Tutkimuksista ja parantamisesta
Missään muualla ei ole yhtä paljon itsepetosta, luulottelua ja uskottelua kuin ns. kristittyjen
keskuudessa. Uskovaiset todistavat ihmeparanemisista ja ihmeistä, mutta eivät halua tai
eivät voi todistaa yhtään elimellistä ihmeparanemista tapahtuneen lääketieteellisesti
pätevin todistein. Miksi he eivät sitä tee?
Syitä todisteiden puuttumiseen ovat mm.:
•ihmeparanemista ei ole tapahtunut
o potilas ei ole ollut sairas tai oireet ovat olleet psykosomaattisia (psyykestä
johtuvia), jolloin elimellisestä sairaudesta paranemista ei voida todeta.
o potilas on edelleen sairas, vaikka luulee tulleensa terveeksi.
[Menestysteologia ja uskottelu, että Jeesus on parantanut sairaan, vaikka
sitä ei ole tapahtunut. Paranemisesta todistetaan suureen ääneen ja ”uskon
varmuudella”, että ”Jeesus on parantanut minut”, kun vielä kuitenkin
odotetaan ”tulevaa paranemista”. vrt. Mar 11:24: ”uskokaa, että olette
saaneet/ saaneenne/ että saatte (preesensin aktiivin indikatiivi), niin se on
teille tuleva (futuurin, indikatiivi, verbin pääluokkaa ei mainittu)”. Huom. eri
käännökset: ”saaneenne/ että saatte”; oikea käännös on ” että saatte”, mikä
viittaa tulevaisuuteen eikä jo saatuun asiaan, mikä on uskovalla tällä
hetkellä jo saatuna!]
o lääkärit ja lääketiede ovat parantaneet potilaan.
o potilas on parantunut luonnollisella tavalla itsestään, jolloin kyse ei ole
ihmeestä.
o taudin luonnolliseen kehitykseen kuuluu parempi vaihe, jolloin taudista ei
aiheudu oireita (esim. tuberkkelibakteeri on koteloitunut potilaan elimistöön):
suoranaista paranemista ei ole siis tapahtunut.
•paranemisesta ei ole olemassa pätevää todistusta.
•jos todistus on, niin sitä ei haluta antaa.
Olipa syy ihmeen todistamatta jättämiseen mikä tahansa, niin todistamatta jättäminen
kuvastaa kristittyjen epäluotettavuutta ja antaa aihetta epäilyksiin, mistä olisi helppo
päästä eroon: riittää, että esittää loputtomien kertomusten ja tarinoiden sijasta pätevät
lääketieteelliset todisteet paranemisesta, niin epäilyt loppuvat siihen. Kertomuksia,
tarinoita ja henkilökohtaisia todistuksia riittää, mutta niitä ei voida koskaan todistaa tässä
esitetyllä pätevällä tavalla. Kuulijan päätettäväksi jää, uskoako vai eikö uskoa. Koska
todistuksia ei esitetä, kun niitä pyydetään, niin kuulijoilla ei ole mitään syytä uskoa näitä
”juttuja”. Kertomukset ja tarinat sijoittuvat yleensä vielä aikakauteen tai paikkaan, mikä
tekee mahdottomaksi väitteiden todistamisen edes sillä tavalla, että käytäisiin
tutustumassa kyseisiin ihmisiin. Jos tämä on kuitenkin mahdollista, niin mitään pätevämpiä
todistuksia ei näiltä ”parantuneilta” ole saatavana kuin omakohtainen todistus.
Se ei todista vielä ihmeestä, että joku sanoo sellaista tapahtuneen, vaikka tämä todistaja
olisi uskovainen.
Moni voi kokea ihan aidosti parantuneensa jostakin epämääräisestä
kivusta tai vaivasta, mutta hänellä ei ole esittää siitä todistusta, että olisi tapahtunut
lääketieteen kannalta tarkasteltuna selittämätön paraneminen eli ihme. Silloin jää jäljelle
mahdollisuus luonnollisesta paranemisesta tai muusta selityksestä, mitkä sulkevat ihmeen
mahdollisuuden pois tai tekevät sen kyseenalaiseksi. Tällaiset todistukset eivät siis kelpaa
ihmeiksi, vaikka niistä vilpittömästi kerrottaisiin Jumalan kunniaksi.
Uskovaisten keskuudessa leviää uskomattoman nopeasti valheellisia todistuksia, vaikka
mitään ihmettä ei ole tapahtunut. Näin voi käydä, kun ei varmisteta väitteitä vaan kerrotaan
ne heti eteenpäin ”Jumalan tekeminä suurina ihmeinä”. Kun tällä tavalla levitetään
varmistamattomia kuulopuheita ja huhuja, niin syyllistytään helposti väärän todistuksen
antamiseen ja valheiden levittämiseen, mikä on synti. (2Moos 20:19.)
