Monet uskonnot Helluntailaiset mukaanlukien opettavat että kun ihminen kuolee niin sielu menee taivaaseen, onko tämä järkevä ja raamatullinen opetus? Ei ole!
Sielu
Määritelmä: Raamatussa ”sielu” on käännetty heprealaisesta sanasta ne´feš ja kreikkalaisesta sanasta psy·khe´. Se, miten Raamattu käyttää tätä sanaa, osoittaa, että se tarkoittaa ihmistä tai eläintä tai elämää, joka ihmisellä tai eläimellä on. Monille ihmisille ”sielu” merkitsee kuitenkin ihmisolennon aineetonta tai henkiosaa, joka jää eloon liharuumiin kuollessa. Toiset ymmärtävät sen olevan elämän periaate. Viimeksi mainitut näkemykset eivät kuitenkaan ole raamatullisia.
Miten Raamattu auttaa meitä ymmärtämään, mikä sielu on?
1. Moos. 2:7: ”Jehova Jumala muodosti ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja ihmisestä tuli elävä sielu.” (Huomaa: tässä ei sanota, että ihmiselle annettiin sielu vaan että hänestä tuli sielu, elävä persoona.) (Tässä ”sieluksi” käännetty heprealainen sana on ne´feš. Myös KR-38 ja KR-1776 sekä Väl käyttävät sanaa ”sielu”; KR-92:ssa on ”olento”.)
1. Kor. 15:45: ”Niin on myös kirjoitettu: ’Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä sielu.’ Viimeisestä Aadamista tuli elämää antava henki.” (Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset ovat siis samaa mieltä Heprealaisten kirjoitusten kanssa siitä, mikä sielu on.) (Tässä ”sieluksi” käännetty kreikkalainen sana on sanan psy·khe´ akkusatiivi. Myös KR-38 ja KR-1776 käyttävät sanaa ”sielu”. KR-92 ja UTN käyttävät sanaa ”olento”.)
1. Piet. 3:20: ”Nooan päivinä – – muutamat, toisin sanoen kahdeksan sielua, vietiin turvallisesti veden läpi.” (Tässä ”sieluksi” käännetty kreikkalainen sana on sanan psy·khe´ monikkomuoto psy·khai´.) (”Sielua”, KR-38; ”henkeä”, UTN; ”ihmistä”, EU.)
1. Moos. 9:5: ”Lisäksi minä vaadin takaisin teidän sielunne [eli ”elämänne”, hepr. ne´feš] veren.” (Tässä sielulla sanotaan olevan veri.)
Joos. 11:11: ”He löivät miekan terällä jokaisen siellä olevan sielun [hepr. ne´feš].” (Sielun ilmaistaan tässä olevan jotakin, jota voidaan koskettaa miekalla, joten nämä sielut eivät voineet olla henkiä.) Ks. myös Hes. 33:6.
Missä Raamattu sanoo, että eläimet ovat sieluja?
1. Moos. 1:20, 21, 24, 25: ”Jumala sanoi edelleen: ’Viliskööt vedet eläviä sieluja* parvittain – –.’ Ja Jumala ryhtyi luomaan suuria merihirviöitä ja kaikkia liikkuvia eläviä sieluja, joita vilisi vesissä lajiensa mukaan, ja kaikkia siivekkäitä lentäviä luomuksia lajiensa mukaan. – – Ja Jumala sanoi edelleen: ’Tuottakoon maa eläviä sieluja lajiensa mukaan’ – – Ja Jumala ryhtyi tekemään maan villieläimiä lajiensa mukaan ja kotieläimiä lajiensa mukaan sekä kaikkia muita maan liikkuvia eläimiä lajiensa mukaan.” (*Heprean kielessä tässä käytetty sana on ne´feš.)
3. Moos. 24:17, 18: ”Mikäli joku mies lyö ihmissielua [hepr. ne´feš] kuolettavasti, hänet tulee ehdottomasti surmata. Ja sen, joka lyö kotieläimen sielun [hepr. ne´feš] kuoliaaksi, tulee korvata se, sielu sielusta.” (Huomaa, että sekä ihmisistä että eläimistä käytetään samaa heprealaista sielua vastaavaa sanaa.)
Ilm. 16:3: ”Se tuli kuin kuolleen vereksi, ja jokainen elävä sielu* kuoli, kaikki, mitä meressä oli.” (Raamatun kreikkalaiset kirjoituksetkin siis osoittavat eläinten olevan sieluja.) (*Tässä käytetty kreikkalainen sana on psy·khe´. Myös KR-1776 ja Väl kääntävät sen tässä ”sieluksi”. Jotkin käännökset käyttävät ilmauksia ”olento” tai ”elollinen”.)
Tunnustavatko muut oppineet, jotka eivät ole Jehovan todistajia, että Raamattu opettaa sielusta juuri näin?
”Sielu ei – – merkitse mitään sellaista, mikä ihmisellä olisi, mutta eläimiltä puuttuisi. Heprealaisessa tekstissä käytetään eläimistäkin samaa sanaa, vaikka se onkin suomennettu toisin – –. Tavallisimmin næfæš merkitsee elävää ja toimivaa olentoa – –. Uudessa testamentissa vastaava kreikan sana – – [ei] tarkoita Platonin filosofiasta tunnettua sielua, sitä ikuiseen ideamaailmaan kuuluvaa osaa ihmisestä, jolle kuolema merkitsee vapautumista ruumiin kahleista. ’Kuolemattoman sielun’ käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin.” (Heikki Palva, Raamatun tietosanasto, Porvoo 1974, s. 246.)
