Miten voi olla mahdollista että kehittyy täysin uusia ominaisuuksia eliöille, sellaisia jotka vaativat jo uuden "haaran" syntymistä.
Miten esimerkiksi hirmuliskoista kehittyi lintu? Mitä käytännön yksilöllisiä eroja eri hirmuliskojen kesken olisi voinut olla niin että ne olisivat siltä pohjalta voineet kehittyä kohti lintua?
Ne jotka räpyttelivät käsiään enempi pysyivät kauimmin ilmassa pedoilta jotka kyllästyivät ja lähtivät pois tai pääsivät hyppäämään korkeimmalle esim. syömään omenan puusta ja näin säästyivät nälkäkuolemalta? Minkänlaisia hirveitä mutaatioita pitäisi oikein tapahtua jotta käsi pyörisi kuin propelli tai se olisi kuin linnun siipi niin että muutoksesta koituisi todellakin jotain konkreettisia eroja muihin yksilöihin verrattuna?
Voidaanhan ajatella että joku lisko on toista viisi milliä solakampi ja virtaviivaisempi mutta näin älyttömän pieneen eroon vaikuttaa jo tuuri ja ympäristönkin olosuhteet eikä mitään konkreettista eroa pääsisi taaskaan syntymään.
Siis aivan hulluja spekulointeja useimmat evoluutio teorian ala teoriat, jotka osoittavat oikeastaan koko kehitysopin jokseenkin järjettömäksi huuhaaksi. Ainakin minun mielestäni, vielä pahempi juttu on jos ei esitetä edes hulluja spekulointeja sillä ilman perusteluja ei tämmöinen ainakaan tunnu järkevältä(tai ehkä se onkin tarkoitus, saada ihmiset ajattelemaan että "se vaan tapahtuu jotenkin niin" sen koommin pohtimatta itse teorian mielettömyyttä).
Esimerkiksi apinan on sanottu kehittyneen kohti kaksijalkaista ihmistä sillä tavoin että se on kahlannut matalassa vedessä. Toisaalta, ollaanko ollenkaan otettu huomioon sitä seikkaa kuinka välttämätöntä tuo kahlaamisen taito olisi voinut olla hengissä säilymiselle ja lisääntymiselle?
Jotta tämän tapaiset ympäristön vaikutuksesta tapahtuvat yksilöiden jakautumiset ja siitä aiheutuvat käytännön erot - esimerkiksi ruuan hankinnassa ja hengissä selviämisessä - olisivat mahdollisia, niin ne haasteet jotka juuri tuon jakautumisen saisivat aikaan täytyisi olla aikalailla kohdallaan.
Eli voitaisiin sanoa että varsinaista tuuria on täytynyt olla...
Miten esimerkiksi hirmuliskoista kehittyi lintu? Mitä käytännön yksilöllisiä eroja eri hirmuliskojen kesken olisi voinut olla niin että ne olisivat siltä pohjalta voineet kehittyä kohti lintua?
Ne jotka räpyttelivät käsiään enempi pysyivät kauimmin ilmassa pedoilta jotka kyllästyivät ja lähtivät pois tai pääsivät hyppäämään korkeimmalle esim. syömään omenan puusta ja näin säästyivät nälkäkuolemalta? Minkänlaisia hirveitä mutaatioita pitäisi oikein tapahtua jotta käsi pyörisi kuin propelli tai se olisi kuin linnun siipi niin että muutoksesta koituisi todellakin jotain konkreettisia eroja muihin yksilöihin verrattuna?
Voidaanhan ajatella että joku lisko on toista viisi milliä solakampi ja virtaviivaisempi mutta näin älyttömän pieneen eroon vaikuttaa jo tuuri ja ympäristönkin olosuhteet eikä mitään konkreettista eroa pääsisi taaskaan syntymään.
Siis aivan hulluja spekulointeja useimmat evoluutio teorian ala teoriat, jotka osoittavat oikeastaan koko kehitysopin jokseenkin järjettömäksi huuhaaksi. Ainakin minun mielestäni, vielä pahempi juttu on jos ei esitetä edes hulluja spekulointeja sillä ilman perusteluja ei tämmöinen ainakaan tunnu järkevältä(tai ehkä se onkin tarkoitus, saada ihmiset ajattelemaan että "se vaan tapahtuu jotenkin niin" sen koommin pohtimatta itse teorian mielettömyyttä).
