Psykologiksi.

Psykologiksi opiskellaan yliopistossa. Päästäkseen yliopistoon lukemaan psykologiaa, on helpoin reitti juuri lukion kautta. Toki ammatillisella koulutuksella voi hakea yliopistoon, mutta helpottaa huomattavasti jos on lukio takana.

Hakeminen yliopistoon käy seuraavasti (otan esimerkkinä Jyväskylän yliopiston, mutta muissa on kutakuinkin samat vaatimukset):

Voit tulla valituksi kahdella eri tavalla. Toinen ryhmä tulee valituksi pelkän pääsykoemenestyksen perusteella. Toinen ryhmä pääsykokeen JA ylioppilastodistuksen perusteella. Voit "joutua" kumpaan ryhmään tahansa kun päätetään ketkä pääsevät sisään, joten on tärkeää, että sinulla on hyvä ylioppilastodistus. Ylioppilastodistuksesta annetaan pisteitä psykologian tai muun reaaliaineen kokeesta (psykologian kirjoittamisesta saa enemmän pisteitä), äidinkielen sekä matematiikan tai pitkän/lyhyen kielen kirjoittamisesta (pitkän matikan tai kielen kirjoittamisesta saa enemmän pisteitä kuin lyhyen).

Itse pääsykokeissa on Jyväskylässä ollut monta vuotta tilastomatematiikkaa ja psykologiaa. Jos siis haluat pärjätä kokeissa ja opinnoissa muutenkin, sillä näitä aineita tarvitaan opinnoissakin, olisi hyvä, jos olisit opiskellut lukiossa psykologian kaikki kurssit sekä pitkän matematiikan. Kokemuksesta voin sanoa, että tilastomatematiikka yliopiston pääsykokeessa ei ole helppoa.

Kirjalliseen pääsykokeen lisäksi on aina soveltuvuuskoe. Psykologia on yksi niistä aloista, jonne ei voida ihan ketä tahansa ottaa opiskelemaan. Soveltuvuuskokeessa voi olla ryhmässä toimimista, yksilöhaastattelu ja vielä kirjallinenkin osio.

Jyväskylässä pääsykoe on siis kaksivaiheinen. Ensin käydää kirjallisessa kokeessa ja sen perusteella valitaan ketkä pääsevät soveltuvuuskokeeseen. Soveltuvuuskokeen parhaimmisto pääsee sitten opiskelemaan psykologiaa.

Muita vaatimuksia ovat sitten sitoutuneisuus opiskeluun, pitkä pinna, avoimuus, rohkeus kohdata haasteet. Mille alalle sitten tulevaisuudessa tulee sijoittumaan... no, se sitten kysyy vielä monenlaisia piirteitä.

Opiskella voi vaikka kuinka paljon mutta täytyy muistaa että on oltava tiettyjä ominaisuuksia että pystyy sitä työtä tekemään kunnolla. Psykologin työ ei ole mitään Dr. Phil ja Oprah toimintaa ja eivät välttämättä anna mitään oikeaa kuvaa siitä millaista ihmisten auttaminen on kun nuo tuppaa olemaan tuollaista kaupallista ja jotenkin minusta tuntuu että jotkut tapaukset on teatteria.

Tarvitaan hyvää ihmistuntemusta, sitä avoimuutta ja pitkää pinnaa niin kuin edellinen vastajaa sanoi, uskallusta, hyvät keskustelutaidot ja tietynlaista valmiutta oli tilanne mikä tahansa. Riippuu myös siitä haluatko työskennellä lasten, aikuisten tai nuorten kanssa.

Naisvaltainen tämä ammattihan on kun kielellinen lahjakkuus on heillä parempi kuin miehillä, MUTTA kun mies ryhtyy tähän hommaan tosissaan niin hän on myös motivoitunut siihen koska harva mies lähtee edes "kallonkutistajaksi" joten miehellä on varmasti sitten jotain kykyjäkin. Sama muissa "akkojen ammateissa". Ja vastoinpäin. Kun nainen lähtee miesten hommiin niin on tietynlaista motivaatiota siihen.

On niin monenlaisia ihmisiä ja työssä tulee kohtamaan kaikenlaisia tapauksia. Siksi ujoudesta voi olla haittaa ja ennakkoluuloista. Ennakkoluulot on heitettävä pois kokonaan koska työssä nimenomaan tapaa erilaisia ihmisiä ja on osattava mukautua. Eli empatiaa tarvitaan myös. Esim. rasistinen henkilö ei voi olla psykologi tai ainakaan kunnollinen sellainen. Omien mielipiteiden tuominen esille on myös hyvä taito, kunhan se ole sellaista tyrkystystä missä pyritään muokkaamaan potilaan mieltä omien mielipiteidensä mukaiseksi. Eli psykologin homma ei ole mitään aivopesua tai niin jyrkkää "kallon kutistusta".

