Omasta uskomuksestani vaan halusin puhua.
Eli jostakin päähäni on syntynyt erillaisia kuvia maailmasta. Uskon että tuolla on jotain yliluonnollista, mutta en tiedä mitä. On helpompi uskoa pahan olemassa oloon kuin hyvän. Eli uskon että on olemassa Helvetin kaltainen paikka ja saatanan tapainen pahuus. Taivaaseen ja hyvään jumalaan en oikein usko. En ole mikään saatanan palvoja, mutta pahaan on helpompi uskoa. En palvo ketään!! Uskon että paha olento/henki vaikuttaa maailmassa ja tulee tänne vielä voimakkaammin joskus.
Tämä on oma uskomukseni joka on pintynyt päähäni todella voimakkaasti. Yliluonnollinen paha myös kiinnostaa todella paljon.
Eli jostakin päähäni on syntynyt erillaisia kuvia maailmasta. Uskon että tuolla on jotain yliluonnollista, mutta en tiedä mitä. On helpompi uskoa pahan olemassa oloon kuin hyvän. Eli uskon että on olemassa Helvetin kaltainen paikka ja saatanan tapainen pahuus. Taivaaseen ja hyvään jumalaan en oikein usko. En ole mikään saatanan palvoja, mutta pahaan on helpompi uskoa. En palvo ketään!! Uskon että paha olento/henki vaikuttaa maailmassa ja tulee tänne vielä voimakkaammin joskus.
Tämä on oma uskomukseni joka on pintynyt päähäni todella voimakkaasti. Yliluonnollinen paha myös kiinnostaa todella paljon.
Vastaukset 28
Vanhimmat
että me ihmiset emme useinkaan tiedosta sitä, mitä omat (muille ja itsellemme vahingolliset) toimemme saavat aikaan ja miten niiden vaikutukset sitten vielä kertautuvat muiden toiminnassa. Nämä toimintatavat siirtyvät sukupolvilta toisille kulttuurin, traditioiden, sosialisaation kautta. Lisäksi näitä toimintatapojen aikaansaamia prosesseja on hankala huomata, niiden seuraukset peittyvät niin monien asioiden alle. Pienet teot vaikuttavat paljon, ehkä hyvä vertauskuva on se, että kun vaikkapa yksi pisara putoaa tyynelle vedenpinnalle, niin siitä lähtevät pienet aallot ulottuvat kauas.
Uskon, että se, miksi maailma on aika paha paikka johtuu hyvin pitkälle meistä itsestämme, ei mistään ulkopuolisesta "pahasta". Emme toki voi kovin paljoa meistä riippumattomille tekijöille, kuten yllättäville maanjäristyksille tai muille luonnonilmiöille, jotka aiheuttavat tuhoa ja kuolemaa eli meille "pahoja" asioita. Mutta se, että maailman tila on meistä kiinni on siinä mielessä hyvä juttu, että voimme myös korjata tämän asiantilan ja tehdä maailmasta paljon paremman kaikille.
Itse en usko mihinkään erityiseen uskonsuuntaukseen, oppeihin enkä jumaliin, vaikka olenkin lukenut todella paljon eri uskomuksista, mutta uskon, että olemassaolomme jatkuu vielä fyysisen kuoleman jälkeenkin. On minulla teorioitakin siitä, mitä kuoleman jälkeen tulee, mutta ne ovat vain teorioita, olettamuksia, sillä en voi osoittaa niitä tosiksi (tai epätosiksi) ja voin hyvin olla väärässäkin. En näe itselleni mitään tarvetta sitoutua mihinkään dogmiin tai uskontoon, ne ovat vain kuolleita möhkäleitä, pelkät kuoret, jotka eivät saavuta todellisuutta.
Kieltämättä tuossakin on paljon totta. Ja hyvin perusteltu. Oma uskomukseni perustuu paljon siihen että toivon ja uskon että maailmassa on yliluonnollisia asioita ja paha kiehtoo enemmän ja siihen on helpompi uskoa. Ihminen on paha, sen ymmärtää jokainen, mutta miksi ihminen on paha?? sitä ei kukaan varmuudella tiedä.
Tuohon kuoleman jälkeiseen elämään uskon itsekin. En usko, että elämä vain loppuisi kesken.
Kyllähän ihminen on taipuvainen pahuutteen, olen samaa mieltä. Mutta mistä se pahuus tulee ihmiseen. Minä olen kokenut pahuuden tulevaksi ukopuolelta, eli uskon Saatanaan, onhan se yrittänyt tappaakkin minut monesti. Myös uskon käyneeni useasti unessa tai sieluni on käynyt helvetissä, on poijaat aika härski paikka.
