Ehkä joillakin muullakin?
Ainakaan tämä oma menneisyys ei kovin paljon mieltä nosta. Jos tarkemmin miettii pahemminkin saattaisi olla mahdollista mennä, sentään elänyt jo 20 vuotta ja vielä kuitenkin elossa.
Joku tässä omassa elämässä on niin vialla(oma pää ehkä), on aina ollut. Kaikkensa yrittää mutta tuloksena pelkkää paskaa niskaan. Tekis mieli olla jossain toisessa maailmassa toisessa elämässä mutta ei kun jumitan tässä paskassa. Tuntuu joskus että paljon "onnellisempi" olisi kun yrittäisi selviytyä ajassa joskus kymmeniätuhansia vuosia sitten. Ehkä sen jälkeen tämä kulutus-yhteiskunta saattaisi tuntua rentouttavalta masennuksen sijaan. Sen sijaan selviytymiseen tarvitsee ison nipun seteleitä ja mistä helvetistä niitä saa. Tuntuu että ei edes hengissä pysy nykyään, rahat loppuu, mistään sitä ei saa lisää vaikka miten tunkee jokaikiseen työhön niin ei ne ota ei. Epätoivo, ei mitään vaihtoehtoja kohta enää, syvemmälle vaan menee päivä päivältä mitä enemmän vanhenee mitä vähemmän rahaa. Lohduttavaa ja surullista joskus lukea joitakin itsemurhatarinoita.
Usein vituttaa kun kaikki teinit ajaa mopoillaan ja autoillaan kaveriporukoissa ja nussivat joka kadunkulmassa. Toisaalta ei minulla mitään ns. ketään vastaan ole(ehkä itseäni), mutta silti vituttaa liian paljon. Ei ole kyllä "tervettä", mutta en olekaan "sairas", joku ihmeen saatana on silti vikana.....
Kyllä muistaakseni minullakin oli joskus elämässä normaalilta tuntuva hyvä olo, mutta jonnekin sen on taas kadottanut aikoja sitten ehkä lopullisesti. Olo on useimmiten masentunut jne, tuloksena lyhytjännitteinen ärtyisä ihmisenpaska. Vaikka kaikkensa yrittää mikään ei auta, kun mitään ei saa lainkaan, ei edes hitaasti, sitten iskee vitutus ja pitäisi saada kaikki kerralla nyt ja heti. Saattaisi olla(tai sitten ei?) hyvä jos olisi edes toinen vaikka samanlaista paskaa kokeva ihminen johon voisi tarrata kiinni tämän loputtoman yksinäisyyden sijaan. Ehkä jos voittaisi miljoonan lotossa se auttaisi tähän oloon, mutta en edes lottoa ei mitään mahdollisuuksia ne vaan imee toisten rahoja. Joskus pelasin pokeria, olin hyvä siinä olin voitolla ja melkein tienasin hyvin. Mutta sitten lopetin kun hävisin, ehkä sen masennuksen ja lyhytjännitteisyyden takia.
Netissäkin on varmasti paljon hyviä kirjoituksia miten-päästä-eroon-masennuksesta -aiheesta, mutta ei ne tähän aivovammaan auta, vaikka järkeviä neuvoja niissä saattaakin olla. En ole edes mikään alkoholisti, en edes juo, mutta pää tuntuu kuin aivokuolleella(ehkä kärjistetysti).
Huvikseen kirjottelen ajatuksia tänne välillä vaikka näissä ei mitään järkeä olisikaan. Tuo teksti tuntuu kyllä vähän kyyniseltä tms...
Ainakaan tämä oma menneisyys ei kovin paljon mieltä nosta. Jos tarkemmin miettii pahemminkin saattaisi olla mahdollista mennä, sentään elänyt jo 20 vuotta ja vielä kuitenkin elossa.
Joku tässä omassa elämässä on niin vialla(oma pää ehkä), on aina ollut. Kaikkensa yrittää mutta tuloksena pelkkää paskaa niskaan. Tekis mieli olla jossain toisessa maailmassa toisessa elämässä mutta ei kun jumitan tässä paskassa. Tuntuu joskus että paljon "onnellisempi" olisi kun yrittäisi selviytyä ajassa joskus kymmeniätuhansia vuosia sitten. Ehkä sen jälkeen tämä kulutus-yhteiskunta saattaisi tuntua rentouttavalta masennuksen sijaan. Sen sijaan selviytymiseen tarvitsee ison nipun seteleitä ja mistä helvetistä niitä saa. Tuntuu että ei edes hengissä pysy nykyään, rahat loppuu, mistään sitä ei saa lisää vaikka miten tunkee jokaikiseen työhön niin ei ne ota ei. Epätoivo, ei mitään vaihtoehtoja kohta enää, syvemmälle vaan menee päivä päivältä mitä enemmän vanhenee mitä vähemmän rahaa. Lohduttavaa ja surullista joskus lukea joitakin itsemurhatarinoita.
Usein vituttaa kun kaikki teinit ajaa mopoillaan ja autoillaan kaveriporukoissa ja nussivat joka kadunkulmassa. Toisaalta ei minulla mitään ns. ketään vastaan ole(ehkä itseäni), mutta silti vituttaa liian paljon. Ei ole kyllä "tervettä", mutta en olekaan "sairas", joku ihmeen saatana on silti vikana.....