Omista elämäkokemuksista voi olla hyötyä ja haittaa. On hyvä jos on ollut tekemisissä esim. masentuneiden ihmisten kanssa ja ennestään tietää mitä erilaiset mielenterveyden häiriöt voivat aiheuttaa. Kun on sellaisiakin ihmisiä jotka eivät usko mielenterveysongelmiin ollenkaan, he luulevat vain että mielenterveyshäiriöt ovat joidenkin tekosyitä välttää esim. työntekoa.

Ja haittaa voi olla siitä että luulee tietävänsä vaikka ei tiedä. Ei pidä koskaan verrata liikaa omia kokemuksiaan omassa elämässä jonkun muun elämään koska niin kuin sanoin ihmiset ovat erilaisia. Tietenkin samaa sairautta tai saimoista oireista kärisiviltä henkilöiltä löytyy yhteisiä avaintekijöitä joiden avulla voi sitten lähteä tutkimaan asiaa ja auttamaan. Ja samalla kun ihmistuntemuskin kasvaa niin kokemus kasvaa.

Ja kommunikoimisen taidot. Esim. lapsiin ja nuoriin voi olla vaikea saada kontaktia ja kun yleensä se keskustelu aika on 45 min niin jos ei osaa keskustella niin voi olla vaikeaa. Plussaa on jos on ollut äidinkielessä hyvä yläkoulussa ja lukiossa. Mitään virallista puhetyyliähän ne keskustelut ei tietenkään vaadi. Luetun ymmärtämisen taitoa ja hyvää puheen tulkintaa tarvitaan.

Bongasin tämän yhden kohdan joka sopii loistavasti esimerkiksi siitä kun luetun ymmärtämisessä on puutteita,
tämän viestin kirjoittaja ei sopisi psykologiksi välttämättä (harjoittaisi ensin luetun ymmärtämistä)hänen vastauksensa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=623&posting=22000000032044832

Se olis siis hänen vastauksensa tähän tekstiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=623&posting=22000000032043778

Kyseessä on pitkä teksti jonka asiasisältö on tähän psykologi aiheeseen ihan hyvä kun siinä on esimerkki toisenlaisesta elämästä. Jotta se voidaan tulkita tarpeeksi hyvin täytyy osata ymmärtää, olla kärsivällinen ja vaatii myös kokemusta elämästä vaikka ei olisikaan psykologi.
Ja vastaajan viestistä käy ilmi että hänellä ei ole kokemusta, mutta on tietenkin selvää että hän ei ole aikuinenkaan ja ehkä teksti oli hänelle liian pitkä.

Opiskele ahkerasti äläkä suhtaudu kaikkeen sinisilmäisesti. Jos tosiaan haluat ryhtyä psykologiksi ja sinulla on se perustunne eli auttamisen halu niin voit olla oikea ihminen tähän työhön. Ja lukioon kannattaa mennä. Siellä kannattaa ottaa kaikki psykologian kurssit ja se voi olla alussa vaikeaa, mutta ei kannata luovuttaa. Tietenkin jos se on ihan kamalaa ja alkaa tuntumaan että ei sovi todellakaan niin muuttuu varmasti tulevaisuuden suunnitelmat. Ja mieli voi muuttua muutenkin.

Jos jaksoit lukea tämän kokonaan ymmärryksen kanssa niin onnittelen :D

Jos tosiaan haluat psykologiksi niin mikä ettei.
Lukiossa sinun ei kannata tosiaan stressata mitenkään lukemalla esimerkiksi ylimääräisiä kursseja kemiaa/fysiikkaa, matematiikkaa yms.
Sille, että pääset jatko-opiskelemaan psykologiksi ei ole suuria vaatimuksia.. tietysti voit lukiossa ottaa kaikki psykan kurssit, mutta niitä ei ole kovin paljon. Jos muista aineista olisi hyötyä niin kannattaa lukea vaikka kieliä, historiaa, filosofiaa ja uskontoa. Ei kannata turhaan väsyttää itseään rohmuamalla hirveät määrät matemaattisia aineita.

Kannattaa heti lukiossa käydä juttelemassa opolle! Kerrot vain että haluat psykologiksi niin hän osaa auttaa sinua kurssivalinnoissa :)

Pystyykö psykologiksi tulla jos kirjoittaa lyhyen matematiikan lukiossa vai pitääkö olla pitkä matematikka?