Idea, jonka tässä heitän keskustalle ja hallitukselle (samalla tietysti myös kokoomukselle) voi olla hyvin utopistinen, mutta ehkä siitä olisi ajanvietekeskustelun pohjaksi tällä palstalla.
SDP on kautta aikojen valitellut tuloerojen kasvusta. Viimeksi niin teki tasavallan presidentti uuden vuoden puheessaan ja piti kehityksen suuntaa huonona. SDP:n suunnasta ei kuitenkaan ole koskaan esitetty päteviä keinoja ongelman purkamiseksi. Ainoa mitä on kuultu on kateuden sävyttämä vaatimus hyvätuloisten verojen kiristyksistä ja tulonsiirroista köyhille. Edes ay-liike ei ole esittänyt ainuttakaan lääkettä asiaan.
Itse ajattelen, että tuloeroja voisi parhaiten kaventaa palkkaeroja kaventamalla: korottamalla matalapalkkaisten ammattiryhmien palkkoja enemmän kuin hyvätuloisten palkkoja.
Miten tämä käytännössä voisi tapahtua, sitä en osaa sanoa. VVM:ssa on takuulla virkamiehiä, jotka osaisivat laskea erilaisia vaihtoehtoisia laskelmia sille, että hallitus ilmoittaisi tukevansa sellaisia liittokohtaisia sopimuksia, jollain summalla, jossa matalapalkkaisten työntekijöiden palkkoja korotetaan enemmän kuin hyvätuloisten palkkoja.
Näin palkkaeroja kavennettaisi erikseen kunkin toimialan sisällä ilman, että koko lasku lankeaa työnantajalle. Matalapalkkaisten parempi palkankorotus menisi takuulla kulutuskysyntään, eli siitä tulisi valtiolle välittömästi lisää alv:n tuottoa ja työllisyydenkin ylläpitäminen helpottuisi.
Ideaa kannattaisi mielestäni kehittää niiden toimesta, joilla siihen on kykyjä. Vastustus vasemmalta saattaa olla vahvaakin, koska demarithan eivät siedä ollenkaan sitä, että heidän oman prosewnttilinjaisen palkankorotuspolitiikkansa vääristymiä korjataan keskustan ja kokoomuksen toimesta.
Tämähän nähtiin jo kunta-alan osalta, kun 600 kmiljoonaa euroa lisää koulutetuille naisaloille sai demarit vetämään hernepussit molempiin sieraimiinsa.
SDP on kautta aikojen valitellut tuloerojen kasvusta. Viimeksi niin teki tasavallan presidentti uuden vuoden puheessaan ja piti kehityksen suuntaa huonona. SDP:n suunnasta ei kuitenkaan ole koskaan esitetty päteviä keinoja ongelman purkamiseksi. Ainoa mitä on kuultu on kateuden sävyttämä vaatimus hyvätuloisten verojen kiristyksistä ja tulonsiirroista köyhille. Edes ay-liike ei ole esittänyt ainuttakaan lääkettä asiaan.
Itse ajattelen, että tuloeroja voisi parhaiten kaventaa palkkaeroja kaventamalla: korottamalla matalapalkkaisten ammattiryhmien palkkoja enemmän kuin hyvätuloisten palkkoja.
Miten tämä käytännössä voisi tapahtua, sitä en osaa sanoa. VVM:ssa on takuulla virkamiehiä, jotka osaisivat laskea erilaisia vaihtoehtoisia laskelmia sille, että hallitus ilmoittaisi tukevansa sellaisia liittokohtaisia sopimuksia, jollain summalla, jossa matalapalkkaisten työntekijöiden palkkoja korotetaan enemmän kuin hyvätuloisten palkkoja.
Näin palkkaeroja kavennettaisi erikseen kunkin toimialan sisällä ilman, että koko lasku lankeaa työnantajalle. Matalapalkkaisten parempi palkankorotus menisi takuulla kulutuskysyntään, eli siitä tulisi valtiolle välittömästi lisää alv:n tuottoa ja työllisyydenkin ylläpitäminen helpottuisi.