”Nykyajan teologisessa antropologiassa esitetään enää harvemmin erillistä oppia sielusta. Ihminen ymmärretään Jumalan luomaksi, ainutkertaiseksi kokonaispersoonaksi. Kuolema merkitsee ihmisen henkisten ja fyysisten elintoimintojen totaalista päätöstä ja ruumiin ylösnousemus ihmisen kokonaispersoonan astumista tuomiolle.” (Otavan suuri ensyklopedia, Keuruu 1980, 8. osa, s. 6199.)
”Heprean nefeš ei merkitse ruumiista erotettavissa olevaa henkistä olentoa, vaan ihmisen elävää, tietoista olemusta, persoonallisuutta, ’itseä’.” (Jussi Aro, Psalmit nykysuomeksi, Pieksämäki 1973, s. 233.)
Voiko ihmissielu kuolla?
Hes. 18:4: ”Katso! Kaikki sielut – minulle ne kuuluvat. Niin kuin isän sielu, niin pojankin sielu – minulle ne kuuluvat. Se sielu*, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.” (*Hepr. ne´feš. KR-38 kääntää sen ”sieluksi”, ja KR-92 käyttää ilmausta ”se”.)
Matt. 10:28: ”Älkää alkako pelätä niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua [eli ”elämää”], vaan pelätkää ennemmin häntä, joka voi tuhota sekä sielun* että ruumiin Gehennassa.” (*Kreikan kielessä sanan psy·khe´ akkusatiivi. Myös KR-38, KR-92, UTN ja EU käyttävät tässä sanaa ”sielu”.)
Apt. 3:23: ”Niin, jokainen sielu [kreik. psy·khe´], joka ei kuuntele sitä Profeettaa, tullaan täysin tuhoamaan kansan keskuudesta.”
Ks. myös Job 36:14; Ps. 78:50; Hes. 13:19.
Onko ihmissielujen (ihmisten) mahdollista elää ikuisesti?
Ks. pääaihetta ”Elämä”, s. 49–53.
Onko sielu sama kuin henki?
Saarn. 12:7: ”Silloin tomu palaa maahan, niin kuin se on ollutkin, ja henki [eli elinvoima, hepr. ru´ah] palaa tosi Jumalan luo, joka sen antoi.” (Huomaa, että henkeä vastaava heprealainen sana on ru´ah, kun taas sieluksi käännetty sana on ne´feš. Tämä raamatunkohta ei merkitse sitä, että henki kulkee kuolemassa maasta Jumalan henkilökohtaiseen läsnäoloon saakka; pikemminkin kaikki ihmisen tulevat elämän odotteet jäävät Jumalan käsiin. Samoin voidaan sanoa, että jollei esimerkiksi jonkin kiinteistön ostaja suorita häneltä vaadittuja maksuja, kiinteistö ”palaa” alkuperäiselle omistajalleen.) (KR-38 ja KR-92 kääntävät tässä sanan ru´ah ”hengeksi”.)
Saarn. 3:19: ”Lopullinen seuraamus kohtaa ihmisten poikia ja lopullinen seuraamus kohtaa eläimiä, ja niille koituu sama lopullinen seuraamus. Niin kuin toinen kuolee, niin toinenkin kuolee; ja niillä kaikilla on sama henki [hepr. ru´ah].” (Sekä ihmisillä että eläimillä osoitetaan siis olevan sama ru´ah eli henki. Ks. ajatuksia jakeista 20 ja 21 sivuilta 78, 79.)
Hepr. 4:12: ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun [kreik. psy·khes´; ”elämän”, NE] ja hengen [kreik. pneu´ma·tos] ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset.” (Huomaa, että ”henkeä” vastaava kreikkalainen sana ei ole sama kuin ”sielua” vastaava sana.)
Elääkö ihminen edelleen tietoisessa tilassa, kun henki lähtee ruumiista?
Ps. 146:4: ”Hänen henkensä [hepr. sanasta ru´ah] lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.” (KR-38 ja KR-92 kääntävät tässä sanan ru´ah ”hengeksi”. Jotkut kääntäjät käyttävät sanaa ”hengitys”.) (Myös Ps. 104:29.)
Mistä kristikunnan usko aineettomaan, kuolemattomaan sieluun on lähtöisin?
”Kristillinen käsitys siitä, että Jumala loi hengellisen sielun ja istutti sen ruumiiseen hedelmöityshetkellä tehdäkseen ihmisestä elävän kokonaisuuden, on kristillisessä filosofiassa tapahtuneen pitkän kehityksen tulos. Vasta Origeneen [kuoli n. 254] vaikutuksesta idässä ja pyhän Augustinuksen [kuoli 430] vaikutuksesta lännessä sielu alettiin käsittää hengelliseksi olioksi ja sen luonteesta muodostettiin filosofinen käsitys. – – Hänen [Augustinuksen] oppinsa – – (ja myös jotkin sen puutteet) perustuivat paljolti uusplatonilaisuuteen.” (New Catholic Encyclopedia, 1967, XIII osa, s. 452, 454.)
