Nuuttipukki!

13. tammikuuta on Nuutin päivä. Se päättää joulun ajan. Kansatieteitä ja arkeologiaa yliopistossa lukeneena tiedän, että esikristillisellä ajalla tätä päivää kutsuttiin "talvennavaksi". Se oli keskimäärin talven kylmin päivä. Se oli myös Lemminkäisen syntymäpäivä. Lemminkäinen edusti Etelä-Eurooppalaisen Dionysoksen tavoin luontoa ja luonnon jumaluutta.

Etelä-Eurooppalaiset ja länsi-aasialaiset luontojumaluudet syntyivät usein 25.12, josta joulukin on alkunsa saanut mutta Lemminkäinen sen sijaan syntyi 13.1, kylmänä talvipäivänä, kasvoi miehuuteensa keväällä, läksi huhtikuun 14. päivänä, (vanhan kansan ensimmäisenä suvipäivänä) Pohjolan häihin, lähestyi Pohjolaa ratsullaan samaan aikaan kun Ritvalan helkaneidot viettivät kevätjuhliaan, saapui vihdoin Pohjolan portille 13.7 (heinämadon tappopäivänä), jolloin heinänteko aloitetaan nauttimalla ns. "madontapporyyppy". Lemminkäinen tappaa silloin Pohjolan porttia vartioivan lohikäärmemadon ja astuu Pohjolan tupaan.

Pohjolan häät on kuitenkin jo juhannuksena pidetty, joten Lemminkäinen on myöhässä. Isäntä tarjoaa hänelle vain matoja täynnä olevan oluttuopin, joka hänen on puhdistettava. Kyse on totuudenetsijän sisätajunnan puhdistamisesta. Tämä puhdistaminen on loppuun suoritettu kun mätäkuu on elokuussa päättynyt. Sen jälkeen Lemminkäinen joutuu miekkataistoon Pohjolan isännän kanssa ja katkaisee tämän kaulan. Tämä kuvaa sitä kuinka uusi ihminen kukistaa vanhan luontonsa ja pakenee sitten tuonelan joelle kohdaten siellä loppunsa syksyn kekrijuhlien aikaan. Luonto painuu lepoon noustakseen jälleen kuolleista seuraavana keväänä.

Näin Luonnon kiertokulun ja shamanistisen tietäjän tien samaistivat Kalevalastakin tuttuun Lemminkäisen tarinaan muinaiset pakanalliset suomalaiset.