Hän ymmärsi, että aloitteen tempaaminen itselle viholliselta, oli voittoisan taistelun A ja O.
Aloitteen tempaaminen itselle, tarkoittaa, ettei vihollinen määrää taistelun tahtia ja kulkua.
Stalinin toistuva varoitus sotapäälliköilleen oli: Olkaa varovaisia suomalaisten kanssa, he yllättävät aina.
Varoituksista huolimatta, suomalaiset yllättivät.
Aloitteen tempaaminen itselle, tarkoittaa, ettei vihollinen määrää taistelun tahtia ja kulkua.
Stalinin toistuva varoitus sotapäälliköilleen oli: Olkaa varovaisia suomalaisten kanssa, he yllättävät aina.
Varoituksista huolimatta, suomalaiset yllättivät.
Vastaukset 32
Vanhimmat
päämajan aivot, realisti ja sovittelija kunnianhimoisten kenraalien välillä. Mannerheim luotti kenraaliinsa ja tämän näkemyksiin. On todennäköistä, että Airo muutamien muiden kenraalien kesken päätti vetää puolustuksen Tali-Ihantalan puolustuslinjalle.
Airo ei jättänyt muistelmia jälkeensä, ei antanut haastatteluja toiminnastaan päämajassa - kunnian ja periaatteen mies viimeiseen asti!
Airo vaikeni syystäkin! Kesä 1944 oli sen vaikenemisen todellinen syy.
Olihan se noloa tulla yllätetyksi ns. housut kintuissa.
Airo oli eräs pahiten tyrinyt kesän 1944 yllätyksen tullessa. Mies vaan veteli viinaa ja kävi "kanalassa"...
Oli kai ainoa päämajassa, jota tällä palstalla ei epäillä homoksi :)
Saksalaisilta oli opittu, että puna-armeijan hyökkäys tulee aina "läpi". Ei mitkään linnoitukset olisi auttaneet..
Kai Airon tasoisella nerolla, oli käsitys, mihin puolustus pitää perustaa.. Ja Viipurin puolustaminen olisi ollut turhaa miesten tapattamista.
Ei kai päämajassa juurikaan raittiita kenraaleja ollut, mutta raittius on täysin yliarvostettu asia, kun hommansa vaan pystyy hoitamaan. Hirlerhän oli raivoraitis jne. eli se siitä!
Kyllä Airo ja monet muut kenraalit ja upseerit aavistivat päähyökkäyksen tulevan Karjalan kannaksen suunnalta. Mannerheim ei ehkä sitä myöntänyt - ehkä suurhyökkäyskin tuli vanhalle miehelle yllätyksenä. Mannerheim oli kuitenkin kansallinen symboli, jota kunnioitettiin ja joka ainoana saattoi ottaa Rydiltä vastaan presidentin tehtävät. Myös venäläiset kunnioittivat Mannerheimia eivätkä asettaneet häntä sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin.
Airo oli näkymätön vaikuttaja, joka ehkä nautti asemastaa salaisuuksien vartijana - parhaat miehet eivät tunnetusti kierrä toreilla huutamassa erinomaisuuttaan!
ja laiminlyöntejä, että on vaikea kuvitella kaiken olleen vain sattumaa.
Itse uskon enemmän siihen teoriaan, että päämaja laski tarkoituksella venäläiset läpimurtoon. Olisiko lännestä informoitu Suomea?? asian johdosta. Stalinhan puhui, että Suomi tarvitsee opetuksen ja selvää oli sekin, että Kannaksesta oli tullut puna-armeijalle kunniakysymys. Luultavasti hyökkäys oli tiedossa ja päämaja laskeskeli vetäytyvänsä vihollista kuluttaen taaempiin asemiin, jolloin myös naapurilla olisi ollut edellytykset kunniansa puolesta neuvotella rauhasta. Hyökkäyksen voima ja suuruus lienevät olleet suuria yllätyksiä kaikille. Tosin tuokaan hyökkäys ei ollut pysäyttämätön vaan täysin realistisesti tukittavissa mikäli ohjeita ja varoituksia olisi kuunneltu.