Myös vastakohta paikoissa olen käynyt, eli siellä on n.1000 kertaa parempi olo, kuin esimerkiksi nousuhumalassa.
Kerro kongreettisesti mitä Helvetissä tapahtu. Ihan mielenkiinnosta
Sanot että "paha" kiehtoo enemmän ja siihen on helppo uskoa. Mitä se paha on? Osaatko määritellä mitä on paha?
Ajatus saatanasta on personoitu ajatus jostain ikävästä asiasta joka meille tapahtuu. Voisko olla niin että sama tapahtuma jonka me koemme pahana, näyttäytyy jollekin toiselle hyvänä? Voisiko olla että käsitys pahuudesta on subjektiivinen eikä absoluuttista pahuutta ole?
"Ihminen on paha, sen ymmärtää jokainen,"
Miten niin? Minusta ihminen ei ole paha, vaan ihminen. Ihminen on vaistojaan ja älyään seuraava olento, jokainen haluaa tehdä mitä näkee oikeaksi. Voitko olal eri mieltä? Mitä siis on pahuus? Tehdä jotain minkä aktsoo oikeaksi, mutta joka jonkun tosien aknnalta on väärin? Tehdä jotain mikä on itseä kohtaan väärin mutta jollekin tosielle oikein, ja mikä moisen teon motivaatio voisi olla?
Älä katso elämää vain itsestäsi käsin, kun pyrit ymmärtämään syyt ihmisen tekojen takana, näet selvemmin. Persoonallisen pahan käsitteellä sivuutat ne syyt. Miksi? Onko siitä jotain hyötyä?
Kuolmena jälkeisestä elämästä; et usko vai et halua uskoa että elämä vain loppuisi. Onko sinulla jokin syy uskoa miten uskot? Osaatko määritellä sen?
***
vaikea selittää kun se on tunnepohjainen asia ja muutenkaan sitä sekofiilistä ei voi selittää.
Sun pitäis päästä käväiseen siellä, tosin onko sulla kovat hermot.
Uskon pahan olevan henki siinä missä hyväkin. Ei persoona vaan henki, josta saa voimaa, joka sitä osaa pyytää. Sama kuin uskon Helvetin kaltaisen "pahan" paikan olevan maan päällä, mutta emme pysty sitä näkemään emmekä käsittämään. Tämä on uskon asia enkä pysty asiota todistamaan.
Toisaalta kaikki on pahaa ja samalla hyvää. Kun ihminen uskoo jumalaan (kehen jumalaan vain) leimataan hänet hyväksi ja hän pääsee taivaaseen. Uskoton taas joutuu helvettiin. Näin maailmassa tapahtuu. Uskon että asia ei ole niin. Kun ihminen tekee hyvää toiselle pidetään sitä hyvänä tekona. Lähes aina hyvän teon tekemisellä haetaan itselle hyvää. Halutaan elvistellä sillä että tekee hyvää tai ollaan niin marttyyrejä tai haetaan vaan omaa iloa. Se on oman edun tavoittelua ja voidaan leimata pahaksi. Tosin tämä on aika mustavalkoisesti ajateltu, mutta yksi näkemys.
Jos ajatellaan, että on persoonallinen hyvä, jumala ja persoonallinen paha, saatana. Katsellessa maailmaa voi sanoa että jumala on vain pieni kakara, jota ei vois vähempää maailman asiat kiinnostaa. Eli jumala ajattelee vain itseään ja omia etujaan eli on paha. Saatana taas tukee ja vaikuttaa ihmisiin ja on kiinnostunut maailman menosta. Auttaa ihmisiä saamaan mielihyvää itselleen, joten periaatteessa saatanaa voi sanoa hyväksi. Ihmiset puhuvat aina ihme teoista joissa joku yliluonnollinen hyvä on heidät pelastanut. Itselläkin on samanlainen kokemus, olin jäädä rekan alle kun joku sai käteni yllättäen kääntämään vasten tahtoani. No ekana ajattelee että jumala tai suojelusenkeli pelasti minut. entä jos se olikin saatana tai hänen kätyrinsä. Jos saatanalla on vielä suunnitelmia varallesi ja ei tahtonut sinun vielä lähtevän. Kuka todistaa että pelastaja olisi hyvä.
Itse olen todella kiltti ja ystävällien ihminen, enkä tahdo kenellekään pahaa. En silti tiedä olenko hyvä vai paha ihmien. Usein kun tekee toiselle hyvää, tarkoituksena on hakea omaa hyvää oloa. Usko pahuuteen johtuu lähinnä että tahdon käytää pahaa voimaa. En muiden satuttamiseen tai elämän pilaamiseen vaan elääksei täällä onnellisen elämän.
