Onneksi niin ei käynyt.Mannerheimista haluttiin Suomeen Diktaattori.Onneksi länsivallat puuttuivat peliin ja junailivat Suomesta jonkinlaisen tasavallan.Kuningastakin(Nukkehallitsijaa, jolta valta voidaan sotilasvallankaappauksella anastaa Saksan malliin) yritettiin viimeiseen asti mutta Englanti ja Ranska käänytti(Esitti suoran uhkauksen 1.maailmansodan häviäjälle Saksalle)Prinssin pään ja hän vetäytyi takavasemmalle. Mannerheim samoin lähti Aasiaan polttelemaan ooppiumia ja huuruilemaan diktaattori/maailmanvalloitus suunnitelmiaan.
Takaisin palasi aivonsa heroiinilla ja ooppiumilla kärventänyt sotahullu jonka päättely/päätöksentekokyky ja hermojenhallinta oli vahvasti heikentynyt.Mannerheimia piti kuntouttaa pari vuotta hermoparantolassa ja vierottaa "aineista".Riippuvuus kuitenkin jäi ja se maksoi paljon.
Tosin olihan Stalin ja Hitler samanlaisia nistejä.
Takaisin palasi aivonsa heroiinilla ja ooppiumilla kärventänyt sotahullu jonka päättely/päätöksentekokyky ja hermojenhallinta oli vahvasti heikentynyt.Mannerheimia piti kuntouttaa pari vuotta hermoparantolassa ja vierottaa "aineista".Riippuvuus kuitenkin jäi ja se maksoi paljon.
Tosin olihan Stalin ja Hitler samanlaisia nistejä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
" Valkoiset halusivat Diktatuurin Suomeen "
Onneksi kommarit eivät antaneet sitä, vaan taistelivat sen puolesta ja saivat pidettyä sen vain itsellään.
Svinhufvudin ollessa valtionhoitaja ja Paasikiven senaatin johdossa ajettiin polittiikkaa, joka tähtäsi Hessenin prinssin Friedrich Karlin valintaan Suomen kuninkaaksi. Tämä huuhailu päättyi Saksan häviöön I MS:ssa. Svinhuvud ja Paasikivi erosivat vuoden 1918 lopulla. Hyviä suhteita länsivaltoihin ylläpitänyt ja rakentanut Mannerheim valittiin uudeksi valtionhoitajaksi ja juuri hän vahvisti Suomen uuden hallitusmuodon vuonna 1919.
Mistä ovat peräisin väitteet Mannerheimin ooppiumin/heroiinin käytöstä ja siitä, että Mannerheim olisi ollut kuntoutuksessa "hermoparantolassa" - ovatko ne vain loanheittoa vai löytyykö asialle todisteita ja jos, niin mitä?
Älä ole hölmö
Sivinhu ja Paasikivi erosivat koska Suomeen ei tullut kunkkua.Marski ei pitänyt mitään hyviä suhteita vaan hänet kutsuttiin Englantiin "puhutteluun" ja Suomen politiikka saneltiin.
Sanelu kuului että Saksaan ei ole nyt hyvä olla liian läheinen.Mutta Churi oli myötämielinen Marskille kommunismin vastaisessa taistelussa mutta aika ei ollut kypsä.Marskille sanottiin että pidä lomaa ja palaa takaisin kun savu hälvenee.
Marskille sanottiin myös että olisi parempikin lähteä kaukomaille ettei joudu vankilaan "vapaussodan" kansanmurhasta syytettynä.Oli vähän kuuma peruna Enkuille.
Väittet on peräisin Marskin lääkärin muistiinpanoista ja Gallen- Kallelan(Marskin adjutantti) avustajan muistiinpanoista.
Että semmosta sieltä arkistoista löytyy...
Wikipelleilystäkin löytyy tollasta et eipä taida kannattaa pilata Marskin entisestäänkin ryvettynyttä mainetta tuommosilla vääristelyillä.Tekee Marskista entistäkin epäilyttävämmän ja ihailijoista myös.Tai jos haluat niin mikä ettei.