Ideaa kannattaisi mielestäni kehittää niiden toimesta, joilla siihen on kykyjä. Vastustus vasemmalta saattaa olla vahvaakin, koska demarithan eivät siedä ollenkaan sitä, että heidän oman prosewnttilinjaisen palkankorotuspolitiikkansa vääristymiä korjataan keskustan ja kokoomuksen toimesta.
Tämähän nähtiin jo kunta-alan osalta, kun 600 kmiljoonaa euroa lisää koulutetuille naisaloille sai demarit vetämään hernepussit molempiin sieraimiinsa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mikäli valtio subventoisi palkkausta, silloin kyseessä olisi suora valtiontuki yksityisille aloille, sitähän käsittääkseni ehdotuksesi tarkoitti? Valtion suora yritystuki ei ole nykyisin mahdollista, se sotkisi kansainvälistä kilpailua liiaksi. Valtion tuilla on myös taipumus lisätä kuluja, tämä lisäys on merkittävästi suurempi, kuin laskennallisesti olettaisi. Valtion rahaan ei liity ilmeisesti sellaista "arvolatausta" mitä muuhun rahoitukseen, tai sitten kyseessä on pelkästään byrokratian tuoma lisäarvo?
Kunta-alan palkkaussopimus oli prosenttipohjainen, käytännössä mm. lääkärin saivat saman euromääräisen korotuksen, mitä Tehy havitteli lakollaan.
Prosenttikorotukset ovat ammattiyhdistysliikkeille varsin tärkeitä, kuntapuolella ne ovat sitä etenkin Akavalle, jota ei varsinaisesti lasketa demarien järjestöksi. Prosenttikorotukset perustuvat siihen näkemykseen, että saavutetuista eduista ei tule tinkiä, näin myös palkkaerot pyritään pitämään ennallaan. Ihmiset arvottavat työnsä suhteessa muihin, näin palkkaeroista puhuttaessa, kyse on myös aina muusta kuin pelkästään rahasta.
Minun mielestäni kysymys ei ole yritystuesta, jos matalapalkkaisten muita ammattiryhmiä suurempaa palkankorotusta tuetaan tavalla, jossa raha todella menee matalapalkkaisille palkansaajille.
Näin varsinkin, jos saman asian toteuttaminen pelkästään yrityksen omin varoin huonontaisi kannattavuutta tai johtaisi siihen, että hyväpalkkaiset ammattiryhmät saisivat vähemmän, mihin heillä on oman työnsä tuottavuuden kasvun kautta oikeus.
Puhtaat prosenttipohjaiset palkankorotukset lisäävät euromääräisiä palkkaeroja, mikä on yksi keskeinen syys siihen, että tuloerot (ja niiden haitat) ovat kasvaneet, kun kuilu matalapalkkaisten ja hyväpalkkaisten ostovoiman välillä koko ajan kasvaa tuloveron progressiosta huolimatta.
Onko nyt niin, että ay-liikkeelle palkkaerojen kaventaminen ja matalapalkkaisten tilotason parantaminen on ay-vasemmistolle pelkkä vappupuheaihe, kun käytännössä hyväpalkkaiset estävät matalapalkkaisten paremmat korotukset vetoamalla siihen, mihin mm. OAJ vetosi, että "ei sairaanhoitajille mitään enempää, ellei opettajille kans'"?
politiikkaa koska se vie suomea kansakuntana vihdoinkin (Kekkosen ajan jälkeen)länsimaiseen vapaaseen demokratiaan.
Pienipalkkaisten lisäraha käytettäisiin vain kotimaan kulutukseen ja sehän olisi impivaaralaisuutta!
Ei korkean palkan lisäkorotus pienene yhtään euroa, jos hallitus tukisi matalapalkkaisten suhteellisesti korkeampaa palkankorotusta palkkaerojen kaventamiseksi.
Kyllähän se yritystukea on, mikäli yrityksille aletaan valtionvaroista avustuksia palkkaukseen antamaan, sehän on selvä. Riippumatta siitä, kuinka koreasti tuki paketoitaisiin, EU älähtäisi varmasti.
