Jumalat voivat olla olemassa vain niin kauan kuin on jumalia palvovia ihmisiä. Ilman riittejä, uhrauksia ja uhreja jumalat kuolisivat tarpeettomina. Jumalat ovat siten riippuvaisia ihmisistä. Näin hokasi jo uskontotieteen uranuurtaja Emile Durkheim "Uskontoelämän alkeismuodot"- teoksessaan, joka pohjautuu toteemijärjestelmän tutkimukseen. Kaikissa uskonnoissa on sama järjestelmä ja magianharjoitusmenetelmät, vaikka toisen uskonnon harjoittaja pitäisi itseään ja omaa uskomusjärjestelmäänsä parempana, jumalallisempana ja kehittyneempänä suhteessa muihin, kuten jokainen uskonnonharjoittaja aina ajatteleekin. Siksi vain mahdollisimman uskonnoton voi tarkastella uskontoja kiihkottomasti ja puolueettomasti.
On samantekevää, sanotaanko pyhäin toimijoiden, eläinten tai jumalien tms. kuvaa alttaritauluksi, ikoniksi vai toteemipaaluksi tai sanotaanko pyhää symbolia amuletiksi vai ristiksi, jota kannetaan mukana suojaamassa pahalta. On myös sama, nimitetäänkö jumalallisten voimien puoleen kohdennettua yhteydenottoa ja ääneen lausuttua resitaatiota loitsuksi vai rukoukseksi.
Jumalan palvoja liittää omaan jumalaansa niitä piirteitä mitä itse omaa. Onpa jumala aina samaa mieltä kuin jumalan palvojakin. Jumala on aina täsmälleen yhtä tyhmä ja rajoittunut tai esimerkiksi kostonhimoinen ja mielivaltaisesti ja ristiriitaisesti toimiva, kuin on hänestä puhuva palvojansakin. Jumala "seisoo" kummallisen järkähtämättä palvojansa mielipiteiden ja ihmis- ja moraalikäsityksen takana, mutta jumalan mielipide muuttuu ihmisen mielipiteiden mukana. Palvoja löytää - tietysti jumalan ilmoittamasta - (mutta kumma kyllä toisten palvojien kirjoittamasta) pyhästä teoksesta tai ajatuskokoelmasta tai muista pyhistä merkeistä aina perusteet kaikelle toiminnalleen, olipa kyseessä toisen ihmisen tappaminen, sortaminen tai alistaminen ja hyväksikäyttö koska "näin on ennenkin tehty", tai siihen on toimijalla jumalallinen oikeutus esikuvien mukaan. Palvoja valtuuttaa jumalan antamaan itselleen kaiken anteeksi vastuuta tuntematta. Edellä mainitut ovat vastoin oikeutusta vain siinä tapauksessa, jos ne kohdistuvat palvojaan itseensä. Palvoja "tietää" mitä jumala puhuu ja tarkoittaa, vaikka jokainen uskova kuvaisi näitä asioita täysin eri tavalla. Palvoja voi myös pitää jotain hengellistä auktoriteettia jumalan suoranaisena edustajana, joten ko. auktoriteetin toimintatavat ovat jumalallisia ja hyväksyttäviä vaikka se olisi kuinka epäoikeudenmukaista tahansa. Jumalan tiethän ovat "tutkimattomat". Siksi ei uskonnollisen ihmisenkään yhteisössä tekemiä tekoja pidä liian tarkasti tutkia. Ihminen loi siis jumalan omaksi kuvakseen. Kun joku arvostelee tällaista jumalallista narsistia, koetaan se jumalanpilkkana ts. jumalan palvoja on jo nostanut itsensä jumalaksi, jota ei sovi arvostella. Arvostelijoita kohtaa rangaistus.
Kaikkein pyhimpiä asioita on päässyt näkemään vain kaukana menneisyydessä olleet palvojat, ja pyhimmät asiat ja esineet ovat kadonneet salaperäisellä tavalla tai ovat näkymättömiä yleisölle. Itse jumalathan eivät koskaan näyttäydy. Esineet ja kirjoitukset edustavat jumalia. Näkymättömään jumalaan pääsee käsiksi hetkellisesti vain uskonnollinen eliitti, joka tulkitse eliitin käskyläisille ja alemmille toimijoille sitä, miten jumala käskee elää ja varsinkin olla kuuliainen eliitille. Jumalusko on siis kaikkein tärkein sosiaalisen kontrollin muoto. Niille toimijoille, jotka ovat yhteydessä suoraan jumaliin, on maksettava uhri. Uskomuksilla pyritään kontrolloimaan ennen kaikkea yhteisön jäsenten kaikkea elämää ja erityisesti seksuaalisuutta, koska seksuaalisuutta pidetään suurena voimana, joka jokaisella on mahdollisuus kokea ilman, että muut eivät siitä pääse osalliseksi. Seksuaalisuus on samalla kertaa paha ja hyvä. Paha se on silloin kun sitä juuri harjoitetaan ilman hengellisen auktoriteetin lupaa. Siitä tulee yhtäkkiä hyvää ja jopa pakollista, kun siihen annetaan em. lupa. Tosin seksuaalisuuden muodot on tämänkin jälkeen tiukasti kontrollituja. Palvoja eli jumalan puolestapuhujaksi määrää kuka ja millaista seksiä saa harjoittaa eli juuri samanlaista kuin palvoja itsekin. Erilaisuus on tuomittavaa ja rikollista ja sanktioiden alaista vaikka rikokselle ei olisi uhriakaan ja se tapahtuisi kahden vastuullisen ja täysivaltaisen ihmisen kesken ja tahdosta.