Tästä syystä
kenenkään kristityn ei ole lupa kertoa eteenpäin yhtään ihmetapausta, mistä ei ole
henkilökohtaisesti varma, että se on todella tapahtunut ihme. Vähintä, mitä kristityiltä
voidaan odottaa, on kertoa se, että kertomus perustuu pelkkiin kuulopuheisiin eikä sitä ole
vahvistettu lääketieteellisten todistusten kautta ihmeeksi. Ihmeellä tarkoitetaan Markus
Hirsilän ja Vesa Maanselän tekemässä tutkimuksessa lääketieteellisestä ennusteesta
merkittävästi poikkeavaa elimellistä parantumista. (s.5) Viittaan tähän tutkimukseen
myöhemmin kirjoituksessani.
Jos minä paranisin Jeesuksen tekemän ihmeen kautta, niin en näe mitään estettä sille,
että todistaisin siitä maailmalle lääkäreiden todistusten ja kaikkien mahdollisten muiden
keinojen avulla, niin että ihmiset uskoisivat Jeesuksen parantavan sairaita vielä tänä
päivänä. Ihmeen todistaminen ei voi olla lähtökohtaisesti Jumalan tahdon vastainen teko,
mutta todistamatta jättäminen herättää paljon epäilyksiä, mitkä ovat toistaiseksi
osoittautuneet aiheellisiksi. Miksi uskovaiset eivät siis todista pätevillä todisteilla, että
ihmeitä on tapahtunut?
Yhtään elimellistä ihmeparanemista ei ole voitu
todistaa tapahtuneen apostolisen ajan
jälkeen.
Elimellisellä paranemisella tarkoitan esimerkiksi sitä, että sokea saa näkönsä,
kuuro kuulonsa ja rampa kävelee eli hänelle kasvaa lihakset ja toimivat jänteet, yms.
Näyttää siltä, ettei Jumala tahdo parantaa sairaita tai hän ei paranna heitä, vaikka tahtoisi,
siitä huolimatta, että hän eittämättä siihen kykenisi.
Me uskomme kuolleiden
ylösnousemukseen, mikä on paljon suurempi ihme kuin sairaiden paraneminen, joten
Jumala voi varmasti parantaa myös sairaita. Maailman luominen on niin ikään suurempi
ihme kuin sairaiden parantaminen, joten kaikkivaltiaalle olisi pikku juttu parantaa sairaat.
Miksi hän ei sitä sitten tee?
Yksi hyvin mahdollinen syy siihen,
miksi Jumala ei paranna sairaita, on se, ettei hän halua
parantaa heitä. Jos Jumala haluaisi parantaa kaikki sairaat ja estää onnettomuuksia
tapahtumasta, niin ihmisten olisi vaikeaa tai jopa mahdotonta kuolla.
Nyt ihmisiä kuitenkin
sairastuu, joutuu onnettomuuksiin ja kuolee, joten Jumala ei ilmeisestikään ole tahtonut
varjella edes omiaan näiltä asioilta. ”Kaikkea voi tapahtua kaikille” ja tämä koskee myös
kristittyjä. (Snj 9:1-3.) Me tiedämme, että myös uskovat saavat vammaisia lapsia ja
uskovat kuolevat onnettomuuksiin sekä sairauksiin samalla tavalla kuin jumalattomat. Joku
voi tietysti väittää, että tässä tapahtuu paholaisen tahto eikä Jumalan tahto, mutta on syytä
muistaa kuoleman olevan Jumalan säätämys ja siten se on varmasti myös hänen
tahtonsa, että ihmisiä kuolee. (Hebr 9:27; 1Moos 2:15-17.) Jumala riistää myös hengen
ihmisiltä, jos se on hänen tahtonsa. (Apt 5:1-11; Job 12:10.)
Oman uskomme puute ei voi olla ainoa este sairaiden paranemiselle, sillä Jumala ei anna
meille eikä sairaille uskoa, jonka kautta sairaita paranee, vaikka sitä häneltä pyydämme
Herran Jeesuksen nimessä. Uskoa ei voi saada omin ansioin, pinnistelemällä ja
ponnistelemalla, joten parantavankin uskon saaminen on Jumalan armosta kiinni, koska
se on lahjaa. Jos Jumala ei tätä ”uskon lahjaa” tai ”terveeksi tekemisen lahjoja” anna, niin
syytönhän uskovainen siihen on? (1Kor 12:9.) Moni on pyytänyt terveeksi tekemisen
armolahjoja ja anonut uskoa myös sairaille, että nämä voisivat tulla terveeksi, mutta
Jumala ei ole vastannut näihin pyyntöihin.
