Kirjoitin seuraavn teksitin blogiini (http://amorinetsinta.blogspot.com/) ja koska olen täälläkin aina silloin tällöin kuikuillut, niin ajattelin tuoda sen tännekin. Jos mahdollista, kertokaa miten itse menetitte neitsyytenne (puoli vahingossa ts. se vain tapahtui, vai ihan harkiten...). Kiitos!
Sain ensimmäisen palautteen blogistani muutama päivä sitten ja kun vastasin tälle herralle, niin mieleeni tuli ajatuksia. Tietysti ihmisiä kiinnostaa miten olen voinut säilyttää tai pysyä neitsyenä niin pitkään, siis 31 vuotta. Jos luet ensimmäistä kertaa, niin tiedoksi, pääsin siis siitä eroon viime vuonna.
Joka tapauksessa tajusin siis yhden asia. Ei neitsyys ole ollut minulle valinta, en ole päättänyt nuoruudessani, että jo sitten vasta kun olen yli 30. Eihän se mene noin. Jos minulla olisi ollut tilanteita enemmänkin, niin olisi se varmaan mennytkin aikaisemmin, mutta kun välttelin niitä. Syitä on monia ja ne eivät nyt ole pääasia. Mielestäni neitsyys ei siis ole oikeastaan valinta. Kuinka moni voi käsi sydämellä sanoa, että menetti sen rakkaan ihmisen kanssa, ilman painostusta jne. Tarkoitan, että on varmaan aika yleistä, että se eka kerta on tapahtunut nuorena, kännisekoiluna (eli ilman humalaa olisi jäänyt kokematta) tai etenkin tytöillä niin, että sen aikainen poikaystävä enemmän tai vähemmän pakottanut. Kuinka monelle se on oikeastaan vain tapahtunut, ilman sen kummempaa suunnittelua ”Ah, nyt se tapahtuu, teen sen tiistaina.” Olisi hienoa jos tästä olisi jonkinlaisia tutkimustuloksia. Siis nimenomaan siitä miten tuo neitsyyden menetys tapahtui viitaten em. Onhan näitä tutkimuksia joissa sanotaan vaikka, että keskimääräinen neitsyyden menettämisen ikä on 17. So what! mitä tuo nyt sitten sanoo, että suurin osa ihmisistä menettää sen tuossa iässä. Minua kiinnostaa ainakin enemmän se, miten, missä, milloin ja kenen kanssa. Siis yhdenillanjuttu humalassa vai pidempiaikaisen kumppanin kanssa jne.
Kuinka moni joka on yli 20 tai ainakin yli 25 vuotta sanoo ”Tää on mun valinta, haluan olla neitsyt, en ehkä aio odottaa avioliittoon asti, en ole sillä tavalla uskonnollinen. Niin siis en nyt vaan halua seksiä, se ei ole minulle tärkeää. Haluan vain olla NEITSYT, ehkä sitten 5-10 vuoden päästä voisin kuvitella tehdä sen.” Joo ja sanokaa vaan, kun joku kuitenkin sanoo, että siitä vaan baanalle ja housut alas. Onko se siis niin, että neitsyys on silloin valinta, jos nyt ei halua antaa ensimmäiselle joka sitä ehdottaa. Itse olen kuitenkin ollut sitä mieltä, että nimenomaan ensimmäisen kerran merkitys korostuu siinä, että se siivittää aina niitä tulevia. Jos ensimmäinen kerta on hyvä, niin on epätodennäköisempää, että ongelmia ilmenee myöhemmin. Tarkoitan tätä etenkin naisten kohdalla. Minusta on vaan niin surullista kun naiset eivät osaa nauttia omasta seksuaalisuudesta ja etenkin jos sen takana on liian aikaisin aloitettu seksielämä ja siinä koetut pettymykset ja jopa hyväksikäytöt.
