erottaminen
Täällä on paljon puhuttu erottamisesta/eroamisesta ja tässä mun kokemus.
Muutin pois silloisen seurakuntani alueelta ja ajattelin jäädä hiljalleen pois ikäänkuin huomaamatta koska olin löytänyt (hui kamalaa) miehen itselleni ja päättänyt iestyä epäpuhtaasti epäuskoisen kanssa, mutta minutpa etsittiin käsiin uuden asuinalueeni seurakunnan taholta (lienee ätini ilmoittanu osoitteeni) ja sitten alkoi vanhinten puhelut ja tenttaaminen että olenko harjoittanut haureutta jne lisäksi naapuriltani kysyttiin että onko luonani ollut mies yötä. Myöskin he olivat olleet yöllä passissa taloni edessä ja selvittäneet pihalla olleeni toisen auton rekkarin perusteella omistajan joka oli siis tämän uuden mieheni auto. Tämän vanhimmat itse kertoivat puhelimessa mulle ja sanoivat sen olevan normaali käytäntö näissä asioissa. Sain kutsun komiteaan johon kieltäydyin menemästä ja minulta vaadittiin tunnustus puhelimessa jotta mut voitaisiin erottaa ja seurakunta pitää näin puhtaana, siis seurakunta jossa en ollut käynyt kertaakaan (tosin tunsin sielta kyllä muutamia ihmisiä.)
Sitten sain erottamispäätöksen puhelimitse ja myöhemmin myös kutsun keskustelemaan parin vanhimman kanssa jonne myös menin ihan uteliaisuuttani. Keskustelimme niitä näitä ja he sanoivat minun olevan tervetullut takaisin kunhan olen mennyt naimisiin. Kun kerroin etten pidä tästä vastakkaisasettelusta että elät jos teet niinkuin sanotaan ja kuolet jos et tee niin he sanoivat minulla olevan vääristynyt ajatusmaailma ja etteihän noin kukaan voi ajatella ja tämän jälkeen keskustelu ei sitten enään jatkunutkaan ja tapaaminen päätettiin.
Erottamisestani on kohta viisi vuotta ja äitini on minut hylännyt vp 2002 kirjoituksen luettuaan ja se on ainoa ikävä asia tässä episodissa. Itse erottaminen ei tuntunut miltään ja ystäviä mulla ei oikein ollutkaan seurakunnan sisältä joten pääsin aika helpolla siinä mielessä. Asiasta kuulin jo lapsena äidiltä mutta varsinaisesti mukaan tulin kumminkin vasta aikuisena( syystä jota en tänä päivänäkään tiedä). Kastettuna olin n 10 vuotta. Vasta nyt olen uskaltautunut näille nettipalstoille ja niitä on ollut kiva lukea. Vanhat pelot ja uskomukset istuvat sitkeässä kuten näköjään monella muullakin mutta ihan hyvin kumminkin mennyt kaikki. Tsemppiä kaikille.
Täällä on paljon puhuttu erottamisesta/eroamisesta ja tässä mun kokemus.
Muutin pois silloisen seurakuntani alueelta ja ajattelin jäädä hiljalleen pois ikäänkuin huomaamatta koska olin löytänyt (hui kamalaa) miehen itselleni ja päättänyt iestyä epäpuhtaasti epäuskoisen kanssa, mutta minutpa etsittiin käsiin uuden asuinalueeni seurakunnan taholta (lienee ätini ilmoittanu osoitteeni) ja sitten alkoi vanhinten puhelut ja tenttaaminen että olenko harjoittanut haureutta jne lisäksi naapuriltani kysyttiin että onko luonani ollut mies yötä. Myöskin he olivat olleet yöllä passissa taloni edessä ja selvittäneet pihalla olleeni toisen auton rekkarin perusteella omistajan joka oli siis tämän uuden mieheni auto. Tämän vanhimmat itse kertoivat puhelimessa mulle ja sanoivat sen olevan normaali käytäntö näissä asioissa. Sain kutsun komiteaan johon kieltäydyin menemästä ja minulta vaadittiin tunnustus puhelimessa jotta mut voitaisiin erottaa ja seurakunta pitää näin puhtaana, siis seurakunta jossa en ollut käynyt kertaakaan (tosin tunsin sielta kyllä muutamia ihmisiä.)
