Olemme suunnitelleet remonttia osakkeeseemme monta vuotta. Meillä on avioehto ja osake on molempien nimissä. Remonttia varten piti ottaa lainaa, mutta mieheni edesmenneeltä isältä jäi perintöä sen verran, että saamme remontin rehtyä mieheni perimällä rahalla.
Mieheni on sitä mieltä, että minun tulee maksaa remontista puolet, koska omistamme asunnon yhdessä, ts. ottaa lainaosuus yksin ja hän maksaa perinnöllä oman osuutensa. Tätä hän perustelee avioerolla (JOS se joskus tulee..)eli silloin hyötyisin osituksessa hänen maksamastaan remontista, ellen olisi maksanut puolikasta.
Päätös on jo itselleni selvä, mutta haluaisin muiden mielipiteitä - ja monilta! Kerron myöhemmin ratkaisustani.
Remontin kulujen jako
Hanna
89
6476
Vastaukset
- anteliaampi Hanna
Olet tehnyt päätöksesi, mutta pihtaat etkä kerro sitä. Miksi haluat kuulla muiden mielipiteen ensin?
Osake on teidän molempien "nimissä" ts. molempien omistuksessa. Miksi pelkäät käyttää sanaa omistaa?
Koska asunto on yhteinen, myös remontti on yhteinen. Miehesi maksaa oman osuutensa perinnöllään tai millä sitten maksaakin ja sinä maksatt oman osuutesi omilla rahoillasi, ja jos niitä ei ole, niin lainalla. En näe tuossa mitään kummallista. Se on vieläpä oikeudenmukaista.- Hanna
Ymmärrän mieheni perustelut. Mielestäni avioliitto ei kuitenkaan ole liikesuhde, jossa tuotetaan voittoa tai tappiota.
Olen valmis ottamaan tuon lainan (kyse ei ole suuresta summasta, 10 000e/yhteensä), mutta tuntuu tyhmältä maksaa korkoja lainasta, koska taloudessa olisi rahaa käteismaksuun.
Lainanlyhennys ja korko vie tilistäni kuukausittain ison osan muihin laskuihin ja ruokakuluihin riittävää rahaa. Tähän saakka olemme maksaneet sovitut laskut kumpikin omalta tililtämme, eli kun alan lyhentää remonttilainaosuuttani, mieheni saamien laskujen määrä kasvaa.
Kiitos mielipiteestäsi, vastatkaa lisää! - oleva raha
Hanna kirjoitti:
Ymmärrän mieheni perustelut. Mielestäni avioliitto ei kuitenkaan ole liikesuhde, jossa tuotetaan voittoa tai tappiota.
Olen valmis ottamaan tuon lainan (kyse ei ole suuresta summasta, 10 000e/yhteensä), mutta tuntuu tyhmältä maksaa korkoja lainasta, koska taloudessa olisi rahaa käteismaksuun.
Lainanlyhennys ja korko vie tilistäni kuukausittain ison osan muihin laskuihin ja ruokakuluihin riittävää rahaa. Tähän saakka olemme maksaneet sovitut laskut kumpikin omalta tililtämme, eli kun alan lyhentää remonttilainaosuuttani, mieheni saamien laskujen määrä kasvaa.
Kiitos mielipiteestäsi, vastatkaa lisää!nyt vaan ei satu olemaan sinun!
Miehesi tulee pysyä tiukkana siitä, ettei ota sinun osanasi olevia laskuja maksaakseen, koskapa sehän se väärin olisi, jos mikä. Perintö haihtuisi kuin tuhka tuuleen (sinun hyödyksesi)
Koitas olla nainen isolla N;llä ja maksaa laskus itse, pihistät sitten vaan meikeistä, ja omista ylellisyys hankinnoistasi, vaatteista. Se, on oikein se. - pulliainen
oleva raha kirjoitti:
nyt vaan ei satu olemaan sinun!
Miehesi tulee pysyä tiukkana siitä, ettei ota sinun osanasi olevia laskuja maksaakseen, koskapa sehän se väärin olisi, jos mikä. Perintö haihtuisi kuin tuhka tuuleen (sinun hyödyksesi)
Koitas olla nainen isolla N;llä ja maksaa laskus itse, pihistät sitten vaan meikeistä, ja omista ylellisyys hankinnoistasi, vaatteista. Se, on oikein se.Avioliittolaki: kummankin tulee osallistua perheen elatukseen kykyjensä mukaan. Avioehto ei vaikuta tähän elatusvelvollisuuteen.
Siis, jos pariskunnassa toinen osapuoli joutuu taloudellisesti tiukemmalle, ja vieläpä yhteisestä sopimuksesta, tulee toisen osallistua elatukseen isommalla panoksella.
Diipa-daapa, ylläolevahan nyt on vain vinoilua, ja itse asiassa olen aloittajan toisen viestin kannalla, eli ei noita rahoja pitäisi ihan niin tarkkaan laskea kun on kerran naimisiin mennyt. Yhteisyritys. Tasa-arvo. - ei velvollisuutta
pulliainen kirjoitti:
Avioliittolaki: kummankin tulee osallistua perheen elatukseen kykyjensä mukaan. Avioehto ei vaikuta tähän elatusvelvollisuuteen.
Siis, jos pariskunnassa toinen osapuoli joutuu taloudellisesti tiukemmalle, ja vieläpä yhteisestä sopimuksesta, tulee toisen osallistua elatukseen isommalla panoksella.
Diipa-daapa, ylläolevahan nyt on vain vinoilua, ja itse asiassa olen aloittajan toisen viestin kannalla, eli ei noita rahoja pitäisi ihan niin tarkkaan laskea kun on kerran naimisiin mennyt. Yhteisyritys. Tasa-arvo.tuhlata perintöään vaimon eduksi. Piste.
- Hanna
ei velvollisuutta kirjoitti:
tuhlata perintöään vaimon eduksi. Piste.
en siis maksata miehelläni omia laskujani, vaan olen useita vuosia jo maksanut hänen nimellään olevan päiväkotilaskun (3 lapsesta) yhtä kk lukuunottamatta.
Eli enkö voi silloin, kun otan lainaa remonttiin, palauttaa mieheni nimellä olevan laskun hänen maksettavakseen?
Olen ehdottanut yhteistä tiliä, johon molempien palkka menisi, josta laskut ja muut juoksevat kulut maksettaisiin (en siis meikkaa..) Tällöin helpottuisi sekin, että saan ympäri vuoden kuulla siitä, kuinka teemme mm. kesälomareissut mieheni autolla, jonka hän tankkaa omalta tililtään..... Olen ymmärtänyt yhteisen tilin olevan melko yleinen käytäntö aviopareilla, jos molemmat käyvät töissä ja tienaavat suunnilleen saman verrn. - avioehdossa!
Hanna kirjoitti:
en siis maksata miehelläni omia laskujani, vaan olen useita vuosia jo maksanut hänen nimellään olevan päiväkotilaskun (3 lapsesta) yhtä kk lukuunottamatta.
Eli enkö voi silloin, kun otan lainaa remonttiin, palauttaa mieheni nimellä olevan laskun hänen maksettavakseen?
Olen ehdottanut yhteistä tiliä, johon molempien palkka menisi, josta laskut ja muut juoksevat kulut maksettaisiin (en siis meikkaa..) Tällöin helpottuisi sekin, että saan ympäri vuoden kuulla siitä, kuinka teemme mm. kesälomareissut mieheni autolla, jonka hän tankkaa omalta tililtään..... Olen ymmärtänyt yhteisen tilin olevan melko yleinen käytäntö aviopareilla, jos molemmat käyvät töissä ja tienaavat suunnilleen saman verrn.Avioehdon syvin olemus on sitä että kumpikin hoitaa puoliksi syntyvät kulut. En näe siinä yhteisen tilin mahdollisuutta.
Avioehdoton avioliitto sitten ihan erikseen. Siinähän on ihan sama kuinka kaiken jakaa, kun lopulta kaikki on kuitenkin puoliksi.
Nämä on kaksi aivan eri asiaa. - liitoissa on ideana
Hanna kirjoitti:
en siis maksata miehelläni omia laskujani, vaan olen useita vuosia jo maksanut hänen nimellään olevan päiväkotilaskun (3 lapsesta) yhtä kk lukuunottamatta.
Eli enkö voi silloin, kun otan lainaa remonttiin, palauttaa mieheni nimellä olevan laskun hänen maksettavakseen?
Olen ehdottanut yhteistä tiliä, johon molempien palkka menisi, josta laskut ja muut juoksevat kulut maksettaisiin (en siis meikkaa..) Tällöin helpottuisi sekin, että saan ympäri vuoden kuulla siitä, kuinka teemme mm. kesälomareissut mieheni autolla, jonka hän tankkaa omalta tililtään..... Olen ymmärtänyt yhteisen tilin olevan melko yleinen käytäntö aviopareilla, jos molemmat käyvät töissä ja tienaavat suunnilleen saman verrn.kuitenkin se että kukin saa käyttää OMAT rahansa niin kuin itse tahtoo.
Normaalit elämiseen tarkoitetut puoliksi, mutta ylimenevät omat /sijoitukset, voi jatko sijoittaa, tai tehdä mitä mielii...
Ei ole pakko tuhlata puolison leveämpään elämään, oman työnsä tuloksia/perintöjä. - avioehdottomassakin
liitoissa on ideana kirjoitti:
kuitenkin se että kukin saa käyttää OMAT rahansa niin kuin itse tahtoo.
Normaalit elämiseen tarkoitetut puoliksi, mutta ylimenevät omat /sijoitukset, voi jatko sijoittaa, tai tehdä mitä mielii...
Ei ole pakko tuhlata puolison leveämpään elämään, oman työnsä tuloksia/perintöjä.avioliitossa saa käyttää omat rahansa siten kuin mielii, ei niitä tarvitse puolison elintasoon käyttää. Ainoastaan sitten eron sattuessa joutuu tasingon maksuun...
- Hanna
avioehdossa! kirjoitti:
Avioehdon syvin olemus on sitä että kumpikin hoitaa puoliksi syntyvät kulut. En näe siinä yhteisen tilin mahdollisuutta.
Avioehdoton avioliitto sitten ihan erikseen. Siinähän on ihan sama kuinka kaiken jakaa, kun lopulta kaikki on kuitenkin puoliksi.
Nämä on kaksi aivan eri asiaa.avioerossa, jossa kumpikin saa sen, mitä omissa nimissään on ollut avioehtoa allekirjoittaessa tai mitä on avioliiton aikana hankkinut omiin nimiinsä (esim. autot). Mistään laskujen puolituksessa normaalissa kaupassa käynnin yhteydessä ei siinä ole kyse. Notaari nimenomaan mainitsi tästä avioehtoa kirjoitettaessa: arkipäivässä sitä ei tarvita, vaan vasta, jos ero tulee.
Hanna kirjoitti:
Ymmärrän mieheni perustelut. Mielestäni avioliitto ei kuitenkaan ole liikesuhde, jossa tuotetaan voittoa tai tappiota.
Olen valmis ottamaan tuon lainan (kyse ei ole suuresta summasta, 10 000e/yhteensä), mutta tuntuu tyhmältä maksaa korkoja lainasta, koska taloudessa olisi rahaa käteismaksuun.
Lainanlyhennys ja korko vie tilistäni kuukausittain ison osan muihin laskuihin ja ruokakuluihin riittävää rahaa. Tähän saakka olemme maksaneet sovitut laskut kumpikin omalta tililtämme, eli kun alan lyhentää remonttilainaosuuttani, mieheni saamien laskujen määrä kasvaa.
Kiitos mielipiteestäsi, vastatkaa lisää!Tämä on asia, mikä teidän sovittava... asiaa voidaan katsoa ja perustellakin kahtaalta.
