Olin pienenä vahvassa uskossa. Nuoruudessani aloin ajelehtia kuitenkin pois Jumalasta..Samalla mielessäni oli kuitenkin koko ajan ajatus, että olisi ihanaa olla taas uskova ja mennä seurakunnan tilaisuuksiin. Rukoilin jopa toisinaan, että saisin uskovia ystäviä joiden kanssa mennä tilaisuuksiin. Sain hämmästyksekseni huomata, että muutaman kuukauden sisällä sellaiset ihmiset, joiden en koskaan olisi uskonut tulevan uskoon tulivatkin uskoon! Olin muutaman kerran tilaisuuksissa ja taas lähdin karkuun..
Muutama vuosi sitten sairastuin masennukseen ja uskon sen olleen ensimmäinen varsinainen Jumalan kutsu minulle. Siitä alkoikin varsinainen juttu. Aloin masennuksen aikaan rukoilla enemmän ja enemmän..mutta en edelleenkään saanut oikein mitään kunnollista aikaiseksi uskonasioissa. Unohdin taas Jumalan lähes kokonaan..masennus lähti, mutta taas tulin kipeäksi. Käteni oli n 9kk niin kipeä, että en pystynyt tekemään yhtään mitään. Taas rukoilin ja aloin lähentyä Jumalaa..tämän episodin aikana eräänä yönä jopa tunsin, kuinka Jumala kosketti minua. VAAN EN SILTIKÄÄN SAANUT MITÄÄN AIKAAN! Aloin taas erkaantua Jumalasta ja elin jopa todella syntisesti. No nyt minulle tuli taas astetta pahempi sairastuminen..ja nyt päätin, että lähden kristilliseen tilaisuuteen! Nyt aion yrittää tosissani. Minusta tuntuu, että Jumala on koko ajan näillä sairauksillani kutsunut minua luokseen. Olisimpa kuunnellut aiemmin. Toivon todella myös, että minusta tulisi nyt oikeasti kristitty. Olen usein elämässäni tuntenut, että minua on johdatettu todella vahvasti. Uskon edelleen Jumalan johdatukseen ja haluaisin niin palavasti hänen lapsekseen! En tiedä miksi tämän kirjoitin..kai toivon, että joku kertoisi omia kokemuksiaan miten Jumala on kutsunut :) Minusta tuntuu, että olen todella suuressa etsikkoajassa tällä hetkellä. Olen ennen miettinyt hirveästi mitä muut ajattelisivat uskoon tulemisestani. Nyt olen alkanut miettiä, että mitä sitten, tämä on minun elämäni. Ja kun minua näin selvästi kutsutaan, miksi en menisi??! Olisinko vain niin riippuvainen muiden mielipiteistä, että en ottaisi Jeesusta Kristusta vastaan..ja samalla ikuisuutta taivaassa?? Saattaa jopa olla, että kohta minua ei enää kutsuta ellen kuuntele! Kertokaas kokemuksia!
Muutama vuosi sitten sairastuin masennukseen ja uskon sen olleen ensimmäinen varsinainen Jumalan kutsu minulle. Siitä alkoikin varsinainen juttu. Aloin masennuksen aikaan rukoilla enemmän ja enemmän..mutta en edelleenkään saanut oikein mitään kunnollista aikaiseksi uskonasioissa. Unohdin taas Jumalan lähes kokonaan..masennus lähti, mutta taas tulin kipeäksi. Käteni oli n 9kk niin kipeä, että en pystynyt tekemään yhtään mitään. Taas rukoilin ja aloin lähentyä Jumalaa..tämän episodin aikana eräänä yönä jopa tunsin, kuinka Jumala kosketti minua. VAAN EN SILTIKÄÄN SAANUT MITÄÄN AIKAAN! Aloin taas erkaantua Jumalasta ja elin jopa todella syntisesti. No nyt minulle tuli taas astetta pahempi sairastuminen..ja nyt päätin, että lähden kristilliseen tilaisuuteen! Nyt aion yrittää tosissani. Minusta tuntuu, että Jumala on koko ajan näillä sairauksillani kutsunut minua luokseen. Olisimpa kuunnellut aiemmin. Toivon todella myös, että minusta tulisi nyt oikeasti kristitty. Olen usein elämässäni tuntenut, että minua on johdatettu todella vahvasti. Uskon edelleen Jumalan johdatukseen ja haluaisin niin palavasti hänen lapsekseen! En tiedä miksi tämän kirjoitin..kai toivon, että joku kertoisi omia kokemuksiaan miten Jumala on kutsunut :) Minusta tuntuu, että olen todella suuressa etsikkoajassa tällä hetkellä. Olen ennen miettinyt hirveästi mitä muut ajattelisivat uskoon tulemisestani. Nyt olen alkanut miettiä, että mitä sitten, tämä on minun elämäni. Ja kun minua näin selvästi kutsutaan, miksi en menisi??! Olisinko vain niin riippuvainen muiden mielipiteistä, että en ottaisi Jeesusta Kristusta vastaan..ja samalla ikuisuutta taivaassa?? Saattaa jopa olla, että kohta minua ei enää kutsuta ellen kuuntele! Kertokaas kokemuksia!