Mies vaan veteli viinaa ja kävi "kanalassa"...
Marskihan nuhteli Airon kun se ei känninsä takia voinut tulla keskellä yötä kumartamaan herraansa.
Se tarina on kerrottu Turtolan Airo -kirjassa.
Se Kanasen Britan juttu on taas täällä:
Stenvall Taru Marski ja hänen "hovinsa", Wsoy, 1955
Teki se tarjoilija muitakin kirjoja mutta 1. on aina autenttisin ja varustettuna tuorein tiedoin.
Stenvall Taru Herrojen ja narrien näyttämöllä, weilin göös, 1988
Stenvall Taru Marskin siivellä, Recallmed, 1997, 195 s
Itsekin uskon, että hyökkäyksestä tiedettiin ja puolustuslinja vedettiin sen mukaan. Mannerheim jäi ehkä jo ikääntyneenä ylipäälikkönä näiden suunnitelmien ulkopuolelle.
Torjuntavoittojen sarja oli kuitenkin vakuuttava ja takasi maamme itsenäisyyden. Totta on kuten toteat, että näiden taistelujen jälkeen kummankin osapuolen oli helppo neuvotella rauhasta kasvojaan menettämättä.
näkemyksiin ja minusta ne ovat oikeen osuvia. Airon rooli oli tärkeä - kaikki lähteet toteavat Mannerheimin olleen jo enemmän tai vähemmän ulkona sodanjohdosta.
Airon lisäksi Axel Heinrichs oli keskeisiä johtajia Nenosen ja Paasosen lisäksi ja tietysti Talvela, Lagus, Siilasvuo, Oesch jne.
Kaikki kunnia tarjoilijan muisteloilla, mutta hän kuitenkin näki vain ulkoisia puolia henkilöistä. Kukapa ei olisi ryypännyt niissä olosuhteissa - olihan välillä varmaan pakko yrittää irtaantua karusta todellisuudesta ja painavista päätöksistä, jotka ratkaisivat koko maamme kohtalon.
Airo kantoi vastuunsa niin päämajassa kuin asekätkentäjutussa - oli myöhemmin kansanedustajakin.
Ei Suomea yllätetty housut kintussa. Kaikki tiesivät että suurhyökkäys oli tulossa. Kannasta ei voinut pelastaa, sillä sitä ei olisi voitu käytettävissä olevin resurssein linnoittaa siten että motorisoitu puna-armeija olisi siellä pysäytetty. Sitä paitsi Kannas olisi menetetty joka tapauksessa rauhanteossa - ei Suomen olisi annettu hyötyä Moskovan rauhaan nähden Saksan kanssa kaveeraamisesta.
Suomea linnoitettiin ahkerasti, mutta lännempänä. Nämä asemat Saimaalla eivät koskaan joutuneet hyökkäyksen kohteeksi, ja siksi ne ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
Aladár Paasonen oli hyvin perillä Puna-armeijan tulevasta suurhyökkäyksestä. Hän kuuli siitä ainakin Saksan tiedustelun kautta, todennäköisesti myös oman tiedustelutoiminnan avulla.
Ehkä Airo ei julkaissut muistelmiaan siksi että äijää yksinkertaisesti vi*utti. Airohan oli aika kuumaverinen luonne ja voisin kuvitella että reaalipolitiikka ajoi hänen näkemystensä ohi. Hän ei kenties voinut sulattaa sitä että Kannas jätettiin tarkoituksella vain näennäisen puolustuksen varaan.
>>
Käsitykseni Airosta
Kirjoittanut: perustuvat Ilmari Turjan 14.1.2008 klo 22.56
näkemyksiin ja minusta ne ovat oikeen osuvia. Airon rooli oli tärkeä - kaikki lähteet toteavat Mannerheimin olleen jo enemmän tai vähemmän ulkona sodanjohdosta.
