Sain vaikeat traumat kotini ahdistavan uskonnollisesta ilmapiiristä.
Päätin että en ole missään tekemisissä vähänkään uskontoa sivuavien asioiden kanssa.
Lapseni sairastui vakavasti.
Rukoilin, ainakin yritin.
Uskommeko kuitenkin jossain syvällä sisimmässämme?
Rukoukseni oli hapuilevaa mutta aitoa.
Vai onko jumala viimeinen oljenkorsi kun on joutunut noin kovan paikan eteen?
Päätin että en ole missään tekemisissä vähänkään uskontoa sivuavien asioiden kanssa.
Lapseni sairastui vakavasti.
Rukoilin, ainakin yritin.
Uskommeko kuitenkin jossain syvällä sisimmässämme?
Rukoukseni oli hapuilevaa mutta aitoa.
Vai onko jumala viimeinen oljenkorsi kun on joutunut noin kovan paikan eteen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
vetää sinua puoleensa, olethan esirukouksen lapsi.
* Sinuna en vastustaisi sisintä ääntä joka sydämessäsi "soi", anna elämäsi Jeesuksen huomaan, tiedät mitä pitää osaltasi toimia, uskiksen kodin lapsena.
* Kuinka sinä voisitkaan päästä pakoon, ellet välitä tuosta niin suuresta, osaksesi tajotusta pelastuksesta. Huuda avuksesi Herraasi, ja Hän on sinua auttava.
Minulla samanlaisia kokemuksia kuin sinullakin.Sain trauman joka kestänyt nyt kolmekymmentä vuotta!Näen vieläkin pahoja unia asiasta.Minut pakotettiin lapsesta asti helluntailaisuuteen.Esim.Ilmestyskirjaa kun opetettiin rukouskokouksissa,paikalla oli myös lapsia,yhdeksänvuotiaita esimerkiksi..mielestäni kielletty alle viisitoista olisi ollut oikein..Ei sitä niin nuorena voi ymmärtää sellaista tietoa.Sydämeen jäi helpompi asia..enkeli,se ei ahdista.Ikinä en palaa takaisin tuohon uskontoon,enkä pakota omaa lastanikaan,että sellaiset haavat siitä sain.