Vastaukset 5
Vanhimmat
...ja että tahdot nyt toden teolla lähteä Yeshuaa seuraamaan. Hyvä näin ja Herra suokoon sinun löytää Hänen armonsa avuksesi oikeaan aikaan!
Että saisit VOIMALLISEN startin uskonelämällesi ja välttämättömän avun elämän kaidalle tielle: Pyhän Hengen lahjan, niin seuraa seuraavia askeleita, jotka löydät linkistä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000061&posting=22000000031747021
J-la todella kutsuu ihmisiä myös tuolla tavoin, kuin kerroit. Jos tahdot keskustella kahdenkesken kanssani (täällä foorumilla kun on välillä häirikköjä häiritsemässä syvällisempiä keskusteluja), niin löydät meiliosoitteeni profiilistani, klikkaamalla nikkiäni Yakov
Siunausta Yeshuassa!
Uskoontulossa on joitain yhteisiä elementtejä, vaikka paljon myös henkilökohtaisia eroja. Eri tavoin Jumala puhuttelee erilaisia ihmisiä, mutta kuitenkin uskon syntyminen on syvimmiltään hyvin samanlainen tapahtuma. Onhan tuosta tapahtumasta kirjoitettu pitkiäkin kirjoja, mutta laitan tähän linkin sellaiseen tekstiin, joka mielestäni nostaa esiin jotain kaikille uskoville yhteistä. Teksti ei ole pitkä, vaikka voi sen lukemiseen kymmenen minuuttia kulua, asia on kuitenkin tärkeä ja selvittämisen arvoinen. Jos on oikein kiire, niin hyppää parin luvun yli suoraan lukuun "Kuinka se tapahtuu".
http://www.kirjasilta.net/macintosh/muuttumisen/teksti.html#uudeksi
En tiedä onko tuossa sinulle mitän uutta, mutta ihan mielenkiintoisella tavalla kerrottua ja toivottavasti joitain ajatuksia herättävää.
Tuli muuten mieleeni, että olen enemmän kuin kiitollinen äidilleni, joka minulle opetti uskon asioita ollessani pieni. Mietin joskus, että ei se ole ihme, ettei monikaan halua uskovaksi, koska he eivät tajua Raamatusta mitään. Miettii esimerkiksi, kun sanotaan sana ´uudestisyntyminen'. Ei sitä voi tajuta oikein, ellei kukaan ole opettanut! Ymmärrän heti, että kyseinen sana tarkoittaa sitä, kuinka ihminen tulee uskoon ja hänestä tulee siinä uusi ihminen. Tai miten sen nyt selittäisi..:) Varmasti joku, joka ei tiedä mitään kristinuskosta, olettaisi tuon tarkoittavan jotain sielunvaellusta. Muutenkin minusta tuntuu, että tiedän jo valmiiksi paljon Raamatusta ja kristinuskosta yleensä. Se on suuri etuoikeus! Olisi aivan mahdottoman vaikeaa uskoa, ellei tajuaisi niistä mitään. Tai miettii vaikka ilmestyskirjaakin..voi huhhu jos sitä lukisi ilman, että tietäisi asiayhteyksistä mitään. Toki se on siltikin vielä vaikea, vaikka hiukan tietäisikin :) Samaten ellei tiedä, että uutta testamenttia luetaan vanhan testamentin kautta. Ja paaaaljon muita asioita, joista minäkään en tiedä vielä. Oon kova selittämään ja kyllästytän kaikki tekstilläni..kiitos vastauksistanne!
Etsikkoaika on minun mielestäni todella mielenkiintoinen asia. Siitä on olemassa hieman toisistaan poikkeavia näkemyksiä, mutta jos niitä miettii hieman, niin voi huomata monien niistä olevan oikeita omista näkökulmistaan katsottuna. Sellainen kertoo jonkin asian todella moninaisesta luonteesta ja sellaisessa asiassa on aina lisää oppimista. Uskon sen kertovan paljon myös Jumalan luonteesta, josta aina löytyy lisää ihmeteltävää, vaikka samalla jo vähäinenkin tieto on ihan yhtä totta kuin monipuolisempi tarkastelu.
Kirjoitit aloituksessa etsikkoajasta ja siitä tämä kommentti. En tiedä onko sinulla kysymys etsikkoajasta vai siitä, että Jumala vetää puoleensa jo kerran uudestisyntynyttä, jolla on vaikeuksia tunnistaa omaa tilaansa ja löytää uudelleen kuin tuhlaajapojan tavoin Isä, joka toivottaa tervetulleeksi.
Laitoin vastauksessani tuon linkin, koska se puhuu hieman molemmista tilanteista. Joskus elämän voi täyttää monet aika pinnalliset asiat niin tehokkaasti, että oma tilanne tulee itselle epäselväksi, koska ei koe toimivansa omien periaatteittensa mukaisesti tai ei edes tunnista omia periaatteitaan.