Esimerkiksi apinan on sanottu kehittyneen kohti kaksijalkaista ihmistä sillä tavoin että se on kahlannut matalassa vedessä. Toisaalta, ollaanko ollenkaan otettu huomioon sitä seikkaa kuinka välttämätöntä tuo kahlaamisen taito olisi voinut olla hengissä säilymiselle ja lisääntymiselle?
Jotta tämän tapaiset ympäristön vaikutuksesta tapahtuvat yksilöiden jakautumiset ja siitä aiheutuvat käytännön erot - esimerkiksi ruuan hankinnassa ja hengissä selviämisessä - olisivat mahdollisia, niin ne haasteet jotka juuri tuon jakautumisen saisivat aikaan täytyisi olla aikalailla kohdallaan.
Eli voitaisiin sanoa että varsinaista tuuria on täytynyt olla...
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos emme usko omia silmiämme ? Jotkut uskovat että jokin erikoinen jumalolento valmisti kaikki kymmenet miljoonat maaapallon eläinlajit erikoisessa eläinmuotissa ja tipautti ne tänne syömään toisiaan.
Jotkut uskovat että erikoinen jumalolento teki ihmisen ihan piruuttaan geeneiltään samanlaiseksi kuin eräiden apinoiden. Miksei delfiinin geenit?!, olisi ainakin tutkijoilla paljon hauskempaa selvitettävää!
Jotkut uskovat että muukalaiset kävivät ammoisina aikoina maapallolla paskalla ja siitä kaikki alkoi muhimaan. Jotkut uskovat että elämä on universumin ominaisuus, kuten vaikka painovoima.
Jotkut uskovat että tulevaisuus on mielenkiintoisempi kuin menneisyys, koska siihen voimme vaikuttaa, ja olemme jo vaikuttaneetkin, maapallo ei ole ihmisen jäljiltä enää samanlainen ikinä.
Näissä luomisuskomuksissa on ongelma, että tälläiset uskomukset välillisistä tapahtumista eivät kerro ainakaan maapallon elämän alkuperästä mitään. Silloinhan se alku olisi jossain aivan muualla kuin maapallolla.
Kyllä minun on hyvin hyvin vaikeaa alkaa uskomaan vielä oudompiin selityksiin kuin kehittyvä maapallo ja sen fauna. Meillä on hyviä johtolankoja pilvin pimein. Ja kuin näihin outoihin uskomuksiin ei ole saatavilla mitään näyttöjä jotka sellaista erikoista uskoa potkisivat eteen päin, paitsi uskolla, uskomalla vielä kovempaa...
Menneisyys on kiehtova arvoitus jota ratkotaan monenlaisin menetelmin, ja suurinpiirteinen käsitys tapahtuneista on jo olemassa, tarkentuakseen joka päivä lisää. Vaikka ei kukaan meikäläinen ollutkaan miljardien vuosien kehitystä katsomassa, ei se tarkoita etteikö siitä voisi tai saisi tietää.
Parhaillaan pyörivät marstutkimukset antavat ristiriitaista dataa elämästä muualla, on kiehtovaa ehkä itsekin nähdä, onko marsissa oikeita marsilaisia. Ja mitä merkitseekään itsekeskeiselle maailmankuvallemme, jos elämää löytyy muualta enemmänkin ajan myötä.
Me tiedämme jo että maapallo ei ole mitenkään erikoinen paikka sinänsä, miljardien valovuosien laajuinen ympäristömme sisältää lukemattomia alustoja kaikenlaiselle hyvinkin mahdolliselle kehitykselle. En usko että olemme kovin ainutlaatuisia, paitsi ehkä mitä tulee käsitteeseen äly. (ei sama kuin viisaus)))
Se että elämää emme ole vielä muualta avaruudesta löytäneet, ei tarkoita etteikö kaikenlaista olisi. Olemme siirtyneet maapallo keskeisyydestä isommalle kartalle, jossa sieltä löytyvät vastaukset meidänkin olemisen syylle. Syypäähän on tietysti aivan kaikki oleva, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, ajassa ja avaruudessa.
