helvetti

Helvetti sellaisena kuin se nykyään läntisessä ajattelussa käsitetään, saa juurensa kristinuskosta ja juutalaisuudesta. Juutalaisuudessa ainakin alun perin uskottiin tuonelaan (hepr. Sheol), varjomaiseen olemassaoloon, johon kaikki kuolleet lähetettiin teoistaan huolimatta. Vaikka juutalaisten pyhässä kirjassa Vanhassa testamentissa on mainintoja helvetistä (heprean Gehenna), ikuisesta rangaistuksesta (esimerkiksi Danielin kirja 12:1–3), juutalaisuudessa tuonpuoleinen on kuitenkin vähemmän tärkeä tekijä kuin nykyään suurimmalle osalle kristillisiä suuntauksia.
Toisinaan esitetään, ettei vanhan testamentin juutalaisuudessa uskottu kuolemanjälkeiseen elämään, koska tuonelassa olemista ei varsinaisesti tulkita elämiseksi (viitaten esimerkiksi Saarnaajan kirjassa annettuihin kuvauksiin), vaikka esimerkiksi Psalmien kirja korostaa kuolemanjälkeisen elämän todellisuutta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helvetti

Ortodoksisuudessa helvetti ja taivas ovat sama paikka, missä sielut elävät, joko Jumalan läheisuudessä, tai Jumalan hylkääminä.

helvetistä. kirjoitti:

Helvetti sellaisena kuin se nykyään läntisessä ajattelussa käsitetään, saa juurensa kristinuskosta ja juutalaisuudesta. Juutalaisuudessa ainakin alun perin uskottiin tuonelaan (hepr. Sheol), varjomaiseen olemassaoloon, johon kaikki kuolleet lähetettiin teoistaan huolimatta. Vaikka juutalaisten pyhässä kirjassa Vanhassa testamentissa on mainintoja helvetistä (heprean Gehenna), ikuisesta rangaistuksesta (esimerkiksi Danielin kirja 12:1–3), juutalaisuudessa tuonpuoleinen on kuitenkin vähemmän tärkeä tekijä kuin nykyään suurimmalle osalle kristillisiä suuntauksia.
Toisinaan esitetään, ettei vanhan testamentin juutalaisuudessa uskottu kuolemanjälkeiseen elämään, koska tuonelassa olemista ei varsinaisesti tulkita elämiseksi (viitaten esimerkiksi Saarnaajan kirjassa annettuihin kuvauksiin), vaikka esimerkiksi Psalmien kirja korostaa kuolemanjälkeisen elämän todellisuutta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helvetti

Ortodoksisuudessa helvetti ja taivas ovat sama paikka, missä sielut elävät, joko Jumalan läheisuudessä, tai Jumalan hylkääminä.

Eräs juutalaisten keskuudessa aikoinaan tunnettu kertomus helvetistä. Kohdasta, jossa kuolleen henki saadaan esiin ja kertomaan millaista tuonpuoleisessa on:
"minä kuolin ja minut tuotiin elävien keskuudesta manalaan, jossa on suuri palaminen ja tuhon kuoppa, josta nousu on mahdotonta. Varmistu siitä, että teet hyvää elämässäsi lapsillesi ja ystävillesi, sillä manalassa ei ole olemassa hyvää, vain pimeys ja synkkyys. Kun olet kuollut ja astut sisälle manalaan, sinun paikkasi tulee olemaan kaksi kyynärää leveä ja neljä kyynärää pitkä. Ne jotka eivät tee pahaa, eivät tule manalaan, heidät otetaan heprealaisten Jumalan toimesta miellyttävämpään ja kauniimpaan paikkaan."

Crypticall kirjoitti:

Eräs juutalaisten keskuudessa aikoinaan tunnettu kertomus helvetistä. Kohdasta, jossa kuolleen henki saadaan esiin ja kertomaan millaista tuonpuoleisessa on:
"minä kuolin ja minut tuotiin elävien keskuudesta manalaan, jossa on suuri palaminen ja tuhon kuoppa, josta nousu on mahdotonta. Varmistu siitä, että teet hyvää elämässäsi lapsillesi ja ystävillesi, sillä manalassa ei ole olemassa hyvää, vain pimeys ja synkkyys. Kun olet kuollut ja astut sisälle manalaan, sinun paikkasi tulee olemaan kaksi kyynärää leveä ja neljä kyynärää pitkä. Ne jotka eivät tee pahaa, eivät tule manalaan, heidät otetaan heprealaisten Jumalan toimesta miellyttävämpään ja kauniimpaan paikkaan."

pitää ensimmäisin än ostaa joku juutalaisuuden helvetti tähän...
Eikö totuus kuitenkin ole se, että te kristityt olette julistaneet helvetin tulta AINA - kun teidän käännytyksiin ei ole taivuttu?

että.... kirjoitti:

pitää ensimmäisin än ostaa joku juutalaisuuden helvetti tähän...
Eikö totuus kuitenkin ole se, että te kristityt olette julistaneet helvetin tulta AINA - kun teidän käännytyksiin ei ole taivuttu?

Pidän ihan mahdollisena, että löytyisi kristittyjä ryhmiä, joissa helvetti teemaa pidetään jopa turhaan esillä. Toisaalta taas on myös kristittyjä ryhmiä ja kokonaisia kirkkoja, joissa liikaakin vältellään koko aihetta.

Ihan konkreettisessa mielessä on havaittavissa sellainen lainalaisuus, että saa niittää sitä mitä kylvää. Se toimii niin ihmissuhteissa, kuin hengellisessä elämässä.

Käsitys helvetistä ei ole kristittyjen keksintöä, se on paljon vanhempi kuin kristinusko ja tulee kristinuskoon luontevasti juutalaisuudesta, jossa kristinuskon juuret edelleen vakaasti ovat.

Crypticall kirjoitti:

Pidän ihan mahdollisena, että löytyisi kristittyjä ryhmiä, joissa helvetti teemaa pidetään jopa turhaan esillä. Toisaalta taas on myös kristittyjä ryhmiä ja kokonaisia kirkkoja, joissa liikaakin vältellään koko aihetta.

Ihan konkreettisessa mielessä on havaittavissa sellainen lainalaisuus, että saa niittää sitä mitä kylvää. Se toimii niin ihmissuhteissa, kuin hengellisessä elämässä.

Käsitys helvetistä ei ole kristittyjen keksintöä, se on paljon vanhempi kuin kristinusko ja tulee kristinuskoon luontevasti juutalaisuudesta, jossa kristinuskon juuret edelleen vakaasti ovat.

helvettiin, on voinut olla joskus ryhmiä jotka ovat uskoneet, mutta ei ole enää. VT ei puhu helvetistä, sen paremmin sheol kuin gehinom eivät olleet sama kuin kristinuskon helvetti. Ajatus tuonpuoleisesta palkkiosta tai rangaistuksesta tuli tuliaisina Babelin vankeudesta kuten moni muukin uusi ajatus.
Jotkut ortodoksit uskovat että paljon pahaa tehneet tekojaan katumattomat saavat seitsemän vuoden rangaistuksen,siinä "helvetti".

kun sanoit--Oikea oppi löytyy Raamatusta itsestään.

ja joka kieltaa helvetin-tuonelan -manalan-- olemassa olon ,niin kieltaa[tekee turhaksi] Jeesuksen Ristinkuoleman.
ja sellainen henkilo ei ole Kristitty.
jos ei ole helvettia,niin ei ole taivastakaan-- vaan
kaikki on soromnoo--who cares?

"Jeesus puhui paljon vertauskuvin. Kadotuksen symboli oli hänelle Ben-Hinnomin laakso, paikka Jerusalemin muurin ulkopuolella, jossa paloi ikuinen tuli, sinne joutuivat niin jätteet kuin esim. rikollisten ja itsemurhaajien ruumiit poltettaviksi."

Tahtoisin, en korjata tuota, mutta kuitenkin samassa yhteydessä muistuttaa siitä, että Gehenna nimike yhdistettiin helvetin käsitteeseen, ts. siihen ajatukseen, josta nykyisin käytetään käsitettä helvetti.

Käsite helvetti ei ole riippuvainen mistään kaatopaikasta, vaan käsitteen sisältö löytyy vanhemmistakin teksteistä. Ei siis ole kysymys siitä, että Jeesus olisi ottanut käyttöön jonkin uuden käsitteen. Helvettiä vain kuvattiin tiettynä ajanjaksona siten, että sen sanottiin olevan paikkana tuon jätteidenpolttopisteen kaltainen. Siellä paloi ikuinen tuli ja siellä poltettiin väärintekijöiden ruumiita, siksi tuo paikka oli soveltuva konkreettinen esimerkki sille, mitä helvetti käsitteellä tarkoitettiin, vaikka käsitteen historia on varhaisempi ja sen merkitys syvällisempi.

Tästä en ole edes varma, mitä kristityt tästä ajattelevat,mitä tämä ilmaisu tarkoittaa,paikkaa taivaassa tms? Koska näitä versioita on paljon.

Mutta..

"Ja sinun [Aabrahamin] siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen." (1Ms 22:18)

"Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.." (1Ms 26:4)

"Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." (1Ms 28:14)



Aabrahamin helma kuvaa siten sitä juutalaisten hartaasti odottamaa onnen aikaa, jonka Jumala oli luvannut aikanaan tulevan. Huom! Maan päällä.

Crypticall kirjoitti:

"Jeesus puhui paljon vertauskuvin. Kadotuksen symboli oli hänelle Ben-Hinnomin laakso, paikka Jerusalemin muurin ulkopuolella, jossa paloi ikuinen tuli, sinne joutuivat niin jätteet kuin esim. rikollisten ja itsemurhaajien ruumiit poltettaviksi."

Tahtoisin, en korjata tuota, mutta kuitenkin samassa yhteydessä muistuttaa siitä, että Gehenna nimike yhdistettiin helvetin käsitteeseen, ts. siihen ajatukseen, josta nykyisin käytetään käsitettä helvetti.

Käsite helvetti ei ole riippuvainen mistään kaatopaikasta, vaan käsitteen sisältö löytyy vanhemmistakin teksteistä. Ei siis ole kysymys siitä, että Jeesus olisi ottanut käyttöön jonkin uuden käsitteen. Helvettiä vain kuvattiin tiettynä ajanjaksona siten, että sen sanottiin olevan paikkana tuon jätteidenpolttopisteen kaltainen. Siellä paloi ikuinen tuli ja siellä poltettiin väärintekijöiden ruumiita, siksi tuo paikka oli soveltuva konkreettinen esimerkki sille, mitä helvetti käsitteellä tarkoitettiin, vaikka käsitteen historia on varhaisempi ja sen merkitys syvällisempi.

>> Käsite helvetti ei ole riippuvainen mistään kaatopaikasta, vaan käsitteen sisältö löytyy vanhemmistakin teksteistä. Ei siis ole kysymys siitä, että Jeesus olisi ottanut käyttöön jonkin uuden käsitteen. Helvettiä vain kuvattiin tiettynä ajanjaksona siten, että sen sanottiin olevan paikkana tuon jätteidenpolttopisteen kaltainen. Siellä paloi ikuinen tuli ja siellä poltettiin väärintekijöiden ruumiita, siksi tuo paikka oli soveltuva konkreettinen esimerkki sille, mitä helvetti käsitteellä tarkoitettiin, vaikka käsitteen historia on varhaisempi ja sen merkitys syvällisempi

sheol ei ollut kaksiosainen, se oli sama kaikille, maanalainen vainajien säilö, josta vainajia tarpeen vaatiessa tietyin seremonioin voitiin nostattaa ihmisten ilmoillekin. Lapsiuhrit olivat tavallisia etenkin fonikealaisten parissa mutta menoja harjoitettiin myös israelilaisten parissa, tofet todennäköisesti tulee sanasta rumpu tof, ja ainakin foinikealaispappien tiedetään rummuttaneen lapsia uhrattaessa ja tapa on voinut olla myös israelilaisilla.

JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

Tästä en ole edes varma, mitä kristityt tästä ajattelevat,mitä tämä ilmaisu tarkoittaa,paikkaa taivaassa tms? Koska näitä versioita on paljon.

Mutta..

"Ja sinun [Aabrahamin] siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen." (1Ms 22:18)

"Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.." (1Ms 26:4)

"Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." (1Ms 28:14)



Aabrahamin helma kuvaa siten sitä juutalaisten hartaasti odottamaa onnen aikaa, jonka Jumala oli luvannut aikanaan tulevan. Huom! Maan päällä.

Tässä kertomuksessa Luukkaan 26. luvussa on kaksi miestä, ylellisyydessä juhliva rikas mies jonka portin pielessä istuu köyhä ja sairas Lasarus. Kuoltuaan molemmat joutuvat scheol'iin, mutta siellä köyhä pääsee Aabrahamin huomaan (ei helmaan), eli siihen oikeamielisten tuonelaan, kun taas rikas, joka ei antanut muruakaan pöydän alta köyhälle, joutui Luukkaan mukaan "tuonelan tuskiin". Siellä Abraham sanoi hänelle, kun hän siellä anoi tältä armoa:
"Muista poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa".
Tässä osoitus UT:n ajan ajattelusta, jonka mukaan scheol'issa oli tavallaan kaksi osastoa. Abrahamia kristityt arvostavat erityisesti uskon tähden, joka luettiin hänelle vanhurskaudeksi.
VT:n tuonelassahan tavattiin myös sukulaisia. Jaakob sanoi surevansa Jaakobia, kunnes menee tuonelaan poikansa luo (1 Moos. 37:35).
Kristinuskossa eivät sen sijaan ratkaise hyvien tai pahojen tekojen määrä, vaan usko Kristukseen joka vanhurskauttaa jo sinänsä, antaa tulevatkin synnit anteeksi kerralla, ja tuo taivaspaikan.

vierailija kirjoitti:

sheol ei ollut kaksiosainen, se oli sama kaikille, maanalainen vainajien säilö, josta vainajia tarpeen vaatiessa tietyin seremonioin voitiin nostattaa ihmisten ilmoillekin. Lapsiuhrit olivat tavallisia etenkin fonikealaisten parissa mutta menoja harjoitettiin myös israelilaisten parissa, tofet todennäköisesti tulee sanasta rumpu tof, ja ainakin foinikealaispappien tiedetään rummuttaneen lapsia uhrattaessa ja tapa on voinut olla myös israelilaisilla.