Työn tuottavuus on kohtalaisen abstrakti käsite. Tuottavuutta, näin yksittäisen työntekijän kohdalla, on mahdotonta oikeastaan järkevästi mitata. Tuottavuus on jossakin mielessä illuusio koska sitä, mitenkä erilaiset tekijät vaikuttavat työn tuloksiin, ei oikeasti voida laskea. Työntutkiminen on vielä lapsenkengissä ja ihmisten reaktiot ovat yllättäviä. Vanha sosiologinen koe yhtenä esimerkkinä: tehtaan valaistusta parannettiin, työtekijöiden tuottavuus nousi. Nousu oli jopa merkittävä. Valaistusta vähennettäessä, tuottavuus nousi myös. Tuloksen katsottiin merkitsevän sitä, että mitä enemmän työntekijöiden työhön kiinnitetään huomiota, sitä enemmän tuottavuus nousee. Työtekijöihin ryhdyttiin kiinnittämään enemmän huomiota ja silloin tuottavuus lähtikin laskuun. Ihmisten reaktiotavoista ei tiedetä riittävästi ja ei myöskään siitä, mitkä tekijät ovat oikeasti tärkeitä ja mistä tekijöistä riippuvia.
Kyllä, minulla on se vahva käsitys, että palkkaeroista puhuminen on aika puhdasta retoriikkaa, ilman sen kummempaa sisältöä. Palkkaeroista esim. sukupuolten väliset erot ovat eräänä esimerkkinä, mitäänhän näillekään eroille ei ole tapahtunut. Tasa-arvo puheista huolimatta, selittämättömän suuri ero kuitenkin on, vaikka yksittäisissä vertailuissa ei eroja näykkään.
Yritinkin tuossa edellisssä viestissä "tehdä linnunpönttöä käänteisessä järjestyksessä" :)))
Työn tuottavuuden mittaaminen voi olla vaikeaa, mutta työn tuottavuus ja sen lisäys näyttävät tulleen pysyvästi työmarkkinapolitiikan sanastoon yhtenä palkankorotusten perusteena, kun työehtosopimuksista neuvottelu on siirtynyt keskusliitoilta liittotasolle.
Niinpä en heittäisi kirvestä kaivoon ihan vielä. Ideat on hyvin helppo ampua alas senkin jälkeen, kun niitä on hetken aikaa pyöritellyt ja pohdiskellut.
Ajattelen nimittäin vain sitä, että työn tuottavuus ja sen kasvu - tavalla tai toisella mitattuna - voisi määritellä toimialan palkankorotusten yleisen %-linjan.
Jos sopijapuolet ovat tämän liusäksi yhtä mieltä siitä, että matalapalkkaisten palkkoja pitäisi korottaa muita enemmän, niin tuota päätöstä hallitus tukisi valtion budjettivaroista tavalla tai toisella.
Minusta tulonsiirto palkkaan on monella tapaa parempi asia kuin se, että matalapalkkainen, monilapsinen pätkätyöläinen pannaan hakemaan asumis- ja toimeentulotukea sosiaalitoimistosta vain siksi, että hyväpalkkaiset ovat kateellisia, jos matalapalkkaisen palkka nousee prosenteissa heitä enemmän.
Pitäisikö pieniä perheleipomoja tukea valtion varoista, vai annetaanko kilpailun muodostaa markkinat näköisekseen?
Pieniä perheleipomoja voisi parhaiten tukea sillä, että säädettäisi laki, joka kieltää vähittäis- ja tukkukaupan väliset yksinoikeussopimukset tavarantoimituksissa ja vapauttaa jokaisen kauppiaan ostamaan tuotteet valikoimiinsa, mistä itse haluaa.
Silloin markkinat muodostuisivat näköisikseen kuluttajan valintojen perusteella eikä kapuan ketjujen Helsingissä toimivat pääkonttorin valintojen perusteella.
