Tämä on aivan kauhea tilanne. Työpaikallani ihastuin 10-v vanhempaan naiseen,jota en lähestynyt, koska olen ujo. Hän muutti melkein vuosi sitten pois naapurimaahan ja on töissä muualla saman firman palveluksessa pistäytyen kuitenkin "vanhassa" konttorissa noin kerran kuukaudessa. Olen äärimmäisen ihastunut tuon naisen ulkonäköön, välillä jaamme pitkiä katseita (tai sitten kuvittelen vain) keskenämme. Tiedän ettei hänellä ole miestä tai lapsia. Lisäksi kun noin vuosi sitten kävin juttelemassa hänen lähdöstään, hän tuli myöhemmin tuona päivänä huoneestaan hymyillen ulos ja toinen työkaveri kysyi:"mikä nyt noin hymyilyttää, kerro nyt vaan" niin tämä ihastuksen kohteeni vastasi : "niin, puhu kun vielä voit", eikä sanonut sen enempää. Kaikki siis tapahtui työpisteeni vieressä, joten kuulin kyllä kaiken, mutten ehtinyt reagoida mitenkään..
Nainen kuitenkin muutti muualle. Minä jatkoin elämääni (ko naiseen kuitenkin vielä hiukan ihastuneena) ja tapasinkin piakkoin toisen naisen. Ei niin viehättävän kuin tämä firman nainen, mutta ajatusmaailmaltaan ja persoonaltaan hyvin lähellä omaani, kun taasen tämä firman nainen on ajatusmaailmaltaan ja luonteeltaan hyvinkin erilainen itseeni verrattuna. Tapailin tätä toista, itseni-ikäistä naista paljon ja nyt asummekin yhdessä. Hänen kanssaan on hyvä ja helppo olla, olkoonkin että hän ei ole erityisen viehättävä. Tätä firman naista en enää ajatellut paljoakaan..
Sitten kuitenkin tapahtui jotakin, jonka seurauksena tälle firman naiselle selvisi, että seurustelen. Hän katsoi minua jälleen kerran pitkään suoraan silmiin, ikäänkuin haluten kertoa jotain. Turhauttavaa. Oliko hänellä jotakin tunteita minua kohtaan? 10-vuotta nuorempaan mieheen, jota kaikkien todennäköisyyksien mukaan pitää kypsymättömänä? Toisaalta en edes muutenkaan käsitä, mitä hän voisi minussa nähdä? Nainen on minun silmissäni TODELLA kaunis ja sosiaalinen. Toki tuollainen nainen saa miehen kuin miehen, miksi hän "tyytyisi" ujoon nörttiin.
Nämä ajatukset riivaavat minua paljon, jopa parisuhteemme aikana. Olen hiljainen ja etäinen (jopa tavallista enemmän:)) tyttöystäväni kanssa ja haluaisin vain saada nuo ajatukset pois päästäni. Olen miettinyt pitäisikö kertoa tunteistaan tuolle firman naiselle. Kärsiä hiukan "pakkien" saamisesta (tai ehkä vielä kamalampaa, se että hänellä olisikin ollut vastatunteita ja nyt on myöhäistä!) ja siitä epämukavuudesta, joka tulevaisuudessa olisi välillämme työpaikalla. Tai sitten miettiä tätä noidankehää yhä uudelleen ja uudelleen. Se on hiukan kuin mätäpaise joka pitää puristaa pois. Mieluummin ehkä valitsisin tämän ensimmäisen vaihtoehdon. Mutta mikä olisi sitten oikea tapa tähän? En voi kertoa sitä hänelle kahdenkesken kun hän on Suomessa (koska firmassa on aina joku toinen lähettyvillä). EMail/SMS on täysin poissuljettu ajatus. Soittaisinko hänelle? Kuulostaa varmaan aivan naurettavalta,mutta haluan vain nämä ajatukset pois päästäni..haluan rakastaa nykyistä tyttöystävääni, enkä haikailla jonkun olemattoman perään, mutta tunteitaan ei näemmä voi järjellä käskeä tekemään mitä ne eivät halua tehdä..
Kiitoksia sille, joka vastaa..