1. Miehesi kanta, ja on sikäli oikeassa että avioehtoa (jonka TE olette sopineet) tehdään tyhjäksi (osin), jos toinen maksaa kokonaan remontin asunton josta sinä omistat 50%
2. Sinun kantasi, jota voidaan perustella avioliittolailla (elatusvelvollisuus puolisoista) ... vaikka tämä lähinnä tarkoittaa "ruokaa ja lämpöä", ei välttämättä uusia kaakeleita asuntoon jota omistat.
Mielestäni 10.000 EUR remontti ei niin suuri asia, että sen takia pitää "hiuksia halkoa" ... jos minä olisin ukkosi, niin maksaisin remontin ja sovitaan että sinä maksat seuraavan kun olet paremmissa varoissa (lainan lyhennyksen sijaan säästä seuraavaa rempattavaa kohdetta varten).
Toinen vaihtoehto on, ettet lainaa pankista... vaan mieheltäsi ilman korkoa. Siitä laaditaan asianmukainen velkakirja, eli maksat velkasi miehellesi vaikka 24kk päätä kertasuorituksena.- ole arkipäivää!
Hanna kirjoitti:
avioerossa, jossa kumpikin saa sen, mitä omissa nimissään on ollut avioehtoa allekirjoittaessa tai mitä on avioliiton aikana hankkinut omiin nimiinsä (esim. autot). Mistään laskujen puolituksessa normaalissa kaupassa käynnin yhteydessä ei siinä ole kyse. Notaari nimenomaan mainitsi tästä avioehtoa kirjoitettaessa: arkipäivässä sitä ei tarvita, vaan vasta, jos ero tulee.
Mitäs sitten teet jos miehesi esim, on suunnitellut sijoittaa rahansa johonkin, jota hän on aina haaveillut? ja pistääkin ne haisemaan=sijoittaa johonkin tavaraan/osakkeeseen/tai johonkin.
Milläs sitten tuupit noita maksujasi hänen maksettavakseen?
Ne perintörahathan ovat hänen, vaikka sinulla onkin kova hinku syödä ne. - antaa lainaa!
M36 kirjoitti:
Tämä on asia, mikä teidän sovittava... asiaa voidaan katsoa ja perustellakin kahtaalta.
1. Miehesi kanta, ja on sikäli oikeassa että avioehtoa (jonka TE olette sopineet) tehdään tyhjäksi (osin), jos toinen maksaa kokonaan remontin asunton josta sinä omistat 50%
2. Sinun kantasi, jota voidaan perustella avioliittolailla (elatusvelvollisuus puolisoista) ... vaikka tämä lähinnä tarkoittaa "ruokaa ja lämpöä", ei välttämättä uusia kaakeleita asuntoon jota omistat.
Mielestäni 10.000 EUR remontti ei niin suuri asia, että sen takia pitää "hiuksia halkoa" ... jos minä olisin ukkosi, niin maksaisin remontin ja sovitaan että sinä maksat seuraavan kun olet paremmissa varoissa (lainan lyhennyksen sijaan säästä seuraavaa rempattavaa kohdetta varten).
Toinen vaihtoehto on, ettet lainaa pankista... vaan mieheltäsi ilman korkoa. Siitä laaditaan asianmukainen velkakirja, eli maksat velkasi miehellesi vaikka 24kk päätä kertasuorituksena.Jospa hän haluaakin toteuttaa jonkin oman suunnitelmansa ja ostaa rahoilla jotain ihan muuta?
Siinä ei sitten auta rutistelut. Hänellä on oikeus tehdä niin. - anteliaampi hanna
Hanna kirjoitti:
Ymmärrän mieheni perustelut. Mielestäni avioliitto ei kuitenkaan ole liikesuhde, jossa tuotetaan voittoa tai tappiota.
Olen valmis ottamaan tuon lainan (kyse ei ole suuresta summasta, 10 000e/yhteensä), mutta tuntuu tyhmältä maksaa korkoja lainasta, koska taloudessa olisi rahaa käteismaksuun.
Lainanlyhennys ja korko vie tilistäni kuukausittain ison osan muihin laskuihin ja ruokakuluihin riittävää rahaa. Tähän saakka olemme maksaneet sovitut laskut kumpikin omalta tililtämme, eli kun alan lyhentää remonttilainaosuuttani, mieheni saamien laskujen määrä kasvaa.
Kiitos mielipiteestäsi, vastatkaa lisää!Avioliitto ei ole liikesuhde, mutta ne suurimmat riidat käydään rahasta. Ja varsinkin erovaiheessa sitten riidellään, jos sille päälle satutaan. Taloudellisella ylivallalla kiristäminen taitaa olla yleistä.
Kun teillä nyt kuitenkin on se avioehto, kannattaisi istua alas ja miettiä menojen kohdistusta tarkemmin. Jos teillä on kovin eri kokoiset tulot, on pienempituloinen joskus lirissä: hän ei pysty tai pystyy niukin naukin suoriutumaan sovituista kuluista (maksatteko kaiken puoliksi?) ja hänelle ei jää yhtään rahaa säästöön tai oman omaisuuden kartuttamiseen. yhteinen lomamatkakin saattaa viedä pienempituloisen ns. konkurssin partaalle.
Molemmille puolisoille pitäisi jäädä ns. omaa rahaa, jonka voi käyttää omiin kuluihinsa tai säästää. Monet pariskunnat tekevät niin, että menot jakaantuvat tulojen suhteessa. Onko teillä niin?
Voisit muuten lainata sen kymppitonnin mieheltäsi ja maksaa hänelle pienempää korkoa kuin mitä joutuisit maksamaan kulutusluotosta. Miltäs kuullostaa?
Sinuna pitäisin mielessä, että jos avioehto joskus kaivetaan esiin, miehesi tulee soveltamaan sitä millilleen. Ehkä. avioehdossa! kirjoitti:
Avioehdon syvin olemus on sitä että kumpikin hoitaa puoliksi syntyvät kulut. En näe siinä yhteisen tilin mahdollisuutta.
Avioehdoton avioliitto sitten ihan erikseen. Siinähän on ihan sama kuinka kaiken jakaa, kun lopulta kaikki on kuitenkin puoliksi.
Nämä on kaksi aivan eri asiaa.Onneksi ap. kirjoittaja jo oikaisi tätä harhaluuloasi... joka valitettavan yleinen.
Avioehto on siis sopimus, jolla yhtään mitään juridistamerkitystä vasta jos avioerotaan, tai kun toinen puoliso kuolee (ellei ehtoa tehty VAIN avioeronvaralta).
Avioehto ei muuta avioliittolaissa olevaa elatusvelvollisuutta puolisosta... ja vielä vähemmän se estää yhteisen käyttötilin avaamista arkisiin menoihin. Ja, jos nettotulot ovat eri suuret... tilille kuuluu kuukausittain laittaa rahaa tulojen suhteessa, se on oikeudenmukaista.
A:n nettotulot 3000 EUR/kk
B:n nettotulot 1000 EUR/kk
taloustilille tarvitaan 1000 EUR/kk, A maksaa 750 EUR/kk ja B osuutensa 250 EUR/kkantaa lainaa! kirjoitti:
Jospa hän haluaakin toteuttaa jonkin oman suunnitelmansa ja ostaa rahoilla jotain ihan muuta?
Siinä ei sitten auta rutistelut. Hänellä on oikeus tehdä niin..... kysymys on siitä, että VOI ... jos niin sopivat. Käsittääkseni yllä aloitin: "Tämä on asia, mikä teidän sovittava"
- itsellesi!
M36 kirjoitti:
Onneksi ap. kirjoittaja jo oikaisi tätä harhaluuloasi... joka valitettavan yleinen.
Avioehto on siis sopimus, jolla yhtään mitään juridistamerkitystä vasta jos avioerotaan, tai kun toinen puoliso kuolee (ellei ehtoa tehty VAIN avioeronvaralta).
Avioehto ei muuta avioliittolaissa olevaa elatusvelvollisuutta puolisosta... ja vielä vähemmän se estää yhteisen käyttötilin avaamista arkisiin menoihin. Ja, jos nettotulot ovat eri suuret... tilille kuuluu kuukausittain laittaa rahaa tulojen suhteessa, se on oikeudenmukaista.
A:n nettotulot 3000 EUR/kk
B:n nettotulot 1000 EUR/kk
taloustilille tarvitaan 1000 EUR/kk, A maksaa 750 EUR/kk ja B osuutensa 250 EUR/kkMikään ei estä alkuperäis esimerkin miehen sijoittamasta perintöään johonkin jonka hän haluaa omistaa. Perintöä ei ole pakko "syöttää" puolisolle ruokana.
Samoin, yhteistä tiliä ei ole pakko perustaa. Mikään laki ei siihen velvoita. - avioehto jos
M36 kirjoitti:
Onneksi ap. kirjoittaja jo oikaisi tätä harhaluuloasi... joka valitettavan yleinen.
Avioehto on siis sopimus, jolla yhtään mitään juridistamerkitystä vasta jos avioerotaan, tai kun toinen puoliso kuolee (ellei ehtoa tehty VAIN avioeronvaralta).
Avioehto ei muuta avioliittolaissa olevaa elatusvelvollisuutta puolisosta... ja vielä vähemmän se estää yhteisen käyttötilin avaamista arkisiin menoihin. Ja, jos nettotulot ovat eri suuret... tilille kuuluu kuukausittain laittaa rahaa tulojen suhteessa, se on oikeudenmukaista.
A:n nettotulot 3000 EUR/kk
B:n nettotulot 1000 EUR/kk
taloustilille tarvitaan 1000 EUR/kk, A maksaa 750 EUR/kk ja B osuutensa 250 EUR/kksitten on tarkoitus kaikki jakaa puoliksi kuten jos ei ehtoa olisi olemassakaan??????????????
Et oikein ole sisäistänyt tätä asiaa. - pulliainen
avioehto jos kirjoitti:
sitten on tarkoitus kaikki jakaa puoliksi kuten jos ei ehtoa olisi olemassakaan??????????????
Et oikein ole sisäistänyt tätä asiaa.että halutaan säilyttää ennen avioliittoa hankittu omaisuus ja avioliiton aikana saadut perinnöt ja lahjat niiden omistajalla.
Tiedä en, mut kuullut oon, että suurin osa avioehdoista kirjoitetaan noin.
Avioliiton aikana yhteistä omaisuutta kartutetaan ja arkea maksetaan sillä periaatteella, että se maksaa joka jaksaa. - pulliainen
itsellesi! kirjoitti:
Mikään ei estä alkuperäis esimerkin miehen sijoittamasta perintöään johonkin jonka hän haluaa omistaa. Perintöä ei ole pakko "syöttää" puolisolle ruokana.
Samoin, yhteistä tiliä ei ole pakko perustaa. Mikään laki ei siihen velvoita.ennen kuin yrität olla eri mieltä. Nyt onnistuit olemaan vain samaa mieltä.
- ja esimerkissä
pulliainen kirjoitti:
että halutaan säilyttää ennen avioliittoa hankittu omaisuus ja avioliiton aikana saadut perinnöt ja lahjat niiden omistajalla.
Tiedä en, mut kuullut oon, että suurin osa avioehdoista kirjoitetaan noin.
Avioliiton aikana yhteistä omaisuutta kartutetaan ja arkea maksetaan sillä periaatteella, että se maksaa joka jaksaa.alkuperäisellä oli kyseessä juuri se että mies oli perinyt vanhempansa, ja halusi säilyttää perintönsä.
(alkuperäinen yritti syödä sen päivittäiskuluissa väkisin) - toki olla
pulliainen kirjoitti:
ennen kuin yrität olla eri mieltä. Nyt onnistuit olemaan vain samaa mieltä.
samaa mieltä. vaikka kyllä minä tuossa mielipide eron silti näen. Lueppa koko ketju, niin aukeaa ajatus sinullekkin.