Toisaalta valtio voisi kyllä miettiä uusiksi yrittäjäpolitiikkansa ja pohtia keinoja, joilla pienille ja keskisuurille kasvuyrityksille saataisi helpommin pääomaa riskisijoittajien kautta. Suomessahan tämä puoli talouskasvun tukemisesta on olematonta.
Valitettavasti en aivan tarkkaan muista mistä valtiosta oli kyse, mutta sellä valtiolla oli erityinen ryhmä, joka etsi pienyrityksistä hyviä ja kasvumahdollisuuksia omaavia liikeideoita ja meni valtion riskisijoitusyhtiön kautta vähemmistöosakkaaksi noihin yrityksiin. Tämä hpoukutteli mukaan yksityisen sektorin riskisijoittajia ja näin kasvuyritykset saivat kasvun tarvitsemaa pääomaa ilman, että se oli ensin tulorahoituksen kautta hankittava.
Kavuyritysten kasvu vauhdittui, ne työllistytivät ja menestyivät ja valtion sijoitusyhtiö myi osuutensa vapailla markkinoilla usein moninkertaiseen hintaan suhteessa siihen, millä se oli yrityksen alkuun panostanut.
Aivan, niinhän tuo tuottavuus on ilmestynyt, ilman sen kummallisempia perusteita, palkkausneuvottelujen pohjaksi. Tuottavuus on terminä ilmeisesti riittävän virtaviivainen ja sen sisältöä ei juurikaan vaivauduta pohtimaan.
Ainoa selkeä asia on työn tuoma lisäarvo, mikäli siitä lähdettäisiin liikkeelle, silloin olisi otettava koko tuotantoketju tarkasteluun, nykyisinhän näin ei tehdä. Finnairin tämän hetkiset ongelmat ovat hyvä esimerkki. Tuottavuuden lisäämisen nimissä henkilökuntaa vähennettiin ja kun teknikkoja riittävästi siirrettiin pois, alkoivat huoltopuolen ongelmat. Imago-ongelma on tulee tulevaisuudessa vähentämään tuottavuutta, näin näkisin tällä hetkellä. Johtoryhmä, joka tällaiseen ratkaisuun päätyi, lasketaan luultavasti erittäin tuottavaksi, ainakin palkkauksen mukaan. Kuitenkin, heidän tuottavuutensa on pienempi, kuin parin lentokonemekaanikon, mikäli ajatellaan firman kokonaistuottavuutta. Tämä on tietenkin jälkikäteen tehtyä viisastelua, mutta kuitenkin.
Amerikassa eräs pankkikonserni teki tuottavuuslaskelmat työntekijöilleen, laskelmien tuloksena varsin iso osa työntekijöistä sai lähteä, vain tehokkaimmat jäivät. Pankki joutui varsin nopeasti lähes suoritustilaan, koska "tehokkaimmat" ihmiset olivat hyödyntäneet vähemmän tehokkaiden työsuorituksia, tämä toiminta oli jäänyt havaitsematta kaikilta, myös työntekijöiltä itseltään. Ihmiset hyödyntävät toisiaan mm. kahvipöytäkeskusteluissa. Mikäli kahvipöytää ei enää ole, tuottavuus voi laskea merkittävästikin, näin etenkin asiantuntia organisaatioissa. Miksi näin on, on aika epäselvää?
Aivan, osittain ole samaa mieltä, mitään järkeä ei ole hakea avustuksia sosiaalitoimistoista, koska palkkauksen tulisi elämiseen riittää. Eräs ratkaisu olisi kansalaispalkka, sen kustannusvaikutukset ovat vain liian korkeat ainakin tällä hetkellä.
Työn tuottavuus työmarkkinajärjestöjen retoriikassa lienee toistaiseksi aika lailla osapuolten omien laskelmien ja arviointien varassa, kun mittaamisperusteet ovat hankalia ja eri aloilla erilaisia, niin kuin kuvaat. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jostain on hyvä lähteä liikkeelle, vaikkei työn tuottavuuden kasvu työehtosopimusneuvotteluissa aluksi olisi muuta kuin pelkkä yhteinen sopimusasia, joka haarukoidaan kummankin osapuolen laskelmien pohjalta. parempi perusta sekin on toimialakohtaisille tesseille kuin ei mitään.
