Terve,
Viime kesänä pohdiskelin palvelukseen astumisen lähestyessä, pitäisikö sittenkin mennä sivariin. Päätin kuitenkin kokeilla inttiä, koska se tuntui olevan yleisesti hyväksytympi vaihtoehto. Itse olisin ehkä enemmän taipunut sivarin puolelle.
Nyt palveluspäiviä on takana kohta jo 200 ja niinhän se meni, että alkaa tämä homma kypsyttämään oikein kunnolla. Haluan vaihtaa sivariin ja aionkin tehdä sen ensi viikolla.
Minua kuitenkin arveluttaa, millaisella aikataululla pääsisin jatkamaan sivarissa. Tuleeko vaihtaessa automaattisesti lykkäystä sivarin aloittamiseen? Vai pääsenkö mahd. pian suorittamaan siviilipalvelusta?
Jos pääsisin olisi koko homma ohi jo ensi kesänä ja voisin jatkaa niinkuin suunniteltua...
Kertokaa minulle te, jotka olette intistä (jo mahdollisesti pidempään palvelleena) vaihtaneet sivariin, miten teillä oli. Pääsittekö suoraan jatkamaan sivariin vai pyörittelittekö vuoden päivät peukaloitanne ennen kuin pääsitte suorittamaan palveluksen loppuun?
Viime kesänä pohdiskelin palvelukseen astumisen lähestyessä, pitäisikö sittenkin mennä sivariin. Päätin kuitenkin kokeilla inttiä, koska se tuntui olevan yleisesti hyväksytympi vaihtoehto. Itse olisin ehkä enemmän taipunut sivarin puolelle.
Nyt palveluspäiviä on takana kohta jo 200 ja niinhän se meni, että alkaa tämä homma kypsyttämään oikein kunnolla. Haluan vaihtaa sivariin ja aionkin tehdä sen ensi viikolla.
Minua kuitenkin arveluttaa, millaisella aikataululla pääsisin jatkamaan sivarissa. Tuleeko vaihtaessa automaattisesti lykkäystä sivarin aloittamiseen? Vai pääsenkö mahd. pian suorittamaan siviilipalvelusta?
Jos pääsisin olisi koko homma ohi jo ensi kesänä ja voisin jatkaa niinkuin suunniteltua...
Kertokaa minulle te, jotka olette intistä (jo mahdollisesti pidempään palvelleena) vaihtaneet sivariin, miten teillä oli. Pääsittekö suoraan jatkamaan sivariin vai pyörittelittekö vuoden päivät peukaloitanne ennen kuin pääsitte suorittamaan palveluksen loppuun?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kukaan ole niin kaheli, että vaihtaa sivariin kun palvelusta takana 200 päivää.
Ps. Eikös sivariin siirtyminen edellytä jotain "omantunnon kysymyksiä", vai miten se meni? Omatuntosi kesti 200 päivää?
Hullun huono provo.
tämä ei ole provo. Niinkuin mainitsinkin olen ollut tähän asti intissä muiden painostamana (perhe jne.) vaikka omatunto muuta sanookin. Nyt kuitenkin koen jo käyneeni tarpeeksi tätä laitosta muiden takia.
Vastatkaa siis te jotka asiasta tiedätte. Kiitos!
Ite ku olin sivarissa ni meille tuli palveluspaikkaan yks tyyppi jolla oli 6kk inttiä takana. En tosin muista että kuinka nopeasti hän oli päässyt siviilipalveluksen aloittamaan intistä lähdön jälkeen. Muistaakseni kuitenkin siirryttäessä intistä sivariin jos palvelusaikaa on reilusti takana, ei tarvitse mennä Lapinjärvelle ollenkaan. Kannattaa varmaan kysellä tuolta sivarikeskuksesta miten pitää edetä. Uskoisin kuitenkin, että jos hommaat itsellesi palveluspaikan ja hoidat paperisodan niin voit päästä hyvinkin nopeasti jatkamaan palvelustasi.
Vähän sama kuin vanhempasi saisi päättää, mitä ryhdyt opiskelemaan ja haluat aivan muuta mitä vanhempasi?
Mikäli Suomessa isä painostaa käymään armeijan tai muu perhe, niin sanoisin ettei heidän olisi koskaan perhettä pitänyt perustaa tai lapsia edes hankkia.
Sukulaisten mielipiteelle haistattaisin pitkät paskat, kuten muidenkin ihmisten mielipiteelle. Ne eivät olisi enää minun sukulaisiani, mikäli armeijan käynti olisi heillekin niin julmetun ehdoton. ne eivät tosiaankaan elä sun elämääsi vaan sä elät omaa elämääsi!
Tällaiset isät ja perheet oikeasti voisivat alkaa pikkuhiljaa ajattelemaan ihan oikeasti sitä, että olisiko Suomessa asevelvollisuudelle muita vaihtoehtoja kun poika ei sinne tahdo mennä!?!? Se saattaisi olla sitä nykypäivän viisautta saati kun pojan isä kävi sen joskus sotien jälkeen, jota tietysti painostettiin armeija käymään? Nyt on kuitenkin maailma muuttunut niistä ajoista.
Minua ei ole koskaan painostettu armeijaa käymään, vaikka isäpuoleni (jota olen isäkseni nimittänyt 25 vuotta 21 vuodesta) on armeijan entisiä kapiaisia. Minua ei pakotettu että mene armeijaan kun sulta loppui koulu vapaaehtoisena 17-vuotiaana vaan minä itse sinne hinkuin saati että olisin odottanut "kutsuntoja" -annettiin vaihtoehdoksi myöskin sivari aivan aluksi. Uskon kumminkin, mikäli lapsuuden kaverini olisi olleet samaan aikaan suorittamassa armeijaansa niin tällöin olisin saanut jotakin tietynlaista "yhteinäisyyttä" siihen touhuun saati että olisin siellä tuntemattomien kanssa siellä "sotaharjoituksia" tehnyt! Olen kumminkin halukas toimimaan ryhmässä saati yksin.
Armeijan suorittaja tulee tuntea jonkinlaista "yhtenäisyyttä" ja sen saa silloin pelkällä totutteluna vaikka se ehkä vastenmielistä olisikin kun on lapsuuden ystäviä ympärillä (minulla ei ollut yhtäkään kaveria). Muutoin se on vastenmielistä.
Kumminkin näen tässä eräänlaisen "yhtenäistymisen" lenkin, kun taas jotkut varuskuntamiehet ja sivarit haastavat toistensa kanssa kisaa siitä. Suomi valtiona merkitsee ainakin minulle sellaista "pyhää", jota pitää suojella muttei pelkästään nykypalvelusmuotojen mukaisesti.
Asevelvollisuuttakin uudistetaan tai esikunnassa mietitään Suomelle nykyaikaisempaa asepalvelusmuotoa.