Mistä tiedät mikä on oikein?
Meille annetaan kyllä hyviä opasteita, paljon kirjallisuutta ja omakohtaisia kokemuksiakin siitä että kuolemaa ei ole ja jotain suurempaa on. Mistä tietää ettei se kaikki ole kuitenkin yhtä suurta valhetta, taitavasti kudottua? Uskovaiset sanovat tähän "raamatussa kerrotaan totuus". Ok, mistä siis tiedät raamatun olevan totta? Tätä harvemmin edes ymmärretään tai halutaan kyseenalaistaa sitä pidetään provokatiivisena hyökkäyksenä suorastaan.
Totuus on kuitenkin, että maailmassa on satoja eri uskontoja ja ne eroavat toisistaan vaikka millä tavalla. Mistä siis tiedät että juuri SINUN uskontosi on oikein? Tällöin on luonnollista hakea jotain kaiken selittävää... Sitä tämä kuolemanjälkeisen elämän tutkiminen on eikös vain? Se todellakin tuntuu selittävän aivan KAIKEN ilman virheitä - vai selittääkö sittenkään? Niin mistä siis tiedämme että olemmeko oikeassa? Ja mikä on oikein? Kannattaako itse puuttua tähän henkistymällä, ehkä astraalisesti leijaillen tiedon lähteille? Hmm....
Meille annetaan kyllä hyviä opasteita, paljon kirjallisuutta ja omakohtaisia kokemuksiakin siitä että kuolemaa ei ole ja jotain suurempaa on. Mistä tietää ettei se kaikki ole kuitenkin yhtä suurta valhetta, taitavasti kudottua? Uskovaiset sanovat tähän "raamatussa kerrotaan totuus". Ok, mistä siis tiedät raamatun olevan totta? Tätä harvemmin edes ymmärretään tai halutaan kyseenalaistaa sitä pidetään provokatiivisena hyökkäyksenä suorastaan.
Totuus on kuitenkin, että maailmassa on satoja eri uskontoja ja ne eroavat toisistaan vaikka millä tavalla. Mistä siis tiedät että juuri SINUN uskontosi on oikein? Tällöin on luonnollista hakea jotain kaiken selittävää... Sitä tämä kuolemanjälkeisen elämän tutkiminen on eikös vain? Se todellakin tuntuu selittävän aivan KAIKEN ilman virheitä - vai selittääkö sittenkään? Niin mistä siis tiedämme että olemmeko oikeassa? Ja mikä on oikein? Kannattaako itse puuttua tähän henkistymällä, ehkä astraalisesti leijaillen tiedon lähteille? Hmm....
Vastaukset 13
Vanhimmat
.. en tiedä mitä sinä ystäväiseni pidät tarkemmin oikeana ja mitä ei, mutta omat henkilökohtaiset kokemuksethan ovat paras todiste itselle siitä että jotakin on tämän materiaalisen maailman ulkopuolellakin.
Omasta mielestäni olen täysin varma siitä että tuonpuoleinen on olemassa. Tunne syvällä sisimmäsä kertoo että näin on, ja tähän yhdistettynä tiedonjanon seurauksena luetut teokset, muiden kokemukset ja OMAKOHTAISET KOKEMUKSET, ja lisäksi näiden kaikkien aineistojen ja kokemusten yhteensä sulautuvaisuus todistavat sen, että tuonpuoleinen on olemassa.
Jostakin luin että sielunkehitys määräisi ihmisen uteliaisuuden näihin elämää suurempiin asioihin, eli kehittyneemmät sielut etsisivät vastauksia näihin asioihin elämänsä/elämiensä aikana. Joko asia todella on näin, tai sitten sielun tarkoitukseksi on tuossa elämässään jostain syystä saada tietää "yliluonnollisista" asioista, sekä ottaa selvää niistä.
Itse olen viime aikoina tullut siihen tulokseen ettei tässä elämässä se uskonto vie meitä mihinkään, vaan juurikin se miten me omaan elämään suhtaudumme, kohtaamme ja voitamme vaikeudet, sekä koitamme valita ne oikeat valinnat, ja jos jokin menee pieleen, niin Jumala antaa mahdollisuuden, ja voimme karman lain vaikutuksesta seuraavassa elämässä paikata tuon "vajaavuuden" taikka virheen. Ihmisiä pelotellaan uskonnoilla, vaikka onhan tietenkin ihan hyvä mennä sinne kirkkoon hiljentymään jos itsestä tuntuu siltä. Aritta taisikin mainita, että idän uskonnot olisivat LÄHINNÄ totuutta. En ole liiemmin tutustunut idän uskontoihin, mutta varmasti löytyy se uskonto joka vastaa eniten oikeaa käsitystä henkisistä asioista. Muistaakseni Buddhat uskoivat juurikin Karmaan, ja olikohan uudelleen syntymään?
