Nyt keskusteltavaksi:
KRIMINAALIPOLITIIKAN PARADOKSI
Tutkimuksia huumausainerikollisuudesta ja sen kontrollista Suomessa
OPTL:n julkaisuja 233
ISBN 978-951-704-347-2
ISSN 0357-0126
Julkisuuteen 11.1.2008
Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen suostumuksella esitetään julkisesti tarkastettavaksi valtiotieteen maisteri Aarne Kinnusen yliopistollinen väitöskirja
KRIMINAALIPOLITIIKAN PARADOKSI
Tutkimuksia huumausainerikollisuudesta ja sen kontrollista Suomessa
11. tammikuuta 2008 klo 12.00
yliopiston päärakennuksen luentosalissa 5
Kustoksena professori Anssi Peräkylä
Vastaväittäjänä dosentti Klaus Mäkelä
Väitöstilaisuus tänään klo. 12
KRIMINAALIPOLITIIKAN PARADOKSI
Tutkimuksia huumausainerikollisuudesta ja sen kontrollista Suomessa
OPTL:n julkaisuja 233
ISBN 978-951-704-347-2
ISSN 0357-0126
Julkisuuteen 11.1.2008
Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen suostumuksella esitetään julkisesti tarkastettavaksi valtiotieteen maisteri Aarne Kinnusen yliopistollinen väitöskirja
KRIMINAALIPOLITIIKAN PARADOKSI
Tutkimuksia huumausainerikollisuudesta ja sen kontrollista Suomessa
11. tammikuuta 2008 klo 12.00
yliopiston päärakennuksen luentosalissa 5
Kustoksena professori Anssi Peräkylä
Vastaväittäjänä dosentti Klaus Mäkelä
Väitöstilaisuus tänään klo. 12
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kriminaalipolitiikan paradoksi on edelleen ratkaisematta Suomessa ja useimmissa muissakin maissa.
Miksi huumekysymyksessä ei noudateta samoja rationaalisuuden ja humaanisuuden periaatteita kuin rikollisuuden ja poikkeavan käyttäytymisen sääntelyssä yleensäkin?
Miksi huumeiden käyttöä pyritään hillitsemään rikosoikeudellisin keinoin, kun esimerkiksi alkoholin käytön ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojelemisen keskiössä on itselle tai toisille aiheutuvat riskit(esimerkiksi lasten suojeleminen, väkivallan ehkäisy, tartuntatautien leviämisen ehkäisy) eikä laissa vahvistetun normin mukainen käyttäytyminen. Onko rationaalista, että huumeiden luoma uhka kiristää kriminaalipoliittista ilmapiiriä, vaikka huumeongelma on helpottunut?
Tarvitaan vielä runsaasti oikeus- ja sosiaalitieteellistä tutkimusta sen arvioimiseksi, ovatko yhteiskunnan huumeiden tarjonnan ja kysynnän vähentämiseen ohjaamat voimavarat oikeassa suhteessa ongelman luonteeseen nähden (toimien tarpeellisuuden, soveltuvuuden ja suhteellisuusperiaatteiden toteutuminen).
Tarvitsemme empiiristä tutkimusta eri strategioiden kustannus-tehokkuudesta oikeudenmukaisuus ja ihmisoikeuskysymykset huomioon ottaen. Keskeinen haaste rationaalisen ja pragmaattisen huumepolitiikan muodostamiselle on avoimen keskustelun virittäminen ja ylläpitäminen.
____________________________
Lainaajan kommentti:
Ei kun tutkimaan, tytöt ja pojat. Edes jollain tavalla järkevää päihde- ja huumepolitiikkaa on jo tässä maassa odoteltu toistakymmentä vuotta. Nyt saisi jo ruveta tapahtumaan.
Hyvä ja kattava tutkimus. Ehkä johtopäätöksiä olisi saanut nostaa vähän selkeämmin esille.
Uusi sosiologian väitöskirja esittää, että Suomessa ylläpidetään kuvaa hyvin järjestäytyneestä ja vaarallisesta huumerikollisuudesta. Tutkija Aarne Kinnusen mukaan vaaroja on kuitenkin liioiteltu.
Juttuja esitellään näyttävästi uutisissa ja poliiseille on myönnetty uusia tutkintavaltuuksia. Lisäksi rangaistukset ovat koventuneet. Huumeiden myynnistä saakin usein kovemman tuomion kuin esimerkiksi raiskauksesta tai törkeästä pahoinpitelystä.