>Ei Suomea yllätetty housut kintussa. Kaikki tiesivät että suurhyökkäys oli tulossa<
>Kannasta ei voinut pelastaa<
Kaikki varmasti tiesi, että jotain KOHTA tapahtuu. Siis kevään 1944 Oraniebaumista alkaneen Leningradin piirityksen päättymisen jälkeen. Ei siihen tarvittu kummoista tiedustelupäällikköä... Paasonen kirjoitti muistelmansa hieman ennen kuolemaansa, näin kerrotaan. Lieneekö tehnyt muistiinpanoja paljonkaan matkan varrella... Hän voinee väittää ihan mitä haluaakirjassaan. Aivan kuten besserwisser Kustaa Vilkuna tekee Sananvalvontaa kirjassaan.
Se mikä minua ihmetyttää on kaiken jatkuminen kuin mitään ei olisi tulollaan. Kaikki turhat tai vähemmän tärkeät varastot ja varikot olisi voitu vetää taakse jo hyvissä ajoin jne.
Nyt ei tehty yhtään mitään, mitä nyt kirkkoja rakennettiin ja korsukyliä koristeltiin.
Airo sanoi jossain, ettei halua käydä edää tuota kaikkea läpi ja muutenhan ei muistelmia voisi tehdä. Perusteellinen ukko se varmasti oli ja muistelmat olisivat olleet kova savotta varsinkaan jos ei ole mitään muistiinpanoja tai päiväkirjaa runkona.
"Se mikä minua ihmetyttää on kaiken jatkuminen kuin mitään ei olisi tulollaan. Kaikki turhat tai vähemmän tärkeät varastot ja varikot olisi voitu vetää taakse jo hyvissä ajoin jne.
Nyt ei tehty yhtään mitään, mitä nyt kirkkoja rakennettiin ja korsukyliä koristeltiin."
Jos Kannakselta olisi alettu vetää väkeä ja materiaalia pois, se olisi herättänyt saksalaisten epäilykset. Oli äärimmäisen tärkeää luoda Saksalle sellainen kuva että Suomi olisi sitoutunut sotaan. Baltiassa olleet saksalaisjoukot olivat kuin veitsi Suomen kurkulla.
Jälkikäteenkin on ollut helpompi väittää Kannaksen ja Viipurin menettämistä taktiseksi virheeksi kuin myöntää se että sieltä vetäydyttiin turvautuen vain nimelliseen vastarintaan Saksan hämäämiseksi ja rauhanehtojen markkinoimiseksi omalle kansalle.
"Jälkikäteenkin on ollut helpompi väittää Kannaksen ja Viipurin menettämistä taktiseksi virheeksi kuin myöntää se että sieltä vetäydyttiin turvautuen vain nimelliseen vastarintaan..."
Tokko nyt kuitenkaan voidaan sanoa taisteluita VT-linjalla nimellisiksi. Siiranmäessä tapeltiin ihan tosissaan eikä se Kuuterselkäkään mikään sopupeli ollut.
Jos näin on miksi Tali - Ihantalan maasto, vuosalmi ja äyräpää eli kaikki linnoittamatta?
Linnoittamisesta ei olisi ollut paljon hyötyä. Suomessakin oli viimein tajuttu se että avoimeen maastoon sijoitetut linnoitusketjut eivät toimi motorisoitua armeijaa vastaan, varsinkin jos vastapuolella on kaiken lisäksi ilmaylivoima. Linnoitusten paikat pystyy helposti tähystämään etukäteen ilmasta ja sitten pommittamaan tohjoksi sopivan paikan tullen.
Talin-Ihantalan taisteluissa sovellettiin onnistuneesti modernimpaa, alueellisen puolustuksen taktiikkaa jossa epäsuoran tulen merkitys korostui.
