Meditaatiosta, harjoittamisesta

ava kirjoitti:

Palstalla on käyty keskustelua meditaatiosta. Eräät ovat esittäneet meditaatiota koskevia mielipiteitä ilman omakohtaista kokemusta ja /tai perehtymistä. Jokaisella on oikeus ajatella asioista haluamallaan tavalla, mutta haluaisin kuitenkin tuoda hieman pidemmin ja perusteellisemmin esille, mitä meditaatio todellisuudessa on ja mihin meditaation harjoittamisella pyritään. Puhun tässä nyt säännöllisesti ja päämäärähakuisesti harjoitetusta meditaatiosta, en satunnaisesti suoritetuista "rentoutumisharjoituksista".

Olemme saapuneet nykyiselle inhimilliselle tasollemme kollektiivisesti. Olemme edenneet pääosin ryhmänä. Henkinen kehitys tästä eteenpäin vaatii jokaiselta yksilöltä henkilökohtaista ponnistelua, ts. henkinen kasvu edellyttää mielenliikkeiden erityistä huomioimista ja mielen ei-taitaviin ilmiöihin puuttumista. Mikäli haluamme päästä eteenpäin ja harjoittaa tietoisuuttamme, on meidän käytettävä hyväksemme neljää ponnistusta : taitamattomien ajatusten estämistä ja taitamattomien ajatusten poistamista, sekä taitavien ajatusten kehittämistä ja niiden ylläpitämistä. Kun tällä tavoin jatkuvasti harjoitamme tietoisuuttamme, saavutamme ennemmin tai myöhemmin tason, jolla voimme kohdata mielentyyneytemme säilyttäen todellisuuden sellaisena kuin se on.

Jos harjoitamme mieltämme kärsivällisesti, edistymme myönteiseen suuntaan. Tämä tarkoittaa siirtymistä toinen toistaan korkeammille tiedostamisen tasoille. Nämä tiedostamisen tasot ovat aiheena Buddhan "kahdeksanosaisessa polussa". Polun seitsemännessä vaiheessa käsitellään "oikeaa tarkkaavaisuutta", "täydellistä tiedostamista", johon meditaatiolla ja mielen harjoittamisella tähdätään. Mitä tämä "täydellinen tiedostaminen" sitten sisältää ?

Tämän polun vaiheen sanskritinkielinen nimi on samyaksmrti ( paaliksi sammà-sati ). Smrti tai sati käännetään usein sanoiksi "tarkkaavaisuus" tai "tiedostaminen", mutta näiden sanojen merkityksiä ovat myös "muisti" tai "mieleen palauttaminen". Sanoilla on useita merkitysvivahteita. Jos miellämme nyt sanan Smrti tarkkaavaisuudeksi, saamme selville sen merkityksen epäsuorasti - ottamalla esiin arkipäivän esimerkin :

"Tarkkaamattomuus on meille tutumpaa kuin tarkkaavaisuus - ja analysoimalla tarkkaamattomuutta saamme kenties helpommin jonkinlaisen käsityksen tarkkaavaisuudesta.
Oletetaan että olet kirjoittamassa tärkeää, kiireellistä kirjettä, jonka täytyisi ehtiä seuraavaan postiin. Mutta kuten nykyaikana usein tapahtuu, puhelin soi ; joku tuttavasi haluaa vähän rupatella. Ennen kuin huomaatkaan, olet mukana pitkässä keskustelussa. Jatkat juttelemista kenties puoli tuntia, ja kun keskustelu on päättynyt, lasket puhelimen alas. Olet puhunut ystäväsi kanssa niin monista asioista että olet täysin unohtanut kirjeen ja olet puhunut niin pitkään että suutasi kuivaa - huomaat olevasi janoinen. Niinpä menet keittiöön ja laitat kattilan tulelle keittääksesi kupin teetä. Odottaessasi veden kiehumista kuulet seinän läpi miellyttävää musiikkia naapurista. Kun huomaat että se tulee radiosta, ajattelet että sinäkin voisit kuunnella sitä. Niinpä menet olohuoneeseen, laitat radion päälle ja alat kuunnella kappaletta. Haluat kuunnella toisenkin kappaleen, sitten kolmannen. Todella hyvää musiikkia ! Aika kuluu ja tässä vaiheessa olet unohtanut sekä kirjeen että kiehuvan teeveden. Kesken utuisen tunnelmointisi koputus ovelle palauttaa sinut maanpinnalle. Joku ystäväsi on poikennut tapaamaan sinua, ja sinä ilahdut nähdessäsi hänet. Te istuudutte juttelemaan ja kohta haluat tarjota hänelle kupillisen teetä. Menet keittiöön joka on täynnä höyryä. Silloin muistat että laitoit kattilan liedelle jokin aikaa sitten, ja tämän muistaminen saa sinut muistamaan kirjeesi, mutta se on jo myöhäistä ; posti on jo mennyt."

