Hyvää iltaa, Katoliset.

Kondoomin käyttö ON vakava synti kyllä, sillä silloin ei tulee lisää köyhiä.
Ja kun ei tule lisää köyhiä, niin ei olisi enää ketään, ketä voisi katsoa pitkin nenää, ja sanoa että sinä olet köyhä.
Ja muistakaamme mitä Äiti Teresa sanoi
"Köyhien kärsimys on erittäin kaunista, tämä näyte kurjuuden ja kärsimisen ylväydestä auttaa maailmaa suuresti",

Yksilö kirjoitti:

Kondoomin käyttö ON vakava synti kyllä, sillä silloin ei tulee lisää köyhiä.
Ja kun ei tule lisää köyhiä, niin ei olisi enää ketään, ketä voisi katsoa pitkin nenää, ja sanoa että sinä olet köyhä.
Ja muistakaamme mitä Äiti Teresa sanoi
"Köyhien kärsimys on erittäin kaunista, tämä näyte kurjuuden ja kärsimisen ylväydestä auttaa maailmaa suuresti",

Kyllä oli kauniisti sanottu. Vain nainen voi mieltää kutsumuksensa noin kauniisti; siinä jopa pappien erikoispyhyys jää toiseksi, sillä hehän kasahtavat vain armahtavasti syntisten kurjan puoleen, - ikäänkuin viran puolesta.

Kaunis maailma kirjoitti:

Kyllä oli kauniisti sanottu. Vain nainen voi mieltää kutsumuksensa noin kauniisti; siinä jopa pappien erikoispyhyys jää toiseksi, sillä hehän kasahtavat vain armahtavasti syntisten kurjan puoleen, - ikäänkuin viran puolesta.

kärsimyksen kauneus vielä mitään, erityisen kaunista tulee olemaan helvetissä, jota uskovatkin toivon mukaan saavat ihailla taivaan pohjasa olevasta luukusta.

Elwen kirjoitti:

kärsimyksen kauneus vielä mitään, erityisen kaunista tulee olemaan helvetissä, jota uskovatkin toivon mukaan saavat ihailla taivaan pohjasa olevasta luukusta.

Tuosta, HELVETISTÄ, ja sen ikuisita tulista.

Mutta,me, ihmiset/yksilöt, AINA unohdamme köyhät.
Sillä emmehän ME, ole heitä.

Suomessa puhutaan/puhuttiin sotaveteraanien huonosta osasta.
Noin 50 vuotta myöhemmin, ja silti, puhutaan sotaveteraanien huonosta kohtelusta/osasta.
Mitään ei tehdä.
Mitään ei koskaan tehdä, koska köyhyys on arvo sinänsä.
Kun olet köyhä, olet arvokas.
Aaaah, nauti siitä.
Sillä jos hyväksyt/nautit köyhyydestäsi, meidän muiden ei tarvitse tehdä yhtään mitään.

Nyt oletan, että et ole Katolinen.
Pelastua mistä ?
Yksilö katsoo että epäusko on Paavin käskyjen noudattajättämistä.

Yksilö kirjoitti:

Nyt oletan, että et ole Katolinen.
Pelastua mistä ?
Yksilö katsoo että epäusko on Paavin käskyjen noudattajättämistä.

Oletuksesi on väärä.
Yksilön määritelmä epäuskosta on hänen oma asiansa.
Minä puhun siitä epäuskosta, joka erottaa Jumalasta.

Ovatko he jääneet kiinni itse teossa vai onko tämä todettu kevyesti vain ikäänkuin takakäteen eli onko hietä tavoitettu itse teossa. Jos näin ei ole, pidän väitettä ihmisten seksuaalisuuden väärinkäyttönä ja ihmisrymän leimaamisena ja syylistämisenä perättömillä huhuilla. Onko tämän panettelun tueksi tutkittua tietoa? On lonnotonta syyllistää ihmisiä teosta, joihin he eivät tietenkään ole syylistyneet, vastoin saamiaan selkeitä ja yksiselitteisiä kasvatus ohjeita.
Seksuaalisuus alkaa vasta parisuhteessa ja jo jos sitä esiintyy, sen jossakin muodossa sen ulkopuolla, kyse ollee ilmeistä synistä, mistä olisi pikaisesti syytä luonnolliseti ripittäytyä.

Kummeksuva sivustakatsoja kirjoitti:

Ovatko he jääneet kiinni itse teossa vai onko tämä todettu kevyesti vain ikäänkuin takakäteen eli onko hietä tavoitettu itse teossa. Jos näin ei ole, pidän väitettä ihmisten seksuaalisuuden väärinkäyttönä ja ihmisrymän leimaamisena ja syylistämisenä perättömillä huhuilla. Onko tämän panettelun tueksi tutkittua tietoa? On lonnotonta syyllistää ihmisiä teosta, joihin he eivät tietenkään ole syylistyneet, vastoin saamiaan selkeitä ja yksiselitteisiä kasvatus ohjeita.
Seksuaalisuus alkaa vasta parisuhteessa ja jo jos sitä esiintyy, sen jossakin muodossa sen ulkopuolla, kyse ollee ilmeistä synistä, mistä olisi pikaisesti syytä luonnolliseti ripittäytyä.

Seksuaalisuus alkaa jo pikkulapsella, minkä varmasti tiedätkin. Lapsi ei oikein osaa vielä käsitellä seksuaalisuuttaan. Ei tarvita tutkittua tietoa siitä, että katolilaisilla nuorilla olisi seksikokemuksia ennen avioliittoa.
Jokainen fiksu tietää että on niitä.
Tämä on aivan anteeksiannettavaa. Tästä pitää luonnollisesti ripittäytyä. Kirkon ja vanhempien tehtävä on ohjata lasta vastuullisuuteen ja ymmärtämään että seksi kuuluu avioliittoon.
Ymmärrä nyt seksuaalisuuden ja seksin ero tässä.

