Puhevikainen 20.Pr II pataljoonan komentajana!
Onko hullumpaa juttua kuultu ennen tai jälkeen?
Kuinka merkittävä osuus tuolla seikalla oli tapahtumien kulkuun II -pataljoonan osalta?
Tätä 20.Pr:n II pataljoonan komentajan osuutta ei Viipurin tapahtumia käsittelevissä kirjoissa juurikaan kerrota, miksiköhän ei? Varmankin häveliäisyyssyistä, koska juttuhan päätyi lopulta itsemurhaan. Kummallista häveliäisyyttä näyttävät nuo sotakirjojen kirjoittajat harrastavan vaikka nyt on jo teloitettujen rintamakarkureidenkin nimilistat kirjoissa ja kansissa!
Kuinka sellainen voisi toimia tiukoissa paikoissa, jos ei pysty puhumaan kunnolla. Eikä varsinkaan kiihtyessään.
Kyllä upseerien virkauran vaatima tehtäväkierto oli älyttömyyksiin vietynä ainakin tässä tapauksessa. Olisihan tuollainen mies varmaankin pärjännyt jossakin takaportaan esikuntahommissa, mutta etulinjan pataljoonankomentajaksi laitetaan puhevammainen ja erään toisenkin, ehkä pahemmankin, henkilökohtaisen ongelman omaava mies.
Eräs tunnettu upseeriänkyttäjä oli Viipurin menetyksen eräänä aiheuttajana tunnettu majuri Kurt Erik Bäckman. Hänhän sai tuomionkin tästä Viipuri -jutusta. Hänet oli tuomittu juopottelusta sakkoihin jo aiemmin 1941 Kumuri -jutun tutkinnan yhteydessä. Kirjoissa kerrotaan kuinka hän kiihtyessään ei kyennyt puhumaan lainkaan ja siksipä varmaankin viina maistui tuolle miehelle. Sen vaikutus taisi lievittää änkytystä. Kempin kerrotaan antaneen ensimäisenä lasillisen konjakkia kun Bäckman tuli kertomaan pataljoonansa II/20.Pr karkaamisesta asemistaan kesällä 1944. Puheesta ei kuulemma tahtonut sittenkään saada selkoa. Olihan mies varmaankin tosi väsynyt ja muutenkin vauhkona neljä päivää valvottuaan.
Pallen alias Reino Hirvisepän ja Martti Sinerman Kaaderikaskut -kirjassa kerrotaan Bäckmannista parikin kaskua ja toinen meni näin: Bäcman kertoi jollekin upseeritutulleen käyneensä Helsingin reissullaan "jonkinlaisessa änkytysopetuksessa" ja kaveri sanoi tähän "mitä sinä sinne enää menet kun osaat änkyttää jo muutenkin ihan tarpeeksi hyvin"!
Se toinen kasku liittyykin Bäckmannin juomatapoihin nuorena upseerina. Hän tapasi olla niitä maan hiljaisia sivustakatsojia ja veti vain kuppia kunnolla. Illan nyötä, juuri ennen sammumistaan pöydän alle, hän lauloi aina saman venäläisen laulunpätkän ja senkin varmuuden vuoksi nuotin vierestä. Nämä tarinat on kertonut itse Palle.
Käsityseni K.E. Bäckmanista perustuvat Ilmari Turjan kirjaan Kumuri, kahden everstin taistelu, Uuno Tarkin kahteen Viipuri -kirjaan, Lauri Jäntin useampaan Viipurin tapahtumia käsittelevääm kirjaan, Halstin arvioon kirjassaan Suomen sota 1939-1945, Ratkaisu ja Pallen alias Reino Hirvisepän ja Martti Sinerman Kaaderikaskut -kirjaan.
Onko hullumpaa juttua kuultu ennen tai jälkeen?
Kuinka merkittävä osuus tuolla seikalla oli tapahtumien kulkuun II -pataljoonan osalta?
Tätä 20.Pr:n II pataljoonan komentajan osuutta ei Viipurin tapahtumia käsittelevissä kirjoissa juurikaan kerrota, miksiköhän ei? Varmankin häveliäisyyssyistä, koska juttuhan päätyi lopulta itsemurhaan. Kummallista häveliäisyyttä näyttävät nuo sotakirjojen kirjoittajat harrastavan vaikka nyt on jo teloitettujen rintamakarkureidenkin nimilistat kirjoissa ja kansissa!
Kuinka sellainen voisi toimia tiukoissa paikoissa, jos ei pysty puhumaan kunnolla. Eikä varsinkaan kiihtyessään.
Kyllä upseerien virkauran vaatima tehtäväkierto oli älyttömyyksiin vietynä ainakin tässä tapauksessa. Olisihan tuollainen mies varmaankin pärjännyt jossakin takaportaan esikuntahommissa, mutta etulinjan pataljoonankomentajaksi laitetaan puhevammainen ja erään toisenkin, ehkä pahemmankin, henkilökohtaisen ongelman omaava mies.
Eräs tunnettu upseeriänkyttäjä oli Viipurin menetyksen eräänä aiheuttajana tunnettu majuri Kurt Erik Bäckman. Hänhän sai tuomionkin tästä Viipuri -jutusta. Hänet oli tuomittu juopottelusta sakkoihin jo aiemmin 1941 Kumuri -jutun tutkinnan yhteydessä. Kirjoissa kerrotaan kuinka hän kiihtyessään ei kyennyt puhumaan lainkaan ja siksipä varmaankin viina maistui tuolle miehelle. Sen vaikutus taisi lievittää änkytystä. Kempin kerrotaan antaneen ensimäisenä lasillisen konjakkia kun Bäckman tuli kertomaan pataljoonansa II/20.Pr karkaamisesta asemistaan kesällä 1944. Puheesta ei kuulemma tahtonut sittenkään saada selkoa. Olihan mies varmaankin tosi väsynyt ja muutenkin vauhkona neljä päivää valvottuaan.