Tästä voidaan päätellä, ettei Jumalan tahto ole
parantaa kaikkia sairaita: jos hän yleensä ketään tahtoo parantaa, kun pätevät todisteet
tästä puuttuvat kokonaan. Jumalahan jakaa armolahjoja niin kuin tahtoo eikä niin kuin niitä
häneltä pyydetään tai jopa vaaditaan. (j.11.) Uskon puute ei estänyt myöskään Jeesusta
parantamasta joitakin sairaita niissä kaupungeissa, missä epäuskoa ilmeni hänen
aikanaan, joten epäusko tai uskon puute ei ole ainoa este ihmeiden puuttumiselle, jos on
este laisinkaan. (Mar 6:1-6.)
Markus Hirsilä ja Vesa Maanselkä ovat tehneet tutkimusta väitetyistä ihmeparanemisista
vuosina 2002–2005. Heidän tutkimustuloksista on julkaistu raportti 31.6.2006, joka on
nimeltään ”Herra tekee ihmeitä ilman määrää?”.
http://www.markushirsila.com/files/herra_tekee_ihmeita_ilman_maaraa.pdf
Tutkimuksissa ei löytynyt yhtään kiistatonta ihmeparanemista, minkä johdosta tutkijat
kyseenalaistavat sen, tekeekö Jumala ihmeitä meidän päivinämme ollenkaan. Niin kauan
kuin yhtään ihmettä ei voida todistaa tapahtuneen, perustuvat kaikki väitteet ihmisten
henkilökohtaisiin todistuksiin ja kuulopuheisiin. Kuulijan tulee päättää itse mielessään,
uskooko kertomuksia ja tarinoita – joita riittää – vai kyseenalaistaako niiden totuusarvon.
Tutkielma kokonaisuudessaan löytyy¨
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/loppu/parantaminen.pdf
Petteri Haipola, Jyväskylässä 6. syyskuuta 2007.
Missään muualla ei ole yhtä paljon itsepetosta, luulottelua ja uskottelua kuin ns. kristittyjen
keskuudessa. Uskovaiset todistavat ihmeparanemisista ja ihmeistä, mutta eivät halua tai
eivät voi todistaa yhtään elimellistä ihmeparanemista tapahtuneen lääketieteellisesti
pätevin todistein. Miksi he eivät sitä tee?
Syitä todisteiden puuttumiseen ovat mm.:
•ihmeparanemista ei ole tapahtunut
o potilas ei ole ollut sairas tai oireet ovat olleet psykosomaattisia (psyykestä
johtuvia), jolloin elimellisestä sairaudesta paranemista ei voida todeta.
o potilas on edelleen sairas, vaikka luulee tulleensa terveeksi.
[Menestysteologia ja uskottelu, että Jeesus on parantanut sairaan, vaikka
sitä ei ole tapahtunut. Paranemisesta todistetaan suureen ääneen ja ”uskon
varmuudella”, että ”Jeesus on parantanut minut”, kun vielä kuitenkin
odotetaan ”tulevaa paranemista”. vrt. Mar 11:24: ”uskokaa, että olette
saaneet/ saaneenne/ että saatte (preesensin aktiivin indikatiivi), niin se on
teille tuleva (futuurin, indikatiivi, verbin pääluokkaa ei mainittu)”. Huom. eri
käännökset: ”saaneenne/ että saatte”; oikea käännös on ” että saatte”, mikä
viittaa tulevaisuuteen eikä jo saatuun asiaan, mikä on uskovalla tällä
hetkellä jo saatuna!]
o lääkärit ja lääketiede ovat parantaneet potilaan.
o potilas on parantunut luonnollisella tavalla itsestään, jolloin kyse ei ole
ihmeestä.
o taudin luonnolliseen kehitykseen kuuluu parempi vaihe, jolloin taudista ei
aiheudu oireita (esim. tuberkkelibakteeri on koteloitunut potilaan elimistöön):
suoranaista paranemista ei ole siis tapahtunut.
•paranemisesta ei ole olemassa pätevää todistusta.
•jos todistus on, niin sitä ei haluta antaa.
Olipa syy ihmeen todistamatta jättämiseen mikä tahansa, niin todistamatta jättäminen
kuvastaa kristittyjen epäluotettavuutta ja antaa aihetta epäilyksiin, mistä olisi helppo
päästä eroon: riittää, että esittää loputtomien kertomusten ja tarinoiden sijasta pätevät
lääketieteelliset todisteet paranemisesta, niin epäilyt loppuvat siihen. Kertomuksia,
tarinoita ja henkilökohtaisia todistuksia riittää, mutta niitä ei voida koskaan todistaa tässä
esitetyllä pätevällä tavalla. Kuulijan päätettäväksi jää, uskoako vai eikö uskoa. Koska
todistuksia ei esitetä, kun niitä pyydetään, niin kuulijoilla ei ole mitään syytä uskoa näitä
”juttuja”. Kertomukset ja tarinat sijoittuvat yleensä vielä aikakauteen tai paikkaan, mikä
tekee mahdottomaksi väitteiden todistamisen edes sillä tavalla, että käytäisiin
tutustumassa kyseisiin ihmisiin. Jos tämä on kuitenkin mahdollista, niin mitään pätevämpiä
todistuksia ei näiltä ”parantuneilta” ole saatavana kuin omakohtainen todistus.
