Raittius tarkoittaa erään määritelmän mukaan sitä, että ei ole edelliseen 12 kuukauteen nauttinut alkoholia.
Onko täällä ketään, kuka täyttää raittiin määritelmän? Olettaisin, että vuoden juomattomuuden jälkeen mielessä olisi jo jotain muutakin, kuin lorvia suomi24 viina-palstalla.
Onko täällä ketään, kuka täyttää raittiin määritelmän? Olettaisin, että vuoden juomattomuuden jälkeen mielessä olisi jo jotain muutakin, kuin lorvia suomi24 viina-palstalla.
Vastaukset 22
Vanhimmat
kuullut tuollaista määritelmää. Itselläni on raittiutta takana 12 vuotta, joten lasken kyllä itseni raittiiksi, vaikka roikuskelenkin täällä keskustelupalstoilla. Mitäkähän muuta sitä pitäisi olla mielessä? Ei elämä raittiina ole sen kummempaa. Tai onhan se siinä mielessä, että jos en olisi raitis, olisin kuollut. Elän mieluummin.
on se, kenen veressä ei ole alkoholia.
parantumaton ja hoitamattomana kuolemaan johtava tauti. Tätä ei tahdo ihmiset ihan vähällä uskoa.
Siksi näitä viisastelijoita taitaa olla pakko sietää aina vaan...
Erään määritelmän mukaan... voi vittu...
minkä hoitolaitoksen sivulta tuo on: "parantumaton ja hoitamattomana kuolemaan johtava tauti"? Jos tauti on parantumaton niin kuinka sitä sitten voidaan "hoitaa"? En käsitä.
Ketjun avaaja kysyi, kuka voi sanoa olevansa oikeasti raitis?
Sanon: EI KUKAAN!
Raittiudessa ei ole kysymys siitä ettei käytä alkoholia, mutta lienee päivänselvää, ettei raitis viinaankaan koske.
Terminä raittius/raitis on hengellinen termi ja käsite. Att, repikää entiset ja nykyiset juopot siitä huumoria, hirtehistäkin.
Alkoholismista ei parane koskaan mutta hoitamalla tätä tunne-elämän sairautta säästytään yleensä enneaikaiselta kuolemalta ja siitä tuhoista eka ryypystä, juova alkoholisti yleensä kuolee alkoholiin tai sen aiheuttamiin muihin sairauksiin, itsemurhat, onnettomuudet, yms.
Jos et käsitä niin silloin sinä et käsitä.
on peräisin tuo käsite alkoholismista parantumattomana tunne-elämän sairautena joka hoitamattomana johtaa kuolemaan? En kysy viisastellakseni tai ilkeilläkseni, vaan uteliaisuuttani. Niiden muutamien keskustelujen kuluessa joita olen täällä seurannut, olen jo useamman kerran havainnut alkoholismista käytettävän ylläolevan mukaista sairausmääritelmää. Onko se peräisin jostain AA:n perusteoksesta vai kenties jonkin hoitolaitoksen ohjelmasta? Molemmat ovat minulle jokseenkin vieraita, en ole alkoholismini takia ikinä ollut hoidossa tai osallistunut AA -toimintaan.
sitten lehdissä oli uutinen, jonka mukaan alkoholi on tärkein kuolinsyy työikäisillä miehillä suoraan tai välillisesti.
naisilla tais olla suunnilleen samoin, rintasyövän kanssa.
tarkkaa sanamuotoa en muista enkä jaksa kaivella, joten joku voisi halutessaan korjata.
kuolema on parantumaton tila, siitä johtuu kirjoitukseni.
Lääkäriliitot ( jopa Suomenkin ), WHO, AA-liike jne. pitävät alkoholismia sairautena kuten myös minäkin. Mutta kyllä sen kanssa voi elää ihan normaalia elämää, mutta alkoholia ei kannata ( ainakaan minun ottaa ) eikä tee kyllä enään mielikään.
kyllä, en mitenkään ole kyseenalaistamassa alkoholismin tappavuutta enkä vajavaisella lääketieteen tuntemuksellani pysty ottamaan perusteltua kantaa siihen onko alkoholismia pidettävä sairautena vai ei. Lopputulos kun omalla kohdallani kuitenkin on määritelmistä riippumatta sama kuin muillakin juopoilla, jos tappia ei saa pidettyä pullon suulla, pakeneepi henki ennen aikojaan. Kyse olikin tuosta fraasista sinällään, se kun on toistunut sanasta sanaan samanlaisena monen kirjoittajan kirjoituksissa. Eli olen kiinnostunut tuon määritelmän lähteestä jotta voisin mahdollisesti vaikkapa itse lukaista teoksen josta lainaus on peräisin.
Minnesotahoito käyttää sivullansa tuota lausetta "alkoholismi ei ole seuraus juomisesta vaan juominen on seuraus alkoholismista" en sanatarkkaan muista menikö se niin koska minulla on mainosten esto päällä. Itse en ole ollut Minnesota hoidossa, infotilaisuudessa kävin joskus 5-6 vuotta sitten.