Selvä.
Vaikeutetaan hieman, meillä on esimerkkihenkilö/yksilö Veijo.
Veijo käy messuissa (heh),auttaa kirkkoa niin paljon kuin voi.
Hän on myös poliitikko, ja Hän hakee seuraavissa vaaleissa kansanedustajan virkaa. Voisitko äänestää häntä, jos tietäisit että hän kannattaa aborttia että/sekä armokuolemaa ?

Yksilö kirjoitti:

Selvä.
Vaikeutetaan hieman, meillä on esimerkkihenkilö/yksilö Veijo.
Veijo käy messuissa (heh),auttaa kirkkoa niin paljon kuin voi.
Hän on myös poliitikko, ja Hän hakee seuraavissa vaaleissa kansanedustajan virkaa. Voisitko äänestää häntä, jos tietäisit että hän kannattaa aborttia että/sekä armokuolemaa ?

...hän ei auta kirkkoa ja ihmisyyttä kannattamalla aborttia ja armokuolemaa.
Veijo ei ole kuunnellut yhtääm mitään messuissa, vaan miettinyt tulevia poliittisia käänteitä!

"haluttomuutta ottaa vastaan Jumalan armo": papin kautta joka edustaa nimenomaan kirkon haltuun uskottua "armon monopolia" eli oikeutta hoitaa "avainten vallalla" Kristuksen sijaisenna hänen puolestaan armahduksen virkaa, jota ilman kukaan ei voi missään koskaan tulla autuaaksi. Niin onkin tämä papin toimintaan sidottu Jumala taivaassa, ikäänkuin papin apulainen armahduksen sinettinä taivaassa. Jumala on sidottu papin antamaan armahdukseen, jota ilman ei armahdusta voi suoritaa maan päällä eikä taivaassa.

acedia kirjoitti:

"haluttomuutta ottaa vastaan Jumalan armo": papin kautta joka edustaa nimenomaan kirkon haltuun uskottua "armon monopolia" eli oikeutta hoitaa "avainten vallalla" Kristuksen sijaisenna hänen puolestaan armahduksen virkaa, jota ilman kukaan ei voi missään koskaan tulla autuaaksi. Niin onkin tämä papin toimintaan sidottu Jumala taivaassa, ikäänkuin papin apulainen armahduksen sinettinä taivaassa. Jumala on sidottu papin antamaan armahdukseen, jota ilman ei armahdusta voi suoritaa maan päällä eikä taivaassa.

Ns täsmennyksesi on kohtalaisen hankalasti muotoiltu. En sanoisi sen kovin paljon tuovan lisätietoa acedian merkityksestä.
Jumala jakaa armoaan niin kuin hän itse katsoo hyväksi. Ellemme suostu ottamaan sitä vastaan, olemme kadotetut.

acedia kirjoitti:

"haluttomuutta ottaa vastaan Jumalan armo": papin kautta joka edustaa nimenomaan kirkon haltuun uskottua "armon monopolia" eli oikeutta hoitaa "avainten vallalla" Kristuksen sijaisenna hänen puolestaan armahduksen virkaa, jota ilman kukaan ei voi missään koskaan tulla autuaaksi. Niin onkin tämä papin toimintaan sidottu Jumala taivaassa, ikäänkuin papin apulainen armahduksen sinettinä taivaassa. Jumala on sidottu papin antamaan armahdukseen, jota ilman ei armahdusta voi suoritaa maan päällä eikä taivaassa.

Gregorianan professori antaa asiallisemman selityksen acediasta:
http://www.catholic.net/rcc/Periodicals/Homiletic/Aug-Sept99/depression.html

mica salis kirjoitti:

Gregorianan professori antaa asiallisemman selityksen acediasta:
http://www.catholic.net/rcc/Periodicals/Homiletic/Aug-Sept99/depression.html

mutta pappi siis niinkuin vapauttaa Jumalan lepäämään rauhassa; hoitaessaan hänen tehtäviään avainten vallalla? Tätäkö tarkoitaa ja Jumala lepäsi kaikesta tyostänsä?

Englantia kirjoitti:

mutta pappi siis niinkuin vapauttaa Jumalan lepäämään rauhassa; hoitaessaan hänen tehtäviään avainten vallalla? Tätäkö tarkoitaa ja Jumala lepäsi kaikesta tyostänsä?

Tämä nyt menee vähän sivuun edellä kirjoittamastani. Olisi kai nimimerkki "acedian" tehtävä vastata sanoistaan. Mutta kun minulta kysyt, niin minäpä vastaan.
Papit toimittavat sakramentteja, joiden kautta meille jaetaan Jumalan armoa. Kristus on itse nämä sakramentit antanut Kirkkonsa hoitoon ja luvannut niiden olevan todellisia armon välineitä. Pappi ei sitä armoa tuota mitenkään, se tulee Jumalalta mutta papin toimittaman sakramentin välityksellä.
Kristus antoi Kirkolleen vallan sitoa ja päästää syntejä. Papit päästävät synneistä parannuksen sakramentissa eli ripissä. Tällöin he toimivat Jumalan armon ja anteeksiannon välittäjinä.

