Syrjäytyminen periytyy nykyään

Kyllä minä luotan sosiaali- ja terveysministeriön raportteihin, kyllä he varmasti katsovat keneltä näitä selvityksiä tilaavat. Jos sinulla sen sijaan on parjaamista tästä Tanskan mallista, sanohan miksi se ei sopisi Suomeen. Parhaita paloja tuosta ensimmäisen viestin raportista alla:

"Aktivointitehtailu on lopetettava – työttömiä ei pidä aktivoida vain aktivoinnin vuoksi – aktivoinnin on johdettava suoraan oikeaan työhön", näin selkeään sanomaan voidaan kiteyttää Tanskan nykyisen hallituksen työllisyyspolitiikka. Perusteluissa korostuu järjestelmän yksinkertaistaminen ja säännösten harmonisointi, keskeisenä lähtökohtana kaikissa toimenpiteissä on työttömän saaminen työhön avoimille markkinoille.

Tanskan kannustuspolitiikan saavutuksia on alettu nimittää työllistämisihmeeksi, ja on arvailtu tanskalaisten löytäneen mallin, jossa korkea toimeentuloturva yhdistyy rakenteellisen työttömyyden alentamiseen.

Ero maiden [Suomen ja Tanskan] työttömyyden välillä on se, että Tanskassa työttömien toimeentulo on lähempänä normaalia toimeentuloa kuin Suomessa ja että he osallistuvat työvoimahallinnon ja kuntien järjestämään toimintaan enemmän kuin työttömät Suomessa.

Työvoimapolitiikan ja uusien aktivointitoimenpiteiden vaikutusta on tutkittu varsin laajasti sekä Suomessa että Tanskassa. Tulosten voidaan tulkita osoittavan, että eri työllistämistoimenpiteillä ja tukimuodoilla on ollut mitä todennäköisemmin pientä vaikutusta työllistymiseen, mutta valitut kannustuksen politiikat eivät ole tuoneet läpimurtoa kummassakaan maassa korkean työttömyyden voittamiseksi. Sen sijaan Suomessa taloustieteen politiikkasuositusten seuraaminen on johtanut pitkäaikaista toimeentulotukea saaneiden määrän moninkertaistumiseen, köyhyyden ja vähätuloisuuden lisääntymisen ja osittain myös tuloerojen kasvuun. Tanskassa on työttömyys ymmärretty tässä suhteessa toisin, ja politiikka on hakenut suosituksensa ei vain taloustieteestä vaan myös hyvinvointipolitiikan pohjoismaisesta / yhteisestä arvopohjasta.

Muiden työttömänä olevien toimeentulona on kuntien maksama toimeentulotuki (dk. kontanthjelp = käteisavustus) ja sen suuruus on yli kolmenkertainen suomalaiseen tasoon verrattuna. Työttömyys ei edes pitkittyessään johda köyhyyteen ja muista erottumiseen. Toimeentulon turvaaminen, vaikka velvollisuuksien kautta, on onnistunut estämään tuloerojen kasvamisen ja köyhyyden lisääntymisen.

Tanskalaisten kokemukset viittaisivat siihen, että tämä uudelleenorientoituminen ei voi tapahtua kiristämällä äärimmilleen toimeentulon ehtoja samalla kun avoimilla työmarkkinoilla työpaikkojen tarjonta on vähäistä. On ilmeistä, että toimeentulolla kiristäminen johtaa enemmänkin aloitekyvyttömyyteen ja lamaantumiseen kuin uuteen suuntautumiseen ja tarvittavaan mobilisaatioon työmarkkinoilla.

vikaa minusta kirjoitti:

Kyllä minä luotan sosiaali- ja terveysministeriön raportteihin, kyllä he varmasti katsovat keneltä näitä selvityksiä tilaavat. Jos sinulla sen sijaan on parjaamista tästä Tanskan mallista, sanohan miksi se ei sopisi Suomeen. Parhaita paloja tuosta ensimmäisen viestin raportista alla:

"Aktivointitehtailu on lopetettava – työttömiä ei pidä aktivoida vain aktivoinnin vuoksi – aktivoinnin on johdettava suoraan oikeaan työhön", näin selkeään sanomaan voidaan kiteyttää Tanskan nykyisen hallituksen työllisyyspolitiikka. Perusteluissa korostuu järjestelmän yksinkertaistaminen ja säännösten harmonisointi, keskeisenä lähtökohtana kaikissa toimenpiteissä on työttömän saaminen työhön avoimille markkinoille.

