Ahdistava "ystävä"

Hyvä idea

Se kyttäsi ikkunasta kun tulin kotiin ja soitti heti... oli asiaa tai ei. Olin tehnyt pitkän päivän asiakaspalvelussa veemäisiä puheluja kuunnellen, mutta ei hänelle tullut mieleen että voisin haluta vaikka syödä rauhassa...

Karmeenlaisia ihmisiä. Vai onkohan se joku ihan oma lajinsa?

itse en kyttää kirjoitti:

Se kyttäsi ikkunasta kun tulin kotiin ja soitti heti... oli asiaa tai ei. Olin tehnyt pitkän päivän asiakaspalvelussa veemäisiä puheluja kuunnellen, mutta ei hänelle tullut mieleen että voisin haluta vaikka syödä rauhassa...

Karmeenlaisia ihmisiä. Vai onkohan se joku ihan oma lajinsa?

Lue lisää

Nyt en oikeasti saa selvää, oletko tosissasi vai onko toi sarkastista parodiaa?

Siltä varalta että olit tosissasi, pakko sanoa et en voi kun ihmetellä sun asennetta! Musta se on positiivinen asia et joku haluaa jutella sun kanssa. Tietenkin sulla on oikeus syödä rauhassa oli sitten takana rankka päivä tai ei. Olet aika raukka jos et sano ystävällisen jämptisti puhelimeen et olet nyt syömässä tai väsynyt etkä ehdi tai jaksa puhua nyt. Jos noin käy joka päivä niin luulis soittojen vähenevän.

Joku ilahtuu kun sinä tulet kotiin ja sinä annat toisen luulla että asia on ok ja haukut häntä selän takana! Raukkamaista!

?!! kirjoitti:

Nyt en oikeasti saa selvää, oletko tosissasi vai onko toi sarkastista parodiaa?

Siltä varalta että olit tosissasi, pakko sanoa et en voi kun ihmetellä sun asennetta! Musta se on positiivinen asia et joku haluaa jutella sun kanssa. Tietenkin sulla on oikeus syödä rauhassa oli sitten takana rankka päivä tai ei. Olet aika raukka jos et sano ystävällisen jämptisti puhelimeen et olet nyt syömässä tai väsynyt etkä ehdi tai jaksa puhua nyt. Jos noin käy joka päivä niin luulis soittojen vähenevän.

Joku ilahtuu kun sinä tulet kotiin ja sinä annat toisen luulla että asia on ok ja haukut häntä selän takana! Raukkamaista!

Lue lisää

on tälläisessä "ystävässä"?
Normaaliin ystävyyteen kuuluu vuorovaikutus ja molempien yksityisyyden kunnioittaminen.
Ystävyyttä ei ole ahdistaminen, pakottaminen ja painostaminen.
Tämä minun entinen ystäväni olette minun olevan häntä ja hänen tarpeitaan varten 24/7.
Aina, ihan aamusta iltaan oli joku huoli tai murhe jota olisi pitänyt terapioida.
Tai sitten ihan joku pieni käytännön ongelma jonka minä olisin voinut ihan kädenkäänteessä hoitaa.
Aivan saman tekevää hänelle olinko töissä, nukkumassa tai vapaalla.
Pitkän työpäivän jälkeen olisin "samalla" kotiin tullessani käydä hänelle kaupassa.
Hoitaa hänen lapsensa, enhän kuitenkaan ollut mihinkään menossa.
Lainata rahaa kun ystävän piti päästä baariin vaikka itselläkin oli palkkapäivään vielä viikko.
Järjestää hänen tyttärelleen kesäleirpaikka samalla kuin omalleni.
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin....
Minusta tämä ei ole ystävän käytöstä vaan hyväksikäyttöä.

Suomi on rajatilapotilaiden ja läheisriippuvaisten ja narsistien persoonallisuushäiriöisten luvattu maa näköjään.

Tuo jos mikä pistää vihaksi, miten joku voikin tehdä kaikkensa vahingoittaakseen toista, koska ei kestä torjutuksi tulemista.

Niille ihmisille se on kuin tippuisi tyhjiöön, jos ei voi elää jonkun kautta, roikkua kiinni ja imeä toinen kuiviin.

Pään kipeyttä tai ei, vihaksi pistää!

pistää vihaksi kirjoitti:

Suomi on rajatilapotilaiden ja läheisriippuvaisten ja narsistien persoonallisuushäiriöisten luvattu maa näköjään.

Tuo jos mikä pistää vihaksi, miten joku voikin tehdä kaikkensa vahingoittaakseen toista, koska ei kestä torjutuksi tulemista.

Niille ihmisille se on kuin tippuisi tyhjiöön, jos ei voi elää jonkun kautta, roikkua kiinni ja imeä toinen kuiviin.

Pään kipeyttä tai ei, vihaksi pistää!

Lue lisää

mitä on. Käykääpä yhteiskunta -osiossa vähän keskustelemassa asiasta. Eiköhän se ole tämä ihmisten suvaitsemattomuus, kylmä suhtautuminen toisiin ihmisiin, ymmärtämättömyys ja itsekeskeinen elämä. Asioita ei haluta ymmärtää, heikkoja ei haluta puolustaa ja auttaa.

Elä siinä sitten. Että voi perkelettä vaan. Koita hallita tunteitasi, ajatella realistisesti ja positiivisesti. Viha on vallankäyttöä, epäoikeudenmukaista sellaista.

Suomi on? kirjoitti:

mitä on. Käykääpä yhteiskunta -osiossa vähän keskustelemassa asiasta. Eiköhän se ole tämä ihmisten suvaitsemattomuus, kylmä suhtautuminen toisiin ihmisiin, ymmärtämättömyys ja itsekeskeinen elämä. Asioita ei haluta ymmärtää, heikkoja ei haluta puolustaa ja auttaa.

Elä siinä sitten. Että voi perkelettä vaan. Koita hallita tunteitasi, ajatella realistisesti ja positiivisesti. Viha on vallankäyttöä, epäoikeudenmukaista sellaista.

Lue lisää

...ihmisiin, joilla oikeasti on jonkin asteinen persoonallisuushäiriö? Oletko kokenut miten sellainen ihminen yrittää sekoittaa kaikki ihmissuhteesi parisuhdettasi myöden esittämällä luotettavaa ystävää? Oletko kokenut, miten sinulle täysin oudot ihmiset tulevat kertomaan sinulle, että miksi sinä olet heistä sitä tai tätä mieltä, kun tuollainen "ystävä" on heille niin vakuuttavasti sellaista totuutena kertonut? Oletko saanut selittää jopa työnantajallesi, lapsesi tarhatädeille ja sosiaalialan ihmisille, että ei perheessäsi ole jotain omituista meneillään, kun tämä "ystävä" on sellaista käynyt puhelemassa. Ja kun ystävä jää kiinni ja häneltä kysyy, mikä ihme oikein on tällaisen käytöksen takana, muuttuu hän vihamieliseksi ja hyökkääväksi, koska koko epätodellinen maailma, jonka hän on itselleen rakentanut toisen elämän kustannuksella, onkin uhattuna ihan tavallisella totuudella?

Oletko käynyt poliisilaitoksella juttelemassa tällaisesta ihmisestä, koska sinä, lapsesi, perheesi, sukusi, työpaikkasi, ystäväsi eivät saa rauhaa hänen yrityksiltään saada ne muut hylkäämään sinut ja perheesi voimaan huonosti, toivottavasti rikkoutumaan? Ja miksi? Koska hän on KIPEÄ ihminen, joka olisi omasta mielestään sinulle tärkeämpi, jos sinulla ei olisi ketään muuta tärkeää ihmistä elämässään, jos olisit hyljeksitty.

Valitettavasti näissä asioissa ei ole aina kysymys toisen ihmisen suvaitsemattomuudesta, vaan omasta oikeudesta elää ilman jokapäiväistä helvettiä.

Suomi on? kirjoitti:

mitä on. Käykääpä yhteiskunta -osiossa vähän keskustelemassa asiasta. Eiköhän se ole tämä ihmisten suvaitsemattomuus, kylmä suhtautuminen toisiin ihmisiin, ymmärtämättömyys ja itsekeskeinen elämä. Asioita ei haluta ymmärtää, heikkoja ei haluta puolustaa ja auttaa.

Elä siinä sitten. Että voi perkelettä vaan. Koita hallita tunteitasi, ajatella realistisesti ja positiivisesti. Viha on vallankäyttöä, epäoikeudenmukaista sellaista.

Lue lisää

Miten autat ihmistä, jonka kanssa tekemisissä oleminen tarkoittaa jatkuvaa omituisten ja kamalien tapahtumien "sattumaa" osallesi, joiden takaa paljastuu juuri tuo ihminen?

Kaikkia ei voi auttaa. Ihmisen pitää haluta itsensä ensin apua, hakea sitä sellaisesta paikasta jossa osataan auttaa hukkumatta itse (esim. mielenterveystoimisto).

Ei ole kysymys siitä, haluaisiko auttaa vai ei. Mutta ei sieltä jäisestä vedestäkään ketään auteta ylös itse sinne hyppäämällä. Kyllä se on liina heitettävä, ja toisen on itse siihen tartuttava.

oletko tutustunut kirjoitti:

...ihmisiin, joilla oikeasti on jonkin asteinen persoonallisuushäiriö? Oletko kokenut miten sellainen ihminen yrittää sekoittaa kaikki ihmissuhteesi parisuhdettasi myöden esittämällä luotettavaa ystävää? Oletko kokenut, miten sinulle täysin oudot ihmiset tulevat kertomaan sinulle, että miksi sinä olet heistä sitä tai tätä mieltä, kun tuollainen "ystävä" on heille niin vakuuttavasti sellaista totuutena kertonut? Oletko saanut selittää jopa työnantajallesi, lapsesi tarhatädeille ja sosiaalialan ihmisille, että ei perheessäsi ole jotain omituista meneillään, kun tämä "ystävä" on sellaista käynyt puhelemassa. Ja kun ystävä jää kiinni ja häneltä kysyy, mikä ihme oikein on tällaisen käytöksen takana, muuttuu hän vihamieliseksi ja hyökkääväksi, koska koko epätodellinen maailma, jonka hän on itselleen rakentanut toisen elämän kustannuksella, onkin uhattuna ihan tavallisella totuudella?

Oletko käynyt poliisilaitoksella juttelemassa tällaisesta ihmisestä, koska sinä, lapsesi, perheesi, sukusi, työpaikkasi, ystäväsi eivät saa rauhaa hänen yrityksiltään saada ne muut hylkäämään sinut ja perheesi voimaan huonosti, toivottavasti rikkoutumaan? Ja miksi? Koska hän on KIPEÄ ihminen, joka olisi omasta mielestään sinulle tärkeämpi, jos sinulla ei olisi ketään muuta tärkeää ihmistä elämässään, jos olisit hyljeksitty.

Valitettavasti näissä asioissa ei ole aina kysymys toisen ihmisen suvaitsemattomuudesta, vaan omasta oikeudesta elää ilman jokapäiväistä helvettiä.

Lue lisää

Jokainen jonka omaan yksityisyyteen tunkeudutaan noin törkeällä tavalla, on totta kai oikeutettu tuntemaan vihaa. Järkevä tapa toimia on juuri poliisilaitos ja tuollaisen ihmisen pois sulkeminen elämästään.

Vihantunne jonkinlaista käytöstä kohtaan ei tarkoita jatkuvaa vihantunteessa elämistä tai hallitsematonta käyttäytymistä sen pohjalta.

Oikeutettu viha ei tarkoita laittomia toimia, mutta hetkittäisenä tunteena se on terve, jos se ei hallitse omaa elämää.

oletko tutustunut kirjoitti:

...ihmisiin, joilla oikeasti on jonkin asteinen persoonallisuushäiriö? Oletko kokenut miten sellainen ihminen yrittää sekoittaa kaikki ihmissuhteesi parisuhdettasi myöden esittämällä luotettavaa ystävää? Oletko kokenut, miten sinulle täysin oudot ihmiset tulevat kertomaan sinulle, että miksi sinä olet heistä sitä tai tätä mieltä, kun tuollainen "ystävä" on heille niin vakuuttavasti sellaista totuutena kertonut? Oletko saanut selittää jopa työnantajallesi, lapsesi tarhatädeille ja sosiaalialan ihmisille, että ei perheessäsi ole jotain omituista meneillään, kun tämä "ystävä" on sellaista käynyt puhelemassa. Ja kun ystävä jää kiinni ja häneltä kysyy, mikä ihme oikein on tällaisen käytöksen takana, muuttuu hän vihamieliseksi ja hyökkääväksi, koska koko epätodellinen maailma, jonka hän on itselleen rakentanut toisen elämän kustannuksella, onkin uhattuna ihan tavallisella totuudella?

