Ärsyttävä sarja!

ota ihan tosissasi! Satuahan se kaikki vaan on! Joskus kyllä on niin räikeästi tehty, että ihan naurattaa. Ja mahtaa näitä oikeita rikostutkijoita myös naurattaa. Olen muuten kyllä nähnyt jonkin sarjan, jossa näillä tutkijoilla on valkoiset kevyet haalarit päällä oikein hupun kanssa. Se ei taida kuitenkaan olla CSI!

Kuvittelepas oikean tutkijan työtä. Ei taitaisi siitä saada ainakaan suosittua TV-sarjaa aikaiseksi.

Minusta hulvattominta kaikissa amerikkalaisissa rikossarjoissa on se, että viimeisten minuuttien aikana syylliseksi havaittu pitää nätisti jäsennellyn puheen motiiveistaan ja paljastaa vielä avoimina olevat pikkuseikat rikoksen tekotavasta. Ei panna hanttiin eikä änkytetä yhtään.

Mielestäni totuudenmukaisuus ja realismi eivät voi olla kriteerejä draama/fiktio sarjoja arvostellessa. Erikseen on formaatit Tosi-TV, Kilpailuohjelma, Dokumentti, joissa totuudenmukaisuutta ja eettisyyttä materiaalin esittämisessä tulee varjella.

Jos laskettaisiin pois jokainen AV-teos, joka ei noudata oikean maailman lajittelemia sääntöjä, jäisi aniharva teos jäljelle. Yksikään scifi tai fantasia elokuva ei selviäisi edes alkukarsinnoista.

Historialliset (Period piece) elokuvat eivät myöskään pärjäisi kovin pitkällä. Vielä 1700-luvulla oli tavanomaista, että hienot rouvatkin käivät kakkosella portaiden alla riisumatta pukujaan. Ymmärrettävästi vannehameet olivat käytännöllisiä. He myös käyttivät lyijy- ja uraanipohjaisia meikkejä, ja usein lähemmäs 30v. naisilta saattoi hampaat ja huulet puuttua kokonaan. Harvaa kuitenkin häiritsee elokuvssa 1700 luvun kylpeneet naiset, joilla on huulet.

Elokuvallinen kerronta itsessäänhän ei ole totuudenmukaista. Emme seuraa elämää teleporttaamalla paikasta toiseen ja ajassa eteen ja taaksepäin, näkien maailmaa 2d 16:9 kuvasuhteessa.

Oleellisempaa C.S.I:n tyyppisten sarjojen arvostelussa on käsikirjoitus. Onko tutkittava rikos kekseliäs ja selvittävätkö hahmot rikoksen jotenkin loogisella, etenevällä tavalla. Todiste 1, johtaa Todisteeseen 2, joka johtaa kuulusteluun, joka johtaa todisteeseen 3, joka johtaa kuulusteluun, joka johtaa syylliseen. Ilman, että väliin tupsahtaa jokin tyhjästä tempaistu johtopäätös, jota katsoja ei usko (tässä on tietysti pieniä mielipide-eroja) Tällöin puhutaan juonivetoisesta käsikirjoituksesta, jolloin tarinan tapahtumat etenevät ennaltasuunniteltua ketjua, ja hahmojen toiminta ja persoonallisuudet sivuutetaan ja heidän toimintansa on irrationaalista ja johtaa vain ulkoisesta tapahtumasta toiseen.

Esim. "Grissom, tämän miehen yli on ajettu" -"Ja vielä takaperin, näetkö sen näistä renkaanjäljistä, selvästi takaperin ajettu, ja vielä yli 80km/h tunnissa!"
-"Etsimme siis autoa, joka kulkee yli 80km/h tunnissa takaperin ja kiihdyttää siihen vauhtiin alle 2s."
-"Näyttää siltä, että murhaajamme tekee tiliä Grand Prix kisoissa."

Iitse ainakin tipahtaisin tästä sarjasta tunnetasolla kokonaan ja katsoisin sitä enää silmilläni, enkä sydämelläni, jos käsikirjoitus etenisi näin.

Uskon, että ihmiset, jotka eivät kykene eläytymään epärealistisiin AV-teoksiin tai pahimmillaan jopa epärealistisiin kirjallisiin tarinoihin, kärsivät kovasta kontrollintarpeesta. Perustan tämän omiin kokemuksiini näistä ihmisistä ja muutaman käsikirjoitusopettajan mielipiteisiin aiheesta. Tällaiset ihmiset harvemmin tykkäävät katsoa esim. Salaisia kansioita ja Tähtiporttia. He ärtyyntyvät siitä, kun heille esitetään todellista maailmaa imitoiva teos, joka ei ole realistinen, joten tämä "Yritetty Huijaus" pistää kuin piikki lihaan. Elokuvat kuitenkin koetaan, eikä nähdä. Elokuvia ja sarjoja katsotaan tunteilla, ei silmillä ja korvilla.

Jotkin asiat "tiputtavat" osan katsojista tästä elokuvan taikamaailmasta ja he tiedostavat olevansa omassa kehossaan ja omassa elämässään. Näitä on esimerkiksi juuri tällaiset epärealistisuudet ja usein huono tekninen toteutus, joka muistuttaa, että tämä on vain TV-sarja, eikä oikeaa elämää.

Esimerkki. Elokuvassa Day After Tomorrow, yksi retkikunnan jäsen tipahtaa lasikaton lävitse ja muu retkue jää katon päälle, koska he ovat kaikki köysillä kiinni toisissaan, ja yksi heistä saa estettyä itseään liukumasta mukana iskemällä jäähakun kiinni maahan.

Tässä vaiheessa voimme miettiä, että mihin kohtaa lasikattoa voi iskeä jäähakun kuunni, putoamatta sen lävitse? Tässä on kyseessä käsikirjoituksellinen virhe ja monet katsojat menettävät kiinnostuksensa ko. kohtaukseen tässä vaiheessa. Niille, jotka katsovat täysin sydämellä, tämä kohtaus saattaa mennä helposti lävitse ainoastaan jännittävänä draamana, että miten tässä nyt käy. Katsoja toivoo parasta, ja pelkää pahinta.

...kaksi parasta ja ennenkaikkea realistisinta poliisisarjaa mitkä olen koskaan nähnyt. Katsokaa mieluummin noita kuin C.S.I:ta. Ei mitään kliseisiä takaa-ajokohtauksia, ei epäuskottavia juonenkäänteitä tai viimehetken onnellisia loppuja, vaan raakaa uskottavaa poliisityötä.

voi jumaliste, tämähän on viihdettä...
ootko niin lapsellinen ettet sitä tajunnut?