”Käsitys kuolemattomuudesta on kreikkalaisen ajattelun tuotetta, kun sitä vastoin ylösnousemustoivo kuuluu juutalaiseen ajatteluun. – – Aleksanterin valloitusten jälkeen juutalaiset omaksuivat vähitellen kreikkalaisia käsityksiä.” (Dictionnaire Encyclopédique de la Bible, toim. Alexandre Westphal, Valence, Ranska, 1935, 2. osa, s. 557.)
”Usko sielun kuolemattomuuteen – – eräässä suhteessa muodostaa hänen [kreikkalaisen filosofin Platonin, 427–347 eaa.] filosofiansa keskuksen. ’On uskottava’, sanoo Platon, ’niihin vanhoihin ja pyhiin perimätietoihin, jotka julistavat sielun kuolemattomuutta.’ ” (J. E. Salomaa, Filosofian historia I, Porvoo 1935, s. 69.)
Platonin teoksessa Faidon sanotaan: ”Otaksummeko kuolemasta puhuessamme tarkoittavamme jotain tiettyä? – – Emme suinkaan muuta kuin sielun eroamista ruumiista? Eikä kuolleena oleminen suinkaan merkitse muuta kuin että ruumis on erillään, sielusta erotettuna, ja sielu omana itsenään, ruumiista vapautuneena. Eihän kuolema ole mitään muuta? – – ’Eihän sielu siedä kuolemaa?’ ’Ei.’ ’Sielu on siis kuolematon.’ ’On.’ ” (Viisi tutkielmaa, käänt. P. Oksala ja J. A. Hollo, 1961, s. 241, 307.)
”Olemme nähneet, että kuolemattomuuden ongelma sai osakseen babylonialaisten teologien vakavan huomion. – – Ei kansa eivätkä liioin uskonnolliset johtajat milloinkaan ottaneet huomioon mahdollisuutta, että sellainen, joka kerran oli kutsuttu olemassaoloon, tuhoutuisi kokonaan. Kuolema oli portti toisenlaiseen elämään.” (M. Jastrow jr, The Religion of Babylonia and Assyria, Boston 1898, s. 556.)
Lainaus "Puhu perustellen kirjasta" Huom! Lukekaa raamatunkohdat! oikein KR
Sielu
Määritelmä: Raamatussa ”sielu” on käännetty heprealaisesta sanasta ne´feš ja kreikkalaisesta sanasta psy·khe´. Se, miten Raamattu käyttää tätä sanaa, osoittaa, että se tarkoittaa ihmistä tai eläintä tai elämää, joka ihmisellä tai eläimellä on. Monille ihmisille ”sielu” merkitsee kuitenkin ihmisolennon aineetonta tai henkiosaa, joka jää eloon liharuumiin kuollessa. Toiset ymmärtävät sen olevan elämän periaate. Viimeksi mainitut näkemykset eivät kuitenkaan ole raamatullisia.
Miten Raamattu auttaa meitä ymmärtämään, mikä sielu on?
1. Moos. 2:7: ”Jehova Jumala muodosti ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja ihmisestä tuli elävä sielu.” (Huomaa: tässä ei sanota, että ihmiselle annettiin sielu vaan että hänestä tuli sielu, elävä persoona.) (Tässä ”sieluksi” käännetty heprealainen sana on ne´feš. Myös KR-38 ja KR-1776 sekä Väl käyttävät sanaa ”sielu”; KR-92:ssa on ”olento”.)
1. Kor. 15:45: ”Niin on myös kirjoitettu: ’Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä sielu.’ Viimeisestä Aadamista tuli elämää antava henki.” (Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset ovat siis samaa mieltä Heprealaisten kirjoitusten kanssa siitä, mikä sielu on.) (Tässä ”sieluksi” käännetty kreikkalainen sana on sanan psy·khe´ akkusatiivi. Myös KR-38 ja KR-1776 käyttävät sanaa ”sielu”. KR-92 ja UTN käyttävät sanaa ”olento”.)
1. Piet. 3:20: ”Nooan päivinä – – muutamat, toisin sanoen kahdeksan sielua, vietiin turvallisesti veden läpi.” (Tässä ”sieluksi” käännetty kreikkalainen sana on sanan psy·khe´ monikkomuoto psy·khai´.) (”Sielua”, KR-38; ”henkeä”, UTN; ”ihmistä”, EU.)
1. Moos. 9:5: ”Lisäksi minä vaadin takaisin teidän sielunne [eli ”elämänne”, hepr. ne´feš] veren.” (Tässä sielulla sanotaan olevan veri.)
Joos. 11:11: ”He löivät miekan terällä jokaisen siellä olevan sielun [hepr. ne´feš].” (Sielun ilmaistaan tässä olevan jotakin, jota voidaan koskettaa miekalla, joten nämä sielut eivät voineet olla henkiä.) Ks. myös Hes. 33:6.
Missä Raamattu sanoo, että eläimet ovat sieluja?