Oletko käynyt poliisilaitoksella juttelemassa tällaisesta ihmisestä, koska sinä, lapsesi, perheesi, sukusi, työpaikkasi, ystäväsi eivät saa rauhaa hänen yrityksiltään saada ne muut hylkäämään sinut ja perheesi voimaan huonosti, toivottavasti rikkoutumaan? Ja miksi? Koska hän on KIPEÄ ihminen, joka olisi omasta mielestään sinulle tärkeämpi, jos sinulla ei olisi ketään muuta tärkeää ihmistä elämässään, jos olisit hyljeksitty.

Valitettavasti näissä asioissa ei ole aina kysymys toisen ihmisen suvaitsemattomuudesta, vaan omasta oikeudesta elää ilman jokapäiväistä helvettiä.

Lue lisää

persoonallisuushäiriöisiä ja joskus mieleltään järkkyneitä. Tiedättekö, mistä nämä häiriöt saavat alkunsa? Eivät niistä ihmisistä, vaan olosuhteista ja ristiriidoista. He eivät mitä luultavimmin ole pahoja, tai tarkoita kenllekään mitään pahaa. Maailma vaan on epäoikeudenmukainen. Sairaudet ja kriisit tai ongelmat iskevät kehen tahansa, eivät valikoi mitenkään.

Jokainen meistä on omalla ajattelulla ja moraalilla varustettu. Me pystymme erottamaan, mikä on höpöhöpöä, ja mikä taas ei. Persoonallisuushäiriöiset tai mieleltään muuten vaan järkkyneet eivät näe todellisuutta ihan sellaisena kuin se on. He pelkäävät ihmisiä, asioita tai todellisuutta, eivät luota siihen tai niihin. Se on _ihan luonnollista_ .

Elämä on inhimillistä. Mutta mitä enemmän keskustellaan ystävällisesti, tehdään asioita, yhdessä tai yksin, kerrotaan heikommille, miten asiat oikeasti ovat, autetaan niitä ja muitakin, puolustetaan kaikkia, suojellaan kaikkia.

Niin kyllää, epätodellinen maailma, jota mieleltään järkkynyt ihminen tosin ei itse ole rakentanut, vaan se on rakentunut itsestään hänen ympärilleen. Vaikka siksi, kun hän ei ole saanut tarpeeksi rakkautta, huolenpitoa, ystävyyttä, arvostusta, kunnioitusta, ymmärrystä etc. etc. osakseen. Totta kai, jos tätä ystävää vielä epäillään ja uhataan, saattaa hän ryhtyä vihamieliseksi ja hyökkääväksi. Kun ne ainoat asiat, joita hän todeksi pitää ja joiden puolesta hän yrittää elää ja toimia, kumotaan!

Eli älä uhkaa ystävääsi ja hänen haurasta maailmaansa ja ymmärrystään siitä! Vaan koita ymmärtää, tukea ja auttaa. Ja koettaa nähdä erilaisia näkemyksiä ja versioita todellisuudesta.

Kyllä, on poliisilaitoskin tuttu. Kuule, tiedätkö ystäväni, että sä tässä keskustelussa tällä palstalla haukutaan ja kiusataan nyt heikompia. En tarkoita, että sinun tulisi vain kärsiä ystäväsi käytöksestä. Jos et pysty ymmärtämään vaikka mitä tässä yritän selittää, voit jatkaa valitsemallasi linjalla. Mutta parempi olisi, että edes voisit ymmärtää, vaikket voisikaan olla ystäväsi tukena tai häneen yhteydessä ollenkaan.

Kyllä näissä asioissa on myös kyse suvaitsevaisuudesta. Suvaitsevaisuudesta elämän haurautta ja haavoittuvaisuutta kohtaan. Myös erilaisten ystävien.

Anteeksi, jos kirjoitukseni herättää liikaa tunteita. Ei ole tarkoitus ärsyttää, provosoida, kiukustua tai riidellä. Ainoastaan keskustella asioista.

puolustaa tai auttaa? kirjoitti:

Miten autat ihmistä, jonka kanssa tekemisissä oleminen tarkoittaa jatkuvaa omituisten ja kamalien tapahtumien "sattumaa" osallesi, joiden takaa paljastuu juuri tuo ihminen?

Kaikkia ei voi auttaa. Ihmisen pitää haluta itsensä ensin apua, hakea sitä sellaisesta paikasta jossa osataan auttaa hukkumatta itse (esim. mielenterveystoimisto).

Ei ole kysymys siitä, haluaisiko auttaa vai ei. Mutta ei sieltä jäisestä vedestäkään ketään auteta ylös itse sinne hyppäämällä. Kyllä se on liina heitettävä, ja toisen on itse siihen tartuttava.

Lue lisää

Kyllä kaikkia ystäviä ystäväpiiri voi tukea, ystävät antaa myötätuntoa, ymmärrystä ja tukea. Myös "omituista" käyttäytymistä kohtaan.

Ja tiedättekö usein voi olla, että mieleltään järkkynyt ihminen ei ymmärrä, että hänen todellisuutensa ei ole oikea, ja että hän ansaitsisi apua. Varsinkin, jos ihmiset käyttäytyvät häntä kohtaan vihamielisesti.

Ei viha ole oikeutettua, kun on kyse elämän arvaamattomuudesta ja heikkoudesta. Mikä oikein on teidän yksityisyytenne raja? Jos te olette sairaita, ja menette lääkäriin, annatteko lääkärin koskea teitä? Eikö siinä mennä yksityisyyden rajan yli? Mistä tiedätte, jos lääkärinne on persoonallisuushäiriöinen? Hän saattaa sitä olla, mutta hoitaa hommansa vaikkapa paremmin kuin toiset.

Ei viha ole mikään ratkaisu. Jokaisen pitää oppia ensin tunnistamaan omat tunteensa ja sitten hallitsemaan niitä. Vihan tunteella teillä on valtaa heikkoja kohtaan ja tämä on negatiivista vallankäyttöä. Ei mitenkään oikeudenmukaista, eikä oikeutettua. Ei tarkoita viha laittomia toimia, mutta jos ette osaa pitää omaa vihantunnettanne vain kotonanne, oman yksityisyytenne suojissa, vaan teidän pitää sitä ulkomaailmalle ilmaista. Niin se ei ole oikeudenmukaista käytöstä muita ihmisiä kohtaan, varsinkaan teidän ystäväänne.

En nyt muista, kuinka ne kunnianloukkaus -pykälät Suomessa menivät. Mutta jokseenkin niin, että jos puhuu henkilöstä julkisesti ja hän on tunnistettavissa, niin siitä voidaan nostaa kunnianloukkaussyyte.

Kyllä jäisestä vedestä autetaan keppien, naskalien tai liinan avulla toinen pois. Tosin palomies voi ketjussa lähteä sinne itsekin. Mutta idea onkin siinä, että toiselle voi puhua ystävällisesti, antaa neuvoja, tukea ja apua.

Kyllä, lähipiirissäni kirjoitti:

persoonallisuushäiriöisiä ja joskus mieleltään järkkyneitä. Tiedättekö, mistä nämä häiriöt saavat alkunsa? Eivät niistä ihmisistä, vaan olosuhteista ja ristiriidoista. He eivät mitä luultavimmin ole pahoja, tai tarkoita kenllekään mitään pahaa. Maailma vaan on epäoikeudenmukainen. Sairaudet ja kriisit tai ongelmat iskevät kehen tahansa, eivät valikoi mitenkään.

Jokainen meistä on omalla ajattelulla ja moraalilla varustettu. Me pystymme erottamaan, mikä on höpöhöpöä, ja mikä taas ei. Persoonallisuushäiriöiset tai mieleltään muuten vaan järkkyneet eivät näe todellisuutta ihan sellaisena kuin se on. He pelkäävät ihmisiä, asioita tai todellisuutta, eivät luota siihen tai niihin. Se on _ihan luonnollista_ .

Elämä on inhimillistä. Mutta mitä enemmän keskustellaan ystävällisesti, tehdään asioita, yhdessä tai yksin, kerrotaan heikommille, miten asiat oikeasti ovat, autetaan niitä ja muitakin, puolustetaan kaikkia, suojellaan kaikkia.

Niin kyllää, epätodellinen maailma, jota mieleltään järkkynyt ihminen tosin ei itse ole rakentanut, vaan se on rakentunut itsestään hänen ympärilleen. Vaikka siksi, kun hän ei ole saanut tarpeeksi rakkautta, huolenpitoa, ystävyyttä, arvostusta, kunnioitusta, ymmärrystä etc. etc. osakseen. Totta kai, jos tätä ystävää vielä epäillään ja uhataan, saattaa hän ryhtyä vihamieliseksi ja hyökkääväksi. Kun ne ainoat asiat, joita hän todeksi pitää ja joiden puolesta hän yrittää elää ja toimia, kumotaan!

Eli älä uhkaa ystävääsi ja hänen haurasta maailmaansa ja ymmärrystään siitä! Vaan koita ymmärtää, tukea ja auttaa. Ja koettaa nähdä erilaisia näkemyksiä ja versioita todellisuudesta.

Kyllä, on poliisilaitoskin tuttu. Kuule, tiedätkö ystäväni, että sä tässä keskustelussa tällä palstalla haukutaan ja kiusataan nyt heikompia. En tarkoita, että sinun tulisi vain kärsiä ystäväsi käytöksestä. Jos et pysty ymmärtämään vaikka mitä tässä yritän selittää, voit jatkaa valitsemallasi linjalla. Mutta parempi olisi, että edes voisit ymmärtää, vaikket voisikaan olla ystäväsi tukena tai häneen yhteydessä ollenkaan.

Kyllä näissä asioissa on myös kyse suvaitsevaisuudesta. Suvaitsevaisuudesta elämän haurautta ja haavoittuvaisuutta kohtaan. Myös erilaisten ystävien.

Anteeksi, jos kirjoitukseni herättää liikaa tunteita. Ei ole tarkoitus ärsyttää, provosoida, kiukustua tai riidellä. Ainoastaan keskustella asioista.

Lue lisää

Ja yritin ymmärtää ystävänä ollessani. Kuitenkin on mahdotonta olla ystävä ja tuki ihmiselle, joka valehtelee sinulle, kertoo muista ystävistäsi paikkaansa pitämättömiä asioita jotta olisit vain hänen ystävänsä, kertoo samalla tavoin sinusta perättömiä asioita muille ystävillesi, jotta itsekään et olisi heidän ystävänsä, vaan olisit ja eläisit vain tuota yhtä ihmistä varten.

Minä tutustuin tukirinkiin, mielenterveyspuolen sellaiseen, koska elämästäni todellakin tuli "kummallisten sattumusten" seurauksena suomeksi sanottuna helvettiä. Siellä kehotettiin ottamaan etäisyyttä tuon tyyppiseen ihmiseen, ei siksi, että se olisi hänen kiusaamistaan, vaan jotta oma kiusatuksi tuleminen loppuisi.

Kenenkään velvollisuus ei ole oman elämänsä kustannuksella yrittää auttaa ja tukea toista. Mitä se ketään hyödyttää, jos tukee jonkun epärealistista ja valheilla rakentunutta maailmaa, ja samalla itsekin joutuu elämään, joka on kaukana mistään normaalista ja hyvästä?

Kyllä minä ymmärrän, että ei ole kyse ihmisen pahuudesta, vaan on kysymys ihmisen kipeydestä. Vihaksi silti pistää se, että vaikkakin kipeydestä, jos kuka tahansa yrittää rikkoa oman kodin, muut ystävyyssuhteet, työsuhteen, sukulaisuussuhteet. Se on väärin. Minä olen sanonut asian suoraan, ja kun totuus alkoi valkenemaan, ehdotin myös avun hakemista hänelle itselleen. Hän ei ollut siihen valmis, enkä minäkään ollut valmis suostumaan oman elämäni sekoittamiseen, itseni ja läheisteni henkiseen satuttamiseen.

En minä häntä vihaa, vaikka hänen tekonsa vihaksi pistivätkin. Minä toivon, että hän jonain päivänä oikeasti hakee itselleen apua ja tulee autetuksi. Tiedän, että minun elämäni ei ole aiheuttanut hänen ongelmaansa, minulla on ihan tavallinen elämä, jossa ei ristiriitoja ole normaalista poiketen.

Se että näistä asioista keskustellaan julkisesti, on hyvä asia, mutta mielestäni turhaan väität, että heikompien kimppuun täällä käytäisiin. Kyllä se olin minä omassa tapauksessani jonka kimppuun käytiin, ja kyllä, ymmärrän, se on ollut kipeyttä, ei pahuutta.

Olen onnellisempi ilman häntä. Yhtään sen vähempää en silti hänenkään elämälleen toivo.

realiteetit kirjoitti:

Kyllä kaikkia ystäviä ystäväpiiri voi tukea, ystävät antaa myötätuntoa, ymmärrystä ja tukea. Myös "omituista" käyttäytymistä kohtaan.

Ja tiedättekö usein voi olla, että mieleltään järkkynyt ihminen ei ymmärrä, että hänen todellisuutensa ei ole oikea, ja että hän ansaitsisi apua. Varsinkin, jos ihmiset käyttäytyvät häntä kohtaan vihamielisesti.