Evoluutiossa sattumaa ei perinteisessä mielessä ole olemassa, vaan on tapahtuma, tapahtumia, aika-ketjumoa, joilla on monen tekijän ja vaikuttajan, summa selkärepussaan. Ja selkärepun alkumuoto on vielä selittämätön, ehkä ikuinen arvoitus. Ja ishmis määritelmäsi "evolutisti" on huono, kuulostaa samalta kuin "absolutisti".
Akateeminen putkinäkökin varmasti sekin haittaa ajattelua. Jos yhteyksiä ympäristöönsä ei näe, omakin näkökenttäkin supistuu. Mitä leveämmällä silmälaput ovat, sitä enemmän näkee! Uskonnolliset silmälaput taas valitettavasti tuppaavat peittämään koko pienen näkökentän niin, että todellisuus hämärtyy hyvin oudoksi pullamössöksi.
Hyvä kirja: http://www.terracognita.fi/kirjat/9525202380.html
>>
Miten voi olla mahdollista että kehittyy täysin uusia ominaisuuksia eliöille, sellaisia jotka vaativat jo uuden "haaran" syntymistä.
>>
Evoluutio pystyy tähän esimerkiksi muokkaamalla jo olemassaolevia rakenteita. Ajattelepas esimerkiksi näitä linnun siipiä: nehän ovat muuntuneet eturaajoista.
>>
Miten esimerkiksi hirmuliskoista kehittyi lintu? Mitä käytännön yksilöllisiä eroja eri hirmuliskojen kesken olisi voinut olla niin että ne olisivat siltä pohjalta voineet kehittyä kohti lintua?
>>
Tästäkin on spekulaatioita. Epäilen että täysin paikkansapitävästi, kreationistien vaatimien satojen ja taas satojen eri välimuotojen muodossa, kehityslinjaa tuskin koskaan voidaan todistaa johtuen fossiiliaineiston puuttellisuudesta, mutta tosiasia on että meillä on archaeopteryx joka jakaa kahden luokan, matelijoiden ja lintujen, kanssa yhteisiä piirteitä.
>>
Ne jotka räpyttelivät käsiään enempi pysyivät kauimmin ilmassa pedoilta jotka kyllästyivät ja lähtivät pois tai pääsivät hyppäämään korkeimmalle esim. syömään omenan puusta ja näin säästyivät nälkäkuolemalta? Minkänlaisia hirveitä mutaatioita pitäisi oikein tapahtua jotta käsi pyörisi kuin propelli tai se olisi kuin linnun siipi niin että muutoksesta koituisi todellakin jotain konkreettisia eroja muihin yksilöihin verrattuna?
>>
Ei evoluutioteoria edes tällaisia "suuria" muutoksia esitäkään tapahtuvaksi, vaan se etenee tehden pieniä muutoksia eliöihin. Kuten jo sanoin, tästä kehityksestä on esitetty spekulaatioita. Kuitenkin lintujen esi-isät, kahdella jalalla kävelevät dinosaurukset eivät ole tarvinneet eturaajojaan kävelyyn joten niille on voinut löytyä uusi käyttömuoto. Mikä se sitten olisi? No on esitetty arvioita esimerkiksi siitä kuinka nämä höyhenpeitteiset raajat olisivat olleet apuna hyönteisten pyydystyksessä, jne.
>>
Voidaanhan ajatella että joku lisko on toista viisi milliä solakampi ja virtaviivaisempi mutta näin älyttömän pieneen eroon vaikuttaa jo tuuri ja ympäristönkin olosuhteet eikä mitään konkreettista eroa pääsisi taaskaan syntymään.
>>
No onko sinulla mitään konkreettisia todisteita siitä että nämä pienet erot todellakin eivät voi mitenkään hyödyttää?
>>
Siis aivan hulluja spekulointeja useimmat evoluutio teorian ala teoriat, jotka osoittavat oikeastaan koko kehitysopin jokseenkin järjettömäksi huuhaaksi.