Tanskan kannustuspolitiikan saavutuksia on alettu nimittää työllistämisihmeeksi, ja on arvailtu tanskalaisten löytäneen mallin, jossa korkea toimeentuloturva yhdistyy rakenteellisen työttömyyden alentamiseen.

Ero maiden [Suomen ja Tanskan] työttömyyden välillä on se, että Tanskassa työttömien toimeentulo on lähempänä normaalia toimeentuloa kuin Suomessa ja että he osallistuvat työvoimahallinnon ja kuntien järjestämään toimintaan enemmän kuin työttömät Suomessa.

Työvoimapolitiikan ja uusien aktivointitoimenpiteiden vaikutusta on tutkittu varsin laajasti sekä Suomessa että Tanskassa. Tulosten voidaan tulkita osoittavan, että eri työllistämistoimenpiteillä ja tukimuodoilla on ollut mitä todennäköisemmin pientä vaikutusta työllistymiseen, mutta valitut kannustuksen politiikat eivät ole tuoneet läpimurtoa kummassakaan maassa korkean työttömyyden voittamiseksi. Sen sijaan Suomessa taloustieteen politiikkasuositusten seuraaminen on johtanut pitkäaikaista toimeentulotukea saaneiden määrän moninkertaistumiseen, köyhyyden ja vähätuloisuuden lisääntymisen ja osittain myös tuloerojen kasvuun. Tanskassa on työttömyys ymmärretty tässä suhteessa toisin, ja politiikka on hakenut suosituksensa ei vain taloustieteestä vaan myös hyvinvointipolitiikan pohjoismaisesta / yhteisestä arvopohjasta.

Muiden työttömänä olevien toimeentulona on kuntien maksama toimeentulotuki (dk. kontanthjelp = käteisavustus) ja sen suuruus on yli kolmenkertainen suomalaiseen tasoon verrattuna. Työttömyys ei edes pitkittyessään johda köyhyyteen ja muista erottumiseen. Toimeentulon turvaaminen, vaikka velvollisuuksien kautta, on onnistunut estämään tuloerojen kasvamisen ja köyhyyden lisääntymisen.

Tanskalaisten kokemukset viittaisivat siihen, että tämä uudelleenorientoituminen ei voi tapahtua kiristämällä äärimmilleen toimeentulon ehtoja samalla kun avoimilla työmarkkinoilla työpaikkojen tarjonta on vähäistä. On ilmeistä, että toimeentulolla kiristäminen johtaa enemmänkin aloitekyvyttömyyteen ja lamaantumiseen kuin uuteen suuntautumiseen ja tarvittavaan mobilisaatioon työmarkkinoilla.

toteutettavakis Suomessa.

vikaa minusta kirjoitti:

Kyllä minä luotan sosiaali- ja terveysministeriön raportteihin, kyllä he varmasti katsovat keneltä näitä selvityksiä tilaavat. Jos sinulla sen sijaan on parjaamista tästä Tanskan mallista, sanohan miksi se ei sopisi Suomeen. Parhaita paloja tuosta ensimmäisen viestin raportista alla:

"Aktivointitehtailu on lopetettava – työttömiä ei pidä aktivoida vain aktivoinnin vuoksi – aktivoinnin on johdettava suoraan oikeaan työhön", näin selkeään sanomaan voidaan kiteyttää Tanskan nykyisen hallituksen työllisyyspolitiikka. Perusteluissa korostuu järjestelmän yksinkertaistaminen ja säännösten harmonisointi, keskeisenä lähtökohtana kaikissa toimenpiteissä on työttömän saaminen työhön avoimille markkinoille.