Uskokaa jumaliinne vaan jotka tahtoo. Itse tahdon olla vapaa. Kuoleman jälkeen näkee kannattiko elää onnellinen elämä vai kärsiä ja ajatella että kuoleman jälkeen on parenpi elämä. Jos tämä elämä ei jatkukaan tämän jälkeen ni haluisin kyllä kysyä elämänsä vankeudessa viettäneiltä että vituttaako??
Pidän uskontoja vain ihmisten manipulointi keinoina. Jokainen saa uskoa mihin tahtoo, ketään ei saa alistaa.
Ja tänne on turha tulla saaranaamaan jumalan sanaa. Jos perustelette sen saatan uskoakin, ja raamattu ei ole perustelu, se on kirja siinä missä muutkin.
Tämä on oma uskomukseni. Kuoleman jälkeen nähdään kuka oli oikeassa!
Mitä tuohon nyt enää lisäisi? :D
Mielenkiintoista ajattelussasi on se että ilmeisesti koet hyvän ja pahan olevan "henkiä", ehkä tahtoisit viedä tätä vähän pidemmälle? Osaatko kuvailla uskomustasi enemmän?
Tottahan on että mitään emme voi todistaa, olen tise aina sanonut että kun aika jättää, nähädään kuka oli oikeassa. Jos peruskrisseli oli oikeassa, saavat ilkkua minulle ikuisuuden ja jos minä olin oikeassa, kukaan ei sitä koskaan tule tietämään :D
Hyvän ja pahan ongelma on aina vain ihmismieltä kiehtova aihe. Mikä on yhdelle hyvää, näyttäytyy toiselle pahana ja päinvastoin... toisella palstalla on juuri käynnissä iso vääntö itsekkyydestä. Ilmaisit minun ajatukseni tusosa hyvin, sen että itsekkyys ei ole paha asia, että joakiselal teolla on minä-lähtöinen motiivi, ilman halua ja syytä toimintaan ihminen ei tee Mitään.
"Tosin tämä on aika mustavalkoisesti ajateltu, mutta yksi näkemys."
Mene ja tiedä, minusta mustavalkoinen on ennemmin ajattelutapa jossa hyvä on hyvää ja paha pahaa, ja variaatioita ei ole. Olet realisti.
"Jos tämä elämä ei jatkukaan tämän jälkeen ni haluisin kyllä kysyä elämänsä vankeudessa viettäneiltä että vituttaako?? "
Indeed. Kun elää elämänsä tähdäten jonnekin muualle, tuhlaa aikansa sääntöihin ja käskyihin jotka eivät edustaa onnellisuuteen pyrkimistä ja hyvää elämää vaan tietyn uskonlahkon käsitystä oiekasta ja väärästä... se on surullista. Kun ihminen joka on vapaa dogmiajattelusta, voi elää elämänsä tätä elämää varten ja tavoittaa onnellisuuden täällä tarvitsematta kantaa huolta ikuisuudesta.
***
"Mielenkiintoista ajattelussasi on se että ilmeisesti koet hyvän ja pahan olevan "henkiä", ehkä tahtoisit viedä tätä vähän pidemmälle? Osaatko kuvailla uskomustasi enemmän?"
Ensinnäkään en usko että tuolla jossain olisi 2 äijää/naista ns. hyvä ja paha henkilö.
Uskon, että nämä voimat (hyvä ja paha) ovat henkiä ja vaikuttavat kokoajan joka paikassa. Ne ovat kuin happea jota hengitämme. On ihmisestä kiinni kumpaa haluaa enemmän "hengittää". Eli tästä saa sellaisen kuvan, että ihminen hallitsee näitä voimia, mutta tarvitsee niitä elääkseen. Uskon, että asia voisi olla näin.
Silloin kaikki paha ja hyvä johtuisi ihmisestä itsestään, valinnoista.
Valinnan tehdessään ihminen haluaa aina jollekin hyvää. Vaikka valitsisi tappaa jonkun on tämä teko
silloin itselleen tai jollekin hyvä teko. Joku saa
siitä tyydytystä. Jokainen valinta on samaan aikaan hyvä ja paha. Joku kärsii aina ja toinen saa hyvän olon. Totta on, että ikinä ei voi ajatella hyvä on hyvä ja paha on paha.
Omista uskomuksistani puuttuu vielä paljon selvennystä ja perusteluja, koska en ole vielä ymmärtänyt moniakaan asioita. Hyvän ja pahan erottelu ja voimat kiinnostavat todella paljon minua ja toivottavasti ajatukseni ja uskomukseni tästä vielä selkiävät ja ymmärrän tätä maailmaa.
itse en usko hyvän ja pahan olevan mitenkään ihmisestä erillisiä ja ulkopuolisia asioita, mutta ymmärrän mitä tarkoitat.