Näyttää siltä että varsinkin VT:n varhaisimmassa tuotannossa on noin kuten sanot tuonelasta, mutta ajatus ikuisesta kärsimyksestä on varmaan käynyt ihmisten ajatuksissa jo varhaisina aikoina, koska pelko ja mielikuvitus ovat inhimillisiä ominaisuuksia. VT:n loppuosista tulee mieleen Danielin kirjan 12. luku, jossa on ajatus kerrassaan infernaalisesta rangaistuksesta tulevina aikoina:

1 -- Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.

Crypticall kirjoitti:

"Jeesus puhui paljon vertauskuvin. Kadotuksen symboli oli hänelle Ben-Hinnomin laakso, paikka Jerusalemin muurin ulkopuolella, jossa paloi ikuinen tuli, sinne joutuivat niin jätteet kuin esim. rikollisten ja itsemurhaajien ruumiit poltettaviksi."

Tahtoisin, en korjata tuota, mutta kuitenkin samassa yhteydessä muistuttaa siitä, että Gehenna nimike yhdistettiin helvetin käsitteeseen, ts. siihen ajatukseen, josta nykyisin käytetään käsitettä helvetti.

Käsite helvetti ei ole riippuvainen mistään kaatopaikasta, vaan käsitteen sisältö löytyy vanhemmistakin teksteistä. Ei siis ole kysymys siitä, että Jeesus olisi ottanut käyttöön jonkin uuden käsitteen. Helvettiä vain kuvattiin tiettynä ajanjaksona siten, että sen sanottiin olevan paikkana tuon jätteidenpolttopisteen kaltainen. Siellä paloi ikuinen tuli ja siellä poltettiin väärintekijöiden ruumiita, siksi tuo paikka oli soveltuva konkreettinen esimerkki sille, mitä helvetti käsitteellä tarkoitettiin, vaikka käsitteen historia on varhaisempi ja sen merkitys syvällisempi.

Käsite on ollut jo muinaisissa kulttuureissa, Gilgameshissa, Homeroksen tarinoissa jne. Se perustuu osin ihmisen pelkoon ja syyllisyyden tuntoon, ja näistä kumpuavaan vihaan, ja mielikuvitus saattaa liioitella kauhukuvia, joista on syntynyt myös pelottavia tarinoita ihmiskunnan kirjoituksiin. Ikuisen rangaistuksen pelkoa on sitä enemmän mitä enemmän on kaikkea näihin ihmismielen pimeisiin puoliin liittyvää pahuutta, eli rakkauden läsnäolo puuttuu tai on vähäistä. Mutta täydellinen rakkaus (eli Jumala) karkottaa kaiken pelon, kuten UT opettaa lohdullisesti. Mitä enemmän rakkautta,sitä vähemmän pelkoa ja rangaistusta.

Elena kirjoitti:

Tässä kertomuksessa Luukkaan 26. luvussa on kaksi miestä, ylellisyydessä juhliva rikas mies jonka portin pielessä istuu köyhä ja sairas Lasarus. Kuoltuaan molemmat joutuvat scheol'iin, mutta siellä köyhä pääsee Aabrahamin huomaan (ei helmaan), eli siihen oikeamielisten tuonelaan, kun taas rikas, joka ei antanut muruakaan pöydän alta köyhälle, joutui Luukkaan mukaan "tuonelan tuskiin". Siellä Abraham sanoi hänelle, kun hän siellä anoi tältä armoa:
"Muista poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa".
Tässä osoitus UT:n ajan ajattelusta, jonka mukaan scheol'issa oli tavallaan kaksi osastoa. Abrahamia kristityt arvostavat erityisesti uskon tähden, joka luettiin hänelle vanhurskaudeksi.
VT:n tuonelassahan tavattiin myös sukulaisia. Jaakob sanoi surevansa Jaakobia, kunnes menee tuonelaan poikansa luo (1 Moos. 37:35).
Kristinuskossa eivät sen sijaan ratkaise hyvien tai pahojen tekojen määrä, vaan usko Kristukseen joka vanhurskauttaa jo sinänsä, antaa tulevatkin synnit anteeksi kerralla, ja tuo taivaspaikan.

löysin Jehovan Todistajat-palstalta "valmiin vastauksen", oikeaoppisen Kirjoitusten perusteella ajatellun vastauksen kuvaukseen "Rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta", mikä on oman periaatteenikin mukainen vastaus(ja käsitykseni...muuten en itse JT-opin prinsiipeistä ole joiltakin osin samaa mieltä)

"KOSKA Haades on vain kuolleen ihmiskunnan yhteinen hauta, niin miksi Raamattu sanoo, että rikas mies oli vaivoissa Haadeksen tulessa? Osoittaako se, että Haades tai ainakin osa siitä on tulisen piinan eli vaivan paikka?

Helvetin tulen opettajat viittaavat innokkaasti tähän kertomukseen varmana todistuksena siitä, että pahoja todella odottaa helvetin vaiva. Näin tehdessään he kuitenkin unohtavat sellaiset selvät ja toistuvasti esitetyt Raamatun lausunnot kuin: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hes. 18:4, 19) Ja: ”Kuolleet eivät tiedä mitään.” (Saarn. 9:5) Nämä lausunnot eivät varmastikaan tue käsitystä, jonka mukaan ”kadotettuja sieluja” vaivataan tulisessa helvetissä.

Raamatun opetus kuolleitten tilasta jättää sen tähden monet kristikunnan papit tukalaan tilanteeseen. Juuri se kirja, johon he väittävät opetustensa perustuvan, Raamattu, on ristiriidassa heidän oppiensa kanssa. Kuitenkin he tietoisesti tai alitajuisesti tuntevat olevansa pakotettuja etsimään Raamatusta jotakin sellaista, millä voisivat todistaa väitteensä, ja näin he sokaisevat itsensä ja toiset näkemästä totuutta. Usein tämä tapahtuu tahallisesti.

Toisaalta vilpittömät totuuden etsijät haluavat tietää, mikä on oikein. He käsittävät, että he vain pettäisivät itsensä, jos he hylkäisivät osia Jumalan sanasta samalla, kun he väittäisivät uskomuksiensa perustuvan muihin Raamatun osiin. He haluavat tietää, mitä Raamattu todella sanoo kuolleitten tilasta. Ja täydentääkseen kuvan he haluavat tietää, mikä merkitys on sillä, mitä on sanottu rikkaasta miehestä, joka oli vaivoissa Haadeksessa, ja miten se sopii yhteen muun Raamatun kanssa.

Jeesus Kristus nimittäin puhui rikkaasta miehestä ja myös Lasarus-nimisestä kerjäläisestä. Luuk. 16:19–31 esittää hänen sanansa, ja ne kuuluvat:

”Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan.

”Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa [Haadeksessa, Um], vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’ Mutta Aabraham sanoi: ’Poikani, muista, että sinä eläissäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’ Hän sanoi: ’Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan’. Mutta Aabraham sanoi: ’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä’. Niin hän sanoi: ’Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen’. Mutta Aabraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.”

Huomaa, mitä rikkaasta miehestä sanotaan. Miksi hän oli vaivoissa Haadeksessa? Mitä hän oli tehnyt? Jeesus ei sanonut, että rikas mies vietti huonoa elämää, vai sanoiko? Jeesus sanoi vain, että mies oli rikas, pukeutui hyvin ja vietti ylellisiä juhlia. Ansaitseeko sellainen elämäntapa itsessään rangaistukseksi piinan? Tosin rikkaan miehen asenne Lasarus-kerjäläistä kohtaan merkitsi vakavaa laiminlyöntiä. Rikas mies ei tuntenut sääliä häntä kohtaan. Mutta oliko tämä riittävä peruste niin suuren eron tekemiselle hänen ja Lasaruksen välille?

Ajattele, mitä Jeesus sanoi Lasaruksesta. Onko kertomuksessa mitään, mikä saisi meidät päättelemään, että jos tilanne olisi muuttunut päinvastaiseksi, niin Lasarus olisi ollut myötätuntoinen mies? Luemmeko, että Lasarus oli tunnettu hyvistä teoistaan Jumalan edessä ja että hän sen takia pääsi ”Aabrahamin helmaan”, ts. Jumalan suosion tilaan? Jeesus ei sanonut niin. Hän kuvaili Lasaruksen vain sairaaksi kerjäläiseksi.

Onko siis johdonmukaista päätellä, että kaikki sairaat kerjäläiset saavat kuollessaan Jumalan siunauksen, kun taas kaikki rikkaat miehet menevät tietoisen vaivan paikkaan? Ei suinkaan. Kerjääminen ei itsessään ole mikään todistus Jumalan suosiosta. Päinvastoin Raamatussa on harras pyyntö: ”Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna.” (Sananl. 30:8) Ja omasta ajastaan kuningas Daavid kirjoitti: ”En ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” – Ps. 37:25.

Jos me käsitämme Jeesuksen sanat kirjaimellisesti, niin meidän pitäisi tehdä muitakin johtopäätöksiä, jotka tekisivät tämän vertauksen hyvin oudoksi. Meidän tulisi mm. päätellä, että ne, jotka iloitsevat taivaan autuudesta, ovat sellaisessa asemassa, että he voivat nähdä ne, jotka kärsivät vaivaa Haadeksessa, ja puhua heidän kanssaan, että sormenpäässä pysyvä vesi ei haihdu Haadeksen tulessa ja että vaikka Haadeksen vaiva on ankara, pelkkä vesipisara toisi helpotusta kärsivälle.

Kuulostavatko nämä kohdat kirjaimellisesti ymmärrettyinä järkeviltä? Vai tuntuuko sinusta sen sijaan, että se, mitä Jeesus puhui, ei ollut tarkoitettu käsitettäväksi kirjaimellisesti? Onko mitään keinoa varmistautua asiasta?

”RIKKAAN MIEHEN” JA ”LASARUKSEN” TUNNISTAMINEN

Tutki tekstiyhteyttä. Kenelle Jeesus puhui? Luuk. 16:14:ssä sanotaan: ”Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat häntä.”

Koska Jeesus puhui fariseusten kuullen, niin kertoiko hän todellisesta tapahtumasta vai käyttikö hän ainoastaan vertausta? Jeesuksen tavasta opettaa kansanjoukkoja me luemme: ”Ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään.” (Matt. 13:34) Näin ollen kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta täytyy olla vertaus.

Tämä vertaus oli ilmeisesti kohdistettu fariseuksille. Luokkana he olivat kuin tuo rikas mies. He rakastivat rahaa samoin kuin vaikutusvaltaa ja imartelevia arvonimiä. Jeesus sanoi heistä: ”Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä ’rabbi’.” – Matt. 23:5–7.

Fariseukset halveksivat toisia, etenkin veronkokoojia, porttoja ja muita, joilla oli sellainen maine, että he olivat syntisiä. (Luuk. 18:11, 12) Kerran, kun käskyläiset, jotka oli lähetetty pidättämään Jeesusta, palasivat takaisin tyhjin toimin, koska hänen opetuksensa oli tehnyt heihin niin suuren vaikutuksen, fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin eksytetyt? Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu.” – Joh. 7:47–49.

Vertauksessa kerjäläinen Lasarus edustaa näin ollen sopivasti niitä nöyriä ihmisiä, joita fariseukset halveksivat mutta jotka katuivat ja joista tuli Jeesuksen Kristuksen seuraajia. Jeesus osoitti, että nuo halveksitut syntiset pääsisivät katumuksensa takia Jumalan suosion asemaan, kun sen sijaan fariseukset ja muut huomattavat uskonnolliset johtajat luokkana menettäisivät sen. Hän sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.” – Matt. 21:31, 32.

”RIKKAAN MIEHEN” JA ”LASARUKSEN” KUOLEMA

Mitä sitten ”rikkaan miehen” ja ”Lasaruksen” kuolema merkitsee? Meidän ei tarvitse päätellä sen tarkoittavan kirjaimellista kuolemaa. Raamatussa käytettynä kuolema voi myös edustaa suurta muutosta yksilöitten olosuhteissa. Esimerkiksi: Ihmisten, joiden elämäntapa on Jumalan tahdon vastainen, sanotaan olevan ’kuolleita rikoksiin ja synteihin’. Mutta kun he saavat hyväksytyn aseman Jumalan edessä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina, heidän sanotaan tulleen ”eläviksi”. (Ef. 2:1, 5; Kol. 2:13) Samanaikaisesti sellaiset elävät ihmiset tulevat ”kuolleiksi” synnille. Me luemme: ”Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” – Room. 6:11.

Koska tämän Jeesuksen vertauksen ”rikas mies” ja ”Lasarus” ovat kumpikin selvästi vertauskuvallisia, niin johdonmukaisesti heidän kuolemansakin ovat vertauskuvallisia. Mutta missä mielessä he kuolevat?