Ei viha ole oikeutettua, kun on kyse elämän arvaamattomuudesta ja heikkoudesta. Mikä oikein on teidän yksityisyytenne raja? Jos te olette sairaita, ja menette lääkäriin, annatteko lääkärin koskea teitä? Eikö siinä mennä yksityisyyden rajan yli? Mistä tiedätte, jos lääkärinne on persoonallisuushäiriöinen? Hän saattaa sitä olla, mutta hoitaa hommansa vaikkapa paremmin kuin toiset.

Ei viha ole mikään ratkaisu. Jokaisen pitää oppia ensin tunnistamaan omat tunteensa ja sitten hallitsemaan niitä. Vihan tunteella teillä on valtaa heikkoja kohtaan ja tämä on negatiivista vallankäyttöä. Ei mitenkään oikeudenmukaista, eikä oikeutettua. Ei tarkoita viha laittomia toimia, mutta jos ette osaa pitää omaa vihantunnettanne vain kotonanne, oman yksityisyytenne suojissa, vaan teidän pitää sitä ulkomaailmalle ilmaista. Niin se ei ole oikeudenmukaista käytöstä muita ihmisiä kohtaan, varsinkaan teidän ystäväänne.

En nyt muista, kuinka ne kunnianloukkaus -pykälät Suomessa menivät. Mutta jokseenkin niin, että jos puhuu henkilöstä julkisesti ja hän on tunnistettavissa, niin siitä voidaan nostaa kunnianloukkaussyyte.

Kyllä jäisestä vedestä autetaan keppien, naskalien tai liinan avulla toinen pois. Tosin palomies voi ketjussa lähteä sinne itsekin. Mutta idea onkin siinä, että toiselle voi puhua ystävällisesti, antaa neuvoja, tukea ja apua.

Lue lisää

Ketään ei voida pakottaa olemaan jonkun kanssa tekemisissä, jos joku ei sitä halua.

Kenenkään velvollisuus ei ole laittaa omaa elämäänsä ja läheisiään alttiiksi sekasorrolle, sillä perustein että toinen tarvitsisi ja ansaitsisi apua. Apua saa ammattiauttajien taholta, mielenterveystoimistosta esimerkiksi. Apua ei voi tarjota tällaisissa tapauksissa se ihminen, joka on toiselle läheinen, jonka elämän toinen läheisyyden turvin samalla tuhoaa. Vedestä ei voi vetää sitä ihmistä, joka on katkaissut sinulta kädet ja jalat. Miten silloin autat? Apua, josta todella on hyötyä, tarjoaa ammatillinen taho, tässä vertauksessa palomies. Jos palomies on se ystävä, jolta veteen joutunut on katkonut kädet ja jalat, ei hänkään voi auttaa. Edes myötätunnolla hän ei nosta vedenvaraan joutunutta ylös. Jos hän yrittää, hän hukkuu itse ensimmäisenä. Toki toinen saattaisi selvitä kelluttelemalla sen toisen päällä, mutta aikamoinen uhraus siinä kysymyksessä on. Sellaiseen ei yksinkertaisesti ketään voi vastuuttaa. Siksi avun on oltava taho, joka ei ole yksityiselämältään sekoittunut toisen kanssa yhteen. Siihen perustuu apu, joka vaikuttaa.

Vihantunne on normaali tunne. Se ei tarkoita, että tuntisi jatkuvasti vihaa, tai että edes vihaisi jotain ihmistä. Mutta väitätkö ettet tuntisi vihaa, jos joku väärin perustein kävisi jonkun sinulle rakkaan kimppuun? Ensimmäinen tunne olisi automaattisesti viha. Esimerkiksi omien lasten elämään sekasorron ja henkisen ahdistavuuden tuominen, viattoman lapsen kimppuun käyminen, on jotain niin ala-arvoista, että kuka tahansa vanhempi tuntee vihaa sellaisen tekijää kohtaan. Et sinä siitä poikkeaisi. Se on vanhemman vaisto ja vanhemman rakkaus.

Etkö ymmärrä, mitä tarkoittaa oma yksityisyys? Esimerkkisi antaa sellaisen kuvan. Lääkäri ei voi yksityisasioitasi retostella muille ihmisille, tai hän tekee virkavirheen ja joutuu pois ammatistaan. Yksityisyys tarkoittaa minulle sitä, että minun elämääni ei valhein ja puolitotuuksin retostella muille ihmisille, "luottamuksellisessa ystävyyssuhteessa" olevan ihmisen toimesta. Minun yksityisyyteni tarkoittaa sitä, että kotini on linnani, jota puolustan jos joku sinne hyökkää. Minä puolustan myös ystäviäni, jotka valheellisin perustein joutuvat kohdelluksi huonosti ja puolustan oikeuttani elää normaalia elämää, joka minulla on ollut jo ennen kuin sitä ulkopuolelta tultiin sekoittamaan. Minä puolustaisin myös ystävää, jolla olisi mielenterveydellisiä ongelmia, jos ei tarkoittaisi oman elämäni ja perheeni uhraamista valheiden luomaan sekasortoon.

Voit olla huoleti, ketään ei näiden asioiden julkituomisesta voida tunnistaa, koska näitä samoja kokemuksia vastaavalla tavoin kipeistä ihmisistä on pilvin pimein. On puolisoita, ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat valitettavasti tällaisia asioita joutuneet kokemaan. On tukiryhmiä näille ihmisille, jotka ovat joutuneet vastaaviin pyörityksiin. Jos epäilit, että esimerkiksi juuri sinut näistä teksteistä voisi tunnistaa, olet väärässä, näitä tarinoita todellakin riittää. Ehkä se voisi avata sinunkin silmäsi (mikäli olettamukseni osuu oikeaan), ja voisit hakea apua itsellesi, koska kipeydessäsikään et ole yksin. En minä tai ne jotka uhreiksi kokevat joutuneensa, tunne vihaa juuri sinua kohtaan, tai toivo sinulle henkilökohtaisesti mitään ikävää. Juuri siksi toivon, että itsensä tällaisesta tekstistä jollain tavalla tunnistavat hakisivat itselleen apua. Silloin heistäkin voisi tulla onnellisia ja ehjiä ihmisiä, jonka jälkeen todellinen ystävyys antaisi oikeasti molemmille sitä, mihin se on tarkoitettu.

itse realiteetit? kirjoitti:

Ketään ei voida pakottaa olemaan jonkun kanssa tekemisissä, jos joku ei sitä halua.

Kenenkään velvollisuus ei ole laittaa omaa elämäänsä ja läheisiään alttiiksi sekasorrolle, sillä perustein että toinen tarvitsisi ja ansaitsisi apua. Apua saa ammattiauttajien taholta, mielenterveystoimistosta esimerkiksi. Apua ei voi tarjota tällaisissa tapauksissa se ihminen, joka on toiselle läheinen, jonka elämän toinen läheisyyden turvin samalla tuhoaa. Vedestä ei voi vetää sitä ihmistä, joka on katkaissut sinulta kädet ja jalat. Miten silloin autat? Apua, josta todella on hyötyä, tarjoaa ammatillinen taho, tässä vertauksessa palomies. Jos palomies on se ystävä, jolta veteen joutunut on katkonut kädet ja jalat, ei hänkään voi auttaa. Edes myötätunnolla hän ei nosta vedenvaraan joutunutta ylös. Jos hän yrittää, hän hukkuu itse ensimmäisenä. Toki toinen saattaisi selvitä kelluttelemalla sen toisen päällä, mutta aikamoinen uhraus siinä kysymyksessä on. Sellaiseen ei yksinkertaisesti ketään voi vastuuttaa. Siksi avun on oltava taho, joka ei ole yksityiselämältään sekoittunut toisen kanssa yhteen. Siihen perustuu apu, joka vaikuttaa.

Vihantunne on normaali tunne. Se ei tarkoita, että tuntisi jatkuvasti vihaa, tai että edes vihaisi jotain ihmistä. Mutta väitätkö ettet tuntisi vihaa, jos joku väärin perustein kävisi jonkun sinulle rakkaan kimppuun? Ensimmäinen tunne olisi automaattisesti viha. Esimerkiksi omien lasten elämään sekasorron ja henkisen ahdistavuuden tuominen, viattoman lapsen kimppuun käyminen, on jotain niin ala-arvoista, että kuka tahansa vanhempi tuntee vihaa sellaisen tekijää kohtaan. Et sinä siitä poikkeaisi. Se on vanhemman vaisto ja vanhemman rakkaus.

Etkö ymmärrä, mitä tarkoittaa oma yksityisyys? Esimerkkisi antaa sellaisen kuvan. Lääkäri ei voi yksityisasioitasi retostella muille ihmisille, tai hän tekee virkavirheen ja joutuu pois ammatistaan. Yksityisyys tarkoittaa minulle sitä, että minun elämääni ei valhein ja puolitotuuksin retostella muille ihmisille, "luottamuksellisessa ystävyyssuhteessa" olevan ihmisen toimesta. Minun yksityisyyteni tarkoittaa sitä, että kotini on linnani, jota puolustan jos joku sinne hyökkää. Minä puolustan myös ystäviäni, jotka valheellisin perustein joutuvat kohdelluksi huonosti ja puolustan oikeuttani elää normaalia elämää, joka minulla on ollut jo ennen kuin sitä ulkopuolelta tultiin sekoittamaan. Minä puolustaisin myös ystävää, jolla olisi mielenterveydellisiä ongelmia, jos ei tarkoittaisi oman elämäni ja perheeni uhraamista valheiden luomaan sekasortoon.

Voit olla huoleti, ketään ei näiden asioiden julkituomisesta voida tunnistaa, koska näitä samoja kokemuksia vastaavalla tavoin kipeistä ihmisistä on pilvin pimein. On puolisoita, ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat valitettavasti tällaisia asioita joutuneet kokemaan. On tukiryhmiä näille ihmisille, jotka ovat joutuneet vastaaviin pyörityksiin. Jos epäilit, että esimerkiksi juuri sinut näistä teksteistä voisi tunnistaa, olet väärässä, näitä tarinoita todellakin riittää. Ehkä se voisi avata sinunkin silmäsi (mikäli olettamukseni osuu oikeaan), ja voisit hakea apua itsellesi, koska kipeydessäsikään et ole yksin. En minä tai ne jotka uhreiksi kokevat joutuneensa, tunne vihaa juuri sinua kohtaan, tai toivo sinulle henkilökohtaisesti mitään ikävää. Juuri siksi toivon, että itsensä tällaisesta tekstistä jollain tavalla tunnistavat hakisivat itselleen apua. Silloin heistäkin voisi tulla onnellisia ja ehjiä ihmisiä, jonka jälkeen todellinen ystävyys antaisi oikeasti molemmille sitä, mihin se on tarkoitettu.

Lue lisää

mutta hyvä niinkin. Saadaan omia asioita ilmaistua ja ehkä tätä kautta helpotusta omaan ahdinkoon. Anteeksi, jos ymmärsin kirjoitustasi enemmän omien kokemuksieni kautta. Kirjoitin varmaan liian kiivaasti. Toivottavasti et pahastunut kovin. Hyvää tarkoitan, haluaisin ongelmiin ratkaisuja, kestäviä sellaisia, ehkä itse olen ahdistunut tilanteista vain.

Kyllä ymmärrän yksityisyyden, pitäisi kai tapauskohtaisesti aina määritellä, mistä puhutaan. Ehkä näissä teksteissä sitä ei määritelty, vaan jokainen puhui omien kokemuksiensa mukaan.

Kaikki eivät yksityisyyttä kuitenkaan tunnu aina ymmärtävän. Minunkin mielestäni lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus ja näin tulisi olla myös muilla terveydenhuoltoalan ammattilaisilla. Tosin tämä rikkoontuu helposti. Se minua kiusaa. On vaikea luottaa sellaisiin terveydenalan ammattilaisiin, jotka eivät osaa pitää oireita ja asioita vain potilaskansioiden sisällä. Vaan puhuvat niistä niin toisille potilaille, ystäville, naapureille etc. Terapiasaliin saatetaan tuoda ihmisiä, joilla on jotain aiempia yhteyksiä potilaisiin, ja se ei tunnu potilaista tai heidän omaisistaan mukavalta.

Varsinkin, jos on kotoisin "kylästä", jossa ihmisten asioita puitiin heidän yksityisyytensä rajat rikkoen. Tosin lain mukaan ihmisten yksityisasioista saa pienessä piirissä puhua, että se ei ole vielä kunnianloukkaamista. Tosin on vaikea määritellä, mitkä ne pienet piirit ovat, johon piiri saattaa olettaa henkilön kuuluvan, mutta henkilö itse ei katso kuuluvansa tähän piiriin tai yhteisöön.