Jumala toimii aktiivisesti. Hän jakaa armoaan myös niille, jotka ilman omaa syytään ovat Katolisen kirkon virallisen jäsenyyden ja sakramenttiyhteyden ulkopuolella, mutta vilpittömästi etsivät häntä.

mica salis kirjoitti:

Tämä nyt menee vähän sivuun edellä kirjoittamastani. Olisi kai nimimerkki "acedian" tehtävä vastata sanoistaan. Mutta kun minulta kysyt, niin minäpä vastaan.
Papit toimittavat sakramentteja, joiden kautta meille jaetaan Jumalan armoa. Kristus on itse nämä sakramentit antanut Kirkkonsa hoitoon ja luvannut niiden olevan todellisia armon välineitä. Pappi ei sitä armoa tuota mitenkään, se tulee Jumalalta mutta papin toimittaman sakramentin välityksellä.
Kristus antoi Kirkolleen vallan sitoa ja päästää syntejä. Papit päästävät synneistä parannuksen sakramentissa eli ripissä. Tällöin he toimivat Jumalan armon ja anteeksiannon välittäjinä.

Jumala toimii aktiivisesti. Hän jakaa armoaan myös niille, jotka ilman omaa syytään ovat Katolisen kirkon virallisen jäsenyyden ja sakramenttiyhteyden ulkopuolella, mutta vilpittömästi etsivät häntä.

Ja myös saatavissa avuksi, ilman kirkon avaimia?
Toimiiko Jumala siis näin ymmärrettynä myös "avainten vallan ulkopuolelle", niin että vilpittömät armoa etsivät voivat löytää sen avukseen suoraan Jumalalta. Näinhän kapinallinen Augustinolaismukki Luther, juuri väitti reformissaan?

On löydettävissä kirjoitti:

Ja myös saatavissa avuksi, ilman kirkon avaimia?
Toimiiko Jumala siis näin ymmärrettynä myös "avainten vallan ulkopuolelle", niin että vilpittömät armoa etsivät voivat löytää sen avukseen suoraan Jumalalta. Näinhän kapinallinen Augustinolaismukki Luther, juuri väitti reformissaan?

En tiedä tarkalleen, mitä Luther on sanonut tai tarkoittanut. Minulle ei yhden ihmisen yksityisajattelu ole sellainen auktoriteetti kuin Kirkon traditio. Ja sitä traditiota kantavat edelleen paavit Kristuksen valtuutuksella sekä kirkolliskokoukset eli konsiilit.

Konsiileista viimeisin ilmaisi (katolisella) kirkolla olevan monia siteitä niihin, "jotka ovat kastettuja ja kantavat kristityn kunnianimeä, mutta eivät tunnusta täydellistä uskoa tai eivät ole säilyttäneet elämän ja sakramenttien yhteyttä siihen Pietarin alaisuudessa". Kasteen lisäksi nämä omissa kirkoissaan vastaanottavat muitakin sakramentteja. "Tämän lisäksi on olemassa - - eräänlainen todellinen yhdysside Pyhässä Hengessä, koska hän lahjojensa ja armonsa kautta työskentelee heissäkin pyhittävällä voimallaan - -".

Siinä se oli sanottu: myös (ilman omaa syytään) katolisen kirkon sakramenttiyhteyden ulkopuolella olevat kristityt ovat armosta osallisia.

Konsiili jatkoi pitemmällekin: "Lopuksi ne, jotka eivät ole vielä ottaneet vastaan evankeliumia, ovat monella tavalla suhteessa Jumalan kansaan". Tässä mainitaan erityisesti juutalaiset ja islaminuskoiset.
"Eikä Jumala ole kaukana niistäkään, jotka varjoista ja kuvista etsivät tuntematonta Jumalaa, koska hän antaa kaikille elämän ja hengen ja koska hän Vapahtajana tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat". Ja: "Jumalallinen kaitselmus ei kiellä autuuteen välttämätöntä apuaan niltäkään, jotka ilman omaa syytään eivät vielä ole päässeet Jumalan nimenomaiseen tuntemiseen, mutta kuitenkin jumalallisen armon avulla ponnistelevat saavuttaakseen oikeudenmukaisen elämän. Sitä hyvää ja totta, mikä heidän keskuudessaan esiintyy, Kirkko pitää arvossa ikään kuin valmistuksena evankeliumiin ja hänen antamanaan lahjana, joka valaisee jokaisen ihmisen, jotta tämä lopulta saisi elämän."

Siis tuosta näet, että Jumala jakaa armoaan myös ei-kristityille.
Lainaukset ovat konstituutiosta Lumen gentium, 2. luku, 15-16.

Enempää en tässä yhteydessä aio tulkita armon kysymystä ja sitä, kenelle se kuuluu. Ja kuten sanottu, sitä en osaa ollenkaan sanoa, opettaako katolinen kirkko yhtäpitävästi Lutherin näkemysten kanssa. Eli edustiko Luther tässä mitään reformia ensinkään.

mica salis kirjoitti:

Tämä nyt menee vähän sivuun edellä kirjoittamastani. Olisi kai nimimerkki "acedian" tehtävä vastata sanoistaan. Mutta kun minulta kysyt, niin minäpä vastaan.
Papit toimittavat sakramentteja, joiden kautta meille jaetaan Jumalan armoa. Kristus on itse nämä sakramentit antanut Kirkkonsa hoitoon ja luvannut niiden olevan todellisia armon välineitä. Pappi ei sitä armoa tuota mitenkään, se tulee Jumalalta mutta papin toimittaman sakramentin välityksellä.
Kristus antoi Kirkolleen vallan sitoa ja päästää syntejä. Papit päästävät synneistä parannuksen sakramentissa eli ripissä. Tällöin he toimivat Jumalan armon ja anteeksiannon välittäjinä.