>>
Eli jos jokin hypoteesi on sinun mielestäsi "hullu", niin se ei voi olla mahdollinen? Oletko kenties paleontologi, evoluutiobiologi tai edes biologi kun noinkin asiantuntevasti näytät tuomitsevan teoriat?
>>
Ainakin minun mielestäni, vielä pahempi juttu on jos ei esitetä edes hulluja spekulointeja sillä ilman perusteluja ei tämmöinen ainakaan tunnu järkevältä(tai ehkä se onkin tarkoitus, saada ihmiset ajattelemaan että "se vaan tapahtuu jotenkin niin" sen koommin pohtimatta itse teorian mielettömyyttä).
>>
Nämäkin mielestäsi "hullut" spekulaatiot kun kuitenkin perustuvat ihan loogisille asioille ja havainnoille. Jos mielestäsi on "hullua" olettaa että linnut kehittyivät dinosauruksista niin sekin oletus perustuu konkreettisille havainnoille.
>>
Esimerkiksi apinan on sanottu kehittyneen kohti kaksijalkaista ihmistä sillä tavoin että se on kahlannut matalassa vedessä. Toisaalta, ollaanko ollenkaan otettu huomioon sitä seikkaa kuinka välttämätöntä tuo kahlaamisen taito olisi voinut olla hengissä säilymiselle ja lisääntymiselle?
>>
Tämä ilmeisestikin liittyy "vesiapinateoriaan" jonka mukaan ihminen olisikin sopeutunut vesielämään. Joka tapauksessa tämä hypoteesi ei ole kovinkaan suosittu kun kaksijalkaisuuden kehitykselle on parempiankin teorioita joita tukevat todisteet.
>>
Jotta tämän tapaiset ympäristön vaikutuksesta tapahtuvat yksilöiden jakautumiset ja siitä aiheutuvat käytännön erot - esimerkiksi ruuan hankinnassa ja hengissä selviämisessä - olisivat mahdollisia, niin ne haasteet jotka juuri tuon jakautumisen saisivat aikaan täytyisi olla aikalailla kohdallaan.
>>
Mutta kun evoluutioteoria toimii lajitasolla, ei yksilön. Mikä mekanismi mielestäsi estää mikroevoluutiota kumuloitumasta aikojen saatossa makroevoluutioksi? Ajattelepas esimerkiksi koirarotuja: maailman pienin ja suurin koirarotu eivät käsittääkseni enää pysty saamaan jälkeläisiä keskenään "luonnollisesti" pelkistä rakenteellisista eroista johtuen. Ainoastaan ihminen on toiminut luonnonvalinnan sijasta vaikuttavana tekijänä. Kyse ei kuitenkaan ole vielä aidosta lajiutumisesta mutta tällainen lisääntymisisolaatio pitää huolen siitä että lajit eivät pääse vaihtamaan geenejä keskenään -> kun geenivirta näin estyy, lajien(tai rotujen) geneettinen ero kasvaa -> geneettisen eron kasvettua tarpeeksi isoksi näiden kahden lajin risteymät ovat steriilejä tai risteymiä ei edes synny -> lajiutuminen on tapahtunut.
"Voidaanhan ajatella että joku lisko on toista viisi milliä solakampi ja virtaviivaisempi mutta näin älyttömän pieneen eroon vaikuttaa jo tuuri ja ympäristönkin olosuhteet eikä mitään konkreettista eroa pääsisi taaskaan syntymään."
Niin, jos kyseessä olisikin vain maailman ainoat kaksi liskoa joita vertaillaan niin tuurilla voisi ollakin liikaa vaikutusta. Mutta kun kyseessä onkin kokonainen populaatio. Esimerkiksi jos joukko pakenee jotain petoa, niin siellä joukon kärkipäässä on enemmän niitä solakoita kuin hännilla jossa on enemmän niitä plösömpiä. Niinpä plösömmät joutuvat suuremmalla todennäköisyydellä surman suuhun jolloin niiden solakampien osuus populaatiosta kasvaa hiljalleen. Näin muutosta populaation alleelisuhteissa tapahtuu hiljalleen koko ajan.