Sille, että ihminen on neitsyt yli 25 vuotiaana, voi olla monenlaisia syitä. Aika usein pohjalla on tietynlainen ujous ja epävarmuus omasta ulkonäöstä, sosiaalisten taitojen puute, ystäväpiirin pienuus jne… Miten siis voisi edes väittää, että se olisi valinta. Itse vaan huomasin joutuneeni siihen tilanteeseen. Vuosien varrella sitä oli ”Okei olen 23v, eipä ole vielä tapahtunut, no ei vielä mikään kiire, onhan tässä aikaa.” Myöhemmin ”Nyt 28 vuotta kolkuttelee jo ovella ja mitä on taskussa, muutama suudelma ja muutama hidas, yksi epämiellyttävä hipelöinti 16 vuotiaana, that’s it.” Silti en koskaan ajatellut, että se ei vielä sattuisi kohdalleni, en antanut periksi. Mitä vanhemmaksi tuli, niin sitä vaikeammaksi asiakin tuli, vaikken ole sitä hävennytkään. Lähinnä siis juuri siksi, että on varmasti aika helppo kuvitella miesten reaktioita kun vaikka meilaa ”Hei olen 30 vuotias neitokainen… Olen edelleen neitsyt… Johtuu lähinnä läheisyyden pelosta, seksi ei ole minulle tabu, harrastan itsetyydytystä säännöllisesti.” Okei en nyt ole sitä ihan noin suoraa pamauttanut, ainakaan ensimmäisessä viestissä, mutta pointti tuli varmaan selväksi. Enkä olisi voinut koskaan kuvitella tekeväni sitä niin, että en olisi kertonut olevani neitsyt, koska se jännitys yms. olisi kuitenkin paistanut läpi. Samoin mies olisi saattanut odottaa vaikka mitä toimituksia sängyssä, siis koska ikäni puolesta minulla nyt tietysti ”oletetaan” olevan kokemuksia.
Sitä paitsi en edelleenkään ymmärrä mitä ihmeellistä neitsyyden menettämisessä on. Jos minua joku kaduttaa, on se että olisin voinut nauttia seksistä miehen/miesten kanssa jo monta vuotta, mutta mitä sitten onhan tässä vieläkin aikaa. En kadu, että menetin neitsyyteni vasta 31 vuoden kypsässä iässä, koska se oli sopiva aika minulle, vaikka myönnänkin, että olisi se voinut tapahtua vähän aikaisemminkin. Tein omia valintojani, jotka osin johtivat siihen, että olin noin pitkään neitsyt, mutta en silti valinnut neitsyyttä.
Sain ensimmäisen palautteen blogistani muutama päivä sitten ja kun vastasin tälle herralle, niin mieleeni tuli ajatuksia. Tietysti ihmisiä kiinnostaa miten olen voinut säilyttää tai pysyä neitsyenä niin pitkään, siis 31 vuotta. Jos luet ensimmäistä kertaa, niin tiedoksi, pääsin siis siitä eroon viime vuonna.
Joka tapauksessa tajusin siis yhden asia. Ei neitsyys ole ollut minulle valinta, en ole päättänyt nuoruudessani, että jo sitten vasta kun olen yli 30. Eihän se mene noin. Jos minulla olisi ollut tilanteita enemmänkin, niin olisi se varmaan mennytkin aikaisemmin, mutta kun välttelin niitä. Syitä on monia ja ne eivät nyt ole pääasia. Mielestäni neitsyys ei siis ole oikeastaan valinta. Kuinka moni voi käsi sydämellä sanoa, että menetti sen rakkaan ihmisen kanssa, ilman painostusta jne. Tarkoitan, että on varmaan aika yleistä, että se eka kerta on tapahtunut nuorena, kännisekoiluna (eli ilman humalaa olisi jäänyt kokematta) tai etenkin tytöillä niin, että sen aikainen poikaystävä enemmän tai vähemmän pakottanut. Kuinka monelle se on oikeastaan vain tapahtunut, ilman sen kummempaa suunnittelua ”Ah, nyt se tapahtuu, teen sen tiistaina.” Olisi hienoa jos tästä olisi jonkinlaisia tutkimustuloksia. Siis nimenomaan siitä miten tuo neitsyyden menetys tapahtui viitaten em. Onhan näitä tutkimuksia joissa sanotaan vaikka, että keskimääräinen neitsyyden menettämisen ikä on 17. So what! mitä tuo nyt sitten sanoo, että suurin osa ihmisistä menettää sen tuossa iässä. Minua kiinnostaa ainakin enemmän se, miten, missä, milloin ja kenen kanssa. Siis yhdenillanjuttu humalassa vai pidempiaikaisen kumppanin kanssa jne.