Jumala toimii aktiivisesti. Hän jakaa armoaan myös niille, jotka ilman omaa syytään ovat Katolisen kirkon virallisen jäsenyyden ja sakramenttiyhteyden ulkopuolella, mutta vilpittömästi etsivät häntä.

pitäisi etsiä?

mica salis kirjoitti:

En tiedä tarkalleen, mitä Luther on sanonut tai tarkoittanut. Minulle ei yhden ihmisen yksityisajattelu ole sellainen auktoriteetti kuin Kirkon traditio. Ja sitä traditiota kantavat edelleen paavit Kristuksen valtuutuksella sekä kirkolliskokoukset eli konsiilit.

Konsiileista viimeisin ilmaisi (katolisella) kirkolla olevan monia siteitä niihin, "jotka ovat kastettuja ja kantavat kristityn kunnianimeä, mutta eivät tunnusta täydellistä uskoa tai eivät ole säilyttäneet elämän ja sakramenttien yhteyttä siihen Pietarin alaisuudessa". Kasteen lisäksi nämä omissa kirkoissaan vastaanottavat muitakin sakramentteja. "Tämän lisäksi on olemassa - - eräänlainen todellinen yhdysside Pyhässä Hengessä, koska hän lahjojensa ja armonsa kautta työskentelee heissäkin pyhittävällä voimallaan - -".

Siinä se oli sanottu: myös (ilman omaa syytään) katolisen kirkon sakramenttiyhteyden ulkopuolella olevat kristityt ovat armosta osallisia.

Konsiili jatkoi pitemmällekin: "Lopuksi ne, jotka eivät ole vielä ottaneet vastaan evankeliumia, ovat monella tavalla suhteessa Jumalan kansaan". Tässä mainitaan erityisesti juutalaiset ja islaminuskoiset.
"Eikä Jumala ole kaukana niistäkään, jotka varjoista ja kuvista etsivät tuntematonta Jumalaa, koska hän antaa kaikille elämän ja hengen ja koska hän Vapahtajana tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat". Ja: "Jumalallinen kaitselmus ei kiellä autuuteen välttämätöntä apuaan niltäkään, jotka ilman omaa syytään eivät vielä ole päässeet Jumalan nimenomaiseen tuntemiseen, mutta kuitenkin jumalallisen armon avulla ponnistelevat saavuttaakseen oikeudenmukaisen elämän. Sitä hyvää ja totta, mikä heidän keskuudessaan esiintyy, Kirkko pitää arvossa ikään kuin valmistuksena evankeliumiin ja hänen antamanaan lahjana, joka valaisee jokaisen ihmisen, jotta tämä lopulta saisi elämän."

Siis tuosta näet, että Jumala jakaa armoaan myös ei-kristityille.
Lainaukset ovat konstituutiosta Lumen gentium, 2. luku, 15-16.

Enempää en tässä yhteydessä aio tulkita armon kysymystä ja sitä, kenelle se kuuluu. Ja kuten sanottu, sitä en osaa ollenkaan sanoa, opettaako katolinen kirkko yhtäpitävästi Lutherin näkemysten kanssa. Eli edustiko Luther tässä mitään reformia ensinkään.

Kun olen lukenut "keikkalaisia käsikirjoituksia" en ole löytänyt niistä sanaakaan "konstituutio Luman gentiumista"; - en halaistua sanaakaan. Pitäisikö minun ryhtyä lukemaan sitä latinankielistä Vulgataa vai kuinka? Se vaan on kai aika helppo kieli, kun alkuun pääsee, -ja mukavaa kuunnella. Tarviseeko sitä edes kaikkien ymmärtääkään? Eihän maallikot koskaan, kai näitä kaikkia salaisuuksia kuitenkaan oikein ymmärrä, vai kuinka? Eivätkö papit juuri siksi palvelekin yötä pivivää, ikäänkuin myös tavallisen kansan edustajina kaikissa toimiuksissa jne. Eikö se riittä, että vaan katsoo tarkasti kulkueet ja muut juhlamenot?

mica salis kirjoitti:

En tiedä tarkalleen, mitä Luther on sanonut tai tarkoittanut. Minulle ei yhden ihmisen yksityisajattelu ole sellainen auktoriteetti kuin Kirkon traditio. Ja sitä traditiota kantavat edelleen paavit Kristuksen valtuutuksella sekä kirkolliskokoukset eli konsiilit.

Konsiileista viimeisin ilmaisi (katolisella) kirkolla olevan monia siteitä niihin, "jotka ovat kastettuja ja kantavat kristityn kunnianimeä, mutta eivät tunnusta täydellistä uskoa tai eivät ole säilyttäneet elämän ja sakramenttien yhteyttä siihen Pietarin alaisuudessa". Kasteen lisäksi nämä omissa kirkoissaan vastaanottavat muitakin sakramentteja. "Tämän lisäksi on olemassa - - eräänlainen todellinen yhdysside Pyhässä Hengessä, koska hän lahjojensa ja armonsa kautta työskentelee heissäkin pyhittävällä voimallaan - -".

Siinä se oli sanottu: myös (ilman omaa syytään) katolisen kirkon sakramenttiyhteyden ulkopuolella olevat kristityt ovat armosta osallisia.