Itse uskon hyvän ja pahan täydelliseen subjektiivisuuteen, juuri kuten kuvailit on jokainen teko ja ajatus molempia yhtä aikaa ja erottamattomasti. On yksin yksilöstä kiinni millä tavoin tietyn teon näkee, hyvänä, pahana vai molempina. Olen useasti käyttänyt esimerkkiä itsemurhapommittajasta joka on omalle kansalleen sankari ja suoraa tietä paratiisiin menossa, ja kohteelleen pahaakin pahempi ihminen jota odottaa jokin rangaistus jossakin ja jota kohtaan tunnetaan syvää vihaa ja halveksuntaa.
Ymmärrän sanan "henki" käytön nyt, missä mielessä sitä käytit. Se minua jäi vain vaivaamaankin.
"Valinnan tehdessään ihminen haluaa aina jollekin hyvää."
Kyllä.
***
Helvetti on yksinkertaisesti paikka, jossa ei ole yhtään rakkautta, se on sydämen tila, johon voi joutua jo tässä elämässä. Jumalahan on rakkaus ja helvetti on paikka, joka on kaukana Jumalasta. Koska se on kaukana Jumalasta, Jumalan lämpö ja valo ei ulotu sinne asti, joten siellä on kylmää ja pimeää. Helvetti on rauhan ja järjestyksen vastakohta; kaaos. Helvetissä kaikki on valhetta, sillä siellä ei ole totuutta. Taivaassa ihmiset "kelluvat" rakkaudessa, mutta helvetissä vain mustassa tyhjyydessä.
Mutta Jumala ei luonut helvettiä, vaan ihmiset itse tuomitsevat itsensä tähän tilaan, ajautuessaan syntiensä tähden yhä kauemmas Jumalasta ja rakkaudesta. Synti on asia, joka erottaa ihmisen Jumalasta ja rakkaudesta, ja syntien, pahan kasaantumisesta syntyy helvetti. Jumala haluaa pelastaa ihmisen tästä.
Ei ole kuitenkaan olemassa vain yhtä helvettiä ja yhtä taivasta, valkoista ja mustaa, vaan niiden välillä on harmaan eri sävyjä, totuuden eri asteita. Tämän asteikon toisessa päässä on absoluuttinen totuus, elämä ja valo ja toisessa päässä absoluuttinen valhe, kuolema ja pimeys. Raamatussakin puhutaan ns. kolmannesta taivaasta, joka on korkein taivas ja jossa Jumala on.
Jos lähtee seuraamaan ja tottelemaan saatanaa, niin ei kannata ajatella että saatana siitä palkitsee. Saatana vain käyttää hyväksi ja tappaa sen jälkeen. Saatana on valehtelija ja murhaaja, eikä muuta. Kaikki hyvä tässä maailmassa tulee Jumalalta, ja Jumalassa on todellinen vapaus, Saatana vain kahlitsee. Jumala ei antanut käskyjä ihmiselle rajoittaakseen ihmistä vaan suojellakseen häntä. Se, että Jumalaa seuraavat menettävät vapautensa tässä elämässä on vain saatanan suuri valhe ihmiskunnalla. Itse asiassa asia on päinvastoin: Jumala vapauttaa saatanan orjuudesta, antaa todellisen vapauden.
Mitä jos sinulle tapahtuu jotakin hyvää?
Jos joku auttaa sinua joskus pyyteettömästi?
Eikö se ole merkki hyvän olemassaolosta?
On olemassa hyvää ja pahaa. Kaikki hyvä on Jumalasta.
Hyvään uskominen vaatii ihmiseltä paljon enemmän kanttia kuin pahaan. Kuka tahansa voi olla paha ja monesti vieläpä ihannoitu sellainen.
Jos olet hyvä joudut aina todistelemaan kaikkea, pilkan kohteeksi jne. Kuka tahansa raukkis on kovis kun alkaa pahaksi. Vain todella "kovat" uskovat hyvään. Nössöt eivät uskalla tunnustaa hyvän olemassaoloa.
Ah, ja totta kai viestin ytimessä lojuu se sama kasa -kaikki hyvä on jumalasta. *hauskotus* mistä jumalast nyt muuten puhut, onko se se alati suosittu Jahve vai jokin muu?