En usko että Jumala kaikessa rakkaudessa antaisi meitä johdatella harhaan.
En itse usko että tämä "tutkiminen" olisi mitenkään mahdollista, ja varsinkaan jos sitä ei ota liian tosissaan, vaan osaa keskittyä myös elämiseen yleensä.
Jos joku ei usko mitä sanot jostakin asiasta, niin eihän sille sitten mitään voi :)
Tarkotin siis että tuskin "tutkiminen" olisi vaarallista, eikä mahdollista :b
Eri uskonnot on vain ihmisten keksintöä.
Jos Pyhä Henki koskettaa sinua niin tiedät että Jumala on olemassa. Se tunne on niin erikoinen ja täynnä Jumalan rakkautta että kaikki epäilykset häviää.
Siihen asti on vain epäilyksiä tai sokeaa uskoa.
usko tulee kuulosta ja kuulo jumalan sanan kautta...
MIKÄ ON KUULO???!!!
Ok, mistä tiedän että Raamattu on totta?
Vain kokeilemalla itse, laittamalla sana testiin. Asettamalla Jeesus selkä seinää vasten vaikka kysymällä:
"Kun sanot Raamatussa, että sinä olet tie ja totuus ja elämä, eikä kukaan tule Isän tykö muutoin kuin sinun kauttasi, niin näytä minulle, onko tämä totta."
Ja Raamattu lupaa, että ihminen saa nähdä pitääkö se sana paikkaansa:
- "Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." Joh.7:17
Meille on annettu Pyhä Henki, jonka avulla suunnistamme hengen maailmassa:
- "Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa." Joh.16:13
– "Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen; jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuullet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa." 1.Joh.4:1-3
Kyllä Raamatun sana kestää hyökkäykset, epäilyt, kyseenalaistukset. Mutta pelkästään väittelemällä onko Raamatussa totuus vai jossain muualla, ei sitä totuutta avaa, vaan omakohtainen kokeilu. Ei ihmisen tarvitse itse henkistyä tai kasvaa muita ylemmäksi saadakseen uskon Jeesukseen. Pelastus on tehty niin yksinkertaiseksi, että sanan mukaan hullukaan ei siltä tieltä eksy.
Ja huomannut ettei niin ole.
Emme ole kaukana siitä " koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maapiirn koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat" Ilm. 3:10
Kaikki, joiden usko ei ole lujasti kiinnitetty Jumalan sanaan, tulevat eksytetyiksi ja voitetuiksi.
Saatana vaikuttaa " kaikilla vääryyden viettelyksillä", saadakseen ihmiset valvontaansa, ja hänen petoksensa lisääntyvät jatkuvasti!
Profeetta Jesaja esittää, miten jumalattomat joutuvat kauheaan petokseen, joka saa heidät luulemaan olevansa turvassa Jumalan tuomiolta ja sanomaan: " Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa ja tuonelan kanssa sopimuksen; tulkoon vitsaus kuin tulva, ei se meitä saavuta, sillä me olemme tehneet valheen turvaksemme ja piiloutuneet petokseen" Jes 28: 15
Tähän kuvattuun luokkaan kuuluvat ne, jotka itsepintaisessa katumattomuudessaan lohduttavat itseään sillä vakuutuksella, ettei syntisille tule mitään rangaistusta synnistä, vaan kaikki ihmiset, miten turmeltuneita he lienevätkin, pääsevät taivaaseen ja tulevat Jumalan enkelien kaltaisiksi.
Mutta vielä huomattavamman liiton kuoleman ja tuonelan kanssa tekevät ne, jotka hylkäävät ne totuudet jotka taivas on antanut vanhurskaiden suojaksi hädän aikana, ja niiden asemasta ottavat turvakseen saatanan tyrkyttämät valheet--spritualismin petolliset luulottelut!