Avain tämän kysymyksen vastaukseen on siinä, mitä Jeesus sanoi juuri ennen kuin hän alkoi kertoa vertausta: ”Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.” (Luuk. 16:18) Tällä lausunnolla ei ehkä näytä olevan mitään tekemistä vertauksen kanssa. Mutta asia ei ole niin.

Mooseksen lain takia Israelin kansa oli liittosuhteessa Jumalan kanssa, ja siksi siitä voitiin puhua hänen vaimonaan. Esimerkiksi Jer. 3:14:ssä Jumala puhuu kansasta uskottomana vaimona: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni [minusta itsestäni on tullut teidän aviomiesomistajanne, Um].” Kun sitten Jeesus tuli, niin juutalaisille tarjottiin mahdollisuus tulla osaksi hänen ”morsiantaan”. Siksi Johannes Kastaja sanoi opetuslapsilleen: ”Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen [Jeesuksen] tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” – Joh. 3:28–30.

Tullakseen osaksi Kristuksen ”morsianta” juutalaiset piti vapauttaa tämän lain alaisuudesta, joka teki heistä kuvaannollisesti puhuen Jumalan vaimon. Ilman sellaista vapautusta he eivät voineet päästä vaimon kaltaiseen suhteeseen Kristuksen kanssa, koska se olisi silloin ollut avionrikkoinen suhde. Room. 7:1–6:ssa olevat sanat vahvistavat tämän:

”Vai ettekö tiedä, veljet – minä puhun lain tunteville – että laki vallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää? Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.

”Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. . . . nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.”

Vaikka Jeesuksen Kristuksen kuolema oli se peruste, jolla juutalaiset voitiin vapauttaa lain alaisuudesta, niin katuvat yksilöt saattoivat jo ennen hänen kuolemaansa päästä suosittuun asemaan Jumalan edessä hänen Poikansa opetuslapsina. Johannes Kastajan ja Jeesuksen Kristuksen sanoma ja työ tekivät juutalaisille mahdolliseksi päästä Jumalan suosioon ja ehdolle taivaalliseen perintöön Kristuksen morsiamen jäseninä. Jeesus itse sanoikin: ”Johannes Kastajan päivistä tähän asti on taivasten valtakunta ollut se päämäärä, jota kohti ihmiset voimakkaasti ponnistelevat, ja ne, jotka voimakkaasti ponnistelevat, tarttuvat siihen.” – Matt. 11:12, Um.

Näin ollen Johannes Kastajan ja Jeesuksen Kristuksen työ ja sanoma alkoivat johtaa täydelliseen muutokseen vertauskuvallisen ”rikkaan miehen” ja ”Lasaruksen” olosuhteissa. Molemmat luokat kuolivat aikaisemmille olosuhteilleen. Katuva ”Lasarus”-luokka pääsi Jumalan suosion tilaan, kun sen sijaan ”rikkaan miehen” luokka joutui Jumalan epäsuosioon, koska se kieltäytyi itsepäisesti katumasta. Yhteen aikaan ”Lasarus”-luokka oli odottanut fariseuksilta ja muilta juutalaisuuden uskonnollisilta johtajilta hengellisiä ”muruja”, mutta Jeesuksen heille antama totuus tyydytti heidän hengelliset tarpeensa. Osoittaen, kuinka jyrkästi Jeesuksen varaama hengellinen ravinto erosi juutalaisuuden uskonnollisten johtajien varaamasta, Raamattu sanoo: ”Kansanjoukot [olivat] hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.” (Matt. 7:28, 29) Täydellinen muutos oli todella tapahtunut. Juutalaisuuden uskonnollisilla johtajilla ei osoitettu olevan mitään tarjottavaa ”Lasarus”-luokalle.

Helluntaipäivänä vuonna 33 olosuhteitten muutos saatettiin päätökseen. Siihen aikaan uusi liitto tuli vanhan lakiliiton tilalle. Ne, jotka katuivat ja tunnustivat Jeesuksen, vapautettiin silloin kokonaan vanhan lakiliiton alaisuudesta. He kuolivat sille. Tuona helluntaipäivänä nähtiin myös varma todistus siitä, että Jeesuksen Kristuksen opetuslapset oli korotettu paljon fariseusten ja muiden huomattavien uskonnollisten johtajien yläpuolelle. Eivät juutalaisuuden uskonnolliset johtajat vaan nämä opetuslapset saivat Jumalan hengen, joka teki heidät kykeneviksi puhumaan ”Jumalan suuria tekoja” varsin eri alueilta tulleitten ihmisten omilla kielillä. (Apt. 2:5–11) Mikä hämmästyttävä ilmaus tämä olikaan siitä, että heillä oli Jumalan siunaus ja hyväksymys! ”Lasarus”-luokka oli todella päässyt suosittuun asemaan tulemalla Suuremman Aabrahamin, Jehovan, hengelliseksi siemeneksi. Tätä kuvattiin ”helmalla”. – Vrt. Joh. 1:18.

Sen sijaan katumattomat fariseukset ja muut huomattavat uskonnolliset johtajat olivat kuolleet aikaisemmalle näennäisen suosion asemalleen. He olivat ”Haadeksessa”. Koska he pysyivät katumattomina, heidät eristettiin Jeesuksen uskollisista opetuslapsista, ikään kuin ”suuri juopa” olisi ollut heidän välissään. Se oli Jumalan muuttumattoman, vanhurskaan tuomion ”juopa”. Siitä me luemme Raamatusta: ”Sinun tuomiosi [on] niinkuin suuri syvyys.” – Ps. 36:7.

”RIKKAAN MIEHEN” VAIVAT

”Rikkaan miehen” luokkaa myös vaivattiin. Miten? Jumalan tulisilla tuomiosanomilla, joita Jeesuksen opetuslapset julistivat. – Vrt. Ilm. 14:10.

Ei voi olla epäilystäkään siitä, että Jeesuksen opetuslasten julistama sanoma vaivasi uskonnollisia johtajia. He koettivat epätoivoisesti lopettaa julistamisen. Kun Jeesuksen Kristuksen apostolit puolustautuivat huomattavien uskonnollisten miesten muodostaman juutalaisten korkeimman oikeuden edessä, ”viilsi se heidän [tuomareitten] sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät”. (Apt. 5:33) Myöhemmin opetuslapsi Stefanuksen puolustuspuheella oli samanlainen vaivaava vaikutus tuon tuomioistuimen jäseniin. ”Viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.” – Apt. 7:54.

Nämä uskonnolliset johtajat halusivat, että Jeesuksen opetuslapset olisivat tulleet ’jäähdyttämään heidän kieltänsä’. He halusivat ”Lasarus”-luokan jättävän Jumalan suosion ”helman” ja esittävän sanomansa sellaisella tavalla, että se ei olisi aiheuttanut heille hankaluuksia. He halusivat ”Lasarus”-luokan myös vesittävän Jumalan sanomaa, niin ettei se olisi pannut heidän ’viittä veljeään’, heidän uskonnollisia liittolaisiaan, ”vaivan paikkaan”. He eivät siis halunneet, että ketään heidän tovereistaan olisi vaivattu tuomiosanomilla.

Mutta, kuten Jeesuksen vertaus osoittaa, ei ”rikkaan miehen” luokkaa eikä sen uskonnollisia liittolaisia vapautettu ”Lasarus”-luokan julistaman sanoman piinaavista vaikutuksista. Herran Jeesuksen Kristuksen apostolit kieltäytyivät vesittämästä sanomaa. He kieltäytyivät lopettamasta opettamista Jeesuksen nimen perusteella. Heidän vastauksensa juutalaisten korkeimmalle oikeudelle kuului: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29.

Jos ”rikkaan miehen” uskonnolliset liittolaiset halusivat säästyä tältä vaivalta, se oli mahdollista heille. Heillä oli ”Mooses ja profeetat”, ts. heillä oli Mooseksen ja muiden muinaisten profeettojen kirjoittamat henkeytetyt Pyhät kirjoitukset. Nuo henkeytetyt kirjoitukset eivät kertaakaan viitanneet mihinkään kuolemanjälkeiseen kirjaimelliseen vaivan paikkaan, mutta ne sisälsivät kaiken, mikä oli välttämätöntä Jeesuksen tunnistamiseksi luvatuksi Messiaaksi eli Kristukseksi. (5. Moos. 18:15, 18, 19; 1. Piet. 1:10, 11) Jos siis ”rikkaan miehen” luokka ja hänen ’viisi veljeään’ olisivat kuunnelleet ”Moosesta ja profeettoja”, he olisivat ottaneet Jeesuksen vastaan Messiaana. Se olisi saattanut heidät ehdolle Jumalan suosion saamiseen ja suojellut heitä Jumalan tuomiosanoman piinaavilta vaikutuksilta.

KRISTIKUNNAN PITÄISI TIETÄÄ

Kristikunnan pappien ei pitäisi olla tietämättömiä tästä Jeesuksen vertauksen selityksestä. Huomattava protestanttinen raamatunselitysteos The Interpreter’s Bible kiinnittää huomion samankaltaiseen selitykseen. Se viittaa siihen, että monet raamatunselittäjät uskovat Jeesuksen sanojen olevan ”vertauskuvallinen liite, joka edellyttää varhaiskristillisyyden ja ortodoksijuutalaisuuden välistä ristiriitaa. Rikas mies ja hänen veljensä edustavat epäuskoisia juutalaisia. Jeesus joutuu vakuuttamaan, että he ovat itsepäisesti kieltäytyneet katumasta siitä huolimatta, että Raamattu selvästi todisti hänestä, ja ennustamaan, että hänen ylösnousemuksellaan ei ole heihin vaikutusta. On kuviteltavissa, että Luukas ja hänen lukijansa ymmärsivät nämä jakeet suunnilleen tällä tavalla.” Ja Luukkaan 16. luvun alaviitteessä katolilainen Jerusalem Bible myöntää, että kysymyksessä on ”kertomuksen muotoon puettu vertaus, joka ei viittaa mihinkään historialliseen henkilöön”. "



Kirjoittanut: Johanneksen_Poika


Kiitos hyvästä vastauksesta

JJBJ kirjoitti:

löysin Jehovan Todistajat-palstalta "valmiin vastauksen", oikeaoppisen Kirjoitusten perusteella ajatellun vastauksen kuvaukseen "Rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta", mikä on oman periaatteenikin mukainen vastaus(ja käsitykseni...muuten en itse JT-opin prinsiipeistä ole joiltakin osin samaa mieltä)

"KOSKA Haades on vain kuolleen ihmiskunnan yhteinen hauta, niin miksi Raamattu sanoo, että rikas mies oli vaivoissa Haadeksen tulessa? Osoittaako se, että Haades tai ainakin osa siitä on tulisen piinan eli vaivan paikka?

Helvetin tulen opettajat viittaavat innokkaasti tähän kertomukseen varmana todistuksena siitä, että pahoja todella odottaa helvetin vaiva. Näin tehdessään he kuitenkin unohtavat sellaiset selvät ja toistuvasti esitetyt Raamatun lausunnot kuin: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hes. 18:4, 19) Ja: ”Kuolleet eivät tiedä mitään.” (Saarn. 9:5) Nämä lausunnot eivät varmastikaan tue käsitystä, jonka mukaan ”kadotettuja sieluja” vaivataan tulisessa helvetissä.

Raamatun opetus kuolleitten tilasta jättää sen tähden monet kristikunnan papit tukalaan tilanteeseen. Juuri se kirja, johon he väittävät opetustensa perustuvan, Raamattu, on ristiriidassa heidän oppiensa kanssa. Kuitenkin he tietoisesti tai alitajuisesti tuntevat olevansa pakotettuja etsimään Raamatusta jotakin sellaista, millä voisivat todistaa väitteensä, ja näin he sokaisevat itsensä ja toiset näkemästä totuutta. Usein tämä tapahtuu tahallisesti.

Toisaalta vilpittömät totuuden etsijät haluavat tietää, mikä on oikein. He käsittävät, että he vain pettäisivät itsensä, jos he hylkäisivät osia Jumalan sanasta samalla, kun he väittäisivät uskomuksiensa perustuvan muihin Raamatun osiin. He haluavat tietää, mitä Raamattu todella sanoo kuolleitten tilasta. Ja täydentääkseen kuvan he haluavat tietää, mikä merkitys on sillä, mitä on sanottu rikkaasta miehestä, joka oli vaivoissa Haadeksessa, ja miten se sopii yhteen muun Raamatun kanssa.

Jeesus Kristus nimittäin puhui rikkaasta miehestä ja myös Lasarus-nimisestä kerjäläisestä. Luuk. 16:19–31 esittää hänen sanansa, ja ne kuuluvat:

”Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan.

”Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa [Haadeksessa, Um], vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’ Mutta Aabraham sanoi: ’Poikani, muista, että sinä eläissäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’ Hän sanoi: ’Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan’. Mutta Aabraham sanoi: ’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä’. Niin hän sanoi: ’Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen’. Mutta Aabraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.”

Huomaa, mitä rikkaasta miehestä sanotaan. Miksi hän oli vaivoissa Haadeksessa? Mitä hän oli tehnyt? Jeesus ei sanonut, että rikas mies vietti huonoa elämää, vai sanoiko? Jeesus sanoi vain, että mies oli rikas, pukeutui hyvin ja vietti ylellisiä juhlia. Ansaitseeko sellainen elämäntapa itsessään rangaistukseksi piinan? Tosin rikkaan miehen asenne Lasarus-kerjäläistä kohtaan merkitsi vakavaa laiminlyöntiä. Rikas mies ei tuntenut sääliä häntä kohtaan. Mutta oliko tämä riittävä peruste niin suuren eron tekemiselle hänen ja Lasaruksen välille?