Konsiili jatkoi pitemmällekin: "Lopuksi ne, jotka eivät ole vielä ottaneet vastaan evankeliumia, ovat monella tavalla suhteessa Jumalan kansaan". Tässä mainitaan erityisesti juutalaiset ja islaminuskoiset.
"Eikä Jumala ole kaukana niistäkään, jotka varjoista ja kuvista etsivät tuntematonta Jumalaa, koska hän antaa kaikille elämän ja hengen ja koska hän Vapahtajana tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat". Ja: "Jumalallinen kaitselmus ei kiellä autuuteen välttämätöntä apuaan niltäkään, jotka ilman omaa syytään eivät vielä ole päässeet Jumalan nimenomaiseen tuntemiseen, mutta kuitenkin jumalallisen armon avulla ponnistelevat saavuttaakseen oikeudenmukaisen elämän. Sitä hyvää ja totta, mikä heidän keskuudessaan esiintyy, Kirkko pitää arvossa ikään kuin valmistuksena evankeliumiin ja hänen antamanaan lahjana, joka valaisee jokaisen ihmisen, jotta tämä lopulta saisi elämän."

Siis tuosta näet, että Jumala jakaa armoaan myös ei-kristityille.
Lainaukset ovat konstituutiosta Lumen gentium, 2. luku, 15-16.

Enempää en tässä yhteydessä aio tulkita armon kysymystä ja sitä, kenelle se kuuluu. Ja kuten sanottu, sitä en osaa ollenkaan sanoa, opettaako katolinen kirkko yhtäpitävästi Lutherin näkemysten kanssa. Eli edustiko Luther tässä mitään reformia ensinkään.

kirkastumassa, mutta katolisilla on jo täysi?

Selvä. Kiitos.
Yksilö olettaa että Sinä, mica salis katsot että, se sota, jota jatketaan ylpeyden vuoksi, ja minkä ylipäätänsä oli aiheuttanut ahneus, on vakavampi asia kuin, esim, eutanasia.

Yksilö kirjoitti:

Selvä. Kiitos.
Yksilö olettaa että Sinä, mica salis katsot että, se sota, jota jatketaan ylpeyden vuoksi, ja minkä ylipäätänsä oli aiheuttanut ahneus, on vakavampi asia kuin, esim, eutanasia.

Minun on vaikea vastata siihen, miten eutanasia asettuu syntien vakavuusmittarissa.

En hyväksy eutanasiaa, niin kuin ei kirkkokaan varmasti tule sitä koskaan hyväksymään. Periaatteessa eutanasia on hyvin paha asia. Siinä ihminen asettaa itsensä Jumalan asemaan, kun hän katsoo oikeudekseen määrätä elämän lopettamisesta. Yksittäisessä tilanteessa kuolemansairaan ihmisen vuoteen äärellä voi toisaalta olla sellaisia näkökohtia, jotka saavat eutanasian näyttämään paremmalta ratkaisulta kuin elämän jatkamisen sen luonnolliseen päättymiseen asti, on kipuja, henkisiä kärsimyksiä toisten armoilla olemisesta jne.
Kipu ei ketään jalosta. Pitää pyrkiä siihen, että jokainen kuolemaa lähestyvä saa kaiken tarvitsemansa kivunlievityksen. Mutta kuolema on arvokas osa elämää, ei ihmisen pitäisi kammota luonnollista kuolemaa, vaikka se tulisi hitaastikin ja elämän loppuvaiheeseen liittyisi avuttomuutta ja toisten avun varassa olemista. Viimeiset hetket voivat vielä kasvattaakin ihmistä, valmistaa häntä kohtaamaan Luojansa.

Eutanasia on siis vakava synti, mutta se on teko. Teot voi saada anteeksi, jos niitä katuu. Minun mielestäni nuo seitsemän kuolemansyntiä ovat todella pahoja asioita. Ne ovat sellaisia ihmisen asenteita, joita on vaikea itse huomata, ja juuri ne aiheuttavat kaikki muut synnit, ne synnin teot. Ja niitä on vaikea kohdata itsessään, vaikka pyrkisikin vilpittömässä itsetutkistelussa parannuksentekoon. On helpompaa tunnustaa yksittäisiä tekoja kuin vaikkapa ahneutta tai kateutta tai sitä ylpeyttä, joka tekee meistä itsekkäitä ja toisten kustannuksella omaa etuamme ajavia.

Siis vastaan: kyllä, minusta nuo kuolemansynnit ovat kaikkein pahimpia.

mica salis kirjoitti:

Minun on vaikea vastata siihen, miten eutanasia asettuu syntien vakavuusmittarissa.

En hyväksy eutanasiaa, niin kuin ei kirkkokaan varmasti tule sitä koskaan hyväksymään. Periaatteessa eutanasia on hyvin paha asia. Siinä ihminen asettaa itsensä Jumalan asemaan, kun hän katsoo oikeudekseen määrätä elämän lopettamisesta. Yksittäisessä tilanteessa kuolemansairaan ihmisen vuoteen äärellä voi toisaalta olla sellaisia näkökohtia, jotka saavat eutanasian näyttämään paremmalta ratkaisulta kuin elämän jatkamisen sen luonnolliseen päättymiseen asti, on kipuja, henkisiä kärsimyksiä toisten armoilla olemisesta jne.
Kipu ei ketään jalosta. Pitää pyrkiä siihen, että jokainen kuolemaa lähestyvä saa kaiken tarvitsemansa kivunlievityksen. Mutta kuolema on arvokas osa elämää, ei ihmisen pitäisi kammota luonnollista kuolemaa, vaikka se tulisi hitaastikin ja elämän loppuvaiheeseen liittyisi avuttomuutta ja toisten avun varassa olemista. Viimeiset hetket voivat vielä kasvattaakin ihmistä, valmistaa häntä kohtaamaan Luojansa.