- pulliainen
avioehdossa! kirjoitti:
Avioehdon syvin olemus on sitä että kumpikin hoitaa puoliksi syntyvät kulut. En näe siinä yhteisen tilin mahdollisuutta.
Avioehdoton avioliitto sitten ihan erikseen. Siinähän on ihan sama kuinka kaiken jakaa, kun lopulta kaikki on kuitenkin puoliksi.
Nämä on kaksi aivan eri asiaa.Arjen raha-asioiden hoitamisessa ja avioehdon tekemisessä on hyvin löyhä yhteys.
Esim jos toinen puoliso on tuhlari, sen tarkemman kannattaa ottaa talous käsiinsä. Tuhlarille vain pieni tuhlaustili, tarkempi hoitaa laskut ja ostokset.
Jollekin nyt vaan sopii yhteinen tili, jollekin taas ei. Ei se minusta kuvaa edes parisuhteen hyvyyttä. - pulliainen
ja esimerkissä kirjoitti:
alkuperäisellä oli kyseessä juuri se että mies oli perinyt vanhempansa, ja halusi säilyttää perintönsä.
(alkuperäinen yritti syödä sen päivittäiskuluissa väkisin)Miehen pitäisi sijoittaa johonkin selvästi erilliseen asiaan, esim uuteen autoon tai osakkeisiin, jos haluaisi välttää ristiriidan.
Miehen asemassa minä ottaiin "riskin" ja sijoittaisin vain omia rahoja asuntoon. Riideltäisiin sitten kun ero tulee, sopii muutenkin riita paremmin siihen yhteyteen.
No, mitä nyt kukakin haluaa, eikä nämä niin yksinkertaisia asioita ole... minusta ehdoton "lainmukaisuus" ei ole se ainoa mahdollinen ohjenuora ongelmia ratkaistaessa. - LEIKIKSI
M36 kirjoitti:
Onneksi ap. kirjoittaja jo oikaisi tätä harhaluuloasi... joka valitettavan yleinen.
Avioehto on siis sopimus, jolla yhtään mitään juridistamerkitystä vasta jos avioerotaan, tai kun toinen puoliso kuolee (ellei ehtoa tehty VAIN avioeronvaralta).
Avioehto ei muuta avioliittolaissa olevaa elatusvelvollisuutta puolisosta... ja vielä vähemmän se estää yhteisen käyttötilin avaamista arkisiin menoihin. Ja, jos nettotulot ovat eri suuret... tilille kuuluu kuukausittain laittaa rahaa tulojen suhteessa, se on oikeudenmukaista.
A:n nettotulot 3000 EUR/kk
B:n nettotulot 1000 EUR/kk
taloustilille tarvitaan 1000 EUR/kk, A maksaa 750 EUR/kk ja B osuutensa 250 EUR/kkkoko avioehto, ja miehen oikeus säilyttää omaisuutensa?
En olis susta uskonut, m 36. - en riskeeraisi
pulliainen kirjoitti:
Miehen pitäisi sijoittaa johonkin selvästi erilliseen asiaan, esim uuteen autoon tai osakkeisiin, jos haluaisi välttää ristiriidan.
Miehen asemassa minä ottaiin "riskin" ja sijoittaisin vain omia rahoja asuntoon. Riideltäisiin sitten kun ero tulee, sopii muutenkin riita paremmin siihen yhteyteen.
No, mitä nyt kukakin haluaa, eikä nämä niin yksinkertaisia asioita ole... minusta ehdoton "lainmukaisuus" ei ole se ainoa mahdollinen ohjenuora ongelmia ratkaistaessa.jos kerran olisin alunperin avioehdon halunnut. Sitä myöskin noudattaisin. Muutoinhan olisin tuuliviiri.
- ap:n tekstistä
M36 kirjoitti:
.... kysymys on siitä, että VOI ... jos niin sopivat. Käsittääkseni yllä aloitin: "Tämä on asia, mikä teidän sovittava"
suoraan kuului:
Mieheni on sitä mieltä, että minun tulee maksaa remontista puolet, koska omistamme asunnon yhdessä, ts. ottaa lainaosuus yksin ja hän maksaa perinnöllä oman osuutensa.
>>>>>>>joten se siitä. Mies saa ostaa omalla ylimenevällä osuudellaan mitä mielii. - sun vaihtoehtos
M36 kirjoitti:
Tämä on asia, mikä teidän sovittava... asiaa voidaan katsoa ja perustellakin kahtaalta.
1. Miehesi kanta, ja on sikäli oikeassa että avioehtoa (jonka TE olette sopineet) tehdään tyhjäksi (osin), jos toinen maksaa kokonaan remontin asunton josta sinä omistat 50%
2. Sinun kantasi, jota voidaan perustella avioliittolailla (elatusvelvollisuus puolisoista) ... vaikka tämä lähinnä tarkoittaa "ruokaa ja lämpöä", ei välttämättä uusia kaakeleita asuntoon jota omistat.
Mielestäni 10.000 EUR remontti ei niin suuri asia, että sen takia pitää "hiuksia halkoa" ... jos minä olisin ukkosi, niin maksaisin remontin ja sovitaan että sinä maksat seuraavan kun olet paremmissa varoissa (lainan lyhennyksen sijaan säästä seuraavaa rempattavaa kohdetta varten).
Toinen vaihtoehto on, ettet lainaa pankista... vaan mieheltäsi ilman korkoa. Siitä laaditaan asianmukainen velkakirja, eli maksat velkasi miehellesi vaikka 24kk päätä kertasuorituksena.jos nyt ajattelee ton perineen miehen etua asiassa.
LEIKIKSI kirjoitti:
koko avioehto, ja miehen oikeus säilyttää omaisuutensa?
En olis susta uskonut, m 36.avioliitossa sovitaan ja joustetaan, riippumatta avioehdosta ...
Täälläkin varmaan 95% avioehtoa vastustavista kuvittelevat sen näkyvän arjessa kokoajan, ja kumpikin "laskelmoi" taukoamatta. Ei se sitä merkitse, jos pariskunnalla on yhteinen koti jota ollaan yhteistuumin remppaamassa 10.000 EUR verran ... ja toisen pitäisi ottaa sen vuoksi 5.000 EUR lainan, ja minulla olisi "liikenevää" sen verran ... niin ehdottaisin korkeintaan velkakirjan tekemistä summasta (jos sitäkään).
Tietenkin miehen ymmärrettävä mitä merkitsee, jos itse kustantaa 100% remontista, mutta hyvä olisi myös pohtia vaihtoehtoja.- jaustetaan!
M36 kirjoitti:
avioliitossa sovitaan ja joustetaan, riippumatta avioehdosta ...
Täälläkin varmaan 95% avioehtoa vastustavista kuvittelevat sen näkyvän arjessa kokoajan, ja kumpikin "laskelmoi" taukoamatta. Ei se sitä merkitse, jos pariskunnalla on yhteinen koti jota ollaan yhteistuumin remppaamassa 10.000 EUR verran ... ja toisen pitäisi ottaa sen vuoksi 5.000 EUR lainan, ja minulla olisi "liikenevää" sen verran ... niin ehdottaisin korkeintaan velkakirjan tekemistä summasta (jos sitäkään).
Tietenkin miehen ymmärrettävä mitä merkitsee, jos itse kustantaa 100% remontista, mutta hyvä olisi myös pohtia vaihtoehtoja.Mutta ei perintörahoista, joista siis mies oli tahtonsa ilmaissut haluavansa sen avioehdon mukaisesti säilyttää oikeuden perintöönsä (ja sen tuottoon)
Normaali arki toki erikseen. Moni ihminen ei peri montaa kertaa, (eikä kyseinen ihminen siis edes paljoa) Pienet summat voivat olla toisille yllättävän isoja. Jos rahaa ei siis ole.
Avioehto laitetaan usein juuri, a)eron b)perinnön c)muun oman omaisuuden varalta.
Kuinka sitä on noin vaikeata tajuta? - joustaa toisessa
M36 kirjoitti:
avioliitossa sovitaan ja joustetaan, riippumatta avioehdosta ...
Täälläkin varmaan 95% avioehtoa vastustavista kuvittelevat sen näkyvän arjessa kokoajan, ja kumpikin "laskelmoi" taukoamatta. Ei se sitä merkitse, jos pariskunnalla on yhteinen koti jota ollaan yhteistuumin remppaamassa 10.000 EUR verran ... ja toisen pitäisi ottaa sen vuoksi 5.000 EUR lainan, ja minulla olisi "liikenevää" sen verran ... niin ehdottaisin korkeintaan velkakirjan tekemistä summasta (jos sitäkään).
Tietenkin miehen ymmärrettävä mitä merkitsee, jos itse kustantaa 100% remontista, mutta hyvä olisi myös pohtia vaihtoehtoja.ei kunnioiteta sopimusta joka on tehty, ja luu jäi jakajan käteen.
Mikähän meni pieleen? joustaa toisessa kirjoitti:
ei kunnioiteta sopimusta joka on tehty, ja luu jäi jakajan käteen.
Mikähän meni pieleen?>
Jos avioehto "halvaannuttaa" normaalin avioliiton, olisi ollut parempi avioehdon tekemisen lisäksi olla solmimatta avioliittoa.
Kannatan ehdottomasti avioehtoa, mielestäni avio-oikeus (joka astuu voimaan erossa) yleensä on epäoikeudenmukainen ja heikosti perusteltavissa oleva oikeus.
Mutta jos avioeron varalta tehty avioehto synnyttää joidenkin ihmisten "pikku-pikku-päässä" toimintamallin jossa lasketaan päivittäisistä menoista kuka mitäkin maksaa, tai jo pikkuremonttien rahoituksissa nousee "sopimustulkintakriisi" (minusta 10.000 EUR remontti ei ole "valtava" sijoitus) ... niin silloin ollaan avioehto ymmärretty väärin.
Väärin se on ymmärretty myös silloin, jos ruvetaan puolisoa laskuttamaan lasten hoitamisesta tai kodin ylläpidosta esim. vanhempainvapaalla ollessa... perusteena sille aikanaan tehty avioehto.
Avioehto on kahden ihmisen tekemä sopimus, ja sopimuksista on voitava neuvotella ja joustaakin ... etenkin kun kyse avioliitosta (sopimus sekin). Ei tietenkään joka asiassa, eikä tarkoitus ole tehdä avioehtoa tyhjäksi ... mutta jos jääräpäisyys tulee kuvioon, niin sitä avioehtoa pääsee soveltamaan nopeammin kui9n arvaakaan.
Unohtamatta sitäkään, että aviopuolisoilla on avioliitossa elatusvelvollisuus toisistaan avioehdosta riippumatta.jaustetaan! kirjoitti:
Mutta ei perintörahoista, joista siis mies oli tahtonsa ilmaissut haluavansa sen avioehdon mukaisesti säilyttää oikeuden perintöönsä (ja sen tuottoon)
Normaali arki toki erikseen. Moni ihminen ei peri montaa kertaa, (eikä kyseinen ihminen siis edes paljoa) Pienet summat voivat olla toisille yllättävän isoja. Jos rahaa ei siis ole.
Avioehto laitetaan usein juuri, a)eron b)perinnön c)muun oman omaisuuden varalta.
Kuinka sitä on noin vaikeata tajuta?... eikä ap. kirjoittajakaan tätä ole kyseenalaistanut. Mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että onko järkeä koko touhussa, jos hänen otettava lainaa (maksaa korkoja) remonttia varten ... joka muuten lisää elatuksen tarvetta jota avioliitossa puoliso tarvitsee ... jonka oikeudesta säädetään avioliittolaissa (mihin avioehto ei vaikuta).
Ehkä parasta on unohtaa koko remontti, ja tekevät se sitten kun ap. kirjoittaja on saanut säästettyä oman osuutensa?
