olivatko

Vanhasatestamnetissa kerrotaan
esim. Aabrahamista, Mooseksesta,
Saarasta, Mirjamista Joosusasta
Daavidista Kaikki raamatun
profeetat, Jesaja Jeremia.........
ja momista muista Jumalan
miehistä ja naisista.

Jumala vaikutti ihan samalla
tavalla silloinkin.
Vanhatestamentti on pelastusliitto
jonka Jumala teki ihmisen kanssa
ennen Kristuksen tuloa maailmaan.

Uusi testamentti on pelastusliitto,
jonka Jumala teki ihmisen kanssa,
Kristuksen syntymän jälkeen.

Vanhatestamentti on lakiliitto,
Uusitestamentti on Armoliitto
joka tehtiin Jeesuksen Kristuksen
kautta. Toinen johti toiseen.

Galattalaiskirje
3:16 Mutta nyt lausuttiin lupaukset
Aabrahamille ja hänen siemenelleen.
Hän ei sano: "Ja siemenille",
ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin
yhdestä: "Ja sinun siemenellesi", joka on Kristus.

3:17 Minä tarkoitan tätä:
Jumalan ennen vahvistamaa
testamenttia ei neljänsadan
kolmenkymmenen vuoden perästä tullut
laki voi kumota, niin että se tekisi
lupauksen mitättömäksi.

3:18 Sillä jos perintö tulisi laista,
niin se ei enää tulisikaan lupauksesta.
Mutta Aabrahamille Jumala on sen
lahjoittanut lupauksen kautta.

3:19 Mitä varten sitten on laki?
Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin
lisätty olemaan siihen asti, kunnes
oli tuleva se siemen, jolle lupaus
oli annettu; ja se säädettiin
enkelien kautta, välimiehen kädellä.

3:20 Välimies taas ei ole yhtä varten;
mutta Jumala on yksi.
3:21 Onko sitten laki vastoin
Jumalan lupauksia? Pois se!
Sillä jos olisi annettu laki,
joka voisi eläväksi tehdä,
niin vanhurskaus todella
tulisi laista.

3:22 Mutta Raamattu on sulkenut
kaikki synnin alle, että se,
mikä luvattu oli, annettaisiin
uskosta Jeesukseen Kristukseen
niille, jotka uskovat.

3:23 Mutta ennenkuin usko tuli,
vartioitiin meitä lain alle
suljettuina uskoa varten,
joka oli vastedes ilmestyvä.

3:24 Niinmuodoin on laista
tullut meille kasvattaja
Kristukseen, että me uskosta
vanhurskaiksi tulisimme.

3:25 Mutta uskon tultua me
emme enää ole kasvattajan alaisia.
3:26 Sillä te olette kaikki uskon
kautta Jumalan lapsia
Kristuksessa Jeesuksessa.

Vanhan testamentin ihmisten usko poikkesi kristittyjen uskosta ainakin sikäli, ettei heillä ollut pelastuskäsityksessään kuolemanjäkeistä ikuisuusnäkökulmaa. Jumalan siunaukset ja rangaistukset koskivat vain tätä maallista elämää. Kuolleet, "heimonsa tykö menneet" "elivät" ehkä sheol'issa, 'tuonelassa' jonkinlaista varjomaista elämää mutta mitään taivasta tai helvettiä palkkiona ja rangaistuksena ei ollut olemassa.

Meidän kristittyjen tulkintamme Vanhasta testamentista on helposti jotenkin "anakronistinen": sijoitamme omasta uskonkäsityksestämme lähtien Vanhan testamentin aikaan ja ihmisiin kristillisiä käsityksiä, joita heillä ei omana aikanaan ollut.