Sitten sain erottamispäätöksen puhelimitse ja myöhemmin myös kutsun keskustelemaan parin vanhimman kanssa jonne myös menin ihan uteliaisuuttani. Keskustelimme niitä näitä ja he sanoivat minun olevan tervetullut takaisin kunhan olen mennyt naimisiin. Kun kerroin etten pidä tästä vastakkaisasettelusta että elät jos teet niinkuin sanotaan ja kuolet jos et tee niin he sanoivat minulla olevan vääristynyt ajatusmaailma ja etteihän noin kukaan voi ajatella ja tämän jälkeen keskustelu ei sitten enään jatkunutkaan ja tapaaminen päätettiin.
Erottamisestani on kohta viisi vuotta ja äitini on minut hylännyt vp 2002 kirjoituksen luettuaan ja se on ainoa ikävä asia tässä episodissa. Itse erottaminen ei tuntunut miltään ja ystäviä mulla ei oikein ollutkaan seurakunnan sisältä joten pääsin aika helpolla siinä mielessä. Asiasta kuulin jo lapsena äidiltä mutta varsinaisesti mukaan tulin kumminkin vasta aikuisena( syystä jota en tänä päivänäkään tiedä). Kastettuna olin n 10 vuotta. Vasta nyt olen uskaltautunut näille nettipalstoille ja niitä on ollut kiva lukea. Vanhat pelot ja uskomukset istuvat sitkeässä kuten näköjään monella muullakin mutta ihan hyvin kumminkin mennyt kaikki. Tsemppiä kaikille.
Vastaukset 14
Vanhimmat
>>Tsemppiä kaikille
Kiitos. Samoin sinulle. Jos et ole lukenut minun kokemustani ajojahdista ja lopulta erottamisesta, tässä on osoite, missä voi viettää tuntikausia, mm. kuunnellen vanhinten suorittamia kuulusteluja kotonani:
http://koti.mbnet.fi/jpoika/myllynkivet/aikajana.htm
Muihin kotisivuihini pääsee käsiksi täältä:
http://koti.mbnet.fi/jpoika/
niitä juttujasi ja joidenkin vanhinten asenne kyllä ihmetyttää.Mutta tiedätkö,että se on aika "kesyä" tavaraa siihen nähden mitä minä olen kokenut.Mutta onneksi näitä mätämunia on aika vähän.Toisaalta yksikin on liikaa:
>>tiedätkö,että se on aika "kesyä" tavaraa siihen nähden mitä minä olen kokenut.
Niin, en väitäkään, että olisin joutunut rajuimman hyökkäyksen kohteeksi. Kuitenkin ottaen huomioon, että Jehovan todistajat mainostavat heillä olevan "hengellinen paratiisi", mitään tällaista vanhinten taholta tullutta vainoa ei pidä hyväksyä. Ei pienintäkään. Itselleni oli kaikista suurin asia se, että minulle ei suostuttu koskaan vastaamaan mitään tähän vetoomukseen, jonka tein. Kukaan vanhin ei millään tavalla kommentoinut tätä. Myöskään Betelin johtaja Jukka Ropponen ei suostunut vastaamaan mitään.
http://koti.mbnet.fi/jpoika/myllynkivet/jvetoomus.htm
Olen kuunnellut myös monien muiden veljien äänittämiä kuulusteluja. Näiden joukossa oli myös oikeuskomiteaistuntoja. Voin sanoa, että kaikissa näissä tapahtui vääryys, vanhimmat eivät halua myöntää mitään virhettä missään, ja jos heille osoittaa vääryyksiä, he saavat vain vettä myllyynsä. He pitävät omasta vallastaan niin lujasti kiinni, että muut tallataan jalkoihin. Muut vaiennetaan. Ja tarvittaessa erotetaan.