Ymmärsinkö oikein, että jos minä omalla tekstilläni osoitan perehtyneisyyttä asiaa kohtaan ja ymmärtäväni sairastuneita. Niin olet jo huolestunut ja kehottamassa hakemaan apua. Älä kuitenkaan murehdi tai huolestu turhaan. Tiedän, mistä puhun. Olen jotain kurjaa kokenut aiemmin, mutta se ei tarkoita, että nyt olisi mitään hätää. Ehkä puhun sen takia, että muutkin ihmiset voisivat asioita ymmärtää ja jotta me kaikki ymmärtäisimme elämästä ja sen haavoittuvuudesta enemmän. Tai olen vaan herkkä ja runollinen ja tykkään kirjoitella erilaisia tekstejä. Onhan aina myös lukijan oman arvion varassa, mitä tekstistä ymmärtää. Ei pelkästään kirjoittajan.

Mielestäni tekstisi ei ehkä parhaalla tavalla toteuta tarkoitustaan "saada tällaiset ihmiset hoitoon", kun heidän käyttäytymistään täällä kritisoidaan. Mielestäni se saa sellaiset ihmiset, jotka ovat nähneet tai kokeneet epäoikeudenmukaista käyttäytymistä, kun toiset ihmiset suotta toisia kritisoivat, tuomitsevat, eivätkä ymmärrä, puolustamaan kritisoituja. Tämä on toki myös hyvä asia. On hyvä keskustella asioista kaikin puolin.

Mutta jos haluataan saada ihmiset tunnistamaan apua tarvitsevan käyttäytymisen. Olisi ehkä parempi kirjoittaa ohjeita, miten tunnistan oireet ja miten tuen ystävääni ja haen hänelle apua, tai ammattiauttajan paikalle.

Kirjoitat näppärästi vertauskuvissa. Mutta luulen niin, että jos todella meillä on edessämme pulassa oleva ihminen, joka katkoo ystäviensä kädet ja jalat, niin ammattitaitoinen palomies, lääkäri tai ambulanssinkuljettaja ei anna raajojensa tulla katkotuksi. Heillä pitäisi olla taitoja ja kykyjä, ymmärrystä ja tietoa hoidella tapaukset kuin tapaukset ja auttaa heitä eteenpäin saamaan asianmukaista hoitoa ja apua.

Kyllä ymmärrän, että vihantunne on ensimmäinen reaktio. Olen samanlaista vihaa itsekin tuntenut. Välillä tunnen vihaa myös heikompia mollaavia kohtaan, mitä on vaikea itseltään hyväksyä, koska sehän on heikompien käyttäytymisestä ärsyyntymistä. Sellaista käyttäytymistä kohtaan, mikä ei näe epäjohdonmukaisen, oudon tai agressiivisen käyttäytymisen takana olevia ongelmia, tuskaa tai epäoikeudenmukaisuutta. Tai erilaisen ja uuden käyttäytymisen takana olevia hyviä ajatuksia, uusia metodeja, parempia käytäntöjä, erilaista ymmärrystä, maailmankuvaa jne.

vähän eri asioista kirjoitti:

mutta hyvä niinkin. Saadaan omia asioita ilmaistua ja ehkä tätä kautta helpotusta omaan ahdinkoon. Anteeksi, jos ymmärsin kirjoitustasi enemmän omien kokemuksieni kautta. Kirjoitin varmaan liian kiivaasti. Toivottavasti et pahastunut kovin. Hyvää tarkoitan, haluaisin ongelmiin ratkaisuja, kestäviä sellaisia, ehkä itse olen ahdistunut tilanteista vain.

Kyllä ymmärrän yksityisyyden, pitäisi kai tapauskohtaisesti aina määritellä, mistä puhutaan. Ehkä näissä teksteissä sitä ei määritelty, vaan jokainen puhui omien kokemuksiensa mukaan.

Kaikki eivät yksityisyyttä kuitenkaan tunnu aina ymmärtävän. Minunkin mielestäni lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus ja näin tulisi olla myös muilla terveydenhuoltoalan ammattilaisilla. Tosin tämä rikkoontuu helposti. Se minua kiusaa. On vaikea luottaa sellaisiin terveydenalan ammattilaisiin, jotka eivät osaa pitää oireita ja asioita vain potilaskansioiden sisällä. Vaan puhuvat niistä niin toisille potilaille, ystäville, naapureille etc. Terapiasaliin saatetaan tuoda ihmisiä, joilla on jotain aiempia yhteyksiä potilaisiin, ja se ei tunnu potilaista tai heidän omaisistaan mukavalta.

Varsinkin, jos on kotoisin "kylästä", jossa ihmisten asioita puitiin heidän yksityisyytensä rajat rikkoen. Tosin lain mukaan ihmisten yksityisasioista saa pienessä piirissä puhua, että se ei ole vielä kunnianloukkaamista. Tosin on vaikea määritellä, mitkä ne pienet piirit ovat, johon piiri saattaa olettaa henkilön kuuluvan, mutta henkilö itse ei katso kuuluvansa tähän piiriin tai yhteisöön.

Ymmärsinkö oikein, että jos minä omalla tekstilläni osoitan perehtyneisyyttä asiaa kohtaan ja ymmärtäväni sairastuneita. Niin olet jo huolestunut ja kehottamassa hakemaan apua. Älä kuitenkaan murehdi tai huolestu turhaan. Tiedän, mistä puhun. Olen jotain kurjaa kokenut aiemmin, mutta se ei tarkoita, että nyt olisi mitään hätää. Ehkä puhun sen takia, että muutkin ihmiset voisivat asioita ymmärtää ja jotta me kaikki ymmärtäisimme elämästä ja sen haavoittuvuudesta enemmän. Tai olen vaan herkkä ja runollinen ja tykkään kirjoitella erilaisia tekstejä. Onhan aina myös lukijan oman arvion varassa, mitä tekstistä ymmärtää. Ei pelkästään kirjoittajan.

Mielestäni tekstisi ei ehkä parhaalla tavalla toteuta tarkoitustaan "saada tällaiset ihmiset hoitoon", kun heidän käyttäytymistään täällä kritisoidaan. Mielestäni se saa sellaiset ihmiset, jotka ovat nähneet tai kokeneet epäoikeudenmukaista käyttäytymistä, kun toiset ihmiset suotta toisia kritisoivat, tuomitsevat, eivätkä ymmärrä, puolustamaan kritisoituja. Tämä on toki myös hyvä asia. On hyvä keskustella asioista kaikin puolin.

Mutta jos haluataan saada ihmiset tunnistamaan apua tarvitsevan käyttäytymisen. Olisi ehkä parempi kirjoittaa ohjeita, miten tunnistan oireet ja miten tuen ystävääni ja haen hänelle apua, tai ammattiauttajan paikalle.

Kirjoitat näppärästi vertauskuvissa. Mutta luulen niin, että jos todella meillä on edessämme pulassa oleva ihminen, joka katkoo ystäviensä kädet ja jalat, niin ammattitaitoinen palomies, lääkäri tai ambulanssinkuljettaja ei anna raajojensa tulla katkotuksi. Heillä pitäisi olla taitoja ja kykyjä, ymmärrystä ja tietoa hoidella tapaukset kuin tapaukset ja auttaa heitä eteenpäin saamaan asianmukaista hoitoa ja apua.

Kyllä ymmärrän, että vihantunne on ensimmäinen reaktio. Olen samanlaista vihaa itsekin tuntenut. Välillä tunnen vihaa myös heikompia mollaavia kohtaan, mitä on vaikea itseltään hyväksyä, koska sehän on heikompien käyttäytymisestä ärsyyntymistä. Sellaista käyttäytymistä kohtaan, mikä ei näe epäjohdonmukaisen, oudon tai agressiivisen käyttäytymisen takana olevia ongelmia, tuskaa tai epäoikeudenmukaisuutta. Tai erilaisen ja uuden käyttäytymisen takana olevia hyviä ajatuksia, uusia metodeja, parempia käytäntöjä, erilaista ymmärrystä, maailmankuvaa jne.

Lue lisää

ketjussa?

käyttänyt tässä kirjoitti:

ketjussa?

En minäkään tiedä, kenen kanssa juttelen. Kuinka monen ihmisen.

Ehkä idea on siinä, että jokainen saa ilmaista itseään, saa omata mielipiteensä. Jos löytää toisten sanomisista jotain itseään auttavaa, tukevaa, piristävää, lohduttavaa, mielenkiintoista tms. hyvä niin. Jos ei löydä, kannattaa jatkaa etsimistä.

Elämä leijuu eteenpäin, sinne tänne pomppii. Joskus takertelee, joskus ristiriitailee, joskus sumuaa ja sekoaa.

vähän eri asioista kirjoitti:

mutta hyvä niinkin. Saadaan omia asioita ilmaistua ja ehkä tätä kautta helpotusta omaan ahdinkoon. Anteeksi, jos ymmärsin kirjoitustasi enemmän omien kokemuksieni kautta. Kirjoitin varmaan liian kiivaasti. Toivottavasti et pahastunut kovin. Hyvää tarkoitan, haluaisin ongelmiin ratkaisuja, kestäviä sellaisia, ehkä itse olen ahdistunut tilanteista vain.

Kyllä ymmärrän yksityisyyden, pitäisi kai tapauskohtaisesti aina määritellä, mistä puhutaan. Ehkä näissä teksteissä sitä ei määritelty, vaan jokainen puhui omien kokemuksiensa mukaan.

Kaikki eivät yksityisyyttä kuitenkaan tunnu aina ymmärtävän. Minunkin mielestäni lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus ja näin tulisi olla myös muilla terveydenhuoltoalan ammattilaisilla. Tosin tämä rikkoontuu helposti. Se minua kiusaa. On vaikea luottaa sellaisiin terveydenalan ammattilaisiin, jotka eivät osaa pitää oireita ja asioita vain potilaskansioiden sisällä. Vaan puhuvat niistä niin toisille potilaille, ystäville, naapureille etc. Terapiasaliin saatetaan tuoda ihmisiä, joilla on jotain aiempia yhteyksiä potilaisiin, ja se ei tunnu potilaista tai heidän omaisistaan mukavalta.

Varsinkin, jos on kotoisin "kylästä", jossa ihmisten asioita puitiin heidän yksityisyytensä rajat rikkoen. Tosin lain mukaan ihmisten yksityisasioista saa pienessä piirissä puhua, että se ei ole vielä kunnianloukkaamista. Tosin on vaikea määritellä, mitkä ne pienet piirit ovat, johon piiri saattaa olettaa henkilön kuuluvan, mutta henkilö itse ei katso kuuluvansa tähän piiriin tai yhteisöön.

Ymmärsinkö oikein, että jos minä omalla tekstilläni osoitan perehtyneisyyttä asiaa kohtaan ja ymmärtäväni sairastuneita. Niin olet jo huolestunut ja kehottamassa hakemaan apua. Älä kuitenkaan murehdi tai huolestu turhaan. Tiedän, mistä puhun. Olen jotain kurjaa kokenut aiemmin, mutta se ei tarkoita, että nyt olisi mitään hätää. Ehkä puhun sen takia, että muutkin ihmiset voisivat asioita ymmärtää ja jotta me kaikki ymmärtäisimme elämästä ja sen haavoittuvuudesta enemmän. Tai olen vaan herkkä ja runollinen ja tykkään kirjoitella erilaisia tekstejä. Onhan aina myös lukijan oman arvion varassa, mitä tekstistä ymmärtää. Ei pelkästään kirjoittajan.

Mielestäni tekstisi ei ehkä parhaalla tavalla toteuta tarkoitustaan "saada tällaiset ihmiset hoitoon", kun heidän käyttäytymistään täällä kritisoidaan. Mielestäni se saa sellaiset ihmiset, jotka ovat nähneet tai kokeneet epäoikeudenmukaista käyttäytymistä, kun toiset ihmiset suotta toisia kritisoivat, tuomitsevat, eivätkä ymmärrä, puolustamaan kritisoituja. Tämä on toki myös hyvä asia. On hyvä keskustella asioista kaikin puolin.

Mutta jos haluataan saada ihmiset tunnistamaan apua tarvitsevan käyttäytymisen. Olisi ehkä parempi kirjoittaa ohjeita, miten tunnistan oireet ja miten tuen ystävääni ja haen hänelle apua, tai ammattiauttajan paikalle.

Kirjoitat näppärästi vertauskuvissa. Mutta luulen niin, että jos todella meillä on edessämme pulassa oleva ihminen, joka katkoo ystäviensä kädet ja jalat, niin ammattitaitoinen palomies, lääkäri tai ambulanssinkuljettaja ei anna raajojensa tulla katkotuksi. Heillä pitäisi olla taitoja ja kykyjä, ymmärrystä ja tietoa hoidella tapaukset kuin tapaukset ja auttaa heitä eteenpäin saamaan asianmukaista hoitoa ja apua.

