeni...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Uudesta testamentista, mitkä nekään eivät moraalin historiassa mitään suurta ja ainutlaatuista tuottaneet, niin jäljelle jää vain satu, johon joko uskotaan tai ei uskota.
Jeesus iltakävelyllä:
"Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan, 17 nousivat veneeseen ja lähtivät kohti Kapernaumia, toiselle puolen järveä. Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut palannut heidän luokseen. 18 Tuuli puhalsi ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot. 19 [i] Kun he olivat soutaneet kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenen stadionmitan* verran, he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla ja lähestyvän venettä. He pelästyivät. 20 Mutta Jeesus sanoi: "Minä tässä olen, älkää pelätkö." 21 He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa. "
Tuossa vettenpäälläkävely-tarinassa ei vaan taida olla kysymys moraalista vaan puhtaasta uskosta. Ja se uskoo ken tahtoo...
kuomaseni, tosin oman, tai toisten, asennevammaa suurempi ongelma alkaa olla alati kasvava disinformaation määrä.
Meinaan, että osa täällä netissä olevasta huuhaa-jutuista on jo niin taidokkaasti tehtyjä, että saattaa mennä läpi jopa minulle.
Voi siinä nuoremmilla olla ihmettelemistä, mihin uskoa ja mihin ei.
Ei kai sellainen ole edes kyseenalaistamista, mihin ymmärsin sinun viittaavan. Kyseenalaistaminen kohdistuu ainakin minun käsittääkseni juuri sellaiseen, mikä on aina kuulunut siihen omaan ajatus- ja kokemusmaailmaan. Sellaisen kieltäminen, minkä on ennenkin kieltänyt, ei vaadi kyseenalaistusta.
Esimerkkisi Hinku ja Vinku lähinnä puolustivat vanhoja käsityksiään. Mitäs ihmeen kyseenalaistusta sellainen on?
Ehkäpä määrittelemme sanan kyseenalaistaa hieman eri tavoin ...
Se mitä lähinnä tarkoitin, oli se, että joskus voisi ensin tutustua toisenlaiseen maailmankuvaan ennen kuin pistää lihamyllyn pyörimään. Toi hinkuvinku oli vain (huono) esimerkki siitä, mihin ne vanhojen käsityksien itsepintainen puolustaminen pelkästään sieltä omasta maailmasta käsin usein johtaa: lihamyllyyn. Jos vähän avautuisi katsomaan asioita toisestakin näkökulmasta vois kaikesta saada vähän rakentavampaa.
Ei kai kuitenkaan oma maailmankuva voi oikeasti olla niin suljettu, että siihen ei mahdu muuta kuin omat käsitykset. Enkä mä kai tuossa aikaisemmin oikeastaan edes esittänyt mitään argumentteja, ihan vaan esimerkin.
Koko maailmankuvan kyseenalaistaminen on kai joo sitten ihan eri juttu kuin tuo hinkuvinku hölönpölö. Ehkä mä sitten määrittelen koko sanan hieman eri tavalla. Kyllä kai kuitenkin jokainen voi pistää kyseenalaiseksi ihan mitä vain, sähkönjakelujärjestelmän toimivuuden tai minkä zydeemin tahansa. Eihän esim. jokatalvinen lumenauraus kuulu varsinaisesti mun maailmankuvaa muovaavaan ajatusmaailmaan, mutta silti mä voin kyseenalaistaa sen toimivuuden. Ymmärtäiskö nyt paremmin, miten mä käsitän ton kyseenalaistamisen. Toi koko sana alkaa itseasiassa maistua ihan paskalta kun sitä useamman kerran jodlaa.:)
>> että joskus voisi ensin tutustua toisenlaiseen maailmankuvaan ennen kuin pistää lihamyllyn pyörimään. > Eihän esim. jokatalvinen lumenauraus kuulu varsinaisesti mun maailmankuvaa muovaavaan ajatusmaailmaan, mutta silti mä voin kyseenalaistaa sen toimivuuden.
...lumenaurauksesta...ensin pitää määritellä mitä ymmärtää omalla maailmankuvallaan. Minulla siihen voisi kuulua esim. moraalikäsitykset, suhtautuminen ympäröivään maailmaan ja ihmisiin yleensä, suhde omaan minuuteeni yms. Luotaamalla tätä kaikkea ympäristöönsä ja kanssaihmisiin (sanahirviö) tätä kaikkea voi myös rakentaa.
Lumenauraus joopasjoo...vaikka se ei välttämättä rakenna minua ihmisenä niin voin silti kys...staa vaikka tähän lumenauraukseen tarvittavan organisaation toimivuuden ja veroeurojen (veromarkat oli helpompi sanoa) käytön. Ehkä esim. yhden cm lumikerroksen auraamisen tarpeellisuuden asettaminen kys.al. kertoo jotain maailmankuvastani, mutta se, aurataanko vai ei, ei maailmankuvaani miksikään muuta...=/
Ehdottomasti kysymys voi sisältää väitteen. Mutta voihan se väite syntyä myös kysymyksen vastaanottajassa, hän kokee kysymyksen väitteenä vaikka sitä ei sellaiseksi olisi tarkoitettu. Kysymällähän asioiden kuitenkin pitäisi selvitä, ei pelkillä (absurdeilla) väitteillä. Minä kysyn sinä vastaat -tyyliin. Kvääks, tää menee nyt vähän pyörittelyksi... Voiskohan väite sitten vastaavasti sisältää kysymyksen...siellä väittäjän mielessä...mene ja tiedä...
Tuota, jos nyt jätettäis toi lumenauraus, on suojasääki ja kaikki (ainakin täällä Helsingissä). En oikeesti ihan ymmärtänyt, mitä koetit sen avulla tuossa selittää.
>> Ehdottomasti kysymys voi sisältää väitteen. > Mutta voihan se väite syntyä myös kysymyksen vastaanottajassa, hän kokee kysymyksen väitteenä vaikka sitä ei sellaiseksi olisi tarkoitettu. > Kysymällähän asioiden kuitenkin pitäisi selvitä, ei pelkillä (absurdeilla) väitteillä. > Voiskohan väite sitten vastaavasti sisältää kysymyksen...siellä väittäjän mielessä...
...mutta alkujenalulksi piti vain sanoa, että ehkä ihmisten pitäis enemmän kuunnella toisiaan, eikä olla niin tajuttoman pikkusieluisia...Mutta oli kiva rupatella... Täälläkin lumet sulavat; ja Vinkukin kasasi kudoksensa ja pakeni kiirastulesta, basimysiiniä pintaan niin kyllä se siitä tokenee. ;)
Katos kun jokin henki vain näytti mulle tuon näyn hinkuvinkusta ja seitsemän päisestä lumiaurasta...=/