Tanskan kannustuspolitiikan saavutuksia on alettu nimittää työllistämisihmeeksi, ja on arvailtu tanskalaisten löytäneen mallin, jossa korkea toimeentuloturva yhdistyy rakenteellisen työttömyyden alentamiseen.

Ero maiden [Suomen ja Tanskan] työttömyyden välillä on se, että Tanskassa työttömien toimeentulo on lähempänä normaalia toimeentuloa kuin Suomessa ja että he osallistuvat työvoimahallinnon ja kuntien järjestämään toimintaan enemmän kuin työttömät Suomessa.

Työvoimapolitiikan ja uusien aktivointitoimenpiteiden vaikutusta on tutkittu varsin laajasti sekä Suomessa että Tanskassa. Tulosten voidaan tulkita osoittavan, että eri työllistämistoimenpiteillä ja tukimuodoilla on ollut mitä todennäköisemmin pientä vaikutusta työllistymiseen, mutta valitut kannustuksen politiikat eivät ole tuoneet läpimurtoa kummassakaan maassa korkean työttömyyden voittamiseksi. Sen sijaan Suomessa taloustieteen politiikkasuositusten seuraaminen on johtanut pitkäaikaista toimeentulotukea saaneiden määrän moninkertaistumiseen, köyhyyden ja vähätuloisuuden lisääntymisen ja osittain myös tuloerojen kasvuun. Tanskassa on työttömyys ymmärretty tässä suhteessa toisin, ja politiikka on hakenut suosituksensa ei vain taloustieteestä vaan myös hyvinvointipolitiikan pohjoismaisesta / yhteisestä arvopohjasta.

Muiden työttömänä olevien toimeentulona on kuntien maksama toimeentulotuki (dk. kontanthjelp = käteisavustus) ja sen suuruus on yli kolmenkertainen suomalaiseen tasoon verrattuna. Työttömyys ei edes pitkittyessään johda köyhyyteen ja muista erottumiseen. Toimeentulon turvaaminen, vaikka velvollisuuksien kautta, on onnistunut estämään tuloerojen kasvamisen ja köyhyyden lisääntymisen.

Tanskalaisten kokemukset viittaisivat siihen, että tämä uudelleenorientoituminen ei voi tapahtua kiristämällä äärimmilleen toimeentulon ehtoja samalla kun avoimilla työmarkkinoilla työpaikkojen tarjonta on vähäistä. On ilmeistä, että toimeentulolla kiristäminen johtaa enemmänkin aloitekyvyttömyyteen ja lamaantumiseen kuin uuteen suuntautumiseen ja tarvittavaan mobilisaatioon työmarkkinoilla.

Siinä vaiheessa ei enää töitä haeta kun menee useita päiviä peräkkäin jonkun pelkän jemmaan ostetun makaroonin kanssa, silloin vain apaattisena odotellaan sitä päivää jolloin taas se työttömyyskorvaus on tilillä. Kun työttömyyskorvaus on tilille tullut piristyy sitä vähän noiksi muutamaksi päiväksi jonka nuo raha riittävät. Tällöin saattaa jaksaa työ/opiskelujuttujakin ajatella ja parhaassa tapauksessa jotain hakeakkin, kun silloin on varaa bussilippuunkin.
Sitten kun elämä samanlaisena pidempään jatkuu eikä nuo pirteämpien päivien mahdolliset työnhaut tulosta tuota, muuta kuin väistämättä mieltä masentavaa palautetta, niin ne myös harvenevat entisestään ja piristyminenkin suuntautuu muihin asioihin, kuten johonkin lukemiseen tai yleensä johonkin opiskeluun ja ajatteluun joka ei mitään maksa. Myös kaverit jos sellaisia on ollut ovat tässä vaiheessa jo jääneet.
Kun tällainen tilanne on muutaman vuoden ollut päällä niin ei enää ikinä ole asiaa keskiluokan sekaan, ja itse asiassa elämisen ehdoksikin tulee se että pysyttelee niin kaukana keskiluokan arvomaailmasta ja elämäntapojen seurannasta kuin se ikinä mahdollista on.
Keskiluokkainen, oman asemansa oikeallisuutta vallitsevan kulttuurin mukaan tukeakseen, tyypillisesti ajattelee että tuo luuseri kadehtii(nimenomaan tätä termiä käyttäen) hänen menestystään, vaikka tuo luuseri inhoaakin häntä lähinnä siksi kun haluaisi olla omissa ajatuksissaan ja oloissaan ja siksi välttää näkemästäkään keskiluokkaista väkeä.

