1. Anneli Jäätteenmäki päätyi keskustan puoluejohtajaksi edellisen puoluejohtajan menetettyä motivaationsa henkilökohtaisista syistä. Anneli Jäätteenmäki johdattikin puolueensa niukkaan 6000 äänen voittoon sosiaalidemokraateista. Voitto oli makea, keskustalla oli takana kahdeksan opposition vuotta ja puolueeseen nihkeästi suhtautuva sosiaalidemokraattinen puoluejohtaja. Vaalivoittoa juhlittiin Anneli Jäätteenmäen kotikulmilla Etelä-Pohjanmaalla huhtikuun lopulla 2003. Anneli juhli omiensa parissa, vaikka oli hesalaisten valitsema?
2. Kokeneet keskustapoliitikot pitivät voiton tuonutta kampanjaa uhkarohkeana. Esko Aho ja Mauri Pekkarinen seurasivat kuulemma kauhuissaan Jäätteenmäen hyökkäyksiä pääministeri Lipposen kimppuun ulkopoliittisesti herkällä Irak-kysymyksellä. ”Jäätteenmäki syytti Lipposta siitä, että tämä oli joulukuussa Washingtonissa käydessään liittänyt Suomen Yhdysvaltain sotarintamaan vastoin presidentin ja ulkoministerin näkemystä. Muutamaa päivää oppositiojohtajan syytösten jälkeen iltapäivälehdet saivat haltuunsa ulkoministeriön salaisia asiakirjoja, joihin Jäätteenmäen väitteet näyttivät pohjautuvan. Jäätteenmäki kuitenkin kiisti, että hänellä olisi salaisia dokumentteja.”
3. Anneli Jäätteenmäki on sattumapuheenjohtaja kuten Matti Vanhanenkin. Anneli Jäätteenmäki tuli valituksi puoluejohtajaksi, koska Esko Ahosta ei tullut uutta Kekkosta Suomeen. Aho on sen luokan narsisti, että hän kostaa maailmalle kokemansa vääryydet. Matti Vanhanen taas valittiin pääministeriksi ja puoluejohtajaksi, koska Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan viroistaan. Keskustan sisäpiiriläiset epäilivät alun alkaen Jäätteenmäkeä, koska tiesivät tämän heikkoudet. ”Häntä ei tunnettu vahvana asiapoliitikkona. Varsinkin talouspolitiikassa ja ulkopolitiikassa hänen tietonsa olivat puoluejohtajaksi vajavaiset.”
4. Hesarin Kuukausiliitteessä entinen monivuotinen ministeri Sinikka Mönkäre arvioi Anneli Jäätteenmäen työskentelyä toukokuun puolivälissä. Mönkäreen mielestä Jäätteenmäki toimi törkeästi valehdellessaan pääministeri Lipposen toimista suhteessa Yhdysvaltojen suunnitelmiin Irakin suhteen. Muutenkin Jäätteenmäen hallituksen kuherruskuukausi eduskunnassa oli jäänyt ennätyslyhyeksi. ”Kokoomuksen Ben Zyskowiczin ja Kimmo Sasin johdolla oppositio syyttää, että hallitus yrittää salata hallitusohjelmaan kuuluvan lisäpöytäkirjan, jossa määritellään tulevat menonlisäykset. Välikysymys on sävyltään aggressiivinen, jopa ivallinen, ja sen kohteena on nimenomaan pääministeri. ”Aikooko hallitus myös jatkossa harjoittaa salailua ja eduskunnan sekä kansalaisten harhaanjohtamista vai aikooko se tästä myös käytännössä toimia pääministeri Jäätteenmäen usein puheissaan peräänkuuluttaman avoimuuden ja kansanvaltaisuuden hengessä luopuen salailusta ja toimittaen eduskunnan tietoon kaikki päätöksenteon kannalta oleelliset asiakirjat?”