Huumeriippuvaisten hoitoon ohjaamisessa on väittelijän mielestä parantamisen varaa. Tutkija katsoo, että huumeongelmaa käsitellään Suomessa kieroutuneesti: keskitytään rikostutkintaan ja unohdetaan koukussa olevat käyttäjät.
Rangaistukset eivät vähennä huumeiden käyttöä
Väittelijä teki tutkimusta vuoden myös nyt itse epäilyjen kohteeksi joutuneessa Helsingin huumerikosyksikössä. Kinnunen ymmärtää, että rikollisten kanssa on välillä veljeiltävä, jotta tarvittava näyttö saadaan kerätyksi. Ongelmana rosvojahdissa on se, että rikoksista rankaiseminen ei vähennä huumeiden käyttöä.
- Poliisin ja sosiaali- ja terveyspuolen näkökannat ovat lähentyneet huomattavasti. Poliisin päämaali on tietysti rikollisryhmät. Huumeet ovat yksi kauppatavara, mitä rikollisryhmät välittävät Suomeen. Siinä ei kyllä ole mitään liioittelemista, keskusrikospoliisin rikosylikomisario Jaakko Sonck toteaa.
Tutkija Aarne Kinnunen korostaa tietävänsä huumeiden vaarat niitä vähättelemättä, mutta toivoo ihmisiltä suhteellisuudentajua.
- Meillä oli viime vuonna 180 huumekuolemaa, alkoholiin kuolee vuosittain 3500-4000 ihmistä, Kinnunen huomauttaa.
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id79611.html
Elisa.net teki tästä mielipidekysymyksen. Suomen teinit eivät voi olla väärässä. 74% sanoo, että toi tutkimus on paskaa.
http://www.elisa.net/
Laitoin kommenttia, jonka jättävät julkaisematta.
"Täh?
Kyseisestä aiheesta on tehty tutkimus.
Vastaus on, huumerikollisuuden vaaroja liioitellaan.
Käsittämätöntä, että tästä tehdään mielipidekysymys.
Kysymys voisi olla aivan hyvin, OLETKO TIETÄMÄTÖN TAI TYHMÄ?
74% Vastaa kyllä!
Aivan samanlaisia tuloksia saadaan, kun kysytään mielipidettä kysymykseen "onko mansikka marja?" Suurin osa vastaa väärin. Sekään ei tee mansikasta marjaa, mutta valitettavasti tällaisen kysymyksen äärellä totuus on vaarassa."
USKOMATONTA! Tässä nähdään erinomaisesti kyllä suomalaisen ihmisen kyky järkevään ajatteluun.
Suomalainen : "Huumerikollisuus on todella vaarallista"
Tutkija : "Tutkimuksessani todetaan, että vaaroja on liioteltu"
Suomalainen : "Sinun tutkimuksesi on ristiriidassa minun mielipiteeni kanssa. Kaikki mikä on ristiriidassa minun näkemyksieni kanssa on väärässä! Minulla ei ole asiasta koulutusta, enkä ole lukenut alan tutkimuksia, mutta minusta tuntuu sille! Olet siis väärässä ja minä oikeassa, vaikka väitteesi on perusteltu toisin kuin minun väitteeni."
Mitä meidän kouluissamme oikein opetetaan kun ihmiset ovat NÄIN typeriä? Pitäisikö kouluihin saada uudeksi opettettavaksi aineeksi looginen päättely ja mielipiteen järkevä muodostaminen?
Nimenomaan uskomatonta. Aivopesu jota on harjoitettu jo pitkän ajan on jo iskostunut niin vahvasti ihmisten päähän että sitä ei muuta faktat ei mitkään.. olen aika epätoivoinen että meininki muuttuisi mihinkään täällä junttilassa!
Ongelmahan ei ole se, että he ylikaiken arvostavat ensisijassa omaa mielipidettään, vaan ainoa auktoriteetti, johon keskimääräinen tuulipuku luottaa ovat joko viranomaisia, poliitikkoja tai kauhuvalistustahoja.
Anteeksi kieliopillinen virheeni:
"... ainoa auktoriteetti, johon keskimääräinen tuulipuku luottaa ovat ..."
Pitäisi olla:
"... ainoat auktoriteetit, joihin keskimääräinen tuulipuku luottaa ovat ..."