Nainen kuitenkin muutti muualle. Minä jatkoin elämääni (ko naiseen kuitenkin vielä hiukan ihastuneena) ja tapasinkin piakkoin toisen naisen. Ei niin viehättävän kuin tämä firman nainen, mutta ajatusmaailmaltaan ja persoonaltaan hyvin lähellä omaani, kun taasen tämä firman nainen on ajatusmaailmaltaan ja luonteeltaan hyvinkin erilainen itseeni verrattuna. Tapailin tätä toista, itseni-ikäistä naista paljon ja nyt asummekin yhdessä. Hänen kanssaan on hyvä ja helppo olla, olkoonkin että hän ei ole erityisen viehättävä. Tätä firman naista en enää ajatellut paljoakaan..
Sitten kuitenkin tapahtui jotakin, jonka seurauksena tälle firman naiselle selvisi, että seurustelen. Hän katsoi minua jälleen kerran pitkään suoraan silmiin, ikäänkuin haluten kertoa jotain. Turhauttavaa. Oliko hänellä jotakin tunteita minua kohtaan? 10-vuotta nuorempaan mieheen, jota kaikkien todennäköisyyksien mukaan pitää kypsymättömänä? Toisaalta en edes muutenkaan käsitä, mitä hän voisi minussa nähdä? Nainen on minun silmissäni TODELLA kaunis ja sosiaalinen. Toki tuollainen nainen saa miehen kuin miehen, miksi hän "tyytyisi" ujoon nörttiin.
Nämä ajatukset riivaavat minua paljon, jopa parisuhteemme aikana. Olen hiljainen ja etäinen (jopa tavallista enemmän:)) tyttöystäväni kanssa ja haluaisin vain saada nuo ajatukset pois päästäni. Olen miettinyt pitäisikö kertoa tunteistaan tuolle firman naiselle. Kärsiä hiukan "pakkien" saamisesta (tai ehkä vielä kamalampaa, se että hänellä olisikin ollut vastatunteita ja nyt on myöhäistä!) ja siitä epämukavuudesta, joka tulevaisuudessa olisi välillämme työpaikalla. Tai sitten miettiä tätä noidankehää yhä uudelleen ja uudelleen. Se on hiukan kuin mätäpaise joka pitää puristaa pois. Mieluummin ehkä valitsisin tämän ensimmäisen vaihtoehdon. Mutta mikä olisi sitten oikea tapa tähän? En voi kertoa sitä hänelle kahdenkesken kun hän on Suomessa (koska firmassa on aina joku toinen lähettyvillä). EMail/SMS on täysin poissuljettu ajatus. Soittaisinko hänelle? Kuulostaa varmaan aivan naurettavalta,mutta haluan vain nämä ajatukset pois päästäni..haluan rakastaa nykyistä tyttöystävääni, enkä haikailla jonkun olemattoman perään, mutta tunteitaan ei näemmä voi järjellä käskeä tekemään mitä ne eivät halua tehdä..
Kiitoksia sille, joka vastaa..
Vastaukset 12
Vanhimmat
tekstisi niin olen samaa mieltä että kannattaa puhua naiselle tunteistasi koska, kuten sanotkin, et pääse rauhaan asiasta muuten. Kyllä hänet olisit jo unohtanut jos hän olisi kuka tahansa ohi menevä ihastus.
Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon ettei nainen välttämättä osaa sanoa heti mitä haluaa jos vain paukautat suoran kysymyksen. Tilanne kuitenkin ilmeisesti on jatkunut jo melko pitkään ja saattaa naisellekin olla epäselvä. Ja voihan hänelläkin olla muita suhteita jotka myös vaikuttavat hänen ajatuksiinsa.
Ehkä kannattaisi pyytää nainen vaikka kahville tai lounaalle jonkun muun syyn varjolla ja jos nainen tuntuu noin muuten ystävälliseltä niin sitten kertoa rauhassa ajatuksistasi.
Turhaan vähättelet itseäsi, yhtä hyvin nainen saattaa epäröidä ettei nuorempi mies häneen voisi ihastua. Rohkeutta!
saattaa olla ilmassa kyl..