Tämän nykyisen sukupolven ihmisten sokeus on hämmästyttävä, suorastaan sanoin kuvaamaton. Tuhannet hylkäävät Jumalan sanan epäluotettavana ja hyväksyvät halukkaasti saatanan petolliset väitteet.
Epäilijät ja pilkkaajat leimaavat tekopyhiksi ne, jotka kilvoittelevat profeettain ja apostolien uskon puolesta.
He huvittavat itseään tekemällä pilaa Raamatun vakavista opetuksista, jotka koskevat Kristusta ja pelastus suunnitelmaa ja totuuden hylkääjiä kohtaavaa rangaistusta!
He ovat syvästi säälivinään henkilöitä, jotka ovat ahdasmielisiä, heikkoja ja taikauskoisia, että tunnustavat Jumalan vaatimukset ja noudattavat hänen koko lakiaan.
Niin varmoina he essintyvät, kuin todellakin olisivat tehneet liiton kuoleman kanssa ja tuonelan kanssa sopimuksen-- aivan kuin olisivat pystyttäneet ylipääsemättömän muurin itsensä ja Jumalan koston välille!!
Mikään ei voi enää herättää heissä pelkoa. He ovat niin täydellisesti jättäytyneet kiusaajan valtaan, niin läheisesti liittyneet häneen ja niin läpikotaisin hänen henkensä kyllästämiä, ettei heillä ole voimaa eikä halua irtautua hänen pauloistaan!!
Henkisesti etsien totuutta, kaikista uskonnoista ja uskomuksista. Alat olla oikealla tiellä kehittyvässä konkreettisessa maailmassa. Etkä usko pelkästään esim. gsm-laitteesi sisältä kuuluvaa ääntä toisen ihmisen puhumana. Tai sen kautta kirjoitettua viestiä joka on "oikeassa uskossa" tehty.
Uskonnot on tehty hyvässä tarkoituksessa ja vilpittömästi. Ketään ei pakoteta uskomaan mihinkään väkisin aikuistuttuaan. Tärkeintä on kyetä hahmottamaan kaikkien eri uskontojen lopullinen sanoma. Ilman syvää uskoa ei tosiaankaan saa sieluansa lopulliseen rauhaan ja lepoon. Sen huomaa viimeistään itsekukin kuolinvuoteellaan vanhana ja heikkona ruumiintoimintojen hiipuessa..
Henkeä itseään ei pidä torjua jos sellaisen aistii esim. hyvää musiikkia kuunnellessaan tai keskittymällä tietoisesti jonkun elokuvan tapahtumiin kuin olisit itse osa sitä kaikkea spektaakkelia ja tarinankerrontaa. Se sama henki on meissä kaikissa ihmisissä, kenet hyvänsä löytääkään. Kasvat samalla itse henkisesti kun huomaat ettei se ole haitallinen mitenkään kenellekään. Materiassa henkisyys on kaiken läpäisevää, tila jossa materialistisuus on vain hyödyllinen väline/keino pitääkseen meidät ihmiset oikein käytettynä kehittyvinä olentoina.
Muistat varmaan raamatun kertomuksen jossa Jeesus käveli vetten päällä. Sitä ei pysty kuolevainen tekemään jollei materian hallinta ole saatu "lahjana" tuolta jostain. Mielestäni olemme täällä oppimassa ja kehittymässä uskontojen kuvaamaa lopullista sielunrauhaa etsimässä.
Jos lähdetään leijailemaan jonnekin astraaelihin niiden tienviitoissa ei lue helvettiin, mutta ne vievät sinne.
Nillä teillä sekoittaa lopullisesti päänsä.
Tutki iankaikkisen Jumalan omaa sanaa joka on raamatussa, niin löydät totuuden.
ennen noin, mutta en enää. Helvetti ja Jumala eivät sovi yhteen.
mielestäni.
Itse uskon että jotain on kuoleman jälkeen oikeasti, mutta minua ei pelota vaikka ei olisikaan vaan haipuisimme tyhjyyteen. Siis tietoisina olioina. Materia sinänsähän ei katoa mihinkään vaan muuttaa vain muotoaan, nykytietämyksen mukaan :)
Ja huolimatta omista hyvin vahvoista kokemuksistani tuon puoleisista ja tiedosta että me pystymme itse muokkaamaan paljon asioita elämässämme ja voimme saada asioita tapahtumaan ajatuksenkin voimalla yms., niin silti ei ole sellaista kokemusta etteikö sitä jollain keinoin voisi selittää pois.