Esimerkkisi työn tuottavuuden vääränlaisesta käsittelystä olivat valaisevia ja vakuuttavia. Itse koko ikäni palvelualoilla työskennelleenä voin yhtyä täysin siihen, että työn tuottavuutta ei voi parantaa muuta kuin prosesseja kehittämällä. Pelkät henkilöstövähennykset tuovat aina tullessaan pelkän katastrofin.
Myös epämuodolliset prosessit, kuten kahvipöytäkeskustelut ja epäviralliset organisaatiot (työntekijöiden keskinäiset verkostot) ovat hyvin merkittäviä, mitä ei valitettavasti osata suomalaisissa johtamiskäytännöissä vielä riittävästi ottaa huomioon.
Kansalaispalkka (perustulo) ansaitsisi kunnollisen selvityksen ja perusteelliset laskelmat. Pelkkä vihreiden tekemä malli ja aloite ei johda mihinkään niin kauan kuin kolme suurta puoluetta ovat sitä mieltä, ettei verorahaa pidä jakaa vastikkeetta muuta kuin lapsilisinä, sosiaaliavustuksina, työttömyyskorvauksina ja eläkkeinä.
Kansalaispalkka on tosi asiassa varsin laskettu malli, erilaisia mallinnuksia on tehty runsaasti, kalliiksi se tulee joka tapauksessa. Miinusvero, joka oli Soininvaaran laskelmissa aikoinaan, sekin olisi kokonaiskustannuksiltaan liian kallis. Vakka huomioitaisiin virkamiestyötuntien väheneminen. Kansalaispalkkauksen hintaa nostaa se, että meillä on varsin paljon ihmisiä, jotka eivät saa minkäänlaista toimeentuloa, näiden ihmisten nostaminen tulojen piiriin on se tekijä, joka hintaa nostaisi.
Tuottavuus on mielenkiintoinen tekijä, kuntapuolella on pyritty tekemään erilaisia malleja, joiden avulla ns. bulkkityöntekijöiden henkilökohtaista työn vaativuutta voitaisiin arvioida. Tutkijoiden mielestä osa arviointikriteereistä on komeasti pielessä, mikäli ajatellaan tuottavuutta. Suomessa arvostetaan koulutuspohjaa ja osittain työtä, joka vaatii tosin erityisosaamista, mutta joka ei kovinkaan tuottavaa ole. Mikäli pelkästään ajatellaan työn tuottamaa lisäarvoa, silloinkin osa arvioinnista menee komeasti männikköön. Ongelmana on mittareiden akateemisuus, yliopistoissahan ne pääosin ovat luotuja.
Prosessien kehittäminen on eräs tärkeä, samalla olisi pidettävä mielessä, ettei synny ns. solmukohtia, työprosessia jossa on yksi tai yksittäisiä ihmisiä, joiden osaamisen varassa osa/koko tuotanto on. Avainalojen ihmiset tulevat olemaan tulevaisuudessa liian kalliita, koska henkilökotaiset palkanlisät lisääntyvät. Itseoppinut ja suurelta osaltaan tuotannosta vastaava ihminen, voi olla liian kallis työntekijä jossakin vaiheessa.
Suomessa myös johtamisessa on varsin paljon korjattavaa, varsinkin henkilökohtaisen vastuunkanto on kulttuurillemme vieras ajatus, käytännössä johtamisen virheet voivat tulla varsin kalliiksi, Stora-Enson seikkailut rapakon takana eräänä esimerkkinä. Johtajat odottavat lisäbonuksia hyvin menneestä operaatiosta, mutta päinvastaisessa tapauksessa, juuri mitään ei tapahdu. Toisten rahoilla tehty "maailmanvalloitus" ei kuitenkaan saisi olla liian helppoa. Tietenkin myös liiallinen väen vähentäminen tulisi olla tekijä, joka irrottaisi pomon paikaltaan, näitäkin esimerkkejä on meillä jo nyt liikaa, myöskin julkisen sektorin puolella.