Ajattele, mitä Jeesus sanoi Lasaruksesta. Onko kertomuksessa mitään, mikä saisi meidät päättelemään, että jos tilanne olisi muuttunut päinvastaiseksi, niin Lasarus olisi ollut myötätuntoinen mies? Luemmeko, että Lasarus oli tunnettu hyvistä teoistaan Jumalan edessä ja että hän sen takia pääsi ”Aabrahamin helmaan”, ts. Jumalan suosion tilaan? Jeesus ei sanonut niin. Hän kuvaili Lasaruksen vain sairaaksi kerjäläiseksi.

Onko siis johdonmukaista päätellä, että kaikki sairaat kerjäläiset saavat kuollessaan Jumalan siunauksen, kun taas kaikki rikkaat miehet menevät tietoisen vaivan paikkaan? Ei suinkaan. Kerjääminen ei itsessään ole mikään todistus Jumalan suosiosta. Päinvastoin Raamatussa on harras pyyntö: ”Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna.” (Sananl. 30:8) Ja omasta ajastaan kuningas Daavid kirjoitti: ”En ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” – Ps. 37:25.

Jos me käsitämme Jeesuksen sanat kirjaimellisesti, niin meidän pitäisi tehdä muitakin johtopäätöksiä, jotka tekisivät tämän vertauksen hyvin oudoksi. Meidän tulisi mm. päätellä, että ne, jotka iloitsevat taivaan autuudesta, ovat sellaisessa asemassa, että he voivat nähdä ne, jotka kärsivät vaivaa Haadeksessa, ja puhua heidän kanssaan, että sormenpäässä pysyvä vesi ei haihdu Haadeksen tulessa ja että vaikka Haadeksen vaiva on ankara, pelkkä vesipisara toisi helpotusta kärsivälle.

Kuulostavatko nämä kohdat kirjaimellisesti ymmärrettyinä järkeviltä? Vai tuntuuko sinusta sen sijaan, että se, mitä Jeesus puhui, ei ollut tarkoitettu käsitettäväksi kirjaimellisesti? Onko mitään keinoa varmistautua asiasta?

”RIKKAAN MIEHEN” JA ”LASARUKSEN” TUNNISTAMINEN

Tutki tekstiyhteyttä. Kenelle Jeesus puhui? Luuk. 16:14:ssä sanotaan: ”Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat häntä.”

Koska Jeesus puhui fariseusten kuullen, niin kertoiko hän todellisesta tapahtumasta vai käyttikö hän ainoastaan vertausta? Jeesuksen tavasta opettaa kansanjoukkoja me luemme: ”Ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään.” (Matt. 13:34) Näin ollen kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta täytyy olla vertaus.

Tämä vertaus oli ilmeisesti kohdistettu fariseuksille. Luokkana he olivat kuin tuo rikas mies. He rakastivat rahaa samoin kuin vaikutusvaltaa ja imartelevia arvonimiä. Jeesus sanoi heistä: ”Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä ’rabbi’.” – Matt. 23:5–7.

Fariseukset halveksivat toisia, etenkin veronkokoojia, porttoja ja muita, joilla oli sellainen maine, että he olivat syntisiä. (Luuk. 18:11, 12) Kerran, kun käskyläiset, jotka oli lähetetty pidättämään Jeesusta, palasivat takaisin tyhjin toimin, koska hänen opetuksensa oli tehnyt heihin niin suuren vaikutuksen, fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin eksytetyt? Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu.” – Joh. 7:47–49.

Vertauksessa kerjäläinen Lasarus edustaa näin ollen sopivasti niitä nöyriä ihmisiä, joita fariseukset halveksivat mutta jotka katuivat ja joista tuli Jeesuksen Kristuksen seuraajia. Jeesus osoitti, että nuo halveksitut syntiset pääsisivät katumuksensa takia Jumalan suosion asemaan, kun sen sijaan fariseukset ja muut huomattavat uskonnolliset johtajat luokkana menettäisivät sen. Hän sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.” – Matt. 21:31, 32.

”RIKKAAN MIEHEN” JA ”LASARUKSEN” KUOLEMA

Mitä sitten ”rikkaan miehen” ja ”Lasaruksen” kuolema merkitsee? Meidän ei tarvitse päätellä sen tarkoittavan kirjaimellista kuolemaa. Raamatussa käytettynä kuolema voi myös edustaa suurta muutosta yksilöitten olosuhteissa. Esimerkiksi: Ihmisten, joiden elämäntapa on Jumalan tahdon vastainen, sanotaan olevan ’kuolleita rikoksiin ja synteihin’. Mutta kun he saavat hyväksytyn aseman Jumalan edessä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina, heidän sanotaan tulleen ”eläviksi”. (Ef. 2:1, 5; Kol. 2:13) Samanaikaisesti sellaiset elävät ihmiset tulevat ”kuolleiksi” synnille. Me luemme: ”Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” – Room. 6:11.

Koska tämän Jeesuksen vertauksen ”rikas mies” ja ”Lasarus” ovat kumpikin selvästi vertauskuvallisia, niin johdonmukaisesti heidän kuolemansakin ovat vertauskuvallisia. Mutta missä mielessä he kuolevat?

Avain tämän kysymyksen vastaukseen on siinä, mitä Jeesus sanoi juuri ennen kuin hän alkoi kertoa vertausta: ”Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.” (Luuk. 16:18) Tällä lausunnolla ei ehkä näytä olevan mitään tekemistä vertauksen kanssa. Mutta asia ei ole niin.

Mooseksen lain takia Israelin kansa oli liittosuhteessa Jumalan kanssa, ja siksi siitä voitiin puhua hänen vaimonaan. Esimerkiksi Jer. 3:14:ssä Jumala puhuu kansasta uskottomana vaimona: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni [minusta itsestäni on tullut teidän aviomiesomistajanne, Um].” Kun sitten Jeesus tuli, niin juutalaisille tarjottiin mahdollisuus tulla osaksi hänen ”morsiantaan”. Siksi Johannes Kastaja sanoi opetuslapsilleen: ”Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen [Jeesuksen] tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” – Joh. 3:28–30.

Tullakseen osaksi Kristuksen ”morsianta” juutalaiset piti vapauttaa tämän lain alaisuudesta, joka teki heistä kuvaannollisesti puhuen Jumalan vaimon. Ilman sellaista vapautusta he eivät voineet päästä vaimon kaltaiseen suhteeseen Kristuksen kanssa, koska se olisi silloin ollut avionrikkoinen suhde. Room. 7:1–6:ssa olevat sanat vahvistavat tämän:

”Vai ettekö tiedä, veljet – minä puhun lain tunteville – että laki vallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää? Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.

”Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. . . . nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.”

Vaikka Jeesuksen Kristuksen kuolema oli se peruste, jolla juutalaiset voitiin vapauttaa lain alaisuudesta, niin katuvat yksilöt saattoivat jo ennen hänen kuolemaansa päästä suosittuun asemaan Jumalan edessä hänen Poikansa opetuslapsina. Johannes Kastajan ja Jeesuksen Kristuksen sanoma ja työ tekivät juutalaisille mahdolliseksi päästä Jumalan suosioon ja ehdolle taivaalliseen perintöön Kristuksen morsiamen jäseninä. Jeesus itse sanoikin: ”Johannes Kastajan päivistä tähän asti on taivasten valtakunta ollut se päämäärä, jota kohti ihmiset voimakkaasti ponnistelevat, ja ne, jotka voimakkaasti ponnistelevat, tarttuvat siihen.” – Matt. 11:12, Um.

Näin ollen Johannes Kastajan ja Jeesuksen Kristuksen työ ja sanoma alkoivat johtaa täydelliseen muutokseen vertauskuvallisen ”rikkaan miehen” ja ”Lasaruksen” olosuhteissa. Molemmat luokat kuolivat aikaisemmille olosuhteilleen. Katuva ”Lasarus”-luokka pääsi Jumalan suosion tilaan, kun sen sijaan ”rikkaan miehen” luokka joutui Jumalan epäsuosioon, koska se kieltäytyi itsepäisesti katumasta. Yhteen aikaan ”Lasarus”-luokka oli odottanut fariseuksilta ja muilta juutalaisuuden uskonnollisilta johtajilta hengellisiä ”muruja”, mutta Jeesuksen heille antama totuus tyydytti heidän hengelliset tarpeensa. Osoittaen, kuinka jyrkästi Jeesuksen varaama hengellinen ravinto erosi juutalaisuuden uskonnollisten johtajien varaamasta, Raamattu sanoo: ”Kansanjoukot [olivat] hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.” (Matt. 7:28, 29) Täydellinen muutos oli todella tapahtunut. Juutalaisuuden uskonnollisilla johtajilla ei osoitettu olevan mitään tarjottavaa ”Lasarus”-luokalle.

Helluntaipäivänä vuonna 33 olosuhteitten muutos saatettiin päätökseen. Siihen aikaan uusi liitto tuli vanhan lakiliiton tilalle. Ne, jotka katuivat ja tunnustivat Jeesuksen, vapautettiin silloin kokonaan vanhan lakiliiton alaisuudesta. He kuolivat sille. Tuona helluntaipäivänä nähtiin myös varma todistus siitä, että Jeesuksen Kristuksen opetuslapset oli korotettu paljon fariseusten ja muiden huomattavien uskonnollisten johtajien yläpuolelle. Eivät juutalaisuuden uskonnolliset johtajat vaan nämä opetuslapset saivat Jumalan hengen, joka teki heidät kykeneviksi puhumaan ”Jumalan suuria tekoja” varsin eri alueilta tulleitten ihmisten omilla kielillä. (Apt. 2:5–11) Mikä hämmästyttävä ilmaus tämä olikaan siitä, että heillä oli Jumalan siunaus ja hyväksymys! ”Lasarus”-luokka oli todella päässyt suosittuun asemaan tulemalla Suuremman Aabrahamin, Jehovan, hengelliseksi siemeneksi. Tätä kuvattiin ”helmalla”. – Vrt. Joh. 1:18.

Sen sijaan katumattomat fariseukset ja muut huomattavat uskonnolliset johtajat olivat kuolleet aikaisemmalle näennäisen suosion asemalleen. He olivat ”Haadeksessa”. Koska he pysyivät katumattomina, heidät eristettiin Jeesuksen uskollisista opetuslapsista, ikään kuin ”suuri juopa” olisi ollut heidän välissään. Se oli Jumalan muuttumattoman, vanhurskaan tuomion ”juopa”. Siitä me luemme Raamatusta: ”Sinun tuomiosi [on] niinkuin suuri syvyys.” – Ps. 36:7.

”RIKKAAN MIEHEN” VAIVAT

”Rikkaan miehen” luokkaa myös vaivattiin. Miten? Jumalan tulisilla tuomiosanomilla, joita Jeesuksen opetuslapset julistivat. – Vrt. Ilm. 14:10.

Ei voi olla epäilystäkään siitä, että Jeesuksen opetuslasten julistama sanoma vaivasi uskonnollisia johtajia. He koettivat epätoivoisesti lopettaa julistamisen. Kun Jeesuksen Kristuksen apostolit puolustautuivat huomattavien uskonnollisten miesten muodostaman juutalaisten korkeimman oikeuden edessä, ”viilsi se heidän [tuomareitten] sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät”. (Apt. 5:33) Myöhemmin opetuslapsi Stefanuksen puolustuspuheella oli samanlainen vaivaava vaikutus tuon tuomioistuimen jäseniin. ”Viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.” – Apt. 7:54.

Nämä uskonnolliset johtajat halusivat, että Jeesuksen opetuslapset olisivat tulleet ’jäähdyttämään heidän kieltänsä’. He halusivat ”Lasarus”-luokan jättävän Jumalan suosion ”helman” ja esittävän sanomansa sellaisella tavalla, että se ei olisi aiheuttanut heille hankaluuksia. He halusivat ”Lasarus”-luokan myös vesittävän Jumalan sanomaa, niin ettei se olisi pannut heidän ’viittä veljeään’, heidän uskonnollisia liittolaisiaan, ”vaivan paikkaan”. He eivät siis halunneet, että ketään heidän tovereistaan olisi vaivattu tuomiosanomilla.

Mutta, kuten Jeesuksen vertaus osoittaa, ei ”rikkaan miehen” luokkaa eikä sen uskonnollisia liittolaisia vapautettu ”Lasarus”-luokan julistaman sanoman piinaavista vaikutuksista. Herran Jeesuksen Kristuksen apostolit kieltäytyivät vesittämästä sanomaa. He kieltäytyivät lopettamasta opettamista Jeesuksen nimen perusteella. Heidän vastauksensa juutalaisten korkeimmalle oikeudelle kuului: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29.

Jos ”rikkaan miehen” uskonnolliset liittolaiset halusivat säästyä tältä vaivalta, se oli mahdollista heille. Heillä oli ”Mooses ja profeetat”, ts. heillä oli Mooseksen ja muiden muinaisten profeettojen kirjoittamat henkeytetyt Pyhät kirjoitukset. Nuo henkeytetyt kirjoitukset eivät kertaakaan viitanneet mihinkään kuolemanjälkeiseen kirjaimelliseen vaivan paikkaan, mutta ne sisälsivät kaiken, mikä oli välttämätöntä Jeesuksen tunnistamiseksi luvatuksi Messiaaksi eli Kristukseksi. (5. Moos. 18:15, 18, 19; 1. Piet. 1:10, 11) Jos siis ”rikkaan miehen” luokka ja hänen ’viisi veljeään’ olisivat kuunnelleet ”Moosesta ja profeettoja”, he olisivat ottaneet Jeesuksen vastaan Messiaana. Se olisi saattanut heidät ehdolle Jumalan suosion saamiseen ja suojellut heitä Jumalan tuomiosanoman piinaavilta vaikutuksilta.

