Uskikset paukuttelee henkseleitään kun suurin osa Suomen kansasta kuuluu kirkkoon.
Suomessa oli uskontopakko vuosina 1634-1923 joka sai aikaiseksi tämän ilmiön joka näkyy edelleen. Kristinuskoon kääntyminen ei ollut vapaaehtoista.
Uskonnonvapaus, eli kirkon alasajo alkoi 1923, siis vajaa sata vuotta sitten.
Uskon vielä näkeväni ajan jolloin valtio ja kirkko erotetaan toisistaan ja uskonnon opetus kielletään kouluissa.
Suomessa oli uskontopakko vuosina 1634-1923 joka sai aikaiseksi tämän ilmiön joka näkyy edelleen. Kristinuskoon kääntyminen ei ollut vapaaehtoista.
Uskonnonvapaus, eli kirkon alasajo alkoi 1923, siis vajaa sata vuotta sitten.
Uskon vielä näkeväni ajan jolloin valtio ja kirkko erotetaan toisistaan ja uskonnon opetus kielletään kouluissa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirkon ei enää nykypäivänä kuuluisi elää valtion siivellä.
mutta oletko stadilainen? Henry Theel laulaa Keinumorsiamessa "Näin ylös ja ALES..." Tuo ales sana on siis = ALAS. Ja Theel oli stadista.
Olen tämän ennenkin sanonut,mutta kertaus on opintojen äiti.Kirkon jäsenmäärä saataisiin realistisemmalle tasolle,jos kaikille jäsenille ilmoitettaisiin,että jäsenyys raukeaa esim. tämän vuoden viimeisenä päivänä,ellei sitä ennen vahvista jäsenyyttään.Tai jos kirkollisveron maksua varten kirkko postittaisi jäsenilleen laskun.
Luulen,että jäsenmäärä putoaisi sadoilla tuhansilla,kenties miljoonalla.
Näkeväni että tulee Herätys että ihmiset jotka on kirkkoissa tulee oikeisti uskon eikä on liitetty sinne lapsena !!
Savonarolan kanssa. Ihmisten pitäisi todellakin herätä todellisuuteen. Kirkko tosi ei ole ratkaisu, enkä itsekkään kuulu kirrkkoon/mihinkään lahkoon. Ev.lut. kirkko tekee niin paljon asioita, jotka sotii raamatun sanomaa vastaan..
Mielenkiintoista on se, että kun Suomessa puhutaan "kirkosta" se tarkoittaa aina ev.lut.kirkkoa, The Kirkko. Suomessa on muitakin kirkkoja. Eurooppa on ainut maanosa, jossa kristittyjen määrä vähenee. Tunnettu ev.lut. evankelista rovasti Kalevi Lehtinen totesi, että hänen mielestään ei ole ollenkaan huonoa, se että ihmiset jotka eivät usko Jeesukseen poistuvat kirkosta. Miksi pettää itseään? Kirkko eli seurakunta on alunperin paikka, johon kuuluivat vain Jeesuksen seuraajat. Tällöin poistuu epämääräinen harmaa alue, jossa ihminen ei oikeasti usko, mutta kuvittelee että hänellä on asiat kunnossa Jumalan kanssa pelkästään kirkon jäsenyyden kautta. Kristillisyys on omaa henkilökohtaista uskoa, ei kuulumista johonkin yhteisöön.
Toisaalla maailmassa kristillisyys kasvaa ja erityisesti karismaattinen ja helluntailainen kristillisyys.
