Ohitukseen ei aina ole syynä sen hetkinen nopeus. Usein olen pitkäänkin ajanut auton perässä, joka ajaa suurinta sallittua nopeutta enimmäkseen, mutta käytännön nopeus saattaa vaihdella yli 20:täkin km/t. On todella rasittavaa ajella tällaisessa pumppaus liikkeessä. Siksi ohitus tehdään silloin kun tilaa on, vakka sillä hetkellä tapahtuisikin lievä ylinopeus. Toinen aika ärsyttävä ryhmä on nämä tasaisen tien puurtajat. Painetaan tasista kahdeksaa viittä oli nopeusrajoitus mikä hyvänsä. Kun satasella ohitat roikkuu se seuraavan kuudenkympin rajoituksella takapuskurissa kiinni ja ohittaa, suraavalla satasen aluella taas tientukkona jne. Kunnes saa riittävän hajuraon aikaan.
Ohituksista vielä
Autollah
10566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Täysin samaa mieltä!
Todella ärsyttävä ajaa sellasen perässä, joka esim satasen alueella ajaa alamäissä jopa 115km/h ja sitten ylämäissä vauhti saattaa pudota jopa 85km/h asti. Vielä kun itse yrittää ajaa tollasen perässä vakionopeudensäädin päällä, niin voi taivas...
Em. esimerkki koskee henkilöautoja, sillä rekoilta yms raskaalta liikenteeltä ymmärtää vauhdin putoamisen mäissä kuorman takia, mutta en ainakaan itse ole vielä törmännyt sellaseen henkilöautoon, joka ei jaksaisi suomen tiestöllä pitää 100km/h nopeutta ylämäissäkin.
Ei tarvitse ylämäkeä. Loiva kaarre, lähestyvä vastaantulija, kaunis järvenselkä, puhelin soi.... Nämä joiden teho loppuu ymmärtävät yleensä antaa tietä niille, joilla vielä puhtia piisaa.
Nelostiellä on Jyväskylän seudulla sellaisia mäkiä, että tiukkaa tekee, kun on kolme aikuista ja viikon matkatavarat autossa. Viitosella ei jaksa millään, eikä joka ylämäkeen jaksaisi heittää nelosta silmään. Palaa bensaa nääs. Tehoa on 80 heppaa.
Jos pelkkä kulutus kiinnostaa, niin kannattais vaihtaa sille neloselle, jos vitosella ei vedä, sillä isompana se pyörre siellä tankissa käy vitosvaihteella jurnuttamalla, kuin nelosella optimaalisemmalla kierroslukualueella. Ihan vain vinkkinä, jos ei automaattia satu omistamaan ja pennin - anteeksi sentin venytys kiinnostaa.
Itse asettaisin vakionopeussäätimellä nopeudeksi n. 95 km/h, jolloinka välimatka edellä ajavaan todennäköisesti kasvaisi. Näin siis jos ei halua/aio ohittaa. Yksittäisistä kyllä pääsee ohi, mutta jonossakin tämä pätee. Miksi ajaa 20 metrin väleillä, kun matka-aika on ihan sama vaikka ajaisi 30-50 metrin väleillä?
Esim 50 km:n matkalla aikaeroa täyttä satasta ajavaan on alle kolme minuuttia, josta suurin osa hupenisi kuitenkin seuraavan kaupunkin ensimmäisissä liikennevaloissa.
Eipä silti, kyllä nämä sahaajat helposti ärsyttävät. Mutta käyttäkää niitä aivojanne, ja miettikää myös vaihtoehtoisia menettelytapoja. Miksi pitää sahata mukana, vaikka järkevämminkin asian voisi hoitaa? Miksi heti pitää pettyä, jos ei voikaan ajaa rajoituksen mukaista nopeutta?
Niin no jos koko ajan yrittää pysyä jossain 10 metrin päässä edellä ajavaa niin varmasti joutuu aika paljon hiljentämään ja kiihdyttelemään itsekkin jos edellä ajava niin tekee.
Toinen vaihtoehto on hiljentää vauhtia suosiolla niin että jää vaikka 200m päähän eikä suurempikaan välimatkan vaihtelu haittaa.
Teoriassa ei paljon voita sadalla kilometrillä hitaamman ohituksella. Käytäntö on usein toinen.
Vuosia sitten ajoin päivittäin Tampere - Turku väliä. Siinä oli helppo seurata minkä verran ohituksessa hyötyy. Kun ohitti Aurassa kihdeksaa kymppiä kiipivän pompannapin, poikkesi Humppilassa kahvilla ja luki Turunsanomat. Sai ohittaa sen ponpannapin uudelleen Urjalassa. Toden näköisesti oli vielä varttia ennen perillä. Onhan sitten näitä jotka vielä kaupungin rajalla kiirehtivät henkesä kaupalla ohi ja ovat sitten liikennevaloissa puskurinmitan edellä.
Kait yksi suurimpia syitä ohittamistarpeeseen on kuljettajien kärsimättömyydessä. Valtaosaa ohituksista ei voida järjellä perustella, ne on vaan tehtävä. Ehkä täältäkin joskus häviää tämä "venälainen" ajotyyli (vrt. länsinaapurimme). Vaarallisimpia ovat 40-60 vuotiaat huonolla itsetunnolla varustetut miehet, jotka viimein ovat saaneet (lähes) uuden perheauton ajettuaan ensin vuosikymmeniä muutaman tonnin hintaisilla tuhnukkeilla. Siinä on sitten muulle perheelle (vaimolle) näyttämisen ja todistelun tarve, että on tämä hyvä ja "nopea" auto. Kokonaan toinen juttu on sitten nämä nuoret kollit, joilta puuttuu tolkku täysin. Vasta kun sattuu ensimmäinen kunnon läheltäpiti-tilanne körötellään sitten paskat housussa. Tästä esimerkkinä kuukauden takainen tilanne, jossa ajoin satasen alueella 110 km/h oman mittarin mukaan (tod. nop. 102 km/h). Hirvivaara-alue. Takaa tulee tolkuttomalla ylinopeudella auto ohi, täynnä n. 20 vuotiaita finninaamoja, nopat ja hajukuuset heiluen. Vain hetki ohituksen jälkeen ohittajan jarruvalot loistaa kaukana edessä. Saapuessani paikan kohdalle, tien varrella on kaksi hirveä. No, ajelin sitten kärsivällisenä tämän teinikiikun perässä kahdeksaakymppiä seuraavat 4-5 km, kunnes menin ohi ja jatkoin matkaa entisellä n. 100 km/h nopeudella. Kiikku jäi sinne laahaamaan sitä 80:iä, kabiini täynnä kalpeita finninaamoja. Mihinkähän niiden kiitämishalu hävisi?
Kyllä ammattikuski ohitaa jo senkin vuoksi, että on tienpäällä tekemässä töitä eikä jauhamassa keskiviinanpäällä paskaa.
Joka ajaa paljon ohittaa myös tarpeen vaatiessa vallankin jos edessä on kuljettaja jonka nopeus soutaa jatkuvasti ja ajo on muutenkin epämääräistä.