työttömät ja sairaseläkeläiset ole juoppoja,mutta
paha löytää töitä kun ei ole kun minipalkalla
tarjolla ja sillä ei täällä suomessa toimeen tule.
Työpaikat menevät suhteilla ja rupupaikat jätetään yleiseen hakuun.

kaikki, kirjoitti:

työttömät ja sairaseläkeläiset ole juoppoja,mutta
paha löytää töitä kun ei ole kun minipalkalla
tarjolla ja sillä ei täällä suomessa toimeen tule.
Työpaikat menevät suhteilla ja rupupaikat jätetään yleiseen hakuun.

ottaa se rupupaikka, ja "näyttää kyntensä" niin voisivat huomata et tossahan on potentiaali?
Jos minimipalkal ei elä, nii eiks siihen sit saa as,tukee?

silti kannattais kirjoitti:

ottaa se rupupaikka, ja "näyttää kyntensä" niin voisivat huomata et tossahan on potentiaali?
Jos minimipalkal ei elä, nii eiks siihen sit saa as,tukee?

Kun paskatöihin ne kyntesi kerran isket, niin saat niitä todennäköisesti johonkin nelikymppiseksi asti pakertaakkin jos oikein ahkera olet, mutta nelikymppisenä viimeistään saneeerauskirves pyyhkii jä heittää sinut liian vanhana kortistoon loppuiäksi.
Ei markkinoilla tai työelämässä todellakaan ahkeruudesta ja yrittämisestä työn kanssa palkita. Ne jotka tällaisia paskajuttuja kertovat eivät tiedä asioista mitään tai sitten valehtelevat.

Onko syrjäytyminen omaa syytä, vanhempien syytä vai yhteiskunnan syytä? Jos todetaan, että se ei ole välttämättä omaa syytä, voitaneen syrjäytyneelle taata sellainen tukitaso, että se mahdollistaa yhteiskunnan normien mukaisen elämän. Ilmainen asunto ja 390 euroa ei tätä vielä tee. Opiskelijoihin verrattuna leveää elämää, mutta se ei ole vielä paljoa, koska 90 % kansasta elää paremmin. Jos syrjäytyminen on yhteiskunnan aiheuttamaa, yhteiskunnan siitä tulee kantaa myös vastuu. Jos taas vanhempien syytä, on yhteiskunnan laitettava vanhemmat kantamaan vastuu, mutta käytännössä syrjäytymisen seuraukset kaatuvat yhteiskunnalle joka tapauksessa.

on aina riittänyt kirjoitti:

Kun paskatöihin ne kyntesi kerran isket, niin saat niitä todennäköisesti johonkin nelikymppiseksi asti pakertaakkin jos oikein ahkera olet, mutta nelikymppisenä viimeistään saneeerauskirves pyyhkii jä heittää sinut liian vanhana kortistoon loppuiäksi.
Ei markkinoilla tai työelämässä todellakaan ahkeruudesta ja yrittämisestä työn kanssa palkita. Ne jotka tällaisia paskajuttuja kertovat eivät tiedä asioista mitään tai sitten valehtelevat.

kliffempaa sit maata himas, ku ees yrittää?
Siitä vaa, ei paljo kantsis valittaa, jos ei duuni hotsita..
Mä ainaki teen, ja iha noit silppuduuneja, ja oon kuule töis vieläki vaik oonki paljon vanhempi ku 40v.
et oo hiffannu et on tekijöist pula?