Kuinka moni joka on yli 20 tai ainakin yli 25 vuotta sanoo ”Tää on mun valinta, haluan olla neitsyt, en ehkä aio odottaa avioliittoon asti, en ole sillä tavalla uskonnollinen. Niin siis en nyt vaan halua seksiä, se ei ole minulle tärkeää. Haluan vain olla NEITSYT, ehkä sitten 5-10 vuoden päästä voisin kuvitella tehdä sen.” Joo ja sanokaa vaan, kun joku kuitenkin sanoo, että siitä vaan baanalle ja housut alas. Onko se siis niin, että neitsyys on silloin valinta, jos nyt ei halua antaa ensimmäiselle joka sitä ehdottaa. Itse olen kuitenkin ollut sitä mieltä, että nimenomaan ensimmäisen kerran merkitys korostuu siinä, että se siivittää aina niitä tulevia. Jos ensimmäinen kerta on hyvä, niin on epätodennäköisempää, että ongelmia ilmenee myöhemmin. Tarkoitan tätä etenkin naisten kohdalla. Minusta on vaan niin surullista kun naiset eivät osaa nauttia omasta seksuaalisuudesta ja etenkin jos sen takana on liian aikaisin aloitettu seksielämä ja siinä koetut pettymykset ja jopa hyväksikäytöt.
Sille, että ihminen on neitsyt yli 25 vuotiaana, voi olla monenlaisia syitä. Aika usein pohjalla on tietynlainen ujous ja epävarmuus omasta ulkonäöstä, sosiaalisten taitojen puute, ystäväpiirin pienuus jne… Miten siis voisi edes väittää, että se olisi valinta. Itse vaan huomasin joutuneeni siihen tilanteeseen. Vuosien varrella sitä oli ”Okei olen 23v, eipä ole vielä tapahtunut, no ei vielä mikään kiire, onhan tässä aikaa.” Myöhemmin ”Nyt 28 vuotta kolkuttelee jo ovella ja mitä on taskussa, muutama suudelma ja muutama hidas, yksi epämiellyttävä hipelöinti 16 vuotiaana, that’s it.” Silti en koskaan ajatellut, että se ei vielä sattuisi kohdalleni, en antanut periksi. Mitä vanhemmaksi tuli, niin sitä vaikeammaksi asiakin tuli, vaikken ole sitä hävennytkään. Lähinnä siis juuri siksi, että on varmasti aika helppo kuvitella miesten reaktioita kun vaikka meilaa ”Hei olen 30 vuotias neitokainen… Olen edelleen neitsyt… Johtuu lähinnä läheisyyden pelosta, seksi ei ole minulle tabu, harrastan itsetyydytystä säännöllisesti.” Okei en nyt ole sitä ihan noin suoraa pamauttanut, ainakaan ensimmäisessä viestissä, mutta pointti tuli varmaan selväksi. Enkä olisi voinut koskaan kuvitella tekeväni sitä niin, että en olisi kertonut olevani neitsyt, koska se jännitys yms. olisi kuitenkin paistanut läpi. Samoin mies olisi saattanut odottaa vaikka mitä toimituksia sängyssä, siis koska ikäni puolesta minulla nyt tietysti ”oletetaan” olevan kokemuksia.
Sitä paitsi en edelleenkään ymmärrä mitä ihmeellistä neitsyyden menettämisessä on. Jos minua joku kaduttaa, on se että olisin voinut nauttia seksistä miehen/miesten kanssa jo monta vuotta, mutta mitä sitten onhan tässä vieläkin aikaa. En kadu, että menetin neitsyyteni vasta 31 vuoden kypsässä iässä, koska se oli sopiva aika minulle, vaikka myönnänkin, että olisi se voinut tapahtua vähän aikaisemminkin. Tein omia valintojani, jotka osin johtivat siihen, että olin noin pitkään neitsyt, mutta en silti valinnut neitsyyttä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olevansa neitsyt yli kolmekymppisenä? Ei varmaankaan moni koska miehelle se on jonkinlainen miehuuskoe. Naiselle se on ennenkaikkea fyysinen tapahtuma koska me emme synny ihan yhdyntään valmiina vaikka suurimmalle osalle ensimmäinen yhdyntä ei aiheuta minkäänlaisia kipuja tai vuotoja. Anyway, olisi kiva kuulla vanhempien miesten avautuvan asiasta. Jotkut sanovat että jos odottaa liian pitkään ei seksistä voi nauttia niin kauan. Eli että se harmittaa kun ei aikaisemmin sitä tehnyt. Mutta eikös se ole tosiasia että nykyaikana ei noin vain paneskella ympäriinsä? Irtosuhteissa on vaaransa ja luvut kertovat surullisen tosiasian. Sukupuolitaudit leviävät, nuoret eivät tiedä vieläkään ehkäisystä ja avioliitot kaatuvat. Minä uskon että laatu kuitenkin korvaa tässä asiassa määrän. Eli se kuinka monta panokumppania sinulla on ollut ei kerro mitään. Joskus ihminen jolla on olllut vain yksi on saanut enemmän nautintoa kuin sellainen jolla ollut 20. Oletteko koskaan ajatellut sitä että moni nainen ei ole eläessään saanut orgasmia vaikka kumppaneita onkin ollut jo muutama? En ole minäkään vielä ollut yhdynnässä, 30 v, mutta seksuaalisia kokemuksia minulla silti on. Kavereilleni on tehty abortteja, tauteja hoidettu ja poikaystäviä petetty. Kaikenkaikkiaan, olen tällaisena luuserineitsyeenä itseeni helvetin tyytyväinen!