KRISTIKUNNAN PITÄISI TIETÄÄ

Kristikunnan pappien ei pitäisi olla tietämättömiä tästä Jeesuksen vertauksen selityksestä. Huomattava protestanttinen raamatunselitysteos The Interpreter’s Bible kiinnittää huomion samankaltaiseen selitykseen. Se viittaa siihen, että monet raamatunselittäjät uskovat Jeesuksen sanojen olevan ”vertauskuvallinen liite, joka edellyttää varhaiskristillisyyden ja ortodoksijuutalaisuuden välistä ristiriitaa. Rikas mies ja hänen veljensä edustavat epäuskoisia juutalaisia. Jeesus joutuu vakuuttamaan, että he ovat itsepäisesti kieltäytyneet katumasta siitä huolimatta, että Raamattu selvästi todisti hänestä, ja ennustamaan, että hänen ylösnousemuksellaan ei ole heihin vaikutusta. On kuviteltavissa, että Luukas ja hänen lukijansa ymmärsivät nämä jakeet suunnilleen tällä tavalla.” Ja Luukkaan 16. luvun alaviitteessä katolilainen Jerusalem Bible myöntää, että kysymyksessä on ”kertomuksen muotoon puettu vertaus, joka ei viittaa mihinkään historialliseen henkilöön”. "



Kirjoittanut: Johanneksen_Poika


Kiitos hyvästä vastauksesta

En tosin ehtinyt perehtyä siihen vielä tarkemmin, ja voin olla jossain kohdassa toista mieltäkin, mutta luen sen mielenkiinnolla ja palaan asiaan! Hyvää yötä :)

JJBJ kirjoitti:

löysin Jehovan Todistajat-palstalta "valmiin vastauksen", oikeaoppisen Kirjoitusten perusteella ajatellun vastauksen kuvaukseen "Rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta", mikä on oman periaatteenikin mukainen vastaus(ja käsitykseni...muuten en itse JT-opin prinsiipeistä ole joiltakin osin samaa mieltä)

"KOSKA Haades on vain kuolleen ihmiskunnan yhteinen hauta, niin miksi Raamattu sanoo, että rikas mies oli vaivoissa Haadeksen tulessa? Osoittaako se, että Haades tai ainakin osa siitä on tulisen piinan eli vaivan paikka?

Helvetin tulen opettajat viittaavat innokkaasti tähän kertomukseen varmana todistuksena siitä, että pahoja todella odottaa helvetin vaiva. Näin tehdessään he kuitenkin unohtavat sellaiset selvät ja toistuvasti esitetyt Raamatun lausunnot kuin: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hes. 18:4, 19) Ja: ”Kuolleet eivät tiedä mitään.” (Saarn. 9:5) Nämä lausunnot eivät varmastikaan tue käsitystä, jonka mukaan ”kadotettuja sieluja” vaivataan tulisessa helvetissä.

Raamatun opetus kuolleitten tilasta jättää sen tähden monet kristikunnan papit tukalaan tilanteeseen. Juuri se kirja, johon he väittävät opetustensa perustuvan, Raamattu, on ristiriidassa heidän oppiensa kanssa. Kuitenkin he tietoisesti tai alitajuisesti tuntevat olevansa pakotettuja etsimään Raamatusta jotakin sellaista, millä voisivat todistaa väitteensä, ja näin he sokaisevat itsensä ja toiset näkemästä totuutta. Usein tämä tapahtuu tahallisesti.

Toisaalta vilpittömät totuuden etsijät haluavat tietää, mikä on oikein. He käsittävät, että he vain pettäisivät itsensä, jos he hylkäisivät osia Jumalan sanasta samalla, kun he väittäisivät uskomuksiensa perustuvan muihin Raamatun osiin. He haluavat tietää, mitä Raamattu todella sanoo kuolleitten tilasta. Ja täydentääkseen kuvan he haluavat tietää, mikä merkitys on sillä, mitä on sanottu rikkaasta miehestä, joka oli vaivoissa Haadeksessa, ja miten se sopii yhteen muun Raamatun kanssa.

Jeesus Kristus nimittäin puhui rikkaasta miehestä ja myös Lasarus-nimisestä kerjäläisestä. Luuk. 16:19–31 esittää hänen sanansa, ja ne kuuluvat:

”Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan.

”Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa [Haadeksessa, Um], vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’ Mutta Aabraham sanoi: ’Poikani, muista, että sinä eläissäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’ Hän sanoi: ’Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan’. Mutta Aabraham sanoi: ’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä’. Niin hän sanoi: ’Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen’. Mutta Aabraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.”

Huomaa, mitä rikkaasta miehestä sanotaan. Miksi hän oli vaivoissa Haadeksessa? Mitä hän oli tehnyt? Jeesus ei sanonut, että rikas mies vietti huonoa elämää, vai sanoiko? Jeesus sanoi vain, että mies oli rikas, pukeutui hyvin ja vietti ylellisiä juhlia. Ansaitseeko sellainen elämäntapa itsessään rangaistukseksi piinan? Tosin rikkaan miehen asenne Lasarus-kerjäläistä kohtaan merkitsi vakavaa laiminlyöntiä. Rikas mies ei tuntenut sääliä häntä kohtaan. Mutta oliko tämä riittävä peruste niin suuren eron tekemiselle hänen ja Lasaruksen välille?

Ajattele, mitä Jeesus sanoi Lasaruksesta. Onko kertomuksessa mitään, mikä saisi meidät päättelemään, että jos tilanne olisi muuttunut päinvastaiseksi, niin Lasarus olisi ollut myötätuntoinen mies? Luemmeko, että Lasarus oli tunnettu hyvistä teoistaan Jumalan edessä ja että hän sen takia pääsi ”Aabrahamin helmaan”, ts. Jumalan suosion tilaan? Jeesus ei sanonut niin. Hän kuvaili Lasaruksen vain sairaaksi kerjäläiseksi.

Onko siis johdonmukaista päätellä, että kaikki sairaat kerjäläiset saavat kuollessaan Jumalan siunauksen, kun taas kaikki rikkaat miehet menevät tietoisen vaivan paikkaan? Ei suinkaan. Kerjääminen ei itsessään ole mikään todistus Jumalan suosiosta. Päinvastoin Raamatussa on harras pyyntö: ”Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna.” (Sananl. 30:8) Ja omasta ajastaan kuningas Daavid kirjoitti: ”En ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” – Ps. 37:25.

Jos me käsitämme Jeesuksen sanat kirjaimellisesti, niin meidän pitäisi tehdä muitakin johtopäätöksiä, jotka tekisivät tämän vertauksen hyvin oudoksi. Meidän tulisi mm. päätellä, että ne, jotka iloitsevat taivaan autuudesta, ovat sellaisessa asemassa, että he voivat nähdä ne, jotka kärsivät vaivaa Haadeksessa, ja puhua heidän kanssaan, että sormenpäässä pysyvä vesi ei haihdu Haadeksen tulessa ja että vaikka Haadeksen vaiva on ankara, pelkkä vesipisara toisi helpotusta kärsivälle.

Kuulostavatko nämä kohdat kirjaimellisesti ymmärrettyinä järkeviltä? Vai tuntuuko sinusta sen sijaan, että se, mitä Jeesus puhui, ei ollut tarkoitettu käsitettäväksi kirjaimellisesti? Onko mitään keinoa varmistautua asiasta?

”RIKKAAN MIEHEN” JA ”LASARUKSEN” TUNNISTAMINEN

Tutki tekstiyhteyttä. Kenelle Jeesus puhui? Luuk. 16:14:ssä sanotaan: ”Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat häntä.”

Koska Jeesus puhui fariseusten kuullen, niin kertoiko hän todellisesta tapahtumasta vai käyttikö hän ainoastaan vertausta? Jeesuksen tavasta opettaa kansanjoukkoja me luemme: ”Ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään.” (Matt. 13:34) Näin ollen kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta täytyy olla vertaus.

Tämä vertaus oli ilmeisesti kohdistettu fariseuksille. Luokkana he olivat kuin tuo rikas mies. He rakastivat rahaa samoin kuin vaikutusvaltaa ja imartelevia arvonimiä. Jeesus sanoi heistä: ”Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä ’rabbi’.” – Matt. 23:5–7.

Fariseukset halveksivat toisia, etenkin veronkokoojia, porttoja ja muita, joilla oli sellainen maine, että he olivat syntisiä. (Luuk. 18:11, 12) Kerran, kun käskyläiset, jotka oli lähetetty pidättämään Jeesusta, palasivat takaisin tyhjin toimin, koska hänen opetuksensa oli tehnyt heihin niin suuren vaikutuksen, fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin eksytetyt? Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu.” – Joh. 7:47–49.

Vertauksessa kerjäläinen Lasarus edustaa näin ollen sopivasti niitä nöyriä ihmisiä, joita fariseukset halveksivat mutta jotka katuivat ja joista tuli Jeesuksen Kristuksen seuraajia. Jeesus osoitti, että nuo halveksitut syntiset pääsisivät katumuksensa takia Jumalan suosion asemaan, kun sen sijaan fariseukset ja muut huomattavat uskonnolliset johtajat luokkana menettäisivät sen. Hän sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.” – Matt. 21:31, 32.

”RIKKAAN MIEHEN” JA ”LASARUKSEN” KUOLEMA

Mitä sitten ”rikkaan miehen” ja ”Lasaruksen” kuolema merkitsee? Meidän ei tarvitse päätellä sen tarkoittavan kirjaimellista kuolemaa. Raamatussa käytettynä kuolema voi myös edustaa suurta muutosta yksilöitten olosuhteissa. Esimerkiksi: Ihmisten, joiden elämäntapa on Jumalan tahdon vastainen, sanotaan olevan ’kuolleita rikoksiin ja synteihin’. Mutta kun he saavat hyväksytyn aseman Jumalan edessä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina, heidän sanotaan tulleen ”eläviksi”. (Ef. 2:1, 5; Kol. 2:13) Samanaikaisesti sellaiset elävät ihmiset tulevat ”kuolleiksi” synnille. Me luemme: ”Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” – Room. 6:11.

Koska tämän Jeesuksen vertauksen ”rikas mies” ja ”Lasarus” ovat kumpikin selvästi vertauskuvallisia, niin johdonmukaisesti heidän kuolemansakin ovat vertauskuvallisia. Mutta missä mielessä he kuolevat?

Avain tämän kysymyksen vastaukseen on siinä, mitä Jeesus sanoi juuri ennen kuin hän alkoi kertoa vertausta: ”Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.” (Luuk. 16:18) Tällä lausunnolla ei ehkä näytä olevan mitään tekemistä vertauksen kanssa. Mutta asia ei ole niin.

Mooseksen lain takia Israelin kansa oli liittosuhteessa Jumalan kanssa, ja siksi siitä voitiin puhua hänen vaimonaan. Esimerkiksi Jer. 3:14:ssä Jumala puhuu kansasta uskottomana vaimona: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni [minusta itsestäni on tullut teidän aviomiesomistajanne, Um].” Kun sitten Jeesus tuli, niin juutalaisille tarjottiin mahdollisuus tulla osaksi hänen ”morsiantaan”. Siksi Johannes Kastaja sanoi opetuslapsilleen: ”Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen [Jeesuksen] tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” – Joh. 3:28–30.

Tullakseen osaksi Kristuksen ”morsianta” juutalaiset piti vapauttaa tämän lain alaisuudesta, joka teki heistä kuvaannollisesti puhuen Jumalan vaimon. Ilman sellaista vapautusta he eivät voineet päästä vaimon kaltaiseen suhteeseen Kristuksen kanssa, koska se olisi silloin ollut avionrikkoinen suhde. Room. 7:1–6:ssa olevat sanat vahvistavat tämän:

”Vai ettekö tiedä, veljet – minä puhun lain tunteville – että laki vallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää? Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.

”Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. . . . nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.”

Vaikka Jeesuksen Kristuksen kuolema oli se peruste, jolla juutalaiset voitiin vapauttaa lain alaisuudesta, niin katuvat yksilöt saattoivat jo ennen hänen kuolemaansa päästä suosittuun asemaan Jumalan edessä hänen Poikansa opetuslapsina. Johannes Kastajan ja Jeesuksen Kristuksen sanoma ja työ tekivät juutalaisille mahdolliseksi päästä Jumalan suosioon ja ehdolle taivaalliseen perintöön Kristuksen morsiamen jäseninä. Jeesus itse sanoikin: ”Johannes Kastajan päivistä tähän asti on taivasten valtakunta ollut se päämäärä, jota kohti ihmiset voimakkaasti ponnistelevat, ja ne, jotka voimakkaasti ponnistelevat, tarttuvat siihen.” – Matt. 11:12, Um.

Näin ollen Johannes Kastajan ja Jeesuksen Kristuksen työ ja sanoma alkoivat johtaa täydelliseen muutokseen vertauskuvallisen ”rikkaan miehen” ja ”Lasaruksen” olosuhteissa. Molemmat luokat kuolivat aikaisemmille olosuhteilleen. Katuva ”Lasarus”-luokka pääsi Jumalan suosion tilaan, kun sen sijaan ”rikkaan miehen” luokka joutui Jumalan epäsuosioon, koska se kieltäytyi itsepäisesti katumasta. Yhteen aikaan ”Lasarus”-luokka oli odottanut fariseuksilta ja muilta juutalaisuuden uskonnollisilta johtajilta hengellisiä ”muruja”, mutta Jeesuksen heille antama totuus tyydytti heidän hengelliset tarpeensa. Osoittaen, kuinka jyrkästi Jeesuksen varaama hengellinen ravinto erosi juutalaisuuden uskonnollisten johtajien varaamasta, Raamattu sanoo: ”Kansanjoukot [olivat] hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.” (Matt. 7:28, 29) Täydellinen muutos oli todella tapahtunut. Juutalaisuuden uskonnollisilla johtajilla ei osoitettu olevan mitään tarjottavaa ”Lasarus”-luokalle.