kait se on kirjoitti:

kliffempaa sit maata himas, ku ees yrittää?
Siitä vaa, ei paljo kantsis valittaa, jos ei duuni hotsita..
Mä ainaki teen, ja iha noit silppuduuneja, ja oon kuule töis vieläki vaik oonki paljon vanhempi ku 40v.
et oo hiffannu et on tekijöist pula?

pulaa,jollei kohtuullisesti makseta.Tyhmähän ilmatteksi vapaaaikaansa myy.
Tietty työnantaja on innoissaan jäähän hänelle tuplasti enemmän voittoa,kun puoli-ilmaisen työntekijän saa.

silti kannattais kirjoitti:

ottaa se rupupaikka, ja "näyttää kyntensä" niin voisivat huomata et tossahan on potentiaali?
Jos minimipalkal ei elä, nii eiks siihen sit saa as,tukee?

Kyllä toi pyhäkoulun oppi, että kärsimyksellä ansaitaan kirkkaampi kruunu on nyt auttamattomasti jo vanha ja haudattu kannustin. Lapsikin ymmärtää mikä tämä huiputus on.

Talousjärjestelmä jakaa rahan ja vallan epätasaisesti ja ilman ansioperiaatetta väestölle. Kiitos hallituksen, tämä tulee jatkumaan tulevaisuudessakin.

sitä kysyn kirjoitti:

Onko syrjäytyminen omaa syytä, vanhempien syytä vai yhteiskunnan syytä? Jos todetaan, että se ei ole välttämättä omaa syytä, voitaneen syrjäytyneelle taata sellainen tukitaso, että se mahdollistaa yhteiskunnan normien mukaisen elämän. Ilmainen asunto ja 390 euroa ei tätä vielä tee. Opiskelijoihin verrattuna leveää elämää, mutta se ei ole vielä paljoa, koska 90 % kansasta elää paremmin. Jos syrjäytyminen on yhteiskunnan aiheuttamaa, yhteiskunnan siitä tulee kantaa myös vastuu. Jos taas vanhempien syytä, on yhteiskunnan laitettava vanhemmat kantamaan vastuu, mutta käytännössä syrjäytymisen seuraukset kaatuvat yhteiskunnalle joka tapauksessa.

että niinkun sitten rikoslainperusteellako täälä aletaan ihisoikeuksia jakeleen? Että jos sattuu oleen juopot ja töihin kykenemättömät vanhemmat niin siinä tapauksessa voidaan heidän kupeittensa hedelmä komentaakin suoraan montunreunalle ja kuulaa...

naivi.. kirjoitti:

Kyllä toi pyhäkoulun oppi, että kärsimyksellä ansaitaan kirkkaampi kruunu on nyt auttamattomasti jo vanha ja haudattu kannustin. Lapsikin ymmärtää mikä tämä huiputus on.

Talousjärjestelmä jakaa rahan ja vallan epätasaisesti ja ilman ansioperiaatetta väestölle. Kiitos hallituksen, tämä tulee jatkumaan tulevaisuudessakin.

täytyy kuulua oikeaan puolueseen jotta rahat rupee ropisemaan.

kait se on kirjoitti:

kliffempaa sit maata himas, ku ees yrittää?
Siitä vaa, ei paljo kantsis valittaa, jos ei duuni hotsita..
Mä ainaki teen, ja iha noit silppuduuneja, ja oon kuule töis vieläki vaik oonki paljon vanhempi ku 40v.
et oo hiffannu et on tekijöist pula?

että olisi tekijöistä pula, kun mun jokaiseen työhakemukseeni tai -kyselyyni tulee vastaus: "Valitettavasti meillä ei ole nyt tarjota Sinulle työpaikkaa" - siis jos vastausta yleensä koskaan tulee.