Minnesota-hoidon kotisivulta löytyy tällainen vastaus kysymykseesi:
Minnesota-Hoidossa alkoholismi on (ICD10) luokituksen mukainen sairaus, minkälaiseksi sen määrittelee Amerikan Lääkäriliitto: Alkoholismi on alkuperäinen, krooninen ja parantumaton kuolemaan johtava sairaus, jolle on luonteenomaista kontrollikyvyn menetys. Myös AA on perustamisestaan (1935) alkaen lähtenyt siitä ajatuksesta, että alkoholismi on sairaus. Se ei myöskään ole oire jostakin muusta häiriöstä.
National Council on Alcoholism and Drug Dependence ja America Society of Medicine antoi 23-miehiselle eri tieteenalojen harjoittajista koostuneelle komitealle tehtävän määritellä alkoholismi.
Tulos julkaistiin arvossa pidetyn lääketieteellisen aikakauslehden elokuun numerossa vuonna 1992 erikoisraportissa, jonka allekirjoittajina olivat Robert K. Morse ja Daniel K. Flavin. Määritelmä kuuluu näin: ”Alkoholismi on primäärinen, krooninen sairaus jonka kehitykseen ja oireisiin vaikuttavat geneettiset, psykososiaaliset ja ympäristölliset tekijät. Sairaus etenee usein asteittain ja johtaa kuolemaan. Siihen kuuluu luonteenomaisesti juomisen hallinnan menettäminen, ajatusten keskittyminen päihteeseen alkoholin haitallisista vaikutuksista huolimatta sekä häiriintynyt ajattelukyky, lähinnä tilan kieltäminen. Jokainen näistä oireista voi olla jatkuva tai ajoittainen”. Amerikkalainen alkoholilääkäri, tri Jellinek on määritellyt alkoholismin yksinkertaisesti ja selkeästi: Alkoholin käyttö (juominen) on alkoholistista silloin, kun se haittaa jonkun toisen ihmisen (läheisen/työtoverin) elämää.
http://www.minnesota-hoito.fi/
Kelpaako tämä vastaukseksi sinulle ja viisastelijoille?
Eiköhän tämä riitä vastaukseksi. Todennäköisesti tämä "parantumaton tunne-elämän sairaus joka hoitamattomana johtaa kuolemaan" -fraasi on siis opittu Minnesota- tai muussa vastaavassa hoidossa. Mikäs siinä, määritelmänähän tuo varmaan on ihan yhtä kelvollinen kuin mikä tahansa muukin. Lieneekö sitten kovapäisyyttä tai silkkaa tyhmyyttä kun en haluaisi omalla kohdallani myöntää alkoholiriippuvuuttani (alkoholismia) sairaudeksi. Mutta kuten jo aiemmin todettu, kokipa ihminen itsensä sairaaksi tai ei, juomisella on sama murheellinen päätepiste kaikille jotka eivät sitä ajoissa saa lopetettua.
kirjoittelen minä kissa ja auto -palstoillekin vaikka minulla ei ole kissaa eikä edes ajokorttia autosta puhumattakaan. Elämä nyt vain on sellaista, että aikansa kuluksi kukin mitä tekee.
Ymmärrän sanan raitis kuvaavan ihmistä, joka ei käytä päihteitä eikä pössyttele tupakkaa.
Lapsena koulussa opetettiin että raitis ei juo eikä polta. Nykyisin kun noita muita päihdyttäviä aineta käytetään julkisemmin olen laajentanut käsitystäni em. kaltaiseksi.
Itse en ole raitis tuon määritelmän mukaan. Tupakkia kuluu mutta viinaa enkä muita päihteitä tällä hetkellä käytä.
on hankalia. Onhan varmaan ihmisiä, jotka juo pakonomaisesti viinaa viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, kunnes joko saavat itsensä hoidettua jollain tavoin tai henki lähtee. Sehän on selvä. Itse näkisin, että oma juomakäyttäytymiseni on "ongelmallinen". Kun juon, juon yleensä reippaasti eikä se tahdo jäädä sitten yhteen päivään, jos krapuloissa herään. Ja kun yrittäjänä teen hommia kotoa käsin niin helpostihan sen kaljapullon voi korkata vaikka aamusta, kun ei kukaan ole haistamassa eikä näkemässä. Mutta toisaalta voin olla kauan ihan raittiinakin eikä ole mitään hinkua juoda tippaakaan.
Enpä siis ole raitis minäkään mutta yritän kuitenkin pitää asian hallinnassa, joskaan korkki ei ole vielä lopullisesti sulkeutunut.
Käyn tässä taistelua itseni kanssa. Ihan hirveä paini on meneillään.
Teen kotonani töitä ja tänään ei ole mitään ihan pakollista mitä pitäisi tehdä. Kerroin tuolla toisaalla jo, että viinaa tekisi ihan hirveästi mieli. Samoin kuin sinä, voin avata pullon vaikka 7:ltä aamulla eikä kukaan tiedä mitään. Puhelimeen ei ole pakko vastata, antaahan se samalla tunteen soittajalle, että minäpäs olen niin kiireinen etten ehdi vastaamaan, vaikka todellisuudessa olen ympäripäissäni. Itselleni aamu- ja päiväkännit ovat ne kaikkein makeimmat.