Jos sinulla on nauhoitettuna joitakin omia kokemuksia, olisi mielenkiintoista kuunnella. :)
nauhoituksia.Kysymyksessä on vaan yksi vanhin joka panettelee herjaa yms.On syyllistynyt myös rikoksiin joista harkitsen tekeväni tutkinta pyynnön poliisille.
olen erotettu, mutta ollut Jehovan todistaja lapsesta asti. Voin sanoa kokemuksesta, että nuorten keskuudessa "kaksoiselämä" on hyvin yleistä, ja monet (koskee myös kaikenikäisiä), tekevät kaikkensa ettei asioiden todellisuus paljastuisi vanhimmille, koska pelkäävät erottamista seurakunnasta. Monet ahdistuvat sellaisessa ilmapiirissä ja kärsivät henkisestä stressistä. Erottaminen ruokkii kaksinaismoralismia ja saa monet tuntemaan Jumalan palvelemisen pakonomaisena rutiinina eikä rakkaudesta Jumalaa kohtaan.
yleensä en kirjoittele millekään auringonpalvojien palstoille, mutta nyt teen poikkeuksen.
eikös tuosta kannattaisi tehdä jo rikosilmoitus? nuo kyylät rikkovat uskonvapaus lakia ainakin. minä ainakin vaatisin ihan vittuillessani oikeusteitse jäsenyyttä. onneksi en ole tollanen auringon palvoja. onnea sulle kuitenkin elämässäsi ja älä välitä niistä hulluista. jatka elämääsi ja toivo että muutkin älyäisivät.
ystäviä ja elämää on varmasti tuhatmäärin enemmän jehujen "ulkopuolella". tästä saat yhden kaverin jos satut olemaan stadista päin.
terveiden ihmistem kertomuksia. Hyvää elämää sinulle. Äitisi on huumattu, niinkuin huomaat, sille ei voi mitään. Itselleni kävi vastaavanlaisesti, olen kylläkin urospuolinen.
Hyvää viikonloppua sinulle
Toimitko sinä mielestäsi oikein ja rehellisesti, sanoit aikoneesi salaa kadota je erota kaikessa hiljaisuudessa.
Olisi varmaan ollut ihan tervettä toimia niinkuin pitääkin, eli ilmoittaa suoraan seurakunnalle eroamisestaan. En ihmettele yhtään vanhinten toimintaa, seurakunta on pidettävä puhtaana ja jos sinä pelaat selän takana omaa peliäsi olemalla edelleen todistajien kirjoissa, koko seurakunta siitä saa maksaa.
Syytä vain itseäsi.
taidat olla.Toivottavasti et kuitenkaan vanhin ja tuskin sinusta sellaista koskaan tuleekaan,sinulta puuttuu rakkaus sydämestä.Teet syntiä tuomitsemalla muita,itsekkin varmaan olet riippuvainen jeesuksen uhrista?
Enpä mielestäni ole ketään syytellyt enkä myöskään aio itseänikään syytellä.
Omituinen reagtio sinulla???????????????
Ja sinuun nyt ainakin tämä Jeesuksen ennustus sopii kun noin tuomitset ja haukut täysin ihmistä jota et tunne ja jonka taustoja et tiedä.
Tahdoin vain kirjoittaa oman kokemukseni, tarkoitus ei ollut loukata ketään eikä varsinkaan syytellä. Oli tietysti itsekästä ja kenties pelkurimaistakin yrittää vain jäädä pois kaikessa hiljaisuudessa sen toki myönnän mutta lopputulos kuitenkin sama.
yhden kokeneen vanhimman kanssa,sanoi että ei ketään lähtä "kaivamaan"esille erottamista varten.Ja jos vanhimmat on ollut kytiksellä sinun piha piirissä niin se ei todellakaan ole normaali käytäntö vaan juuri päinvastoin.Olisi kiva titää missä tällaisia "vanhimpia" on?
olen kuullut muitakin vastavia tapauksia joten ei se ihan harvinaista ole
esim posti laatikosta kurkkiminen ja salaa ikkunoista kktimiinen jne jne
>>juttelin asiasta yhden kokeneen vanhimman kanssa,sanoi että ei ketään lähtä "kaivamaan"esille erottamista varten.
Niinkö? Minä tiedän yhden tapauksen, missä vanhimmat menivät talonmiehen kanssa yleisavaimella asuntoon sisään "kaivamaan esille" todisteita erottamista varten. Ja löytyihän niitä. Mies ja nainen samassa asunnossa.
Tuossa tapauksessa vanhimmat tekivät suorastaan rikoksen, kun menivät ilman syytä ja ilman lupaa asuntoon. Ja toki talonmieskin syyllistyi rikokseen.
voivat toimia noinkin mutta se ei tarkoita sitä,että se olisi oikein.Tiedän yhden vanhimman joka oli videokameran kanssa ihmisten ikkunoiden takana filmaamassa.Että onhan noita.