Kyllä muistaakseni minullakin oli joskus elämässä normaalilta tuntuva hyvä olo, mutta jonnekin sen on taas kadottanut aikoja sitten ehkä lopullisesti. Olo on useimmiten masentunut jne, tuloksena lyhytjännitteinen ärtyisä ihmisenpaska. Vaikka kaikkensa yrittää mikään ei auta, kun mitään ei saa lainkaan, ei edes hitaasti, sitten iskee vitutus ja pitäisi saada kaikki kerralla nyt ja heti. Saattaisi olla(tai sitten ei?) hyvä jos olisi edes toinen vaikka samanlaista paskaa kokeva ihminen johon voisi tarrata kiinni tämän loputtoman yksinäisyyden sijaan. Ehkä jos voittaisi miljoonan lotossa se auttaisi tähän oloon, mutta en edes lottoa ei mitään mahdollisuuksia ne vaan imee toisten rahoja. Joskus pelasin pokeria, olin hyvä siinä olin voitolla ja melkein tienasin hyvin. Mutta sitten lopetin kun hävisin, ehkä sen masennuksen ja lyhytjännitteisyyden takia.
Netissäkin on varmasti paljon hyviä kirjoituksia miten-päästä-eroon-masennuksesta -aiheesta, mutta ei ne tähän aivovammaan auta, vaikka järkeviä neuvoja niissä saattaakin olla. En ole edes mikään alkoholisti, en edes juo, mutta pää tuntuu kuin aivokuolleella(ehkä kärjistetysti).
Huvikseen kirjottelen ajatuksia tänne välillä vaikka näissä ei mitään järkeä olisikaan. Tuo teksti tuntuu kyllä vähän kyyniseltä tms...
Vastaukset 8
Vanhimmat
se on puoli voittoa...
Neuvo;...Etsi hyvän aiheen pohjalta ..teema..vaikka itsensä tunteminen tai muuta vastaavaa.
Etsi sisäoppilaitoksen lyhytkurssi aiheeseen liittyen...kesto 1-3kk.
Aistit irti arjesta ? menneisyyden vankina olemisesta ?
Lähde kurssille. Jossa samasta aiheesta kiinnostuneita...varmasti on. Saa keskustella vieraitten kanssa..ilman PELKOA, koska kaikkia kiinnostaa sama aihe.
Loma...tieto...itsensä LÖYTÄMINEN.
Terveisin ITSENSÄ LÖYTÄNYT..vapaa elämään.
Anna itsemurhaneuvoja idiootti.
Kyllä rahaa tarvitaan, mutta ilo ja onni tulee muualta. Kun masennus hellittää, ilo ja elämänhalu tulevat takaisin. Ne kuuluvat ihmisen elämään, niin sanoi psykiatri minulle. Mene lääkäriin, sieltä lähtee avun saanti ja toipuminen, myös työkyky tulee takaisin. Tarkoitan, että masentunut ei ehkä ole kovin haluttu työntekijä. Tiedän sen itsestäni, millainen masentunut ihminen on.
Voimia sinulle!
Ehkä ammattiauttaja osaisi auttaa, EHKÄ. Mutta eikö se ole ihan sama puhunko vaikeista asioista kaverille vai lääkärille. Mielestäni saan enemmän tukea frendeiltä. Itse en edes halua mennä puhumaan pahasta olosta kenellekkään tuntemattomalle!
Jos jollakin olisi neuvo miten pahasta olosta pääsee eroon ilman ammattiauttajia, niin apu voisi olla suuri?
Pahoinpitele joku juoppo. Niitä ei kukaan kaipaa.
Niin se elämä heittelee. Aloittaja on vielä nuori, yli puolet itseäni nuorempi.
Minullakaan ei ole ollut helppoa, etenkään silloin nuorempana. Ikää kun on tullut lisää niin alkaa vähän tasoittua tämä elämänmeno ja olotila.
Yksi juttu minkä olen havainnut on se että ei kannata verrata itseään muihin, tulee vaan paha mieli. Joillain menee ehkä paremmin kuin itsellä mutta on myös monia joilla menee vielä huonommin, pieni lohtu edes. Vaikka eihän se ole kiva jos jollain huonosti menee.
Elämässä joskus mennään vähän pohjan suuntaan kuin suuri aalto ja sitten sieltä ajoittain taas noustaan ylöspäin, ja se tuntuu hyvältä joka kerta kun niin käy, ehkä se nousu juuri antaa voimia taas joskus mennä hetkellisesti sinne alemmas.
Huomenna voi olla paremmin kuin tänään. Anyway, Hyvää Ystävänpäivää sekä aloittajalle kuin myös kaikille muillekin!
Synkkää, synkkää on joo. Ne sano aikoinaan et ei se mitään jos muilla menee paremmin, kyllä sen aina kestää mut annas olla jos tajuaa et ei ole enää kovinkaan montaa kellä menis vielä huonommin. Se repii, raastaa ja hajottaa lopulta parantumattomasti, iskee syvälle palleaan.
Se ajatus että on itse se jolla menee kaikkein huonoimmin lähtee sieltä omasta päästä.
Kukaan ei edes tunne kaikkia maailman ihmisiä niin ei voi sanoa että kellään ei mene huonommin.
Voi aina alkaa ajatella ja lähteä siitä että miksi mulla menee huonosti tai miksi minusta tuntuu siltä että menee huonosti. Voisinko tälle asialle tehdä jotain, mikä minua saattaisi auttaa.
Usein mielialan heitteilyissä ja ikävissä tuntemuksissa kaikki täytyy käydä läpi itse omassa mielessään ja tarvittaessa pyytää ulkopuolista apua.
Avun pyytäminen ei ole merkki heikkoudesta vaan se on vahvuus, olet rohkea kun uskallat myöntää että tarvitset apua.