1. Moos. 1:20, 21, 24, 25: ”Jumala sanoi edelleen: ’Viliskööt vedet eläviä sieluja* parvittain – –.’ Ja Jumala ryhtyi luomaan suuria merihirviöitä ja kaikkia liikkuvia eläviä sieluja, joita vilisi vesissä lajiensa mukaan, ja kaikkia siivekkäitä lentäviä luomuksia lajiensa mukaan. – – Ja Jumala sanoi edelleen: ’Tuottakoon maa eläviä sieluja lajiensa mukaan’ – – Ja Jumala ryhtyi tekemään maan villieläimiä lajiensa mukaan ja kotieläimiä lajiensa mukaan sekä kaikkia muita maan liikkuvia eläimiä lajiensa mukaan.” (*Heprean kielessä tässä käytetty sana on ne´feš.)
3. Moos. 24:17, 18: ”Mikäli joku mies lyö ihmissielua [hepr. ne´feš] kuolettavasti, hänet tulee ehdottomasti surmata. Ja sen, joka lyö kotieläimen sielun [hepr. ne´feš] kuoliaaksi, tulee korvata se, sielu sielusta.” (Huomaa, että sekä ihmisistä että eläimistä käytetään samaa heprealaista sielua vastaavaa sanaa.)
Ilm. 16:3: ”Se tuli kuin kuolleen vereksi, ja jokainen elävä sielu* kuoli, kaikki, mitä meressä oli.” (Raamatun kreikkalaiset kirjoituksetkin siis osoittavat eläinten olevan sieluja.) (*Tässä käytetty kreikkalainen sana on psy·khe´. Myös KR-1776 ja Väl kääntävät sen tässä ”sieluksi”. Jotkin käännökset käyttävät ilmauksia ”olento” tai ”elollinen”.)
Tunnustavatko muut oppineet, jotka eivät ole Jehovan todistajia, että Raamattu opettaa sielusta juuri näin?
”Sielu ei – – merkitse mitään sellaista, mikä ihmisellä olisi, mutta eläimiltä puuttuisi. Heprealaisessa tekstissä käytetään eläimistäkin samaa sanaa, vaikka se onkin suomennettu toisin – –. Tavallisimmin næfæš merkitsee elävää ja toimivaa olentoa – –. Uudessa testamentissa vastaava kreikan sana – – [ei] tarkoita Platonin filosofiasta tunnettua sielua, sitä ikuiseen ideamaailmaan kuuluvaa osaa ihmisestä, jolle kuolema merkitsee vapautumista ruumiin kahleista. ’Kuolemattoman sielun’ käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin.” (Heikki Palva, Raamatun tietosanasto, Porvoo 1974, s. 246.)
”Nykyajan teologisessa antropologiassa esitetään enää harvemmin erillistä oppia sielusta. Ihminen ymmärretään Jumalan luomaksi, ainutkertaiseksi kokonaispersoonaksi. Kuolema merkitsee ihmisen henkisten ja fyysisten elintoimintojen totaalista päätöstä ja ruumiin ylösnousemus ihmisen kokonaispersoonan astumista tuomiolle.” (Otavan suuri ensyklopedia, Keuruu 1980, 8. osa, s. 6199.)
”Heprean nefeš ei merkitse ruumiista erotettavissa olevaa henkistä olentoa, vaan ihmisen elävää, tietoista olemusta, persoonallisuutta, ’itseä’.” (Jussi Aro, Psalmit nykysuomeksi, Pieksämäki 1973, s. 233.)
Voiko ihmissielu kuolla?
Hes. 18:4: ”Katso! Kaikki sielut – minulle ne kuuluvat. Niin kuin isän sielu, niin pojankin sielu – minulle ne kuuluvat. Se sielu*, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.” (*Hepr. ne´feš. KR-38 kääntää sen ”sieluksi”, ja KR-92 käyttää ilmausta ”se”.)
Matt. 10:28: ”Älkää alkako pelätä niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua [eli ”elämää”], vaan pelätkää ennemmin häntä, joka voi tuhota sekä sielun* että ruumiin Gehennassa.” (*Kreikan kielessä sanan psy·khe´ akkusatiivi. Myös KR-38, KR-92, UTN ja EU käyttävät tässä sanaa ”sielu”.)
Apt. 3:23: ”Niin, jokainen sielu [kreik. psy·khe´], joka ei kuuntele sitä Profeettaa, tullaan täysin tuhoamaan kansan keskuudesta.”
Ks. myös Job 36:14; Ps. 78:50; Hes. 13:19.
Onko ihmissielujen (ihmisten) mahdollista elää ikuisesti?
Ks. pääaihetta ”Elämä”, s. 49–53.
Onko sielu sama kuin henki?
Saarn. 12:7: ”Silloin tomu palaa maahan, niin kuin se on ollutkin, ja henki [eli elinvoima, hepr. ru´ah] palaa tosi Jumalan luo, joka sen antoi.” (Huomaa, että henkeä vastaava heprealainen sana on ru´ah, kun taas sieluksi käännetty sana on ne´feš. Tämä raamatunkohta ei merkitse sitä, että henki kulkee kuolemassa maasta Jumalan henkilökohtaiseen läsnäoloon saakka; pikemminkin kaikki ihmisen tulevat elämän odotteet jäävät Jumalan käsiin. Samoin voidaan sanoa, että jollei esimerkiksi jonkin kiinteistön ostaja suorita häneltä vaadittuja maksuja, kiinteistö ”palaa” alkuperäiselle omistajalleen.) (KR-38 ja KR-92 kääntävät tässä sanan ru´ah ”hengeksi”.)