"Jos olet hyvä joudut aina todistelemaan kaikkea, pilkan kohteeksi jne. "
Bullshit, sallikaa minun sanoneen. Tuo marttyyriasenne on uskomaton, ja vieläpä tekemättä mitään itse :D mua siis pilkaytaan kun mä olen hyviksiä :D heehee... ei, kultaseni, sinua pilktataan sanomistesi ja tekemistesi perusteella. Niinkuin minä nyt, yes? Esität perusteettomia ja epäloogisia väitteitä, siksi pilkkaan sinua. En hyvyytesi tai pahuutesi vuoksi.
Hassua tässä on myös se, että minä näen itseni hyvänä. Erittäin hyvänä itse asiassa. Ei, hyviä tekoja ja sanoja ei joudu puolustelemaan, perusteettomia oletuksia kyllä. Näe ero. Tai opi perustelemaan... olisi muuten huisia kuulla välistä jokin peruste väitteelle jonka esitit, muistatko "kaikki hyvä tulee jumalasta"? (muuten jo kaikkivoipa ja täydellinen jumaluus on kyseessä, se sisältää käsitteen pahasta, ja muuten while you're at it määrittele paha)
Ainut perustelu jonka olen kuulut, kuuluu: "koska raamatussa sanotaan niin." Aha. Joku kirjoitti niin, sen on pakko olla totta.
Anteeksi hyökkäävyyteni, sapettaa. Toivon vilpittömästi keskustelua aiheesta, en pyri vain pilkkaamaan. Naivismi ajatuksena ärsyttää minua ja itsekontrollini petti taas...
***
Heh!
Sinäpä juuri todistit kirjoitukseni.
Kirjoituksesi ei ollut kovin mukavaa luettavaa.
Joskus raskas koulupäivä ja kuukautiset saattaa ärsyttää.
Niin, en jaksa sulle todistella mitään. Voit etsiä itse vastaukset kysymyksiisi.
Miten tuo kirjoitukseni noin sinua satutti?
Osuiko arkaan paikkaan?
Tunnut olevan aika sekaisin näistä asioista.
Lepää.
Juu-u, marttyyrilla on se kirkkain.
Sano suoraan jos et pysty keskustelemaan aiheesta, siirryn muualle. "vastauksia kysymyskiini" en oikein voi "etsiä itse" koska kysyin juuri Sinun näkemystäsi. Siihen voit vastata vain sinä, tai jokainen omasta puolestaan.
Mutta ei siinä, jos ei rahkeet riitä niin samapa tuo. Olisi vain kertakaikkisen ukavaa keskustella sellaisten yksilöiden kanssa jotka pystyvät kyseenalaistamaan myös oman ajattelunsa.
***
Arkaan paikkaan? No, voidaans anoa että naivismi ottaa päähän, kyllä. Lepämäään en ehdi, pahoittelen :D se on tämä vanhemmuuden ikuinen ongelma, lomia ei ole.
Etkö sinäkään voi kekustella aiheesta? hitsi. Oliko tämä sittenkin vain oman käsityksen julistamispaikak jsosa keskustelu ei oel sallittua, ja kyseenalaistaminen vielä vähemmän? Pahoittelen siis eksymistäni tälle puolelle :D
"Tunnut olevan aika sekaisin näistä asioista. "
Tämäpä mielenkiintoista. Mistä asioista? Jumaluuksista?
***
Hooh!
Hooiijaa!
Tuota noin. Mitä jos vaikka pesisit rauhoittavalla shampoolla ensin pääsi.
Hirveää vihamielisyyttä sulla.
Ei hauki ole kala! Se on sukellusvene.
Ps. Rakentava keskustelu on aina sallittua. Oikein janoan sitä. Mutta ikävä kyllä suomalaiseen tapaan ensin lyödään nyrkillä ja sitten kysytään.
Niin. En ole kummoinenkaan oraakkeli vastailemaan. En varsinkaan silloin kun kysymykset esitetään hyökkäävästi huonolla suomella.
Harvoin tapaa oikeasti sivistyneitä ihmisiä. Niitä ei täällä suomessa juuri ole eikä varsinkaan täällä suomi24 keskusteluissa.
Olen aina ottanut muut huomioon ja heidän ajatusmaailmansa. Joskus omat ajatukset/ideat ovat parempia kuin muiden ja joskus toisinpäin.
En tyrkytä mitään omaa muille mutta jos havaitsen parempaa ajattelua/ideointia jossakin niin tottakai omaksun ne.
en oraakkelia kaipaakaan, vaan näkemyksiä. Jos mielenkiintoa riittää (sinun puolestasi), olen utelias kuulemaan mikä Sinun tulkintasi maailmasta mahtaa olla ja millä tavoin sen itsellesi perustelet. Mielestäni kykenevyys kyseenalaistamiseen ja "paremman" tulkinnan omaksumiseen on osoitus älykkyydestä, oppimiskyvystä. Vain muuttumalla voi kehittyä.
