Ateisteille purtavaa kreikkalaiseen filosofiaan perustuvasta väittämästä:"Miten siitä, mikä ei ole olemassa, voidaan sanoa, ettei se ole olemassa."
Eli jos joku väittää ettei Jumalaa ole olemassa, miten hän voi edes puhua olemattomasta ja väittää eittei sitä ole. Jos ajatusta ajatellaan, itse ajatus tekee ajattelusta olevan. Se, onko Jumala ajatuksiemme tuotos vaiko "Ikuinen Luoja", ei anna meille mahdollisuutta sanoa ettei Jumalaa ole.
Hivenen humoristinen ajatus ja eikä liity siihen todellisuuteen jonka tiedämme olevan - emme voi määritellä Jumalaa olevaksi tai ei-olevaksi.
Ja hivenen vakavammin. Ei ole mitään järkeä pitää oletusta totuutena - toisaalta oletusta ei voida todistaa vääräksikään. Miten todistat oletuksen olemattomasta oikeaksi tai vääräksi?
Tosin ei kannata Jumalan (olevan tai ei-olevan) määritellä meidän olemistamme. Parempi määritellä itse itsemme suhteessa muuhun.
Myöskin on huomioitava se tosiseikka ettei Jumalaa ole todistettu olevaksi. Mutta tämäkään ei oikeuta sanomaan Jumalaa olemattomaksi.
Eli jos joku väittää ettei Jumalaa ole olemassa, miten hän voi edes puhua olemattomasta ja väittää eittei sitä ole. Jos ajatusta ajatellaan, itse ajatus tekee ajattelusta olevan. Se, onko Jumala ajatuksiemme tuotos vaiko "Ikuinen Luoja", ei anna meille mahdollisuutta sanoa ettei Jumalaa ole.
Hivenen humoristinen ajatus ja eikä liity siihen todellisuuteen jonka tiedämme olevan - emme voi määritellä Jumalaa olevaksi tai ei-olevaksi.
Ja hivenen vakavammin. Ei ole mitään järkeä pitää oletusta totuutena - toisaalta oletusta ei voida todistaa vääräksikään. Miten todistat oletuksen olemattomasta oikeaksi tai vääräksi?
Tosin ei kannata Jumalan (olevan tai ei-olevan) määritellä meidän olemistamme. Parempi määritellä itse itsemme suhteessa muuhun.
Myöskin on huomioitava se tosiseikka ettei Jumalaa ole todistettu olevaksi. Mutta tämäkään ei oikeuta sanomaan Jumalaa olemattomaksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on sekin hyvin samantapainen dilemma. Humoristisesti. Marsin nykyinen olotila puoltaa sitä että siellä on joskus ollut elämää. Ai miksikö? No siksi koska kohta ei elämää ole täällä maapallollakaan, tätä menoa. Hoh hoh hoo.
Marsissa aikoinaan ollut elämä on joskus ollut olemassa. Samoiten vaikka maapallolta elämä loppuisi, sekin olisi ollut olemassa.
Olemassaolosta löytyy aina merkkejä.
Olematon ei ole tai on olemassa, emme voi todentaa sitä (vrt. Jumala - Oleva tai olematon).
Elämä ja Jumala ovat tallaisessa pohdiskelussa täysin riippumattomia toisistaan.
Ps. Alkoi naurattamaan. Ajatuksia pohdiskelemalla yleensä päädytään ympyrään - ei alkua, ei loppua eikä loppujen lopuksi kovin paljon järkeäkään.
Pss. Kreikkalaisilla oli varmaan paljon joutoaikaa
En myönnä olevani ateisti, mutta mullakin olis mielipide...
muuten siteeraat vanhoja juttuja jotka on perusteltu vääriksi jo monesti.
Kysymys ei ole siitä etteikö Jumala ole olemassa, vaan minkälainen Jumala on.
Jumala on ainakin tämän palstan puheenaihe. (Jumala on olemassa puheenaiheena)
Jumala on ainakin raamattu nimisen kirjan henkilö. (Jumala on satuolento)
Kysymys on siis olemisen tasoista, se että joku on jonkun kirjan henkilö ei tee hänestä muuten olevaa kuin käsitteenä ihmisten mielissä, esim. Näin voi prinsessa ruususen ja Jumalan rinnastaa toisiinsa.
Nyt varmaan haluat kertoa ne todisteet sellaisen Jumalan olemassa olosta, joka on kaikkivoipa, kaiken luoja yms. mitä raamattu kertoo Jumala nimisestä oliosta.