Helluntaipäivänä vuonna 33 olosuhteitten muutos saatettiin päätökseen. Siihen aikaan uusi liitto tuli vanhan lakiliiton tilalle. Ne, jotka katuivat ja tunnustivat Jeesuksen, vapautettiin silloin kokonaan vanhan lakiliiton alaisuudesta. He kuolivat sille. Tuona helluntaipäivänä nähtiin myös varma todistus siitä, että Jeesuksen Kristuksen opetuslapset oli korotettu paljon fariseusten ja muiden huomattavien uskonnollisten johtajien yläpuolelle. Eivät juutalaisuuden uskonnolliset johtajat vaan nämä opetuslapset saivat Jumalan hengen, joka teki heidät kykeneviksi puhumaan ”Jumalan suuria tekoja” varsin eri alueilta tulleitten ihmisten omilla kielillä. (Apt. 2:5–11) Mikä hämmästyttävä ilmaus tämä olikaan siitä, että heillä oli Jumalan siunaus ja hyväksymys! ”Lasarus”-luokka oli todella päässyt suosittuun asemaan tulemalla Suuremman Aabrahamin, Jehovan, hengelliseksi siemeneksi. Tätä kuvattiin ”helmalla”. – Vrt. Joh. 1:18.

Sen sijaan katumattomat fariseukset ja muut huomattavat uskonnolliset johtajat olivat kuolleet aikaisemmalle näennäisen suosion asemalleen. He olivat ”Haadeksessa”. Koska he pysyivät katumattomina, heidät eristettiin Jeesuksen uskollisista opetuslapsista, ikään kuin ”suuri juopa” olisi ollut heidän välissään. Se oli Jumalan muuttumattoman, vanhurskaan tuomion ”juopa”. Siitä me luemme Raamatusta: ”Sinun tuomiosi [on] niinkuin suuri syvyys.” – Ps. 36:7.

”RIKKAAN MIEHEN” VAIVAT

”Rikkaan miehen” luokkaa myös vaivattiin. Miten? Jumalan tulisilla tuomiosanomilla, joita Jeesuksen opetuslapset julistivat. – Vrt. Ilm. 14:10.

Ei voi olla epäilystäkään siitä, että Jeesuksen opetuslasten julistama sanoma vaivasi uskonnollisia johtajia. He koettivat epätoivoisesti lopettaa julistamisen. Kun Jeesuksen Kristuksen apostolit puolustautuivat huomattavien uskonnollisten miesten muodostaman juutalaisten korkeimman oikeuden edessä, ”viilsi se heidän [tuomareitten] sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät”. (Apt. 5:33) Myöhemmin opetuslapsi Stefanuksen puolustuspuheella oli samanlainen vaivaava vaikutus tuon tuomioistuimen jäseniin. ”Viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.” – Apt. 7:54.

Nämä uskonnolliset johtajat halusivat, että Jeesuksen opetuslapset olisivat tulleet ’jäähdyttämään heidän kieltänsä’. He halusivat ”Lasarus”-luokan jättävän Jumalan suosion ”helman” ja esittävän sanomansa sellaisella tavalla, että se ei olisi aiheuttanut heille hankaluuksia. He halusivat ”Lasarus”-luokan myös vesittävän Jumalan sanomaa, niin ettei se olisi pannut heidän ’viittä veljeään’, heidän uskonnollisia liittolaisiaan, ”vaivan paikkaan”. He eivät siis halunneet, että ketään heidän tovereistaan olisi vaivattu tuomiosanomilla.

Mutta, kuten Jeesuksen vertaus osoittaa, ei ”rikkaan miehen” luokkaa eikä sen uskonnollisia liittolaisia vapautettu ”Lasarus”-luokan julistaman sanoman piinaavista vaikutuksista. Herran Jeesuksen Kristuksen apostolit kieltäytyivät vesittämästä sanomaa. He kieltäytyivät lopettamasta opettamista Jeesuksen nimen perusteella. Heidän vastauksensa juutalaisten korkeimmalle oikeudelle kuului: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29.

Jos ”rikkaan miehen” uskonnolliset liittolaiset halusivat säästyä tältä vaivalta, se oli mahdollista heille. Heillä oli ”Mooses ja profeetat”, ts. heillä oli Mooseksen ja muiden muinaisten profeettojen kirjoittamat henkeytetyt Pyhät kirjoitukset. Nuo henkeytetyt kirjoitukset eivät kertaakaan viitanneet mihinkään kuolemanjälkeiseen kirjaimelliseen vaivan paikkaan, mutta ne sisälsivät kaiken, mikä oli välttämätöntä Jeesuksen tunnistamiseksi luvatuksi Messiaaksi eli Kristukseksi. (5. Moos. 18:15, 18, 19; 1. Piet. 1:10, 11) Jos siis ”rikkaan miehen” luokka ja hänen ’viisi veljeään’ olisivat kuunnelleet ”Moosesta ja profeettoja”, he olisivat ottaneet Jeesuksen vastaan Messiaana. Se olisi saattanut heidät ehdolle Jumalan suosion saamiseen ja suojellut heitä Jumalan tuomiosanoman piinaavilta vaikutuksilta.

KRISTIKUNNAN PITÄISI TIETÄÄ

Kristikunnan pappien ei pitäisi olla tietämättömiä tästä Jeesuksen vertauksen selityksestä. Huomattava protestanttinen raamatunselitysteos The Interpreter’s Bible kiinnittää huomion samankaltaiseen selitykseen. Se viittaa siihen, että monet raamatunselittäjät uskovat Jeesuksen sanojen olevan ”vertauskuvallinen liite, joka edellyttää varhaiskristillisyyden ja ortodoksijuutalaisuuden välistä ristiriitaa. Rikas mies ja hänen veljensä edustavat epäuskoisia juutalaisia. Jeesus joutuu vakuuttamaan, että he ovat itsepäisesti kieltäytyneet katumasta siitä huolimatta, että Raamattu selvästi todisti hänestä, ja ennustamaan, että hänen ylösnousemuksellaan ei ole heihin vaikutusta. On kuviteltavissa, että Luukas ja hänen lukijansa ymmärsivät nämä jakeet suunnilleen tällä tavalla.” Ja Luukkaan 16. luvun alaviitteessä katolilainen Jerusalem Bible myöntää, että kysymyksessä on ”kertomuksen muotoon puettu vertaus, joka ei viittaa mihinkään historialliseen henkilöön”. "



Kirjoittanut: Johanneksen_Poika


Kiitos hyvästä vastauksesta

JT-opin prinsiipeistä samaa mieltä.

et ole kirjoitti:

JT-opin prinsiipeistä samaa mieltä.

Jeesuksen messiaanisuus/ välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä, kuoleminen ihmisten syntien puolesta ,ylösnousemus...nämä perus elementit mitkä kuuluvat kristinuskoonkin. En hirveästi ole perehtynyt JT:iden muihin käytännön toimiin,että siitä en osaa sanoa paljoakaan...mutta joiltakin osin he tulkitsevat UT:ta oikeaoppisemmin kuin itseään kristityiksi kutsuvat.... esim tämä kuoleminen ja Jumalan ykseys-tapaukset.

JT oppi on oikeastaan sekoitus eri uskontoja, suuntaus juutalaisuuteen( usko Jumalaan joka on oikeasti yksi),kristinuskoa ( Kristus lunastusuhrina) ja zarahustralaisuutta ( usko ruumiin ylösnousemukseen, dualismi).

Elena kirjoitti:

Käsite on ollut jo muinaisissa kulttuureissa, Gilgameshissa, Homeroksen tarinoissa jne. Se perustuu osin ihmisen pelkoon ja syyllisyyden tuntoon, ja näistä kumpuavaan vihaan, ja mielikuvitus saattaa liioitella kauhukuvia, joista on syntynyt myös pelottavia tarinoita ihmiskunnan kirjoituksiin. Ikuisen rangaistuksen pelkoa on sitä enemmän mitä enemmän on kaikkea näihin ihmismielen pimeisiin puoliin liittyvää pahuutta, eli rakkauden läsnäolo puuttuu tai on vähäistä. Mutta täydellinen rakkaus (eli Jumala) karkottaa kaiken pelon, kuten UT opettaa lohdullisesti. Mitä enemmän rakkautta,sitä vähemmän pelkoa ja rangaistusta.

Tarkoitatko, ettei siinä ole ollenkaan kysymys uskosta ilmoitukseen, vaan kaikki on puhtaasti psykologisesti selitettävissä olevaa ja täysin spontaanisti syntynyttä? Mutta niinhän on koko juutalaisuuden syntykin, jos asiaa halutaan siitä näkökulmasta katsoa.

Moni ihminen maailmassa _uskoo_ psykologian pystyvän selittämään kaikki ihmisiä koskevat ilmiöt. He eivät _usko_ ilmoitukseen, vaan _uskovat_ psykologiaan. Heille ajatus Jumalasta on vain turha lisäoletus, jota ilman tullaan toimeen ja jolloin asiat muutuvat järjellä hallittaviksi (vaikka psykologisten teorioiden järjellisyydestä voi olla montaa mieltä).

Crypticall kirjoitti:

Tarkoitatko, ettei siinä ole ollenkaan kysymys uskosta ilmoitukseen, vaan kaikki on puhtaasti psykologisesti selitettävissä olevaa ja täysin spontaanisti syntynyttä? Mutta niinhän on koko juutalaisuuden syntykin, jos asiaa halutaan siitä näkökulmasta katsoa.

Moni ihminen maailmassa _uskoo_ psykologian pystyvän selittämään kaikki ihmisiä koskevat ilmiöt. He eivät _usko_ ilmoitukseen, vaan _uskovat_ psykologiaan. Heille ajatus Jumalasta on vain turha lisäoletus, jota ilman tullaan toimeen ja jolloin asiat muutuvat järjellä hallittaviksi (vaikka psykologisten teorioiden järjellisyydestä voi olla montaa mieltä).

Apt. 17:30 "Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus."

Uskon kyllä Raamatun ilmoitukseen, jossa on uuden liiton puolella niin pelastussanoma kuin kadotustuomionkin mahdollisuus. Silti ihmiskunnalla on ollut tietoisuus pahuudesta ja sen jopa äärimmäisistä seurauksista jo ennen Jeesuksen aikaa. Psykologia ei selitä kaikkea, mutta sekin voi toimia kuten muutkin tieteet, parhaimmillaan, hyvänä renkinä vaikkei pidä tieteitä korottaakaan Jumalan yläpuolelle, isännäksi. Esim. parantumisiltojen tapahtumia, joista on viime aikoinakin uutisoitu, ei tietääkseni ole psykologisesti selitetty muuta kuin puhuttu epämääräisesti jostain suggestiosta sen paremmin selittämättä siten, että se selitys vaikuttaisi pätevän oloiselta. Maailmankirjallisuudessa kyllä on olemassa erilaisia kulttuurisidonnaisia tuonela-kuvauksia, ihmisten yrityksiä ymmärtää tuonpuoleista.

Elena kirjoitti:

Apt. 17:30 "Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus."

Uskon kyllä Raamatun ilmoitukseen, jossa on uuden liiton puolella niin pelastussanoma kuin kadotustuomionkin mahdollisuus. Silti ihmiskunnalla on ollut tietoisuus pahuudesta ja sen jopa äärimmäisistä seurauksista jo ennen Jeesuksen aikaa. Psykologia ei selitä kaikkea, mutta sekin voi toimia kuten muutkin tieteet, parhaimmillaan, hyvänä renkinä vaikkei pidä tieteitä korottaakaan Jumalan yläpuolelle, isännäksi. Esim. parantumisiltojen tapahtumia, joista on viime aikoinakin uutisoitu, ei tietääkseni ole psykologisesti selitetty muuta kuin puhuttu epämääräisesti jostain suggestiosta sen paremmin selittämättä siten, että se selitys vaikuttaisi pätevän oloiselta. Maailmankirjallisuudessa kyllä on olemassa erilaisia kulttuurisidonnaisia tuonela-kuvauksia, ihmisten yrityksiä ymmärtää tuonpuoleista.

Ajatteletko siis siten, että koska Jumala on jo luomistyössään asettanut ihmisen sisimpään käsityksen vääryyden hirvittävästä palkkiosta, niin tuo käsitys eläisi eri kulttuurien perimätiedoissa? Näin ilmoitus vahvistaisi sen, mikä on ollut ihmiselle hänen sisimpänsä kätköissä tunnettua jo vuosituhansien ajan?

Silloinhan ilmoitus vain toisi julki sen, mitä ihmiskunta on sydämessään tiennyt oikeaksi jo aikaisemmin ja sillä voisi pyrkiä myös selittämään tuon ilmoituksen puhuttelevuutta. Mikään rakkaus ei poistaisikaan kadotustuomiota, muuten kuin henkilökohtaisesti niiltä, jotka ottavat vastaan tuon rakkauden?

JJBJ kirjoitti:

Jeesuksen messiaanisuus/ välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä, kuoleminen ihmisten syntien puolesta ,ylösnousemus...nämä perus elementit mitkä kuuluvat kristinuskoonkin. En hirveästi ole perehtynyt JT:iden muihin käytännön toimiin,että siitä en osaa sanoa paljoakaan...mutta joiltakin osin he tulkitsevat UT:ta oikeaoppisemmin kuin itseään kristityiksi kutsuvat.... esim tämä kuoleminen ja Jumalan ykseys-tapaukset.