( teksti Sangharakshitan )

Yllä oleva on esimerkki arkipäivän tarkkaamattomuudesta. Moni meistä voi tunnistaa että tuo on se kaaottinen, tarkkaamaton tapa, jolla me enimmäkseen elämme elämäämme. Mistä tarkkaamattomuus sitten johtuu ? Se johtuu muistamattomuudesta ja huolimattomuudesta. Miksi sitten olemme usein niin muistamattomia, miksi me unohdamme ja miksi meiltä usein on jokin tärkeänä pitämämme esine hukassa ? Miksi kadotamme näkyvistämme jonkin asian, joka meidän ehdottomasti tulisi pitää mielessämme ? Se johtuu siitä että meitä on helppo häiritä - me annamme mielemme häiriintyä, hajaantua. Me annamme ajatustemme lähteä harhailemaan päämäärättömästi muihin asioihin asiasta, jota meidän tulisi mielessämme käsitellä. Esimerkki Sangharakshitalta :

"Harjoittamaton, tarkkaamaton mieli harhautuu helposti. Olen huomannut tämän usein esimerkiksi kun olen pitämässä luentoa. Kaikki kuuntelevat tarkkaavaisina puhetta ja vallitsee hiiskumaton hiljaisuus. Mutta sitten ovi avautuu ja joku astuu sisään. Kuinka käy ? Puolet päistä kääntyy kuin yhdestä narusta vedettynä. Näin helposti ihmisten huomio kääntyy muualle. Joskus ampiaisen surina ikkunalasia vasten riitää häiritsemään ja hajottamaan keskittymisemme. Tällaiset käytännön asiat osoittavat kuinka helposti huomiomme siirtyy asiasta toiseen kun annamme mielemme toimia spontaanisti, ja tämä selittää miksi me unohtelemme jokapäiväisiä asioita niin helposti."

Yleensä keskittymisemme on heikkoa arjen keskellä. Jos todella kuuntelen mitä toinen sanoo, voi vaikka elefantti löntystellä ovesta sisään enkä huomaa sitä. Koska me emme yleensä kykene olemaan noin keskittyneitä, norsua huomattavasti pienemmätkin huomiotamme hajottavat tekijät saavat mielemme siirtymään pois itse aiheesta. Emme useinkaan keskity kokonaisvaltaisesti siihen mitä olemme tekemässä, tai mitä havaitsemme. Tavallisesti olemme vain pinnallisesti mukana siinä, mitä olemme tekemässä tai ajattelemassa tai sanomassa. Olemme puolinaisia, olemme spontaaneja ; riennämme asiasta toiseen, toiveesta ja halusta toiseen, jatkuvasti, niin kuin Drydenin satiirin hahmo, joka oli "kaikkea vähän aikaa, mutta ei mitään loppuun saakka". Jos meiltä puuttuu jatkuva tarkoitus eikä mielemme ei ole keskittynyt yhteen keskeiseen päämäärään, eivät varsinainen kasvu ja todellinen kehitys ole mahdollisia.