Mieleeni on jäänyt eräs aforismin kaltainen lause jossa sanottiin, että jokaisen ihmisen pitäisi olla sen verran yksin ja hiljaa, että tietäisi millä perusteilla tekee omat valintansa elämässään. Monet vain tekevät ja toimivat, saattavat puhua paljon periaatteista ja muusta, mutta eivät koskaan ajattele omia tekojaan ja sitä, millaisista periaatteista ne todellisuudessa kertovat.
Ellei ihminen koskaan katso itseään jonkin ulkopuolisen lähteen valossa, niin silloin ei voi tuntea itseään kovin hyvin. Jos luetaan Raamattua ja peilataan omaa elämää siihen, mitä siellä kerrotaan Jumalasta erossa elävistä ja toisaalta Jumalan yhteydessä elävistä, niin voidaan havaita, kumpaan joukkoon kuulutaan.
Kuitenkin siinä on myös otettava huomioon niin oma vajavaisuus, Kristuksen täydellisyys, kuin myös oma lihallinen ja itsekäs tahto, joka tahtoisi nähdä itsensä parempana kuin on. Toisaalta ei saisi ajautua turhaan synkkyyteen, vaan nähdä se toivo, joka meillä on Jumalan armon kautta annettuna ja hyväksyä itsensä myös inhimillisessä mielessä hyvin epätäydelliseksi. Sillä Jumalan armo kohtaa niitä, jotka näkevät myös väärät motiivinsa ja silti uskossa katsovat Jeesukseen, joka on Jumalan armon toteutuma maan päällä.
Jos joku ajattelee päässeensä niin lähelle Jumalaa, että onnistuu elämään synnitöntä elämää, niin hän on harhassa. Jumalan tuntemisen lisääntyminen on alati kasvavaa oman syntisyyden vahvempaa tiedostamista ja Jumalan armon syvempää kokemista. Kun nuo asiat ovat tasapainossa, niin siinä on hyvä ihmisen elää. Siinä ei tule turhan ylpeäksi, eikä liioin pienistä masennu.
Oma usko on hyvä tiedostaa, mutta silloin on muistettava eräs toinen aforismi joka sanoo, ettei pelastusvarmuus ole varmuutta omasta uskosta, vaan se on täydellistä varmuutta siitä, että Jeesus pelastaa. Sitä varmuutta, tai edes toivoa siitä ei voi uudestisyntymätön koskaan kokea, mutta uudestisyntynyt tietää sen sydämessään. Tietää, että Jeesuksella on sekä tahto, että voima pelastaa ihminen ja hän tekee sen, ellei ihminen itse pistä vastaan ja hankkiudu hänestä eroon omilla toimillaan.
Onhan Pyhä Henki kuvattu kuin araksi linnuksi, joka kavahtaa vääryyttä ja vaikenee nähdessään syntiä. Niinpä on rukous turhaa, jos ei ole alttiutta tehdä parannusta sellaisesta, mikä erottaa Jumalasta. Toisaalta rukous ei ole turhaa, jos on alttiutta. Jos on alttiutta toimia Jumalan tahdon mukaan, niin vaikka ei olisi voimaa, Jumala antaa sitä. Siksi ei voi sanoa, että tahtoisin tehdä parannusta, mutta minulla ei ole voimaa. Voimaa saa aina kun on tahtoa, eikä pelkkää selkään taputtelua, vaan sitä samaa voimaa, jolla Jeesus herätettiin kuolleista hänen ruumiinsa maatessa kallioon hakatussa haudassa. Kun siis olemme osalliset siitä voimasta, niin tehkäämme tekoja, joissa se voima näkyy.
"Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".
Jos joku tahtoo tulla Jeesuksen luokse, niin hänen sydämelleen Jumala on jo puhunut. Jumala on jo vaikuttanut Henkensä kautta siinä ihmisessä sen tahtomisen. Kun Jumala jo Henkensä välityksellä toimii ihmisessä, niin Pyhä Henki on jo hänessä. Hän on uudestisyntynyt sillä hetkellä, kun vastaa myöntävästi siihen kutsuun. Silloin Pyhä Henki saa pysyvän asuinsijan ihmisessä ja ihminen kiittää Jumalaa pelastuksestaan. Monet on kutsutut, mutta harvat ovat valitut ja siinä on ihmettelemistä, miten kukin on valittu. Ei ole mitään järkiperusteita, mutta silti on se Jumalan teko, joka on otettu vastaan ja se kantaa iankaikkisuuteen.
Toivottavasti näistä ajatuksista ja lainauksista jokin ajatus heräilisi, jos ei sinulle, niin ehkä jollekin toiselle. Nämä ovat asioita, joita kannattaa pohtia, sillä Jumalan kohtaaminen ei ole mikään pikkujuttu.
hyvistä kirjoituksistasi. Uskon, että niistä on apua monille.Siunausta!