Eihän tuo tuommoinen jahkaaminen mitään auta..
En jättäisi selvittämättä asiaa. Tiedän, että tuo ikäero ei ole mikään este.
..eikä 5 tai 15 (ellette ole 15-20 ja 30-35). Jotkut nuoret ovat varhaiskypsiä ja jotkut vanhemmat lapsellisia:). Jos tunnette suuria lämpimiä tunteita, kannattaa selvittää asia.
kortin varaan,hyvä mies!
Olen kyllä siinä pisteessä, että melkein pakko soittaa hänelle ja saada tämä ajatus pois mielestä..mietin vielä, että loukkaantuuko hän jos suoraan vain kerron hänelle totuuden sen kummemmin kaartelematta? Mitä naiset ovat mieltä, jos nuorempi kaveri päättääkin soittaa ja kertoa moisen asian? Loukkaantuisitteko, vai olisitteko kenties imarreltuja :) ?
Soitin sitten vihdoista viimein ihastukselleni ja kerroin suoraan, että tunnen vetoa häntä kohtaan. Hänellä ei kuitenkaan ollut vastatunteita, (oli kyllä ystävällinen)enkä syytä häntä siitä (on se ihmisen mielikuvitus ihmeellinen;sitä alkaa kuvittelemaan asioita joita ei ollut, esim että myös toinen oli ihastunut) olisihan tuo nyt ollut aika hassua; sen tasoisella naisella olisi ollut jotain tunteita 10-vuotta nuorempaan ujoa nörttiä kohtaan :))
Toisaalta tämä on hyvä, nyt voin keskittyä tyttöystävääni!
Vinkkinä kaikille ihastuneille. EI kannata pitää ihastumista omana tietonaan lähes kahta vuotta (paitsi jos jompikumpi on varattu), vaan kannattaa suoraan kysyä, lähdetkö kaffelle tms..tästä ei suoraa kuin oman mielen pahoittamista ja ajanhukkaa..vaan sen sijaan pitää rohkeasti kysyä toiselta, ei siihen kuole..elämäähän tämä kaikki vain on
Ihme juttu.
Pakko sanoa tähän vielä (nyt vasta luin), että olisi voinut mennä toisinkin. Alku olisi voinut olla omasta elämästäni. Minua 11 vuotta nuorempi mies oli pitkään ollut minuun ihastunut, ja noiden vuosien aikana seurustellut kauniin ikäisensä naisen kanssa, joka tosin hänet lemppasi uuden miehen vuoksi. Jonkin aikaa sinkkuiltuaan (treffaili runsaasti, muttei sen enempää) alkoi vakavammin seurustella ikäisensä, mutta ei niin viehättävän tytön kanssa. Sitten vasta meidän välillä alkoi lämpenemään ja rakastuimme ykskaks (en sitä ennen ollut kiinnittänyt häneen juuri huomiota, enkä totisesti tiennyt hänen tunteistaan).
Hän oli luullut, ettei minuun edes voisi tutustua, olin kuulema kaunis, suosittu, viileä ja etäinen. Mies ilmaisi kiinnostustaan mielestäni todella epäsuorasta, mutta jotain oli ilmassa. Lopulta usean kuukauden epäselvyyden jälkeen tein aloitteen, eikä mies vielä siitäkään älynnyt, että olin todella kiinnostunut. Vaikka kemia välillämme vain lisääntyi. Luuli, että kaverina vaan lähestyn. Lopulta jouduin ihan rautalangasta vääntämään. Ja siitä 4kk:n päästä olimme kihloissa. Ja siitä vuoden kuluttua naimisissa. Ja perhettäkin on. Olemme hyvin onnellisia. Rohkeasti ainakin kannattaa selvittää, mistä on kyse.
Onnea vaan sinne :) Saako kysyä mielenkiinnosta, miten sitten rautalangasta väänsit?
En ilmeisesti pääsekään täysin eroon ajatuksista tätä toista naista kohtaan, aivan naurettavaa ja myös turhauttavaa. Välillä vaan huomaa ajattelevansa oliko sittenkin jotain. Tällä hetkellä jotenkin kuvittelen, että olihan siinä..