Kyllä se linnoittaminen aina kannattaa. Betonin sisällä on mukavampaa olla tykkitulessa kuin taivasalla. Ja jos näin ei ole, niin ei sitä ainakaan Suomessa missään vaiheessa tajuttu. VT-linjaahan linnoitettiin koko ajan, tosin valitettavan ponnettomasti, samoin Salpa-asemaa. Kun VT-linjan linnoittaminen hoidettiin huonosti, jouduttiin VKT-linjalle, joka oli olemassa käytännössä vain kartalla. Venäläisten pysäyttäminen tuolle linjalle ei ollut niinkään kiinni puolustuslaitteista, vaan venäläisten voimien ehtymisestä, niiden huoltokysymyksistä ja suomalaisen tykistötaktiikan muuttumisesta.
Linnoittamisesta on hyötyä aina, mutta linnoitettu asema ei saa muodostua itsetarkoitukselliseksi siten, että sitä pyrittäisiin viimeiseen saakka pitämään hallussa vastahyökkäyksin ylivoimaista vihollista vastaan. Epäsuora tuli voidaan ja pitäisikin aina liittää myös linnoitettujen asemien puolustukseen.
juuri tuon muuttuneen tykistön käytön vuoksi. Toki myös puna-armeijan voimat olivat ehtyneet juuri kuluttavan vetäytymisen vuoksi.
Käsittääkseni suomalaiset onnistuivat pysäyttämään venäläiset jo aikaisemmalle linjalle mutta venäläisten noustua maihin selustassa sodan johto päätti vetäytyä taaemmas. Tuolloin ilmeisesti oli riskinä koko armeijakunnan jääminen mottiin tai ainakin suuren osan siitä??
Linnoittaminen on tietysti kaksipiippuinen juttu. No ainahan betonin sisällä on parempi olla kuin taivasalla tykistökeskityksen aikana.
Toisaalta taas liikkuvaan sodankäyntiin ja erityisesti hyökkäyksien pysäyttämiseen tykistön avulla tämä linnoittaminen ei oikein toimi. Ideahan on siinä, että rintamalla pidetään miehiä vain ohut verho ja loput ovat selustassa turvassa. Venäläisten hyökätessä heidät siis lasketaan tarkoituksella lävitse, jolloin oma tykistö pääsee oikeuksiinsa. Tämä oli siis saksalaisten keksimä strategia (tai heiltä se opittiin), joka toimii luultavasti parhaiten tuolla Keski-Euroopan aroilla. Voihan se olla, että Kannaksen maasto taas salli ns. jäykän puolustuksen, koska vihollisella ei käytännössä ollut kuin yksi suunta josta hyökätä. Ja niinhän talissakin tapahtui, että vihollinen pysäytettiin jo ennen kuin se ehti edes liikkua, joten kai tuossa tilanteessa linnoitteet olisivat säästäneet paljonkin omia henkiä.
voimakkuus yllätti täysin. Eli varmaan tarkoitus ei ollutkaan niitä päästää noille ratkaisupaikoille.
Tuo yllä ollut oli tietysti spekulaatiota ja mikään ristiriidaton teoria tuo ei ole. Toisaalta tuntuu siltä, että siltikin tuossa on vähemmän ristiriitoja kuin tässä normaalissa versiossa. Herää kysymys, että mikä tarkoitus tiedustelulla on jos sen sanomisia ei noteerata millään tavalla.
Mitä noihin linnoittamisiin tulee niin ne kyllä laiminlyötiin kaikkialla riippumatta siitä mikä oli taka-ajatuksena. Noista virheistä jonkun vastaavan olisi pitänyt menettää sotilasarvonsa. No luultavasti olisi menettänytkin mikäli olisi ollut vielä sodan jälkeen hengissä. Joten kai se henkilökohtainen laiminlyönti voidaan katsoa sillä kuitatuksi.
Erittäin laajana vallitsee konsensus siitä, että jos sota kesällä 1944 olisi hoidettu virkamiestyönä, niin paremmin olisi Suomen kannalta mennyt.
Asia on kuitenkin niin, että monimutkaisissa tapahtumakuluissa on aina osoitettavissa osallistujien virheitä.
"Tokko nyt kuitenkaan voidaan sanoa taisteluita VT-linjalla nimellisiksi. Siiranmäessä tapeltiin ihan tosissaan eikä se Kuuterselkäkään mikään sopupeli ollut."