Kyllä ymmärrän, että vihantunne on ensimmäinen reaktio. Olen samanlaista vihaa itsekin tuntenut. Välillä tunnen vihaa myös heikompia mollaavia kohtaan, mitä on vaikea itseltään hyväksyä, koska sehän on heikompien käyttäytymisestä ärsyyntymistä. Sellaista käyttäytymistä kohtaan, mikä ei näe epäjohdonmukaisen, oudon tai agressiivisen käyttäytymisen takana olevia ongelmia, tuskaa tai epäoikeudenmukaisuutta. Tai erilaisen ja uuden käyttäytymisen takana olevia hyviä ajatuksia, uusia metodeja, parempia käytäntöjä, erilaista ymmärrystä, maailmankuvaa jne.

Lue lisää

En ole pahastunut kirjoituksiisi, ja pidän hyvänä ajatusta, jossa halutaan nähdä asiat monilta puolin. Kuitenkin minulle jää tunne, ettet oivalla, kuinka moni näiden kuvauksesi mukaan heikompien ihmisten hampaisiin ja ihan oikeasti kiusaamisen ja häiriköinnin kohteeksi joutuneista kokevat, että juuri he ovat niitä uhreja, eikä siten päin, kuten sinä asian esität. Ihmisille, jotka ovat joutuneet kokemaan ns. persoonallisuushäiriöisten itseensä kohdistamaa tuhovoimaa, on olemassa tukirinkejä. Miksi, jos juuri he eivät olekaan uhreja?

Mikä sinun mielestäsi on uhrin asema näissä kuvioissa? Onko se ihminen, jonka valheet ja normaaliymmärryksen mukainen pahanteko, kiusaaminen ja häiriköinti sekoittaa jonkun toisen elämää, vai onko se ihminen, joka siitä kärsii?
Onko uhri mielestäsi se, joka on ystävä toiselle, vai onko uhri se, joka näyttelee taitavasti ystävää, koska ei ehkä muuta osaa, mutta tämän epätodellisen näytelmän turvin kuitenkin pyrkii hajottamaan toisen elämää?

Totta kai heikompi on se, joka ei kykene oikeisiin ihmissuhteisiin. Mutta miten se muuttuu ajatuksissasi sen ihmisen syyksi, joka siihen taas kykenee? Olet oikeassa, emme ehkä ymmärrä toisiamme, koska ajatusmaailmamme ovat liian erilaiset.

Monilla toisia terrorisoivilla ihmisillä on käyttäytymisensä oikeutuksena hyvin mustavalkoinen maailmankuva, myös oikeasta ja väärästä. Heille toisen ihmisen on oltava joko täydellinen, täydellisen hyvä, tai sitten sen vastakohta. Välimuoto on mahdottomuus, koska inhimillisyys ei sovi täydellisyyteen. Esim. ystävän inhimillinen vihanpurkaus jotain tilannetta ja siihen liittyviä ihmisiä kohtaan tekee kipeän ihmisen mielessä ystävästä toisille ylipäätään pahaa tahtovan, vaikka kyse olisi hetken tunneläikähdyksestä, joita jokainen inhimillinen ihminen voi aika ajoin tuntea. Huolimatta siitä, kuinka moraalisesti väärin tällainen ihminen itse käyttäytyy ihmissuhteissaan, hän ei näe omaa käytöstään, vaan tarttuu siihen, minkä kokee toisen käytöksessä olevan väärin.

Kappaleestasi ammatillisuuteen liittyen seuraavaksi. Oletko ajatellut, että terapeutit ja lääkäritkin ovat myös vain ihmisiä? Töissänsä he hoitavat varmasti asiansa lujalla ammattitaidolla, mutta entäpä vapaa-ajalla? Oletko ajatellut, että hekin ovat inhimillisiä ihmisiä, joilla on omat perheensä, ystävänsä, harrastuksensa ja ammatin ulkopuolinen elämänsä? Jos vertauskuvauksiin jälleen mennään, voisin ajatustasi seuraten siis sanoa näin: palomies on huono työssään, ellei hän suhtaudu ja kohtele jokaista ihmistä (sukulaisiaan/ystäviään/puolisoaan) kuin asiakkaitaan 24h vuorokaudessa ja seitsemänä päivänä viikossa. Eikö tuo ole aika järjetöntä? Entäpä jos hän on vapaalla juhlimassa ja käyttää vaikkapa alkoholia? Ei se ole häneltä kiellettyä, vaikka se tekee hänestä työkyvyttömän sille ajalle, vaan se on hänen omaa elämäänsä. Jokaista ammattia harjoittava ihminen millä alalla tahansa, on töissään työstään vastuussa, mutta työn ulkopuolella ei. Vaitiolovelvollisuus (eli esim. terapiassa olevan asiakkaan terapiassa esiin tulleista asioista puhuminen ulkopuoliselle on tietenkin laitonta) on tietyillä aloilla aina, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta siihen, voiko keskustelumme mukaisesti mieleltään järkkynyt päästä ystäväksi kenen kanssa tahansa. Kyse on sellaisen ihmisen taitavasta kyvystä esittää sitä, mitä ajattelee toisen itseltä ystävänä haluavan ja jälkeenpäin sitä kautta syntyneen luottamuksen väärinkäyttäminen. Ei pahuudestaan, vaan kipeydestään johtuen. Tätä kautta ystävyyden vertauksemme palomiehen (työn ulkopuolella) kanssa saavuttanut ihminen on kyllä voinut katkoa juuri häneltä apukeinot eli kädet ja jalat, mutta onneksi todellisuudessa se palomies ei olisi alun perinkään auttamassa veteen hukkuvaa, vaan se, joka on yksityiselämältään ulkopuolinen. Pääsen jälleen ydinideaani, apu jonka liian lähellä seisova (oikeasti läheinen) tarjoaa toista ihmistä tuhoavalla tavalla rakentuneelle persoonalle tarkoittaa, että kipeydessään toinen vetää läheisyyden turvin avuntarjoajankin hengenvaaraan. Valitettavasti niin tapahtuu sillä tavoin kipeiden ihmisten ystäville, joita sitten uhreina tukiringeissä hoidetaan. Surullistahan se on. Minusta kuitenkin kaksi hukkunutta on huonompi kuin se yksi, jonka toivottavasti ulkopuolinen apu = palomies vetää kuitenkin lopulta myös turvaan.

En ole mielestäni mollannut ketään, mutta olen silti oikeutettu tuntemaan vihaa sellaista tekoa kohtaan, jonka tarkoitus on aiheuttaa minulle ja läheisilleni pahaa. Oli vaikutin sen takana mikä vain. En minäkään sillä tavoin kohtele ketään, en vaikka tuntisin sen oikeudeksenikin. Minä elän mieluummin onnellisena omien valintojeni kanssa, vaikka se tarkoittaisikin sellaisen ihmisen poissulkemista läheisyydestäni, joka muutoin onnellisuuteni tuhoaa.

vähän eri asioista kirjoitti:

mutta hyvä niinkin. Saadaan omia asioita ilmaistua ja ehkä tätä kautta helpotusta omaan ahdinkoon. Anteeksi, jos ymmärsin kirjoitustasi enemmän omien kokemuksieni kautta. Kirjoitin varmaan liian kiivaasti. Toivottavasti et pahastunut kovin. Hyvää tarkoitan, haluaisin ongelmiin ratkaisuja, kestäviä sellaisia, ehkä itse olen ahdistunut tilanteista vain.

Kyllä ymmärrän yksityisyyden, pitäisi kai tapauskohtaisesti aina määritellä, mistä puhutaan. Ehkä näissä teksteissä sitä ei määritelty, vaan jokainen puhui omien kokemuksiensa mukaan.

Kaikki eivät yksityisyyttä kuitenkaan tunnu aina ymmärtävän. Minunkin mielestäni lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus ja näin tulisi olla myös muilla terveydenhuoltoalan ammattilaisilla. Tosin tämä rikkoontuu helposti. Se minua kiusaa. On vaikea luottaa sellaisiin terveydenalan ammattilaisiin, jotka eivät osaa pitää oireita ja asioita vain potilaskansioiden sisällä. Vaan puhuvat niistä niin toisille potilaille, ystäville, naapureille etc. Terapiasaliin saatetaan tuoda ihmisiä, joilla on jotain aiempia yhteyksiä potilaisiin, ja se ei tunnu potilaista tai heidän omaisistaan mukavalta.

Varsinkin, jos on kotoisin "kylästä", jossa ihmisten asioita puitiin heidän yksityisyytensä rajat rikkoen. Tosin lain mukaan ihmisten yksityisasioista saa pienessä piirissä puhua, että se ei ole vielä kunnianloukkaamista. Tosin on vaikea määritellä, mitkä ne pienet piirit ovat, johon piiri saattaa olettaa henkilön kuuluvan, mutta henkilö itse ei katso kuuluvansa tähän piiriin tai yhteisöön.

Ymmärsinkö oikein, että jos minä omalla tekstilläni osoitan perehtyneisyyttä asiaa kohtaan ja ymmärtäväni sairastuneita. Niin olet jo huolestunut ja kehottamassa hakemaan apua. Älä kuitenkaan murehdi tai huolestu turhaan. Tiedän, mistä puhun. Olen jotain kurjaa kokenut aiemmin, mutta se ei tarkoita, että nyt olisi mitään hätää. Ehkä puhun sen takia, että muutkin ihmiset voisivat asioita ymmärtää ja jotta me kaikki ymmärtäisimme elämästä ja sen haavoittuvuudesta enemmän. Tai olen vaan herkkä ja runollinen ja tykkään kirjoitella erilaisia tekstejä. Onhan aina myös lukijan oman arvion varassa, mitä tekstistä ymmärtää. Ei pelkästään kirjoittajan.

Mielestäni tekstisi ei ehkä parhaalla tavalla toteuta tarkoitustaan "saada tällaiset ihmiset hoitoon", kun heidän käyttäytymistään täällä kritisoidaan. Mielestäni se saa sellaiset ihmiset, jotka ovat nähneet tai kokeneet epäoikeudenmukaista käyttäytymistä, kun toiset ihmiset suotta toisia kritisoivat, tuomitsevat, eivätkä ymmärrä, puolustamaan kritisoituja. Tämä on toki myös hyvä asia. On hyvä keskustella asioista kaikin puolin.

Mutta jos haluataan saada ihmiset tunnistamaan apua tarvitsevan käyttäytymisen. Olisi ehkä parempi kirjoittaa ohjeita, miten tunnistan oireet ja miten tuen ystävääni ja haen hänelle apua, tai ammattiauttajan paikalle.

Kirjoitat näppärästi vertauskuvissa. Mutta luulen niin, että jos todella meillä on edessämme pulassa oleva ihminen, joka katkoo ystäviensä kädet ja jalat, niin ammattitaitoinen palomies, lääkäri tai ambulanssinkuljettaja ei anna raajojensa tulla katkotuksi. Heillä pitäisi olla taitoja ja kykyjä, ymmärrystä ja tietoa hoidella tapaukset kuin tapaukset ja auttaa heitä eteenpäin saamaan asianmukaista hoitoa ja apua.

Kyllä ymmärrän, että vihantunne on ensimmäinen reaktio. Olen samanlaista vihaa itsekin tuntenut. Välillä tunnen vihaa myös heikompia mollaavia kohtaan, mitä on vaikea itseltään hyväksyä, koska sehän on heikompien käyttäytymisestä ärsyyntymistä. Sellaista käyttäytymistä kohtaan, mikä ei näe epäjohdonmukaisen, oudon tai agressiivisen käyttäytymisen takana olevia ongelmia, tuskaa tai epäoikeudenmukaisuutta. Tai erilaisen ja uuden käyttäytymisen takana olevia hyviä ajatuksia, uusia metodeja, parempia käytäntöjä, erilaista ymmärrystä, maailmankuvaa jne.

Lue lisää

"Olisi ehkä parempi kirjoittaa ohjeita, miten tunnistan oireet ja miten tuen ystävääni ja haen hänelle apua, tai ammattiauttajan paikalle."

Suomen Mielenterveysseuran sivuilta löytyy asiallista tietoa persoonallisuushäiriöistä ja niiden tautiluokituksista, sekä avusta mitä voi tarjota. Hakukoneeseen asiasanoja syöttämällä löytyy varmasti hyvää tietoa, mistä voi olla apua sellaiselle, joka miettii avun löytämistä ystävänsä sairauteen. Esim. Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus tai persoonallisuushäiriö tai rajatila hakusanoina antavat varmasti monia asiallisiakin sivuja käyttöön, josta kaipaamaasi tietoa löytyy.

Ongelmakohdaksi nousee useimmiten se, että aikuisikäistä ei voida hoitaa ilman hänen omaa suostumustaan, ja persoonallisuushäiriöille on tyypillistä, että omaa sairautta ei tunneta. Muistaakseni on olemassa sivut "Narsistien uhrien tuki ry" tai jotain tällaista, josta myös löytää apua, jos on joutunut uhriksi sen tyyppisestä käytöksestä kärsivälle ihmiselle. Sieltäkin kuitenkin löytyy varmasti muiden samassa tilanteessa olleiden kokemuksia ja keinoja selviytyä tilanteesta.

näpräämistä kirjoitti:

En ole pahastunut kirjoituksiisi, ja pidän hyvänä ajatusta, jossa halutaan nähdä asiat monilta puolin. Kuitenkin minulle jää tunne, ettet oivalla, kuinka moni näiden kuvauksesi mukaan heikompien ihmisten hampaisiin ja ihan oikeasti kiusaamisen ja häiriköinnin kohteeksi joutuneista kokevat, että juuri he ovat niitä uhreja, eikä siten päin, kuten sinä asian esität. Ihmisille, jotka ovat joutuneet kokemaan ns. persoonallisuushäiriöisten itseensä kohdistamaa tuhovoimaa, on olemassa tukirinkejä. Miksi, jos juuri he eivät olekaan uhreja?

