Vaikeaa on nousta pärjääväksi yhteiskunnan jäseneksi, jos asuinalueella asuu melkein pelkästään syrjäytyneitä tai vähävaraisia perheitä. Vaatii ihan järjettömästi tahdonvoimaa opiskella paleontologiksi, jos äiti on nisti ja isä asunnoton alkoholisti. On niin vaikeaa kiinnostua yhtään mistään, jos ketään ympärillä ei kiinnosta; jos pikkupojan samastumiskohde on mukava tyyppi, joka nyt elää pöllimällä autoja; jos vanhemmat ovat eläneet ihan ookoo -elämää sossun rahoilla parikymmentä vuotta. Uutinen: vanhempien ja ympäristön sosioekonominen asema vaikuttaa vääjäämättä nuoriin. Tai kuten Steen1 sanoo: “Pirihuora kasvattaa pirihuoran.”
Syrjäytymisen malli periytyy
Koillis-Helsingin kasvatti
7515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei se ihan noinkaan ole kun lähinnä röyhkeydellähän maailmassa pärjäillään.
Jos köyhä nuori innostusi vaikkapa jonkun Riemannin hypoteesin todistamisesta, niin ellei tavoitteessaan onnistuisi(ja riski tuossa epäonnistua on suuri nerollekkin), niin ei ainakaan välttämättä taloudellisestikkaan menestyisi.
Lähinnä röyhkeydellä ja kyvyllä käyttää tilaisuutta hyväkseen ne politikotkin pärjäilevät, ja ihan hyviä palkkoja niille maksetaan.
Ei kai myöskään noissa optiojutuissa mitään erityistä talousneroutta tarvita ja pörssissäkin pelaajalle menestykseen riittä kun saa niitä strategisesti tärkeitä tietoja.
Omalla kohdallani pidän täysin mahdollisena. Vanhempani olivat sossun elättejä, niinpä minustakin tuli sellainen. työn teko ei kiinnosta, luulen että vanhepani ovat syypäitä koska eivät ole näyttäneet mallia kuinka kuuluisi elää.
Älä kuule syytä muita
Tuolla ajatusmallilla ei Suomessa olisi muuta osaamismallia kuin Pirtin penkillä löhöily.
Piti vain päästä pois katselemasta sitä isännän esimerkkiä; riitelyä, vetelehtimistä, muiden ja koko yhteiskunnan haukkumista ja syyllistämistä.(verotus ja poliitikot)
MINNE?
Tehtaaseen kansalaiskoulupohjalta ja rahaton Alivuokralaishuoneeseen. Nälkää nähtiin siksi ettei ollut rahaa eikä ruokaa koska ensin oli maksettava vuokra huoneesta se nieli kahden viikon palkan melkein tyystin. (100 mk tili 120 mk)
Vanhemmat näyttivät mallia vain vetelehtimisen ja lasten tekoon äidillä jatkuvasti maha pystyssä sai viimeisen lapsensa ollessaan 46 v. isä oli silloin 52v.
Itsellisenä ja perheellisenä oli vanhempien jatkuva kateus lapsilisästä jota sai neljä maksuerää vuodessa ja ehkäisymahdollisuudesta, sekä kahdeksantunnin ja kuuden työpäivän työviikosta.
Pyyhi kuule pyllysi kouluttaudu ja HAE työtä.
Itse kouluttauduin yli 30 vuotiaana ja kahden lapsen huoltajana Täysin velaksi.
liikaa ylpistymään pistän vähän paremmaksi. Kahden lapsen yksinhuoltajana maksoin asunnonkin. Ei mitään erikoisia yhteiskunnan tukia. Vanhempien kateus ja kitkeryys jatkuvana piikittelynä.
Kouluttauduin uuteen ammattiin reilusti yli 50:senä. Ikä oli kuuulema työn saannin este. Vaan eipä ollut kun taistelin työpaikan. Elämä olisi ollut ihan mallillaan mutta tuli se iso MUTTA. Paha sairaus, mikä lopetti työnteon siihen paikkaan. Sairastuminen ei ollut millään tavalla omaa syytä. Eikä yrittämisen puutteestakaan voi syyttää.
Loppuun lainatakseni omia sanojasi "Pyyhi kuule pyllysi kouluttaudu ja HAE työtä." Lisäksi; pysyttele siellä rikkaiden palstalla.
Jos vaikka onkin katkeroitunut oman ankean nuoruutensa vuoksi, niin ei sitä kannata pyrkiä muille kostamaan. Vain paremman väen kakarilla oli helpompaa ennen. Esim. maanviljelijät pitivät itsestään selvänä pistää lapset pienestä rankkoihin maatöihin, kun heillä tuohon aikaan paljon tuollaista käsillä tehtävää työtä oli.
Vaikka yleensä eivät maanviljelijät omia lapsiaan sentään kuin orjia käsitelleet, niin kyllä niitäkin riitti jotka niin tekivät.
Mutta ei noista 50/60 - luvun nuorten olosuhteista kannata ohjeita nykynuorille suoraan ottaa.
Toisaalta tuollaiset jutut kuin tuo mainitsemasikin vanhempana työn ohessa opiskelu ja sitä kautta eteenpäin pääseminen oli juuri niitä asioita missä mielessä ennen oli paremmin näköaloja kuin nykyään.
oikeassa. Väitetään ettei kasvuympäristöllä ole vaikutusta vaan pelkästään perintötekijöillä. Ei pidä paikkaansa. Kuten sanoit juuri se ympäristö mihin samaisuu vaikuttaa tulevaisuuteen. Jos ei ole oikeaa mallia niin mistä sen kaivat?
Onneksi nuoret on sen verran fiksuja, että osaavat ajatella omilla aivoillaan. Kuten sanoit sitkeyttä se vaatii.
Yhteikunnan päättäjillä ja ohjaajilla olisi tässä suhteessa paljon tehtävää. Onnettomuudeksemme heitä ei kiinnosta muu kuin oman rahakasan kasvattaminen.
Yhteiskunta olemme me yhdessä eikä kaveria jätetä. Olkoon mikä tausta tahansa. Muuten elämme diktatuurissa, jossa on suosikkijärjestelmä.