Eutanasia on siis vakava synti, mutta se on teko. Teot voi saada anteeksi, jos niitä katuu. Minun mielestäni nuo seitsemän kuolemansyntiä ovat todella pahoja asioita. Ne ovat sellaisia ihmisen asenteita, joita on vaikea itse huomata, ja juuri ne aiheuttavat kaikki muut synnit, ne synnin teot. Ja niitä on vaikea kohdata itsessään, vaikka pyrkisikin vilpittömässä itsetutkistelussa parannuksentekoon. On helpompaa tunnustaa yksittäisiä tekoja kuin vaikkapa ahneutta tai kateutta tai sitä ylpeyttä, joka tekee meistä itsekkäitä ja toisten kustannuksella omaa etuamme ajavia.

Siis vastaan: kyllä, minusta nuo kuolemansynnit ovat kaikkein pahimpia.

Jaaha.
Oletan, että tämä skenaario, on Sinun mielestäsi hyväksymätöntä/syntiä.
Yksilö 1 on sodassa, ja ampuu/pistää pistimellä jotain niin, että tuo toinen, Yksilö (2), kituu/kituisi PITKÄN aikaa.
Yksilö 1, päättää lopettaa tuon toisen kärsimykset lyhyeen ja lopettaa/ampuu kuoliaaksi Hänet/n.
Oliko tuo eutanasiaa, vai ehkä jotain muuta ?
PS Hyvä sheriffi, älä nyt hermostu ja poista tätä.

Yksilö kirjoitti:

Jaaha.
Oletan, että tämä skenaario, on Sinun mielestäsi hyväksymätöntä/syntiä.
Yksilö 1 on sodassa, ja ampuu/pistää pistimellä jotain niin, että tuo toinen, Yksilö (2), kituu/kituisi PITKÄN aikaa.
Yksilö 1, päättää lopettaa tuon toisen kärsimykset lyhyeen ja lopettaa/ampuu kuoliaaksi Hänet/n.
Oliko tuo eutanasiaa, vai ehkä jotain muuta ?
PS Hyvä sheriffi, älä nyt hermostu ja poista tätä.

Sodassa ihmisiä tapetaan. Jos taistellaan mies miestä vastaan, lienee pyrkimys saada vastustaja tapetuksia tai ainakin tilaan, jossa hän ei voi enää vahingoittaa ketään "meistä". Jos tappaminen jää ensiyrittämältä kesken, sitten yritetään uudestaan ja hoidetaan homma loppuun. Vaikeasti haavoittuneen vihollissotilaan tappaminen kai on puolustettavissa sodan moraalin kannalta, jos hän muuten jäisi taistelukentälle kitumaan kuoliaaksi. En minä tiedä, onko se syntiä. Jumala näkee ihmisen sydämeen ja tuomitsee itse kunkin hänen sydämensä tilan mukaan.

Sodan moraali on kyllä niin erilainen kuin tämän meidän jokapäiväisen elämämme ja kilvoittelumme moraali, että tällaisella kysymyksellä ei ole juuri käyttöä tässä keskustelussa. Tavallinen rivimies tuskin on syyllinen siihen, että sotaa ylipäätään käydään. Todellinen synti on siinä, että ihmiset ollenkaan lähtevät sotimaan toisia ihmisiä vastaan. Synti on niissä asenteissa, jotka johtavat ajatukseen sodanjulistuksen oikeutuksesta.

mica salis kirjoitti:

Sodassa ihmisiä tapetaan. Jos taistellaan mies miestä vastaan, lienee pyrkimys saada vastustaja tapetuksia tai ainakin tilaan, jossa hän ei voi enää vahingoittaa ketään "meistä". Jos tappaminen jää ensiyrittämältä kesken, sitten yritetään uudestaan ja hoidetaan homma loppuun. Vaikeasti haavoittuneen vihollissotilaan tappaminen kai on puolustettavissa sodan moraalin kannalta, jos hän muuten jäisi taistelukentälle kitumaan kuoliaaksi. En minä tiedä, onko se syntiä. Jumala näkee ihmisen sydämeen ja tuomitsee itse kunkin hänen sydämensä tilan mukaan.

Sodan moraali on kyllä niin erilainen kuin tämän meidän jokapäiväisen elämämme ja kilvoittelumme moraali, että tällaisella kysymyksellä ei ole juuri käyttöä tässä keskustelussa. Tavallinen rivimies tuskin on syyllinen siihen, että sotaa ylipäätään käydään. Todellinen synti on siinä, että ihmiset ollenkaan lähtevät sotimaan toisia ihmisiä vastaan. Synti on niissä asenteissa, jotka johtavat ajatukseen sodanjulistuksen oikeutuksesta.

"Tavallinen rivimies tuskin on syyllinen siihen, että sotaa ylipäätään käydään"
Ei niin, ei ole.
Mutta sodassa, tuo eettinen/moraalinen kysymys tulee väistämättä(toivottavasti ei), Sinun eteesi.
Eikö se kuitenkin, vaikka puhutaan sodasta, ole armomurha ?
Tiedän, yksilö saattaa kysyä tässä vaikeita, mutta kumpi on tärkeämpi.
Myötäeläminen tuskissa/kivuissa vai se, mitä joku muu sanoo miten, Sinun, pitäisi tuntea/tehdä ?

Yksilö kirjoitti:

Jaaha.
Oletan, että tämä skenaario, on Sinun mielestäsi hyväksymätöntä/syntiä.
Yksilö 1 on sodassa, ja ampuu/pistää pistimellä jotain niin, että tuo toinen, Yksilö (2), kituu/kituisi PITKÄN aikaa.
Yksilö 1, päättää lopettaa tuon toisen kärsimykset lyhyeen ja lopettaa/ampuu kuoliaaksi Hänet/n.
Oliko tuo eutanasiaa, vai ehkä jotain muuta ?
PS Hyvä sheriffi, älä nyt hermostu ja poista tätä.

fanaattisia periaatepäätöksiä elämän kunnioittamisen nimessä.