Jos rahaa niin tiukalla ja perintö noinkin pieni (että 10.000 EUR summasta nousee tällainen haloo), niin olisiko perijänkin viisaampaa sijoittaa perintönsä pahan päivän varalle vaikka korkeakorkoiselle tilille ja odotella itsekin sen remontin kanssa...
>
Tuossa lauseessasi ei ollut pahemmin järkeä...
Avioehdolla sovitaan vain avio-oikeuden rajoittamisesta omaisuuksiin. Se on voimassa joko pelkästään avioeron varalta, tai myös kun toinen puoliso kuolee (riippuu miten ehto laadittu).- päättämään siitä
M36 kirjoitti:
>
Jos avioehto "halvaannuttaa" normaalin avioliiton, olisi ollut parempi avioehdon tekemisen lisäksi olla solmimatta avioliittoa.
Kannatan ehdottomasti avioehtoa, mielestäni avio-oikeus (joka astuu voimaan erossa) yleensä on epäoikeudenmukainen ja heikosti perusteltavissa oleva oikeus.
Mutta jos avioeron varalta tehty avioehto synnyttää joidenkin ihmisten "pikku-pikku-päässä" toimintamallin jossa lasketaan päivittäisistä menoista kuka mitäkin maksaa, tai jo pikkuremonttien rahoituksissa nousee "sopimustulkintakriisi" (minusta 10.000 EUR remontti ei ole "valtava" sijoitus) ... niin silloin ollaan avioehto ymmärretty väärin.
Väärin se on ymmärretty myös silloin, jos ruvetaan puolisoa laskuttamaan lasten hoitamisesta tai kodin ylläpidosta esim. vanhempainvapaalla ollessa... perusteena sille aikanaan tehty avioehto.
Avioehto on kahden ihmisen tekemä sopimus, ja sopimuksista on voitava neuvotella ja joustaakin ... etenkin kun kyse avioliitosta (sopimus sekin). Ei tietenkään joka asiassa, eikä tarkoitus ole tehdä avioehtoa tyhjäksi ... mutta jos jääräpäisyys tulee kuvioon, niin sitä avioehtoa pääsee soveltamaan nopeammin kui9n arvaakaan.
Unohtamatta sitäkään, että aviopuolisoilla on avioliitossa elatusvelvollisuus toisistaan avioehdosta riippumatta.mikä on jollekkin iso raha, mikä ei.
Toinen ei saa kymppitonnia monessa vuodessa kasaan toinen saa. Minkäs teet? päättämään siitä kirjoitti:
mikä on jollekkin iso raha, mikä ei.
Toinen ei saa kymppitonnia monessa vuodessa kasaan toinen saa. Minkäs teet?Jotenkin edes koetan pitää mielessä ko. ketjun aloittaneen tilannetta, joka myös näkyy kommenteissani (ja auheuttanee sekaannusta ellei lue koko ketjua).
Jos HE kerran maksavat ilmeisesti korkeinta päivähoitomaksuluokkaa ... ylläpitävät kahta autoa... mies saanut perinnön... asuvat omistusasunnssa ja molemmat käyvät töissä ... niin uskallan väittää ettei tuo 10.000 EUR remontti heilauta kk-talouttaan radikaalisti vaikka sen tekisivät velallakin (ja mies sijoittaa perintönsä selkeäämmin vain "hänen omaisuudekseen" erotettavaksi)
Mutta kyllä olet siinä aivan oikeassa, että mikä yhdelle pikkuraha on suuri toiselle.- ensin tulkitsin
M36 kirjoitti:
Jotenkin edes koetan pitää mielessä ko. ketjun aloittaneen tilannetta, joka myös näkyy kommenteissani (ja auheuttanee sekaannusta ellei lue koko ketjua).
Jos HE kerran maksavat ilmeisesti korkeinta päivähoitomaksuluokkaa ... ylläpitävät kahta autoa... mies saanut perinnön... asuvat omistusasunnssa ja molemmat käyvät töissä ... niin uskallan väittää ettei tuo 10.000 EUR remontti heilauta kk-talouttaan radikaalisti vaikka sen tekisivät velallakin (ja mies sijoittaa perintönsä selkeäämmin vain "hänen omaisuudekseen" erotettavaksi)
Mutta kyllä olet siinä aivan oikeassa, että mikä yhdelle pikkuraha on suuri toiselle.mutta sittemmin ihmettelin kovasti vaimon kireää taloutta, ja sitä että heti piti osaan maksuja hakea "tasoitusta" mieheltä lisää.
Ei se niin hyvästä palkasta kieli.
Varsinkaan kun mies ei ole tehnyt mitään miksi ansaitsisi maksaa lisää, ainoastaan perinyt isänsä. Joka on avioehdon alaista omaisuutta >miehen yksin>> - ¨¨¨¨¨¨¨¨
antaa lainaa! kirjoitti:
Jospa hän haluaakin toteuttaa jonkin oman suunnitelmansa ja ostaa rahoilla jotain ihan muuta?
Siinä ei sitten auta rutistelut. Hänellä on oikeus tehdä niin.perheenisä joutais mennä perintöineen yksin asumaan.
Avioliitossa ja perheessä joutuu joskus katsomaan muidenkin etua kuin vain omaa napaa. Mitä nää miehet on,jotka viestii täällä niin kireänä tyyliin:'nainen on se rahanimijä' jne. Tollaset miehet,jotka eivät osaa nokkaansa pidemmälle ajatella ja saisivat elää yksin...hyi hitto! ihan kuin nainen parisuhteessakin olisi vain joku orja eikä naisen työllä kotonakaan olisi mitään merkitystä ja sillä et vielä maksaa oman osansa perheen kuluista eli ei elä siivellä?!? - 16 vuotta ja ehto on
avioehdossa! kirjoitti:
Avioehdon syvin olemus on sitä että kumpikin hoitaa puoliksi syntyvät kulut. En näe siinä yhteisen tilin mahdollisuutta.
Avioehdoton avioliitto sitten ihan erikseen. Siinähän on ihan sama kuinka kaiken jakaa, kun lopulta kaikki on kuitenkin puoliksi.
Nämä on kaksi aivan eri asiaa.Avioehtoa ei tehdä avioliiton varalle vaan avioeron varalle. Avioliitossa on yhteiset tulot ja menot. Sitten jos ero tulee niin silloin menneetkin lasketaan. Itsekästä ajattelua laittaa kaikki puoliksi jos toisella syystä tai toisesta pienemmät tulot. Itse olen ollut koko avioliiton ajan töissä miehelläni parikin pitkää työttömyysjaksoa...
- ihan sun häpees
16 vuotta ja ehto on kirjoitti:
Avioehtoa ei tehdä avioliiton varalle vaan avioeron varalle. Avioliitossa on yhteiset tulot ja menot. Sitten jos ero tulee niin silloin menneetkin lasketaan. Itsekästä ajattelua laittaa kaikki puoliksi jos toisella syystä tai toisesta pienemmät tulot. Itse olen ollut koko avioliiton ajan töissä miehelläni parikin pitkää työttömyysjaksoa...
Jos kerta annat itteäs *usettaa silmään, työtöntä pitkään elättäessäs. Nimittäin eron tullessa et saa niiltä jaksoilta mitään hyvitystä. EIKÄ MENNEITÄ LASKETA, lain mukaan.
Eli ei itsekästä, vaan sun touhus on SINISILMÄISTÄ.
Vaan iteppä kärsit, onneksi en oo sun housuissas!
- ettei sinun ole
suostuttava remonttiin, jos et sen kustannuksista koe suoriutuvasi kunnialla. Remontiin suostuminenkin on vapaaehtoista.
- on tarvinnut
pientä remonttia suunnitella vuosikaudet, kertoo ettei rahaa liiemmälti suhteessanne ole pyörinyt. Nyt kun miehesi on pienen summan perinyt, ja haluaa ilmeisesti siitä nauttia, sinä kaavailet sen heti tavalla tai toisella hyötykäyttäväsi. Halpamaista, sanon minä. Ja täysin vastoin miehesi oikeudellisia oikeuksia. Siitä, onko se vain pikkusumma, josta ei kannata nipottaa, voi päättää ainoastaan miehesi, joka siis on ilmaissut haluavansa pitää perinnön hyötynään.
KUNNIOITATKO YLEENSÄKÄÄN SOPIMUKSIA JOTKA OLET ALLEKIRJOITTANUT? Vai heitteletkö vain sinne tänne allekirjoitustasi, tajuamatta minne sen heität? - tarkkaa rahasta
Ihmettelen kyllä. Vaikka teillä on lapsiakin kolme, miten te vielä jaksatte miettiä mikä raha kelle kuuluu.
Itse en alkais remonttihommiin ollenkaan, jos se jolla on rahaa ei maksais sitä.
Ja jos noin tarkkaa olisi, hinnoittelisin kyllä joka helvetin kotityön.- varmaan olekkaan
Avioehtoa, joten olet aika jäävi arvostelemaan.
- se varakkaampi
varmaan olekkaan kirjoitti:
Avioehtoa, joten olet aika jäävi arvostelemaan.
Parempi olisi pysyä yksin, jos maksalaatikon hintaa pitää jatkuvasti puolittaa! Naurettavaa kärhämöintiä pikkuasioista!
- mukaan!
se varakkaampi kirjoitti:
Parempi olisi pysyä yksin, jos maksalaatikon hintaa pitää jatkuvasti puolittaa! Naurettavaa kärhämöintiä pikkuasioista!
Ihan turha ylenkatsoa köyhää. Köyhiä on aika paljon tässä maassa.
- pulliainen
se varakkaampi kirjoitti:
Parempi olisi pysyä yksin, jos maksalaatikon hintaa pitää jatkuvasti puolittaa! Naurettavaa kärhämöintiä pikkuasioista!
Avioliiton perustarkoitus sentään (nykyään) on muodostaa kahden ihmisen suunnilleen tasa-arvoinen liitto, jossa molemmilla on kivaa.
- Hanna
pulliainen kirjoitti:
Avioliiton perustarkoitus sentään (nykyään) on muodostaa kahden ihmisen suunnilleen tasa-arvoinen liitto, jossa molemmilla on kivaa.
Otan toki 5 000e lainaa omiin nimiini. Olen maksanut vuosia mieheni nimellä tulevat lasten päivähoitomaksut (400e) joka kuukausi, joten kun nyt alan lyhentää lainaa, mieheni saa maksaa päiväkotimaksut.
Avioehto tuli ap kirjoituksessani esiin juuri siksi, että mieheni pohti asiaa mahd. eron (?!) kannalta myöhemmin, jos asunnon arvo nousee kymppitonnilla ja hän saa osituksessa vähän takkiin.
Kiitos kaikista vastauksista ja erityisesti myötätunnosta - se emotionaalinen puolihan tässä enemmän kirvelee, kuten jotkut ymmärsikin. Keskustelua saa jatkaa edelleen! - oikein?
Hanna kirjoitti:
Otan toki 5 000e lainaa omiin nimiini. Olen maksanut vuosia mieheni nimellä tulevat lasten päivähoitomaksut (400e) joka kuukausi, joten kun nyt alan lyhentää lainaa, mieheni saa maksaa päiväkotimaksut.
Avioehto tuli ap kirjoituksessani esiin juuri siksi, että mieheni pohti asiaa mahd. eron (?!) kannalta myöhemmin, jos asunnon arvo nousee kymppitonnilla ja hän saa osituksessa vähän takkiin.
Kiitos kaikista vastauksista ja erityisesti myötätunnosta - se emotionaalinen puolihan tässä enemmän kirvelee, kuten jotkut ymmärsikin. Keskustelua saa jatkaa edelleen!Kaiken olette maksaneet puoliksi, sinä siihen päälle nuo päiväkotimaksut?
vai ovatkohan kuitenkin siis sisältyneet siihen tasajakoon?