Meditaatiolla pyritään tietoiseen tarkkaavaisuuteen. Tarkkaavaisuudelle on ominaista muistavaisuus ja huolellisuus, huomion häiriintymättömyys, keskittyneisyys, tarkoituksen jatkuvuus ja ymmärryksen jatkuva kehittyminen. Kaikki nämä piirteet sisältyvät käsitteeseen "tiedostaminen" ja eritoten käsitteeseen "täydellinen tiedostaminen". Nämä ominaisuudet eivät tietenkään kuvaa tryhjentävästi sitä mitä "täydellinen tiedostaminen" on, mutta ne antavat kuvan siitä tarkkaamattomuuden tilan vastakohdasta, joka meditaatiolla ja muulla aktiivisella mielen harjoittamisella pyritään saavuttamaan.

Meditaatiolla pyritään totuuden tiedostamiseen niin sen suhteen mitä tapahtuu sisällä, meissä, kuin myös sen suhteen mitä tapahtuu ulkopuolella, meitä ympäröivässä maailmassa. Pyrimme :

1.ESINEMAAILMAN TIEDOSTAMISEEN

Esinemaailma tarkoittaa koko aineellista ympäristöämme. Harjoittamaton mieli on vain epämääräisesti tietoinen ympäröivistä esineistä, ilmiöistä jne. ja se, mitä tapahtuu kaukana, meidän perspektiivistämme esim. Afrikassa, on harjoittamattomalle mielelle suurimman osan aikaa jotakin ei-todellista ja epätotta mielen äärirajoilla - jotakin mikä ei kosketa. Harjoittamaton mieli on vain harvoin kykeneväinen pysähtymään todellisuuteen. Kuinka paljon aikaa käytämme siihen että teemme puolueettomia huomioita todellisista ilmiöistä ja asioista, jotka ovat nyt ?
Puolueettomuuteen pyrkiminen on tärkeää, koska vaikka me joskus pysähtyisimmekin tarkastelemaan mitä ympärillämme tapahtuu, niin vain harvoin pystymme ilman harjoitusta näkemään näitä asioita tai ilmiöitä sellaisenaan. Jos pysähdymmekin jonkin kysymyksen tai ilmiön äärelle, käy helposti niin että näemme oman itsekeskeisyytemme ulkomaailmaan projisoituna. Katsomme ja näemme mitä mielemme epätäydellisten havaintojensa pohjalta haluaa meille näyttää ja uskomme nämä mielikuvat tunnetiloineen todellisiksi ja oikeiksi. Näin jäämme "puolitiehen" - emme näe omaa mutu-tuntumaamme pidemmälle emmekä asioita sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Meditaation harjoittamisen avulla kehitämme aste asteelta kykyä nähdä tämän epätodellisen ensivaikutelman ja kaikenlaisten välittömien tunnekuohujen taakse.

Meditaation avulla pystymme kehittämään itsessämme sisäisen rauhan mielenlaatua, mikä tarkkoittaa etteivät elämässämme kohtaamamme vastoinkäymiset pysty nujertamaan meitä / ottamaan meitä valtaansa "yli oman tietoisuutemme". Meditaatio auttaa meitä ymmärtämään, että vaikka ulkoisten tekijöiden vaikutusta ei voidakaan kieltää, erehdymme suuresti, jos luulemme saavuttaneemme onnellisuuden niiden avulla, tai jos luulemme onnettomuutemme johtuvan yksinomaan niistä.

2.OMAN "MINÄN" TIEDOSTAMISEEN :

Itsen tiedostamisella on monia eri alatasoja, joista kolme on erityisen tärkeää. Nämä kolme ovat kehon, tunteiden ja ajatusten tiedostaminen. Meditaation avulla ei pyritä ainoastaan mielen tyhjentämiseen, vaan myös näiden kolmen tiedostamiseen.