Kirjoitusvirheistä olen pahoillani (ajatus laukkaisi nopeammin kuin mihin sorminäppäryys kykenee...), suomen kieli kyllä luonnistuu mutta lauserakenteeni ovat lähes poikkeuksetta "suoria käännöksiä", rytmitän tekstiä sivulausein mikä ei, kieltämättä, istu tähän kieleen.
Sivistyksestä olen eri mieltä myös, voi myöskin olla että minulla on ollut hyvä onni ja kyky onkia tuttavuuteeni esimerkkejä päinvastaisesta. Sivistys on kuitenkin jotain mikä hankitaan ajan myötä, ja palstoilla joilla varmasti enemmistö kirjoittajista on teini-iässä tai juuri siitä päässyttä... heillä ei ole ollut vielä aikaa ja tilaisuuksia hankkia sitä.
***
Jos tarpeeksi suuri hauki vastaan tulee, on ensimmäinen ajatus sukellusvene. Tuossa on perää. :D
Jos rauhoittavaa shampoota, ihmisallergian poistavaa voidetta tai naivisminsietolakritsaa jostain löydät olen ensimmäinen tilausjonossa.
Se rakentava keskustelu sitten? Let's go!
***
Hei!
Minä en ole kirjoitellut internetin keskustelupalstoille montaakaan kertaa. Haluaisin kuitenkin nyt kirjoittaa muutaman ajatuksen:
Näkemykseni ihmisen älykkyydestä tai ylipäätään ymmärryksestä on hyvinkin paljon samankaltainen mitä raamatun monissa kohdissa viitataan. Etsiessäni vastausta (totuutta) joihinkin kysymyksiin, tuli sydämelleni seuraavanlainen vertaus ihmisen ymmärryksestä: Ihminen on kuin pieni vauva äidin vastassa. Siellä ollessaan hän eristetty muusta, ympäröivästä maailmasta. Hän voi kuulla ääniä ja hieman tuntakin jotain äidin vatsanahan läpi. Voi vain kuvitella mitä pienen sikiön ajatuksissa liikku ja arvailla, mitä hän ajattelee tulevasta maailmasta. Vai uskooko hän, että elämä jatkuu äidin mahassa loputtomiin yms... Synnytyksen koittaessa sikiön mahamaailma loppuu. Se on kuin kuolema turvalliselle mahamaailmalle. Ja sittenhän synnytään tähän maailmaan.
Tästä nyt voisi kirjoitella vaikka minkänäköisiä ajatuksia, mutta pohtikaapa itse tätä ja verratkaa tähän nykyiseen maailmaamme. Emme kukaan tiedä mihin olemme menossa? Jotkut ihmiset saattavat kokea yhteyttä tulevaan maailmaan. Kuolemassa poistumme tästä maailmasta johonkin uuteen. Mielestäni on aivan sama kuinka viisaita tai sivistyneitä täällä luulemme olevamme. Jos totuutta etsisimme, huomaisimme kuinka mitättömiä olemme ja kuinka vajavainen onkaan ymmärryksemme.
Raamatussa Jumala puhuu (Jes. 55:8-9)
8 Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
9 Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.
Raamatussa puhutaan muutenkin paljon tässäkin keskustelussa käydyistä asioista. Toisaalta en tahdo tämän enempää niistä kirjoittaa, koska kaikki ihmiset eivät halua tutustua raamatun asioihin.
Omia kokemuksia raamatun lukemisesta haluaisin kuitenkin sen verran kertoa, että olin ja olen yhä vieläkin hyvin hämmästynyt raamatun kirjoituksista. Esim. asiat joita Jeesus puhuu evankeliumeissa; Minä näen hänessä pelastukseni. Hänen puheensa kautta välittyy selkeästi tieto, että hän oli tullut tähän maailmaan sieltä, mihin me olemme menossa.
Ymmärrän toki, että ihmiset, jotka eivät usko Jumalaan ja Jeesukseen pitävät näitä asioita älyttömien ihmsten juttuina yms. ja, että järkevä ihminen ei usko mihinkään dogmiin yms. Toki ei järkevä ihminen näin teekään. Itse tunnen kuitenkin hyvinkin järkeviä ihmisiä, joille on tullut tarve selvittää itselleen pitävätkö nämä raamutun asiat paikaansa. Monet ovat myös löytäneet uskon tai tulleet löydetyiksi.
Tämän keskustelun aloittajalle haluaisin kertoa vielä yhden raamatun kohdan:
Joh 3:16-21
16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.