5. Valehtelusta tuli Pääministeri Jäätteenmäen tavaramerkki hänen lyhyehköllä puheenjohtajakaudellaan ja lyhyellä pääministerikaudellaan. Jäätteenmäki oli vilauttanut maaliskuussa MTV3:n vaalikeskustelussa tauolla toimittajille Irakiin liittyvää muistiota. Kysymykseen (toukokuun puoliväli), mistä Jäätteenmäki oli tietonsa saanut, hän vastasi: ”Minulla on kaksi korvaa”. Toimittaja Ervastin saatua haltuunsa keskustan työvaliokunnan kokouspöytäkirjan maaliskuun alkupuolelta, siinä käsiteltiin juuri niitä syytöksiä, joita Jäätteenmäki oli esittänyt edellisillan vaalikeskustelussa. Ervasti löytää kokouspöytäkirjasta mielen kiintoisen lauseen: ”Jäätteenmäki sanoi, ettei hän ollut puhunut työvaliokunnalle aikaisemmin eilen mainitsemistaan asioista, koska ei voinut kertoa hallussaan olevista asiapapereista ja niiden lähteistä. Lähteitäänhän ei voi pettää.” Eduskunnassa toimittaja Ervasti joutuu kepulaiseen sakinhivutukseen. Ensin Jäätteenmäki kieltää pöytäkirjan Ervastin kysyessä työvaliokunnan pöytäkirjasta. Hieman myöhemmin sekä Jäätteenmäen erityisavustaja Timo Laaninen, että pääministeri Jäätteenmäki kieltävät koskaan nähneensäkään pöytäkirjaa. Allekirjoitus on kuitenkin identtinen Jäätteenmäen muiden allekirjoitusten kanssa (keskustan eduskuntaryhmän johtajahan myönsi allekirjoituksen aitouden). Kuuluisaksi tuli myös Anneli Jäätteenmäen tokaisu kesäkuulta: ”Yritän puhua niin totta kuin voin”.
6. Martti Manninen on keskustalainen virkamies presidentin kansliassa, ollut sitä jo pitkään. Manninen on se henkilö, joka on syytänyt Jäätteenmäen fax:iin tuhansia sivuja ulkopoliittista aineistoa. Suuri osa salaista tietoa. Jäätteenmäen avustaja valtiosihteeri Risto Volanen toimii Jäätteenmäen sanansaattajana. Volanen kertoo Manniselle tulevien tapahtumien kulun. Volanen parahtaa salaisen kahdenvälisen fax-liikenteen paljastumisen ymmärrettyään: ”Nyt meitä on kolme”. Tilaisuuden lopuksi Manninen anoo armoa: ””Antakaa minulle armoa”.
7. Anneli Jäätteenmäki antaa 18062003 eduskunnalle ilmoituksen. ”Puheen sävy on puolusteleva ja vähän tyly. Hän kiistää saaneensa ulkoministeriön salaisia asiakirjoja, ainoastaan kaksi koostemuistiota… En ollut näitäkään muistioita pyytänyt ja ne tulivat minulle yllätyksenä”. Eduskunta riehaantui Jäätteenmäen ”ilmoituksesta” täysin. ”Valehtelee!” joku huutaa. ”En ollut pyytänyt, ja ne tulivat minulle yllätyksenä Jäätteenmäki vastaa”
8. Jäättenmäki jätti hallituksensa eroilmoituksen presidentti Tarja Haloselle Kultarannassa. Sitä ennen eduskuntaryhmät olivat hylänneet Jäätteenmäen. Demareiden Jouni Backman kieltäytyi politikoimasta ”harmaalla vyöhykkeellä”. Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä totesi Jäätteenmäen kiertäneen avoimuuden, rehellisyyden ja totuuden kertomisen. Hän lisäsi vielä Jäätteenmäen pettäneen Presidentin luottamuksen. Vasemmistoliiton Suvi-Anne Siimes totesi Jäätteenmäen sotkeneen presidentin ”ala-arvoisesti päättymättömään tarinaan”. Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara syytti Jäätteenmäkeä kiertoilmaisuilla patologiseksi valehtelijaksi. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kiteytti koko jupakan mainiosti: ”Vallan tavoittelu sokaisi pääministeri Jäätteenmäen. Hän erehtyi, ja luottamus meni”.
9. Loppusanat. On lohdullista, että poliittinen systeemi ja virkamieskoneisto korjaa itseään, ainakin, suurten floppien aikana. Äänestäjät antavat sympatiaääniä ja rationaalisia ääniä, mutta vain valtaa omaavat voivat toimia välittömästi. Kiitos silloisille kansanedustajille.