Pallen alias Reino Hirvisepän ja Martti Sinerman Kaaderikaskut -kirjassa kerrotaan Bäckmannista parikin kaskua ja toinen meni näin: Bäcman kertoi jollekin upseeritutulleen käyneensä Helsingin reissullaan "jonkinlaisessa änkytysopetuksessa" ja kaveri sanoi tähän "mitä sinä sinne enää menet kun osaat änkyttää jo muutenkin ihan tarpeeksi hyvin"!
Se toinen kasku liittyykin Bäckmannin juomatapoihin nuorena upseerina. Hän tapasi olla niitä maan hiljaisia sivustakatsojia ja veti vain kuppia kunnolla. Illan nyötä, juuri ennen sammumistaan pöydän alle, hän lauloi aina saman venäläisen laulunpätkän ja senkin varmuuden vuoksi nuotin vierestä. Nämä tarinat on kertonut itse Palle.
Käsityseni K.E. Bäckmanista perustuvat Ilmari Turjan kirjaan Kumuri, kahden everstin taistelu, Uuno Tarkin kahteen Viipuri -kirjaan, Lauri Jäntin useampaan Viipurin tapahtumia käsittelevääm kirjaan, Halstin arvioon kirjassaan Suomen sota 1939-1945, Ratkaisu ja Pallen alias Reino Hirvisepän ja Martti Sinerman Kaaderikaskut -kirjaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
varmaan ihan koominen esimies ollut. Ajatella miten äijä on huutanu Pojat pa paap aao paa pa kenee pkee!!!
Käsitykseni mukaan pataljoonan pako Viipurissa lähti yhden joukkueen johtajan erehdyksestä, että perääntyminen on alkanut. Tuon vänrikin kohtalosta minulla ei ole vielä tietoa.
Pataljoonan puolustusmoraalia oli heikentänyt tykistön ammuspulan johdosta puuttunut sulkutuli, sekä pst tykkien puuttuminen.
Jälkikäteen Föstä Linjen elokuvassa kuvatun kivisillan maastossa tapahtunut puolustusasema lienee ollut paremmin pidettävissä ainakin vähäisemmillä tappioilla.
Ei se tainnut olla Bäckmanin vika, että Viipuri menetettiin. Ei tainnut II pataljoona Viipurissa kärsiä komentajansa puheviasta tai alkoholismista. Taisi olla ihan muita kärsimyksiä...
Eikä Bäckman puhevialleenkaan tainnut mitään mahtaa, vaikka kuinka yritti.
Bäckman tappoi itsensä häpeästä vankilatuomiota odottaessaan.
Voisiko ajatella, että hän kantoi itsemurhallaan vastuunsa? Änkytyksestään, alkoholismistaan, Viipurin menetyksestä, sotilasurastaan, elämästään?
Jälkiviisastelu, häveliäisyyden ihmettely ja toisen ihmisen puutteille naureskelu nyt (64 vuotta tapahtumien jälkeen) ei vaadi suurta miehisyyttä eikä selkärankaa.
Käsityksesi Bäckmanista saattaa perustua ihan mihin tahansa kirjaan. Mutta se, että kykenet käsitykseesi liittämään inhimillisen ja humaanin ymmärryksen, se saattaa vaatia muutakin kuin luku- ja siteeraamistaidon.
Kannattaa ihan lukea niitä Viipuri-kirjoja myös siitä näkökulmasta, että miltähän siellä tuntui pataljoonankomentajan ominaisuudessa olla? Miltä tuntui vastuu, kun näki sen leviävän pakokauhun omissa sotilaissaan? Lue vaikkapa siitä, miten rivisotilaat meinasivat ampua I pataljoonan komentajan kapteeni Malisen, joka vaati miehiä pysymään linjassa.
Miten rohkea ja miehekäs tämän kuollutta sotilasta rienaavan viestiketjun aloittaja mahtaakaan olla?
Niin - ja minkä ihmeen takia 20. prikaati väenvängällä siirrettiin Viipuria puolustamaan kovalla kiireellä. Ei valmistautumisaikaa, ei taistelukokemusta....
Jospa se Viipuri oli jo menetetty päämajan päässä aiemmin kuin 20.6.1944.
>toisen ihmisen puutteille naureskelu<
Ei kait kukaan ole tässä ketjussa naureskellut asialle vaan pikemminkin ihmetellyt pataljoonankomentajaksi nimitystä.
Minähän kirjoitin näin:
"Olisihan tuollainen mies varmaankin pärjännyt jossakin takaportaan esikuntahommissa"
Sen sijaan jos vaivautuisit lukemaan Turjan Kumuri -kirjan niin taatusti hämmästyisit siinä kerrottuja asioita. Turja oli sentään lakimies koulutukseltaan ja tuskin halusi viimeisessä kirjassaa häväistä kuolleita suomalaissotilaita.
olla se Malinen joka pervitiivipökkyrässä huuteli mennessään että : Intiaanisotaa! Jokainen nyt tietää mitä pervitiivi tekee todellisuudelle....