Ranskan presidentti vavisuttaa Ranskaa mielipiteillään. Hän näkee kristillisyyden Ranskan kulttuurin perustana ja monet kristilliset liikkeet ovat merkittävä osa tämän päivän yhteiskuntaa ja sen kantavana voimana.
Maallisuus (uskonnonvastainen perusvire) on taas ranskalainen pakkomielle, joka toimii ikäänkuin mantrana ranskalaisessa yhteiskunnassa.
"obsessio, pakkoajatus, pakkomielle
ajatus tai tunne, joka tahtomatta ja usein aiheuttaa ahdistusta eikä poistu mielestä tahdonalaisin keinoin"
Maallisuus (uskonnonvastainen perusvire) on taas ranskalainen pakkomielle, joka toimii ikäänkuin mantrana ranskalaisessa yhteiskunnassa.
"obsessio, pakkoajatus, pakkomielle
ajatus tai tunne, joka tahtomatta ja usein aiheuttaa ahdistusta eikä poistu mielestä tahdonalaisin keinoin"
Vastaukset 7
Vanhimmat
jäsentää ajatuksesi paremmin, että muutkin ymmärtäisivät mitä tarkoitat.
Kirkko ja valtio ovat olleet Ranskassa erillään vuodesta 1905. Ja niin pitäisi olla täälläkin.
Jos pakkomielteitä haluat löytää, niin uskovaisistahan ne löytyvät.
"pakkomielle
ajatus tai tunne, joka tahtomatta ja usein aiheuttaa ahdistusta eikä poistu mielestä tahdonalaisin keinoin"
Tuolla lauseella kuvasit juuri uskovaisten mielenlaatua.
Tällä palstalla juuri erityisesti tulee todistetuksi,että maallisuus ja uskonnonvastaisuus on pakkomielle. Ihmisiä ahdistaa, jos sana uskonto esiintyy julkisuudessa. Jos kotiin kannetaan seurakunnan ilmaisjakelulehti, siitä nousee hirveän ahdistava pakkomille kieltää kaikki jakelut. Koulussa jos on kuullut aamuhetkessä Jumala-sanan, siitä on tullut elinikäinen ahdistus, jota täällä puretaan.
Ahdistus on niin suuri, että kaikki uskontoon liittyvä nähdään mielensairautena TOISISSA ihmisissä, eikä ymmärretä omaa pakkomiellettä. Mutta sitähän ei itsessä nähdäkään eikä sitä voi omin tahdonponnistuksin poistaa. Sitä pakkomielle juuri onkin.
ole pakkomielle, se on jumaluskon puuttumista.
Uskovaiset taas pakkomielteenomaisesti rukoilevat kerta toisensa jälkeen jumalaansa milloin mistäkin syystä. Eivätkä edes huomaa, että sitä jumalaa ei ole, eikä apua tule.
Kamalaa on pakkomielteinen helvetinpelko. Ja siltä toivoisin lasten säästyvän.
Jos joku asia ei kiinnosta pätkääkään, niin kyllä sen jatkuvaan tuputtamiseen kyllästyy, ja lopulta mahdollisesti jopa raivostuu. Se on kuule ihan luonnollinen vastareaktio. Eihän sitä tietysti voi ymmärtää, jos pakkosyöttö ei ole ristiriidassa omien näkemysten kanssa.
Eivätköhän ne eniten kristinuskoon tympääntyneet ole joutuneet sietämään sitä kristinuskoa pikkasen enemmän. Minua tuo kristinusko ei kyllä mitenkään ahdista, mutta käännyttäjät ja tuputtajat kyllästyttävät. Tosin, eihän noita ateismiriippuvaisia uskiksia muualla roiku, kuin täällä.
Itseäni on kai pommitettu aika keskimääräisesti kristillisellä propagandalla. Eli ekana nappulakouluvuonna opeteltiin laulutunneilla tasan 1 lastenlaulu, 1 kahvin vastainen laulu ja useita virsiä. Alaluokilla oli myös usein läksynä virsien ulkoa opettelua. Tärkeintä koulussa näytti olevan sen joka-aamuisen yhteisen virrenveisuun moitteeton suoritus. Onneksi minulla oli niin hienot karvatossut, että keskityin niiden ihailuun, ja vähemmän itse aamuhartauteen. Uskontotunnillakin piti lukea ääneen raamattua, mikä oli aika vastenmielistä, varsinkin, kun kotona ei saanut kiroilla, ja nutturapäinen iäkäs opettaja pakotti lukemaan ääneen saatanaa ja perkelettä. Luokanopettajissa on ollut aika paljon uskovaisia ihmisiä, ja on varmaan vieläkin, ja jotkut heistä ovat katsoneet oikeudekseen levittää elämänkatsomustaan melko estottomasti oppiaineessa kuin oppiaineessa.
Jos ateistinen lehti tulisi muutaman tuhannen kristityn postilaatosta sisään niin ymmärrätkö kuinka moni kireä kristitty vetäisi aamukahvit nenäänsä?
Jo samana päivä kaikki isot lehdet tekisivät juttuja "Jorman paha aamu!", "Aloitin aamun rukoululla kun pelotti. Irmeli kertoo." jne,..
Älä sinä lässytä mitään pakkomielteestä kun itse pakkomielteisesti ristit käsiäsi viikottain pelon vallassa? Vai olenko väärässä?
Eivät itse kykene pitämään kirkkoaan pystyssä ja minäkin joudun yhteisöverossa tukemaan heidän puljuaan nimeltä kirkko. Häpeäisivät ne loisivat pummit!
mutta muutos lähtee eduskunnasta. Sinne vaan viestiä laittamaan. Kyllä joku kansanedustaja aina välillä vastaakin.
Eilen just sain sieltä lakitietoa lapsen uskonnollisesta statuksesta.