Uskonnonharjoituksen piiriin ihmisen ajaa deprivaatio eli kun joku kokee osattomuutta tai yhteisöllistä alemmuudentunnetta toisiin nähden eikä osaa tai kykene tai omaa mahdollisuutta tehdä mitään oman tilanteensa korjaamiseksi. Voimattomuus ja inhimilliset negatiiviset tunteet ja mielialat, seksuaalinen turhautuneisuus, kateus, ahdistus, viha, katkeruus ja kauna olosuhteita ja yhteisöä kohtaan puretaan hengellisyyden kautta etsien siitä hyvitystä ja selitystä. Deprivoitunut toimija kokee saavansa paremmuudentunnetta ja palkkion odotusta tuon puoleisesta sellaisessa paikassa, missä puutteet korjaantuvat ja missä ei tarvitse nähdä niitä asioita, jotka ahdistavat eikä niitä ihmisiä, jotka on kokenut itselleen ja uskomusmaailmalleen uhaksi. Joskus palvoja on kokenut jonkin hallitsemattoman tapahtuman tai kriisin, joka ajaa kääntymään yliluonnollisen puoleen.
Deprivoitunut palvoja jaksaa monesti elää vain vahingonilosta ja siitä tunteesta, että toisille tulee käymään huonosti kun hänet itsensä kohotetaan kerran valtaan tuonpuoleisessa. Toimija antaa itselleen luvan tuntea "jumalallista" sadistista nautintoa (varsinkin kun oma seksuaalisuus eli ts. profaani ja kehoon liityvä voima on tukahdutettu tai sitä ei kyetä tuntemaan mielihyvää) arvostelijoidensa mahdollisista kärsimyksistä.
On samantekevää, sanotaanko pyhäin toimijoiden, eläinten tai jumalien tms. kuvaa alttaritauluksi, ikoniksi vai toteemipaaluksi tai sanotaanko pyhää symbolia amuletiksi vai ristiksi, jota kannetaan mukana suojaamassa pahalta. On myös sama, nimitetäänkö jumalallisten voimien puoleen kohdennettua yhteydenottoa ja ääneen lausuttua resitaatiota loitsuksi vai rukoukseksi.
Jumalan palvoja liittää omaan jumalaansa niitä piirteitä mitä itse omaa. Onpa jumala aina samaa mieltä kuin jumalan palvojakin. Jumala on aina täsmälleen yhtä tyhmä ja rajoittunut tai esimerkiksi kostonhimoinen ja mielivaltaisesti ja ristiriitaisesti toimiva, kuin on hänestä puhuva palvojansakin. Jumala "seisoo" kummallisen järkähtämättä palvojansa mielipiteiden ja ihmis- ja moraalikäsityksen takana, mutta jumalan mielipide muuttuu ihmisen mielipiteiden mukana. Palvoja löytää - tietysti jumalan ilmoittamasta - (mutta kumma kyllä toisten palvojien kirjoittamasta) pyhästä teoksesta tai ajatuskokoelmasta tai muista pyhistä merkeistä aina perusteet kaikelle toiminnalleen, olipa kyseessä toisen ihmisen tappaminen, sortaminen tai alistaminen ja hyväksikäyttö koska "näin on ennenkin tehty", tai siihen on toimijalla jumalallinen oikeutus esikuvien mukaan. Palvoja valtuuttaa jumalan antamaan itselleen kaiken anteeksi vastuuta tuntematta. Edellä mainitut ovat vastoin oikeutusta vain siinä tapauksessa, jos ne kohdistuvat palvojaan itseensä. Palvoja "tietää" mitä jumala puhuu ja tarkoittaa, vaikka jokainen uskova kuvaisi näitä asioita täysin eri tavalla. Palvoja voi myös pitää jotain hengellistä auktoriteettia jumalan suoranaisena edustajana, joten ko. auktoriteetin toimintatavat ovat jumalallisia ja hyväksyttäviä vaikka se olisi kuinka epäoikeudenmukaista tahansa. Jumalan tiethän ovat "tutkimattomat". Siksi ei uskonnollisen ihmisenkään yhteisössä tekemiä tekoja pidä liian tarkasti tutkia. Ihminen loi siis jumalan omaksi kuvakseen. Kun joku arvostelee tällaista jumalallista narsistia, koetaan se jumalanpilkkana ts. jumalan palvoja on jo nostanut itsensä jumalaksi, jota ei sovi arvostella. Arvostelijoita kohtaa rangaistus.