Ekassa vaihtoehdossa en sinun viisauttasi ylistäisi, ja toisessa vaihtoehdossa, saas nähdä, suostuuko miehes. Eiköhän hän osaa puoliaan pitää.
Joka tapauksessa maksusi suurenevat, ja jos eivät, niin huijaat. - emotionaalisella
Hanna kirjoitti:
Otan toki 5 000e lainaa omiin nimiini. Olen maksanut vuosia mieheni nimellä tulevat lasten päivähoitomaksut (400e) joka kuukausi, joten kun nyt alan lyhentää lainaa, mieheni saa maksaa päiväkotimaksut.
Avioehto tuli ap kirjoituksessani esiin juuri siksi, että mieheni pohti asiaa mahd. eron (?!) kannalta myöhemmin, jos asunnon arvo nousee kymppitonnilla ja hän saa osituksessa vähän takkiin.
Kiitos kaikista vastauksista ja erityisesti myötätunnosta - se emotionaalinen puolihan tässä enemmän kirvelee, kuten jotkut ymmärsikin. Keskustelua saa jatkaa edelleen!puolella olet moraalisesti väärässä. Mitäs olet avioehdon ottanut elämääsi. Jotenkin todellakin sai sen käsityksen ettet sitä kuitenkaan sulata/ymmärrä.
- Hanna
oikein? kirjoitti:
Kaiken olette maksaneet puoliksi, sinä siihen päälle nuo päiväkotimaksut?
vai ovatkohan kuitenkin siis sisältyneet siihen tasajakoon?
Ekassa vaihtoehdossa en sinun viisauttasi ylistäisi, ja toisessa vaihtoehdossa, saas nähdä, suostuuko miehes. Eiköhän hän osaa puoliaan pitää.
Joka tapauksessa maksusi suurenevat, ja jos eivät, niin huijaat.Tienaamme suunnilleen saman verran. Maksalaatikon hintaa ei puoliteta (sentään) vaan se käy ruokakaupassa kumpi ensin ehtii.
Kummallakin on auto omissa nimissään, molemmat lyhentävät omaansa. Minä hoidan päiväkotikuljetukset ja juoksevia asioita. Pidemmät ajot (kesälomat) ajetaan mieheni autolla. Tästäkin on joskus keskusteltu - minun pitäisi tasata näitä bensakuluja yhteisillä ajoilla (!)
Kummallakin on jokin kulutusluotto, jotka kumpikin hoitaa omistaan.
Mieheni maksaa:
- yhtiövastikkeen (100e/kk)
- yhteiset ajot (kesällä n. 3000km, muuten 100km/kk)
- kotivakuutuksen (100e/vuosi)
Minä maksan:
- päiväkotimaksun (400e/kk) toistaiseksi
- hesarin
- vanhimman tyttären kännykkälaskut
Kumpikin lyhentää tasasumman asuntolainaa, sähkö - ja vesilaskut maksetaan puoliksi. Koulukuvia, lääkärireissuja yms. maksaa se, kummalla silloin on. Vaatteista lapsille vastaan pääasiassa minä.
Melko kristillisesti sovittu. Jos meillä olisi yhteinen tili, jonne molempien palkka menisi, josta maksettaisiin yhteiset laskut, tätä jakoa ei tarvittaisi.
Uusin käänne on (sain tietooni tässä välillä) että haemme yhteisen remonttilainan, mieheni lyhentää perinnöllään luottojaan. Ja se on reilua jos mikä.
Jään kuitenkin miettimään, annanko hänelle kuitenkin nimellään olevan päiväkotilaskun, koska "jos meille tulee ero, minulle on tullut takkiin 4 000 vuodessa".
Tämä koko aihe on ihan älytön.
Jatketaan silti. - järki on tossa
Hanna kirjoitti:
Tienaamme suunnilleen saman verran. Maksalaatikon hintaa ei puoliteta (sentään) vaan se käy ruokakaupassa kumpi ensin ehtii.
Kummallakin on auto omissa nimissään, molemmat lyhentävät omaansa. Minä hoidan päiväkotikuljetukset ja juoksevia asioita. Pidemmät ajot (kesälomat) ajetaan mieheni autolla. Tästäkin on joskus keskusteltu - minun pitäisi tasata näitä bensakuluja yhteisillä ajoilla (!)
Kummallakin on jokin kulutusluotto, jotka kumpikin hoitaa omistaan.
Mieheni maksaa:
- yhtiövastikkeen (100e/kk)
- yhteiset ajot (kesällä n. 3000km, muuten 100km/kk)
- kotivakuutuksen (100e/vuosi)
Minä maksan:
- päiväkotimaksun (400e/kk) toistaiseksi
- hesarin
- vanhimman tyttären kännykkälaskut
Kumpikin lyhentää tasasumman asuntolainaa, sähkö - ja vesilaskut maksetaan puoliksi. Koulukuvia, lääkärireissuja yms. maksaa se, kummalla silloin on. Vaatteista lapsille vastaan pääasiassa minä.
Melko kristillisesti sovittu. Jos meillä olisi yhteinen tili, jonne molempien palkka menisi, josta maksettaisiin yhteiset laskut, tätä jakoa ei tarvittaisi.
Uusin käänne on (sain tietooni tässä välillä) että haemme yhteisen remonttilainan, mieheni lyhentää perinnöllään luottojaan. Ja se on reilua jos mikä.
Jään kuitenkin miettimään, annanko hänelle kuitenkin nimellään olevan päiväkotilaskun, koska "jos meille tulee ero, minulle on tullut takkiin 4 000 vuodessa".
Tämä koko aihe on ihan älytön.
Jatketaan silti.hakee sit laina jota ei tartte? ja lyhentää sitä sit perintö rahoistaan? enää en ymmärrä lain...
Tai sit miehelläs on jotain suunnitelmia niille rahoille, jota ei vaan ole sulle kertonut.???
Anteeks vaan että ihmettelin ääneen, eihän se mulle kuulu. tietty. emotionaalisella kirjoitti:
puolella olet moraalisesti väärässä. Mitäs olet avioehdon ottanut elämääsi. Jotenkin todellakin sai sen käsityksen ettet sitä kuitenkaan sulata/ymmärrä.
Olen kanssasi erimieltä. Mitä hänen kirjoituksiaan lukee, ymmärtänee oikein hyvin mitä avioehto merkitsee... eikä sitä kritisoikkaan, pohtinut miten heidän YHTEISEEN kotiin saadaan remontti tehdyksi josta kaikki voivat iloita ja nauttia.
Ja siitä oli aivan oikeassa, että jos kerran menot jaetaan... niin eiköhän lasten päivähoitomaksutkin pitäisi jakaa (näin häneltä vähenevällä osuudella kummasti maksaa sitä remonttivelkaansa) ... ellei niitä sitten hoidettaisi yhteiseltä "taloustililtä".- eri mieltä
M36 kirjoitti:
Olen kanssasi erimieltä. Mitä hänen kirjoituksiaan lukee, ymmärtänee oikein hyvin mitä avioehto merkitsee... eikä sitä kritisoikkaan, pohtinut miten heidän YHTEISEEN kotiin saadaan remontti tehdyksi josta kaikki voivat iloita ja nauttia.
Ja siitä oli aivan oikeassa, että jos kerran menot jaetaan... niin eiköhän lasten päivähoitomaksutkin pitäisi jakaa (näin häneltä vähenevällä osuudella kummasti maksaa sitä remonttivelkaansa) ... ellei niitä sitten hoidettaisi yhteiseltä "taloustililtä".Olisipa hauskaa kuulla parin miehen näkemys ihan itsensä suusta.
Sinun näkemyksistäsi en nyt paljon perusta, Sinä et tajua että köyhälläkin on oikeus olla avioliitossa.
Olet turhan hyväosainen arvostellaksi muita. järki on tossa kirjoitti:
hakee sit laina jota ei tartte? ja lyhentää sitä sit perintö rahoistaan? enää en ymmärrä lain...
Tai sit miehelläs on jotain suunnitelmia niille rahoille, jota ei vaan ole sulle kertonut.???
Anteeks vaan että ihmettelin ääneen, eihän se mulle kuulu. tietty.Onhan tuossa isokin järki ... saavat nimittäin sovun ja remontin.
Katsos, jos mies sijoittaa perintöään yhteiseen remonttiin sen huomioiminen mahdollisessa avioerossa on kieltämättä vaikeata ... tämän mies oli ottanut puheeksi, ja ap. kirjoittaja minusta ymmärsi kyllä ongelman joka siihen liittyy (jos tahdotaan pitää kiinni avioehdon periaatteesta). Josta sitten keskustelu rönsyili mm. pohdintaan päivähoitomaksuista joita ap. nyt maksaa yksin (miksi?).
Nyt ilmeisesti päätyvät ratkaisuun, jossa ottavat YHTEISEN remonttilainan YHTEISEEN asuntoonsa, jota maksavat YHDESSÄ (50/50) aivan kuten sitä YHTEISTÄ asuntovelkaansakin. Toteutettava remontti siis korottaan tasapuolisesti kummankin omistaman asunnon arvoa. Varsin selkeä ratkaisu, eikä mitenkään ole ristiriidassa avioehdon kanssa (ei rajoita yhteisomistusta avioliitossa millään tavalla)
Mies sitten sijoittaa perintönsä miten parhaaksi katsoo, tai ostaa jotakin omaisuutta sillä itselleen joka selkeästi "eroteltavissa" hänelle mahdollisessa erossa (ja mihin avioehdon vuoksi toisella ei ole avio-oikeutta).
Tuskin hänenkään taloutensa niin kuralla on, että joutuu perintöään "syömään" vaivaisen 10.000 EUR remonttilainan hoidossa...- minulle kymppitonni
M36 kirjoitti:
Olen kanssasi erimieltä. Mitä hänen kirjoituksiaan lukee, ymmärtänee oikein hyvin mitä avioehto merkitsee... eikä sitä kritisoikkaan, pohtinut miten heidän YHTEISEEN kotiin saadaan remontti tehdyksi josta kaikki voivat iloita ja nauttia.
Ja siitä oli aivan oikeassa, että jos kerran menot jaetaan... niin eiköhän lasten päivähoitomaksutkin pitäisi jakaa (näin häneltä vähenevällä osuudella kummasti maksaa sitä remonttivelkaansa) ... ellei niitä sitten hoidettaisi yhteiseltä "taloustililtä".olisi iso raha, olen äitiyslomalla, ja nautin vain noin 65% siis normaalista tulotasostani, tästä ei enää säästetä ihmeitä.
Ei mulla olis viskoo kymppidonaa sinne tai tänne.
Raha on rahaa. Toiselle tärkeämpää kuin toiselle. Ja aika tärkeätä, (silloin kun on lasten suusta pois.) - kuralla ja kuralla!
M36 kirjoitti:
Onhan tuossa isokin järki ... saavat nimittäin sovun ja remontin.
Katsos, jos mies sijoittaa perintöään yhteiseen remonttiin sen huomioiminen mahdollisessa avioerossa on kieltämättä vaikeata ... tämän mies oli ottanut puheeksi, ja ap. kirjoittaja minusta ymmärsi kyllä ongelman joka siihen liittyy (jos tahdotaan pitää kiinni avioehdon periaatteesta). Josta sitten keskustelu rönsyili mm. pohdintaan päivähoitomaksuista joita ap. nyt maksaa yksin (miksi?).
Nyt ilmeisesti päätyvät ratkaisuun, jossa ottavat YHTEISEN remonttilainan YHTEISEEN asuntoonsa, jota maksavat YHDESSÄ (50/50) aivan kuten sitä YHTEISTÄ asuntovelkaansakin. Toteutettava remontti siis korottaan tasapuolisesti kummankin omistaman asunnon arvoa. Varsin selkeä ratkaisu, eikä mitenkään ole ristiriidassa avioehdon kanssa (ei rajoita yhteisomistusta avioliitossa millään tavalla)
Mies sitten sijoittaa perintönsä miten parhaaksi katsoo, tai ostaa jotakin omaisuutta sillä itselleen joka selkeästi "eroteltavissa" hänelle mahdollisessa erossa (ja mihin avioehdon vuoksi toisella ei ole avio-oikeutta).