Toisaalta järkiperäisesti ajatellen ei meillä olisi ollut mitään yhteistäkään. Mm. hän käy/kävi oopperassa, minä (ja tyttöystävä) hevi-konsertissa..Mutta silti näistä ajatuksista ei tunnu pääsevän täysin eroon..
joo. Ja siihen vääntöön meni useampi kk. Mies oli jonkinlainen "hottis" omassa ikäluokassaan (ihan ok näköinen). Kyllä hän sitä onkin, unelmieni mies. Tosin ei ollut sitä, mitä etsin (en ehkä tiennyt itsekään mitä etsin), joten en osannut jännittää. Ikäero teki sen, että ajattelin: jos kelpaan, niin se ei ole iästä kiinni (ikä ei tunnu missään, hän kypsä ja minä tytönhupakko, sinkkuna elämäntilanteeni ja -tyylini sama kuin 2-kymppisillä, lisäksi opiskelimme molemmat). Mies oli ollut minuun ihastunut, mutta oli ajatellut, ettei hänellä ole mitään tsänssejä. Oli siis vain torpannut ajatuksen päästään, vaikka välillä minua oli ajatellut. Olen määrätietoinen, ja minulle oli selvää, että molemminpuolista kemiaa tässä on. Lisäksi miehen mielenkiinto ei 6 kk:n aikana hävinnyt. Lisäksi oli ei-viehättävä-tyttöystävä, se rohkaisi: "mies ansaitsee parempaa". Selitys oli: mies on kotona viihtyvä, urallaan kyllä määrätietoinen, mutta kotimies, joka viihtyy aina vaan samojen ystävien kanssa esim. mökillä, ei bilettäjä. Miehen ystävätkin tajusivat ennen kuin mies itse, että se on menoa. Kai sitten iskin hänet, mutta se tapahtui vaivihkaa, meilasin ja aloin jutella. Vaikka hän aloitti ensin silmäpelin jne. Mies kyllä luulee iskeneensä minut. Vuosia ennen mieheni tapaamista torjuin myös n. 10 v. nuoremman miehen (tosin mies oli nuorempi kuin aviomieheni, joka oli sentään 25, loppututkinto taskussa ja työelämässä seurustelun alkaessa). Olisi ollut kiinnostusta ja kemiaa, todella kunnon tyyppi, mutta turhaan sanoin ei. Toki sydämestä otti, mutta järjellä tein päätöksen. Tunteet miestäni kohtaan olivat alusta asti todelliset, mutta tämä toinen mies olisi kuitenkin voinut olla hyvä vuosien seurustelusuhde (sen sijaan olin useamman vuoden sinkkuna). Mies olisi varmasti sinnikkäällä piirittämisellä onnistunut. Ja ystäväksi olisi aina päässyt. Aivan turhaa tuollainen, ettei voi ottaa yhteyttä. Elämänkokemukseni näkyi ainoastaan siinä, että ajattelin: jos saan itse pakit, mitä siitä. Miehen exä kyllä hyppi silmille, mutta onneksi suhde oli sellainen, ettei mies ollut tosissaan alunperinkään ja reilusti oli kertonut tuolle naiselle minusta. Älytöntä tuollainen, että musamaun ja harrastusten perusteella arvostellaan. Itse käyn tranceklubeilla ja mies diggaa suomirockia ja heviä! Mies tykkää arktisista paikoista, minä makaan palmujen alla biitsillä. Mutta se rakkaus!
rokki on mun juttu, sallittakoon muille omat juttunsa ilman arvostelua. Pointtina vain oli se, että olisimme olleet liian erilaiset kuitenkin (hän sosiaalinen,optimistinen minä enemmän yksin-viihtyvä, pessimismiin taipuvainen)ja vain halusin korostaa tuota eroa tuolla musajutulla.. Nyt tuntuu hiukan paremmalta, kun en ole nähnyt tätä naista puoleen vuoteen;hän on kuin hävinnyt, eikä ajatukset kierrä kaiken aikaa hänessä.. mutta hyvät jatkot sulle :)