Eli kyllä mua "duuni hotsittaisi", mutta kun työnantajaa ei hotsita palkata mua. Enkä mä makaa "himassa", musta on "kliffempaa" vaikka harrastaa liikuntaa.

että tällästä kirjoitti:

että niinkun sitten rikoslainperusteellako täälä aletaan ihisoikeuksia jakeleen? Että jos sattuu oleen juopot ja töihin kykenemättömät vanhemmat niin siinä tapauksessa voidaan heidän kupeittensa hedelmä komentaakin suoraan montunreunalle ja kuulaa...

Vielä 1970-luvullahan Suomessa steriloitiin kehitysvammaisia sillä perusteella, että heidän lapsistaankin tulisi kehitysvammaisia ja valtion kustannukset nousisivat. Rotuhygienian nimissä tulisi myös heikompilahjaisia steriloida, jotta köyhyyskierre loppuu, jos tälle ehdottamallesi linjalle lähdetään.

sitä kysyn kirjoitti:

Onko syrjäytyminen omaa syytä, vanhempien syytä vai yhteiskunnan syytä? Jos todetaan, että se ei ole välttämättä omaa syytä, voitaneen syrjäytyneelle taata sellainen tukitaso, että se mahdollistaa yhteiskunnan normien mukaisen elämän. Ilmainen asunto ja 390 euroa ei tätä vielä tee. Opiskelijoihin verrattuna leveää elämää, mutta se ei ole vielä paljoa, koska 90 % kansasta elää paremmin. Jos syrjäytyminen on yhteiskunnan aiheuttamaa, yhteiskunnan siitä tulee kantaa myös vastuu. Jos taas vanhempien syytä, on yhteiskunnan laitettava vanhemmat kantamaan vastuu, mutta käytännössä syrjäytymisen seuraukset kaatuvat yhteiskunnalle joka tapauksessa.

Mitä avustuksia yhteiskunnan pitää antaa? Nyt on jo osittain vanhempien tuloista laskettava opintotuki ja valtion takaama opintolaina.

Mielestäni yhteiskunta ei voi ikinä olla yhdenvertainen, aina joku saa enemmän tai ainakin sillä on paremman näköinen vaimo.

Jokainen on oman onnensa seppä.

*-* kirjoitti:

Mitä avustuksia yhteiskunnan pitää antaa? Nyt on jo osittain vanhempien tuloista laskettava opintotuki ja valtion takaama opintolaina.

Mielestäni yhteiskunta ei voi ikinä olla yhdenvertainen, aina joku saa enemmän tai ainakin sillä on paremman näköinen vaimo.

Jokainen on oman onnensa seppä.

"Mielestäni yhteiskunta ei voi ikinä olla yhdenvertainen, aina joku saa enemmän tai ainakin sillä on paremman näköinen vaimo."

Tuolla perustellaan usein epätasa-arvoisuutta. Saman tienhän voitaisiin lopettaa kaikki avustukset, koska jokainen on oman onnensa seppä kuitenkin. Kaikilla eivät vain älyn lahjat riitä nykyaikaisiin vaativiin töihin, tai jos riittävät niin eivät elä sillä palkalla. Täytyykö heitä rangaista vielä lisää kurjuuttamalla heitä luukulta toiselle? Kyllä jonkin sortin kansalaispalkka olisi paljon oikeudenmukaisempi, kuin sata ja yksi etuutta, joista kukaan ei tiedä kaikkia mitä voi saada ja jotka lyövät toisiaan korville.

Otanpa tämän jo käsitellyn esimerkin esille. Työtön elää toimeentulotuella, hyvin tai huonosti, niukkahan se on mutta elää kuitenkin. Päättää lähteä opiskelemaan. No nytpä 300 euroa tuista korvataankin lainalla. Kyllä moni miettii kaksi kertaa, ottaako riskin, jos ei saakaan töitä opiskelun jälkeen vaikkapa hankalan luonteensa tai mielenterveysongelmiensa takia, millä maksaa lainat pois. Jos ei maksa niin tulee luottohäiriö, sossu ei niitä takaisin maksa. Turvallisempaa on siis olla työttömänä TAI opiskella pimeästi. Itsekin ajattelin alkaa opiskella pimeästi. Ikävä rikkoa lakia, mutta en tahdo joutua velkavankeuteen.