Sutrissa Buddha kehottaa olemaan tietoinen itsestään. Tulisi olla tietoinen kun kävelee, istuu, seisoo tai makaa. Tulisi olla tietoinen käsien ja jalkojen asennoista, liikkeistä jne. Tämän ohjeen noudattamisesta seuraa, ettei voi tehdä mitään ulkonaisesti hätiköityä, sekavaa tai kaaottista. Tämä ei tarkoita jokaisen liikkeen "kyttäämistä" vaan yksinkertaisesti tietoista olemista, tekemistä ja liikkumista. Kun harjoitetaan jatkuvasti kehon liikkeiden tiedostamista ( meditaation ulkopuolellakin ), liikkeet muuttuvat automaattisesti hitaammiksi. Kun meditaatio lisäksi "kirkastaa" mieltä ja samalla laskee verenpainetta ja sydämen lyöntitiheyttä, sekä aktivoi aivojen mielihyväkeskuksien toimintaa, muuttuu elämä miellyttävämmäksi niin ulkonaisesti kuin sisäisestikin - kaikki tapahtuu harkitummin ja säännöllisemmin.
Tiedostava kiireinen ihminen hoitaa asiansa järjestelmällisesti ja rauhallisesti esim. työpaikallaan. Hän ei menetä hermojaan ja hukkaa aikaa "hiusten raastamiseen" ja touhottamiseen ; hänellä ei ole syytä menettää malttiaan, hänellä on vain paperit sekaisin ja paljon työtä tehtävänään. Koska hän on tiedostava, hän saattaa saada lopulta enemmän aikaan kuin ei-tiedostava, joka antaa tunteilleen määräysvallan.

Tunteiden tiedostaminen on tärkeää. Meditaation avulla harjoitamme mieltämme niin, että tunnemme tietoisesti milloin olemme onnellisia, milloin surullisia, vai olemmeko siinä välillä harmaassa, mitäänsanomattomassa tilassa. Kun kehitämme mieltämme ja tunne-elämämme tiedostamista, huomaamme että taitamattomat tunnetilat, eli ahneeseen haluun, vihaan ja pelkoon liittyvät tunteet selkenevät helpommin käsiteltäviksi, ja toisaalta taitavat tunnetilat, eli rakkauteen, rauhaan, myötätuntoon ja iloon liittyvät tunteet jalostuvat edelleen. Jos esim. olemme äkkipikaisuuteen taipuvaisia, tulemme, kehittäessämme tarkkaavaisuuttamme meditaation ja muun aktiivisen harjoituksen avulla, ensin tietoisiksi että :

1. Olemme olleet vihaisia
2. Harjoittaessamme mieltämme edelleen tulemme vähitellen tietoisiksi että olemme vihaisia
3. Harjoittaessamme mieltämme edelleen tulemme tietoisiksi milloin viha on syttymässä
4. Lopulta pystymme ottamaan vihantunteemme loogisen tarkastelun alle ja tiedostamaan jo ennen kuin vihantunne nostaa päätään, mitä pian tulee tapahtumaan. Pystymme näkemään tilanteen ikään kuin ulkopuolisena ja hakemaan siihen taitavaa, toimivaa ratkaisua ilman, että antaisimme henkilökohtaisille tunteillemme - kuten vihantunteellemme - vallan.