Ihmiset todella rakastavat luonnostaan pimeyttä enemmän kuin valkeutta.
Ja vielä ihan lopuksi: Israelin Jumala on kiivas Jumala. Kerran, kun pahuus maailmassa oli suuri, hän hävitti maan päältä lähes kaiken elävän. Nooan perheen hän pelasti. Myös Sodoman kaupungin hävitys on kirjoitettu Israelin Jumalan nimiin.
Toivon, että tämän kirjoituksen aloittanut henkilö ei lähtisi Saatanan völjyyn. Hänelle on annettu tässä maailmassa todella paljon valtaa ja hän voi vietellä ihmisen. Toivon, että etsisit totuutta ja Jumalan valtakuntaa. Se on ainut tie pelastukseen.
Olen itse tutkinut sekä Raamatun historiaa että sen tulkintoja, tunnen ne hyvinkin tarkasti myös kriittiseltä kannalta. Ongelmakohdaksihan aina ja ikuisesti muodostuu se sama; raamattu on totta koska siinä sanotaan niin. Mikään muu kuin henkilökohtainen kokemus ja kirja itse ei anna ymmärtää että kirja olisi sen enempää totta kuin Hobittikaan.
Kyse on Uskosta. Henkilökohtaisesta uskosta, jonka liittymäkohdista tai niiden puuttumisesta reaalimaailmaan on kiistelty iät ja ajat. Henkilökohtainen usko on mielestäni perusolemuskeltaan hyvä asia kun se tekee kantajansa onnelliseksi ja paremmaksi ihmiseksi. Rakkaus mihin tahansa on hyvä asia silloin kun se tekee kokijastaan halukkaan olemaan parempi, arvokkaampi, rakkautensa kohteen arvoinen. EI argumenttia täältä. Mutta; kuten henkilökohtainen rakkaus, on usko kokijansa oma subjektiivinen kokemus, kuten ihmisen jumalakäsityskin on. Sinun jumalasi on erilainen kuin toisen samaa uskontoa edustavan jumala, ja saman kirjan perusteella.
Kuten aiempi kirjoittajakin totesi, jos jumaluutta tulkitaan raamatun perusteella, on se jumala skitsofreeninen sadisti. Historiallinen totuushan on että raamatun kertomukset ovat kokoelma erilaisten ihmisten käsityksiä jumaluudesta eri aikoihin, vanhan testamentin osalta niinkin kaukaa kuin mesopotamiasta ja egyptistä. "Kymmenen käskyä" ovat kuin kouluesimerkki suorasta kopiosta , samoin tulvataru ja luominen. Lähes kaikki vanhan testamientin tekstit voidaan jäljittää alkuperäkulttuuriinsa. Historiallisesti katsottuna kyseessä tosiaan on yksiin kansiin nivottu kokoelma maailmanlaajuisia taruja :D jos niissä yksilö näkee jumalallisen johdatuksen, se olkoon hänen asiansa. On vain ja ainoastaan konstantinuksen ansiota että tuo novellikokoelma sai niinkin suuren jalansijan nykymaailmassa.
Kohtuvertauksesi oli minusta erinomainen. Toiset meistä elävät kuin suojattuina, silmät ummessa ja tahtomatta kuulla muuta kuin ravinnonantajansa sydämen äänen, luottaa siihen että ravintoa tulee, suoajssa ollaan, joku aina auttaa. :D se on lapsenuskona kaunista, mutta aikuisen ihmisen tuottamana käsittämätöntä. No ei, käsitän sen tarpeen. Se on vain luonnollista. Kun vastassa on koko maailma, sitä haluaa varmuuden siitä että joku pelastaa ja katsoo perään, antaa anteeksi ja rakastaa.
Tullakseen onnelliseksi, minun nähdäkseni, on ihmisen todellakin synnyttävä uudelleen ja päästettävä se napanuora katkeamaan. Siirryttävä tilaan jossa olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, elämme ja ponnistelemme oman onnellisuutemme eteen. Eihän kukaan sitä hopealautasella tuo :D vaan meidän täytyy itse oppia miten se saavutetaan. Toiset kulkevat koko elämänsä se napanuora kädessään, luottavat siihen sokeasti vaikka se on toisesta päästä jo irti. He eivät katso nuoran toiseen päähän koska eivät halua nähdä, he haluavat "tietää" että huolenpitäjä, pelastaja on siellä ja seuraa. Ja sen seurauksena he katkeroituvat, he haluavat samoja asioita kuin muutkin mutta eivät tee itse työtä niiden eteen koska "jumalan tahto tapahtuu". Eiväthän he itse voi vaikuttaa siihen mitä heistä tulee, heidän pitää vain totella niin kaikki on hyvin. Elää niinkuin käsketään ja kaikki on hyvin, onhan?