2. Kokeneet keskustapoliitikot pitivät voiton tuonutta kampanjaa uhkarohkeana. Esko Aho ja Mauri Pekkarinen seurasivat kuulemma kauhuissaan Jäätteenmäen hyökkäyksiä pääministeri Lipposen kimppuun ulkopoliittisesti herkällä Irak-kysymyksellä. ”Jäätteenmäki syytti Lipposta siitä, että tämä oli joulukuussa Washingtonissa käydessään liittänyt Suomen Yhdysvaltain sotarintamaan vastoin presidentin ja ulkoministerin näkemystä. Muutamaa päivää oppositiojohtajan syytösten jälkeen iltapäivälehdet saivat haltuunsa ulkoministeriön salaisia asiakirjoja, joihin Jäätteenmäen väitteet näyttivät pohjautuvan. Jäätteenmäki kuitenkin kiisti, että hänellä olisi salaisia dokumentteja.”
3. Anneli Jäätteenmäki on sattumapuheenjohtaja kuten Matti Vanhanenkin. Anneli Jäätteenmäki tuli valituksi puoluejohtajaksi, koska Esko Ahosta ei tullut uutta Kekkosta Suomeen. Aho on sen luokan narsisti, että hän kostaa maailmalle kokemansa vääryydet. Matti Vanhanen taas valittiin pääministeriksi ja puoluejohtajaksi, koska Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan viroistaan. Keskustan sisäpiiriläiset epäilivät alun alkaen Jäätteenmäkeä, koska tiesivät tämän heikkoudet. ”Häntä ei tunnettu vahvana asiapoliitikkona. Varsinkin talouspolitiikassa ja ulkopolitiikassa hänen tietonsa olivat puoluejohtajaksi vajavaiset.”
4. Hesarin Kuukausiliitteessä entinen monivuotinen ministeri Sinikka Mönkäre arvioi Anneli Jäätteenmäen työskentelyä toukokuun puolivälissä. Mönkäreen mielestä Jäätteenmäki toimi törkeästi valehdellessaan pääministeri Lipposen toimista suhteessa Yhdysvaltojen suunnitelmiin Irakin suhteen. Muutenkin Jäätteenmäen hallituksen kuherruskuukausi eduskunnassa oli jäänyt ennätyslyhyeksi. ”Kokoomuksen Ben Zyskowiczin ja Kimmo Sasin johdolla oppositio syyttää, että hallitus yrittää salata hallitusohjelmaan kuuluvan lisäpöytäkirjan, jossa määritellään tulevat menonlisäykset. Välikysymys on sävyltään aggressiivinen, jopa ivallinen, ja sen kohteena on nimenomaan pääministeri. ”Aikooko hallitus myös jatkossa harjoittaa salailua ja eduskunnan sekä kansalaisten harhaanjohtamista vai aikooko se tästä myös käytännössä toimia pääministeri Jäätteenmäen usein puheissaan peräänkuuluttaman avoimuuden ja kansanvaltaisuuden hengessä luopuen salailusta ja toimittaen eduskunnan tietoon kaikki päätöksenteon kannalta oleelliset asiakirjat?”
5. Valehtelusta tuli Pääministeri Jäätteenmäen tavaramerkki hänen lyhyehköllä puheenjohtajakaudellaan ja lyhyellä pääministerikaudellaan. Jäätteenmäki oli vilauttanut maaliskuussa MTV3:n vaalikeskustelussa tauolla toimittajille Irakiin liittyvää muistiota. Kysymykseen (toukokuun puoliväli), mistä Jäätteenmäki oli tietonsa saanut, hän vastasi: ”Minulla on kaksi korvaa”. Toimittaja Ervastin saatua haltuunsa keskustan työvaliokunnan kokouspöytäkirjan maaliskuun alkupuolelta, siinä käsiteltiin juuri niitä syytöksiä, joita Jäätteenmäki oli esittänyt edellisillan vaalikeskustelussa. Ervasti löytää kokouspöytäkirjasta mielen kiintoisen lauseen: ”Jäätteenmäki sanoi, ettei hän ollut puhunut työvaliokunnalle aikaisemmin eilen mainitsemistaan asioista, koska ei voinut kertoa hallussaan olevista asiapapereista ja niiden lähteistä. Lähteitäänhän ei voi pettää.” Eduskunnassa toimittaja Ervasti joutuu kepulaiseen sakinhivutukseen. Ensin Jäätteenmäki kieltää pöytäkirjan Ervastin kysyessä työvaliokunnan pöytäkirjasta. Hieman myöhemmin sekä Jäätteenmäen erityisavustaja Timo Laaninen, että pääministeri Jäätteenmäki kieltävät koskaan nähneensäkään pöytäkirjaa. Allekirjoitus on kuitenkin identtinen Jäätteenmäen muiden allekirjoitusten kanssa (keskustan eduskuntaryhmän johtajahan myönsi allekirjoituksen aitouden). Kuuluisaksi tuli myös Anneli Jäätteenmäen tokaisu kesäkuulta: ”Yritän puhua niin totta kuin voin”.