"vaikka SUURIMMALLE OSALLE ensimmäinen yhdyntä ei aiheuta minkäänlaisia kipuja tai vuotoja"
en oo vielä kokenu ku kerran, mutta koski ihan pirusti, aivankaamean mielettömästi että oli pakko huutaa vaikka koitin olla huutamatta, eikä siksi voinu jatkaa loppuun... Ja sen jälkeen vuos 3-4 pvää. Oisko mulla syytä käydä tutkimuksessa?
Mä en koskaan oo miettiny neitsyyen "menettämistä" sen kummemmin.
Ite oon täyttämässä nyt 18 ja neitsyyteni "menetin" 17 vuotiaana poikaystävälle, jonka kanssa edelleenkin seurustelen. En tarkalleen muista mitä sinä päivänä se tapahtu, koska mulla ei oo tapana kirjata moisia neutraaleja asioita kalenteriin. Arviolta heittäisin että seurustelua oli takana n.4-5 kuukautta. Asiasta ei oltu puhuttu mitään tai kummemmin suunniteltu, vaan kumpiki vain ties että toinenkin haluaa sitä, joten ehkäsyt oli aiemmin käyty ostamassa. Myöhemmin sinä päivänä toinen asia johti toiseen ja niin se sitte johti siihen että loppujen lopuks oli käyttöä niille kortsuille. Kovin spontaanisti se eteni petipuuhiin asti. Kummastaki tuntu pirun hyvälle eikä mitään jääny hampaankoloon, vaan mikspä oliskaan.
Sun teksti vaan vaikutti kovin katkeralla äänensävyllä kirjotetulta ja muutenki jäi ainaki mua jotkut asiat mietitytämään.
Sanoit näin:
Sitä paitsi en edelleenkään ymmärrä mitä ihmeellistä neitsyyden menettämisessä on.
Jos mielestäs siinä ei mitään ihmeellistä ole niin miksi sitä pitää sitten nii hirveesti ees miettiä ja vatvoa..
Ja eiköhän se oo aivan sama, että sanooko joku valinneensa neitsyyden vai sattuuko vaan olemaan sitä, sillä ei oo tullu tilaisuuksia. Ei sitä muut ihmiset sen enempää jaksa miettiä, että kuka on neitsyt ja kuka ei ja mistä syystä kukin.
korjaisin kirjotus/ajatusvirheen. eli >>*En siis muista tarkalleen, että minä päivänä se tapahtu..
Niinpä turhaa vatvomista. Mutta kun siihen vaan aina törmää kun on vaikka meilaillu miesten kanssa ja sitten kertonut asiasta. Jotenkin siitä aina tuli isompi asia kuin se oli.
Minä en ole katkera, ärsyttää vaan nää ennakkoluulot. Useammin kun kerran törmäsin siihen oletukseen, että koska olin neitsyt tällä iällä, niin ilmeisesti olin jotenkin frigi tai ainakin pidin seksiä jotenkin likaisena tms. Yritä siinä sitten selittää, että mutta kun asia ei ole noin.
Jollain tasolla, et voi ymmärtääkään tätä asiaa, koska itsellesi on käynyt noin kun on ja jo ikäsikin puolesta.
En minäkään sen menettämistä sen enempää olisi miettinyt, mutta kun yhteiskunta pistää miettimään. Ts. jos on neitsyt 31 vuotiiana, niin täytyyhän siinä jotain vikaa olla, niin sitä ajatellaan.
Ja kyllä muuten ihmiset miettivät onko toi ja toi vielä neitsyt, on sitä joskus minultakin tiedusteltu, jopa ihan suoraan.
Tätä mieltä minä olen. Ihmisen yksityisyyttä voi loukata joka kyselemällä tältä tämän seksielämästä, tai sen puutteesta, tai puhumalla omista kokemuksistaan yksityiskohtaisesti ihmiselle joka ei halua niitä kuulla. Pidetään edes joku asia tässä pinnallisessa yhteiskunnassa pyhänä ja kahden ihmisen välisenä.