Saarn. 3:19: ”Lopullinen seuraamus kohtaa ihmisten poikia ja lopullinen seuraamus kohtaa eläimiä, ja niille koituu sama lopullinen seuraamus. Niin kuin toinen kuolee, niin toinenkin kuolee; ja niillä kaikilla on sama henki [hepr. ru´ah].” (Sekä ihmisillä että eläimillä osoitetaan siis olevan sama ru´ah eli henki. Ks. ajatuksia jakeista 20 ja 21 sivuilta 78, 79.)
Hepr. 4:12: ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun [kreik. psy·khes´; ”elämän”, NE] ja hengen [kreik. pneu´ma·tos] ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset.” (Huomaa, että ”henkeä” vastaava kreikkalainen sana ei ole sama kuin ”sielua” vastaava sana.)
Elääkö ihminen edelleen tietoisessa tilassa, kun henki lähtee ruumiista?
Ps. 146:4: ”Hänen henkensä [hepr. sanasta ru´ah] lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.” (KR-38 ja KR-92 kääntävät tässä sanan ru´ah ”hengeksi”. Jotkut kääntäjät käyttävät sanaa ”hengitys”.) (Myös Ps. 104:29.)
Mistä kristikunnan usko aineettomaan, kuolemattomaan sieluun on lähtöisin?
”Kristillinen käsitys siitä, että Jumala loi hengellisen sielun ja istutti sen ruumiiseen hedelmöityshetkellä tehdäkseen ihmisestä elävän kokonaisuuden, on kristillisessä filosofiassa tapahtuneen pitkän kehityksen tulos. Vasta Origeneen [kuoli n. 254] vaikutuksesta idässä ja pyhän Augustinuksen [kuoli 430] vaikutuksesta lännessä sielu alettiin käsittää hengelliseksi olioksi ja sen luonteesta muodostettiin filosofinen käsitys. – – Hänen [Augustinuksen] oppinsa – – (ja myös jotkin sen puutteet) perustuivat paljolti uusplatonilaisuuteen.” (New Catholic Encyclopedia, 1967, XIII osa, s. 452, 454.)
”Käsitys kuolemattomuudesta on kreikkalaisen ajattelun tuotetta, kun sitä vastoin ylösnousemustoivo kuuluu juutalaiseen ajatteluun. – – Aleksanterin valloitusten jälkeen juutalaiset omaksuivat vähitellen kreikkalaisia käsityksiä.” (Dictionnaire Encyclopédique de la Bible, toim. Alexandre Westphal, Valence, Ranska, 1935, 2. osa, s. 557.)
”Usko sielun kuolemattomuuteen – – eräässä suhteessa muodostaa hänen [kreikkalaisen filosofin Platonin, 427–347 eaa.] filosofiansa keskuksen. ’On uskottava’, sanoo Platon, ’niihin vanhoihin ja pyhiin perimätietoihin, jotka julistavat sielun kuolemattomuutta.’ ” (J. E. Salomaa, Filosofian historia I, Porvoo 1935, s. 69.)
Platonin teoksessa Faidon sanotaan: ”Otaksummeko kuolemasta puhuessamme tarkoittavamme jotain tiettyä? – – Emme suinkaan muuta kuin sielun eroamista ruumiista? Eikä kuolleena oleminen suinkaan merkitse muuta kuin että ruumis on erillään, sielusta erotettuna, ja sielu omana itsenään, ruumiista vapautuneena. Eihän kuolema ole mitään muuta? – – ’Eihän sielu siedä kuolemaa?’ ’Ei.’ ’Sielu on siis kuolematon.’ ’On.’ ” (Viisi tutkielmaa, käänt. P. Oksala ja J. A. Hollo, 1961, s. 241, 307.)
”Olemme nähneet, että kuolemattomuuden ongelma sai osakseen babylonialaisten teologien vakavan huomion. – – Ei kansa eivätkä liioin uskonnolliset johtajat milloinkaan ottaneet huomioon mahdollisuutta, että sellainen, joka kerran oli kutsuttu olemassaoloon, tuhoutuisi kokonaan. Kuolema oli portti toisenlaiseen elämään.” (M. Jastrow jr, The Religion of Babylonia and Assyria, Boston 1898, s. 556.)
Lainaus "Puhu perustellen kirjasta" Huom! Lukekaa raamatunkohdat! oikein KR
Vastaukset 33
Vanhimmat
Jehovantodistajille näyttäisi olevan tuo Jumalan järkeen ahtaminen kaikkein tärkein asia.
Hyvä ystäväni joka on jt. on usein tarjonnut minulle maailman järkevintä uskontoa.
Olen kieltäytynyt, koska uskon Jumalan olevan ihmisen järjen ja päättelykyvyn yläpuolella.
Jos kaikki pitää pystyä ihmisjärjellä päättelemään, niin mikä jää uskon osuudeksi.
Eikös jt-uskonnossakin uskon pitäisi olla kaiken a ja o?
Voiko taivaaseen olla eri reittejä? Meneekö jt taivaaseen järkeilemällä ja hellari uskomalla?
Ihmisjärki? Oletko lukenut raamatunkohdat?
