Aikoinaan ohjuksia ohjattiin niiden laukaisun jälkeen johtimilla tai radioyhteydellä. Sen jälkeen tulivat itse ohjautuvat ohjukset, joilloin ampujalle sanottiin, että "laukaise ja unohda". Omistajapolitiikka laukaustaan yhtiökokouksessa ja unohdetaan tilikaudeksi - jos tiedotusvälineisiin on uskominen.
Suomalainen osakeyhtiölain tulkinta on Soneran ja Fortumin sekä Stora-Enson kautta edennyt vaiheeseen, jossa valtio vastaa Soneran pääomittamisesta Teliaa varten kolmen kuukauden budjettia vastaavalla osakeannilla (kritisoidut panssarilaivat Ilmarinen ja Väinämöinen 1930-luvulla maksoivat vain kahden kuukauden budjetin), valtio hyväksyy vanhat optio-ohjelmat sopimusoikeutta kunnioittaen, valtio vastaa biodiesel-investointiohjelmasta ja valtio hyväksyy Stora-Enson kaikki eteentulevat asiat, joista ei yhtiökokouksessa voinut olla tietoa - ainakaan julkista.
Edustuksellinen demokratia on edustuksellista, koskee se sitten eduskuntaa tai yhtiön hallitusta. Kummatkaan eivät ole valta, vaan edustavat jonkun muun valtaa.
Tulkinnasta, jonka mukaan osakeyhtiössä omistajalla voi olla mielipide vain 2-3 tunnin aikana pidetyssä yhtiökokouksessa hallituksesta, seuraa se, että vuodessa täytyisi pitää neljä yhtiökokousta jokaisen kvartaalituloksen jälkeen ja hallitukselle mitenkään mielialastaan viestittämättä todeta, että ei onnistunut tälläkään kertaa ja mitään sanomatta vaihtaa hallitusta. Paperiteollisuusyhtiöiden reaaliomaisuus voi olla 30 vuoden tai 50 vuoden ikäistä. Metsät 70 vuoden ikäisiä. Näin ollen metsäyhtiön luonnollisessa kierrossa on 120-280 vuosineljännestä. Uskooko joku, että yhtiökokous joka vuosineljänneksen jälkeen ja hallituksen vaihtaminen on tehokas tapa vaikuttaa pitkän aikavälin omistukseen?
Kun valtionomistus viedään pörssiin, sen luonne yksityisoikeudellistuu. Selkeintä irrottaa Kemijärven selluloosatehtaasta käyvä keskustelu pörssitiedottamisesta ja osakeyhtiölaista, on ostaa se StoraEnsolta valtiolle yksityistettäväksi.
Selluloosaa sekä tarvitaan lisää, mistä ovat varmimpana vakuutena Metsäliiton (m-Real) ja UPM-Kymmenen Argentiinassa keskustelua herättänyt uruguaylainen Botnia S.A. Selluloosaa on liikaa, jos aikakauslehtipaperin tuotantoa supistetaan Euroopan unionissa ja Pohjois-Amerikassa. Selluloosaa on liian vähän myös siksi, että Venäjä panee puutullia saadakseen puunviejät jalostamaan puun edes laudaksi tai selluloosaksi ennen ulosvientiä.
Maailmassa siis tarvitaan selluloosaa, Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa sitä on liikaa ja myös Venäjällä tarvitaan lisää selluloosaa.
Ihanteellisin ratkaisu olisi irrottaa Kemijärvi Stora-Ensosta ja hakea sille paikka maailman selluloosamarkkinoilta Stora-Ensosta riippumatta.
Se, kenelle Itä-Lapin puut kuuluvat, Kemijärvelle tai Oululle ja Veitsiluodolle, ei ole poliittisesti päätettävissä määräävää markkina-asemaa käyttäen. Miksi ei ole? No siksi, että ollaan Euroopan unionissa ja sisämarkkinoiden määräävän aseman käyttäminen ei ole hyvä länsimainen tapa ja se voidaan katsoa sisämarkkinan esteeksi.
Itä-Lappi ei ole läntisen Pohjois-Pohjanmaan siirtomaa, koska Euroopan unioni ei perustu feodalismille, vaan reilulle ja avoimelle sekä läpinäkyvälle markkinataloudelle liberalismin hengessä.
Venäjällä yhdysvaltalainen International Paper (Ensossa/Svetogorskissa), Group Ilim (Pietarissa, Pavlovskissa, Korjazmassa, Ust-Ilimiskissä) ja eteläafrikkalainen Mondi (Syktyvkarissa) voivat tarvita selluloosaa.
Suomalaiset käytöstä poistettavat selluloosatehtaat voitaisiin yksityistää konserneista ja ne voisivat jalostaa venäläisen puun selluloosaksi Suomessa ja palauttaa sen Venäjälle jatkojalostukseen. Näin ollen ei tarvitsisi maksaa puutullia, koska puuta ei vietäisi, vaan sitä ainoastaan jalostettaisiin ulkomailla.
Kun niiden puunhankinta olisi venäläinen, eivät ne enää söisi jäljelle jäävien konserneihin jäävien sellutehtaiden suomalaista puuta. Kilpailutilanne suomalaisten sellutehtaiden kesken loppuisi eikä venäläisten tai suomalaistenkaan tarvitsisi investoida sellutehtaisiin Venäjällä ensi vaiheessa koivuntuonnin turvaamiseksi. Jos nimittäin Venäjällä olevat tehtaat saisivat Suomesta venäläisestä puustaan jalostettua selluloosaa, ne voisivat myydä suomalaiskonserneille muuta selluloosaa, missä ei siinäkään olisi puutullia mukana.