Tänään luulen/toivon, että lähden tästä uimahalliin. Vaikken ole kovakaan saunoja minun tekisi mieleni mennä saunaan. Toinen ja pahempi vaihtoehto on, että alan juopotella. Viiniä, kuoharia ja vähän brandya löytyisi kaapista.
Olen melko varma kuitenkin, että viinan sijasta palkitsen itseni tuolla uimahallikäynnillä.
Luinkin sinun kirjoituksia muualla ja ymmärsin, että myös olet samassa tilanteessa työn suhteen. Mietinkin tässä yksi päivä, että ovatkohan yrittäjät (ja ainakin me kotona hommaavat) suuremmassa riskissä ryhtyä päivä- tai krapulajuopotteluun?
Minun ei tarvitse vastailla edes puhelimeen, koska kaikki hoituu sähköpostilla. Onneksi olen kuitenkin tähän asti hoitanut työni ok, mutta rehellisyyden nimissä olen joutunut luopumaan joidenkin tekemisestä vain siksi, että olen ollut kännissä/krapulapäissäni. Se ei tietysti ole hyvä.
Mene ihmeessä uimahalliin ainakin ennen kuin korkkaat mitään. Ehkä se mielihalu häviää uimisen jälkeen, tuleehan siitä niin mukava olo :-)
Tuotan tai teen hallinnollisia palveluja toisille yrittäjille. Tätä olen tehnyt jo 15 vuotta. Sitä ennenkin olen ollut liike-elämässä.
Yrittäjät, varsinkin pienyrittäjät, ovat pääsääntöisesti tunnollisia, ahkeria ja työteliäitä jopa siinä määrin, että antavat itsestään kaiken ja polttavat itsensä loppuun. Suovat itselleen liian vähän vapaa-aikaa eivätkä oikein pysty irrottautumaan työstään muuten kuin vetämällä kännit. "Raskas työ, raskaat huvit".
Minä lähden nyt sinne uimahalliin. Palaisin mielelläni kanssasi (ja muidenkin palstalaisten kanssa) tähän asiaan. Oli mukava jakaa ajatuksia ja kiitos *potkusta*.
En nuuhkaise korkkia vielä tänään.
Kun palkka ei kilahda tilille joka kuukausi säännöllisesti sillä 8 h/pvä työnteolla vaan se vaatii ainakin minulla usein todella pitkiä päiviä. Parhaimmillaan nousen klo 5 ylös ja istun työn äärellä kahteen asti yöllä. Sitten kun projekti on valmis ja jos ei heti tarvitse aloittaa uutta, nollaaminen tulee kyllä mieleen. Vielä kun yksin elelee eikä ole lapsia, niin mikäs sitä juomistakaan sitten estää..mutta onhan siihen rentoutumiseen tosiaan parempiakin keinoja. Kiva kun lähdit uimaan ja oli mukava vaihtaa ajatuksia!
aika samankaltainen elämäntilanne. Minäkin olen yrittäjä, asun yksin, ei kotona asuvia lapsia (yksi aikuinen joka asuu jo omillaan). Töitä on välillä 16 tuntia vuorokaudessa, välillä voi ottaa vapaapäiviä juuri silloin kun huvittaa (viimeksi viime viikolla kävin Lontoossa irtautumassa töistä). Töiden lisäksi olen kolmen yhdistyksen hallituksessa ja muutamissa valiokunnissa/työryhmissä/vapaaehtoistöissä, niin ettei viikolla ole kuin 1-2 vapaata iltaa (kun perjantai lasketaan mukaan).
En tiedä olenko korvannut juomisen jonkin sortin työnarkomanialla, mutta olen kyllä toisaalta ERITTÄIN hyvä myös laiskottelemaan; voin lukea romskuja tai nukkua tuntikausia, ne ovat minulle parhaita tapoja rentoutua ja nollata tilanne. Matkustamisen lisäksi, sitä tekisin eniten jos olisi varaa; mikään ei rentouta niin hyvin kuin muutaman päivän kaupunkiloma ilman laskuja, tiskejä, internettiä tai edes työkännykkää :-)
Raittiutta tuli pari viikkoa sitten täyteen viisi vuotta. AA:laiseksi itseni lasken, vaikka palavereissa en juuri ehdi käydäkään.
Sinullahan riittää touhua ihan tarpeeksi vapaa-ajalle, hyvä niin. Minä en tahdo päästä irtautumaan oikeastaan ollenkaan koneen äärestä päivystämästä, paitsi viikonloppuisin. Ja viikonloppuisin pitää usein tehdä töitä. Lomalla Suomessakin istuin koneen ääressä mutta en sentään koko ajan. Aika hyvin pääsi rentoutumaan ja laiskottelemaan vieläpä ilman viinaa. Mutta varmasti olisi tärkeää silloin tällöin kertakaikkiaan ilmoitttautua "lomalle" ja sulkea toosa joksikin ajaksi ja unohtaa sinä aikana menetetyt tulot! Eipä silti, tykkään työstäni myös mahdottomasti enkä sitä toiseen vaihtaisi :-)