Ilmeisesti joillekuille on jonkinlainen hyve, että järki jätetään käyttämättä. Jos joku on toista mieltä kuin helluntailaiset ja perustelee sen raamatulla niin vastassa on aina seuraavat selitykset: "Et ymmärrä koska olet luonnollinen ihminen" tai " Turvaudut ihmisjärkeen". Ei puhettakaan että saisi asiallista keskustelua aikaiseksi. Näillä lausahduksilla je pesevät kätensä keskustelusta,kun eväät loppuvat. Jos raamatusta löytyy tutkimalla selvät vastauset, niin meidän ei tarvi turvautua "selittämättömyyteen" tai "käsittämättömyyteen".
Olet oikeassa siinä, että jehovantodistajien opin tietävät parhaiten jt:t itse.
Helluntailaiset pesette 100-0, kun on kyse jt:ien opista, siinä kyllä hellarilta "eväät loppuvat".
Jehovantodistajille näyttäisi olevan tuo Jumalan järkeen ahtaminen kaikkein tärkein asia.
-Ei Raamatun tutkiminen ja vastausten etsiminen sieltä, ole "Jumalan järkeen ahtamista". Pelkäävätkö "karismaattiset kristityt" raamatun käyttämistä ja sen tutkimista?
"Juutalaiset olivat täällä avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa. Ap. t. 17:11"
-Ovatko tämän palstan hellarit avarakatseisia ja tutkivatko tarkasti kirjoituksista pitääkö kaikki paikkansa?
"ja tapansa mukaan Paavali meni sinne. Kolmena sapattina hän keskusteli heidän kanssaan pyhien kirjoitusten pohjalta
3 ja selitti ne heille. Hän osoitti, että Messiaan täytyi kärsiä ja nousta kuolleista"Ap. t. 17:2-3.
-Eikös Paavalikin tässä keskustellut kirjoituksien pohjalta? Monella uskovalla on sellainen käsitys että pelkkä "tunne tai elämys" riittää tekemään joistain opeista raamatunmukaisia. Näin ei ole, vaan tarvitaan kirjoituksien tutkimista.
""-Ei Raamatun tutkiminen ja vastausten etsiminen sieltä, ole "Jumalan järkeen ahtamista". Pelkäävätkö "karismaattiset kristityt" raamatun käyttämistä ja sen tutkimista?""
Näillä karismaattisilta kristityiltä puuttuvat keskushallinnon ideoimat raamatunselitysteokset, siksi he joutuvat turvautumaan pelkästään raamattuun vastauksien löytämiseksi.
Vartiotorniseurassa luotetaan enemmän Jumalan ilmoituksiin Betelin veljille kuin raamattuun, siksi opetuksen painopistettä on siirrettävä raamatusta "Herätkää" ja "Vartiotorni"- suuntaan.
Näillä karismaattisilta kristityiltä puuttuvat keskushallinnon ideoimat raamatunselitysteokset, siksi he joutuvat turvautumaan pelkästään raamattuun vastauksien löytämiseksi.
-Toiminta voisi olla paremmin organisoitu. Yleensä rivijäsenet ovat keskenään eri mieltä raamatun opetuksista ja opillisten riitojen seurauksena lahkot jakaantuvat ja syntyy kokoajan uusia porukoita. Lisäksi minua kiusaa se, että panostetaan liikaa hurmahenkisyyteen yms kun voitaisiin tutkia raamattua paremmin. Liian usein kiihoitetaan tunteita sekä tyydytetään ihmisten tarpeita kokea hämmästyttäviä asioita. Näin voitetuilla käännynnäisillä ei ole kiinnostusta raamatun totuuteen eikä heidän uskonsa useinkaan kestä.
Tuntuu että erilaisista kokouksista mennään hakemaan vain elämyksiä ja jos niitä ei saada, niin kiinnostus lopahtaa.
Vartiotorniseurassa luotetaan enemmän Jumalan ilmoituksiin Betelin veljille kuin raamattuun, siksi opetuksen painopistettä on siirrettävä raamatusta "Herätkää" ja "Vartiotorni"- suuntaan.
- En ole JT, eikä minun tarvitse kiistää tuota. Kuitenkin JT:illa on paljon mielestäni laadukasta ja asiallista opetusta raamatusta. Sitä kannattaa hyödyntää.
Meillä jehovantodistajilla ei ole järjelle käyttöä, opit opetellaan papukaijana, mutta varsinaisesti jäsenet saadaan, jos saadaan, hankituksi meidän niin sanotun rakkauspommituksen avulla, asiakas täytyy imarrella ja mielistellä niin, että hän silkasta kohteliaisuudesta jättää kysymykset tekemättä, rupeaa tykkäämään meidän käytöksestämme, ja rupeaa opettelemaan osaltaan papukaijana oppeja jatkaakseen liikettä eteenpäin.
>>Meillä jehovantodistajilla ei ole järjelle käyttöä, opit opetellaan papukaijana, mutta varsinaisesti jäsenet saadaan, jos saadaan, hankituksi meidän niin sanotun rakkauspommituksen avulla, asiakas täytyy imarrella ja mielistellä niin, että hän silkasta kohteliaisuudesta jättää kysymykset tekemättä,
Ja jos henkilö sitten - rakkauspommituksesta huolimatta - tekeekin kysymyksiä Vt-seuran epäloogisuuksista ja Raamattuun perustumattomista asioista, eikä hyväksy jehovantodistajien selittelyjä, niin tällaisella henkilöllä on väärä sydämentila.