Ei varmasti ollutkaan, kyllä ne miehet siellä tosissaan yrittivät niillä resursseilla mitä heille oli annettu. Mutta päämajan pelilaudalla niitä ei ollut annettu paljon tähän ruutuun.
oli operatiivisesta sivussa jo tuolloin 44 kesällä. Airo esitti Marskille näkemyksensä kuinka olisi toimittava. Marski oli tuolloin jo niin iäkäs mies, että tuskin täysin tajusi sodankulkua ja sen vaatimia nopeitakin päätöksiä. Mutta hän oli välttämätön arvovaltansa takia ja tärkeä osa sodasta irtautumisen yhteydessä mm Presidentin roolissa. Mannerheimin arvostusta Neuvostoliitonkin piirissä osoittaa, ettei häneen kohdistettu mitään rangaistus vaatimuksia, taisi olla ainoa toisen maailman sodan hävinneen osapuolen Sotapäällikkö joka oli maan johdossa sodan loputtua!
Saattaa pitää paikkansa mutta juoksuhautojen puute aiheutti hirveät tappiot viholisen tyksitön toimesta. Olen jostain lukenut, että 80% tappioista tuli sirpaleista, eli olisi rikollista väittää etteikö jonkin näköisellä kaivautumisella olisi ollut etuja. Esim Äyräpää pidettiin siitä syystä että vuosalmella voitaiin kaivautua asemat kuntoon.
Kiinnostavaa olisi nähdä nykyaikaista sotaa nimenomaan Suomalaisessa maastossa. Ei ole tainnut tapahtua, ehkäpä Korea 52 lähinnä ja sielläkin molemmat kaivautuivat niin perkuleesti.
Ei nuo Irakin sodat ole mitäään sotai ollu siinä mielessä...
Ilmeisesti asemat ovat nykyisin enemmän syviä kuin leveitä, ja kenties yhtenäisiä asemia ei ole vaan linnoituksia. Mene tiedä en päässy sotilas akatemiaan enkä poliisiopistoonkaan koska en osannut syödä purkkaa ja kävellä saman aikaisesti...
tykistön osuus vihollisen tappioista taisi lähennelle jopa 90% kaikista tappioista, että taisi taktiikka onnistua. Mutta koska tappio suhde ei ollu kuin 1:4 Ihantalassa niin varmaan kaivautuminen olisi voinut vähentää tappioita...
Eli se ohut verho kärsi liikaa tappioita, koska ainakin eräs naapurin äijä kertoi seisseensä 3 päivää kiventakana Talissa kp kädessä kunnes kranaatti lopetti sodan.
Hän odotti kunnes puna-armeijan hyökkäys kulminoitui, Viipurin valtauksen jälkeen.
Silloin suomalaiset tempasivat aloitteen itselleen ja tosiasiassa määräsivät taistelun kulun, ja paikan.
Homman onnistumisen avain oli: Aloite siirtyi suomalaisille..
Jotka ovat pelanneet esim shakkia, ymmärtävät sen asian tärkeyden, kummalla aloite on.
Venäläiset riemastuivat Viipurin nopeasta romahtamisesta ja uskoivat varmasti jälleen virheellisesti, että nyt tuli helppo marssi Helsinkiin.
VKT -linjaa oli helppo puolustaa ja kun vielä yhdistettiin tykistön iskukyky, lentovoimat, maayksiköt oli koossa taasen iskukykyinen armeija. Venäläiset totesivat, ettei Tali-Ihantalan taistelun jälkeen kannattanut enää uhrata miehistöä ja materiaalia pohjoiselle rintamalle, kun portti Saksan sydämeen oli auki Keski-Euroopassa. Kunniallinen rauha oli mahdollinen solmia kumpaakin osapuolta tyydyttäväti ilman, että kukaan menetti kasvojaan.
