Kunnioitan kansan päätöstä presidentin valinnassa, eikä Halosen morkkaaminen ole millään tavalla rakentavaa. Mutta sanotaan sitten näin, että tehdään tässä gallupia ja gradua whatever.. että
Miksi juuri Tarja? PERUSTELE. Ei kelpaa eikä riitä vastaukseksi, että "On hoitanut tehtävänsä hyvin" (on toki) mutta mitkä tehtävät, ja kuinka hyvin?
Miksi juuri Tarja? PERUSTELE. Ei kelpaa eikä riitä vastaukseksi, että "On hoitanut tehtävänsä hyvin" (on toki) mutta mitkä tehtävät, ja kuinka hyvin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
mairittelevia kalluppeja tasaiseen tahtiin.
Onnistui saamaan Ilta-Lehdenkin muuttamaan Taloustutkimuksen 35 prosentin kannatuksen peräti 93 prosentin kannatukseksi.
Siinäpä nuo osaamiset sitten ovatkin.
Eikös se jotenkin näin mennyt Mikko B:n hämmästelemä "Halosen kannatuskäyrä". Jospa nyt ensiksi selvittäisit itsellesi, mitä kaikkissa edellä mainituissa on kysytty? Ja miten? Sitten jos vielä intoa riittää, niin voisit esiitää tiiviin analyysisi tulokset täältä. Pelkkä otsikko "Halosen kanntus 35%" - ei vielä kerro yhtään mitään.
Ehkä kannattaisi hieman perehtyä tasavallan presidenttiin instituutiona, eikä vaan viikosta toiseen arvioida henkilön olemusta. Presidenttejä on ollut ennen Halosta ja tulee jälkeenkin. Halosen virka-kauden alussa 1.3.2000 astui voimaan uusi perustuslaki. Jos on kiinnostusta muuhun kuin presidentin pukeutumisen arviointiin tai erilaisten galluppien kommentointiin, niin linkin
takana on tarjolla asiatietoa jatkokeskustelun pohjaksi.
http://www.presidentti.fi/fin/instituutio/instituutio.html
Kyllä tietoa on, mutta eihän se koskaan voi ylittää aatteen paloa. Tervejärkisten on vain siedettävä sekin, että patologinen kauna täytyy saada huutaa julki, ettei ressukka ihan halkea vihaansa. Muistaakseni Mikko.Bernhard-extreme-anliva-setsenia-jne tuolla aikaisemmin tunnusti kuuluvansa siihen 6%:iin, joka ei hyväksy Halosta. Omien keskustelujeni perusteella noita fanaatikkoja on kyllä ilmeisesti paljon vähemmän, ehkä pari prosenttia.
En ole eri mieltä kanssasi. Asiat ovat juuri niin kuin sanot.
Mutta kysymys on kissana pöydällä: Miksi kannatat Halosta? -SYY!?
Puoluepolitiikkaa sen verran, että niin kepulit kuin demutkin ovat yhtä ja samaa konsensusmössöä vailla erimielisyyksiä mistään kynnyskysymyksistä. Samassa hallituksessa ovat niin keput kuin demutkin. Niin olivat vassarit kokoomuksen kanssa ja vihreät siinä yhtenä mössönä homehtumassa hallituksessa, eduskunnassa.
Mikäs pahan veis?
"Puoluepolitiikkaa sen verran, että niin kepulit kuin demutkin ovat yhtä ja samaa konsensusmössöä vailla erimielisyyksiä mistään kynnyskysymyksistä. Samassa hallituksessa ovat niin keput kuin demutkin. Niin olivat vassarit kokoomuksen kanssa ja vihreät siinä yhtenä mössönä homehtumassa hallituksessa, eduskunnassa"
********
Suomi on monipuoluemaa, minkä vuoksi hallitus koostuu useista puolueista, jotta eduskunnan enemmistö on sen takana. Tietenkin se voi näyttää mössöltä, että ensin puolueet taistelevat vaaleissa ja sitten sopivat hallituksohjemasta. Mutta monipuoluemaassa näin menetellään, kukin puolue haluaa mahdollisimman vahvat asemat vaaleissa, jotta voisi sitten sen avulla toteuttaa tärkeinä pitämiään asioita.
Tämä on monipuoluemaan demokratiaa ja se voi tuntua tylsältä. Mutta änestäjät kuitenkin lopulta ratkaisevat, kuinka monta puoluetta meillä eduskunnassa on. Sitä eivät poliitikot ratkaise.
Kaksipuoluemaa on esim. Englanti: labour ja konservatiivit. Toinen on hallituksessa ja toinen oppositiossa.
Yksipuoluemaasta läheinen esimerkki oli Neuvostoliitto. "Vaaleissa" oli yksi ehdokas.
Suomalainen poliittinen järjestelmä on kuitenkin toiminut tyydyttävästi - eli politiikan tuloksissa on voitettu se, mikä ehkä "värikkyydessä" on hävitty. Demokratia on meillä jo niin arkinen asia, että ihmiset kaipaisivat jotain räväkkäämpää. No, näiden haikailijoiden kannattaisi katsoa maailman maita, joissa ei ole samanlaista "konsensusmössöä" kuin meillä: esim. nykyinen Venäjä, Italia, monista kehitysmaista puhumattakaan. Venäjän ja Italian politiikassa on varmaan värikkyyttä: Molemmissa maissa hallitus on esim. suitsemassa vapaata tiedonvälitystä hallituksen äänitorveksi.