--
Sisällissodan jälkeen Mannerheim joutui erimielisyyksiin senaatin kanssa ulkopolitiikkaa ja armeijan tulevaa järjestelyä koskevissa kysymyksissä. Näistä syistä Mannerheim erosi ylipäällikkyydestä 29. toukokuuta 1918 ja lähti ulkomaille; ensin Ruotsiin ja sitten Ranskaan ja Englantiin.[28] Saksan romahdettua poliittinen tilanne muuttui täysin: Suomelle valittu kuningas kieltäytyi ottamasta tehtävää vastaan ja Mannerheim sai hallitukselta tehtävän neuvotella Suomen ulkopoliittisista suhteista Ranskassa ja Englannissa. Mannerheim oli vielä ulkomailla, kun valtionhoitaja Svinhufvud erosi ja eduskunta valitsi Mannerheimin hänen seuraajakseen. Mannerheim toimi puoli vuotta Suomen valtionhoitajana (riksföreståndare) eli vt. valtionpäämiehenä (12. joulukuuta 1918 – 26. heinäkuuta 1919), ja vahvisti tässä ominaisuudessa vuoden 1919 tasavaltaisen hallitusmuodon. Valtionhoitajana hän vuonna 1919 käytti suomalaistettua etunimeä Kustaa.
Mannerheimin ratsastajapatsas.
Mannerheimin ratsastajapatsas.
Mannerheim hävisi eduskunnan toimittaman presidentinvaalin korkeimman hallinto-oikeuden presidentille Kaarlo Juho Ståhlbergia vastaan 25. heinäkuuta 1919. Vaalissa Ståhlberg sai 143 ääntä, Mannerheim 50 ääntä sekä Lauri Kristian Relander ja Väinö Tanner kumpikin yhden äänen. Mannerheimin kannattajat kuuluivat pääosin kokoomuspuolueeseen ja ruotsalaiseen kansanpuolueeseen.[29] Ratkaisevaksi esteeksi Mannerheimin valitsemiseksi presidentiksi muodostui se, että sosiaalidemokraattien suuri ryhmä kieltäytyi hyväksymästä sisällissodassa "valkoisena kenraalina" tunnettua Mannerheimia Suomen valtionpäämieheksi.[29]
Mannerheim teki ensimmäisen Intian "matkansa" vuonna 1927. Hän matkusti laivalla Lontoosta Kalkuttaan ja matkusti sieltä maitse Burmaan, jossa viipyi 3–4 viikkoa.(Koko ajan selvin päin) Hän kävi Rangoonissa ja Sikkimin pääkaupungissa Gangtokissa.(Mitään en o ottanu) Hän palasi autolla ja lentokoneella Basran ja Bagdadin kautta Kairoon ja sieltä laivalla Venetsiaan.(Ei tullattavaa)
Vietettyään jonkin aikaa Itävallassa(vieroituksessa) Mannerheim palasi 1930 Suomeen.
Pietarissa ollessaan Mannerheim avioitui 1892 varakkaan venäläisen kenraalin tyttären Anastasia Nikolajevna Arapovan kanssa, mikä päätti rahavaikeuksista(Huumeveloista) koko ikänsä kärsineen Mannerheimin taloudelliset ongelmat. Tästä liitosta syntyi kaksi tytärtä:(Ei tosin omia) Anastasie ja Sophie. Kaartissa palvellessaan Mannerheim toimi jonkin aikaa hovin "ylitallimestarina"(muulina/välittäjänä) ja harjoitti ammattimaista hevoskauppaa(lue:huumekauppaa). Avioliitto ei muodostunut onnelliseksi(Nyrkin ja hellan välissä) Mannerheim ei ollut erityisen uskollinen(ystävällinen) aviomies.