"Ja jos henkilö sitten - rakkauspommituksesta huolimatta - tekeekin kysymyksiä Vt-seuran epäloogisuuksista ja Raamattuun perustumattomista asioista, eikä hyväksy jehovantodistajien selittelyjä, niin tällaisella henkilöllä on väärä sydämentila."
Yksinkertaista, eikö totta?
>>Yksinkertaista, eikö totta?
Arkisemmin ilmaistuna nuon hengen puuttumiset ja väärät sydämentilat tarkoittavat lähinnä sitä, että käännyttäjä toteaa mielessään: "Äh, sä oot tyhmä, mä en juttele enää sun kanssa ku sä et usko mua."
JT:t ovat oikeassa sillä erotuksella, että sielu on ihminen kokonaisuudessaan, tulee tomuksi kuoltuaan verineen päivineen.
Jos et ole viime päivinä palstaa seurannut (et ole kirjoitellut), niin ehkä et tiedä, että tällä on menossa helluntailaisten helvetinsammutuksen talkoot. Loppusammutus on enää jäljellä, vain pieniä kyteviä pesäkkeitä on jäljellä.
Tervetuloa sammuttamaan ne viimeisetkin helvetin lieskat. Esim. täällä olen suorittanut tuota sammutustyötä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000032128735
Täälläkin on vielä pieniä kyteviä pesäkkeitä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000032112524
Lähimmäinen, ota osaa sammutustöihin. Erityisesti nimimerkki Jaikal yrittää pitää tulta yllä.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että helvetti nähdään raamatullisena totuutena kaikissa kristinuskonsuuntauksissa.
Helvetti ei ole helluntailaisten keksintö.
Helvetti ei ole helluntailaisten keksintö.
Ei olekaan, mutta kuolemanjälkeinen kidutus on helluntailaisten keksintö. Hellarit luulevat että heidän käsityksensä on aina sisältynyt kristinuskoon, vaikka näin ei ole.
Palstan keskusteluissa on monta viestiä, joissa on selitetty helvetin merkitystä. Ole hyvä ja tutki ja kysy jos jokin on epäselvää.
laajakaista rikki 4 päivää, mutta nyt ok.
Joo, helvetin tulta ei tarviste sammuttaa, koska ihmistä ei sellaisessa piinata. Sitä ei ole, kadotus kylläkin, mutta se on laaki ja vainaa.
Ei siellä tarvitse kärvistellä iankaikkisesti.
Terkut Jaikaille, että tutki toki kirjaa sellaisena ja jätä ulkopuolinen uskonnollinen saaste pois. Huomaat että totuus on erilainen kuin olet tähän saakka luullut. Jatketaan sammuttelua.......
"Ei olekaan, mutta kuolemanjälkeinen kidutus on helluntailaisten keksintö. Hellarit luulevat että heidän käsityksensä on aina sisältynyt kristinuskoon, vaikka näin ei ole."
Tuo oli uutta, ainakin minulle.
Vai on kuolemanjälkeinen kidutus helluntailaisten keksintö, heh.
Mikäs kristinuskon käsitys helvetistä on?
Jos halusit Jehovan todistajille jotain tiedottaa, turha on tulla minulle puhumaan. Minut erotettiin yli vuosi sitten JT-seurakunnasta.
Tuo oli uutta, ainakin minulle.
Vai on kuolemanjälkeinen kidutus helluntailaisten keksintö, heh.
Mikäs kristinuskon käsitys helvetistä on?
Tälläistä ajatusta helluntailaiset ym levittävät hyvin voimakkaasti. Olen ymmärtänyt että joissain muissa kirkoissa ollaan jo paljon varovaisempia asian suhteen ja helvetti merkitsee eroa Jumalasta. Teologisia näkemyksiä on nykyisin olemassa erilaisia.
Monet asiat joihin nykyisin uskotaan, eivät ole kuuluneet aina alkuperäiseen kristillisyyteen. Esimerkiksi kreikkalaisesta filosofiasta on lainattu paljon ajatuksia. Jotkut opit eivät alkujaan pohjaudu raamattuun vaan kreikasta, egyptistä, babylonista ja muualta peräisiin oleviin näkemyksiin. Tälläisiä opetuksia ovat esim sielun kuolemattomuus, kiirastuli, kidutushelvetti ja kolminaisuus. Erilaisten oppien taustoja ja historiaa kannattaa koittaa selvitellä ja sen lisäksi tutkia raamattua. Se auttaa hylkäämäät väärät opit.
Johanneksen poika laittoi juuri hyvän viestin helvetistä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000032171140
Jakail ole jo itsekkin sammunut?
Katselin ja kuuntelin osan sinun palstas.
Oli hyvin tehty.Olen sinun kanssasi samaa mieltä siitä hätiköidystä erottamisesta ja sitä ennen hylkäämisestä.
Toivoisinkin sinun jotenkin palaavan takaisin,myönsit virheesi.Meillä on pari takaisin palannutta.
Olenkin pahoillani sinun tapauksesta ja ymmärrän sinua nyt paremmin ja toivonkin sinulle voimia tulevaisuudessa.
mutta johtuen vanhoista kirkkoisistä uusi
sielun läsite otettiin käyttöön.
Kreikkalainen filosofia antoi tosiaan kuolemattoman
sielun uskontokauppiaille ja sitä sitten
saarnataan joka paikassa.