Järjestelmä toimisi samalla periaatteella kuin bilateraalikaupan lopun ajan trading-öljy: sääntöjen hengessä, mutta tilanteessa joustaen.
Suomalainen osakeyhtiölain tulkinta on Soneran ja Fortumin sekä Stora-Enson kautta edennyt vaiheeseen, jossa valtio vastaa Soneran pääomittamisesta Teliaa varten kolmen kuukauden budjettia vastaavalla osakeannilla (kritisoidut panssarilaivat Ilmarinen ja Väinämöinen 1930-luvulla maksoivat vain kahden kuukauden budjetin), valtio hyväksyy vanhat optio-ohjelmat sopimusoikeutta kunnioittaen, valtio vastaa biodiesel-investointiohjelmasta ja valtio hyväksyy Stora-Enson kaikki eteentulevat asiat, joista ei yhtiökokouksessa voinut olla tietoa - ainakaan julkista.
Edustuksellinen demokratia on edustuksellista, koskee se sitten eduskuntaa tai yhtiön hallitusta. Kummatkaan eivät ole valta, vaan edustavat jonkun muun valtaa.
Tulkinnasta, jonka mukaan osakeyhtiössä omistajalla voi olla mielipide vain 2-3 tunnin aikana pidetyssä yhtiökokouksessa hallituksesta, seuraa se, että vuodessa täytyisi pitää neljä yhtiökokousta jokaisen kvartaalituloksen jälkeen ja hallitukselle mitenkään mielialastaan viestittämättä todeta, että ei onnistunut tälläkään kertaa ja mitään sanomatta vaihtaa hallitusta. Paperiteollisuusyhtiöiden reaaliomaisuus voi olla 30 vuoden tai 50 vuoden ikäistä. Metsät 70 vuoden ikäisiä. Näin ollen metsäyhtiön luonnollisessa kierrossa on 120-280 vuosineljännestä. Uskooko joku, että yhtiökokous joka vuosineljänneksen jälkeen ja hallituksen vaihtaminen on tehokas tapa vaikuttaa pitkän aikavälin omistukseen?
Kun valtionomistus viedään pörssiin, sen luonne yksityisoikeudellistuu. Selkeintä irrottaa Kemijärven selluloosatehtaasta käyvä keskustelu pörssitiedottamisesta ja osakeyhtiölaista, on ostaa se StoraEnsolta valtiolle yksityistettäväksi.
Selluloosaa sekä tarvitaan lisää, mistä ovat varmimpana vakuutena Metsäliiton (m-Real) ja UPM-Kymmenen Argentiinassa keskustelua herättänyt uruguaylainen Botnia S.A. Selluloosaa on liikaa, jos aikakauslehtipaperin tuotantoa supistetaan Euroopan unionissa ja Pohjois-Amerikassa. Selluloosaa on liian vähän myös siksi, että Venäjä panee puutullia saadakseen puunviejät jalostamaan puun edes laudaksi tai selluloosaksi ennen ulosvientiä.
Maailmassa siis tarvitaan selluloosaa, Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa sitä on liikaa ja myös Venäjällä tarvitaan lisää selluloosaa.
Ihanteellisin ratkaisu olisi irrottaa Kemijärvi Stora-Ensosta ja hakea sille paikka maailman selluloosamarkkinoilta Stora-Ensosta riippumatta.
Se, kenelle Itä-Lapin puut kuuluvat, Kemijärvelle tai Oululle ja Veitsiluodolle, ei ole poliittisesti päätettävissä määräävää markkina-asemaa käyttäen. Miksi ei ole? No siksi, että ollaan Euroopan unionissa ja sisämarkkinoiden määräävän aseman käyttäminen ei ole hyvä länsimainen tapa ja se voidaan katsoa sisämarkkinan esteeksi.
Itä-Lappi ei ole läntisen Pohjois-Pohjanmaan siirtomaa, koska Euroopan unioni ei perustu feodalismille, vaan reilulle ja avoimelle sekä läpinäkyvälle markkinataloudelle liberalismin hengessä.
Venäjällä yhdysvaltalainen International Paper (Ensossa/Svetogorskissa), Group Ilim (Pietarissa, Pavlovskissa, Korjazmassa, Ust-Ilimiskissä) ja eteläafrikkalainen Mondi (Syktyvkarissa) voivat tarvita selluloosaa.
Suomalaiset käytöstä poistettavat selluloosatehtaat voitaisiin yksityistää konserneista ja ne voisivat jalostaa venäläisen puun selluloosaksi Suomessa ja palauttaa sen Venäjälle jatkojalostukseen. Näin ollen ei tarvitsisi maksaa puutullia, koska puuta ei vietäisi, vaan sitä ainoastaan jalostettaisiin ulkomailla.
Kun niiden puunhankinta olisi venäläinen, eivät ne enää söisi jäljelle jäävien konserneihin jäävien sellutehtaiden suomalaista puuta. Kilpailutilanne suomalaisten sellutehtaiden kesken loppuisi eikä venäläisten tai suomalaistenkaan tarvitsisi investoida sellutehtaisiin Venäjällä ensi vaiheessa koivuntuonnin turvaamiseksi. Jos nimittäin Venäjällä olevat tehtaat saisivat Suomesta venäläisestä puustaan jalostettua selluloosaa, ne voisivat myydä suomalaiskonserneille muuta selluloosaa, missä ei siinäkään olisi puutullia mukana.
Järjestelmä toimisi samalla periaatteella kuin bilateraalikaupan lopun ajan trading-öljy: sääntöjen hengessä, mutta tilanteessa joustaen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
(Khihihi)...