Tuskin hänenkään taloutensa niin kuralla on, että joutuu perintöään "syömään" vaivaisen 10.000 EUR remonttilainan hoidossa...Eipähän aikanaan tällä vaimokkeella talous siis kestänyt itse sitä velkaansa maksaa.
Muutin tämä koko ketjun remppa olis ollut olematon.
Kuralla oleminenkin on niin suhteellista. - pulliainen
Hanna kirjoitti:
Tienaamme suunnilleen saman verran. Maksalaatikon hintaa ei puoliteta (sentään) vaan se käy ruokakaupassa kumpi ensin ehtii.
Kummallakin on auto omissa nimissään, molemmat lyhentävät omaansa. Minä hoidan päiväkotikuljetukset ja juoksevia asioita. Pidemmät ajot (kesälomat) ajetaan mieheni autolla. Tästäkin on joskus keskusteltu - minun pitäisi tasata näitä bensakuluja yhteisillä ajoilla (!)
Kummallakin on jokin kulutusluotto, jotka kumpikin hoitaa omistaan.
Mieheni maksaa:
- yhtiövastikkeen (100e/kk)
- yhteiset ajot (kesällä n. 3000km, muuten 100km/kk)
- kotivakuutuksen (100e/vuosi)
Minä maksan:
- päiväkotimaksun (400e/kk) toistaiseksi
- hesarin
- vanhimman tyttären kännykkälaskut
Kumpikin lyhentää tasasumman asuntolainaa, sähkö - ja vesilaskut maksetaan puoliksi. Koulukuvia, lääkärireissuja yms. maksaa se, kummalla silloin on. Vaatteista lapsille vastaan pääasiassa minä.
Melko kristillisesti sovittu. Jos meillä olisi yhteinen tili, jonne molempien palkka menisi, josta maksettaisiin yhteiset laskut, tätä jakoa ei tarvittaisi.
Uusin käänne on (sain tietooni tässä välillä) että haemme yhteisen remonttilainan, mieheni lyhentää perinnöllään luottojaan. Ja se on reilua jos mikä.
Jään kuitenkin miettimään, annanko hänelle kuitenkin nimellään olevan päiväkotilaskun, koska "jos meille tulee ero, minulle on tullut takkiin 4 000 vuodessa".
Tämä koko aihe on ihan älytön.
Jatketaan silti.Periaatetasollahan tästä tuli oikein mielenkiintoinen keskustelu siitä, miten eri ihmiset ymmärtävät avioliiton ja avioehdon sisällön ja luonteen. Näköjään on aika erilaisia tulkintoja. Minulle tämä keskustelu on avannut mielenkiintoisia näköaloja.
Elämäni varrella olen myös pikkuhiljaa oppinut ymmärtämään, että tunteet eivät ole pikkuasioita, ja että avioliitossa jos missä pitäisi antaa tilaa toisen tunteille, ja ymmärtää sekä koettaa korjata tilanne, jos on loukannut tahattomasti. - että päästit
M36 kirjoitti:
Olen kanssasi erimieltä. Mitä hänen kirjoituksiaan lukee, ymmärtänee oikein hyvin mitä avioehto merkitsee... eikä sitä kritisoikkaan, pohtinut miten heidän YHTEISEEN kotiin saadaan remontti tehdyksi josta kaikki voivat iloita ja nauttia.
Ja siitä oli aivan oikeassa, että jos kerran menot jaetaan... niin eiköhän lasten päivähoitomaksutkin pitäisi jakaa (näin häneltä vähenevällä osuudella kummasti maksaa sitä remonttivelkaansa) ... ellei niitä sitten hoidettaisi yhteiseltä "taloustililtä".henkilökohtaisen mielipiteesi valloilleen, vastaan sitä mitä laki asiasta sanoo. Rahan suuruudella ei ole väliä.
Taidat olla tunneihminen. - pulliainen
että päästit kirjoitti:
henkilökohtaisen mielipiteesi valloilleen, vastaan sitä mitä laki asiasta sanoo. Rahan suuruudella ei ole väliä.
Taidat olla tunneihminen.Tuo mitä väität laista... laki ei niin kauhean tarkkaan "sano", miten avioliiton sisällä asioista sovitaan. Tietyt jutut (elatusvelvollisuus ja avioehto) on käsitettävä riitatilanteita helpottavina erityismääräyksinä, joihin voidaan vedota, jos riidat kulminoituvat oikeuteen asti.
Niin kauan kun aviopari keskenään lahjoittelee rahaa tai tekee muita sopimuksia, ei lakia rikota - paitsi ehkä veropuolella lahjaverosäännöksiä, mikä sekin on hyvin tulkinnanvarainen juttu eikä yleensä kiinnosta verottajaa. eri mieltä kirjoitti:
Olisipa hauskaa kuulla parin miehen näkemys ihan itsensä suusta.
Sinun näkemyksistäsi en nyt paljon perusta, Sinä et tajua että köyhälläkin on oikeus olla avioliitossa.
Olet turhan hyväosainen arvostellaksi muita.>
Täh? Kuinka niin köyhillä minun mielestäni ei ole "oikeutta" olla avioliitossa ... tietenkin on. Köyhillä on mielestäni myös "oikeus" tehdä avioehto (eikä välttämättä huono idea, köyhyyden kun ei tarvitse olla kroonista kuolemaan saakka).
Mutta köyhyydestä ja avioehdosta riippumatta avioliitto on kahdenkauppa, ja myös avioehdon ehdoton noudattaminen ja joustamattomuus voi aiheuttaa (myös rikkaille) sen, että sitä avioehtoa päästään nopeasti myös soveltamaan.
Avioehto on erinomainen sopimus selkeyttämään puolisoiden omistuksia ja avio-oikeuksia mahdollisen avioeron varalta, mutta ei sen pidä muodostua esteeksi sille... miten sitä yhteistä omaisuutta mm. remontoidaan avioliitossa... kuten tuntuu käyneen (tai meinanneen käydä) tämän ketjun aloittaneelle.
>
Ketä minä nyt arvostelin... totesin vain mielipiteenäni, että ap. kirjoittaja on mielestäni ymmärtänyt avioehdon ja mitä se tarkoittaa.- pulliainen
M36 kirjoitti:
>
Täh? Kuinka niin köyhillä minun mielestäni ei ole "oikeutta" olla avioliitossa ... tietenkin on. Köyhillä on mielestäni myös "oikeus" tehdä avioehto (eikä välttämättä huono idea, köyhyyden kun ei tarvitse olla kroonista kuolemaan saakka).
Mutta köyhyydestä ja avioehdosta riippumatta avioliitto on kahdenkauppa, ja myös avioehdon ehdoton noudattaminen ja joustamattomuus voi aiheuttaa (myös rikkaille) sen, että sitä avioehtoa päästään nopeasti myös soveltamaan.
Avioehto on erinomainen sopimus selkeyttämään puolisoiden omistuksia ja avio-oikeuksia mahdollisen avioeron varalta, mutta ei sen pidä muodostua esteeksi sille... miten sitä yhteistä omaisuutta mm. remontoidaan avioliitossa... kuten tuntuu käyneen (tai meinanneen käydä) tämän ketjun aloittaneelle.
>
Ketä minä nyt arvostelin... totesin vain mielipiteenäni, että ap. kirjoittaja on mielestäni ymmärtänyt avioehdon ja mitä se tarkoittaa.Olethan sinä hyväosainen ja pikkuisen rasisti.
Itsekin hyväosaisena havahduin huomaamaan, että minäkin todella ajattelen niin, että avioehdot ja muut ovat vain meidän rikkaampien ongelma; köyhät on varmaan onnellisia ilmankin.
Hei, kieli poskella! - kuulu asiaan mutta
M36 kirjoitti:
Olen kanssasi erimieltä. Mitä hänen kirjoituksiaan lukee, ymmärtänee oikein hyvin mitä avioehto merkitsee... eikä sitä kritisoikkaan, pohtinut miten heidän YHTEISEEN kotiin saadaan remontti tehdyksi josta kaikki voivat iloita ja nauttia.
Ja siitä oli aivan oikeassa, että jos kerran menot jaetaan... niin eiköhän lasten päivähoitomaksutkin pitäisi jakaa (näin häneltä vähenevällä osuudella kummasti maksaa sitä remonttivelkaansa) ... ellei niitä sitten hoidettaisi yhteiseltä "taloustililtä".ironisinta tässä keskustelussa oli se, että saatoin olla jopa varakkain keskustelija tässä ketjussa, omaisuuteni on vain kiinni kiinteistöissä...
että päästit kirjoitti:
henkilökohtaisen mielipiteesi valloilleen, vastaan sitä mitä laki asiasta sanoo. Rahan suuruudella ei ole väliä.
Taidat olla tunneihminen.Täytyyhän sitä joskus osallistua keskusteluun jossa ei ole yhtä oikeata vastausta ... vaikka yleensä pitäydynkin niissä aiheissa.
Tunne ihminen olen tunneasioissa ... asialinjalla asia-asioissa ... usein mennnään metsään kun nuo kaksi sekoitetaan (joka mm. avioehdosta puhuttaessa hyvin yleistä tälläkin palstalla).- noudatettunakin
M36 kirjoitti:
>
Täh? Kuinka niin köyhillä minun mielestäni ei ole "oikeutta" olla avioliitossa ... tietenkin on. Köyhillä on mielestäni myös "oikeus" tehdä avioehto (eikä välttämättä huono idea, köyhyyden kun ei tarvitse olla kroonista kuolemaan saakka).
Mutta köyhyydestä ja avioehdosta riippumatta avioliitto on kahdenkauppa, ja myös avioehdon ehdoton noudattaminen ja joustamattomuus voi aiheuttaa (myös rikkaille) sen, että sitä avioehtoa päästään nopeasti myös soveltamaan.
Avioehto on erinomainen sopimus selkeyttämään puolisoiden omistuksia ja avio-oikeuksia mahdollisen avioeron varalta, mutta ei sen pidä muodostua esteeksi sille... miten sitä yhteistä omaisuutta mm. remontoidaan avioliitossa... kuten tuntuu käyneen (tai meinanneen käydä) tämän ketjun aloittaneelle.
>
Ketä minä nyt arvostelin... totesin vain mielipiteenäni, että ap. kirjoittaja on mielestäni ymmärtänyt avioehdon ja mitä se tarkoittaa.voi toimia. Ei se että jonkun remontin maksaa velalla, jotta toinen saa pitää perintönsä voi olla niin suuri arkipäivän este avioliitolle.
Kyse on vain näkemyserosta. Oma on omaa.
JA sopimus on sopimus. Sitä noudatetaan. - naureskelin
M36 kirjoitti:
Täytyyhän sitä joskus osallistua keskusteluun jossa ei ole yhtä oikeata vastausta ... vaikka yleensä pitäydynkin niissä aiheissa.
Tunne ihminen olen tunneasioissa ... asialinjalla asia-asioissa ... usein mennnään metsään kun nuo kaksi sekoitetaan (joka mm. avioehdosta puhuttaessa hyvin yleistä tälläkin palstalla).tuota kuinka mielipiteesi itseäsi vastaan muuttui tuossa matkan varrella.
Ensimäisissä viestissäsi vielä myönsit kuinka miehen oikeus nollautuu. Voin kaivaa omat sanasikin jos niin haluat...
ja sitten vain päätit että on se niin pieni summa... - parisuhdepalstalla
naureskelin kirjoitti:
tuota kuinka mielipiteesi itseäsi vastaan muuttui tuossa matkan varrella.