Suomi on vapaa maa, täällä voi aivan vapaasti perustaa puolueita, jos konsensusmössö tökkii. Kokemus kuitenkin osoittaa, että erilaiset protestipuolueet ovat jonkinlaisia yhdenasian liikkeitä ja tähdenlentoja - vastuullinen ja pitkäjänteinen politiikka ei niille sovi.
Politiikka eli yhteisten asioiden hoito on suomalaisessa demokratiassa yhteistyötä, vaikkakin se tuntuu tylsältä. Parempi se on kuitenkin kuin värikkyyden tuoma sekasorto (esim. Italia, Itävalta). Poliittiset helppoheikit (esim. Tony halme) tarjoavat nopeita ja toteuttamiskelpoisia ratkaisuja joihinkin yksittäisiin pikkuasioihin - mutta näillä pikkunäppärillä populistisilla värikkäillä jutuilla saadaan yhden kerran osa äänestäjistä vakuutettua, että tarjolla ei ole konsensusta vaan jämerää meininkiä. Jatkuvuutta ja kannatusta näillä populistisilla liikkeillä ei Suomessakaan ole ollut - ja näin on jo nyt käynyt Tony Halmeelle.
Suomessakin on liian henkilökeskeinen poliittinen kulttuuri, jolloin henkilöt korostuvat asioiden jäädessä taka-alalle. Mutta karu totuus paljastuu sitten kun trendin ja suosion aallonharjalla valtaan päässyt osoittautuukin osaamiseltaan heikoksi (esim. Anneli Jäätteenmäki).
Mielummin politiikassa siis "konsensusmössöä" kuin "vauhtia ja värikkyyttä" korostavaa henkilöön keskittyvää politiikkaa. Tästä jälkimmäisestä henkilökultista ei ole missään päin mitään hyvää koko kansakunnalle siunaantunut.
Presidentinvaalit oli kahden kauppa: Aho tai Halonen. Siinä vertailussa Aho oli kertaluokkaa huonompi vaihtoehto, jonka ilmentymänä on edelleen n. 300.000 työtöntä ja 150.000 pankkien ryöstämää "velallista" elinikäisessä velkavankeudessa. Perheenjäsenineen n. 500.000. Vielä suurempi osa selvisi vähemmin vaurioin, vain n. 10.000 mummonmarkkaa henkeä kohti meni pankkien ja niitten omistajien pelastamiseen. Pääkokkina tuossa keitoksessa hääri Pula-Aho Konklaavi-Koiviston juoksupoikana.
Kannattaa muistaa, että silloin oli oikeusministerinä eräs Anneli Jäätteenmäki niminen juristi, jolla oli kaksi kuuroa korvaa. Ainakaan kentältä kantautuneet tiedot pankkien konkurssi- ym. väärinkäytöksistä eivät saaneet evääkään värähtämään. Eivätkä ole hetkauttaneet sen jälkeenkään.
vaihtoehtoina? Siinähän valitset "vaihtoehdoista", kuten sanotaan. Presidentinvaaleissakin olivat toisillensa "vaihtoehtoina" pahimmat Brysselin rähmijät.
Aho laittoi yhdessä erään viinasen kanssa maamme ns. Eurokuntoon. Pankkitukiseikkaulussa olivat demaritkin mukana. Mutta eurokuristus - maamme sitouttaminen vieraan rahavallan ja vieraiden poliittisten intressien alaisuuteen on Ahon heiniä. Aho ei edes lukenut Maastrichtin sopimusta.
Eduskuntaan on saatava voimia, jotka ainakin vastaisuudessa kykenevät estämään euroneuvostoliitto- ja pankkitukisotkut.
Oikeusministeri A. Jäätteenmäen johdolla Ahon hallitus poistatti rikoslain tekstistä siinä turvatut sanat "kansanvalta" ja "kansalaisoikeudet" - EU kun ei niitä tunnista, eikä niitä unionioloissa voida toteuttaa.
Jos joku on hyvä tai huono ,niin mksi sitä sen kummemmin pitäisi perustella.
Kokonaisuus ratkaisee.
Tässä tapauksessa kokonaisuus on hoidettu hyvin ,jopa oikeinkin hyvin,on turha puuttua yksittäisiin detaljeihin.
Aina löytyy jonkun yksittäisen asian kohdalla seikkoja jotka olisi voinut tehdä toisinkin, paremmin ,mutta myöskin päivastoin.
Tarja Halosen valinta presidentiksi oli suomalaisilta äänestäjiltä luottamusta osoittava ja hän puolestaan on osoittautunut sen luottamuksen arvoiseksi.
Parempaa valintaa ei olisi voinut olla.
Siinä perustelu.
teki hyväksi.
Miksi ei esimerkiksi näin: "Heidi Hautalan valinta presidentiksi oli suomalaisilta äänestäjiltä luottamusta osoittava ja hän puolestaan on osoittautunut sen luottamuksen arvoiseksi.
Parempaa valintaa ei olisi voinut olla.
Siinä perustelu". - ? -
mitäs läksit