JT oppi on oikeastaan sekoitus eri uskontoja, suuntaus juutalaisuuteen( usko Jumalaan joka on oikeasti yksi),kristinuskoa ( Kristus lunastusuhrina) ja zarahustralaisuutta ( usko ruumiin ylösnousemukseen, dualismi).

ruuan suhteen poikkeavat valtakristityistä, ainakin osittain. Eivät syö veriruokia. Eivätkä luovuta / ota vastaan verta.

Eivät kai vietä jouluakaan? vai?

Eivät käy armeijaa....
Ihan asiallisia piirteitä faktiskt..

JJBJ kirjoitti:

löysin Jehovan Todistajat-palstalta "valmiin vastauksen", oikeaoppisen Kirjoitusten perusteella ajatellun vastauksen kuvaukseen "Rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta", mikä on oman periaatteenikin mukainen vastaus(ja käsitykseni...muuten en itse JT-opin prinsiipeistä ole joiltakin osin samaa mieltä)

"KOSKA Haades on vain kuolleen ihmiskunnan yhteinen hauta, niin miksi Raamattu sanoo, että rikas mies oli vaivoissa Haadeksen tulessa? Osoittaako se, että Haades tai ainakin osa siitä on tulisen piinan eli vaivan paikka?

Helvetin tulen opettajat viittaavat innokkaasti tähän kertomukseen varmana todistuksena siitä, että pahoja todella odottaa helvetin vaiva. Näin tehdessään he kuitenkin unohtavat sellaiset selvät ja toistuvasti esitetyt Raamatun lausunnot kuin: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hes. 18:4, 19) Ja: ”Kuolleet eivät tiedä mitään.” (Saarn. 9:5) Nämä lausunnot eivät varmastikaan tue käsitystä, jonka mukaan ”kadotettuja sieluja” vaivataan tulisessa helvetissä.

Raamatun opetus kuolleitten tilasta jättää sen tähden monet kristikunnan papit tukalaan tilanteeseen. Juuri se kirja, johon he väittävät opetustensa perustuvan, Raamattu, on ristiriidassa heidän oppiensa kanssa. Kuitenkin he tietoisesti tai alitajuisesti tuntevat olevansa pakotettuja etsimään Raamatusta jotakin sellaista, millä voisivat todistaa väitteensä, ja näin he sokaisevat itsensä ja toiset näkemästä totuutta. Usein tämä tapahtuu tahallisesti.

Toisaalta vilpittömät totuuden etsijät haluavat tietää, mikä on oikein. He käsittävät, että he vain pettäisivät itsensä, jos he hylkäisivät osia Jumalan sanasta samalla, kun he väittäisivät uskomuksiensa perustuvan muihin Raamatun osiin. He haluavat tietää, mitä Raamattu todella sanoo kuolleitten tilasta. Ja täydentääkseen kuvan he haluavat tietää, mikä merkitys on sillä, mitä on sanottu rikkaasta miehestä, joka oli vaivoissa Haadeksessa, ja miten se sopii yhteen muun Raamatun kanssa.

Jeesus Kristus nimittäin puhui rikkaasta miehestä ja myös Lasarus-nimisestä kerjäläisestä. Luuk. 16:19–31 esittää hänen sanansa, ja ne kuuluvat:

”Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan.

”Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa [Haadeksessa, Um], vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’ Mutta Aabraham sanoi: ’Poikani, muista, että sinä eläissäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’ Hän sanoi: ’Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan’. Mutta Aabraham sanoi: ’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä’. Niin hän sanoi: ’Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen’. Mutta Aabraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.”

Huomaa, mitä rikkaasta miehestä sanotaan. Miksi hän oli vaivoissa Haadeksessa? Mitä hän oli tehnyt? Jeesus ei sanonut, että rikas mies vietti huonoa elämää, vai sanoiko? Jeesus sanoi vain, että mies oli rikas, pukeutui hyvin ja vietti ylellisiä juhlia. Ansaitseeko sellainen elämäntapa itsessään rangaistukseksi piinan? Tosin rikkaan miehen asenne Lasarus-kerjäläistä kohtaan merkitsi vakavaa laiminlyöntiä. Rikas mies ei tuntenut sääliä häntä kohtaan. Mutta oliko tämä riittävä peruste niin suuren eron tekemiselle hänen ja Lasaruksen välille?

Ajattele, mitä Jeesus sanoi Lasaruksesta. Onko kertomuksessa mitään, mikä saisi meidät päättelemään, että jos tilanne olisi muuttunut päinvastaiseksi, niin Lasarus olisi ollut myötätuntoinen mies? Luemmeko, että Lasarus oli tunnettu hyvistä teoistaan Jumalan edessä ja että hän sen takia pääsi ”Aabrahamin helmaan”, ts. Jumalan suosion tilaan? Jeesus ei sanonut niin. Hän kuvaili Lasaruksen vain sairaaksi kerjäläiseksi.

Onko siis johdonmukaista päätellä, että kaikki sairaat kerjäläiset saavat kuollessaan Jumalan siunauksen, kun taas kaikki rikkaat miehet menevät tietoisen vaivan paikkaan? Ei suinkaan. Kerjääminen ei itsessään ole mikään todistus Jumalan suosiosta. Päinvastoin Raamatussa on harras pyyntö: ”Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna.” (Sananl. 30:8) Ja omasta ajastaan kuningas Daavid kirjoitti: ”En ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” – Ps. 37:25.

Jos me käsitämme Jeesuksen sanat kirjaimellisesti, niin meidän pitäisi tehdä muitakin johtopäätöksiä, jotka tekisivät tämän vertauksen hyvin oudoksi. Meidän tulisi mm. päätellä, että ne, jotka iloitsevat taivaan autuudesta, ovat sellaisessa asemassa, että he voivat nähdä ne, jotka kärsivät vaivaa Haadeksessa, ja puhua heidän kanssaan, että sormenpäässä pysyvä vesi ei haihdu Haadeksen tulessa ja että vaikka Haadeksen vaiva on ankara, pelkkä vesipisara toisi helpotusta kärsivälle.

Kuulostavatko nämä kohdat kirjaimellisesti ymmärrettyinä järkeviltä? Vai tuntuuko sinusta sen sijaan, että se, mitä Jeesus puhui, ei ollut tarkoitettu käsitettäväksi kirjaimellisesti? Onko mitään keinoa varmistautua asiasta?

”RIKKAAN MIEHEN” JA ”LASARUKSEN” TUNNISTAMINEN

Tutki tekstiyhteyttä. Kenelle Jeesus puhui? Luuk. 16:14:ssä sanotaan: ”Tämän kaiken kuulivat fariseukset, jotka olivat rahanahneita, ja he ivasivat häntä.”

Koska Jeesus puhui fariseusten kuullen, niin kertoiko hän todellisesta tapahtumasta vai käyttikö hän ainoastaan vertausta? Jeesuksen tavasta opettaa kansanjoukkoja me luemme: ”Ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään.” (Matt. 13:34) Näin ollen kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta täytyy olla vertaus.

Tämä vertaus oli ilmeisesti kohdistettu fariseuksille. Luokkana he olivat kuin tuo rikas mies. He rakastivat rahaa samoin kuin vaikutusvaltaa ja imartelevia arvonimiä. Jeesus sanoi heistä: ”Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä ’rabbi’.” – Matt. 23:5–7.

Fariseukset halveksivat toisia, etenkin veronkokoojia, porttoja ja muita, joilla oli sellainen maine, että he olivat syntisiä. (Luuk. 18:11, 12) Kerran, kun käskyläiset, jotka oli lähetetty pidättämään Jeesusta, palasivat takaisin tyhjin toimin, koska hänen opetuksensa oli tehnyt heihin niin suuren vaikutuksen, fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin eksytetyt? Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu.” – Joh. 7:47–49.

Vertauksessa kerjäläinen Lasarus edustaa näin ollen sopivasti niitä nöyriä ihmisiä, joita fariseukset halveksivat mutta jotka katuivat ja joista tuli Jeesuksen Kristuksen seuraajia. Jeesus osoitti, että nuo halveksitut syntiset pääsisivät katumuksensa takia Jumalan suosion asemaan, kun sen sijaan fariseukset ja muut huomattavat uskonnolliset johtajat luokkana menettäisivät sen. Hän sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.” – Matt. 21:31, 32.

”RIKKAAN MIEHEN” JA ”LASARUKSEN” KUOLEMA

Mitä sitten ”rikkaan miehen” ja ”Lasaruksen” kuolema merkitsee? Meidän ei tarvitse päätellä sen tarkoittavan kirjaimellista kuolemaa. Raamatussa käytettynä kuolema voi myös edustaa suurta muutosta yksilöitten olosuhteissa. Esimerkiksi: Ihmisten, joiden elämäntapa on Jumalan tahdon vastainen, sanotaan olevan ’kuolleita rikoksiin ja synteihin’. Mutta kun he saavat hyväksytyn aseman Jumalan edessä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina, heidän sanotaan tulleen ”eläviksi”. (Ef. 2:1, 5; Kol. 2:13) Samanaikaisesti sellaiset elävät ihmiset tulevat ”kuolleiksi” synnille. Me luemme: ”Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” – Room. 6:11.

Koska tämän Jeesuksen vertauksen ”rikas mies” ja ”Lasarus” ovat kumpikin selvästi vertauskuvallisia, niin johdonmukaisesti heidän kuolemansakin ovat vertauskuvallisia. Mutta missä mielessä he kuolevat?

Avain tämän kysymyksen vastaukseen on siinä, mitä Jeesus sanoi juuri ennen kuin hän alkoi kertoa vertausta: ”Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.” (Luuk. 16:18) Tällä lausunnolla ei ehkä näytä olevan mitään tekemistä vertauksen kanssa. Mutta asia ei ole niin.

Mooseksen lain takia Israelin kansa oli liittosuhteessa Jumalan kanssa, ja siksi siitä voitiin puhua hänen vaimonaan. Esimerkiksi Jer. 3:14:ssä Jumala puhuu kansasta uskottomana vaimona: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni [minusta itsestäni on tullut teidän aviomiesomistajanne, Um].” Kun sitten Jeesus tuli, niin juutalaisille tarjottiin mahdollisuus tulla osaksi hänen ”morsiantaan”. Siksi Johannes Kastaja sanoi opetuslapsilleen: ”Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen [Jeesuksen] tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” – Joh. 3:28–30.

Tullakseen osaksi Kristuksen ”morsianta” juutalaiset piti vapauttaa tämän lain alaisuudesta, joka teki heistä kuvaannollisesti puhuen Jumalan vaimon. Ilman sellaista vapautusta he eivät voineet päästä vaimon kaltaiseen suhteeseen Kristuksen kanssa, koska se olisi silloin ollut avionrikkoinen suhde. Room. 7:1–6:ssa olevat sanat vahvistavat tämän:

”Vai ettekö tiedä, veljet – minä puhun lain tunteville – että laki vallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää? Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.

”Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. . . . nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.”

Vaikka Jeesuksen Kristuksen kuolema oli se peruste, jolla juutalaiset voitiin vapauttaa lain alaisuudesta, niin katuvat yksilöt saattoivat jo ennen hänen kuolemaansa päästä suosittuun asemaan Jumalan edessä hänen Poikansa opetuslapsina. Johannes Kastajan ja Jeesuksen Kristuksen sanoma ja työ tekivät juutalaisille mahdolliseksi päästä Jumalan suosioon ja ehdolle taivaalliseen perintöön Kristuksen morsiamen jäseninä. Jeesus itse sanoikin: ”Johannes Kastajan päivistä tähän asti on taivasten valtakunta ollut se päämäärä, jota kohti ihmiset voimakkaasti ponnistelevat, ja ne, jotka voimakkaasti ponnistelevat, tarttuvat siihen.” – Matt. 11:12, Um.

Näin ollen Johannes Kastajan ja Jeesuksen Kristuksen työ ja sanoma alkoivat johtaa täydelliseen muutokseen vertauskuvallisen ”rikkaan miehen” ja ”Lasaruksen” olosuhteissa. Molemmat luokat kuolivat aikaisemmille olosuhteilleen. Katuva ”Lasarus”-luokka pääsi Jumalan suosion tilaan, kun sen sijaan ”rikkaan miehen” luokka joutui Jumalan epäsuosioon, koska se kieltäytyi itsepäisesti katumasta. Yhteen aikaan ”Lasarus”-luokka oli odottanut fariseuksilta ja muilta juutalaisuuden uskonnollisilta johtajilta hengellisiä ”muruja”, mutta Jeesuksen heille antama totuus tyydytti heidän hengelliset tarpeensa. Osoittaen, kuinka jyrkästi Jeesuksen varaama hengellinen ravinto erosi juutalaisuuden uskonnollisten johtajien varaamasta, Raamattu sanoo: ”Kansanjoukot [olivat] hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.” (Matt. 7:28, 29) Täydellinen muutos oli todella tapahtunut. Juutalaisuuden uskonnollisilla johtajilla ei osoitettu olevan mitään tarjottavaa ”Lasarus”-luokalle.

