Jonkinlaisena sivistyneisyyden, humaanisuuden, inhimillisyyden, ystävälliyyden ja rehellisyyden mittarina voisi pitää sitä, että vaikka itse ei kykenisi uskomaan Jumalaan, voisi jättää rienaamatta rauhaan ne, jotka uskovat. Mutta se näyttää monille näillä palstoilla olevan mahdotonta.
Ja vaikka kirkkoon ei haluaisikaan kuulua, olisi kohtuullista myöntää sen vuosisatojen mittainen hyvä työ. Ilman kirkkoa emme kaikki osaisi vieläkään lukea, ilman kirkkoa sairaanhoito olisi alkanut kehittyä vasta paljon myöhemmin, ilman kirkkoa monenmainen moraalitomuus kukoistaisi vieläkin enemmän kuin nyt, ilman kirkkoa sellaiset vähävaraiset, jotka viranomaisten kaavamaisten normien mukaan olisi oikeutettuja minkäänlaiseen tukee, jäisivät sitä vaille. Ja niin edelleen.
Jospa nämä rääväsuiset ateistit (toisenlaisiakin on) päättäisivät joskus tehdä itse jotakin HYVÄÄ. Eivät aina vain repisi ja rienaisi. Mutta se on varmaan turha toive.
Ja vaikka kirkkoon ei haluaisikaan kuulua, olisi kohtuullista myöntää sen vuosisatojen mittainen hyvä työ. Ilman kirkkoa emme kaikki osaisi vieläkään lukea, ilman kirkkoa sairaanhoito olisi alkanut kehittyä vasta paljon myöhemmin, ilman kirkkoa monenmainen moraalitomuus kukoistaisi vieläkin enemmän kuin nyt, ilman kirkkoa sellaiset vähävaraiset, jotka viranomaisten kaavamaisten normien mukaan olisi oikeutettuja minkäänlaiseen tukee, jäisivät sitä vaille. Ja niin edelleen.
Jospa nämä rääväsuiset ateistit (toisenlaisiakin on) päättäisivät joskus tehdä itse jotakin HYVÄÄ. Eivät aina vain repisi ja rienaisi. Mutta se on varmaan turha toive.
Vastaukset 8
Vanhimmat
muutamat muut tapahtumat kertovat vääjäämättömällä tavalla siitä taantumuksesta johon länsieurooppalainen kulttuuri painui kyseisen taikauskon johdosta.
Vasta kun siitä päästiin eroon, alkoi myönteinen kehitys.
Jälkiä kamelikuskien nuotiotarinoista toki näemme päivittäin, on keskustelupalstaa, kirkko ja taikauskoisia riittejä punkee telkasta ja radiosta.
Kai tuosta hihhulin tarpeesta luoda itselleen jumala on ollut jotain hyötyäkin, muutoinhan moinen meemi olisi kuollut jo ajat sitten.
kyllä se oli valistuksen aika ja humaanit aatteet jotka tännekin rantautuivat ja veivät eteenpäin tasa-arvon kehittymistä, sananvapautta ja uskonnonvapautta.
Yksi tärkeimmistä vaikuttajista oli Minna Canth. Kulttuurihan on aina ollut muutoksissa edelläkävijä.
Kirkko yritti aikansa pitää ihmiset ruodussa ja hiljaa. Enää se ei onnistu.
Kirkko pääsi valtaan vuoden 350 paikkeilla. Eli sai tilaisuuden näyttää, että mitä se voi tehdä tavallisen köyhän hyväksi.
Seuraavat 1500 vuotta se lähinnä nuoli vallanpitäjien takapuolta. Köyhiä se kehotti kärsivällisyyteen ja nöyryyteen.
Sitten tuli Marx ja hänen seuraajansa. Miehiä ja naisia, joilla oli kristillisen voimattomuuden tilalla taistelutahtoa ja halua muuttaa asioita. Syntyi työväenliike. Köyhät alkoivat itse ajaa asioitaan. He oivalsivat, että heilläkin on oikeuksia. Ja voimaa.
Ja sitten alkoi todella tapahtua. Sitten köyhät saivat ihmisarvon. He saivat sairaanhoidon, koulutuksen, inhimilliset työehdot, kunnon palkan, eläkkeen, äänioikeuden, vapauden...
Kirkolla oli 1500 vuotta aikaa näyttää, mihin se pystyy. Tulos oli yhtä tyhjän kanssa.
En enää tiedä mitä tuohon voisi lisätä. Ei kai mitään.
Lähimmäisten rienaaminen ja pilkkaaminen ja halveksiminen on siis tysin oikeutettua ja suotavaa.
ihan itse tykönäsi. Sinulta se tuntuu ainakin luonnistuvan.
Rienausta oleellisesti suurempi on se häpeällinen, monta vuosisataa kestänyt aivopesu ja indoktrinaatio, jonka turvin kirkko saavutti absoluuttisen monopolin maailmankatsomusmarkkinoilla.
Kansan omia näkemyksiä kitkettiin psykologisin, sosiologisin, taloudellisin, juridisin ja fyysisin keinoin. Kansa alistettiin säälimättömästi - ellei alistunut, saattoi menettää henkensä. Omiennäkemysten esilletuominen saattoi myös käydä kalliiksi eikä vapauden menettäminenkään ollut tavatonta.
Pappiloitten ja kirkkojen rakentaminen oli raskas taakka aikoina jolloin hyvinvointi ja hengissä pysyminen saattoi muutenkin olla hiuskarvan varassa. Agraariyhteiskunnassa oltiin alituisesti säiden armoilla.
Milloinkohan kirkolla on rohkeutta ryhtyä penkomaan tätä oleellisesti häpeällisempää menneisyyttään?
Indoktrinoidut eivät tajua minkä manipulaation kautta heihin on istutettu kavala uskonvirus ja nyt he valittavat kun kaikille ei käy että uskoville edelleen pitäisi taata paremmat katsomusedut kuin muille!
Jonkinlaisena sivistyneisyyden, humaanisuuden, inhimillisyyden, ystävällisyyden ja rehellisyyden mittarina voisi pitää sitä, että vaikka itse uskoisi Jumalaan, voisi jättää rienaamatta rauhaan ne, jotka eivät usko. Mutta se näyttää monille näillä palstoilla olevan mahdotonta.
Ja vaikka kirkkoon haluaisikin kuulua, olisi kohtuullista myöntää sen vuosisatojen mittainen hyvä työ minkä pakanat ovat tehneet. Ilman babylonialaisia emme kaikki osaisi vieläkään lukea, ilman kreikkalaisia sairaanhoito olisi alkanut kehittyä vasta paljon myöhemmin, ilman vapaa-ajattelijoita vanhoja naisia poltettaisiin edelleen noitina, ilman vasemmistoa sellaiset vähävaraiset, jotka elävät sosiaaliturvan varassa, jäisivät jokapäiväistä leipää vaille. Ja niin edelleen.
Jospa nämä rääväsuiset uskovaiset (toisenlaisiakin on) päättäisivät joskus tehdä itse jotakin HYVÄÄ. Eivät aina vain repisi ja rienaisi. Mutta se on varmaan turha toive.