Roomalaiset taas antoivat kristinuskolle sen komeat
ulkoiset muodot seremonioineen ja koreine vaatteineen.
Unohtaa ei sovi suitsukkeita ja kynttilöitä.
Kristinopin periaatteet jotka nähdään raamatun lehdillä,
ovat nekin vain lainaa aikaisemmilta ajoilta.
Esim, kolminaisuus esiintyy pakanallisissa
uskonnossa. Sieltä se siirtyi muokattuna kristinoppiin. Areiolaisuus joka oli puhtainta
kristinoppia tuomittiin poliittisista syistä.
Kirkkoisien syytä on kristinopin valheellisuus ja
pakanaperäisyys. Keisari Konstantinus, tänään
arvostettu Pyhimys, salli pakanoiden uskonnon ujuttamisen
kristinoppiin.
Tänäänkin vielä vannotaan noiden rakentajien nimeen
uskontunnustuksissa.
Jehovantodistajien selitys sielusta on ainoa oikea.
Heillä on kuitenkin paljon sellaisia elementtejä
opissaan kuten ihmisten uhraaminen Jehovalle, vain
pienen joukon pääsy taivaaseen, juutalaisten maallistaminen jumalan kansana, loputon
maailmanlopun hetkien ennusteleminen.
seikkailut Kheopsin pyramidin käytävillä ja paljon
muuta jotka ovat tehneet heidän Jehovastaan
epäuskottavan jumalan.
samaa mieltä olen minä.
...asia tuossa vielä vaatii lisäselvitystä.
>>Jehovantodistajien selitys sielusta on ainoa oikea.
tietää paljonko voideltuja on jo kuollut ja paljonko elossa? Vai tietääkö? Edes noin suurin piirtein.
Kyllä sielu (=sisäinen ihmisemme) on kuolematon. Jeesus itse sanoo: Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan Poikansa ettei yksikään, joka Häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan hänellä olisi iänkaikkinen elämä.
Biologisessa kuolemassa ruumiimme maatuu (ja ylösnousemuksessa sekin pelastuu), Kristukseen uskovan sielu nousee kolmanteen taivaaseen Kristuksen luo. Epäuskovien sielu jää vaivan paikkaan, niin kuin "Rikas mies ja Lasarus kertomuksesta käy ilmi" ja herätetään vasta 1000-vuotisen valtakunnan jälkeen tuomiolle.
..Oppia;
Lue Kirkkoraamttu, äläkä mitään UM:n väärennöstä, josta nämä totuudet löytyvät.
..Kääntäjät sanovat saman ,kuin Suomen peras _Kreikan kääntäjä Pentti Saarikoski aikanaan; että KR;-38- käännöskomitea ei osannut kääntää tekstejä, vaan lainaili -400- vuotta vanhaa saksankielistä ja -Gezeliusten aik, -ruotsinkielistä ; Käsittämättömäksi "Kirkkolatinaksi "Kohmettunutta kirkolliskieltä; Joka kaikkine "-Lapsukais-"sanoineen on käsittämätön;
En omista -Um- käännöstä, koska en ole -JT; Mutta luen mielelläni esim; Erasmuksen ;UT;käännöstä, ihan vertailun vuoksi; -Erasmus se antoi pohjan Lutherinkin Käännöksille. Hänellä vain oli rohkeutta sanoa, , että kirkkoruhtinaat painostivat hänet liittämään ensimmäiseen -UT; käännökseen lauseita, jotka ei sinne kuuluneet, vain -Kolminaisuuden edistämiseksi.
Sen voi jokainen itse tark, lukemalla Erasmuksen myöh. käännökset.
Ihan vaan sielusta juolahti mieleen kysymys, että mistä tilasta käsin uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija - C.T. Russell - hoiti elonkorjuun jokaista piirrettä kuolemaansa seuranneet 11 vuotta?
Russell oli 'tuo palvelija', joka on nykyään orja ja joka muutettiin takaisin ihmisryhmksi vuonna 1927:
"It was the published and accepted thought down till 1927 that he was 'that servant' of Matthew 24:45." (Jehovah's Witnesses in the Divine Purpose, 1959, p. 95)
(Aina vuoteen 1927 asti oli julkinen ja hyväksytty ajatus, että hän oli Matteuksen 24:45:n ‘palvelija’.)
Russell johti elonkorjuun jokaista piirrettä kuolemansa jälkeenkin:
"Though Pastor Russell has passed beyond the veil, he is still managing every feature of the harvest work." (The Finished Mystery 1927 ed. page 144)
(Vaikka Russell on poistunut keskuudestamme, niin hän johtaa edelleen elonkorjuun jokaista piirrettä.)
Mikä osa ihmisestä menee maan syvyyksissä olevaan tuonelaan?
Sanontaa käytettiin siihen aikaan kaikkialla
lähi-idässä ja kauempanakim.
Kreikkalaisilta se lainattiin niinkuin moni
muukin asia.
Tuonela-oppia ei ole lainattu kreikkalaisilta.
Raamatun mukaan ihminen menee kuoltuaan tuonelaan, paikaan jossa on muitakin kuolleita sukulaisia. Tuonela on myös paikka, josta ihminen voidaan herättää eli jos mitään ei olisi olemassa ei mitään voisi myöskään herättää.