Se ei todista vielä ihmeestä, että joku sanoo sellaista tapahtuneen, vaikka tämä todistaja
olisi uskovainen.
Moni voi kokea ihan aidosti parantuneensa jostakin epämääräisestä
kivusta tai vaivasta, mutta hänellä ei ole esittää siitä todistusta, että olisi tapahtunut
lääketieteen kannalta tarkasteltuna selittämätön paraneminen eli ihme. Silloin jää jäljelle
mahdollisuus luonnollisesta paranemisesta tai muusta selityksestä, mitkä sulkevat ihmeen
mahdollisuuden pois tai tekevät sen kyseenalaiseksi. Tällaiset todistukset eivät siis kelpaa
ihmeiksi, vaikka niistä vilpittömästi kerrottaisiin Jumalan kunniaksi.
Uskovaisten keskuudessa leviää uskomattoman nopeasti valheellisia todistuksia, vaikka
mitään ihmettä ei ole tapahtunut. Näin voi käydä, kun ei varmisteta väitteitä vaan kerrotaan
ne heti eteenpäin ”Jumalan tekeminä suurina ihmeinä”. Kun tällä tavalla levitetään
varmistamattomia kuulopuheita ja huhuja, niin syyllistytään helposti väärän todistuksen
antamiseen ja valheiden levittämiseen, mikä on synti. (2Moos 20:19.)
Tästä syystä
kenenkään kristityn ei ole lupa kertoa eteenpäin yhtään ihmetapausta, mistä ei ole
henkilökohtaisesti varma, että se on todella tapahtunut ihme. Vähintä, mitä kristityiltä
voidaan odottaa, on kertoa se, että kertomus perustuu pelkkiin kuulopuheisiin eikä sitä ole
vahvistettu lääketieteellisten todistusten kautta ihmeeksi. Ihmeellä tarkoitetaan Markus
Hirsilän ja Vesa Maanselän tekemässä tutkimuksessa lääketieteellisestä ennusteesta
merkittävästi poikkeavaa elimellistä parantumista. (s.5) Viittaan tähän tutkimukseen
myöhemmin kirjoituksessani.
Jos minä paranisin Jeesuksen tekemän ihmeen kautta, niin en näe mitään estettä sille,
että todistaisin siitä maailmalle lääkäreiden todistusten ja kaikkien mahdollisten muiden
keinojen avulla, niin että ihmiset uskoisivat Jeesuksen parantavan sairaita vielä tänä
päivänä. Ihmeen todistaminen ei voi olla lähtökohtaisesti Jumalan tahdon vastainen teko,
mutta todistamatta jättäminen herättää paljon epäilyksiä, mitkä ovat toistaiseksi
osoittautuneet aiheellisiksi. Miksi uskovaiset eivät siis todista pätevillä todisteilla, että
ihmeitä on tapahtunut?
Yhtään elimellistä ihmeparanemista ei ole voitu
todistaa tapahtuneen apostolisen ajan
jälkeen.
Elimellisellä paranemisella tarkoitan esimerkiksi sitä, että sokea saa näkönsä,
kuuro kuulonsa ja rampa kävelee eli hänelle kasvaa lihakset ja toimivat jänteet, yms.
Näyttää siltä, ettei Jumala tahdo parantaa sairaita tai hän ei paranna heitä, vaikka tahtoisi,
siitä huolimatta, että hän eittämättä siihen kykenisi.
Me uskomme kuolleiden
ylösnousemukseen, mikä on paljon suurempi ihme kuin sairaiden paraneminen, joten
Jumala voi varmasti parantaa myös sairaita. Maailman luominen on niin ikään suurempi
ihme kuin sairaiden parantaminen, joten kaikkivaltiaalle olisi pikku juttu parantaa sairaat.
Miksi hän ei sitä sitten tee?
Yksi hyvin mahdollinen syy siihen,
miksi Jumala ei paranna sairaita, on se, ettei hän halua
parantaa heitä. Jos Jumala haluaisi parantaa kaikki sairaat ja estää onnettomuuksia
tapahtumasta, niin ihmisten olisi vaikeaa tai jopa mahdotonta kuolla.
Nyt ihmisiä kuitenkin
sairastuu, joutuu onnettomuuksiin ja kuolee, joten Jumala ei ilmeisestikään ole tahtonut
varjella edes omiaan näiltä asioilta. ”Kaikkea voi tapahtua kaikille” ja tämä koskee myös
kristittyjä. (Snj 9:1-3.) Me tiedämme, että myös uskovat saavat vammaisia lapsia ja
uskovat kuolevat onnettomuuksiin sekä sairauksiin samalla tavalla kuin jumalattomat. Joku
voi tietysti väittää, että tässä tapahtuu paholaisen tahto eikä Jumalan tahto, mutta on syytä
muistaa kuoleman olevan Jumalan säätämys ja siten se on varmasti myös hänen
tahtonsa, että ihmisiä kuolee. (Hebr 9:27; 1Moos 2:15-17.) Jumala riistää myös hengen
ihmisiltä, jos se on hänen tahtonsa. (Apt 5:1-11; Job 12:10.)