Hyvin kirjoitat ja asiaa. Kansalaispalkasta muistelen, että entisen SKDL:n (vai olisiko jo ollut vasemmistoliitto?) Kati Peltola laski jo 70-luvulla jonkinlaisen kansalaispalkkamallin, mistä hän kirjoitteli mm. HS:n mielipidesivuilla. Se tuntui minusta kiinnostavalta, mutta silloinen punamultahallitus vaikeni sen kuoliaaksi.
Mitä asiantuntijoiden ja avainhenkilöiden korkeiden palkkojen kustannusvaikutukseen tulee, niin siinä mielestäni on pahin tekijä arvonlisävero, kun se lasketaan 22% päälle myös sellaisten palvelujen hintaan, joissa ei juuri muita kustannuksia ole kuin asiantuntevien ja korkeasti koulutettujen ihmisen tekemä työ.
Heillähän tulovero liikkuu pahimmillaan 40% tuntumassa, eli kun siihen vielä lisätään 22% alv, niin ei ihme, että ihmistyötä pyritään korvaamaan itsepalvelulla ja automaateilla.
Palveluprosessit ansaitsisivat enemmän tutkimista. Itse olen penkonut 35 vuoden ajan erään palvelutoimialan (yrityksille myytävä palvelu) suunnittelu ja toimeenpanoprosesseja koettaen rakentaa "teoriaa" käytäntöjä havainnoimalla. Tämän kokemuksen perusteella voin sanoa, että homma ei ole helppo, jos prosesseja kehittämällä aiotaan saada kustannussäästöjä tilanteessa, jossa ihmisen panosta ei voi korvata koneilla.
Johtamiskoulutus on tietääkseni meillä aika hyvällä mallilla, mutta erilaisia johtajia työurani aikana tavanneena en voi olla ihmettelemättä, että vain murto-osa heistä osaa johtaa ihmisiä niin että ihmiset motivoituvat yrittämään parastaan.
Joukkueurheilunkin parissa jonkin verran pyörineenä on joskus käynyt mielessä, että pitäisikö palvelualojen johtajille järjestää joukkuelajien valmentajakoulutusta. ;-) Ei se ainakaan huonompaan suuntaan johtamistyylejä kehittäisi.
Jo nykyisin kaikissa palkkasopimuksissa on ollut sekä kiinteä, että prosenttipohjainen osa tyyliin "54 euroa/kk tai 3.4%". Nyt vain on niin. että tuo kiinteä osa on liian pieni, esimerkiksi viime syksynä sen olisi tullut olla 100 euron suuruusluokkaa, jotta sillä olisi ollut palkkaeroja tasaavaa vaikutusta.
Jostakin kummallisesta syystä akavalaisille liitoille ei kelpaa mikään muu kuin prosenttipohjainen ratkaisu. Olisikohan sinnekin saatava kokoomuksen edustajia päätöksentekoon mukaan?
Hyvä, että toit euro- ja %-linjan yhdistelmän esiin. Eikö tuossa voisi olla ainakin periaatteellinen lähtökohta, johon hallitus voisi tarttua, eli tarjota budjettivaroja palkkaerojen tasaamiseen, jos euromääräinen korotus on niin pieni, ettei se korjaa epäikeudenmukaisuuksia matalapalkkaryhmissä.
Nythän on jo kova pula monen alan "vähän tuottavista" työntekijöistä, kun pieni palkka ei houkuttele työttömiäkään.
Muistelen, että Tanskassa toimi takavuosina hyvin sellainen malli, jossa työttömäksi jääneen työntekijän uudelleen palkannut yritys sai valtiolta tuolle työntekijälle maksamatta jääneen työttömyyskorvauksen osan. Tämä houkutteli yritykset palkkaamaan ihmiset pian takaisin töihin, koska hyöty oli silloin työnantajalle suurin.
En ehdota tätä mallia Suomeen, mutta nostin sen esiin vain keskustelun vuoksi. Keinoja nimittäin löytyy, jos niitä halutaan etsiä.