--------------------------------
TÄSSÄ LISÄTIETOA ASIASTA KIINNOSTUNEILLE
Kristinuskon painopiste on siirtynyt eteläiselle pallonpuoliskolle
Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa on pidetty kristinuskon keskuksena viimeiset 400 vuotta. Tämä 1900-luvun alkupuolen uskonnollinen kartta on vieläkin nykyihmisen mielessä. Mutta tällä hetkellä maailman mantereista Eurooppa on ainut, jossa kristittyjen määrä vähenee ja uskonnon merkitys pienenee. Kristinuskon keskus on siirtymässä ja on jo siirtynyt pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle. On alkanut eteläisen kristillisyyden aika. Kenialainen John Mbiti on sanonut, että kirkollisia keskuksia eivät enää ole Rooma, Geneve, Ateena, Pariisi, Lontoo tai New York, vaan Kinshasa, Buenos Aires, Addis Abeba ja Manila.
Arvioidaan, että vuonna 2050 kristittyjä olisi maapallon väestöstä kolme miljardia eli edelleen sama kolmannes kun nykyisin. Mutta heistä ainoastaan 20 % olisi pohjoisen pallonpuoliskon asukkaita. Vielä 1900-luvun alussa lähes 70 % kristityistä asui Euroopassa. Nykyisin vuonna 2007 luku on enää 25 %.
Yhdysvaltalaisen professorin Philip Jenkinsin mukaan elämme keskellä kristillistä vallankumousta. Etelään on kasvamassa uusi kristikunta. Jenkinsin mukaan läntisen katolisen ja protestanttisen sekä idän ortodoksisen kirkon rinnalle on syntynyt kolmas kirkko, joka levittäytyy kaikkialle maailmaan. Tämän kirkon hengellisen elämän voimanlähteitä ovat usko suoraan Pyhän Hengen johdatukseen ja suora luottamus Raamatun sanaan.
Noin 700 – 900 -luvuilla tapahtui vastaava muutos, jossa kristillisyyden painopiste siirtyi Lähi-idän alueelta Eurooppaan. Tällöin idän johtajat jäivät väittelemään keskenään teologisista kysymyksissä ja kirkon kasvu siirtyi länteen.
Läntinen, pohjoinen, kirkollisuus uskoo poissaolevaan kaukaiseen Jumalaan, johon vaivoin saa yhteyden. Etelässä uskotaan lähellä olevaan Jumalaa, joka vaikuttaa kaikkiin elämän asioihin. Eteläisellä maapallolla kasvaa voimakkaammin traditionaalinen katolisuus sekä karismaattisuus ja helluntailaisuus. Helluntailais-karismaatikkoja oli 1900-luvun alussa vain kourallinen, mutta nyt määrän arvioidaan oleva 400 - 500 miljoonaa. Vuonna 2050 määrän arvioidaan kasvavan yli miljardiin eli helluntailais-karismaatikkoja olisi enemmän kuin hinduja tai buddhalaisia. Näistä helluntalais-karismaatikoista klassisiin helluntaikirkkokuntiin kuului 2000-luvun alussa noin 116 miljoonaa kristittyä.
Etelän kirkkojen hengellinen elämän perusasioita ovat raamatullisuus ja terve moraalinen elämä. Etelän kristittyjen elämässä arkipäivän asioita ovat esimerkiksi profetoiminen ja Jumalan tekemät parantumisihmeet. Etelän kristillisyydessä Jumala elää, kuulee rukoukset, ohjaa elämää ja tekee ihmeitä.
Monet kasvavat kirkot eivät sitoudu mihinkään olemassa olevaan tunnuskuntaa. Vuonna 2005 tällaisia kristittyjä laskettiin olevan 427 miljoonaa ja vuonna 2050 heitä arvioidaan olevan 613 miljoonaa eli lähes 20 % kaikista kristityistä.
Katolisen kirkon arvioidaan olevan tulevaisuudessakin maailman suurin uskonnollinen yhteisö. Mutta senkin painopiste on siirtymässä etelään. Vuoteen 2025 mennessä 60 % katolisista asuu Afrikassa tai Latinalaisessa Amerikassa. Maailman suurin katolinen oppilaitos sijaitsee jo nyt länsimaiden ulkopuolella Nigeriassa. Yhdysvalloissa vuonna 2050 katolisista 80 % arvioidaan olevan latinotaustaisia.