Oman uskomme puute ei voi olla ainoa este sairaiden paranemiselle, sillä Jumala ei anna
meille eikä sairaille uskoa, jonka kautta sairaita paranee, vaikka sitä häneltä pyydämme
Herran Jeesuksen nimessä. Uskoa ei voi saada omin ansioin, pinnistelemällä ja
ponnistelemalla, joten parantavankin uskon saaminen on Jumalan armosta kiinni, koska
se on lahjaa. Jos Jumala ei tätä ”uskon lahjaa” tai ”terveeksi tekemisen lahjoja” anna, niin
syytönhän uskovainen siihen on? (1Kor 12:9.) Moni on pyytänyt terveeksi tekemisen
armolahjoja ja anonut uskoa myös sairaille, että nämä voisivat tulla terveeksi, mutta
Jumala ei ole vastannut näihin pyyntöihin.
Tästä voidaan päätellä, ettei Jumalan tahto ole
parantaa kaikkia sairaita: jos hän yleensä ketään tahtoo parantaa, kun pätevät todisteet
tästä puuttuvat kokonaan. Jumalahan jakaa armolahjoja niin kuin tahtoo eikä niin kuin niitä
häneltä pyydetään tai jopa vaaditaan. (j.11.) Uskon puute ei estänyt myöskään Jeesusta
parantamasta joitakin sairaita niissä kaupungeissa, missä epäuskoa ilmeni hänen
aikanaan, joten epäusko tai uskon puute ei ole ainoa este ihmeiden puuttumiselle, jos on
este laisinkaan. (Mar 6:1-6.)
Markus Hirsilä ja Vesa Maanselkä ovat tehneet tutkimusta väitetyistä ihmeparanemisista
vuosina 2002–2005. Heidän tutkimustuloksista on julkaistu raportti 31.6.2006, joka on
nimeltään ”Herra tekee ihmeitä ilman määrää?”.
http://www.markushirsila.com/files/herra_tekee_ihmeita_ilman_maaraa.pdf
Tutkimuksissa ei löytynyt yhtään kiistatonta ihmeparanemista, minkä johdosta tutkijat
kyseenalaistavat sen, tekeekö Jumala ihmeitä meidän päivinämme ollenkaan. Niin kauan
kuin yhtään ihmettä ei voida todistaa tapahtuneen, perustuvat kaikki väitteet ihmisten
henkilökohtaisiin todistuksiin ja kuulopuheisiin. Kuulijan tulee päättää itse mielessään,
uskooko kertomuksia ja tarinoita – joita riittää – vai kyseenalaistaako niiden totuusarvon.
Tutkielma kokonaisuudessaan löytyy¨
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/loppu/parantaminen.pdf
Petteri Haipola, Jyväskylässä 6. syyskuuta 2007.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tota on kuule jo kuultu täällä ihan kyllästymiseen asti.
Totuus on kuitenkin, että Jumala parantaa ihmeiden kautta tänäänkin.
On dokumentteja ja lääkärintodistuksia ja vaikka mitä todisteita.
Enemmän ihmetyttää väkisin kiistattomien totuuksien edessä vääntää tyhjäksi ja vesittää selvät todisteet.
Nykyajan fariseukset aina vastustamassa kaikkea. Tavallinen kansa iloitsee Jeesuksen teoista.
Missä on ne lääkärin todisteet?
Onko se kovin vaikeaa saada
siihen iloon se todistuskin?
Sepä se, kun ei löydy
todisteita, muuta kuin se TUNNE,
että parannuttiin.
Ja se TUNNE joka oli niin vahva,
häipyy kun mennään kokouksesta
kotiin, tai muutaman päivän päästä
viimeistään.
Ja se sama vaiva on taas niin
kuin ennenkin. Kumma tunne,
kun oltiin aivan varmoja,
kokoukseesa jo ehdittiin
todistaakin parantumisesta,
eikä kuitenkaan parantunut.
Niilo Yli-Vainio tutki itsekin
jälkeen päin niitä monia kokouksissaan
parantuneita ja uskoonkin tulleita,
mutta vaikka niitä olisi
pitänyt ihmisten todistusten
mukaan olla monia,
niin ei niitä löytynyt.
Eikä niitä löytäneet toisetkaan,
jotka Yli-Vainion ihmerekisteriä
tahtoivat tutkia.
Ei löytynyt parantuneita eikä
enää uskossa olevia myöskään
Benny Hinnin suurten kokoussarjojen
jälkeen Suomessa.