Mutta toisaalta mitä se haittaa? Itseni sisällä on usko joka ei ole vielä,tähän aika runsaaseen ikään mennessä,kuollut vieläkään. Pidän sitä lahjana sillä se on kantanut läpi monien vaikeuksien ja ahdistuksien, antanut paljon iloa ja bonusta elämään, eikä varmasti olisi kestänyt jos se olisi vaatinut minun uskomistani. Siksi totesinkin että minussa on se usko. Ei niin että itseltäni vaadittaisiin uskoa. Se vain kumpuaa sieltä esille :)
Tämänkin sisäisen kumpuavan uskon voi selittää nykyään geenillä :)Mutta myös toki muullakin tavalla ilman että geeni siinä mitään sotkee.
Vaan mielestäni ei elämäni ole mennyt hukkaan eläessäni uskon mukaan ja pyrkiessäni ymmärtämään kaikkea sitä "mikä vielä on salassa" sitä mukaa kuin ne tiet minulle aukeavat. Kuitenkin se tie vie kohti suurempaa ymmärrystä myös tästä näkyvästä maailmasta ja laajentaa ymmärrystäni itseeni ja muihin ihmisiin sekä auttaa tulemaan yhä useampien kanssa toimeen,niin että rakkautenikin voi olla enemmän avuksi kuin jos se olisi vain pelkkä myötätunto tai toiminta jossa ei ole kokemusta ja ymmärrystä.
Jos ei tämä uskoni ja tieni sitten johdakkaan siihen että kuoleman jälkeen olisi jotain (mukavaa ?)tai että siellä peräti odottaisi jokin palkinto, niin itseni kohdalla sillä ei ole mitään väliä.
Sillä elämä täällä maanpäällä voi olla kuolettavan tylsää,katkeraa tai jotain muuta ikävää tai sitten se voi olla yhtä juhlaa, tai seikkailua tai jotain minkä kokee järjelliseksi ja antoisaksi toisten palvelemiseksi yms.
Ja katkeroitumisessa sekä tylsyydessä en itseni kohdalla näe mitään mieltä. Toki jos jälleensyntymistä on niin sitten siinäkin on mieltä, ainakin aikansa :)Mutta minä nyt elän mieluummin tutkien, pohtien ja kehittäen ymmärrystäni niiden kaikkien kokemusten kautta jotka myös uskon kautta ja ohella tulevat. Sillä hyvä on joka tapauksessa jättää jälkipolville jotka täällä kuitenkin elävät jälkeeni, hyvä maailma kuin katkera ja ahdistunut ja siihen on paremmat mahdollisuudet kun edellinen polvi on elänyt mahdollisimman rikkaasti myös henkisen elämänsä, jos siihen on ollut taipuvainen. Sehän ei välttämättä estä järjen ja älyn käyttöä. Eli eivät ole pois toisiaan sulkevia. Tietenkään :) Mitä et tietenkään epäillytkään. Toin sen vain tuossa ilmi :)
Tässä nämä minun vastapohdintani :)
minusta nimim. tuonpuoleinen sanoi hyvin noista uskonnoista ja itse olen samaa mieltä.Kaikki ovat pyrkineet hyvään ja jokaisessa on se jokin hyvä yhteinen ydinsanoma joka sieltä olisi hyvä osata hahmottaa.
Ainoa mistä olen eri mieltä on se, että mielestäni myös ateisti, joka ei ole koskaan kokenut mitään henksitä, voi kuitenkin olla kykenevä kuolemaan aivan rauhassa. Olen ollut siksi monen ja monenlaisen kuolevan ihmisen poislähdön todistajana että tiedän useimpien, jos ei kaikkien, jännittävän kun se hetki tulee. Onhan se kuitenkin matka jonnekin, vaikka sitten olemattomuuteen Mutta se kuoleeko rauhassa vai ei, on paljolti riippuvaista kuitenkin siitäkin, miten kokee täyttäneensä tehtävänsä tässä elämässä. Onko tunne siitä että on tämän elämän kanssa sujut ja että on elänyt täyttä elämää. Siihen ei kaikkien kohdalla kuulu se, että olisi pitänyt kokea jotain henkistä. Jos sellaista kuolevalta vaaditaan, voi kuolemisesta tulla ahdistava ihan siksi, että "väärät" ihmiset ympäröivät häntä ja häiritsevät kuolintapahtumaa.