Latinalaisessa Amerikassa karismaattisuus vaikuttaa myös katolisessa kirkossa. Nyt Latinalaisen Amerikan katolisessa kirkossa on noin 75 miljoonaa katolista karismaatikkoa. Filippiineillä syntynyt karismaattinen katolinen El Shaddai-liike on levinnyt siirtotyöläisten kautta yli 25 maahan.
Länsimaiden ihmisten ajattelua hallitsee lähes myyttisesti kuva Euroopasta kristillisen maailman keskuksena. Kristinusko levisi Paavalien ja apostolien lähetysmatkojen seurauksena länteen ja Eurooppaan. Euroopasta kristinusko eteni 1500-luvulla muille mantereille ja 1700-luvusta lähtien yhä voimakkaammin lähetystyön kautta.
Ensimmäisen vuosituhannen aikana kristinuskon aluetta ei ollut Eurooppa vaan Pohjois-Afrikka ja Aasia, Lähi-itä. Vuonna 500 jKr. Syyria oli Italiaa merkittävämpi kirkollinen keskus. Pohjois -Afrikassa nykyisen islamilaisen Tunisian alueella vaikuttivat suuret, kristinuskon kehitykseen vaikuttaneet kirkkoisät Tertullianus, Cyprianus ja Augustinus. Kun nykyisten englantilaisten ja saksalaisten esi-isät 700-luvulla vasta omaksuivat kristinuskon, Etiopiassa oli kasvamassa jo kymmenes kristillinen sukupolvi. 600-luvusta eteenpäin islamilaista profeetta Muhammedia seuraavat arabijoukot valloittivat Pohjois-Afrikan ja tuhosivat paikallisen kristillisen kulttuurin ja kirkkokunnat.
Nykyisin kristillisyyden painopisteen siirtyessä pohjoisesta etelään Kristinusko palaa lähemmäs juuriaan. Kristinusko ei ole alkuperältään eurooppalainen tai länsimaisen ajattelun tuote, vaan Aasialainen.
Afrikassa on siirtomaavallan purkauduttua kristittyjen määrä kasvanut räjähdysmäisesti. Vuoden 1965 jälkeen kristittyjen määrä on noussut 25 %:sta 46 %:iin väestöstä. Afrikassa syntyy joka päivä 23 000 uutta kristittyä.
Latinalaisessa Amerikassa katolisia on yli 400 miljoonaa, mutta siellä helluntailaisten määrä kasvaa koko ajan. Brasiliassa tyypillinen katolinen on vanhempi, maaseudulla asuva valkoinen mies. Tyypillinen protestantti taas on nuori, kaupunkilainen, tummaihoinen ja nainen. Kaupunkeihin syntyvät seurakunnat ovat sosiaalisia yhteisöjä. Usko niissä ei ole vain julistusta ja puhetta, vaan myös teko, joka tarjoaa yhteisön, joka kantaa ja tukee. Tullessaan tällaiseen seurakuntaa moni mies vapautuu alkoholista. Moni köyhä, nuori nainen tapaa tulevan aviopuolison kirkossa, koska siellä on miehiä, jotka eivät juo alkoholia, polta, ovat kohteliaita ja heillä on hyvä työpaikka.
Etelän kristillisyys haastaa lännen ja pohjoisen kristillisyyden tavassa toteuttaa kristillistä uskoa etelän kristittyjen muuttaessa siirtolaisia pohjoiseen. Hollanti on todennäköisesti yksi maailman maallistuneimpia maita. Philip Jenkins kertoo, että käydessään Amsterdamissa hän totesi, että tuon kaupungin keskustassa on toinen toistaan mahtavampia kirkkoja. Kuitenkaan sunnuntaiaamuna ei ole havaittavissa seurakuntalaisten kulkua kirkkojen suuntaan.