Toki myönnän että suurin osa kreikkalaisten olemista koskevista väitteistä on kumottu jo moneen kertaan. Tosin Aristoteleen "Liikkeen pyrkimys luonnolliseen olotilaan" on aika hyvä vielä tänäkin päivänä.
Olemisen taso riippuu havaitsijasta. Silmät kiinni ei voi sanoa onko vierellä lentävä lintu olemassa. Tai aiheuttaako kaatuva puu metsässä äänen jos sitä ei ole kukaan kuuntelemassa?
Kysyit todisteita raamatun Jumalasta. Yksiselitteinen vastaus on että niitä ei ole.
Raamatun oikea paradoksaalinen paratiisi. Toisessa kohdassa kerrotaan toista ja toisessa toista.
Tulee mieleeni Saarnaaja (Kuningas Salomon jolle "Jumala" antoi ylenmääräisen viisauden). Salomon sanoi:"Turha olla täysin hurskas, turha olla täysin ateisti. Keskitie on paras."
Olemalla täysin "tietäväinen" raamatun Jumalasta, sulkee kaikki muut vaihtoehdot pois. Olemalla täysin ateisti, sulkee samoten monia vaihtoehtoja pois. Molemmat suuntaukset johtavat ääripäähän, josta seurauksena on suppea katsanto.
Niitä asioita joita ei voi todentaa, kannattaa kritisoida ja kyseenalaistaa. Ja jos on halua niin jopa tutkiakin. Kehitystä kannattaa ruokkia.
Uskonto on oiva mielen temmellyskenttä (samoin kuin filosofiakin). On helppoa sanoa jotain jostakin todistettamattomasta oliosta.
Vakavammin maailmaa kannattaa tutkia tieteiden näkökulmasta. Tiede etsii totuutta faktoista. Tiede muuttuu - absoluuttisia totuuksia on harvoin olemassa. Tiede kehittyy (vrt. uskonnot eivät kehity). Ihmisen hyvinvoinnin luo tiede, kehitys ja tutkimus.
"Olemalla täysin "tietäväinen" raamatun Jumalasta, sulkee kaikki muut vaihtoehdot pois. Olemalla täysin ateisti, sulkee samoten monia vaihtoehtoja pois. Molemmat suuntaukset johtavat ääripäähän, josta seurauksena on suppea katsanto."
Oma näkemykseni on se, että mikäli on agnostikko ei ikään kuin pysty ottamaan vastuuta, agnostismi johtaakin käsittääkseni jonkinlaiseen relativismiin. Tosin näkisin että jokaisen normaali järjellä varustetun ja Raamatun pohjalta jumalaa pohdiskelevan tulisi melko äkkiä muuttua, jos ei ehkä ateistiksi niin ainakin agnostikoksi.
Ateismi, sellaisena kuin minä sen ymmärrän on etupäässä vastuun ottamista omasta itsestään, olemisestan ja omista valinnoistaan. Sokea usko taas on minusta ainakin jossakin määrin vastuuttomuutta.
Käyttämällä yleistyksiä erilaisista ihmisryhmistä joita ei sido yhteiskunnalliset samankaltaisuudet päädytään usein väärinymmärryksiin. Yleistämällä ateistit samaksi ryhmäksi halveksitaan länsimaisia "vapaita" ateisteja rinnastamalla heidät kommunistiseen materialistiseen ateistiin.
Myöskin sanoja tai ilmaisuja joita käytämme tietyistä ihmisryhmistä voidaan pitää vähintäänkin arveluttavina. Emme voi erotella ryhmän jäseniä toisistaan sanomalla heitä ateisteiksi tai teisteiksi. Teemme heistä ikäänkuin yhden. Ja samalla halveksimme yksilöllisyyttä.
Länsimainen "vapaa" ateisti todellakin ottaa vastuun itsestään, mutta ateistinen valtio (esim. kommunismi) sysää vastuun yhteiskunnalle (ja myöskin tappaa vapaan ajatuksen). Samaan tapaan "vapaa" kristitty on vastuussa teoistaan toisille, kun taas itsemurha-islamisti on vastuussa vain Jumalalleen.
Sokea usko, joka tuomitsee "väärä-uskoiset", on verrattavissa materialistiseen ateistiin. Pidetään omaa totuutta ainoana oikeana pelastuksena/ideologiana. Tästä ei voi olla muuta seurausta kuin ihmisten luokittelu "hyviin" ja "pahoihin". Tällöin ollaan jo erittäin lähellä kansallis-sosialistisia piirteitä.
Yhden Jumalan uskontojen dualistisuus on itseasiassa loukkaus vapaata ajatusta ja demokratiaa kohtaan - näin kärjistetysti.