Liitto päättyi käytännössä jo vuonna 1903, ja Anastasia Arapova karkasi(henkensä edestä) vuonna 1904 kotoaan Kiinan kautta Yhdysvaltoihin mukanaan molemmat lapset. Mannerheim erosi kuitenkin vaimostaan virallisesti vasta vuonna 1919 Tornion käräjäoikeudessa. 700-sivuisessa muistelmateoksessaan(sen mitä muistaa) Mannerheim omistaa avioliitolleen ja vaimolleen yhden lauseen.(Kertoo sotilasarvonsa ja syntymäpaikkansa)Avioliitto saattoikin olla Mannerheimille vain keino parantaa taloudellista tilannetta(saada huumeita) ja edetä upseerin uralla.(Päästä takaisin poikien pariin)
Sehän on meidän kaikkien tiedossa, että Mannerheim on valittu Suureksi Suomalaiseksi eli kaikista merkittävämmäksi suomalaiseksi kautta aikojen. Sen sijaan useimmalle lienee on yllätys se, kuinka paljon Mannerheimia arvostetaan myös Venäjällä. Pietarissa tämä näkyy mm. kaupunkioppaiden Mannerheim-tuntemuksella, taannoisella Mannerheim-näyttelyn suurella suosiolla sekä paikallisten ihmisten kommenteissa Mannerheimista.
Sotien jälkeen mm. Stalin sanoi siinä vuosien 1947-49 tienoilla joukolle suomalaistoimittajia, näiden antaessaan halveksivan vastauksen Stalinille tämän kysymykseen Mannerheimin voinnista, että Mannerheim on suuri johtaja, joka osasi johtaa loistavalla tavalla armeijaansa ja Suomella oli erinomainen armeija. Hän arvostaa molempia hyvin korkealle ja jos jokaisessa maassa olisi ollut vastaavanlainen johtaja ja armeija ei maailman olisi tarvinnut kärsiä sodista. Tuo kommentti kuvaa selkeästi Stalinin arvostusta vastustajastaan ja näiden ylipäälliköstä.
Tässä valossa tämän ketjun kaltaiset pelle-häiriköt vaikuttavatkin entistä typerimmiltä kaikenmaailman huume-,homo- ja diktaattoriväitteineen. Lienee lääkeresepti päässyt loppumaan.
hölmö ja avarakatseisempi ;=)
Haminan kadettikoulun kenraalit uhkailivat heinäkuussa 1919 kapinalla, jos heidän ehdokastaan, valtionhoitaja-kenraali C.G. Mannerheimia, ei valittaisi tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi.
Tasan sata vuotta sitten lakkautettu Keisarillinen Suomen kadettikoulu oli säätyvallan vankimpia linnakkeita suuriruhtinaskunnassa. Se kasvatti 10-18-vuotiaita poikia upseerin uralle lähinnä Venäjän armeijaan. Suomella ei ollut omaa sotaväkeä lainkaan tai suhteellisen vähän. Koulun ihanteet perustuivat etuoikeuksiin, säätyrajoihin, kuriin ja järjestykseen, kuuliaisuuteen ja uskollisuuteen.
” Pieksämisvälineenä kadettikoulussa käytettiin aliupseerin nimikilpeä.”
http://www.hs.fi/kuva/1069775438661?orientation=horizontal
Haminan kadettikoulu nautti Venäjän keisarikunnassa arvostusta 1800-luvun lopulle asti. Se oli maineeltaan lähes kenraalien jälkeläisille varatun Pietarin paašikoulun ja Nikolain ratsuväkiopiston veroinen. Niinpä oli luonnollista, että suuriruhtinaanmaan mahtisuvuilla oli tapana kouluttaa joka sukupolvessa ainakin muutama nuorukainen upseeriksi juuri kadettikoulussa.
Koulun matrikkelin 1607 kadetista oli aatelisia 658 ja aatelittomia säätyläisiä 949. Sen oppilaina oli esimerkiksi 22 Aminoffia ja Neoviusta, 18 Gripenbergiä, 16 von Alfthania, 15 Grotenfeltia ja Spårea, 11 Thesleffiä, von Willebrandia, af Forsellesia, Procopéta, Stjernvallia ja Tigerstedtiä, 10 Enckelliä, von Esseniä, Schaumania, Standertskjöldiä ja Tamelanderia.
Venäjän keisarikunnan ja tsaarin tiukentunut asenne Suomeen, ns. toinen sortokausi, ei sekään vaikuttanut kadettien asennoitumisiin tehtävissään Venäjän keisarikunnan armeijassa, sillä he eivät vastustanut sortotoimia.