Kaikkein pyhimpiä asioita on päässyt näkemään vain kaukana menneisyydessä olleet palvojat, ja pyhimmät asiat ja esineet ovat kadonneet salaperäisellä tavalla tai ovat näkymättömiä yleisölle. Itse jumalathan eivät koskaan näyttäydy. Esineet ja kirjoitukset edustavat jumalia. Näkymättömään jumalaan pääsee käsiksi hetkellisesti vain uskonnollinen eliitti, joka tulkitse eliitin käskyläisille ja alemmille toimijoille sitä, miten jumala käskee elää ja varsinkin olla kuuliainen eliitille. Jumalusko on siis kaikkein tärkein sosiaalisen kontrollin muoto. Niille toimijoille, jotka ovat yhteydessä suoraan jumaliin, on maksettava uhri. Uskomuksilla pyritään kontrolloimaan ennen kaikkea yhteisön jäsenten kaikkea elämää ja erityisesti seksuaalisuutta, koska seksuaalisuutta pidetään suurena voimana, joka jokaisella on mahdollisuus kokea ilman, että muut eivät siitä pääse osalliseksi. Seksuaalisuus on samalla kertaa paha ja hyvä. Paha se on silloin kun sitä juuri harjoitetaan ilman hengellisen auktoriteetin lupaa. Siitä tulee yhtäkkiä hyvää ja jopa pakollista, kun siihen annetaan em. lupa. Tosin seksuaalisuuden muodot on tämänkin jälkeen tiukasti kontrollituja. Palvoja eli jumalan puolestapuhujaksi määrää kuka ja millaista seksiä saa harjoittaa eli juuri samanlaista kuin palvoja itsekin. Erilaisuus on tuomittavaa ja rikollista ja sanktioiden alaista vaikka rikokselle ei olisi uhriakaan ja se tapahtuisi kahden vastuullisen ja täysivaltaisen ihmisen kesken ja tahdosta.
Uskonnonharjoituksen piiriin ihmisen ajaa deprivaatio eli kun joku kokee osattomuutta tai yhteisöllistä alemmuudentunnetta toisiin nähden eikä osaa tai kykene tai omaa mahdollisuutta tehdä mitään oman tilanteensa korjaamiseksi. Voimattomuus ja inhimilliset negatiiviset tunteet ja mielialat, seksuaalinen turhautuneisuus, kateus, ahdistus, viha, katkeruus ja kauna olosuhteita ja yhteisöä kohtaan puretaan hengellisyyden kautta etsien siitä hyvitystä ja selitystä. Deprivoitunut toimija kokee saavansa paremmuudentunnetta ja palkkion odotusta tuon puoleisesta sellaisessa paikassa, missä puutteet korjaantuvat ja missä ei tarvitse nähdä niitä asioita, jotka ahdistavat eikä niitä ihmisiä, jotka on kokenut itselleen ja uskomusmaailmalleen uhaksi. Joskus palvoja on kokenut jonkin hallitsemattoman tapahtuman tai kriisin, joka ajaa kääntymään yliluonnollisen puoleen.
Deprivoitunut palvoja jaksaa monesti elää vain vahingonilosta ja siitä tunteesta, että toisille tulee käymään huonosti kun hänet itsensä kohotetaan kerran valtaan tuonpuoleisessa. Toimija antaa itselleen luvan tuntea "jumalallista" sadistista nautintoa (varsinkin kun oma seksuaalisuus eli ts. profaani ja kehoon liityvä voima on tukahdutettu tai sitä ei kyetä tuntemaan mielihyvää) arvostelijoidensa mahdollisista kärsimyksistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...ihmiset, jotka eivät usko tutkivat uskontoa näin. On se kummallista kun uskossa on niin valtionjohtajia, poliitikkoja, laulajia, tieteenharjottajia...koskas se tutkimus tehtiin, että kaikki olivat niin kovin epätoivoisia, kun uskoon tulivat ja senkin pystyy näillä argumenteillä heti kumoamaan, että uskominen olisi yksinkertaisten hommaa. Näillä sinun väitteilläsi ei ole minkäännäköistä tieteellistä pohjaa vaan ne ovat henkilökohtaisia mielipiteitäsi.