"hiffannut", kirjoitti:

että olisi tekijöistä pula, kun mun jokaiseen työhakemukseeni tai -kyselyyni tulee vastaus: "Valitettavasti meillä ei ole nyt tarjota Sinulle työpaikkaa" - siis jos vastausta yleensä koskaan tulee.

Eli kyllä mua "duuni hotsittaisi", mutta kun työnantajaa ei hotsita palkata mua. Enkä mä makaa "himassa", musta on "kliffempaa" vaikka harrastaa liikuntaa.

Tein eilen kolme tuntia kestävän siivouskeikan toiselle puolelle kaupunkia ja teen sen joka toinen viikko. Ilman muuta jos työt on sellaisia, että jokaista ruuvia vääntämään palkataan eri henkilö ja se sitten käy vääntämässä ruuvia joka toinen viikko niin ei riitä edes koko planeetan asukkaat tekemään kaikki mahdolliset työt.

Edes Neuvostoliitossa ei kyetty moiseen hölmöyteen.

Kulupuolella onkin sitten toisin. Miksi vuokraa pitää maksaa siltäkin ajalta kun ei ole kotona. Telkkaristakin pitäisi maksaa sillä perusteella mitä katsoo. Kellosta pitäisi poistaa paristot silloin kun sitä ei katsota.

Jos minä hutiloin keikkani kanssa, se on minulta palkasta pois. Mutta jos minä ostan ruokakaupasta maksalaatikon, enkä tykkää mausta, niin miksi se ei ole kassan palkasta pois? Miksi ei ole lääkärin palkasta pois jos lääkärikäynnin jälkeen en ole terve? Miksi apteekki ei hyvitä minulle lääkkeitä, jotka eivät paranna sairauttani?

Jos minä heitän sankollisen likavettä jalankulkijan päälle, niin olen psykopaatti k-pää. Autoilijat tekevät sitä kuitenkin koko ajan.

Miksi yksille on yhdet oikeudet ja toisille toiset.

Sitä minun on vaikea tässä maassa sietää.

Ai niin muuten, palkastani menee vero, soviteltua päivärahaa leikataan puoleen työtuntien osalta ja jäännöksestä sossu vie 80%. Palkastani ei jää käteen mitään, mutta jää nälkä ja työvaatteiden kuluminen ja työmatkat menopuolelle. Saan kuitenkin sankarityöläisen maineen ja minua kunnioitetaan. Ihan niin kuin Neuvostoliitossa, jota vastaan taistelemalla isoisäni kaatui. Pitäisiköhän minunkin?

Siksi tänne raahataan työvoimaa ulkomailta kun diktatuurimaiden kansalaisilta on oikeuden ja kohtuuden taju kadonnut, mutta suomalaisilla se on vielä muistissa.

sitä kysyn kirjoitti:

Onko syrjäytyminen omaa syytä, vanhempien syytä vai yhteiskunnan syytä? Jos todetaan, että se ei ole välttämättä omaa syytä, voitaneen syrjäytyneelle taata sellainen tukitaso, että se mahdollistaa yhteiskunnan normien mukaisen elämän. Ilmainen asunto ja 390 euroa ei tätä vielä tee. Opiskelijoihin verrattuna leveää elämää, mutta se ei ole vielä paljoa, koska 90 % kansasta elää paremmin. Jos syrjäytyminen on yhteiskunnan aiheuttamaa, yhteiskunnan siitä tulee kantaa myös vastuu. Jos taas vanhempien syytä, on yhteiskunnan laitettava vanhemmat kantamaan vastuu, mutta käytännössä syrjäytymisen seuraukset kaatuvat yhteiskunnalle joka tapauksessa.

Ihminen joka asuu syrjässä on paremmat mahdollisuudet syrjäytyä !