Sama koskee valitettavasti
myöskin Billy Grahamin suurten
kokoussarjojen parantuneita ja
uskoontulleita, vain muutama
niistä monista uskoon tulleista
oli löydettävissä jotka jäivät
seurakunnan yhteyteen.
Minne kaikki katosi,
paranemiset ja uskoon tulemiset?
Taisi olla suurkokousten hurmaa.
..et tiedä Pyhän Hengen ihmetöistä mitään.
Olen henkilökohtaisesti rukoillut kivisokean (ei siis näe valonpilkahdustakaan)silmän puolesta, josta oli näköhermo lääkäreiten mukaan tuhoutunut. He olivat sanoneet tuolle "yksisilmäiselle, että "et koskaan näe tuolla silmällä yhtään mitään".
hyvin lyhyessä rukouksessa sanoin sitten tuolle naiselle sanat, että "saa näkösi jälleen".
Tuo henkilö kertoi, että hän tunsi heti, että' Jumala kosketti ja alkoi nähdä sillä kivisokeaksi tuomitulla silmällä. Uusintatarkastus tehtiin heti kohta ja lääkäri totesi uuden näköhermon ilmestyneen tuhoutuneen tilalle. Tapasin vielä tuon naisen puoli vuotta myöhemmin ja hän oli edelleenkin hyvin haltioitunut siitä, että sai Herralta Jeesukselta avun silmäänsä. Jeesus Kristus paransi sokeita lihansa päivinä täällä maan päällä ja edelleenkin jatkaa samoja tekoja Pyhän Hengen kautta, jonka Hän lähetti meille uskoville avuksi.
Mitä siinä vielä tarvitaan mitään papereita todistukseksi. Meille uskoville ja tavallisille ihmisille riittää, kun näin on tapahtunut.
Samassa rukoushetkessä parantui myöskin urheilijan itsensä teloma polvi, sen seurakunnan pastori kertoi siitä myöhemmin. Ne todistukset riittää meille ja läsnäolijoille todistukseksi. Ei niistä tarvita mitään vakuutteluja, teot puhuvat puolestaan.
Vain jumalattomat epäilee Jumalan töitä. Eihän ateistille riitä mikään, koska hän ei usko edes Jumalaan, joka niitä ihmeitä tekee. Tässähän ollaan umpikujassa. Vaikka olisit itse paikalla, kun joku ihme tapahtuu, et uskoisi siitä huolimatta. Joka ei usko, se ei usko, vaikka kuollut nousisi, sanoo Raamattu.
...mutta Raamatussahan puhutaan parantamisen
armolahjasta, joten senkin pitäisi toimia,
kuten minkä tahansa muunkin armolahjan.
Kohdalleni ei ole sattunut yhtään tapausta,
joka olisi lääketieteellisesti ihmeparantumiseksi
todistettu.
Mutta Raamatussa, joka on Jumalan Sana kerrotaan
useassakin kohadassa, kuinka sairaita parani.
Miksei tänäänkin...
totta. Itse olen ihmeparannettu kolmesti kuoleman rajalta ja joka kerta hetkessä ja lääkärit ja hoitohenkilöt ovat sanoneet, että vain suurempi voima sai tuon aikaiseksi.
Älä anna noiden Jumalan vastustajien eksyttää itseäsi, vaan usko Sana niin, kuin se on meille annettu.
Nämä vastustajat yrittävät sammuttaa sitä tulta, minä Jumala on suomessa sytyttänyt, mutta sen he tekevät täydelliseksi tappiokseen.
Jeesus ei parantanut heitä, jotka eivät uskoneet ja sen takia monet eivät näe ihmeitä, sillä he eivät usko, vaikka luulevatkin uskovansa.
5. Matti A. Miettisen Uskonnolliset
ihmeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta
näkökulmasta /12/ on lääketieteen tohtorin
väitöskirja, jonka hän kirjoitti noin 10 vuoden
aikana (1980-1990). Tutkimuksen
kohteena olivat Niilo Yli-Vainion (1920-1981)
parantamiskokoukset vuonna 1980.
Tarkemman selvityksen otos oli 611
vapaaehtoista, jotka ilmoittivat
yhteensä 1403 parantumiskokemusta.
Näistä 829 ilmoitettiin parantuneeksi
ja 574 ei-parantuneeksi.
Miettinen etsi lääketieteellisestä
ennusteesta merkittävästi poikkeavia
elimellisiä parantumisia. Tutkimuksen j
ohtopäätöksenä oli, ettei kukaan ollut
parantunut ihmeellisesti
Niilo Yli-Vainion kokouksissa.
6. William A. Nolen kirjassaan
Healing – A Doctor in Search of A
Miracle /14/ käy läpi
omasta kiinnostuksesta alkanutta
tutkimusta perinteisen koululääketieteen
ulkopuolisista parantajista ja näiden joukossa (s. 39-87)
on myös herätyskristillisissä piireissä hyvin tunnettu
Kathryn Kuhlman (1907-1976).