Mikä sinun mielestäsi on uhrin asema näissä kuvioissa? Onko se ihminen, jonka valheet ja normaaliymmärryksen mukainen pahanteko, kiusaaminen ja häiriköinti sekoittaa jonkun toisen elämää, vai onko se ihminen, joka siitä kärsii?
Onko uhri mielestäsi se, joka on ystävä toiselle, vai onko uhri se, joka näyttelee taitavasti ystävää, koska ei ehkä muuta osaa, mutta tämän epätodellisen näytelmän turvin kuitenkin pyrkii hajottamaan toisen elämää?

Totta kai heikompi on se, joka ei kykene oikeisiin ihmissuhteisiin. Mutta miten se muuttuu ajatuksissasi sen ihmisen syyksi, joka siihen taas kykenee? Olet oikeassa, emme ehkä ymmärrä toisiamme, koska ajatusmaailmamme ovat liian erilaiset.

Monilla toisia terrorisoivilla ihmisillä on käyttäytymisensä oikeutuksena hyvin mustavalkoinen maailmankuva, myös oikeasta ja väärästä. Heille toisen ihmisen on oltava joko täydellinen, täydellisen hyvä, tai sitten sen vastakohta. Välimuoto on mahdottomuus, koska inhimillisyys ei sovi täydellisyyteen. Esim. ystävän inhimillinen vihanpurkaus jotain tilannetta ja siihen liittyviä ihmisiä kohtaan tekee kipeän ihmisen mielessä ystävästä toisille ylipäätään pahaa tahtovan, vaikka kyse olisi hetken tunneläikähdyksestä, joita jokainen inhimillinen ihminen voi aika ajoin tuntea. Huolimatta siitä, kuinka moraalisesti väärin tällainen ihminen itse käyttäytyy ihmissuhteissaan, hän ei näe omaa käytöstään, vaan tarttuu siihen, minkä kokee toisen käytöksessä olevan väärin.

Kappaleestasi ammatillisuuteen liittyen seuraavaksi. Oletko ajatellut, että terapeutit ja lääkäritkin ovat myös vain ihmisiä? Töissänsä he hoitavat varmasti asiansa lujalla ammattitaidolla, mutta entäpä vapaa-ajalla? Oletko ajatellut, että hekin ovat inhimillisiä ihmisiä, joilla on omat perheensä, ystävänsä, harrastuksensa ja ammatin ulkopuolinen elämänsä? Jos vertauskuvauksiin jälleen mennään, voisin ajatustasi seuraten siis sanoa näin: palomies on huono työssään, ellei hän suhtaudu ja kohtele jokaista ihmistä (sukulaisiaan/ystäviään/puolisoaan) kuin asiakkaitaan 24h vuorokaudessa ja seitsemänä päivänä viikossa. Eikö tuo ole aika järjetöntä? Entäpä jos hän on vapaalla juhlimassa ja käyttää vaikkapa alkoholia? Ei se ole häneltä kiellettyä, vaikka se tekee hänestä työkyvyttömän sille ajalle, vaan se on hänen omaa elämäänsä. Jokaista ammattia harjoittava ihminen millä alalla tahansa, on töissään työstään vastuussa, mutta työn ulkopuolella ei. Vaitiolovelvollisuus (eli esim. terapiassa olevan asiakkaan terapiassa esiin tulleista asioista puhuminen ulkopuoliselle on tietenkin laitonta) on tietyillä aloilla aina, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta siihen, voiko keskustelumme mukaisesti mieleltään järkkynyt päästä ystäväksi kenen kanssa tahansa. Kyse on sellaisen ihmisen taitavasta kyvystä esittää sitä, mitä ajattelee toisen itseltä ystävänä haluavan ja jälkeenpäin sitä kautta syntyneen luottamuksen väärinkäyttäminen. Ei pahuudestaan, vaan kipeydestään johtuen. Tätä kautta ystävyyden vertauksemme palomiehen (työn ulkopuolella) kanssa saavuttanut ihminen on kyllä voinut katkoa juuri häneltä apukeinot eli kädet ja jalat, mutta onneksi todellisuudessa se palomies ei olisi alun perinkään auttamassa veteen hukkuvaa, vaan se, joka on yksityiselämältään ulkopuolinen. Pääsen jälleen ydinideaani, apu jonka liian lähellä seisova (oikeasti läheinen) tarjoaa toista ihmistä tuhoavalla tavalla rakentuneelle persoonalle tarkoittaa, että kipeydessään toinen vetää läheisyyden turvin avuntarjoajankin hengenvaaraan. Valitettavasti niin tapahtuu sillä tavoin kipeiden ihmisten ystäville, joita sitten uhreina tukiringeissä hoidetaan. Surullistahan se on. Minusta kuitenkin kaksi hukkunutta on huonompi kuin se yksi, jonka toivottavasti ulkopuolinen apu = palomies vetää kuitenkin lopulta myös turvaan.

En ole mielestäni mollannut ketään, mutta olen silti oikeutettu tuntemaan vihaa sellaista tekoa kohtaan, jonka tarkoitus on aiheuttaa minulle ja läheisilleni pahaa. Oli vaikutin sen takana mikä vain. En minäkään sillä tavoin kohtele ketään, en vaikka tuntisin sen oikeudeksenikin. Minä elän mieluummin onnellisena omien valintojeni kanssa, vaikka se tarkoittaisikin sellaisen ihmisen poissulkemista läheisyydestäni, joka muutoin onnellisuuteni tuhoaa.

Lue lisää

vain osannut. Kiitos näistä sanoistasi.

Huh. Olisiko parempi jättää tuollainen "ystävä". Kai se nyt muualta löytää ihmisiä, jos ajatusmaailma alkaa taas leikkaamaan jossain kohtaa...

ongelmia, jotka vaikuttavat ihmisten mielenterveyteen? Nykyään on tässä meidän eristäytyneessä yksilökulttuuria painottavassa yhteiskunnassamme tyypillistä erilaiset epäluulot ja väärinymmärrykset, kun ihmiset eivät vietä niin paljon aikaa toisensa kanssa. Mielestäni kirjoituksessa saattaa olla myös hiukan liioiteltua pahastumista ja turhaa mielikuvituksen lentoa ja asioiden tahatonta väärinymmärrystä, elämän pyörimistä vain oman navan ympärillä. Mikä johtunee omasta laiskuudesta selvittää asioiden oikeaa laitaa, kirjoittajan puolesta, mikä tekee asioista liioiteltuja ja väärin ymmärrettyjä.

Jos muistatte vaikkapa Conan O'Bryanin (ääks, miten tuo kirjoitetaan) yhden ohjelmajakson, jossa hänen piti auttaa kahta suomalaista ystävystä, joista toinen oli suuttunut kertomatta syytä. Lopputulos oli, että suuttunut ystävä ei pystynyt asiasta keskustelemaan, vaikka vaikutti, että mitään oikeaa ongelmaa ei ollut. Mutta television kautta lähetettiin kuvaa, missä ystävät muka tapasivat ja kaikki oli hyvin. Conan O`brienin selvittelyjen ansiosta. Paitsi jos ei katso tai omista telkkaria, voi jäädä monista oivalluksista paitsi toki.

Väittäisin, että tämä kirjoittaja puhuu enemmän omista tuntemuksistaan kuin ystävänsä tuntemuksista. "suuttui kun oli jonkun muun ystäväni kanssa". Olisiko voinut olla niin, että sinä olisit suuttunut, kun hän oli ystävänsä kanssa? Kuulostat ystävääsi kohtaan niin etäiseltä, että tuskin tiedät hänen oikeita tuntojaan. Mitä tiedät, mitä hänen vahtimisensa oli? Ehkä sen tarkoitus oli olla suojelua ja ymmärtämistä. Mutta taas, jos ja kun suomalaisissa ihmissuhteissa ei aina puhuta tarpeeksi, väärinkäsityksiä syntyy.

Ehkä hän löysi sinulle mielenkiintoisen jutun, mutta et osoittanut tarpeeksi mielenkiintoa asiaa kohtaan. Tai et tuntunut tarvitsevan sitä, niin hän jätti asian sikseen. Ehkä sellaiset asiat ovat hänelle tärkeämpiä, ehkä sinä löydät mielenkiintoisia juttuja itsellesi helpommin. Ehkä ne hänelle ovat kiven takana ja vaativat suurempaa energiamäärää kuin toisilla.

Minusta teidän kaikkien kannattaisi yrittää ymmärtää ystäviänne ja keskustella suoraan heidän kanssaan. Ei se niin vaikeaa ole, vaikka alku voi hankalalta tuntua.

Tai miksi lähdette tänne kertomaan ikävistä kokemuksistanne? Miksette perusta "haukumme vanhat ystävämme" -palstaa? Minusta on aina parempi yrittää ymmärtää ja suvaita. Jättää ne huonotkin ystävät rauhaan, jos ei muuta keinoa ole. Heillä luultavasti on enemmän vaikeuksia kuin teillä.

nykymaailman kirjoitti:

ongelmia, jotka vaikuttavat ihmisten mielenterveyteen? Nykyään on tässä meidän eristäytyneessä yksilökulttuuria painottavassa yhteiskunnassamme tyypillistä erilaiset epäluulot ja väärinymmärrykset, kun ihmiset eivät vietä niin paljon aikaa toisensa kanssa. Mielestäni kirjoituksessa saattaa olla myös hiukan liioiteltua pahastumista ja turhaa mielikuvituksen lentoa ja asioiden tahatonta väärinymmärrystä, elämän pyörimistä vain oman navan ympärillä. Mikä johtunee omasta laiskuudesta selvittää asioiden oikeaa laitaa, kirjoittajan puolesta, mikä tekee asioista liioiteltuja ja väärin ymmärrettyjä.

Jos muistatte vaikkapa Conan O'Bryanin (ääks, miten tuo kirjoitetaan) yhden ohjelmajakson, jossa hänen piti auttaa kahta suomalaista ystävystä, joista toinen oli suuttunut kertomatta syytä. Lopputulos oli, että suuttunut ystävä ei pystynyt asiasta keskustelemaan, vaikka vaikutti, että mitään oikeaa ongelmaa ei ollut. Mutta television kautta lähetettiin kuvaa, missä ystävät muka tapasivat ja kaikki oli hyvin. Conan O`brienin selvittelyjen ansiosta. Paitsi jos ei katso tai omista telkkaria, voi jäädä monista oivalluksista paitsi toki.

Väittäisin, että tämä kirjoittaja puhuu enemmän omista tuntemuksistaan kuin ystävänsä tuntemuksista. "suuttui kun oli jonkun muun ystäväni kanssa". Olisiko voinut olla niin, että sinä olisit suuttunut, kun hän oli ystävänsä kanssa? Kuulostat ystävääsi kohtaan niin etäiseltä, että tuskin tiedät hänen oikeita tuntojaan. Mitä tiedät, mitä hänen vahtimisensa oli? Ehkä sen tarkoitus oli olla suojelua ja ymmärtämistä. Mutta taas, jos ja kun suomalaisissa ihmissuhteissa ei aina puhuta tarpeeksi, väärinkäsityksiä syntyy.

Ehkä hän löysi sinulle mielenkiintoisen jutun, mutta et osoittanut tarpeeksi mielenkiintoa asiaa kohtaan. Tai et tuntunut tarvitsevan sitä, niin hän jätti asian sikseen. Ehkä sellaiset asiat ovat hänelle tärkeämpiä, ehkä sinä löydät mielenkiintoisia juttuja itsellesi helpommin. Ehkä ne hänelle ovat kiven takana ja vaativat suurempaa energiamäärää kuin toisilla.

Minusta teidän kaikkien kannattaisi yrittää ymmärtää ystäviänne ja keskustella suoraan heidän kanssaan. Ei se niin vaikeaa ole, vaikka alku voi hankalalta tuntua.

Tai miksi lähdette tänne kertomaan ikävistä kokemuksistanne? Miksette perusta "haukumme vanhat ystävämme" -palstaa? Minusta on aina parempi yrittää ymmärtää ja suvaita. Jättää ne huonotkin ystävät rauhaan, jos ei muuta keinoa ole. Heillä luultavasti on enemmän vaikeuksia kuin teillä.

Lue lisää

Niin väärinkäsityksiäkin tulee ystävyyssuhteissa. Toinen ajattelee erilailla kun toinen, mutta ei kumminkaan puhuta tai olla päästy sisälle toisen ajatusmaailmaan -ja pohdittu erilaisuutta ehkä. Tai vaihdettu ajatuksia.