Jenkins kävi myös uusilla asuinalueilla, joissa asuu maahanmuuttajia. Siellä oli liikkeellä paljon parhaisiinsa pukeutunutta väkeä, erityisesti nuoria miehiä, jotka kiiruhtivat Raamattu kädessä kirkkoon. Heistä heijastui syvä vakaumus ja voimakas omanarvontunto.
Lähteenä on käytetty Suomen Kuvalehden 51 - 52 / 2007 artikkelia "Uusi usko kasvaa etelässä", kirjoittajana Kalevi virtanen. Kalevi Virtanen on luterilainen pappi, joka työskentelee Seurakuntien Lapsityön Keskuksen pääsihteerinä. Artikkelissa käsiteltiin Philip Jenkisin vuonna 2007 ilmestynyttä teosta The Next Christendom, The Coming of Global Christianity (Oxfort University Press).
http://www.espoohsrk.fi/html/etelankristillisyys.htm
On hyvin tyypillistä, että kristinusko leviää vahvasti kehitysmaissa eli siis heikoiten koulutettujen ihmisten keskuudessa. Kouluttamaton ja hädin tuskin lukutaitoinen, jo valmiiksi taikauskoinen ihminen omaksuu helposti uuden taikauskon, kun mitään (kriittistä) tietoa ei ole koskaan ollut tarjolla. Kun kehitysmaassa ei ennestäänkään ole ollut tasa-arvoa eikä sananvapautta, niin ihmiset siellä eivät kavahda kristinuskonkaan sananvapauden ja tasa-arvon vastaista ahdasmielisen suvaitsematonta sanomaa.
Kehittyneissä valtioissa joissa ihmisten koulutustaso on korkein kristittyjen määrä taas vähenee jatkuvasti. Ja syykin tähän on täysin selvä - korkeasti koulutettua, lukenutta ja sivistynyttä, loogisesti ja kriittisesti ajattelevaa ihmistä on hyvin vaikeaa huijata katteettomilla kansantaruilla ja vuohipaimenten ahdasmielisellä taikauskolla. Moderni sivistynyt ihminen joka pitää sananvapautta, tasa-arvoa ja uskonnonvapautta suunnilleen itsestään selvänä, ei tietenkään sulata ja suvaitse kristinuskon suvaitsematonta ahdasmielisyyttä.
Eläpäs aliarvioi suoralta kädeltä ihmisiä. He voivat olla paljon fiksumpia toisiaan kohtaan kuin mitä sinun kutsumissa "kehittyneissä" valtioissa joissa riistetään köyhiä ja heikko-osaisia. Eihän fiksujen ihmisten pitäisi näin toimia? Antaakko asunnottomille remontoitavaksi kämppä vai rakentaakko kävely silta joen yli? Siinäpä vaikea kysmys,mutta siltahan on niin mukava kesäisin kävellä lämpimässä illassa. Uutisissa oli kerran tämmöinen juttu eli en vetänyt hatusta. Sillan puolelle taisi päättäjien päät kääntyä yllättäen. En muista mikä kunta oli kyseessä.
Eläkä puhu ahdasmielisyydestä tai suvaitsemattomuudesta. Jeesushan käskee rakastamaan vihamiestään ja lahjoittamaan köyhille. "Tee toiselle niinkuin tahtoisit itsellesi tehtävän" Ahdasmielistä? Myös monia muita opetuksia on, joihin et selvästikkään ole perehtynyt. Suosittelen tutustumaan henkilökohtaisesti raamattuun.
"sananvapauden ja tasa-arvon vastaista ahdasmielisen suvaitsematonta sanomaa."
Tuo oli kyllä todella mielenkiintoinen väite. Hmm raamattu taitaa puhua juuri siitä, miten huonompiosaisia tulisi kohdella.
En jaksa ruveta enemmälti kinaamaan kanssasi asiasta. Annoin vain oman mielipiteeni.