Ensimäisissä viestissäsi vielä myönsit kuinka miehen oikeus nollautuu. Voin kaivaa omat sanasikin jos niin haluat...
ja sitten vain päätit että on se niin pieni summa...saman henkilön samassa ongelmassa....
noudatettunakin kirjoitti:
voi toimia. Ei se että jonkun remontin maksaa velalla, jotta toinen saa pitää perintönsä voi olla niin suuri arkipäivän este avioliitolle.
Kyse on vain näkemyserosta. Oma on omaa.
JA sopimus on sopimus. Sitä noudatetaan.... etenkin avioehtosopimuksesta... tai no, ei sitä tarvitse edes muuttaa, jos toinen vain päättää että hän haluaa maksaa remontin yhteiseen kotiin, vaikka tietää että epätodennäköisessä avioerotilanteessa se teoriassa on ollut hänen "tappionsa".
EHKÄ remontin maksava ajattelisi sen "sijoituksena" avioliittoon ja yhteiseen hyvään josta kaikki perheessä nauttivat... jos vaihtoehtona on että koko remontti jää tekemättä.
Mutta ei tuota "joustavuutta" mielestäni toiselta myöskään voi voimallisesti vaatia... jos kerran itse on aikanaan allekirjoittanut avioehdon, ja ymmärtänyt mitä se mekrkitsee. Mutta on hienoa, jos avioehdosta huolimatta "varkkaampi" puoliso tulee vastaan tämän tyyppisessä tilanteessa... ehkä toinen sitten toisella kertaa ... näin minä olen ajatellut, ja myös toiminut.- omassani,
M36 kirjoitti:
... etenkin avioehtosopimuksesta... tai no, ei sitä tarvitse edes muuttaa, jos toinen vain päättää että hän haluaa maksaa remontin yhteiseen kotiin, vaikka tietää että epätodennäköisessä avioerotilanteessa se teoriassa on ollut hänen "tappionsa".
EHKÄ remontin maksava ajattelisi sen "sijoituksena" avioliittoon ja yhteiseen hyvään josta kaikki perheessä nauttivat... jos vaihtoehtona on että koko remontti jää tekemättä.
Mutta ei tuota "joustavuutta" mielestäni toiselta myöskään voi voimallisesti vaatia... jos kerran itse on aikanaan allekirjoittanut avioehdon, ja ymmärtänyt mitä se mekrkitsee. Mutta on hienoa, jos avioehdosta huolimatta "varkkaampi" puoliso tulee vastaan tämän tyyppisessä tilanteessa... ehkä toinen sitten toisella kertaa ... näin minä olen ajatellut, ja myös toiminut.mutta olen aina pidättänyt toiselle osapuolelle mahdollisuuden siihen että on vapaa tahdonilmaus myös pitää sopimuksesta kiinni. Sen rikkominen on tultava omista haluista, ei painostuksesta. Se on kunnioitusta sopimusta kohtaan.
Minun on kai helppo sanoa kun olen se varakkaampiosapuoli. - samasta aiheesta
parisuhdepalstalla kirjoitti:
saman henkilön samassa ongelmassa....
ja asiasta nimittäin on parisuhde palstalla vastaava remppa joten alan olla jo sekaisin. se on nimellä: Avioliitto on liikesuhde??
naureskelin kirjoitti:
tuota kuinka mielipiteesi itseäsi vastaan muuttui tuossa matkan varrella.
Ensimäisissä viestissäsi vielä myönsit kuinka miehen oikeus nollautuu. Voin kaivaa omat sanasikin jos niin haluat...
ja sitten vain päätit että on se niin pieni summa...>
Avausvastauksessani ei juurikaan ollut mielipidettä, se oli tosiasia. Käytännössä jos mies tässä tilanteessa sijoittaa perintörahojaan yhteisen asunnon remonttiin, ei sitä osituksessa saada eroteltua niin etteikö hän "häviäisi" (avioehdosta riippumatta). En ole tätä missään vaiheessa muuksi muuttanut... ja uskon että ap. kirjoittajakin asian oli ymmärtänyt.
Mielipide osuus alkoi pohdinnassa siitä, kuinka miehen perintöosuus "suojautuisi" kuten avioehdolla on tarkoitettu, se toteutuu jos:
1. mies sijoittaa remonttiin 50% (vaikka perinnöstä), ja vaimo 50% (vaikka lainalla pankista, tai mieheltään jos suostuu)
2. mies ei sijoita remonttiin mitään, vaan koko remontti tehdään 100% yhteisellä lainalla jota maksavat puoliksi
Mielipidettäni tuli lisää todetessani, ettei avioehto tarkoita etteikö "varakkaampi" saisi tai voisi sijoittaa ehdosta riippumatta varallisuutta yhteiseen hyvään... jos niin päättää tehdä. Mielestäni se ei ole edes tyhmyyttä, kunhan ymmärtää mitä tekee ja tekee sitä omasta vapaasta tahdostaan. Siihen en voi ottaa kantaa, aikooko tai tahtooko ap. kirjoittajan mies niin tehdä... pakkoa ei tietenkään ole.
>
Kaikki on edelleen suhteellista, mutta eipä lähtöarvoissakaan ollut edustaako 10.000 EUR remontti 5% vai 100% ko. perinnöstä. Tai kuinka suuri menoerä heille kuukaudessa olisi, jos rahoittavatkin koko remontin yhteisellä lainalla.Hanna kirjoitti:
Otan toki 5 000e lainaa omiin nimiini. Olen maksanut vuosia mieheni nimellä tulevat lasten päivähoitomaksut (400e) joka kuukausi, joten kun nyt alan lyhentää lainaa, mieheni saa maksaa päiväkotimaksut.
Avioehto tuli ap kirjoituksessani esiin juuri siksi, että mieheni pohti asiaa mahd. eron (?!) kannalta myöhemmin, jos asunnon arvo nousee kymppitonnilla ja hän saa osituksessa vähän takkiin.
Kiitos kaikista vastauksista ja erityisesti myötätunnosta - se emotionaalinen puolihan tässä enemmän kirvelee, kuten jotkut ymmärsikin. Keskustelua saa jatkaa edelleen!Miehen kuuluukin vuorostaan maksaa päivähoitomaksut, nehän olisi alunperinkin pitänyt maksaa vuorotellen tai siten että laitat 200 euroa hänen tililleen/kk
EN VAAN IKINÄ YMMÄRRÄ TÄTÄ NYKYISTÄ MAAILMAN MENOA
MÄ oon liian vanhanaikainen vaan...mutta en ymmärrä tätä tasauspolitiikkaa, avioeroon varautumista, kumpi maksaa mitäkin, puolison maksettava kaikesta puolet vaatimuksella- tarkkaa rahasta
varmaan olekkaan kirjoitti:
Avioehtoa, joten olet aika jäävi arvostelemaan.
Ja minä olen varakkaampi ja tulen perimään lisää varallisuutta.
Mitä väliä? Yhteistä perhettä pyöritetään. Lastenkin takia pösilöä tuollainen rahojen laskeminen. Niillehön kaikki sitten jää.
- hanna meille
vielä lopuksi, miksi se sinua niin kaivertaa että puolisosi haluaa varautua eron varalle oikeudellisin toimin, miksi et ole päässyt tasapainoon asian kanssa jo silloin kun avioehdon olet allekirjoittanut, vai kirjoititko "pitkin hampain"?
- Hanna
Ei avioehto harmita minua koska ymmärrän täysin sen juridisen vaikutuksen ja sen, että se kaivetaan esiin mahd. erotilanteessa.
Harmitti se, että tätä remonttia on suunniteltu viisi vuotta ja se on ollut iso asia meille kaikilta kanteilta katsottuna. Nyt kun pääsemme lopulta toteuttamaan sitä, mistä unelmoitiin (kylppäri etenkin ylimääräiset lastenhuoneet, mies kaivaa tässä yhteydessä esiin AVIOERON ja vesittää suuren osan mielihyvästä, jonka suunnitelman toteutuminen aikaansai.
Sitäpaitsi, asiasta keskusteltiin yön yli nukuttua. Otamme yhteisen remonttilainan jota lyhennämme samoin kuin asuntolainaa 50/50. Se on reilua se. - ero-
Hanna kirjoitti:
Ei avioehto harmita minua koska ymmärrän täysin sen juridisen vaikutuksen ja sen, että se kaivetaan esiin mahd. erotilanteessa.
Harmitti se, että tätä remonttia on suunniteltu viisi vuotta ja se on ollut iso asia meille kaikilta kanteilta katsottuna. Nyt kun pääsemme lopulta toteuttamaan sitä, mistä unelmoitiin (kylppäri etenkin ylimääräiset lastenhuoneet, mies kaivaa tässä yhteydessä esiin AVIOERON ja vesittää suuren osan mielihyvästä, jonka suunnitelman toteutuminen aikaansai.
Sitäpaitsi, asiasta keskusteltiin yön yli nukuttua. Otamme yhteisen remonttilainan jota lyhennämme samoin kuin asuntolainaa 50/50. Se on reilua se.Eihän miehesi avioeroa esille ottanut, ainoastaan oikeutensa säilyttää perimänsä rahat myös mahdollisen eron yhteydessä, mikä nyt on aivan eri asia. Kyllä hän varmasti rakastaa sinua kuin ennenkin.
Ja joo, nyt kuulostaa reilulta meininki. Ei muuta kuin hyvää jatkoa, ja onnea remontoimiseen.
- on avioehto
mutta en pysty ymmärtämään ongelmaanne. Suunnittelemanne remontti on niin halpa, että ei siinä pitäisi olla mitään miettimistä. Toki miehesi "menettää" rahojaan, jos maksaa remontin omasta pussistaan, mutta kyseessä on noin elämää ajatellen aika pieni investointi. Mielestäni teillä olisi muutenkin keskustelun paikka aiheena esim. nuo päivähoitomaksut ja kesälomamatkat. Ei avioparin ja vielä lapsellisen kuulu keskustella korvauksista toisen auton käytöstä yhteisellä kesälomamatkalla!
- sähän olet.......todella!
Kuuleppa kerroppa miten se kaikki yhteiseläminen noin juttelematta sujuu?
Kyllä meillä vaan joudutaan juttelemaan asiasta ja toisestakin vaikkei mitään avioehtoja edes ole.
Hauska toki lukea tälläisiä paskantärkeitä=yhtätyhjänkanssa olevia mielipiteitä ylisuurilta ajatustenlukijajumalilta täällä netissä.
Kyllä se vaan niin on, että meidän tavallisten ihmisten on juteltava arkipäivänasisoista päivittäin, kesälomareissujen maksamisista, lastenhoitomaksuista, ja kaikesta.
Mutta sainpa hyvät naurut taas kerran! - on tärkeää
sähän olet.......todella! kirjoitti:
Kuuleppa kerroppa miten se kaikki yhteiseläminen noin juttelematta sujuu?
Kyllä meillä vaan joudutaan juttelemaan asiasta ja toisestakin vaikkei mitään avioehtoja edes ole.
Hauska toki lukea tälläisiä paskantärkeitä=yhtätyhjänkanssa olevia mielipiteitä ylisuurilta ajatustenlukijajumalilta täällä netissä.
Kyllä se vaan niin on, että meidän tavallisten ihmisten on juteltava arkipäivänasisoista päivittäin, kesälomareissujen maksamisista, lastenhoitomaksuista, ja kaikesta.
Mutta sainpa hyvät naurut taas kerran!mutta jos mies edes esittää korvausta maksettavaksi autonsa käytöstä perheen kesälomareissulla on jotakin vialla. Ei se ole arkipäivää.