Hänen Minneapoliksen suurkokouksessa
erilliset tehtävään osoitetut sihteerit
keräsivät yhteensä 82:sat yhteystiedot
parantuneeksi ilmoittautuneilta ihmisiltä.
Muutamaa viikkoa myöhemmin
Nolen lähetti kutsut kaikille ja pyysi heitä
saapumaan uudelleen Minneapolikseen
haastateltavaksi parantumisen tiimoilta.
23 parantunutta vastasi kutsuun.
Tapaukset olivat toistensa kaltaisia ja Nolen
tekee tarkempaa selkoa niistä viidestä.
Kirjoittaja törmäsi useasti siihen havaintoon,
että Tosi Uskovat (True Believers) eivät halua
kenenkään kyselevän tai tutkivan, miten asiat
todella ovat: he haluavat roikkua omissa
uskomuksissaan suhtautuen
erittäin vihamielisesti kaikkiin, jotka koettavat
esittää kysymyksiä koskien heidän
uskomusjärjestelmäänsä.
Nolen toteaa lopuksi, että
yksikään Minneapolikseen palanneista
parantuneista ei ollut ihmeellisesti
parantunut mistään
Löytyy:
http://www.markushirsila.com/files/herra_tekee_ihmeita_ilman_maaraa.pdf
sivu 15
elävässä uskossa ja sanoi aina että kokouksessa taas paranin. Kuitenkin meidän suvussa ei ole käyttänyt kukaan niin paljon sairaanhoitopalveluja kuin hän.
Kyllähän se oli selvästi havaittavissa että uskotellaan itselle mitä toiset sanovat.
Tuttua on.
On kuultu niitä monia
parantumistodistuksia
kokouksissa,
ja kuitenkin uudelleen
ja uudelleen mennään
rukoiltavaksi. Aina kun
uusi Prantaja ilmestyy,
ollaan rukoiltavana.
Taas kaadutaan, siunaannutaan
ja parannutaan.
Kotona ollaan taas
kipeitä ja moni sanoo, että
parani, mutta kun se epäusko iski.
kun luvataan sitä taikka tätä, joka ei sitten toteudukaan ja annetaan ymmärtää luvatun toteutumattomuuden johtuvan siitä, ettei ihmisellä ole uskoa. Sitten tämä ihminen alkaa kaivelemmaan itseään ja kuta enemmän hän itseään kaivelee sitä vähemmän hän uskoa itsestään löytää. Näin ihminen sitten syyllistää vielä itsensä kaiken muun lisäksi. Lopulta menee ehkä aito, jo orastanut, uskokin sen sileän tien.
Niinpä.
Kun eri harhaprofeetat lupaavat
vielä niitä paranemisia ja
sitten ei kuitenkaan mitään tapahdu,
niin ketä siitä syytetään;
sairasta itseään, mukamas epäuskosta.
Syy todellisuudessa on siinä,
että valheprofeetat lupaavat
omiaan, siinä missä parantajatkin.
http://www.markushirsila.com/files/herra_tekee_ihmeita_ilman_maaraa.pdf
sivu 36
Oman selvitystyömme haaviin ei
runsaasta julkisuudesta huolimatta
jäänyt ainuttakaan
selkeästi todistettavissa olevaa
ihmettä eli lääketieteellisestä
ennusteesta merkittävästi
poikkeavaa elimellistä parantumista.
Syitä tähän oli lukuisia ja ne olivat:
1) parantumista ei ollut tapahtunut,
2) tarina parantumisesta osoittautui pelkäksi legendaksi,
3) sairaudelle ei ollut elimellistä syytä,
4) kaikki dokumentit puuttuivat,
5) dokumentit parantumisesta puuttuivat ja parantunut kieltäytyi
hankkimasta niitä,
6) dokumentit ennen ja jälkeen parantumisen ovat kuulemma
olemassa, mutta niitä kieltäydyttiin näyttämästä,
7) parantuneen oman todistuksen mukaan dokumentit luvattiin
lähettää tai lähetettiin, mutta perille ne eivät koskaan saapuneet,
8) dokumentit toimitettiin, mutta parantunut vaiva olikin jotain
aivan muuta kuin mitä oli kerrottu,
9) tarinan kertoja kieltäytyi antamasta parantuneen yhteystietoja,
10) tarinan kertoja ei muistanut parantuneen yhteystietoja,
11) parantuminen oli tapahtunut ajallisesti ja/tai paikallisesti niin
kaukana, että sitä oli mahdotonta tarkistaa,
12) muitakin selityksiä kuin ihmeparantuminen voitiin esittää,
kuten tehdyn testin tai diagnoosin puutteet,
13) kadonneen kasvaimen kudostyyppiä ei voitu määrittää,
14) kyse oli maailmankatsomuksellisesti
uudelleen tulkitusta
luonnollisesta parantumisesta.