Helluntaipäivänä vuonna 33 olosuhteitten muutos saatettiin päätökseen. Siihen aikaan uusi liitto tuli vanhan lakiliiton tilalle. Ne, jotka katuivat ja tunnustivat Jeesuksen, vapautettiin silloin kokonaan vanhan lakiliiton alaisuudesta. He kuolivat sille. Tuona helluntaipäivänä nähtiin myös varma todistus siitä, että Jeesuksen Kristuksen opetuslapset oli korotettu paljon fariseusten ja muiden huomattavien uskonnollisten johtajien yläpuolelle. Eivät juutalaisuuden uskonnolliset johtajat vaan nämä opetuslapset saivat Jumalan hengen, joka teki heidät kykeneviksi puhumaan ”Jumalan suuria tekoja” varsin eri alueilta tulleitten ihmisten omilla kielillä. (Apt. 2:5–11) Mikä hämmästyttävä ilmaus tämä olikaan siitä, että heillä oli Jumalan siunaus ja hyväksymys! ”Lasarus”-luokka oli todella päässyt suosittuun asemaan tulemalla Suuremman Aabrahamin, Jehovan, hengelliseksi siemeneksi. Tätä kuvattiin ”helmalla”. – Vrt. Joh. 1:18.

Sen sijaan katumattomat fariseukset ja muut huomattavat uskonnolliset johtajat olivat kuolleet aikaisemmalle näennäisen suosion asemalleen. He olivat ”Haadeksessa”. Koska he pysyivät katumattomina, heidät eristettiin Jeesuksen uskollisista opetuslapsista, ikään kuin ”suuri juopa” olisi ollut heidän välissään. Se oli Jumalan muuttumattoman, vanhurskaan tuomion ”juopa”. Siitä me luemme Raamatusta: ”Sinun tuomiosi [on] niinkuin suuri syvyys.” – Ps. 36:7.

”RIKKAAN MIEHEN” VAIVAT

”Rikkaan miehen” luokkaa myös vaivattiin. Miten? Jumalan tulisilla tuomiosanomilla, joita Jeesuksen opetuslapset julistivat. – Vrt. Ilm. 14:10.

Ei voi olla epäilystäkään siitä, että Jeesuksen opetuslasten julistama sanoma vaivasi uskonnollisia johtajia. He koettivat epätoivoisesti lopettaa julistamisen. Kun Jeesuksen Kristuksen apostolit puolustautuivat huomattavien uskonnollisten miesten muodostaman juutalaisten korkeimman oikeuden edessä, ”viilsi se heidän [tuomareitten] sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät”. (Apt. 5:33) Myöhemmin opetuslapsi Stefanuksen puolustuspuheella oli samanlainen vaivaava vaikutus tuon tuomioistuimen jäseniin. ”Viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.” – Apt. 7:54.

Nämä uskonnolliset johtajat halusivat, että Jeesuksen opetuslapset olisivat tulleet ’jäähdyttämään heidän kieltänsä’. He halusivat ”Lasarus”-luokan jättävän Jumalan suosion ”helman” ja esittävän sanomansa sellaisella tavalla, että se ei olisi aiheuttanut heille hankaluuksia. He halusivat ”Lasarus”-luokan myös vesittävän Jumalan sanomaa, niin ettei se olisi pannut heidän ’viittä veljeään’, heidän uskonnollisia liittolaisiaan, ”vaivan paikkaan”. He eivät siis halunneet, että ketään heidän tovereistaan olisi vaivattu tuomiosanomilla.

Mutta, kuten Jeesuksen vertaus osoittaa, ei ”rikkaan miehen” luokkaa eikä sen uskonnollisia liittolaisia vapautettu ”Lasarus”-luokan julistaman sanoman piinaavista vaikutuksista. Herran Jeesuksen Kristuksen apostolit kieltäytyivät vesittämästä sanomaa. He kieltäytyivät lopettamasta opettamista Jeesuksen nimen perusteella. Heidän vastauksensa juutalaisten korkeimmalle oikeudelle kuului: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29.

Jos ”rikkaan miehen” uskonnolliset liittolaiset halusivat säästyä tältä vaivalta, se oli mahdollista heille. Heillä oli ”Mooses ja profeetat”, ts. heillä oli Mooseksen ja muiden muinaisten profeettojen kirjoittamat henkeytetyt Pyhät kirjoitukset. Nuo henkeytetyt kirjoitukset eivät kertaakaan viitanneet mihinkään kuolemanjälkeiseen kirjaimelliseen vaivan paikkaan, mutta ne sisälsivät kaiken, mikä oli välttämätöntä Jeesuksen tunnistamiseksi luvatuksi Messiaaksi eli Kristukseksi. (5. Moos. 18:15, 18, 19; 1. Piet. 1:10, 11) Jos siis ”rikkaan miehen” luokka ja hänen ’viisi veljeään’ olisivat kuunnelleet ”Moosesta ja profeettoja”, he olisivat ottaneet Jeesuksen vastaan Messiaana. Se olisi saattanut heidät ehdolle Jumalan suosion saamiseen ja suojellut heitä Jumalan tuomiosanoman piinaavilta vaikutuksilta.

KRISTIKUNNAN PITÄISI TIETÄÄ

Kristikunnan pappien ei pitäisi olla tietämättömiä tästä Jeesuksen vertauksen selityksestä. Huomattava protestanttinen raamatunselitysteos The Interpreter’s Bible kiinnittää huomion samankaltaiseen selitykseen. Se viittaa siihen, että monet raamatunselittäjät uskovat Jeesuksen sanojen olevan ”vertauskuvallinen liite, joka edellyttää varhaiskristillisyyden ja ortodoksijuutalaisuuden välistä ristiriitaa. Rikas mies ja hänen veljensä edustavat epäuskoisia juutalaisia. Jeesus joutuu vakuuttamaan, että he ovat itsepäisesti kieltäytyneet katumasta siitä huolimatta, että Raamattu selvästi todisti hänestä, ja ennustamaan, että hänen ylösnousemuksellaan ei ole heihin vaikutusta. On kuviteltavissa, että Luukas ja hänen lukijansa ymmärsivät nämä jakeet suunnilleen tällä tavalla.” Ja Luukkaan 16. luvun alaviitteessä katolilainen Jerusalem Bible myöntää, että kysymyksessä on ”kertomuksen muotoon puettu vertaus, joka ei viittaa mihinkään historialliseen henkilöön”. "



Kirjoittanut: Johanneksen_Poika


Kiitos hyvästä vastauksesta

Kirjoituksesi on todella hyvä ja perusteltu. Meillä on samantapainen käsitys aiheesta. Jeesus oli todellakin hyvin paljon vertauskuvia käyttävä puhuja, jonka sanoja on tarpeettomasti otettu liian kirjaimellisesti, ja tästä on syntynyt turhia tuomioita ihmisille, jopa uskontojen uhreja, ja helvetillä pelottelemalla muutenkin saatu ihmisiä kaikkoamaan evankeliumin ääreltä sen sijaan että olisi inspiroitu heitä perehtymään sen hyvään sanomaan. Kristikunta on tässä suhteessa aika monitulkintainen.

Esimerkkejä Raamatun vertauskuvallisista ilmaisuista, käsitteistä kuolema ja helvetti:


Room. 5: 12 Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä.

Room. 5: 14 Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva.

Luuk. 9: 60 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa."


Matt. 5: 29 Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.


Tästä viimeksimainitusta voidaan päätellä, että Jeesus käytti tässä jonkinlaista psykologista shokkiterapiaa jotta ihmiset eivät joutuisi kokemaan huonoa kohtaloa elämässään. Eihän hän, joka paransi sokeita, kuuroja, rampoja ja muita sairaita tarkoittanut kehotusta kirjaimellisesti otettavaksi. Eihän konkreettisesti toinen silmä yksistään mihinkään viettele, tässäkin on aivan selvä metafora. Nykyaikaan liitettynä voisi ajatella vertauskuvallisesti kirurgista operaatiota, jossa lääkäri joutuu poistamaan jonkin osan jotta ihmisen yleisterveys pelastettaisiin. Jeesus opetti helvetin vastakohtana Elämään pääsemistä, jolle yhtenä synonyymina on Jumalan valtakunta (metafora sekin), eli elämä Kristuksen yhteydessä, ja tämä viittaa vahvasti maanpäälliseen elämään, jossa ihminen on uusi luomus, eli mielenmuutoksen prosessiin tullut kääntynyt ihminen. Myös kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on mitä ilmeisimmin vertaus, kuten päättelet aivan oikein. Jos niin sitä ei ymmärrä, niin voisi kuvitella tosiaan että kaikki rikkaat joutuvat vaivan paikkaan ikuiseen piinaan. Kuitenkin kertomus rikkaasta nuorukaisestakin osoittaa, ettei Jeesus tuominnut rikkautta sinänsä. Olihan Jumalan runsaasti siunaama Salomokin rikas, mutta ei sellainen kuin Lasaruksen tuttava, vaan suopea ja avulias huono-osaisia kohtaan. Tuo rinnastus katumattomaan uskonnolliseen, omavanhurskaaseen yläluokkaan on osuva. Kertomus on todellakin kuva kahdesta juutalaisesta ihmistyypistä, jotka joutuivat sinne Haadekseen, ei Gehennaan, ja Jeesus käytti kertomusta opetustarkoitukseen, havainnollistaakseen minkä tyyppinen ihminen on otollinen pelastukseen, nöyrä ja uskoon tulolle altis, ja katuva. Ja näitä ihmisiä tosiaan oli jo Johannes Kastajan aikana, hänen joka julisti taivasten valtakuntaa, joka oli tullut lähelle.

Tässä eräs näkökulma teemaan, Malakian kirjaan liittyen.

In Malachi 4:1-3, this prophet speaking of the Day of the Lord, says,"For, behold, the day cometh, that shall burn as an oven; and all the proud, yea, and all that do wickedly, shall be stubble; and the day that cometh shall burn them up saith the Lord of hosts, that it will leave them neither root nor branch..." SRSR see's this as more evidence that the Bible may originally have meant that the "damned" will be permanently terminated, not eternally tortured and

this is perhaps more in tune with a loving and just God.

http://www.srsr.org/favorite.htm

esimerkiksi kirjoitti:

ruuan suhteen poikkeavat valtakristityistä, ainakin osittain. Eivät syö veriruokia. Eivätkä luovuta / ota vastaan verta.

Eivät kai vietä jouluakaan? vai?

Eivät käy armeijaa....
Ihan asiallisia piirteitä faktiskt..

Eivät taida viettää joulua.
En tunne kovin hyvin, olen toki jutellut joskus,
ihan kiinnostuksesta heidän ajatusmaailmaansa.
Ja siitäkin syystä, etten henno käännyttää ovelta pois.
Yleensä se on lopunajan julistusta, niinkuin kristityillä yleensäkin, täällä ainakin.

Olin vähän ihmeissäni tuosta Lasarus jutusta, piti lukea kahteen kertaan, että missäs nyt mennään.
Mutta ilmeisesti olet sama kuin ennenkin. :)

Crypticall kirjoitti:

Ajatteletko siis siten, että koska Jumala on jo luomistyössään asettanut ihmisen sisimpään käsityksen vääryyden hirvittävästä palkkiosta, niin tuo käsitys eläisi eri kulttuurien perimätiedoissa? Näin ilmoitus vahvistaisi sen, mikä on ollut ihmiselle hänen sisimpänsä kätköissä tunnettua jo vuosituhansien ajan?

Silloinhan ilmoitus vain toisi julki sen, mitä ihmiskunta on sydämessään tiennyt oikeaksi jo aikaisemmin ja sillä voisi pyrkiä myös selittämään tuon ilmoituksen puhuttelevuutta. Mikään rakkaus ei poistaisikaan kadotustuomiota, muuten kuin henkilökohtaisesti niiltä, jotka ottavat vastaan tuon rakkauden?

Muinaisissa kulttuureissakin ihmisiä askarrutti kuoleman jälkeinen elämä. Esim. Gilgamesh-eepoksessa joka on kirjoitettu ennen Raamattua sumerilaisten toimesta, on erilaisia kuvitelmia ja hämäriä aavistuksia tuonpuoleisesta,manalasta, sekä palkkioita että rangaistuksia luvassa. . Minusta näyttää kuitenkin, että mitään hirveää ikuista rangaistusta yleisesti ottaen maailman ihmisten enemmistölle ainakaan ei ollut odotettavissa, mutta erilaisten ihmisten kohtalot tuonpuoleisessa vaihtelivat henkilön ja hänen tekojensa ja kulttuuriyhteisönsä arvostusten mukaan. Myös Genesiksen alku muistuttaa myyttistä kertomusta. Se ei kuitenkaan vie siltä totuusarvoa, sillä muinaisille ihmisille piti ilmaista asioita heidän elinpiirinsä ja kokemu
stensa tasoisesti ja sen ajan käsittein.

Syntiinlankemuksen takia syyllisyydentunto tuli koko ihmiskunnan osaksi (Adam = ihmiskunta). Tähän ahdinkoon ilmestyi Jumala, joka valitsemansa kansan kautta alkoi puhua, tähtäimenään aikojen saatossa koko ihmiskunnan pelastus totaaliselta kuolemalta ja tuholta. Varhainen ihmiskunta oli viattomampi. Syntiinlankeemuksen ja sen seurausten myötä Jumalan ilmoituksen aika oli tullut. Paratiisin ihmiselle ei kadotustuomiota ollut, sen aika oli vasta kun ihminen alkoi tietoisesti rikkoa Jumalaansa vastaan, ja mitä enemmän ihminen oppi tuntemaan Jumalan tahtoa, sitä suuremmalla syyllä kadotustuomion oikeutus lisääntyi, sillä synnin teko tietoisesti on pahempaa kuin tiedostamatta tehty vääryys.
En näe kristinuskossakaan niin suurta kadotustuomiota kuin jotkut ikuisella rangaistuksella pelottelijat antavat ymmärtää.
Jeesus käytti joskus voimakkaita ja hätkähdyttäviäkäin vertauskuvia, jotta olisi kääntänyt yksittäisen ihmisen sisäisen kehityksen suunnan tämän ihmisen omaksi parhaaksi.