Sitten se että pääseekö yhteisymmärrykseen, vai ajatteleeko liian erilailla. Missä on matkalla ihmisenäkin kumpikin..

nykymaailman kirjoitti:

ongelmia, jotka vaikuttavat ihmisten mielenterveyteen? Nykyään on tässä meidän eristäytyneessä yksilökulttuuria painottavassa yhteiskunnassamme tyypillistä erilaiset epäluulot ja väärinymmärrykset, kun ihmiset eivät vietä niin paljon aikaa toisensa kanssa. Mielestäni kirjoituksessa saattaa olla myös hiukan liioiteltua pahastumista ja turhaa mielikuvituksen lentoa ja asioiden tahatonta väärinymmärrystä, elämän pyörimistä vain oman navan ympärillä. Mikä johtunee omasta laiskuudesta selvittää asioiden oikeaa laitaa, kirjoittajan puolesta, mikä tekee asioista liioiteltuja ja väärin ymmärrettyjä.

Jos muistatte vaikkapa Conan O'Bryanin (ääks, miten tuo kirjoitetaan) yhden ohjelmajakson, jossa hänen piti auttaa kahta suomalaista ystävystä, joista toinen oli suuttunut kertomatta syytä. Lopputulos oli, että suuttunut ystävä ei pystynyt asiasta keskustelemaan, vaikka vaikutti, että mitään oikeaa ongelmaa ei ollut. Mutta television kautta lähetettiin kuvaa, missä ystävät muka tapasivat ja kaikki oli hyvin. Conan O`brienin selvittelyjen ansiosta. Paitsi jos ei katso tai omista telkkaria, voi jäädä monista oivalluksista paitsi toki.

Väittäisin, että tämä kirjoittaja puhuu enemmän omista tuntemuksistaan kuin ystävänsä tuntemuksista. "suuttui kun oli jonkun muun ystäväni kanssa". Olisiko voinut olla niin, että sinä olisit suuttunut, kun hän oli ystävänsä kanssa? Kuulostat ystävääsi kohtaan niin etäiseltä, että tuskin tiedät hänen oikeita tuntojaan. Mitä tiedät, mitä hänen vahtimisensa oli? Ehkä sen tarkoitus oli olla suojelua ja ymmärtämistä. Mutta taas, jos ja kun suomalaisissa ihmissuhteissa ei aina puhuta tarpeeksi, väärinkäsityksiä syntyy.

Ehkä hän löysi sinulle mielenkiintoisen jutun, mutta et osoittanut tarpeeksi mielenkiintoa asiaa kohtaan. Tai et tuntunut tarvitsevan sitä, niin hän jätti asian sikseen. Ehkä sellaiset asiat ovat hänelle tärkeämpiä, ehkä sinä löydät mielenkiintoisia juttuja itsellesi helpommin. Ehkä ne hänelle ovat kiven takana ja vaativat suurempaa energiamäärää kuin toisilla.

Minusta teidän kaikkien kannattaisi yrittää ymmärtää ystäviänne ja keskustella suoraan heidän kanssaan. Ei se niin vaikeaa ole, vaikka alku voi hankalalta tuntua.

Tai miksi lähdette tänne kertomaan ikävistä kokemuksistanne? Miksette perusta "haukumme vanhat ystävämme" -palstaa? Minusta on aina parempi yrittää ymmärtää ja suvaita. Jättää ne huonotkin ystävät rauhaan, jos ei muuta keinoa ole. Heillä luultavasti on enemmän vaikeuksia kuin teillä.

Lue lisää

Toiset ihmiset on etäisiä ja toiset aktiivisempia. Mutta aktiivisemman pitäisi ehkä olla hienotunteisempi, jos toinen onkin erilainen. Ja muualta etsiä enemmän aktiivista kaiketi sitten.

Jos joku kovin kummallisesti toimii, niin sitten miettii onko sillä kaikki ok. Ja mikä ihme on syynä.

nykymaailman kirjoitti:

ongelmia, jotka vaikuttavat ihmisten mielenterveyteen? Nykyään on tässä meidän eristäytyneessä yksilökulttuuria painottavassa yhteiskunnassamme tyypillistä erilaiset epäluulot ja väärinymmärrykset, kun ihmiset eivät vietä niin paljon aikaa toisensa kanssa. Mielestäni kirjoituksessa saattaa olla myös hiukan liioiteltua pahastumista ja turhaa mielikuvituksen lentoa ja asioiden tahatonta väärinymmärrystä, elämän pyörimistä vain oman navan ympärillä. Mikä johtunee omasta laiskuudesta selvittää asioiden oikeaa laitaa, kirjoittajan puolesta, mikä tekee asioista liioiteltuja ja väärin ymmärrettyjä.

Jos muistatte vaikkapa Conan O'Bryanin (ääks, miten tuo kirjoitetaan) yhden ohjelmajakson, jossa hänen piti auttaa kahta suomalaista ystävystä, joista toinen oli suuttunut kertomatta syytä. Lopputulos oli, että suuttunut ystävä ei pystynyt asiasta keskustelemaan, vaikka vaikutti, että mitään oikeaa ongelmaa ei ollut. Mutta television kautta lähetettiin kuvaa, missä ystävät muka tapasivat ja kaikki oli hyvin. Conan O`brienin selvittelyjen ansiosta. Paitsi jos ei katso tai omista telkkaria, voi jäädä monista oivalluksista paitsi toki.

Väittäisin, että tämä kirjoittaja puhuu enemmän omista tuntemuksistaan kuin ystävänsä tuntemuksista. "suuttui kun oli jonkun muun ystäväni kanssa". Olisiko voinut olla niin, että sinä olisit suuttunut, kun hän oli ystävänsä kanssa? Kuulostat ystävääsi kohtaan niin etäiseltä, että tuskin tiedät hänen oikeita tuntojaan. Mitä tiedät, mitä hänen vahtimisensa oli? Ehkä sen tarkoitus oli olla suojelua ja ymmärtämistä. Mutta taas, jos ja kun suomalaisissa ihmissuhteissa ei aina puhuta tarpeeksi, väärinkäsityksiä syntyy.

Ehkä hän löysi sinulle mielenkiintoisen jutun, mutta et osoittanut tarpeeksi mielenkiintoa asiaa kohtaan. Tai et tuntunut tarvitsevan sitä, niin hän jätti asian sikseen. Ehkä sellaiset asiat ovat hänelle tärkeämpiä, ehkä sinä löydät mielenkiintoisia juttuja itsellesi helpommin. Ehkä ne hänelle ovat kiven takana ja vaativat suurempaa energiamäärää kuin toisilla.

Minusta teidän kaikkien kannattaisi yrittää ymmärtää ystäviänne ja keskustella suoraan heidän kanssaan. Ei se niin vaikeaa ole, vaikka alku voi hankalalta tuntua.

Tai miksi lähdette tänne kertomaan ikävistä kokemuksistanne? Miksette perusta "haukumme vanhat ystävämme" -palstaa? Minusta on aina parempi yrittää ymmärtää ja suvaita. Jättää ne huonotkin ystävät rauhaan, jos ei muuta keinoa ole. Heillä luultavasti on enemmän vaikeuksia kuin teillä.

Lue lisää

että kirjoitin liian pinnallisesti. Tapahtumaketjut ovat liian monisyisiä, jotta pysty isin käymään niitä riittävän selventävästi läpi.

Tottahan olet oikeassa, että kyse on epäluuloista ja väärinymmärryksistä. Mutta se että ystävälläni on konflikteja toistuvasti, mukaan lukien hyvin voimakkaita vihan tunteita, saa myös itseni varautuneeksi.

Sellainen ystävyys, jossa joutuu tarkkailemaan väärinkäsitysten estämiseksi sanojaan ja tekojaan, tekee yhdessäolon raskaaksi. Yllättävät vihan purkaukset ja asioiden merkitysten vääristyminen, saa minut tuntemaan oloni väsyneeksi. Ei niinkään silloin kun hän pohtii muita ihmissuhteitaan, vaan silloin kun tunnen vihan ja kaunaisuuden kohdistuvan minuun.

Hänellä ei ole tapana keskustella asioista kohteiden kanssa, vaikka he sitä pyytäisivät. Hänen tapansa on toimia siten, että kohde saa tuntea nahoissaan. Tavanomaisesti hylkäämällä tai poissulkemalla jostakin. Elikkä ihan naisille tyypillisellä tavalla. Siksi olen huomannut hänen tulkitsevan väärin minun muita ystävyyssuhteitani. Hän on epäillyt minua teoista, joita en missään nimessä olisi tehnyt häntä kohtaan.

Myönnän hyvinkin, etten ota härkää sarvista ja keskustele ongelmista. Olen paljon arempi luonteeltani ja säikähdän helposti kiivaita vihan ja agression tunteita, jolloin vaistomaisesti lähden myötäämään, vaikka olisin asioista eri mieltä. Siksi pysyn hiljaa ja odotan, että hän tajuaa ajan kanssa asiat itse.

Tämäkin kirjoitus esittää vain asian yhtä puolta. Jos jollakin on ollut vastaavaa, voi tietää mistä yritin kertoa. Ehkä tiivistys olisi siinä, että joskus voi olla omissa voimissa puutetta, mutta joskus voi ystävyyskin imeä voimat.

ajatusta lisää kirjoitti:

että kirjoitin liian pinnallisesti. Tapahtumaketjut ovat liian monisyisiä, jotta pysty isin käymään niitä riittävän selventävästi läpi.

Tottahan olet oikeassa, että kyse on epäluuloista ja väärinymmärryksistä. Mutta se että ystävälläni on konflikteja toistuvasti, mukaan lukien hyvin voimakkaita vihan tunteita, saa myös itseni varautuneeksi.

Sellainen ystävyys, jossa joutuu tarkkailemaan väärinkäsitysten estämiseksi sanojaan ja tekojaan, tekee yhdessäolon raskaaksi. Yllättävät vihan purkaukset ja asioiden merkitysten vääristyminen, saa minut tuntemaan oloni väsyneeksi. Ei niinkään silloin kun hän pohtii muita ihmissuhteitaan, vaan silloin kun tunnen vihan ja kaunaisuuden kohdistuvan minuun.

Hänellä ei ole tapana keskustella asioista kohteiden kanssa, vaikka he sitä pyytäisivät. Hänen tapansa on toimia siten, että kohde saa tuntea nahoissaan. Tavanomaisesti hylkäämällä tai poissulkemalla jostakin. Elikkä ihan naisille tyypillisellä tavalla. Siksi olen huomannut hänen tulkitsevan väärin minun muita ystävyyssuhteitani. Hän on epäillyt minua teoista, joita en missään nimessä olisi tehnyt häntä kohtaan.

Myönnän hyvinkin, etten ota härkää sarvista ja keskustele ongelmista. Olen paljon arempi luonteeltani ja säikähdän helposti kiivaita vihan ja agression tunteita, jolloin vaistomaisesti lähden myötäämään, vaikka olisin asioista eri mieltä. Siksi pysyn hiljaa ja odotan, että hän tajuaa ajan kanssa asiat itse.

Tämäkin kirjoitus esittää vain asian yhtä puolta. Jos jollakin on ollut vastaavaa, voi tietää mistä yritin kertoa. Ehkä tiivistys olisi siinä, että joskus voi olla omissa voimissa puutetta, mutta joskus voi ystävyyskin imeä voimat.

Lue lisää

Luulisin, että ystävälläsi saattaa olla suurempia kurjuuksia tai ongelmia taustallaan, joita voi olla vaikea ymmärtää. Ajan myötä ne luultavasti tasoittuvat. Elämässä tulee kuitenkin paljon asioita eteen, joihin ei itse voi vaikuttaa. Negatiivisiakin.

Voi olla, että hän on joutunut aiemmin konflikteihin, vaikka perheen parissa, koulussa tai harrastuksissa. Tilanteisiin, joista on vaikea päästä eroon. Perhettään ei voi vaihtaa. Uuden perheen voi perustaa, mutta jos kokemukset vanhasta ovat vaikeita ja kurjia, voi kestää aikansa, ennen kuin pääsee niistä yli, ja voi taas hyvillä mielin elää elämäänsä eteenpäin.

Sanojen merkitysten vääristyminenkin voi kuvastaa vain sitä, että ystävääsi on kohdeltu väärin. Ne sanat, joita hänelle on aiemmin lausuttu, eivät ole olleet positiivisia ja hyvää tarkoittavia. Vaan niissä on ollut ilkeyttä, pilkkaa, välinpitämättömyyttä tai muuta tällaista mukana. Silloin on vaikea luottaa ihmisiin. Silloin on vaikea uskoa, että ihmiset haluavat sinulle hyvää. Ihan vaan sen takia, että on tottunut pelkäämään ja olemaan varautunut. Vaikka haluaisi nyt luottaa, ei vaan voi, kun perusturvallisuus ja luottaminen ihmisiin puuttuu. Jos tarpeeksi turvallisia, lämpimiä ja luotettavia ihmisiä ja ihmissuhteita elämässä ei ole tarpeeksi vielä ollut.