Entä parantaako Jumala edelleen
lupaustensa mukaan? Ainakin sellainen
johtopäätös on tehtävissä, että mikäli
on olemassa Kaikkivaltias Jumala niin
tietenkin Hän voi parantaa
halutessaan, mutta ei ilmeisestikään
tee sitä kovinkaan usein (jos lainkaan).
Toinen vaihtoehto on, että Jumala toimii suurimmaksi osaksi luomiensa luonnonlakien puitteissa niitä rikkomatta.
Jeesuksen sanojen mukaan etsivä
löytää (Matt.7:8) ja nämä sanat
toteutuivat meidänkin selvitystyössämme; valitettavasti etsivä löysi jotain
muuta kuin olisi halunnut
löytää.
Syyskuussa 2005 Hirsilä erosi helluntaiseurakunnasta ja
Maanselkä identifioi
maailmankatsomuksensa agnostiseksi.
Ihmettelen kovasti sitä tehtävää minkä Jeesus on sinullekin antanut! Kun tutkin sitä Sanan valossa,
olen kovin hämmentynyt! Kysymykseeni miten kirkastamme Kristusta kannanotoillamme tällä palstalla...
Jeesus parantaa vielä tänäkin päivänä. Se on varma juttu. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!
Olen itsekin saanut parantua, tosin en rukouskokouksissa vaan ihan kotona Raamattua lukiessani ja rukoillessani. Toinen on kliinisesti todettu ja toinen ei. Ensimmäisen kohdalla aloin ihmettelemään kun ei vaivoja kuulunut, eikä muuten ole kuulunut vieläkään aikaa on kulunut reilut 10 vuotta, ja sitä kautta sain huomata että Jumala paransi. Toisen kerran Hän ilmestyi kertakaikkisena parantajana, koko sairaus kaikkine sivujuttuineen hävis kerralla. Ja valtava pyhyys oli läsnä. Koin Jumalan niin suureksi ja PYHÄksi, siinä hetkenä, että en unohda sitä koskaan.
Ja ehkä siitä syystä usein itken sydämessäni lukiessani näitä juttuja ja rukoilen että Jeesus saisi tulla kaikkien meidän uskovienkin Herraksi, ettei kävisi niinkuin niille 5 tyhmälle neitsyelle....
Näin on tapahtunut apostolien ajasta lähtien.
Näitä ihmeellisiä parantumisia tapahtuu kaikkialla. Kodeissa. Sairaalavuoteilla. Elämän arjen keskellä. Parantuminen on täydellistä ja pysyvää. Tulee kärsimysten keskelle omien tai läheisten rukouksien myötä. Suurien tilaisuuksien tunnelmassa niille ei ole sijaa.
Silloin kun ihminen antaa Jumalan tahdon tapahtua; yleensä vasta kun omat voimat ovat lopussa, voi Jumala toimia omalla aikataulullaan. Mutta on myös ymmärrettävä, että Jumala voi toimia lääkärin käden kautta, joten ei voi jäädä odottamaan ja 'painostamaan' Jumalaa parantamaan.
Aikoinaan sairaat parveilivat Jeesuksen ympärillä. Joskus Hän saattoi parantaa kaikki, joskus vain - monia. Harva näistä potilaista oli uskossa. Parantaminen ei ollut itsetarkoitus, vaan todistaa että Jeesus oli Jumalan Poika.
Jobin elämässä näkyi miten sairaus oli Jumalan keino, joka kasvatti uskossa ja koitui hänelle hyväksi. Hän saattoi sanoa koko ruljanssin jälkeen iloiten: "Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt ovat silmäni sinut nähnyt" Job 42:5
Uskonsilmillä nämä ihmeelliset parantumiset nähdään. Ei ole sopivia mittareita ja diagnooseja ennen tai jälkeen, joilla omaakaan parantumistani tämän julkisemmin todistelisin.
Kärsimyksistä sairauden todellisuus käy joskus hyvin lähellä surua. Siinä saattaa kiertää omaa itseään, surra omaa suruaan/sairauttaan. Kun pääsee selville surun merkityksestä, saa elämisen voiman. Saa kiinni toivosta. Surun takaa loistaa Jumalan kirkkaus. Koettelemus/suru/sairaus kääntyy siunaukseksi, kun ihminen lakkaa kysymästä ja antaa Jumalan olla oikeassa
Tapahtukoon hänen tahtotonsa.
Ajattelen että Jumala tietää
miksi ei paranna
monivuotisista rukouksista
huolimatta.
Eihän Jumalan
suuruus siitä kärsi, vaikka
ei ihminen paranisikaan, melkein
se onkin niin, että SAIRAILLA ON SUURI
JUMALA!
Sairaus pitää Jumalaa lähellä, sillä
ilman Armoa ja Totuutta ei jaksaisi
päivääkään. Uskon, että taivaassa
tiedetään mikä on ihmiselle
paras.