- perintöä saanut
Sain tontin perintönä. Annoin siitä ilmaiseksi puolisolleni puolet. Sitten jäin työttömäksi ja meidän talonrakennus on vaiheessa. Puolisoni maksaa kaiken yksin velanlyhennyksestä. Minun päivärahoilla vain syödään, mutta muuhun elämiseen se ei juurikaan riitä. Minulle on tulossa lisää perintöä, jonka aion siirtää edelleen myös puoleksi puolisoni nimiin. Voin hyvällä omallatunnolla asua yhteisessä kodissamme, vaikka puoliso lyhtentää yksin velkoja. Olen aloittamassa pian uudessa työpaikassa. Sitten voidaan lyhentää yhdessä isompia eriä lainaa. Meillä on vain meidän rahaa ja omaisuutta. Mikään ei ole "sinun" tai "minun". Meille sopii tämä ja olemme onnellisia näin. Yhdessä seistään ja jos toinen kaatuu, kaatuu molemmat. Olemme vuoroin huolehtineet toisistamme. Tulevaisuudessa puolisoni aloittaa jatko-opinnot ja virkavapaan. Sitten minä otan päävastuun lainan lyhennyksistä.
- eivät paljon kuulu
tähän keskusteluun, kun et taida paljoa tietää avioehdosta ja sen noudattamisesta.
Siksi löpinäsi on yhdentekevää.
- Annukka A.
"jos mies edes esittää korvausta maksettavaksi autonsa käytöstä perheen kesälomareissulla on jotakin vialla. Ei se ole arkipäivää."
Minä en voisi elää suhteessa jossa jokaiseen tavaraan lyödään lappu joka osoittaa kumman tämä tavara on kun sitten erotaan.
Jätetään vaikka sitten menemättä naimisiin, eihän sitä tiedä vaikka minuakin sattuisi kosimaan mies joka ei ensimmäisenä ole tuputtamassa avioehtoa käteen...
Olettekos miettineet sitä mitä miesten pitää maksaa naisille erotilanteessa kun nainen on hassannut elämänsä ja uransa lasten kanssa kotona kökkimiseen kun mies on syöksynyt tuulispäänä uraputkeen ja hankkinut julmetun omaisuuden "jo-enen -avioliittoa-omistetun-omaisuuden"(kuten yrityksen) mahdollistamana joka EI KUULU osituksen piiriin..?Jokainen kihlapari (ja miksi ei avioparikin) miettii tahtovatko tehdä avioehdon vai ei. Te kuulutte siihen 2/3 enemmistöön jotka eivät koe sitä tarvitsevansa ... se on tietenkin aivan OK, toivottavasti tulemaan on päädytty sen jälkeen kun ymmärretty mitä avio-oikeus merkitsee ja mitä toisaalta avioehto (tai mitä se ei tarkoita) ... eikä avioehtoa olla torpattu "musta-tuntuu" -pohjalta.
Mutta mutta, ilmeisesti sinäkin sekoitat avio-oikeuden puolison varallisuuteen JA omistusoikeuden keskenään.
>
Ei noin tehdä avioehdollisessakaan avioliitossa.
JA, vaikkei olekaan avioehtoa niin erossa omaisuutensa pitää se, kumman se on. Tasingolla tasataan kyllä nettovarallisuudet arvoltaan yhtä suuriksi, mutta sen maksaja saa päättää millä omaisuudellaan sen suorittaa.
Eli, jos miehelläsi on nimissään kaksi autoa... ne ovat hänen vaikka eroattekin, et siaisi toista vaikka vaatisit. Kyllä, niiden arvo vaikuttaa kyllä tasinkoon johon olisit oikeutettu.
>
Oletko sinä miettinyt, jos käykin niin että mies ottanut isot velat siihen yritykseensä, ja virhearvioiden tulemana kioski menee nurin mutta velat jäävät alentamaan nettovarallisuuttaan. Erossa voisi olla että SINÄ kotirouvana pääset maksamaan tasinkoa, kiitos yrittäjän virhearvioiden (joihin et ole ollut osallinen, tai edes tietoinen) ... jos olisia avioehto, tasinkoa ei joutisi tässäkään tilanteessa maksamaan.- Annukka A.
M36 kirjoitti:
Jokainen kihlapari (ja miksi ei avioparikin) miettii tahtovatko tehdä avioehdon vai ei. Te kuulutte siihen 2/3 enemmistöön jotka eivät koe sitä tarvitsevansa ... se on tietenkin aivan OK, toivottavasti tulemaan on päädytty sen jälkeen kun ymmärretty mitä avio-oikeus merkitsee ja mitä toisaalta avioehto (tai mitä se ei tarkoita) ... eikä avioehtoa olla torpattu "musta-tuntuu" -pohjalta.
Mutta mutta, ilmeisesti sinäkin sekoitat avio-oikeuden puolison varallisuuteen JA omistusoikeuden keskenään.
>
Ei noin tehdä avioehdollisessakaan avioliitossa.
JA, vaikkei olekaan avioehtoa niin erossa omaisuutensa pitää se, kumman se on. Tasingolla tasataan kyllä nettovarallisuudet arvoltaan yhtä suuriksi, mutta sen maksaja saa päättää millä omaisuudellaan sen suorittaa.
Eli, jos miehelläsi on nimissään kaksi autoa... ne ovat hänen vaikka eroattekin, et siaisi toista vaikka vaatisit. Kyllä, niiden arvo vaikuttaa kyllä tasinkoon johon olisit oikeutettu.
>
Oletko sinä miettinyt, jos käykin niin että mies ottanut isot velat siihen yritykseensä, ja virhearvioiden tulemana kioski menee nurin mutta velat jäävät alentamaan nettovarallisuuttaan. Erossa voisi olla että SINÄ kotirouvana pääset maksamaan tasinkoa, kiitos yrittäjän virhearvioiden (joihin et ole ollut osallinen, tai edes tietoinen) ... jos olisia avioehto, tasinkoa ei joutisi tässäkään tilanteessa maksamaan.Ja avioehdottomassa liitossa olisin kyllä tasan tarkkaan tietoinen siitä mitä mieheni omaisuudellamme tekisi. Ha ha.
Annukka A. kirjoitti:
Ja avioehdottomassa liitossa olisin kyllä tasan tarkkaan tietoinen siitä mitä mieheni omaisuudellamme tekisi. Ha ha.
Niinkö olisit... no, tietosi mm. ottamistaan omista veloista nyt kuitenkin olisivat hänen raportointihalukkuudestaan kiinni. Ja vaikka esim. yritykensä perustamisen vilpittömin mielin ja avoimesti kanssasi keskusteltuaan velkaa ottaa ... tarkotuksena menestyä, niin ihan aina se ei onnistu kuin on ajatellut...
Ja kun tuon asian "tasan tarkkaan" tiedät tulevaisuudessasi, niin luonnollisesti puolisosikin valitset niin ettette koskaan avioeroa ... tosin silloin ei avioehdosta olisi myöskään haittaa (se kun usein laadittu vain avioeron varalta).- puolustelet
M36 kirjoitti:
Niinkö olisit... no, tietosi mm. ottamistaan omista veloista nyt kuitenkin olisivat hänen raportointihalukkuudestaan kiinni. Ja vaikka esim. yritykensä perustamisen vilpittömin mielin ja avoimesti kanssasi keskusteltuaan velkaa ottaa ... tarkotuksena menestyä, niin ihan aina se ei onnistu kuin on ajatellut...
Ja kun tuon asian "tasan tarkkaan" tiedät tulevaisuudessasi, niin luonnollisesti puolisosikin valitset niin ettette koskaan avioeroa ... tosin silloin ei avioehdosta olisi myöskään haittaa (se kun usein laadittu vain avioeron varalta).Avioehtoa. Sillä on niin suuri ennakko mielikuva isona "peikkona" ja pahana asiana.
Vain järkevät ja lukeneet ymmärtävät ettei asia ole näin. Mökin akalle asiaa on turha selittää. puolustelet kirjoitti:
Avioehtoa. Sillä on niin suuri ennakko mielikuva isona "peikkona" ja pahana asiana.
Vain järkevät ja lukeneet ymmärtävät ettei asia ole näin. Mökin akalle asiaa on turha selittää.En varsinaisesti puolusta avioehtoa, kukin menettelee sen suhteen kuten yhdessä puolisonsa kanssa sopivat ja parhaaksi katsovat ... ja jos päätyvät avioehdottomaan avioliittoon, niin eihän se minulta ole pois.
Mutta siitä jaksan kyllä kirjoitaa, että ko. päätös perustuisi tietoon mitä avio-oikeus tarkoittaa... ja mitä yllätyksiä se voi avioeron osituksessa tuoda kun ei ole avioehtoa tehty (esim. puolison yllättvät velat, joista siippa ollut autuaan tietämätön).
Harmillista jos ihmiset perustavat valintansa luuloon ... tai pahimmassa tapauksessa "peikon pelkoon".
>
Kai avioehdon tekevien (yli 30% vittävistä) joukossa myös vähemmän lukeneita, koska "lukeneisuus" ei estä ottamasta asioista selvää.- Annukka A.
puolustelet kirjoitti:
Avioehtoa. Sillä on niin suuri ennakko mielikuva isona "peikkona" ja pahana asiana.
Vain järkevät ja lukeneet ymmärtävät ettei asia ole näin. Mökin akalle asiaa on turha selittää.Eiköhän meillä rikkaammillakin ole oikeus mennä naimisiin ilman avioehtoa. Meilläpäin nääs mennään naimisiin RAKKAUDESTA, ei sen takia että naimisiin pitää mennä kun ollaan maha pystyssä. Pakkoavioliitoille ei kiitos. Sääli vaan kaikille teille jotka olette pakon vuoksi avioon joutuneet, teillehän tuo avioehto sopii kuin nenä päähän.
Kaikille se ei käy, eikä pidäkään käydä.
- kesäheinä
vai että teillä asuukin kaksi "perhettä" samassa osoitteessa, on siis sinun perhe ja miehesi perhe, jotka molemmat tappelevat omista oikeuksistaan. Kai teillä on jääkaapissakin molemmilla oma maitopurkki ;)
no juu, eipä teidän elämäntyylinne minulle kuulu, joten anteeksi naljailuni...
mutta nyt asiaan, miten olisi sellainen vaihtoehto, että ottaisitkin remonttilainan mieheltäsi? voisitte tehdä kirjallisen sopimuksen ja sinä lyhentäisit hänelle velkaasi sen mukaan kuin itse täätätte. lainalle ei välttämättä tarvitsisi asettaa korkoa, joten maksukin sujuisi helpommin ja tuo kuviteltu korko voisi mennä vaikka siihen että maksaisit sen sijaan teille silloin tällöin vaikka ravintolaillallisen tai jotain.
tässä ratkaisussa et joutuisi suuriin vaikeuksiin, vaikka lainan lyhennyksen maksu ei syystä tai toisesta jossain kuussa onnistuisikaan ja mies saisi pitää oman perintönsä.
on myös paljon mukavampaa pitää velka oman perheen sisällä kuin kliinisessä pankissa.
(toivottavasti samanlaista viestiä ei ollut ylempänä ketjussa, en nimittäin kerkiä selaamaan niitä kaikkia läpi nyt)
Anyway onnea remonttiin, voin henk.koht. kokemuksesta kertoa, ettei tämän rojun ja melun keskellä ole kiva asua X(http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000008&conference=4500000000001733&posting=22000000032144799
Tuossa ehdotin mieheltä lainaamista ... ei oikein ottanut tuulta alleen....
Ketjun aloittaja ja puolionsa muuten päätyivät vaihtoehtoon jossa remonttiin otetaan yhteinen laina, jolla tehdään remontti yhteiseen asuntoon, ja jota maksetaan yhdessä ... mies käyttää tai sijoittaa perintönsä toisaalle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1204019
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä413203- 2372902
Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?
En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?412426- 361704
Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?241506Salilla oli toissapäivänä söpö tumma
Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen411486- 141381
- 181345
- 221281