Viipurista oli Jatkosodan loppuvaiheen viisain päätös, se mahdollisti järkevän puolustuslinjan synnyn ja torjuntavoiton! Tottahan Viipurista olisi voitu taistella talo talolta vaikka pari kk, mutta se olisi kuluttanut järjettömän paljon voimia ja pahimmassa tapauksessa mottiin jäämistä kymmeníen tuhansien miesten menetys kerralla olisi todennäköisesti romahduttanut puolustustahdon.
" VKT -linjaa oli helppo puolustaa ja kun vielä yhdistettiin tykistön iskukyky, lentovoimat, maayksiköt oli koossa taasen iskukykyinen armeija. Venäläiset totesivat, ettei Tali-Ihantalan taistelun jälkeen kannattanut enää uhrata miehistöä ja materiaalia pohjoiselle rintamalle, kun portti Saksan sydämeen oli auki Keski-Euroopassa. "
Sota jatkui kuitenkin Tali-Ihantalan torjuntataistelujen jälkeen jolloin vihollinen aloitti kapealle Juustilankankaalle huonosti sopivat panssarinsa siirron Vuosalmelle, jossa aloitti suurhyökkäyksensä samanaikaisesti
Viipurinlahden operaation kanssa.
Lisäksi taistelut jatkuivat U-asemassa Nietjärvellä, jossa 7.Kaartin Panssariprikaati menetti 24 panssaria 10.-17.7. välisenä aikana.
Ilomantsissa mottitaistelut jatkuivat elokuun 13.päivään saakka jolloin vihollinen oli kärsinyt 3000 miehen tappiot sekä menettänyt lähes koko AK:nsa kaluston, taisteluiden jatkuessa mottitettujen vihollisten kanssa asemasotana rauhatuloon saakka.
Nyt Raappana siirtyi Ilomantsista jälleen Rukajärven suunnalle jossa 27.D motitettiin. Taistelut Tsirka-Kemijoen sillanpäästä jatkuivat ankarina välirauhantuloon saakka, jossa suomalaiset tuhosivat mm. JR 345:n esikunnan jolloin joukko-osastoa komentanut everstiluutnantti Bashkov kaatui. Raappanan divisioona oli ainut suomalaisdivisioona joka piti edelleen asemansa jotka sai hyökkäysvaiheen päättyessä 1941 ja miehitettyään tuolloin asemat.
jälkeen venäläiset eivät enää käsittääkseni lisänneet joukkojaan ja kalustoakin vedettiin pois. Tali-Ihantala tai VKT -linjakaan ei olisi kestänyt venäläisten massiivisia toistuvia iskuja kovinkaan kauan. Venäläisillä oli käytössään valtaisat hyökkäys- että aseresurssit, jos he olisivat halunneet todella murtaa pohjoisen rintaman. Yhä puolustan näkemystä, että venäläisten pääiskun kohteena oli Saksa ja saavuttaa Berliini ennen kuin länsivallat ehtisivät sinne ja tämä tavoitehan saavutettiin.
Epäilemättä kannaksen valloitus oli puna-armeijalle huonoin hinta/laatu suhde..
Varmasti kalleimmat neliökilometrit heille.
Suomen valloitus olisi tullut niin järjettömän kalliiksi, ettei kannattanut.
Torjuntataistelut Vuosalmella-Viipurinlahdella ja Ilomantsissa eivät olisivat onnistuneet. KAIKKI Tali-Ihantalan torjuntavoitosta saatu hyöty olisi menetetty sen sileän tien, jos esim.Viipurinlahdella vihollinen olisi päässyt PÄÄJOUKKOJEMME selustaan.
Tätä tarkoitan, koska sota EI loppunut Tali-Ihantalan torjuntavoittoon, vaan lopulta itsenäisyytemme ratkaistiin yhtä lailla noissa mainitsemissani torjuntataisteluissa.
http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Äyräpään-Vuosalmen_taistelut
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viipurinlahden_torjuntavoitto
sensuroitiin pois. Ettäs semmoista, arka aihe tuo sotiemme aika joillekkin piireille.