Veikkaan että sotaesimerkissäsi on niinikään kyse eutanasiasta. Sotilas siis asettuisi 'Jumalan asemaan', jos ampuisi suolet pöksyssä kituvan ennen väistämätöntä kuolemaa.

Periaatepäätös kun on periaatepäätös johon ei ole olemassa 'lieventäviä asianhaaroja' tai mahdollisuutta toimia 'tilanteen mukaan'.

Islamissa ja jehovalaisissa tehdään vastaavanlaisia 'periaatepäätöksiä Jumalan ja erehtymättömän profeetan/johtajien yms. nimissä'.

Kun ihminen on tarpeeksi aivopesty hän voikin seurata omaisensa, jopa lapsensa/puolisonsa/vanhempansa karmeita tuskia aiheuttavaa epäinhimillistä kärsimyskuolemaa tyynesti vierellä, koska kyseessä tapahtuu vain 'Jumalan tahto'.

Entäpä harras katolinen mies joka tartuttaa seksikumppanilleen AIDSin koska kondomin käyttäminen on synti?

Toisen ihmisen tietoinen tartuttaminen tappavaan tautiin (johon ei ole hoitoa) onkin siis 'pikkusynti' josta pääsee eroon ripittäytymisellä, muutamalla 'ave marialla ja pyhiinvaelluksella?

Kuolemansynti siis olisi se että käyttäisi kondomia ja pelastaisi pahaa-aavistamattoman seksikumppanin hengen, koska paavi on kieltänyt kondomit?

En ymmärrä.

Nana-nam kirjoitti:

fanaattisia periaatepäätöksiä elämän kunnioittamisen nimessä.

Veikkaan että sotaesimerkissäsi on niinikään kyse eutanasiasta. Sotilas siis asettuisi 'Jumalan asemaan', jos ampuisi suolet pöksyssä kituvan ennen väistämätöntä kuolemaa.

Periaatepäätös kun on periaatepäätös johon ei ole olemassa 'lieventäviä asianhaaroja' tai mahdollisuutta toimia 'tilanteen mukaan'.

Islamissa ja jehovalaisissa tehdään vastaavanlaisia 'periaatepäätöksiä Jumalan ja erehtymättömän profeetan/johtajien yms. nimissä'.

Kun ihminen on tarpeeksi aivopesty hän voikin seurata omaisensa, jopa lapsensa/puolisonsa/vanhempansa karmeita tuskia aiheuttavaa epäinhimillistä kärsimyskuolemaa tyynesti vierellä, koska kyseessä tapahtuu vain 'Jumalan tahto'.

Entäpä harras katolinen mies joka tartuttaa seksikumppanilleen AIDSin koska kondomin käyttäminen on synti?

Toisen ihmisen tietoinen tartuttaminen tappavaan tautiin (johon ei ole hoitoa) onkin siis 'pikkusynti' josta pääsee eroon ripittäytymisellä, muutamalla 'ave marialla ja pyhiinvaelluksella?

Kuolemansynti siis olisi se että käyttäisi kondomia ja pelastaisi pahaa-aavistamattoman seksikumppanin hengen, koska paavi on kieltänyt kondomit?

En ymmärrä.

"Entäpä harras katolinen mies" mahdotonta, kertakaikiaan mahdotonta.
Korjaan hieman Sinua.
Ja nyt tulee PROVOKAATIOTA.
Harras katolinen mies EI harrasta avioliitossa seksiä.Vain ja ainoastaan suvunjatkamista.
Piste.
Ajattele Joosefia, Hän oli tämän nuoren vaimon (Maria) vieressä ja yö, yön jälkeen, ja Hän kieltäytyi.
Ooooooh, tuo mies oli ehdottomasti TITAANIA.
Ei pystyis Yksilö, ehei.

Kondoomi = ei lapsia.
Toisaalta, niin myös Munkit.
Selibaatti on siis hyvä asia.

Nana-nam kirjoitti:

fanaattisia periaatepäätöksiä elämän kunnioittamisen nimessä.

Veikkaan että sotaesimerkissäsi on niinikään kyse eutanasiasta. Sotilas siis asettuisi 'Jumalan asemaan', jos ampuisi suolet pöksyssä kituvan ennen väistämätöntä kuolemaa.

Periaatepäätös kun on periaatepäätös johon ei ole olemassa 'lieventäviä asianhaaroja' tai mahdollisuutta toimia 'tilanteen mukaan'.

Islamissa ja jehovalaisissa tehdään vastaavanlaisia 'periaatepäätöksiä Jumalan ja erehtymättömän profeetan/johtajien yms. nimissä'.

Kun ihminen on tarpeeksi aivopesty hän voikin seurata omaisensa, jopa lapsensa/puolisonsa/vanhempansa karmeita tuskia aiheuttavaa epäinhimillistä kärsimyskuolemaa tyynesti vierellä, koska kyseessä tapahtuu vain 'Jumalan tahto'.

Entäpä harras katolinen mies joka tartuttaa seksikumppanilleen AIDSin koska kondomin käyttäminen on synti?

Toisen ihmisen tietoinen tartuttaminen tappavaan tautiin (johon ei ole hoitoa) onkin siis 'pikkusynti' josta pääsee eroon ripittäytymisellä, muutamalla 'ave marialla ja pyhiinvaelluksella?