Kadettikoulun iskostama patriotismi oli ehdottoman imperiaalista. Oman isänmaakaan ahdinko ei estänyt keisarille uskollisia suomalaisupseereita osallistumasta esimerkiksi Venäjän imperialistisiin sotiin Keski-Aasiassa pitkin 1800-lukua, Puolan kapinoiden kukistamiseen 1830- ja 1860-luvulla sekä Baltian kansannousun tukahduttamiseen 1900-luvun alussa.
Autonomian ajan loppua kohti myös kielikysymys kävi yhä polttavammaksi. Haminan kadettikoulu oli lähes täysin ruotsinkielinen. Taantumuksellisten vallanpitäjien tyypilliseen tapaan suomenmielisten puolueiden ja sanomalehtien kritiikki torjuttiin aiheettomana fanatismina. Vielä Suomen itsenäistyttyäkin suomen kielen tasa-arvon vaatijoita syytettiin rettelöinnistä.
Mannerheimin tietotoimistona häärinyt kenraali Harald Åkermankin manasi 1922, että uuden kielilain takia:
"AINOAT, JOTKA MEIDÄN NUORESSA JA YLEISESTI OTTAEN ALHAISELLA SIVISTYSTASOLLA OLEVASSA UPSEERIKUNNASSAMME EDUSTAVAT SIVISTYSTÄ, JOUTUVAT JÄTTÄMÄÄN ARMEIJAN".
Kadettien asenteessa suomen kielen tasa-arvopyrkimyksiin näkyy selvä yhteys svekomanian synkeään RASISMIIN. Ruotsikiihkoisten mielestä suomen kieli ei nimittäin kerta kaikkiaan kelvannut sivistyskieleksi. Eihän SUOMALAISTEN MONGOLISUKUINEN ROTUKAAN kyennyt luomaan kulttuuria niin kuin ruotsalaiset germaanit.
Kadetit opetettiin ihailemaan staattisen sääty-yhteiskunnan järjestystä. Uudistuspaineiden kasvaessa he olivat neuvottomia. Haminan kadettien vastaan hangoittelusta huolimatta Suomi teollistui ja kaupungistui luokkayhteiskunnaksi, ja vanha säätyläisyhteiskunta mureni nopeasti. Turhautumisen aistii Åkermanin marinasta 1919:
"MUTTA MITÄ VOIKAAN ODOTTAA, KUN TALONPOJAT JA ROISTOT HALLITSEVAT? En voi ajatella muuta kuin että tämä kaikki tulee päättymään räjähdykseen." Vallassa oli silloin edistyksen ja maalaisliiton vähemmistöhallitus, jota sosiaalidemokraatit tukivat sivusta.
Haminan kadettien paradokseja on siinä, että HEIDÄN VAIKUTUSVALTANSA OLI SUURIMMILLAAN vasta kun koulu oli lakkautettu ja uusi yhteiskunta oli monin tavoin ajanut heidän ohitseen. Silti juuri kadettipiiristä sikisi levottoman vuoden 1917 SOTILASKOMITEA, joka puolestaan mahdollisti Mannerheimin ylipäällikkyyden kansalaissodassa. Myös siinä on helppo nähdä kohtalon ivaa: Kadettikoulun tunnetuin oppilas oli aikanaan erotettu kuriin sopeutumattomana ja upseerin uralle kelvottomana.
Päämaja 1918:
http://www.mil.fi/paaesikunta/paaesikunta/historia/images/sotilaskomitea.jpg
”C. G. Mannerheim, sotaväen ylipäällikkö. Oikealla ratsumestari Hannes Ignatius, vasemmalla esikuntapäällikkö kenraalimajuri Gösta Theslöf.”
Mannerheimin vanavedessä Haminan kadetit pääsivät huomattaviin asemiin Suomen sotaväessä. Mutta heitä vastassa oli Saksassa koulutettu tarmokas ja kunnianhimoinen jääkärijoukko. Valtataistelusta tuli säälimätön. Aika toimi jääkärien hyväksi ja mittelö päättyi jo 1920-luvun puolivälissä JÄÄKÄRIEN VOITTOON Sotaväen komentajaksi tuli jääkärikenraali Aarne SIHVO (1926-33).
Haminan kadettien panosta Suomen historiassa, ettei siitä tullut yhtään isompi, voi pitää luojan lykkynä. Kadettikoulun”patriotismi” oli ehdottoman imperiaalista"