Tämä siis minun kannaltani katsottuna, toivon että vaikka se kuulostaa kovin vähättelevältä, se ei sitä ole. Usko on vain osa jokaista ihmistä ja minusta se loppu on tärkeämpi, en arvioi ihmistä suuntaan tai toiseen sen perusteella uskooko hän vai ei, arvioin häntä hänen sanojensa ja tekojensa perusteella.
"Mielestäni on aivan sama kuinka viisaita tai sivistyneitä täällä luulemme olevamme. Jos totuutta etsisimme, huomaisimme kuinka mitättömiä olemme ja kuinka vajavainen onkaan ymmärryksemme."
Minä joka uskon että kun kuolemme, kuolemme, olen sitä mieltä että juuri se mitä olemme NYT, on tärkeää. Mitä mesitä tulee, mitä teemme itsestämme tänä lyhyenä aikana. Mutta totuus... jos kaikenkattavaa totuutta etsimme, voi se olla yhdelle ihmiselle liian suuri urakka :D vaikka meillä onkin kyky abstraktiin ajatukseen, on sekin kyky rajallinen. Otetaan vaikkapa avaruus. Harva pystyy ilman päänsärkyä ymmärtämään ajattomuuden, loppumattomuuden, kaikkeuden.
On totta että ihminen joka "tietää" on usein oman erinomaisuutensa sokaisema, ja on hyvin totta että mitä enemmän opimme, sen vähemmän tajuamme tietävämme. Se voi olla lannistavaa mutta mikä mahdollisuus! Voimme oppia loppumattomasti uutta, elämä ei ole ksokaan vain tämä tässä ja se siitä, niin kauan kuin elämme, meillä on AINA mahdollisuus oppia uusia asioita. Henkilökohtaisesti pidän sitä ehkä suurimpana nautintoja mitä kuvitella saattaa.
***
Mulla on sanoja ja nauloja ja liimaa ja teippiä ja henkselit! Ja vasara.
Mie oon unta ja te muut ootte totta ja mää syön pullaa ja teillä on keittoa. Hmmm.... teipit sekottuivat.
Elikkäs se rakentava keskustelu ei ole ikinä toteutunut täällä suomi24:en palstoilla. Ei ikinä.
...on ollut hyvä tuuri koska olen osallistunut useaankin todella hedelmälliseen ajatustenvaihtoon. Tule mukaan, saatat nauttia!
***
HEi.. Uskot pahaan koska näet sitä enmmän..
Raamattu vastaa yleisiin kysymyksiin.. Jumala antoi maailman Ihmisille, halitka ja lisäntykää.. kaikki täällä on meidän jalkojemme alla.. mutta kun ihminen lankes Saatanan valheelle, niin taphtui että valta siirtyi toiselle.. ihminen häädettin pois. eedenistä.. mut jumala ei hyljännyt ihmistä.. vaan laati täydelisen suunitelman. kautta vanhan testamentti alku lähtöistä jumala puhuu Karitsastaan. joka kuolee maailman synnin puolesta.
ME ihmiset olemme PERISYNTISIÄ AADAMISTA.. Jeesus ei voinut syntyä niin että maria ja joosef olis yhtynyt. silloin hän olisi kanssa yksi peri syntinen.. mut niin ei oli.. siks sinulla on valinta tehdää viellä kun hengität. hyväksytkö ristin työn vai hylkäätkö sen.. päätös on meidään . mut täytyy muista se että jonkun täyty maksaa meidään syntimme. jeesus maksoi sen kerrallan.. mut saatana haluu että kukaan ei uskoisi siihen. hän kiristää maailamn tila niin että me epäröisimme.. hän syöttä valheita ajatuksiimme. "ei tuolla ole mitään""sä oot turha""ei jumala sinua rakasta" niin kuitenkin ei ole.. Jumala rakastaa meitä, mut ei meidään syntimme.- Hän on mustasukkainen meistä kaikkista.. hän luojasi hän itse tietää sinun tarkoituksesi hänellä on täydelinen suunitelma.. Hän rakastaa sinua!!!
Raamattu on vain kirja jolla täytetään asioita joita ei vielä tiedetä. Jokainen uskokoon mihin tahtoo ja miettiköön mitä haluaa elämältä. Toivon löytävä tästä maailmasta yliluonnllisia asioita, mutta ne eivät liity mihinkään uskontoon vaan omiin uskomuksiini. Uskonnot ovat vain tapa manipuloida ja vangita ihmisiä.