Kuolemansynti siis olisi se että käyttäisi kondomia ja pelastaisi pahaa-aavistamattoman seksikumppanin hengen, koska paavi on kieltänyt kondomit?

En ymmärrä.

Kirjoituksesi on pahansuopaa höpöhöpöä.
Ensinnäkään "karmeita tuskia tuottavaa epäinhimillistä kärsimyskuolemaa" ei tule katsella vierestä, vaan on tehtävä kaikki mahdollinen kärsimysten lievittämiseksi. Ihmisen on saatava kuolla arvokkaasti.

Sanoinhan, että vakavsti haavoittuneen sotilaan ampuminen taistelukentälle voi olla puolustettavissa. Jos on ilmeistä, ettei hän voi saada tarvitsemaansa hoitoa vaan kituisi kuliaaksi, en usko Jumalan tuomitsevan ankarasti sitä, joka lopettaa hänen kärsimyksensä. Mutta se on Jumalan ja ampujan välinen asia. Ei minulla ole vastausta.

Ja AIDSia sairastava käyttäköön kondomia puolisonsa suojaamiseksi (se on muuten HI-virus, joka tarttuu, ei AIDS). Tietoinen tartuttaminen on tosiaankin mielestäni suurempi synti kuin kondomin käyttö tässä tapauksessa. Miksi sinä tulet ei-katolilaisena sanomaan, miten katolilainen näitä syntejä katsoo?

Ja miksi kutsut katolilaisia "aivopestyiksi"? Rakastan kirkkoani ja haluan mielelläni puolustaa sen opetusta, koska uskon sen oikeaksi, ilman kenenkään painostusta.

Yksilö kirjoitti:

"Tavallinen rivimies tuskin on syyllinen siihen, että sotaa ylipäätään käydään"
Ei niin, ei ole.
Mutta sodassa, tuo eettinen/moraalinen kysymys tulee väistämättä(toivottavasti ei), Sinun eteesi.
Eikö se kuitenkin, vaikka puhutaan sodasta, ole armomurha ?
Tiedän, yksilö saattaa kysyä tässä vaikeita, mutta kumpi on tärkeämpi.
Myötäeläminen tuskissa/kivuissa vai se, mitä joku muu sanoo miten, Sinun, pitäisi tuntea/tehdä ?

Loppujen lopuksi ihmisen on tehtävä se, minkä omassatunnossaan tuntee oikeaksi.
En minä osaa antaa vastausta kuviteltuun tilanteeseen ja siinä tehtävään vaikeaan ratkaisuun. Mutta olen varma, ettei Jumalan asemaan asettuminen ole ihmisen asia.

mica salis kirjoitti:

Kirjoituksesi on pahansuopaa höpöhöpöä.
Ensinnäkään "karmeita tuskia tuottavaa epäinhimillistä kärsimyskuolemaa" ei tule katsella vierestä, vaan on tehtävä kaikki mahdollinen kärsimysten lievittämiseksi. Ihmisen on saatava kuolla arvokkaasti.

Sanoinhan, että vakavsti haavoittuneen sotilaan ampuminen taistelukentälle voi olla puolustettavissa. Jos on ilmeistä, ettei hän voi saada tarvitsemaansa hoitoa vaan kituisi kuliaaksi, en usko Jumalan tuomitsevan ankarasti sitä, joka lopettaa hänen kärsimyksensä. Mutta se on Jumalan ja ampujan välinen asia. Ei minulla ole vastausta.

Ja AIDSia sairastava käyttäköön kondomia puolisonsa suojaamiseksi (se on muuten HI-virus, joka tarttuu, ei AIDS). Tietoinen tartuttaminen on tosiaankin mielestäni suurempi synti kuin kondomin käyttö tässä tapauksessa. Miksi sinä tulet ei-katolilaisena sanomaan, miten katolilainen näitä syntejä katsoo?

Ja miksi kutsut katolilaisia "aivopestyiksi"? Rakastan kirkkoani ja haluan mielelläni puolustaa sen opetusta, koska uskon sen oikeaksi, ilman kenenkään painostusta.

Jossa primitiivisissä oloissa elävät massat, kärsivät hänen pyhyytensä arveluttavista päätöksistä. Näihin kuuluu jumalallinen kondomikielto, jonka hinnan maksavat pyhien säädösten uhreina kuolevat, lähes "turhat uhrit". Opin pyhyyteen kielto sopinee, mutta elämään "tässä syntisessä maailmassa", se hurskasteleva säädös ei oikein istu. Jos henkilö, joka itse on vapaa sukupuolisesta kanssakäymisestä, säätää lakeja, voi tähän suhtautua kai hiukan varuksella, joten jos tässä kuolettavassa kiellossa käytteäisiin jumalallista harkintavaltaa: kortsukielto purettaisiin heti.

mica salis kirjoitti:

Loppujen lopuksi ihmisen on tehtävä se, minkä omassatunnossaan tuntee oikeaksi.
En minä osaa antaa vastausta kuviteltuun tilanteeseen ja siinä tehtävään vaikeaan ratkaisuun. Mutta olen varma, ettei Jumalan asemaan asettuminen ole ihmisen asia.

"Loppujen lopuksi ihmisen on tehtävä se, minkä omassatunnossaan tuntee oikeaksi, "
Aivan.
Vai ehkä, Paavin omantunnon mukaan ? Paavi ei joudu juoksuhautaan.
Vaikea on, sen yksilö myöntää, mutta niin oli tarkoituskin.
Nämä on/ovat vaikeita kysymyksiä.