Hän luultavasti tuntee itsensä kaltoin kohdelluksi vanhojen kokemustensa takia. Hän ehkä kaipaa huomiota, mitä ei aiemmin saanut. Silloin on uusia ystävyyssuhteita vaikea luoda, kun aiempi huomionpuute ja paha olo, on niin sanotusti päällä edelleen.

Mielestäni maailmassa on epäreiluja asioita, ja epäoikeudenmukaisuutta. En usko ystäväsi tahtovan sinulle mitään pahaa, tai sinua kohtaan oikeasti tuntevan kaunaa tai vihaa. Nuo ikävät tunteet ovat luonnollisia. Ne syntyvät epäoikeudenmukaisuudesta. Eivät liity sinuun. Mutta ystäväsi tuntee niin, ja tunteitaan on vaikea muuttaa. Ne täytyy vaan tuntea, sillä tavalla niistä pääsee yli.

En suosittelisi myötäilemään lähtemistä. Se voi vaan lisätä toisen katkeruutta ja kiukkua. Jos siis myönnät, että asiat ovat kurjia. Luin jokin aika sitten nuorten kasvatuksen kirjaa psykologiselta kannalta. Nuoren pahaan oloon ei saa lähteä mukaan, myötäilemään toisen kiukkua, vaikka se tuntuisi olevan ainoa vaihtoehto, kun mikään muu ei auta. Se ei auta asiaa, vaan saa nuoren näkemään asiat negatiivisina ja pysymään uskomuksissaan, että maailma on paha ja epäoikeudenmukainen paikka. Moni meistä hankkii lapsia joskus. Hyvin voi miettiä asioita jo etukäteen ja auttaa toistenkin lapsia elämän polulla.

Mä olen jotenkin tullut siihen tulokseen, että on aivan sama, mistä ihminen väsyy, tai mikä tai kuka siihen on syyllinen. Joskus väsytään, olkoon sitten niin. Mutta täytyy selvitä, kaikkien täytyy selvitä eteenpäin. Syillä ei niin väliä ole. Mutta yritetään yhdessä eteenpäin. Ratkaistaan asioita, koitetaan ymmärtää ja suvaita, voidaan paremmin, ja välitetään toisistamme.

voi vaan olla erilaista tottumusta asioihin. Kulttuurieroja. Jotkut on tottuneet sellaiseen ystävyyteen, jossa ollaan toisen puolesta iloisia ja tämä asia myös näytetään. Voidaan olla läheisesti tekemisissä, tietää toisen menoista, ajatuksista paljon.

Miksi ihmiset ei sais olla sellaisia kuin ne on? Pitäisikö iloiselle ihmiselle mennä sanomaan, että "sori nyt, näytät liian iloiselta, muuta kasvojesi ilmettä"? Miks kaikkien Suomessa pitäisi olla tylsän masentuneita, hiljaisia ja vakavia koko ajan. Vähän eloisuutta peliin, eikä niin väliä siitä, miten ihmiset käyttäytyy. Luovuutta, suvaitsevaisuutta, hyväksyntää, ja ymmärtämistä erilaista käyttäytymistä kohtaan, vaikka esiintyisikin erimielisyyttä ja ristiriitoja.

Mutta siis ihan samalla tavalla mun mielestä voi hyväksyä sellaisen ihmisen elämän, joka on tylsä, arkinen ja tavallinen. Joku haluisi sanoa tälle ihmiselle, että "hanki elämä tai harrastus". mutta miksi? miksei se saa olla just sellainen kuin on? mun mielestä saa olla. jokainen eläköön tavallaan. ja koitetaan hyväksyä ja suvaita sitä.

tuo "yli-innokkuus" kirjoitti:

voi vaan olla erilaista tottumusta asioihin. Kulttuurieroja. Jotkut on tottuneet sellaiseen ystävyyteen, jossa ollaan toisen puolesta iloisia ja tämä asia myös näytetään. Voidaan olla läheisesti tekemisissä, tietää toisen menoista, ajatuksista paljon.

Miksi ihmiset ei sais olla sellaisia kuin ne on? Pitäisikö iloiselle ihmiselle mennä sanomaan, että "sori nyt, näytät liian iloiselta, muuta kasvojesi ilmettä"? Miks kaikkien Suomessa pitäisi olla tylsän masentuneita, hiljaisia ja vakavia koko ajan. Vähän eloisuutta peliin, eikä niin väliä siitä, miten ihmiset käyttäytyy. Luovuutta, suvaitsevaisuutta, hyväksyntää, ja ymmärtämistä erilaista käyttäytymistä kohtaan, vaikka esiintyisikin erimielisyyttä ja ristiriitoja.

Mutta siis ihan samalla tavalla mun mielestä voi hyväksyä sellaisen ihmisen elämän, joka on tylsä, arkinen ja tavallinen. Joku haluisi sanoa tälle ihmiselle, että "hanki elämä tai harrastus". mutta miksi? miksei se saa olla just sellainen kuin on? mun mielestä saa olla. jokainen eläköön tavallaan. ja koitetaan hyväksyä ja suvaita sitä.

Lue lisää

"Miks kaikkien Suomessa pitäisi olla tylsän masentuneita, hiljaisia ja vakavia koko ajan. Vähän eloisuutta peliin, eikä niin väliä sillä, miten ihmiset käyttäytyy. Luovuutta, suvaitsevaisuutta, hyväksyntää, ja ymmärtämistä erilaista käyttäytymistä kohtaan"

Niin missäs kohtaa tuossa SINÄ osoitat suvaitsevaisuutta jne. jota itse peräänkuulutat?

On se ihme, jos joku nyt sattuu olemaan hieman sisäänpäinkääntynyt, niin heti on joku haukkumassa masentuneeksi ja tylsäksi ja mitä kaikkea.

Joillakin meistä ei vain yksinkertaisesti ole hirveää, jatkuvaa tarvetta olla yhtäpäätä 24/7 tekemisisissä joidenkin muiden kanssa.

Kaikki eivät voi olla ulospäinsuuntautuvia. Temperamentti on jokaisessa jo syntyjäänsä omanlaisensa.

omaa neuvoasi? kirjoitti:

"Miks kaikkien Suomessa pitäisi olla tylsän masentuneita, hiljaisia ja vakavia koko ajan. Vähän eloisuutta peliin, eikä niin väliä sillä, miten ihmiset käyttäytyy. Luovuutta, suvaitsevaisuutta, hyväksyntää, ja ymmärtämistä erilaista käyttäytymistä kohtaan"

Niin missäs kohtaa tuossa SINÄ osoitat suvaitsevaisuutta jne. jota itse peräänkuulutat?

On se ihme, jos joku nyt sattuu olemaan hieman sisäänpäinkääntynyt, niin heti on joku haukkumassa masentuneeksi ja tylsäksi ja mitä kaikkea.

Joillakin meistä ei vain yksinkertaisesti ole hirveää, jatkuvaa tarvetta olla yhtäpäätä 24/7 tekemisisissä joidenkin muiden kanssa.

Kaikki eivät voi olla ulospäinsuuntautuvia. Temperamentti on jokaisessa jo syntyjäänsä omanlaisensa.

Lue lisää

Jos itse alan voida pahoin sellaisessa ympäristössä, missä kukaan ei puhu, eikä reagoi mihinkään. Niin en voi sitä suvaita, jos se tuottaa itselle kestämätöntä pahan olon tunnetta.

Se, joka tätä hiljaisuutta kestää, nauttikoon siitä. Minä olen kyllä yrittänyt päästä sellaisiin paikkoihin, jossa myös tapahtuisi jotain. Eli suvaitaan sitten kaikkea. Niitä hiljaisuudesta nauttivia, sekä niitä, jotka haluavat ja tarvitsevat jotain muuta.

tiettyyn rajaan saakka kirjoitti:

Jos itse alan voida pahoin sellaisessa ympäristössä, missä kukaan ei puhu, eikä reagoi mihinkään. Niin en voi sitä suvaita, jos se tuottaa itselle kestämätöntä pahan olon tunnetta.

Se, joka tätä hiljaisuutta kestää, nauttikoon siitä. Minä olen kyllä yrittänyt päästä sellaisiin paikkoihin, jossa myös tapahtuisi jotain. Eli suvaitaan sitten kaikkea. Niitä hiljaisuudesta nauttivia, sekä niitä, jotka haluavat ja tarvitsevat jotain muuta.

Lue lisää

"Jos itse alan voida pahoin sellaisessa ympäristössä, missä kukaan ei puhu, eikä reagoi mihinkään. Niin en voi sitä suvaita, jos se tuottaa itselle kestämätöntä pahan olon tunnetta."

No miksi sun tarvitsisi olla sellaisessa porukassa? Mikset mene sellaiseen porukkaan, jonka itse suvaitset? Ei ole pakko olla ympäristössä, joka aiheuttaa itselle pahaa oloa. Oot vapaa ihminen, etkä ympäristösi ja sen ihmisten vanki.

tiettyyn rajaan saakka kirjoitti:

Jos itse alan voida pahoin sellaisessa ympäristössä, missä kukaan ei puhu, eikä reagoi mihinkään. Niin en voi sitä suvaita, jos se tuottaa itselle kestämätöntä pahan olon tunnetta.

Se, joka tätä hiljaisuutta kestää, nauttikoon siitä. Minä olen kyllä yrittänyt päästä sellaisiin paikkoihin, jossa myös tapahtuisi jotain. Eli suvaitaan sitten kaikkea. Niitä hiljaisuudesta nauttivia, sekä niitä, jotka haluavat ja tarvitsevat jotain muuta.

Lue lisää

Kirjoitat kauniita sanoja suvaitsemisesta, muttet kuitenkaan itse pysty suvaitsemaan muunlaista porukkaa. Jeeee...

asia selvä. kirjoitti:

Kirjoitat kauniita sanoja suvaitsemisesta, muttet kuitenkaan itse pysty suvaitsemaan muunlaista porukkaa. Jeeee...

tarvitse olla roskakorina.
Ystävyys on ihmisten välinen vapaaehtoinen side.
Mielenterveystoimistoissa on koulutettuja ihmisiä jotka ihan palkkaa vastaan hoitavat erilaisia ja eritasoisia ongelmia.
Minkä takia haluat sälyttää ongelmien ratkaisun "ystäviesi" vastuulle?
Ja jos he eivät ole siihen halukkaita syyllistää heitä.
Tämä on ihan sinun oma elämäsi joka sinun on ihan itse elettävä....

asia selvä. kirjoitti:

Kirjoitat kauniita sanoja suvaitsemisesta, muttet kuitenkaan itse pysty suvaitsemaan muunlaista porukkaa. Jeeee...

ristiin, kun pystyn kirjoittamaan ns. samasta asiasta eri puolilta, mutta todellisuudessa kirjoitankin jo jostain toisesta asiasta. Miksi keskustelu sitten pomppii yhdeltä laidalta toiselle, johtuu siitä, kun en ole tottunut hyvään keskusteluun, vaan siihen, että täytyy ymmärtää erilaisia mielipiteitä.

Eli jos lopetetaan tää jankutus vaan. Jeejee.

nenkään ei kirjoitti:

tarvitse olla roskakorina.
Ystävyys on ihmisten välinen vapaaehtoinen side.
Mielenterveystoimistoissa on koulutettuja ihmisiä jotka ihan palkkaa vastaan hoitavat erilaisia ja eritasoisia ongelmia.
Minkä takia haluat sälyttää ongelmien ratkaisun "ystäviesi" vastuulle?
Ja jos he eivät ole siihen halukkaita syyllistää heitä.
Tämä on ihan sinun oma elämäsi joka sinun on ihan itse elettävä....

Lue lisää

roskakorina. Eikä ole tarkoitus syyllistää ketään.

Sori, että löpisin tänne ja aiheutin ilmeisesti väärinkäsityksiä ja -ymmärryksiä.

Ja kiitos, olen kyllä elänyt elämääni ihan itse tähänkin saakka. :] Tsemppistä myös sulle!

ulkopuoleltakin kirjoitti:

"Jos itse alan voida pahoin sellaisessa ympäristössä, missä kukaan ei puhu, eikä reagoi mihinkään. Niin en voi sitä suvaita, jos se tuottaa itselle kestämätöntä pahan olon tunnetta."

No miksi sun tarvitsisi olla sellaisessa porukassa? Mikset mene sellaiseen porukkaan, jonka itse suvaitset? Ei ole pakko olla ympäristössä, joka aiheuttaa itselle pahaa oloa. Oot vapaa ihminen, etkä ympäristösi ja sen ihmisten vanki.

Lue lisää

etten voi tiettyä ympäristöä kestää kuin vain tiettyyn rajaan saakka, eikä kyse siis ole suvaitsemisesta.

Sori, että liian helposti sanon asioita. Kiitti vastauksesta kuitenkin.