elämässään?
Minkälainen hetki saa ortodoksin hyppäämään pöydälle?
Minkälainen hetki saa ortodoksin hyppäämään pöydälle?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja rotta ryntää sisälle!
---ja mitä sitten on epätavallinen elämä?
Olen onnellinen, vaikken tiedä onko elämäni tavallisen epätavallista ja epätavallisen tavallista. Saivartelen.
vastata, sillä minäkin olen tavallinen ortodoksi, jonka elämä on yhtä ruusuilla tanssimista. Ruusuja menee aika paljon, kun pompin täällä välilä kattoon asti. Sen sijaan en ole innostunut hyppäämään pöydälle mutta tuolilla tietysti voisi keikkuakin. On se vaan niin ihanaa, elämä sellaisenaan ja tietysti ne ruusut, joilla tanssin.
Pienistä asioista ilonsa repivä ihminen voi olla onnellinen, vaikka toiset kauhistelisivat elämänsä kurjuutta.
Olipa ortodoksi eli ei. Mutta hauskempaa on olla ortodoksi! huomasin luterilaisten tilaisuudesta tultuani.
..."huomasin luterilaisten tilaisuudesta tultuani." Turha on kirjoitella tuollaisia väittämiä tällä palstalla. Meillä on omassa kirkossamme aivan tarpeeksi "epäsovinnaista" elämää. Jokainen tulkoon autuaaksi uskossaan ja olkoon siinä onnellinen. Ei meillä ole varaa rehvastella toisten uskontojen kustannuksella.
Onnellisuus ei välttämättä ole kiinni uskosta tai siihen tulemisesta. Onnellisuus on moninainen asia. Ortodoksinen kirkko tarjoaa aika vähän onnellisuuden elementtejä. Lukiessa tätäkin palstaa havaitsee miten riitaisia eri seurakunnat ovat ja miten tyytymättömiä ihmiset ovat omiin piispoihin ja pappeihin.
Arvostellaan vain omiamme ja jätetään muut rauhaan.
Kirjoitin vain subjektiivisen kokemukseni, millä en pyri arvottamaan ja rankkaamaan mitään muuta.
Minähän arvostan muslimejakin.
nimimerkki kurvaillaan, etkö keksinytkin koko jutun ihan omasta päästäsi? et ole ortodoksi, sen näkee jokainen, eihän ortodoksit esim. "tule uskoon", sillä se on puhtaasti protestanttinen ihmiö
onko sitten niin, että ortodoksiseen uskoon synnytään vai miten tuo ortodoksinen usko tule yksilöön tai syntyy yksilön todellisuudessa?
ihan mielenkiinnosta kysyn.
paljon onnellisuuden aiheita! Sitäpaitsi, täällä kirjoittelevat tyytymättömät ja "ilkeilevät" ovat pieni vähemmistö ortodokseista, ja mistä tiedät ovatko he edes ortodokseja!!! Täällähän voi kirjoitella ihan mitä tahansa kenen tahansa nimissä.
Minä olen onnellinen ortodoksisuudestani, jokaisessa palveluksessa opin uutta, koen iloa, liikutusta ja yhteisöllisyyttä, joskus tietysti myös saatan pahoittaa mieleni jostakin, mutta suurin asia silti on ilo ja onni kuulumisesta ortodoksiseen kirkkoon!
Ihmiset ovat ihmisiä, eikä heidän välisiään riitoja pidä samaistaa Kirkkoon. Eivät seurakunnat ole riitaisia, vaan jotkut niissä toimivat ihmiset!
Niimpä se taitaa olla.
hyvätapasia!
Me emme hypi. Me olemme tasasia!
Kaikenlaiset nilviäiset eläinlajista riippumatta...
En ole ollut ennen enkä jälkeen.Taas yksi kiiltokuva yhteisön sovintosunnuntai takana.
Hieman ulkopuolinen olo.Maailman kalkki on joskus kitkerä niellä :(
Mikäli Duracille myönnetään rovastin arvo hyvästä työstä seurakunnan ja kirkkokunnan hyväksi. Sen jälkeen hyppään pöydälle ja menetän uskoni lopullisesti ortodokseihin.
Mitäs kuule kuoma luulet kaiken viimeaikaisen tapahtuneen jälkeen luostarissa.. kaikkialla kenen voimat jylläävät ort.kirkon sisällä saati maailmassa.