Jos ihmisiltä kysytään yllättäen että mitä he juuri nyt ajattelevat, vastaavat useimmat - jos ovat rehellisiä - etteivät he tiedä. Useinkaan me emme todella ajattele, me luulemme ajattelevamme. Me annamme ajatustemme vain "ajelehtia" mielessämme - ne tulevat ja menevät, syntyvät spontaanisti ja itsestään ja häviävät pois. Tämä tarkoittaa ettemme tiedosta ajatuksiamme. Ajattelumme on harvoin tietoista, ohjattua ajattelua. Tietoinen ajattelu on yhtä kuin päättää ajatella jotakin. Usein ajatuksemme vain kieppuvat ja pyörivät mielessämme - etenkin jos olemme antaneet negatiivisille tunteille vallan - emmekä saa niistä "kiinni". Meditaation avulla opimme tarkkailemaan ajatuksiamme hetkestä toiseen. Jos harjoitamme näin mieltämme, opimme näkemään mistä ja mistä syystä ajatuksemme tulevat, mihin ne menevät ja mihin ne ovat aikeissa meidät viedä. Opimme ajattelemaan ohjatusti ja tietoisesti. Vähitellen loputon "sisäinen rupattelu" mielessämme lakkaa ja lopulta - jos hellittämättä harjoitamme ajatustemme tiedostamista - tulee hetkiä jolloin meditaation huippukohdissa mielemme hiljenee täysin. Tällainen mielen hiljaisuus tai tyhjyys on paljon vaikeampi saavuttaa kuin pelkkä puhumattomuus. Mutta juuri sillä hetkellä kun mieli tiedostamisen ja harjoituksen tuloksena hiljenee ja ajatukset lakkaavat, ja jäljelle jää vain puhtaan, selkeän tietoisuuden ja tajunnan tila, juuri sillä hetkellä todellinen syvä meditaatio alkaa. Ihminen on tällöin kokonaisvaltaisesti läsnä ja mukana kaikessa mitä tapahtuu niin sisä- kuin ulkopuolellakin. Mielen synnyttämät harhat eivät ole "verhona" erottamassa häntä todellisuudesta.

3. IHMISEN TIEDOSTAMISEEN

Tiedostaessamme ihmisiä tiedostamme heidät helposti vain "ulkopuolisina kohteina". Näemme heidät fyysisinä kehoina. Näemme heidän tekonsa, kuulemme heidän puheensa ja mielipiteensä ja vastareagoimme spontaanisti. Tämä ei kuitenkaan ole ihmisen olemuksen kokonaisvaltaista tiedostamista.

Kaikilla ajattelukykyisillä olennoilla on universaali vastuu. Meditaation avulla tietoisuutemme kehittyy ja opimme näkemään ihmisen - itsemme ja toiset ihmiset - osana kokonaisuutta jonka toimiminen edellyttää että jokainen tekee tietoisia, eettisesti mahdollisimman oikeita ratkaisuja omalla kohdallaan. Me olemme riippuvaisia muista ja muiden yksilölliset ratkaisut ovat ratkaisuja, joilla saattaa olla suora vaikutus meidän omaan elämäämme. Täysin yksilöllisiä ratkaisuja ei ole olemassa - olemme sidoksissa niihinkin ihmisiin joita ole koskaan tavanneet.

Sen, mitä tarvitsemme elääksemme, saamme muilta. Muiden henkilökohtaisina pitämät ratkaisut voivat myös aiheuttaa sen, että jäämme paitsi elämän välttämättömyyksistä : jos pörssi romahtaa maapallon toisella puolella, sillä saattaa olla suora vaikutus maapallon toisen puoliskon tulevaisuudennäkymiin ja aineelliseen hyvinvointiin. Samoin teknologiset saavutuksemme ovat niin valtavia, että toimillamme saattaa olla suora vaikutus luonnon ja ihmisten hyvinvointiin "kaukana jossakin". Meitä on maapallolla valtava määrä, emmekä enää voi olla piittaamatta muiden eduista ja omasta vastuustamme. Meidän on tiedostettava ihmisyyden olevan jotakin, mikä koskee meitä, mutta aivan tasa-arvoisesti muitakin ihmisiä. Ja ajattelukykyisinä ihmisinä meidän on myös ajateltava ja tiedostettava, että on muitakin olemassaolon muotoja joiden tulevaisuus riippuu paljolti meistä : eläimet ja kasvit - sademetsät ja luonnon muut rikkaudet - jotka kaikki ovat tulevaisuutensa puolesta riippuvaisia meistä aivan samoin kuin me olemme riippuvaisia niistä.