"auktoriteetti, johon keskimääräinen tuulipuku luottaa ovat joko viranomaisia, poliitikkoja tai kauhuvalistustahoja."
Totta kai, olisihan se outoa jos tuulipuku uskoisi käyttäjiä (tai sellaiseksi leimattuja). Onkin ensiarvoisen tärkeää perustella tarkasti ja tutkimuksiin nojaten, jos haluaa muutosta päihdepolitiikkaan. No, onneksi faktat ovat puolellamme, joten ei tarvitse pelätä tieteellisten tutkimusten ja perusteluiden linkittämistä.
Taulukko 1. Kooste alkoholin ja kannabiksen haittavaikutuksista
(xxx = selvä yhteys; xx =epäselvä yhteys; x =ei yhteyttä).
Alkoholi Kannabis
Kuolleisuus xxx x
Myrkytykset xxx x
Somaattiset sairaudet xxx xx
Riippuvuus xxx xxx
Kognitiiviset häiriöt xxx xxx
Psykoosit xxx xx
Muut mielenterveyshäiriöt xxx xx
Raskausvaikutukset xxx xx
Väkivalta xxx x
Onnettomuudet xxx xx
http://www.kaapeli.fi/viridis/archive/kesa00/saarnio.html#alkoholin
joo et saa tuota anteeksi, itseäni suorastaan hirvittää yrittää osallistua yliopistotason keskusteluun peruskoulupohjalta.
Viimeinkin näistä asioista puhutaan muutakin kuin peruspropagandaa, se lienee huomattavasti tärkeämpää kuin vaikka yksittäinen huomaamatta harkitsemattomasti sijoitettu pilkunpaikka.
t: joku tuulipuku.
Ei se ole yhtään helpompaa osallistua näihin keskusteluihin yliopistopohjaltakaan.
Huumausaineiden käyttö luotiin Suomessa rangaistavaksi asetuksella
vuonna 1966. Huumausainelakia säädettäessä 1970-luvun alussa käyttö
säädettiin rangaistavaksi vasta täpärästi ratkenneiden eduskuntaäänestysten
jälkeen. Eduskuntakäsittelyssä painotettiin, että käyttäjät pitäisi jättää syyttämättä
tai tuomitsematta rangaistukseen. Käytön rangaistavuus oli tarkoitus
ottaa periaatekielloksi, jolla edistettäisiin huumeiden vastaisia asenteita.
----------------------
1994: Lainsäädäntöä valmisteltaessa ehdotettiin, että huumeiden käyttö
olisi tullut rangaistavaksi huumausainerikkomuksena, josta olisi voinut
seurata vain sakkorangaistus. Tämä ehdotus ei kuitenkaan menestynyt.
Huumeiden käytön rangaistavuus haluttiin säilyttää samalla tasolla kuin
lainsäädäntöä edeltäneessä huumausainelaissa, jonka mukaan rangaistusasteikko
ulottuu aina kahden vuoden vankeuteen asti. Ehdotettua lievennystä
vastustettiin sillä perusteella, että se antaisi väärän viestin huumeiden
hyväksyttävyydestä. Poliisitaho oli huolissaan huumausainerikosten tutkintaedellytysten
heikkenemisestä, koska siltä olisi poistunut oikeus erinäisten
pakkokeinojen, kuten pidättämisen ja kotietsintöjen, käyttämiseen.
------------------------
rikosoikeudellisella kontrollilla voi olla selviä negatiivisia
vaikutuksia erityisesti nuorten elämään. Rankaisutoimien kohteeksi joutuminen
saattaa irrottaa nuoren konventionaalisesta yhteiskunnasta: perheestä,
koulutuksesta, työelämästä. Tämä taas syventää yhteyttä käyttäjien alakulttuuriin,
joka toimii puolustautumis- ja sopeutumisstrategiana sille leimautumiselle,
jonka kohteeksi nuori joutuu. Jos lainkäyttöä ei koeta oikeudenmukaiseksi,
saattaa se heikentää yleistä lainkunnioitusta. Huumeiden
käytön laittomuudesta aiheutuu käyttäjille harmia,
--------------------------
huumekaupan loppuminen olisi kontrolliviranomaisille
katastrofi
-------------------------
vankiluvun kasvattaminen on ollut osa hyvinvointivaltiota kritisoivaa uusliberalistista,
markkinoiden vapauteen ja marginaaliryhmien kontrolliin
perustuvaa yhteiskuntapolitiikkaa.
---------------------------