6. Martti Manninen on keskustalainen virkamies presidentin kansliassa, ollut sitä jo pitkään. Manninen on se henkilö, joka on syytänyt Jäätteenmäen fax:iin tuhansia sivuja ulkopoliittista aineistoa. Suuri osa salaista tietoa. Jäätteenmäen avustaja valtiosihteeri Risto Volanen toimii Jäätteenmäen sanansaattajana. Volanen kertoo Manniselle tulevien tapahtumien kulun. Volanen parahtaa salaisen kahdenvälisen fax-liikenteen paljastumisen ymmärrettyään: ”Nyt meitä on kolme”. Tilaisuuden lopuksi Manninen anoo armoa: ””Antakaa minulle armoa”.
7. Anneli Jäätteenmäki antaa 18062003 eduskunnalle ilmoituksen. ”Puheen sävy on puolusteleva ja vähän tyly. Hän kiistää saaneensa ulkoministeriön salaisia asiakirjoja, ainoastaan kaksi koostemuistiota… En ollut näitäkään muistioita pyytänyt ja ne tulivat minulle yllätyksenä”. Eduskunta riehaantui Jäätteenmäen ”ilmoituksesta” täysin. ”Valehtelee!” joku huutaa. ”En ollut pyytänyt, ja ne tulivat minulle yllätyksenä Jäätteenmäki vastaa”
8. Jäättenmäki jätti hallituksensa eroilmoituksen presidentti Tarja Haloselle Kultarannassa. Sitä ennen eduskuntaryhmät olivat hylänneet Jäätteenmäen. Demareiden Jouni Backman kieltäytyi politikoimasta ”harmaalla vyöhykkeellä”. Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä totesi Jäätteenmäen kiertäneen avoimuuden, rehellisyyden ja totuuden kertomisen. Hän lisäsi vielä Jäätteenmäen pettäneen Presidentin luottamuksen. Vasemmistoliiton Suvi-Anne Siimes totesi Jäätteenmäen sotkeneen presidentin ”ala-arvoisesti päättymättömään tarinaan”. Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara syytti Jäätteenmäkeä kiertoilmaisuilla patologiseksi valehtelijaksi. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kiteytti koko jupakan mainiosti: ”Vallan tavoittelu sokaisi pääministeri Jäätteenmäen. Hän erehtyi, ja luottamus meni”.
9. Loppusanat. On lohdullista, että poliittinen systeemi ja virkamieskoneisto korjaa itseään, ainakin, suurten floppien aikana. Äänestäjät antavat sympatiaääniä ja rationaalisia ääniä, mutta vain valtaa omaavat voivat toimia välittömästi. Kiitos silloisille kansanedustajille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se vitun sisilisko jakoi niitä optioita ja loisii nykyisin ongelmapelaajien rahoilla RAYssä.
Kusiputkia siivoamaan tuommoin demarilehmä!
Mitään lisäämättä, mitään pois ottamatta.
Toit julki jopa näm kuuluisat Koiviston konklaavin tiedotuspalaverin,missä hän määräsi jatkossa kaikkien pankkien tulee voittaa kansalaisten valitukset oikeuteen. Ja niin kävi, että kansalaisista velkavankeuteen joutuessaan moni riisti hengen itseltään.
Manniselle kiitos rohkeudesta, toi esille tämän toimeenpanijan henkilöllisyyden: Koivisto.