Jos emme tiedosta ihmistä emmekä sitä mitä ihmisyyteen sisältyy, aiheutamme paljon vahinkoa itsellemme ja muille. Jos vain toimimme spontaanisti halujamme ja mieltymyksiämme seuraten, tunteittemme orjina pysytellen, ja jätämme huomiotta kykymme tiedostaa, kärsimme paljon ja muut kärsivät yhdessä meidän kanssamme. Usein me toimimme halujamme mukaan ja etsimme tyydytystä hinnalla millä hyvänsä. Tätä hintaa me tapaamme vähätellä hymähdellen - emme suostu näkemään mikä on todellinen summa jota meidän mielihyvästämme maksetaan koko ajan, joka hetki. Me haluamme elää mahdollisimman edullisesti ja syödä mitä haluamme, tämän vuoksi me - jotka nimitämme usein itseämme eläinrakkaiksi - pidämme yllä eläinten keskitysleirejä eli tehoeläintuotantoketjuja, joissa tuntevat olennot kärsivät juuri nyt, tälläkin hetkellä. Me haluamme kauniita eksoottisia huonekaluja, laivoja ja erilaisia ylellisyystarvikkeita, ja tämän vuoksi olemme hakkaamassa sademetsiä - maailman "keuhkoja" - maan tasalle. Olemme pohtimassa keinoja eroosion pysäyttämiseksi esim. Saharassa, samalla kun kiihdytämme eroosiota toisaalla. Aikana joka minulta kuluu tämän tekstin kirjoittamiseen, kaatuu aikamoinen alue vuosituhantista metsää. Jos emme harjoita mieltämme ja tietoisuuttamme, emme useinkaan näe asioita laajemmasta perspektiivistä. Ja jos me emme näe asioita suuremmassa mittakaavassa, eivät asiat ole silloin mielessämme kytköksissä toisiinsa ; emme ymmärrä mitä todella tapahtuu juuri nyt ; emme kykene hahmottamaan kuinka hirvittäviä harjoittamattoman mielen synnyttämien tekojen seuraukset saattavat olla kaikelle olemassaolevalle.

Me luulemme kyllä tietävämme, saatamme esim. kauhistella TV:n meille näyttämiä yksittäisiä hirmutekoja, mutta asiat ja etenkin oma osuutemme epäoikeudenmukaisuuden ylläpitämisessä, eivät useinkaan ole meille todellisuutta. Jos todellisuus olisi meille todellisuutta, toimisimme toisin ja yhteinen maailmamme olisi aivan toisenlainen paikka olla ja elää. Meditaatiolla pyritään riisumaan itsekkäät halut ja katsantokannat todellisuuden yltä - maailman toisella laidalla, kaukana meistä koettu kärsimys - oli kärsivä olento kuka tai mikä tahansa - on aivan yhtä todellista, yhtä traagista, yhtä sietämätöntä kuin se kärsimys, jota mahdollisesti koemme itse tai jota näemme koettavan aivan silmiemme edessä. Ihmisyyden tajuaminen saa meidät toimimaan tämän havainnon pohjalta - emme halua seurata orjallisesti sellaisia mielihalujamme, joiden toteuttamisen tiedämme aiheuttavan tuskaa jollekulle tuntevalle olennolle.

4. TODELLISUUDEN TIEDOSTAMISEEN

Meditaatiolla pyrimme ennen muuta siis todellisuuden tiedostamiseen. Tämä tiedostaminen ei tarkoita todellisuuden ajattelemista, eikä se tarkoita todellisuuden tiedostamisen ajattelemista. Tätä tilaa kuvaa ehkä parhaiten, että se on ikään kuin välitöntä, jatkuvasti tapahtuvaa kontemplaatiota. Harjoitettu mieli ei välttämättä tarvitse enää ohjattua ajattelua ; mieli on jatkuvasti tietoinen ja toimiva - tämä tila on mahdollista saavuttaa niin että se jää pysyväksi. Tälle mielentilalle, joka meditaation ja muun harjoittamisen avulla pyritään saavuttamaan, on ominaista rajaton viisaus, rajaton myötätunto, rauha ja puhtaus ( ts. kirkkaus - asiat näyttäytyvät omana itsenään ).

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä